Kootussa Ravissa

23. tammikuuta 2020

Pisin tauko miesmuistiin


Kehtaakohan tänne enää kirjoittaa? :D

Mitään pahotteluja en aio ladella siitä että olen ollut pitkään kirjoittamatta. On sanomattakin selvää että on hieman hankala kirjoitella kun koko oma hevosharrastus muuttui isosti! Viimeisin postaus olikin Hansun muuttamisesta uuteen talliin lähemmäs mun kotia mutta eipä aikaakaan kun Hansulle löytyi nopeasti jo uusi omistaja joten olin virallisesti hevoseton. Tästähän tuli pieni haloo ht.nettiin että Hansu myytäisiin minun alta pois, mutta sen haluan selventää että ei. Hansu myytiin siksi että minä niin päätin. Vaikka Hansu ei ollut minun omani, niin se oli minulla "ratsutuksessa" ja jo heti alkuun sovittiin että se olisi tarkoitus myydä. Minä sain päättää ajankohdan ja se ajankohta tuli. Harmittaa tietenkin päästää niin makee ja hieno hevonen eteenpäin, mutta tilanne nyt vain oli sellainen etten enää voinut hevosta pitää. Elämä on, vai miten sitä sanotaan. 


Kuva Taru Arola



Mitä mulle kuuluu?


Itseasiassa tosi hyvää. Vaikka omaa ei ole, niin elän ja hengitän silti hevosia. Jotkut ehkä vieläkin mua instagramin välityksellä seuraa ja ovatkin huomanneet että välillä käyn vierailevien tähtien selässä. Olen ryhtynyt "kummiratsastajaksi" jos näin voi sanoa. Autan ja ratsastan/"valmennan" tarpeen mukaan. On ihanaa päästä ratkomaan hevosten/ratsukoiden ongelmia ja pääsen jakamaan sitä kaikkea tietotaitoa mitä itse ehdin kerätä (ja kerään edelleen, oppiminen on ikuista). 
Samalla kuitenkin olen "vapaa". Hevoseton on huoleton. Ihan oikeesti :D 


Olen pystynyt säästämään rahaa, olen pystynyt viimein ostamaan uudemman auton, kohta pääsen muuttamaan ekaan omaan kotiin... Nämä kaikki on ollut mahdollista vain siksi että päästin hetkeksi hevosista taloudellisesti irti. Vaihdoin työpaikkaa Hansun lähtemisen jälkeen joten olen voinut myös keskittyä töihin. Olen aina ollut kunnianhimoinen mutten pysty panostamaan täysillä jokaiseen asiaan mitä teen. Yli kymmenen vuotta panostin kaiken hevosiin, nyt olen panostanut itseeni ja kanavoinut sen myös töihin. Nykyinen työni ei ehkä ihan anna periksi täydellistä omistautumista esim. kisa ja valmennusreissuille vaikka edelleen joustavuutta löytyisi. Mutten henkisesti jaksa keskittyä moneen asiaan joten omalla tavallaan tähän hetkeen tämä kuvio sopii. Minulla on työt, jotka haluan tehdä hyvin ja pääsisin etenemään niissä, se aika mikä siitä jää voidaan käyttää "siihen mihin haluan". Tällä hetkellä se muu aika kuluukin omien treenien kanssa (aloitin juoksemisen ja salilla käymisen!) sekä muiden hevosten auttamisessa. 

No onko ikävä omaa hevosta?

Ei tällä hetkellä. Herttaa on ikävä. Hertan kanssa tehty hevoselämä oli ihanaa. Hansua on ikävä ja välillä huomaan pohtivani "siinä mulla oli käsissä laadukkain hevonen mitä ikinä". Mutten voivottele. Hansulla on tosi hyvä koti ja tuntuu että tein sen kanssa hyvän työn ja että "näinhän tämän kuului mennä". Mutta että nyt haluaisin etsiä itselleni uutta hevosta? Ei. Ei kiitos vielä. Mä olen 17 vuotiaasta asti "omistanut" hevosen. Nyt olen 29 vuotias ja ekaa kertaa elämässäni mun täytyy huolehtia vain omasta navasta ja se on aika kivaa. 

