Esittelyssä One K- kypärä + arvonta!

ARVONTA ON SUORITETTU!

Onnetar suosi nimimerkillä "Likka" ja "Jonna T". Onnittelut! Teihin otetaan sähköpostilla yhteyttä.



*Postaus toteutettu Keravan Horse & Riderin kanssa*

Ensin iso kiitos sponsorilleni Keravan Horse & Riderille tästä aivan mahtavasta kypärästä!
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tilanteessa että mulla on useampi oikeasti hyvä kypärä käytössä. Vielä vuosi sitten mulla oli vain yksi ikivanha kypärä jolla oli pudottu monta kertaa. Nyt vuoden sisään mulla on yhtäkkiä 3 kypärää, joista uusin on uuden uutukainen merkki One K. Tästä kerron nyt lisää.

One K on merkkinä Suomessa vielä aika tuore. Ulkomailla se on kuitenkin jo todellakin muodissa. Valmistajan kotisivuille pääset tästä: http://onekhelmets.com/
Näitä kypäriä voi jo ostaa Keravan Horse & Riderista.

One K muistuttaa kovin paljon ulkonäöltään Samshieldiä. Se on kuitenkin paljon edullisempi kuin Samshield. Näihin kypäröihin saa kaikenmaailman lisäsvarustetta aina aurinkosuojasta headset järjestelmään. Näihin en ole sen kummemmin perehtynyt, mutta valmistajan sivuilla pääsee lukemaan lisää.

One K on ehkä paras kypärä tähän mennessä mun päähän. Ensimmäinen kypärä, jonka kanssa mulla ei ole alkanut särkemään päätä!
Siinä on irroitettava sisusta, joten pelkästään erilaisissa "täytteillä" pystyn muokkaamaan sitä mun päähän sopivammaksi. Kuori on mun tapauksessa kokoa L, mutta jos se olisi vaikka ollut liian iso, voisin helposti hommata siihen paksummat täytteet, jolloin siitä tulee sopivampi. Toisaalta, kesäkuumalla voin keventää täytteitä ja päinvastoin talvella sinne voisin laittaa paksumpaa fyllinkiä. Helppoa! Kuori pysyy samana, sisustaa vaihdellaan.

Valmennuksissa käytämme nykyään erillistä headset järjestelmää, eli minulla on korvassa "kuulolaite", johon valmentaja kuiskii. Testasin jo tätä kypärää valmennuksissa ja tämän kypärän kanssa se kuulolaite pysyy korvassani ilman teippiä. Kiitos tukevien ja paksujen leukaremmien! Remmi ikäänkuin painaa laitteen korvaa vasten. Kypärät joissa on ohuemmat narut leukaremmissä eivät pidä tätä kuulolaitetta mun korvassa, vaan joudun teipillä sitomaan laitteen kypärän remmeihin kiinni (ja aina väliin ja hiuksiä, jotka sitten repeytyvät irti, auts).

Kypärän testausta. Hertallekkin "kypärä" päähän teeman mukaisesta ;)

Tämä kypärä on paljon kevyempi ja ilmastoidumpi kuin esim. minun Charles Owen Ayr8. CO:n kypärästä tykkään myös, se tuntuu ehkä kaikista turvallisimmalta kun on niin "potta", mutta ilmastointia siinä on aika kehnosti. One K:ssa taas pää hikoilee selvästi vähemmän.
Toisaalta, ennenvanhaan kaikilla oli joko se kananmunakypärä, tai sitten itselläni Prismasta ostettu Wembleyn painava potta. Ei ollut puhettakaan mistään keveydestä ja ilmastoidusta! Olen kyllä sitä mieltä, että on se kumma jos ratsastaessa ei saa pää hikoilla. Sehän on urheilua... ;)
Eli mielestäni ilmastointi ei ole kypärässä se tärkein ominaisuus. Kypärän täytyy olla istuva ja suojaava, vaikka se sitten hiostaisikin.
Kuitenkin pakko myöntää, että välillä  vähän ällöttää laittaa kypärä päähän kun siinä on vuoden hiet imeytyneet täytteisiin ja haju on erittäin "miellyttävä". One K on nyt ensimmäinen kypärä mulla jossa nuo täytteet voi tuosta vain irrottaa ja pestä. Kieltämättä tosi näppärää!

