Kootussa Ravissa

17. maaliskuuta 2021

Ihana kamala harjoitusravi

Postasin Instagramiin ajatuksia yhden treenihepan kohdalla harjoitusravista ja siitä pitääkö sitä mennä ja milloin ja miksi tai miksi ei. Tämä stooreissa ollut postaus herätti tosi kivaa keskustelua joten ajattelin miksen siitä saisi hyvän aiheen tänne kuolemanhiljaiseen blogiinkin? En muista, olenko aiemmin tätä aihetta käsitellytkään. Ehkä olen maininnut sivulauseessa, mutten varsinaista postauta ole tehnyt. Aivan varmana olen maininnut Hansun kohdalla kuinka en alkuun istunut paljoa harjoitusravissa ja treeneissäkin aina kevensin alkuun kun se oli nuori. Siitä sitten pikkuhiljaa istuin alas kun sen selkä oli vahvistunut sen verran että se jaksoi työntää ja kantaa ravissa muuttumattomana vaikka istuisin alas. Tällaista ajatusta muistan noudattaneeni (sitä mieltä siis olen vieläkin ettei harjoitusraviin kuulu istua ennenkuin hevonen on siihen valmis) mutta itse postausta tästä ei ole. No nyt sitten on! :D 
Onko siis tuttua? 
Hevonen alkaa jarruttaa harjoitusravissa? Se ei oikein halua ravata eteen harjoitusravissa? Se nousee posi peränannosta? Hyytyy? Tuntuu mahdottomalta istua alas, niin vaikeaa ravia se on?

Ja taas tällainen virallinen kuulutusosuus! ;)
Tämä on siis minun mielipide ja ajatusmalli. En sano, että juuri SINÄ teet väärin jos teet päinvastoin mitä täällä pohdin. Puhun omista kokemuksiksta ja puhun yleisellä tasolla ja on syytä muistaa että meitä ratsastajia ja hevosia on yhtä monta kuin mielipiteitä, joten toivon ettei kukaan hernettä saa väärään paikkaan. Mielelläni myös keskustelen omista kokemuksistanne, myös siis niistä päinvastaisista!

Yleensä maastossa tai pellolla on helpompi istua alas harjoitusraviin. Miksi? Lähtökohtaisesti voisi ajatella päinvastoin koska hevoset liikkuu siellä usein isommin kuin kentällä?
No mutta kun yleensä hevoset nimenomaan liikkuu maastossa paremmin ylämäkee ja hevoset aktivoi itsensä ihan erilailla. "Maha ja selkä ylös ja nyt mennään!". Eli maasto tekee usein sen, mitä meidän ratsastajien pitäisi saada aikaan siellä maneesin perukoilla = hevoset "nostaa" itsensä ja kantaa. Tällöin ei muutakuin istu alas ja nauti kyydistä!



Miksi en suosi automaattisesti harjoitusravia?

Charlotte Dujardinin mielipiteen tästäkin asiasta olen lukenut (ylläri :D): 
"Charlotte prefers rising trot on the youngsters until their backs become strong enough in later years."
Kyseessä on pitkälti vahvuus/voima asia jaksaako hevonen kantaa ratsastajaansa vielä niin, että ravi ei häiriinny vaikka istuisi alas. Voisin vielä "korjata" tätä lausetta sen verran, että kyseessä ei tarvitse olla nuori hevonen. "Heikko hevonen" olisi ehkä yleispätevämpi? Toki lähtökohtaisesti nuoret hevoset ovat heikkoja selästään koska ne ei ole treenattuja. Mutta tietenkin meillä voi olla se yli 10 vuotiaskin hevonen joka ei ole treenattu, eli selän kunto on sama kuin nuorella. Eli heikko. 