Haluanko koskaan omaa hevosta? Aivan varmasti haluan. Mutten tosiaan nyt. Olisi kiva "pystyttää" se oma elämä ensin kunnolla ja sitten katsoa missä laajuudessa siihen oma hevonen mahtuisi. Ratsastus on siitä ihana laji että sitä voi harrastaa vaikka hautaan asti. Myös se, minkä kerran olet oppinut, ei häviä mihinkään. Ja minähän pääsen ylläpitämään taitojani kokoajan, vaikkei kunnon treeniä olekaan. On myös sanomatta selvää, että nyt kun juoksen ja treenaan salilla, ei ole todellakaan temppu eikä mikään mennä hevosen selkään, kunto meinaan kestää... 
Jos jotain sanoisin että olisi pitänyt tehdä toisin, niin ehdottomasti olisi pitänyt lenkkeillä jo silloin kun kisasi kunnolla! Ihan uskomaton ero kun treenaa muutoin kuin vaan ratsain! Oikeasti... Jaksan nyt paremmin hevosenkin selässä vaikka olisi ollut taukoa, kuin silloin kun ratsastin päivittäin. Ikävä tosiasia, mutta virheistä oppii ;) 
Vinkkinä kaikille tällähetkellä ratsastaville. Alkaakaa käymään lenkillä! Se on ilmaista ja edes 30 minuuttia riittää jo tekemään ihmeitä :D 

Mites blogi?

Noh,noh... Siis mulla on ollut nytkin ihan jäätävä tarve kirjoittaa tänne... Syitä sille etten sitä ole tehnyt löytyy pari. Toisaalta "blogikuolema" on mahdollistanut sen ettei ole tarvinnut lukea itseään koskevia kirjoitelmia netistä. On aika rentouttavaa kun voi pyyhkiä itsensä "pois kartalta" ja olla ihan rauhassa. Toki siis pääosin harvoin sai lukea *askaa netistä itsestään mutta ainahan sitä on pakko johonkin tunkea. Toki osaan olla välittämättä niistä, mutta "kun katoaa varjoihin" ja saa olla ilman mitään negatiivisuutta ympärillään niin siinä sen eron huomaa. 
No mutta ne (teko)syyt kirjoittamattomuudelle:
A) Mun vanha pöytäkone on niin kamalassa kunnossa että kestää niin kauan avata se, etten ole edes käyttänyt sitä piiiiitkiin aikoihin... Liekö edes enää hengissä. Se pieni hetki kun on vapaata ja tekisi mieli kirjoittaa, kaatuu siihen kun yritän avata konetta ja se jumittaa niin että se halu kirjoittaa kerkee jo kadota siinä vaiheessa :D 

Mutta nyt (taddatadaaa!) sain oman työkoneen! Joten nyt voinkin läppärillä kirjoittaa missä vaan. Helpottaa kummasti.
B) Kehtaanko kirjoittaa enää kun tuli pitkä tauko?
Toisaalta miksi en? Ne lukee, ketkä lukee. Ne ketä ei kiinnosta, ei lue. Mulla kuitenkin on monesti tullut hirveä into kirjoittaa kun olen vaikka ollut ratsastamassa näitä "projekteja". Sen päivän agenda, ongelmat ja niihin saadut ratkaisut on just sitä mikä oli mun blogin suola. Vaikka nyt ei voi seurata "mun ratsastusuraa" niin täällä aina se punainen lanka oli treenit. Mun selostukset treeneistä. Mitä tehtiin, miksi ja miten. Välillä tein treenipostauksia aiheista josta halusin, vaikken olisi niitä itse tehnyt juuri. Ja ne postaukset oli ne mitkä eniten keräsi kommentteja ja vuorovaikutusta. 

