Nyt on taas tiputtu maanpinnalle, joten voin kirjoittaa täysissä järjen voimissani (tai niillä mitä jäljellä on) kunnon postauksen eilisestä kisapäivästä Vihdissä.
Kyseessähän oli rataharjoitus ja sain valita itse ohjelman. Inter A on hevoselle mukava ohjelma, sillä siinä on helpotettu siirtymisiä, mutta kuitenkin siinä pitää esittää jo kaikkia GP liikkeitä.
Esimerkiksi piaffi-passage-siirtymiä ei ole. Esitetään erikseen passagea kootusta ravista, ja sitten piaffea esitetään puolikkailla askelilla käynnistä 7-10 ja siinäkin saa edetä jopa 2 metriä, jonka jälkeen siirrytään raviin. Eli siis baby-piaffea.
Sarjavaihtoja tulee kakkosia 7kpl ja ykkösiä myös vain 7 kpl. Eli käytännössä tällä ohjelmalla näytetään tuomarille miltä ne GP liikkeet tällä hetkellä näyttää, mutta ei tarvitse esittää vaikeita siirtymiä niiden välillä. Tässä on aikaa tehdä asiat ja tiet ovat hyvin yksinkertaiset. Oikein kiva ohjelma! Suosittelen juurikin tällaiseksi siirtymäluokaksi!
Palataan lyhyesti keskiviikkoon, eli meidän "valmistelu-valmennukseen". Teimme niin, että mahdollisimman lyhyesti ja hevosta rasittamatta kävimme tämän ohjelman läpi osissa. Eli emme ratsastaneet sitä putkeen, vaan ratsastimme järjestyksessä ohjelmakohdat niinkuin ne tulee, mutta pidimme aina käyntitauon hyvin usein. Rata meni todella hyvin jo kotitreeneissä ilman virheitä. Ei mitään ongelmia kun valmentaja on katsomassa! Tiistaina tuskailin kuinka oli hankalaa, mutta keskiviikkona valmentajan maaginen voima sai kaiken pelon ja epäilyn hälvenemään... Hyvä valmentaja, ei mene rahat hukkaan! :D
Tulimme tosiaan kerran ohjelman läpi osissa ja siihen jätettiin! Valmentaja sanoi että hyvin mielin päästää meidän menemään ja ei paineita. Rento lyhyt verkka alle, ei saa jäädä hinkkaamaan mitään tehtäviä. Sitten vain suoritus. Näillä eväillä mentiin.
Hertta ei ollut edes hikinen valmennuksen jälkeen. Tämä on aika ideaalitilanne. Vaikka tehtiin tällä kertaa 45 min töitä, niin onnistuttiin pitämään työnteko hevoselle mukavana ja se ei edes joutunut rehkimään vaikka näinkin rasittavista ja voimaa vaativista tehtävistä oli kyse.
Torstaina kisoissa oltiin ajoissa paikalla ja Jonna ehtikin taluttelemaan Herttaa sen aikaa kun itse laitoin kamoja päälle. Suunnitelmissa oli tehdä pitkät alkukäynnit, lyhyissä pätkissä rennosti ja luottavaisin mielin hevonen avuille ja siinä samalla käydä tehtävät kerran läpi jokainen, mutta ei saa jäädä hinkkaamaan. Aikataulut ehkä hiukan venyivät ja verkka myös, mutta kokoajan pidin huolen että teemme välikäyntejä riittävästi.
Verryttely meni ihan ok, mutta huomasin Hertan olevan vähän löysä. Oikein mukava ja rento, mutta hitusen löysä. En puuttunut tähän alkuun, sillä en halua sähköistää Herttaa. Se on kuitenkin tamma joka ottaa aika nopeasti sitten kiristyäkseen jos ottaa... Hetki ennen starttia vähän herättelin napakoilla siirtymisillä ja muutamilla vaihdoilla, mutta muuten ajattelin että en varmana halua kuumaksi sitä. Mieluummin vähän "pitkäksi" haluava Hertta, kuin taas se kireä viulunkieli jolloin se painaa selän alas ja niskan niin ylös että voin purra sen korvia...