Kommentteja stooriin tuli eniten juuri tästä aiheesta, eli "mistä johtuu kun hevonen ravaa heti huonommin kun istun alas? keventäessä on ok". Vika HARVOIN on siinä että ratsastaja ei osaisi istua harjoitusravissa! Tottakai hyvä kehonhallinta auttaa ja yleensä ne taitavimmat ratsastajat istuvatkin hyvin harjoitusravissa raaemmallakin hevosella, mutta yleensä pointti on siinä, että ne hyvät ratsasjat osaa "kääntää hevosen oikein päin" jolloin harjoitusravikin sujuu. Ei niin, että se ratsastaja vaan olisi niin taitava istumaan (näin yleensä ajatellaan). Se ratsastaja kykenee muokkaamaan hevosensa niin että harjoitusravikin onnaa, eli hän saa hevosen kantaman itseään jota kautta hevonen kantaa ratsastajaa. 
Tästä on turha kokea syyllisyyttä! Vaikka harkkaravi ei onnistuisi, sanoisin että kaikilla se tulee onnistumaan sitten kun hevonen jaksaa sinua kantaa! Ja sehän tapahtuu treenillä. Eli kun hevonen alkaa kulkemaan kokoajan paremmin ja paremmin oikein päin, se voimistuu selästään koko ajan, jolloin pikkuhiljaa se on valmis "kannattelemaan sinun painoa myös harjoitusravissa".

Eli lyhyesti: harjoitusravia  sitten kun siltä tuntuu! 

Ei niin, että "kyllä se tässä oppii kun vain jyskytän menemään tätä harjoitusravia väkisin". Ei. Mieluummin niin päin, että vaikka askelkerrallaan siirtymien tai kevennyksen lomassa jäädään istumaan alas ja istutaan sen verran alas, mitä tasapaino antaa säilyä. Jos hevonen lähtee 3 hyvän askeleen jälkeen jännittymään tai ravi alkaa hiipua tai tai tai mitä ikinä käykään, niin nouse takaisin kevyeen raviin ja kokeile myöhemmin sopivalla hetkellä uudelleen!

Itse kokeilen yleensä siinä vaiheessa harjoitusravia kun nostan ravin käynnistä. Eli ne ekat askeleet kokeilen jäädä alas. Yleensä ne parit ekat askeleet ovat parhaimpia ravissa noston jälkeen (hevonen pyrkii eteen, onhan se siirtymässä hitaammasta askellajista nopeampaan joten "nappaan" tämän liike-enegian ja eteenpäin pyrkimisen) joten ne on yleensä helppo hetki istua alas. Jos ne hyvät askeleet alkaa kadota niin nostan äkkiä kevyen ravin tasapainottaakseni ja auttaakseni hevosta. 
Tästä pikkuhiljaa sitten askelten määrää kasvatan. Ensin vaikka lyhyensivun verran, sitten siitä pidemmälle, kohta meneekin jo minuutti pari putkeen ilman tahdin häiriintymistä... Ja kappas, some day se on ihan "se ja sama" istutko alas vai kevennätkö, hevosen ravi ei siitä muutu. 

Se hevonen alkaa siinä vaiheesa tökkimään kun sen selkä "katkeaa" tai oikeastaan sen selän kantokyky katkeaa. Siitä johtuu vastustelu ja se että ravi ei vaan oikein kulje enää. Ratsastaja "häiritsee" ravia liikaa. Siksi on onneksi aina mahdollisuus kevennykselle. 
Ravi ensin keventäen kuntoon ja siitä pikkuhiljaa voimaa harjoitusraviinkin!

Kevyt ravi on hevoselle helpotus

Kevyt ravi on nimenomaan "nuorten hevosten juttu" ja se nimenomaan on kehitettyy siksi että sillä autetaan hevosta ravaamaan, ei niin että sillä autetaan ratsastajaa istumaan (mitä se kyllä yleensä tekee myös). Siksi myös sanotaan että kevennys pitää mennä ulkoetujalan mukaan, koska tämäkin on katsottu nimenomaan auttaan hevosen tasapainoa rytmittämällä satulasta nousu ulkoetujalan kanssa samaan aikaan. 

c: Niina Kuronen
Hertta Small Tour Inter I osakilpailussa. Harjoitusravissa on mukava olla kun hevonen etenee ravissa ja työntää takaa eteen! Tykkään tosi paljon olla harjoitusravissa ja harvalla hevosella loppujenlopuksi on iiiihan kamala ravi istua _kunhan_ ne kantaa. Sama hevonen voi olla hirveä istua alas jos se ei kanna, mutta kun saat sen läpi niin sitä voikin todeta että "eihän tää ravi ole yhtään mitenkään kamala!"