Ajattelin siis jatkaa niiden parissa.

Mulle edelleen tulee instagramissa directiä tutuilta ja tuntemattomilta missä kysytään treenivinkkejä. Kerrotaan se oma ongelma ja kysytään oisko mitään vinkkiä. Valmentaja en ole, mutta mielelläni kyllä kerron omia näkemyksiä ja vinkkejä jos niitä kysytään. Olen saanut myös kiitosta ig:ssä siitä kuinka jotkut ikivanhat treenivinkkipostaukset ovat edelleen saaneet jollekin seuraajalle hyödyn. Tullaan kertomaan kuinka on koluttu mun ikivanhoja postauksia läpi ja luettu teksti pohkeenväistöstä ja tehty niitä sitten itsenäisesti ja tajuttu joku uusi jippo tai niksi millä saatu hevonen toimimaan. Tai ihan vaan että on saanut inspiraatiota.

Jatkossa tulen kirjoittelemaan tänne ratsastukseen liittyviä treenivinkkejä laidasta laitaan. Asioitsa ja ilmiöistä ratsastuksen ympäriltä. Esimerkiksi käyn tällähetkellä auttamassa erästä ruunaa Turengin suunnilla ja aina täytyy varata ratsastajan kanssa "höpöttelyaikaa" kun sovimme aikatauluja. Ja se höpöttely on sitä, että keskutellaan treeneistä ja pohditaan juuri niitä treenivinkkejä ja kokemuksia miten saatiin joku asia läpi, miksi saatiin jokin asia läpi ja vaikkapa vertaillaan vanhoihin videoihin kuinka hevonen on kehittynyt (ja miksi se on kehittynyt). Ehkäpä saan joitain näitä ratsukoita käyttää täälläkin esimerkkinä, mikäli niin haluavat. 
Sitä en vielä osaa sanoa kuinka usein postailen. Tekemiseni kuitenkin hevosten kanssa on tällä hetkellä säännöllisen epäsäännöllistä, ei päivittäistä. Ennen sitä treenasi kuitenkin "uraputkessa" niin oli aina se punainen lanka. En toki ota painetta tästä. Kirjoitan silloin kun tulee mieleen mistä kirjoittaa (ja itseasiassa niitä on kuulkaas jonossa nyt paljon :D )

No mutta. Katsotaan miten tämä lähtee käyntiin. :) 

Mulle saa edelleen heittää kommenttia ja kysymystä täällä tai ig:n puolella jos on jotain mihin itse kaipaisi treenivinkkejä tai kokemuksia. Niistä ne ideoinnin yleensä kuitenkin lähtee parhaiten liikkeelle :) 

Kuva Taru Arola



33 kommenttia

  1. Kiva kun palasit bloggaamaan :) Olin iloisesti yllättynyt, kun postauksesi näkyi Bloggerin lukemistossani. Treenibinkkiblogille on ehdottomasti tarve, sellaisia aktiivisia blogeja ei nyt ole yhtään. Ja ylipäätään olen sitä mieltä, että hevosblogit takaisin nousuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Harmittaa kun blogien kulta-aika on ohi. Nautin siitä kun melkein päivittäin oli hevosaiheista luettavaa. Välillä tuntuu että bloggaaminen on nykyään liian "hidasta" lukijoille :D kisoistakin kotiin palatessa oli jo kommentteja missä postaus ennenkuin ehdit edes koneelle. Nykyään taitaa ig olla siksi kova sana kun sinne tulee melkein reaaliajassa tarinaa. Mutta itse pidän edelleen siitä että rauhassa saa lukea jotain asiapitoista tekstiä! :D

      Poista
  2. Hihii, niin huippua 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Kyllä itselläni sormet jo syyhyää päästä taas kirjoittamaan pohtivia tekstejä :D