Ihan tyylikäs kypärä!

Sivustakin katsottuna se näyttää kivalta, eikä mun kokoa 61 pää näytä niin isolta.

Itselleni One K oli merkkinä täysin tuntematon, mutta kuulemma se on kovaa vauhtia tulossa Suomeenkin. En itse juurikaan seuraa mitään ratsastusmuotia, joten tulen vähän jälkijunassa, mutta niitä joita kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan.
Hintakaan ei ole se kaikista kallein, mutta tietenkin tuunammalla ja lisäosilla sitä lompakkoa saa kevennettyä niin halutessaan timangeilla, blingillä ja vaikka elektroniikalla.

Oman kypäräni malli on Defender Suede Air. Se on mustamatta ja siinä on kiiltävä tuo keskiosan koriste. Mielestäni todella tyylikäs kypärä, sopii varmasti frakinkin kanssa! Muutenkin jatkossa olen ajatellut siirtyväni enemmän ja enemmän kypärän käyttöön radoillakin. Nyt kun kerta on niin hienoja kypäriä, niin todellakin sopii kisa-asuun!


Sitten lopuksi vielä huomio kaikille

Keravan Horse & Rider lahjoittaa tämän postauksen yhteydessä pidettävään arvontaan palkinnon!

Palkintona on 2 kappaletta 50 euron lahjakortteja Keravan Horse & Rideriin!
Voittajia arvotaan siis kaksi kappaletta, joista kumpikin voittaa itselleen 50 euron lahjakortin Keravalle. Voittajat saavat itse päättää, käyttävätkö lahjakortin verkkokauppaan vai myymällään.

Arvontaan pääset osallistumaan seuraavasti:

•  Vastaa kysymykseen tämän postauksen kommenttiboxiin: Mikä on sinun suosikkikypäräsi ja miksi?
• Muista laittaa kommentin yhteyteen nimesi tai nimimerkki, sekä sähköpostiosoite. Ilman sähköpostia en voi ottaa mahdollisen voiton sattuessa yhteyttä!
• Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse ja nimet julkaistaan tässä postauksessa myöhemmin.
• Arvonta päättyy sunnuntaina 11.1 klo 21.00!  Jätä osallistumisesti siis ennen sitä!
  
  
  ONNEA ARVONTAAN!

Vasen taka, oikea etu

Siinä ne Hertan heikot kohdat. 

Olen aina ollut tietoinen että vasen kierros on Hertalle haastavampi, etenkin laukassa. Olen myös huomannut, että etenkin vasen takajalka on Hertalla se heikoin lenkki, joka antaa periksi kun asia on liian vaikeaa. Se on se jalka, joka fuskaa ja lintsaa. Vasen takajalka kyllä nousee, mutta ei tule eteen.

Tai siis toimii tottakai, mutta kokoamista vaativat liikkeet saavat helposti Hertan vähän helpottamaan itseään tämän vasemman takajalan kanssa. Se yrittää tuoda sen pois rungon alta, kunhan ei nyt sillä tartteisi punnertaa. Nykyään se on jo suoristunut paljon, ja normaalissa laukassa Hertta menee jo todella suoraan, eikä vie sitä vasenta takajalkaa ulos, pois rungon alta, vaan astuu sillä alle. Mutta kun kootaan laukkaa piruettilaukkaan, niin kuuluu vaan *plup* ja H siirtää sen heikon vasemman jalan pois linjasta, pois mahan alta.