Mitä jos harjoitusravi on helppoa hevosellani, ollut itse asiassa aina?

Good for you! Hevosissa on eroja, ja joillain hevosilla on luonnostaan paljon vahvempi selkä kuin toisilla. Yleistäen voisi sanoa, että mitä vahvempi selkä, sitä helpompi siellä harjoitusravissa on istua ja sitä vaikeampi hevosta on "häiritä" istumalla alas. Esimerkkinä nämä lusitanot. Lusitanot ja PRE: hevoset ovat lähtökohtaisesti todella heikkoja selästään. Siitä myös osittain johtuu se tikittävä askellus, ne ei kanna. Kun niidenkin selkä vahvistuu niin yleensä sieltä tulee esiin aika isokin ravi! Ne oppii yhtäaikaa sekä TYÖNTÄMÄÄN ravia takaa eteen, että KANTAMAAN. Silloin ravissa on helppo istua! 
Sitten vertailun vuoksi vaikka samanikäinen ja koulutustasoltaan samassa pisteessä oleva puoliverinen, tuntuu että siinähän vaan istut alas jo nuoresta asti ja se mennä posottaa hyvällä draivilla. Sillä voikin olla luonnostaan vahvempi selkä ja se jaksaa kantaa paremmin. Iloinen uutinen on kuitenkin se, että kaikilla hevosilla tätä voi treenata, sitä selän kantokykyä nimenomaan, jolloin päästäänkin loppujenopuksi kummallakin ihan samaan lopputulokseen = eli kumpikin ravaa hienosti ja voimakkaasti harjoitusravissa. 


Tässä en nyt parempaakaan videota löytänyt, mutta tässä on kivasti ensin alkuverryttelyn keventelyä (ekat 20 sek, matalemmassa muodossa vain) ja sitten sen jälkeen myöhemmin on myös harjoitusravissa istumista, vaikkakin vaihdellaan koottuaravia ja passage yms välissä. Ideana vain se, että yritän sanoa että ravin tulee olla yhtä helposti etenevää ja joustavaa istuit tai kevensit! Voit kelata suoraan ekan 20 sekunnin jälkeen kohtaan 1,42 jos haluat nähdä vertailuna kevytravi, sitten alas istuva ravi, ja miten se vaan ravaa silti samalla lennokkuudella eteen. 

Videolla pakko sanoa sen verran että vähän armoa :D 
Nyt kun katson tuota meidän "lasten GP" ohjelman debyyttiä, niin näkee kuinka hätänen olen. Hertta on tosi jees mutta mä hätäilen enkä esitä asioita ihan loppuun asti. Toki tämä on tosi hyvä debyytti mutta hauskakatsoa näin 5 vuoden jälkeen itseään ja todeta että reppana on niiiin hädissään vaikka hevonen menee todella luottavaisesti! :D Mutta pointti harjoitusravissa istumisesta ehkä tulee selväksi tuon alun verryttelyn osalta. 

Eli ei paineita harjoitusravista! Pikkuhiljaa treenatkaa sitä! :)

7 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Itse olen sitä mieltä, että nuorilla hevosilla ei pitäisi istua harjoitusraviin siksikään, että niiden selkärangassa on 6-vuotiaaksi asti kasvurajat auki. Varmasti on keskeneräiselle rangalle parempi keventää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Se on juurikib noin. Vaikka puhuin lihaksista enemmän niin aivan yhtä paljon pitäisi miettiä sitä rankaa! Lihasten pitää kehittyä rangan tueksi, ja tällöin aletaan puhua voimakkaammasta selästä!