      Poista
  3. Kiva kun palasit :) Harmi tosiaan ettei oo enää montaa bogia mikä olis aktiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä harmi. Mielelläni seurasin aktiivisesti aktiivisia blogeja. Onneksi osa on siirtynyt someen mutta itse koen stoorit ja lyhyet päivitykset vähän pintapuoliseksi. Tykköisin niin ottaa pädin tai luurin käteen, istua sohvalle ja lukea blogeja. Niihin syventyy enemmän kuin vaikka somejuttuihin :)

      Poista
  4. Jeeee! :) Ainutkaan mun seuraama heppablogi ei ole päivittänyt enää ollenkaan, joten tästä tulin iloiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harmi kun vanha kunnon blogiaika on kuollut. :/

      Poista
  5. Mahtavaa! Nyt odotellaan seuraavaa postaustasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan mistä lähdetään liikkeelle. Eiköhän se tästä taas suttaannu ja löydä uuden suunnan alkuvaikeuksien jälkeen :D

      Poista
  6. Ihan mahtavaa! Olen useaan kertaan käynyt lukemassa treenivinkkejäsi ja saanut ideoita omaan ratsastukseen. Ja säännöllisesti kurkannut olisiko tullut uutta postausta :)
    -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Treenivinkit ne on nytkin edelleen olleet suosituimpia postauksia mitä on tasaisesti käyty kokoajan lukemassa vaikken ole yli puoleen vuoteen kirjoittanut blogiin mitään! Nuo treenipostaukset säilyy näemmä hengissä itsekseen :)

      Poista
  7. Todella mukavaa, kun palasit kirjoittelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan itsekin innolla kun pääsee taas tarinoimaan :)

      Poista
  8. Olipa kiva nähdä, että olit päivittänyt! :) Nyt kun tiedossa on eri hevosia, kiinnostaisi tietää, miten nopeasti aina uuden tai ei-niin-säännöllisesti ratsastamasi hevosen kanssa pääset ns. samalle aaltopituudelle? Tykkäätkö enemmän sellaisesta kaikkien kanssa toimivasta hevosesta vai sellaisesta, jonka kanssa pitää työskennellä pidempään, että tulee sinuiksi?

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tostakin voisi tehdä oman postauksen :)
      Vaihtelee hirveästi tosiaan eri hevosten välillä. Osa hevosista tuntuu olevan sellaisia että kun sinne selkään vain istuu niin tuntuu että nappulat loksahtaa heti ja saan ne nopeasti läpi. Sitten taas osa hevosista tuntuu että joudun oikeasti itsekin miettimään ja puremaan palaset kaikki atomeiksi alusta alkaen että saan hevosen toimimaan. En osaa sanoa kummasta pidän enemmän. Toki ensimmäinen vaihtoehto vaatii vähemmän "energiaa" ja on sellainen hyvän mielen ratsastus. Sitten ns. "vaikeampi" tapaus voi aluksi tuntua siltä että "o-ou, saanko tätä toimimaan" mutta toisaalta silloin se mun mielenkiinto oikein herää ja alan miettimään kaikkea sitä mitä on oppinut että saisi toimimaan. Silloin joutuu mennä enemmän "itseensä". Ehkä kuitenkin opettavaisempaa on ne sellaiset hevoset joiden kanssa joutuu työskentelemään pidempään. Silloin yleensä muutos on kaikista isoinkin positiivisessa mielessä jonkin ajan kuluttua treenaamisen aloittamisesta!

      Poista
  9. Kiva kun palasit :)
    Tuosta lenkkeilystä, itsekin havahduin näin neljänkympin kynnyksellä, että kunto on päässyt liian huonoksi, vaikka monta kertaa viikossa ratsastankin ihan tavoitteellisesti. Alkaa välillä treeneissä huohotuttaa - siis minua, ei hevosta!
    Millaisella määrällä/ohjelmalla itse huomasit että alkoi tulla tulosta? Aikataulullisesti monta kertaa viikossa tunnin lenkki ei ole mahdollinen, mutta olisi motivoivaa kuulla jos vähempikin riittää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä en todellakaan juokse usein pitkiä lenkkejä edes! Väitän että muutos tulee tosi helpolla, ainakin itse järkytyin kuinka nopeasti kunto kohenee :D

      Siis käyn lenkillä n. Plus miinus 3 x vkossa. Lenkit on yleensä vain noin 30-40 min pitkiä!