Luonnollisesti tästä vastaparina H on hieman jäykempi oikealta puolelta edestä, lavan alueelta tarkemmin ottaen. Se ei hirveän mielellään taipuisi rehellisesti vasemmalle, eli toisinsanoen, venyttäisi oikealta. Oikea lapa/säkäalue ei anna periksi niin helpolla, että Hertta pääsisi venyttämään vasemmalle rehellisesti.

Nämä asiat olen huomannut jo kauan aikaa sitten. Onneksi nämä asiat ovat juurikin niitä, millä ratsastuksella voidaan vaikuttaa paljon. H on voimistunut jo sen verran että enää tätä ei huomaa "perus" työskentelyssä, mutta kun hommat käyvät Hertalle liian vaikeaksi, nämä asiat palaavat.

Vasemmalle taipuminen on myös hieman haasteellisempaa Hertalle. Kyllä se "taipuu" mutta mielelläin vain ylhäältä niskastaan. Haluan koko kaulan ja rungon. 

Silloin kun saan Hertan LÄPI, myös se vasen takajalka tulee rungon alle piruetissakin. Tämä vaatii kuitenkin työtä ja jumppaa, joten joudun suunnitella ratsastukseen sellaisiakin treeniä, joka vahvistaa nimenomaan tuota vasenta takajalkaa ja lantion seutua

Tänään Hertta pääsikin sitten Erikan käsittelyyn. Onnekseni Erika huomasi tismalleen samat asiat kuin minäkin, eli en todellakaan ole ollut hakoteillä. Kehuja tuli kuitenkin, että H on hienossa lihaskunnossa ja lihaksia on oikeissa paikoissa. Selkä toimii, vaikka se jännittyessään nimenomaan selkänsä tiputtaa alas. Rakenteensa puolesta voisi siis olla huonomminkin, mutta olen saanut ratsastettua sitä siis oikeasti oikeinpäin. JES! Ei Hertta pystyisi näitä "pilates"juttuja tekemään oikein, jos se olisi kulkenut aina selkä notkolla, vaikka Internetin-Autuaat-Anonyymit väittävätkin että Hertta on väärinpäin rakentunut, eikä tee ikinä töitä oikeinpäin ;)

Erika availi paikkoja, etenkin sielä lantion seudulta ja rintarangan alueelta. Kokonaan tälläisiä asioita ei pystytä poistamaan, mutta paljon voidaan vaikuttaa hevosen liikkumiseen fysioterapialla ja hieronnalla. Päätähtenä on tietenkin oikeanlainen ratsastus, joka sen hevosen kunnossa pitää.

Olen ollut vähän sillä linjalla, että jos hevosta ratsastetaan oikein ja hyvin, se ei tarvitse erilaisia hoitoja. Olen mennyt Hertalla nyt 7 vuotta, ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun halusin jonkun muunkin katsomaan sen läpi, kuin minä itse. Ja diagnoosi oli se, ettei uutta hoitokertaa tarvita. Kevään tullen voidaan kuitenkin halutessani katsoa uudestaan ja tsekata onko jumppaohjeet menneet perille ja muutosta saatu aikaan. Tämän aionkin tehdä ennen kisakauden alkua.
Mielestäni siis tuhannet hoitokerrat eivät korvaa niitä yksittäisiä hyviä ratsastuskertoja.

On kuitenkin päivänselvää, että erilaiset fysikaaliset hoidot ovat todellakin hyödyksi, mutta nimenomaan ratsastuksen tukihoitona.
Kukaan hieroja/kiropraktikko/hivelijä/loitsija/fyssari (whatever) ei voi korjata huonon ratsastuksen jälkeä. Hoitamalla voidaan kuitenkin saada, siitä hyvän ratsastuksen aikaansaamasta tuloksesta, vielä parempia, yhdessä.