Mulle sattui heti verkan alussa pieni accidentti... Hertta ravasi rentoa mummoravia alkuun kun se yhtäkkiä maneesin kulmassa pysähtyi ja pelästyi Angry Birds esteitä. Mua ei sattunut tässä stopissa yhtään, mutta kun jatkettiin matkaa pelokkeen jälkeen niin mua alkoi vihlomaan vasemmalta puolelta selästä, ihan kylkiluiden alimmista osista. En pysty kääntämään nyt ollenkaan rankaa. Voin hengittää normaalisti ilman vihlontaa, mutta kiertoliikkeen tekeminen on mahdotonta. Mietin jo pystynkö ratsastamaan mutta jossain pienessä jännityspuuskassa en huomannut vihlontaa ollenkaan radan aikana. Nyt olen vetänyt iltaisin lihasrelaksantteja ja kipulääkettä, mutta onneksi nukkuminen onnistuu sillä mitään ei tunnu jos olen paikallani ja suorana. Aamuisin on melkein kivuton olo mutta päivän mittaan liike kipeyttää ja iltaisin on taas aika herkkä. Joku lihasntokahdus siellä nyt varmaan tapahtui! Helkkari, vanha mummeli ei ole ollenkaan hidas vieläkään. Ja sitten minä olen tullut niin vanhaksi etten enää kestä sen äkkistoppeja ja sivuloikkia... :D
Rata onneksi sujui hyvin ilman vihlontaa.
Suoritus oli aika helpon oloinen ja eteni varmasti! Tasaista ja siistiä. Ei mitään "vau" mutta sitä emme hae. Sellainen tunne että Hertalla olisi hyvä olla radalla ilman paineita.
Lopputuloksena tosiaan 66.8% ja pöytäkirja rivi pelkkää 6-7.5 numeroina! En ole IKINÄ saanut näin tasaista pöytäkirjaa, missä numerot pysyvät suht samoissa numeroissa läpi ohjelman. Yleensä siellä on ollut muutama 8 ja vastapainoksi pelkkää 5... Ja vieläpä niin että ravista siutä 7-8 ja laukasta 5...
Yksi numero 4 paperiin tuli, ja se oli täysin mun moka. Ajattelin toisessa piaffessa antaa Hertan edetä vielä enemmän kuin ekassa, jotta siirtyminen raviin on helpompaa, eikä se menisi liian suppuun piaffissa. Noh, ajatus kaunis, mutta lopputuloksena en sitten esittänyt ollenkaan piaffia! :D Joten nelonen sieltä räpsähti. Hyi Norppa!
Hertta kyllä tarjosi piaffia jo etukäteen, mutta mä en ottanut sitä vastaan... Ensimmäinen piaffe sujui kuitenkin hyvin ja saimme siitä 7 numeroksi!
Toinen selvä treenin kohde on vielä ne ykköset. Ykköset tulevat niin loppupäässä ohjelmaa että Hertalta oli kyllä jo suurin puhti pois. Kun saavuin ykkösiin oikein pelästyin itsekin kuinka paljon H löi jarrua päälle ja suoritimme seitsemän kappaletta ykkösiä varmaan 1 metrin aikana... Ei paljoa paikoilleen voisi enempää jäädä! Ykköset tulevat aikalailla meillä puhtaasti, mutta ovat vielä siinä vaiheessa etten oikein pääse niihin käsiksi muokkaamaan niitä, jos jotain ilmenee. Silloin H sekoittaa tahtia. Eli isommaksi täytyy saada laukkaa ENNEN ykkösiä, niin silloin mulla on vähän enemmän vauhtia suorittamaan ykköset etenevämmässä laukassa. Tämä on onneksi treeniasia, ei hätää! Lupaan että ykkösiin tulee enemmän ilmaa ja etenevyyttä. Kotona jo sujuu paremmin. :)
Passagesta saimme yllättävän hyvät pisteet! Se on se meidän hankalin, sillä helposti H jännittyy ja silloin taas selkä tippuu ja tulee tahtirikkoja ja mitähän vielä. Ensimmäisestä passagesta puoliympyrällä saimme vain 6.5, sillä en oikein itsekään tiennyt pyytääkkö lisää vaiko eikö. Vähän meni tunnustellen että jännittyyköhän Hertta, jos nyt pyydän. Sekoitin kokonaan sen tahdin. Se jäi siis hapuilevaksi. Loppulinjan passage oli sitä vastoin parempaa ja saimme siitä 7! Siinä jo uskalsin patistaa Herttaa ja autoin vähän raipalla, sillä H oli jo niin väsynyt ja vähän siinä tuli tahtirikkoja kun se yritti pysähtyä lopputervehdykseen. Se niin aina odottaa lopputervehdystä ja ennakoi. Nyt kuitenkin sain sen vielä passageen ja sitten pari aika kivaa ja napakkaa passageaskelta esitettäväksi!