      Joskus sitten repäisen ja juoksen tunnin. Joskus on kiire niin juoksen 20 min. Mutta keskiarvo on aikalailla se 30 min ja/tai 5 km.

      Aluksi juoksin (löntystelin) tosiaan sen n 30 min ja tahti oli sellainen että tuntui vaan hyvältä. Kävelin väliin jos siltä tuntui. Sitten sitä alkoi huomaamaan että kun pääsi ns vauhtiin niin pääsinkin ilman kävelypausseja koko lenkin. Aika nopsaan!

      Tärkeintä on se että oikeesti juoksee hitaasti! Ei saa liian kovilla paukuilla juosta koska itselläni se on siihen aina kaatunut aiemmin koska "se tuntuu kamalalta" 😀
      Aluksi tosiaan hölkkäsin vaikka sen 20 min. Niin rauhassa kun tuntui oklta.

      Se miksi lenkkeily kiireiselle on helppoa on oikeasti siinä että avaat ulko oven niiin olet jo lenkillä. Ei tartte kuluttaa aikaa matkustamiseen lenkkipolulle.

      Mutta tosiaan nykyään tykkään n tunnin lenkeistä jo, mutten niitäkään edes joka viikko tee koska en "ehdi" tai edes huvita :) mutta 30 min hölkkä vaikka sen 2-3 kertaa viikossa kyllä tuottaa tulosta! Ainakin mulla kävi hyvinkin helpolla.

      Poista
    2. Kauheen epäselvä vastaus! Tein äkkiä kahvitauolla töissä... mutta toivottavasti jotain selkoa saat!

      Poista
  10. Mahtavaa Noora, että ryhdyt taas kirjoittamaan! Odotus on palkittu :)

    VastaaPoista
  11. Kyllä täällä edelleen seuraillaan, olisiko tullut uusia postauksia! Hyvä blogi kestää kyllä hiljaisiakin kausia.

    Hevoseton ajanjakso tekee omalla tavallaan tosi hyvää. Vaikka tallille kaipaa ja vaikka treenivideoita, klinikkoja ym. katsellessa tulee helposti sellainen olo, että voi kun tätä pääsisi testaamaan, niin silti on ihan kiva välillä säästää tai käyttää rahaa muuhun ja panostaa aikaansa muihin juttuihin. Hevoset eivät kuitenkaan maailmasta lopu. Minulla oli 2010-luvulla muutama täysin hevoseton vuosi opintojen vuoksi, yksi vuosi oman projektihevosen kanssa ja nelisen vuotta muiden omistamia hevosia ratsastaen. 2019 sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni omasta nuoresta kouluhevosesta, joten puolisen vuotta olen saanut elää jälleen hevosarkea - ja kyllä se tuntuu hyvältä! Varmasti vielä paremmalta sen vuoksi, että viime vuosina hevoset eivät ole vieneet viikosta melkein joka päivää.

    Millaisen hevosen haluaisit tulevaisuudessa? Hyvän kouluhevosen varmaankin, mutta nuoren vai valmiimman?

    kuolaintuella@blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin! Katsoppa klinikoita tai kisoja niin miettii että perhana kun olisin tuolla mutta silti iskee sellainen "itseasiassa tää on kyllä just kiva just näin, säästää rahaa ja aikaa ja kiva keskittyä vähän johonkin muuhunkin".