Itse ainakin köyhänä opiskelijana suuntaan rahat hyvään valmennukseen, mutta kyllä tahdon, että sitä rahaa jäisi vähän ylimääräistä myös hierontaan. Onneksi pystyn itsekin hieromaan ja osaan seurata Hertan tilannetta, mutta tälläinen ulkopuolinen tulkinta oli erittäin tervetullut, ja olin todella tyytyväinen! Aion ehdottomasti pitää Erikan mukana jatkossa, mutta uskon, että tämä riittää jos vuodessa Erika tsekkaa Hertan 2-3 kertaa. Loput rahat menee hyvään valmennukseen, jotta se hevonen pysyy kunnossa!
On siis turhaa syynätä satoja euroja kaikenmaailman hoitoihin, mutta sitä vastoin ei yhtään rahaa, aikaa ja vaivaa ratsastuksen opetteluun!

Laittelenpa myöhemmin raporttia miltä Hertta tuntui käsittelyn jälkeen. Voin kyllä silti jo suositella Erikaa muillekkin, jos yhtään on mitään mielessä omaan hevoseen liittyen. :)

Onneksi käydään nykyään säännöllisesti myös estevalmennuksissa, joissa haetaan nimenomaan kouluhevoselle kuntoa ja voimaa erilaisilla harjoitteilla, eikä vaan hypätä "korkealta ja kovaa"
Puomit saavat hevoselle aikaan luonnollista kokoamista, ilman että mun tarttee tehdä selässä töitä! (jes.. :D )

Ratsastuksessa ne jutut, mitkä jumppaisivat sitä vasenta takajalkaa astumaan enemmän alle, ovat ainakin pohkeenväistö ja avotaivutus. Myös puomijumppa on ihan super tälläiseen. Ei auta vain ratsastaa ja "pakottaa" se vasen takajalka hommiin. Ajattelen sen pikemminkin niin, että "huijaan" hevosen ottamaan takajalkoja enemmän alle erilaisilla tehtävillä hevosen huomaamatta. En siis halua pakottaa "takajalat alle nyt"- mentaliteetilla, vaan teen jonkun harjoitteen, jossa se hevonen vahingossa ottaa ne takajalkansa alle, jolloin ne vahvistuu.

Eli Hertan "kuntoutusohjelmaa" mitä suunnittelin, olisi seuraavanlainen:

• Paljon vasemman pohkeenväistöä oikealle. Tällöin vasen takajalka joutuu astumaan ristiin rungon alle! Juuri sitä mitä tahdon. 
• Avotaivutus vasemmalle ympyrän kaarella. Tässä sama idea kuin pohkeenväistössä, eli vasen takajalka astuisi enemmän ristiin mahan alle. 
• Käynnissä "etuosa sisemmällä uralla, takaosa ulommalla uralla" voltilla. Eli vähän niinkuin etuosa käännöstä, mutta voltilla, ei siis paikallaan. Tai siis, "vasemman pohkeenväistöä voltilla, etuosa sisällä".
  Tässä hetkellisesti hevonen menee ehkä hieman etupainoiseksi, mutta tämä ristiaskellus, mitä takajalat joutuvat tekemään, avaa hevosen lantiota ja venyttää. Eli venytys pakaralihaksille, kun takajalka astuu ristiin, ja venytys reisilihaksille, kun työntävaihe päättyy. 
• Kavaletit ravissa, miksei myös käynnissä.
  Hertta kyllä nostaa sitä vasenta takajalkaa, mutta haluaisin että se nostaa ja vie eteen.
  Puomit tuovat koordinaatiota ja lisäävät ulottuvuutta. Hertan on pakko nostaa ja viedä pitkälle eteen jalkaa selvitäkseen puomeista. Puomit "pakottavat" sen siihen, mutta mukavalla tavalla. Erikan ohje oli, että 5-8 ravipuomia, vaikka niin että toisen pään nostaa hieman ylemmäs.

Miten lukijat jumppaatte hevosianne erilaisilla ratsastustehtävillä?