Lopussa jo huomasin että nyt H haluaa valua matalaksi ja jouduin vähän kannattelemaan sen loppuun mutta hyvin se tsemppasi ja jaksoi nätisti loppuun.
Piruetit olivat täysi yllätys. En ole tehnyt yhden yhtäkään piruettia sitten viime maaliskuun! Olen treenannut vain piruettilaukkaa suoralla uralla ilman kääntämistä ja siitä ulos. Ensimmäisen kerran tultiin piruetit siis valmistelu-valmennuksessa keskiviikkona, ja tokan kerran radalla. Ja molemmista pirueteista räpsähti 7 ja ne olivat kyllä meidän ratapirueteiksi parhaimpia mitä olen saanut esitettyä! Mietin että mistä tämä voi johtua, mutta taidan tietää syyn. Kiitos kuuluu jo edesmenneelle GP-ruuna Kaleville. Kalevilla menin siis nyt puolisen vuotta, ennenkuin se jouduttiin laittamaan ikiuneen loukkaantumisen vuoksi. Se puolivuotta opetti niin paljon kun sain mennä tuollaisella hevosella jolle GP liikkeet olivat varsin helppoja, ja se osasi ne vaikka takaperin. Eniten apua sain Kalevilta juurikin piaffeen, passageen ja piruetteihin. Pääsin maistamaan sitä kuuluisaa mansikkaa, ja nyt tiedän miltä mansikka maistuu, joten olen pystynyt hakemaan samaa makuelämystä Hertan kanssa.
Harmi että Kalevi lähti niin aikaisin. Sillä olisi ollut vielä varmasti paljon annettavaa mullekin.
Tein niin, että laitoin verryttelyn pätkät peräkkäin ja sitten radan perään mukaan. Tiedän että tuolla on vielä viisi miljoona virhettä, mutta olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen suoritukseen tältä tasolta. Olemme kuitenkin niin vihreitä vielä tässä.
No mutta. Olen todella tyytyväinen rataan! Kun katsoin videota niin kyllä mä huomaan pieniä tahtirikkeitä ja horjahduksia, mutta ne eivät maailmaa kaada. Ei muuta kuin hiomista lisää ja hiotaan se timantti tuolta esiin. :)
Loppukommentit FEI-tason tuomarilta olivat: "Kaipaa vielä kantovoimaa takaosaansa. Siisti, kaunis ratsastus!"
Mitäpä tuohon enää lisäämään. Voimaa,voimaa,voimaa...
Valmentajan sanoin "Edetään siihen asti kun Hertta tykkää, mutta ei väkisin".
Perjantaina Hertalla oli vain kävelypäivä ja yritin hieroa sitä läpi. Tuo kylki kyllä vihloo sitä malliin että hieronta jäi tekemättä, mutta takalistoa sain availtua onneksi isolla kumisualla. Tänään käyn kokeilemassa miltä ratsastus tuntuu, mutta teemme vain sellaisen rennon eteenalas hölkkäilyn. Eli tänään vuorossa vain eteenratsastusta rennoin mielin. Kamalaa tulla vanhaksi, kun ei paikat enää kestä... ;)
Tässä pitää enemmänkin palautella nyt ratsastajaa, eikä hevosta... :D
 |
| Väsynyt mutta tyytyväinen Hertta radan jälkeen |
PS. Lähdemme tämän kauden ekoihin kansallisiin sitten perjantaina ja starttaamme tämän saman ohjelman Lappeenrannassa!
En odota tästä niin hyviä prosentteja kuin nyt Vihdissä tuli, sillä tiedän jo etukäteen että H ei liiku siellä nurmella yhtä hyvin kuin Vihdin pohjalla. Otamme sen treenin kannalta tällä tasolla!
En odota tästä niin hyviä prosentteja kuin nyt Vihdissä tuli, sillä tiedän jo etukäteen että H ei liiku siellä nurmella yhtä hyvin kuin Vihdin pohjalla. Otamme sen treenin kannalta tällä tasolla!