      Ja tosiaan oli ihana huomata heto hertan jälkeen että maailmasta ei hyvät hevoset lopu kun hansu suorastaan tippui syliin. Se matka Hansun kanssa vahvisti sen mielenrauhan mulle "Kuule Noora, kyllä sä osaat rakentaa itelles uuden GP hevosen". Olen paljon paremmin mielentilaltani sinut nyt sen kanssa että kyllä mä osaan ja voin tehdä se uudelleen. Ei ole "paniikkia" äkkiä kaivaa ja todistella itselle ja muille että pystyn. Se tuo mielenrauhaa ja tervettä suhtautumista touhuun.

      Pakko sanoa että joskus olen miettinyt "haluan valmiimman hevosen jolla päästä pitkälle". Ei. En halua. Haluan nimenomaan nuoren (ei nyt ihan broke in vaiheesta puhuta) jonka kanssa päästä EHKÄ pitkälle. Ei väliä, kunhan pääsen sitä "rakentamaan".

      Nykyään haluan tehdä itse enkä ostaa valmiina. Olen huomannut sen, että ei se olekaan se vaativien asioiden ratsastaminen se juttu, vaan se, että näkee oikeasti oman työnsä tulokset ja saa opettaa.

      Poista
  12. Hyvään aikaan aloitin lukemaan kirjotuksiasi. Tänään aloitan ratsastuksen uudestaan, iik mikä jännitys päällä! Helpotti kun luin näitä postauksia täällä, kiitos :) Olen ratsastanut lapsena / nuorena vuosia mutta nyt on ollut vuosia taukoa. Ehkä ne on takaraivossa jossain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo!! Tsemppiä! :D

      Se on ihan pakko sanoa että se taito ei häviä sieltä selkäytimestä mihinkään! Ehkä vähän ruostuu, mutta se tulee sika nopeesti takaisin. Kädettömänä et varmana ole!

      Mun tuttu oli käynyt joskus ratsastelemassa yli 10 v sitten. Halusi tulla kokeilemaan ratsastusta. Lähtötilanne oli että pohdittiin uskaltaisko vaikka vähä lopuks ravata ilman taluttajaa.

      No helkkari lopuksi hän laukkasikin täysin itsenäisesti. Eli ne selkäytimen taidot heräteltiin jo yhden tunnin aikana! Kunto ehkä meinasi loppua mutta ei puhettakaan ettei olisi osannut :D

      Poista
  13. Kiva kuulla sinusta pitkän tauon jälkeen. Jännittävä nähdä mihin suuntaa blogisi nyt suuntautuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan millaiseksi se muuttuu! En oikein vielä tiedä itsekään :D

      Poista
  14. Hei Noora

    Jippii! �� Ihanaa että olet palannut blogin pariin! ��
    Suurkiitos! ��������������������
    On ollut ikävä analyyttistä ja inspiroivia kirjoituksiasi. Hienoa myös kuulla, että olet saanut tehdä muuta ja toteuttaa/tulet toteuttamaan toisenlaisia haaveita. Tekstistä paistaa läpi että voit hyvin.
    Maltan tuskin odottaa tulevia postauksia.
    Kevättä ja valoa kohden!
    Ilahtunein terveisin
    Maarit L. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tässä on ollut huomata että elämää hevosten ulkopuolella voi todellakin olla ja se voi olla jopa todella kivaa! :D

      Katsotaan millaiseksi blogi muovautuu!

      Poista
  15. Olin jo luopunut toivosta, että tämä sinun blogi heräisi vielä eloon, mutta kas! Aivan mahtavaa! Innolla luen kaikki treenivinkit ja muutkin postaukset! Itsellä nuori, jonka kanssa pitäisi laukanvaihtoja alkaa harjoittelemaan. Tietenkin valmentaja apuna, mutta kiinnostaisi myös sinun näkemys siitä, miten tykkäät valmistella hevosta vaihtojen opetteluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti koitan omaksua uuden roolin tästä "avustajaratsastaja"roolista, ja sitä kautta erilaisia näkemyksiä asioista. Omat treenipostaukset tietty jää, mutta josko tulisi enemmän "kaikille kaikkea" pohdintaa eikä vain mun treenejä :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!