      Käytännössä jos nuori hevonen koittaa väkisin kannatella harjravissa ratsastajaa ilman valmiita selkälihaksia, niin ei tarvite arvuutella mihin se paine ja rasitus sitten kohdentuu jos ei lihaksiin? Aivan... rankahan se siellä ja vielä kasvulevyt auki 😬

      Poista
  2. Hei mahtava kirjoitus! Olen juuri saanut käyttöön tällaisen aikuisen "heikon hevosen", se on ollut todella vähällä käytöllä ja sitä myöten kunnoton ja lihakseton. Se liikkuu luonnostaan isosti, nyt kuitenkin kunnolleen liian isosti, esim. laukkaa päästään yksi pitkä sivu ja homma leviää käsiin. Olen ratsastanut nyt vain suoria linjoja ja yrittänyt pikkuhiljaa kasvattaa kuntoa kevennellen ja lyhyillä laukkapätkillä, välissä aina käyntiä. Käydään vain 15-30 minuutin treenejä niin että joka toinen kerta olisi raskaampi ja viikkoon 1-2 vapaata.

    Onko sinulla antaa vinkkejä tai harjoituksia, joilla parhaiten vahvistaisin hevosta? Kuvittelen, että hitaalla pienellä ravilla, jossa hevonen kantaa itse itsensä, kasvattaisin sille voimaa ja taas reippaalla etenevällä ravilla, jossa tarjoan voimakkaamman tuntuman, saadaan aerobista kestävyyttä kun hevonen hengästyy. Kentän laidalta viisaammat neuvovat kuitenkin "ota ne ohjat käteen"/"en lähtisi kantamaan sitä" ja "sen pitää ravata kunnolla"/"älä mee noin lujaa, ei se jaksa" ... mitä teen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvinkin tutulta tuo tilanne! Itselläikin tosiaan juuri tämä aikuinen hevonen nyt käytössä, joka kuitenkin on kuntoutuja, eli "ihan kuin nuorena" sitä voi ratsastaa. Juurikin tuo tilanne, jossa laukka on isoa mutta hevosen kuntoon nähden liian isoa, on sama ongelma täälläkin, mutta onneksi aika nopeasti hevosilla se kunto yleensä kasvaa. Sama ilmiö juurikin siinä harjoitusravissa. Alkuun voi yksi itkäsivu mennä harjoitusravia ok, mutta sitten pakka leviää koska kunto ja voima yksinkertaisesti loppuu (siis hyvää harjoitusravia jossa hevonen edelleen työntää takaa ja etenee, sitten se loppuu yhtäkkiä ja hevonen hyytyy/venkoilee, mutta pikkupätkissä nimenomaan lähdetään liikkeelle!)

      Toki mun on vaikea tällain näkemättä antaa neuvoja (jos haluat, voit toki laittaa mulle vaikka videota teidän menosta jos haluat vinkkejä vaikka sähköpostiin noorap10(at)gmail.com niin voin katsoa tarkemmin :) ) mutta sanon yleisellä tasolla.

      Mainitsit tuon hitaan ja pienen ravin. Olet sinäällään oikeilla jäljillä, sillä kun miettii vaikka passagea, joka on hidasta ravia liitelevin askelin, se vaatii paljon voimaa. Eli hevonen, jolla on voimaa, pystyy ravaamaan hitaasti MUTTA aktiivisesti. Eli tässä täytyy olla tarkkana: Menetkö varmasti hidasta ravia AKTIIVISELLA hevosella? Eli onko moottori varmasti käynnissä, hevosen takaosa aktiivisena ja se PYRKII eteenpäin, vaikka menette hitaampaa ravia? Jos näin on, niin ok.
      Tämä on vain hyvin yleistä, että mennäänkin hidasta ravia, mutta poljenta hevoselta säilyy. Tämä ei taas kehitä oikeastaan mitään pidemmän päälle.

      Jos haluat kehittää voimaa, yhdistäisin tämän tehtävän siirtymisiin. Eli tee siirtymiä ravin sisällä (tai käynnin ja ravin sisällä, riippuu nyt hevosen koulutustasosta). Eli helppo tapa varmistaa että poljenta ja eteenpäinpyrk. säilyy, on tehdä siirtymiä askellajin sisällä. Eli ravi - pienennä ravia - polkaise eteen isompaan raviin - pienennä ravia - pienennä lisää - meneekö melkein käyntiin - ja ulos isompaan raviin. Tätä "hinkkaat" ees taas, sillä nuo SIIRTYMÄT siellä välissä tekee sikana voimaa varsinki siinä vaiheessa kun hevonen joutuu pikkuravista PONNISTAMAAN eteen takaisin isompaan raviin! Tällöin minimoit myös riskin pohkeen taakse jäämisestä, kun et jää liian pitkäksi aikaa "vain menemään pientä ravia" vaan ajatus säilyy kokoajan selkäytimessä "kohta meidän täytyy tästä taas ponnistaa eteen, ja se ei onnistu, jos poljenta ei säily".

      Sitten toinen seikka, mihin ehkä koko mun "ahaa"elämys ratsastuksessa perustuu kun aloin valmentautumaan kunnolla... On juurikin tuo etenevä, lennokas ravi.
      Sekin nimenomaan kehittää voimaa ja lihaskuntoa kun hevonen menee ETEEN. En tarkoita että pitää ajaa ja jahtaa eteenpäin ravissa niin että meno alkaa muistuttaa Vermon loppusuoraa raveissa, vaan sitä, että "ne isot harppovat askeleet" vaatii hevoselta myös kantokykyä (ei nopeatempoinen kipittäminen etujaloilla, variaatioita on monia :D ) . Eli isompi ravi kun hevonen kantaa, työntää takajaloilta selän yli kohti tuntumaa (voi jopa ottaa sun antamasta kuolaintuesta enemmän tukea jos tasapainoa ei vielä ole) auttaa kehittämään myös sitä voimaa ja kantokykyä. Mitä heikompi hevonen, sitä enemmän se todennäköisesti ottaakin enemmän tukea edestä mutta tämä on väliaikaista, ja on täysin ok auttaa hevosta alkuvaiheessa myös edestä.

      Mutta joo! Tulipas romaani. Sanon tämän nyt yleisellä tasolla tosiaan kun en tilannetta tiedä :)

      Poista
    2. Kappas tuolla yksi kirjoitusvirhe: eli "Tämä on vain hyvin yleistä, että mennäänkin hidasta ravia, mutta poljenta hevoselta säilyy. Tämä ei taas kehitä oikeastaan mitään pidemmän päälle." tarkoittaa tietenkin että kun mennään hidasta ravia niin poljenta ei säily, mikä on yleistä. :D

      Poista
  3. Hyvä teksti! Itse ratsastan tällä hetkellä hevosella, jolla on luonnostaan iso askel mutta myös voimaa ja osaamista kulkea hyvää ravia. Itse vähän pelkään harjoitusravia, koska pelkään heilumalla häiritseväni hevosta. Tästä sitten yleensä seuraa jännittyminen, mikä ei ainakaan auta asiaa. Toinen juttu on myös omien vatsalihasten jaksamisen loppuminen kesken tunnin. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu kyllä sitä helposti huomaa mukavan poltteen vatsalihaksissa yleensä harjoitusravissa! :D Tehokasta vatsalihasten treenaamista ;)

      Ei kuitenkaan kannata pelätä sitä heilumista vrsinkin jos hevosella on vahva ravi ja vahva selkä. Tällöin se hevonen ei välttämättä edes häiriinny siitä :) Toki sitten jos huomaa että hevosenkin ravi hankaloituu niin parempi juurikin treenata pienemmissä pätkissä ja kasvattaa siitä pikkuhiljaa sitä vakautta :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!