Pi-Pa askelia kohti

Nyt on sellaiset helteet Suomessakin että Hansulla taitaa olla kotoisat oltavat. Se on vaan parempi mitä enemmän asteita mittari näyttää! :D 

Mullakin alkoi toinen pätkä kesälomaa sopivasti. Trailerinkin sain katsastettua joten olisi kiva lähteä tontin ulkopuolelle huvikseen treenaamaan jotta tulee sekin tutummaksi tolle pikkuorille. 

Kotona ollaan tehty perusjuttuja. Edelleen hinkkaan volttikahdeksikkoa/ympyröitä taivutusten takia. Pakko sanoa että Hansu kyllä alkaa hyväksymään taivutuksen kokoajan paremmin. Kotona tämä on tietty helpompaa koska ei ole niin paljon ulkopuolisia häiriötekijöitä keskittymisen kanssa ja taivutuksen vaihtelut ovat aika helppoja jo. Vasen on se vaikeampi mutta kehittyy kokoajan. Olen jatkanut Riitan neuvoa jalostaa volttiharjoitusta eteenpäin eli kehitän itse kaikenmaailman tehtäviä volttikahdeksikon ympärille etten vain mene samaa kahdeksikkoa. Esim laukassa voin vaihtaa välissä laukkaa tai olla vaihtamatta niin että toinen volteista on vastalaukka. Tässä Hansun täytyy hyväksyä että tulen kokoajan vaikuttamaan siihen ja koskemaan, mutta automaattisesti se ei aina tarkoita laukanvaihtoa. Hansun hermot ovat kyllä kehittyneet ja se kuumene tästä enää samalla mitalla mitä nuorempana. Ongelma tosiaan on ennakointi. Hansu on sata varma että kohta vaihdetaan ja aloittaa jo vihdon vahtaamisen voltilla. Sitten kun teenkin vastalaukkaa/kiemuraa ilman vaihtoa se on vähän hölmistynyt mutta "unohtaa" hetken päästä vaihdon ja taas pääsen koskemaan siihen ilman että se vaihtaa. 

Itse laukanvaihdot kehittyvät myös. Aikalailla alkaa jo esiintymään tavallisia vaihtoja eikä niitä teatterivaihtoja! Toki aina pari ekaa vaihtoa menee parhaiten, ja sitten Hansu taas äkkää että nyt vaihdetaan ja silloin helposti tulee jännitystä mutta vaihdankin sitten taas tehtävää. :) 

Tämän hevosen kanssa täytyy olla todella älykäs ja ainan taskussa plan B! 

Passagea olen myös reenaillut tai oikeastaan ujuttanut aina johonkin väliin pari askelta. Kyllä se vaan on uskottava että kun näillä treenaa passagea kuosiin saat kaupan päälle todella hienoa koottua ravia ja tahtia paremmaksi! Jotenkin puoliveri-ihmisenä on tottunut ajatukseen että "ei piffia/paffia ennekuin hevonen on sillä tasolla" mutta tämän rodun kanssa se menee päinvastoin. En tietenkään nuorella hevosella varsinaisesti treenaa passagea mutta siis opetellaan sitä ja leikitään sen kanssa. Kun Hansu ottaa pari askelta rentoa passagea ja siitä päästän sen ponnistamaan eteenpäin raviin, on ravi todella pehmeää ja oikein työntää kohti kuolainta! Janne ja itse Kyra sitä on jo mulle sanonut joten kai se on uskallettava treenata niitä :D 

En kamalasti sitä kuitenkaan treenaa. Teen sen pari kertaa muun treenin ohessa ja that's it. En vietä sen harjoitteen kanssa aikaa vaan "ujutan" sen jonnekin väliin ravin parannus mielessä. 

Eilen lopuksi jopa vähän leikin piaffin ajatuksella. Ravasin loppuraveja ja Hansu oli rento. Otin vielä vähän ohjia takaisin käteen ja vein Hansua kohti passagea. Isojen passageaskelien sijaan aloinkin vähän jarruttamaan ja halusin pienempiä askelia. Maiskutin piaffin tahtia (eli ajattelin pieniä askelia vähän ripeämmällä tahtilla, ei passagen tahtia) ja samalla kuitenkin "pyysin käyntiin/hidastamaan" ja jäin odottamaan miten Hansu ratkaisee asian. Ensin se yritti vain nostaa entistä enemmän passageaskelia. Korjasin ratsastamalla sitä "melkein käyntiin", eli pyysi käyntiä mutta sitten pyysinkin vähän eteenpäin ettei se siirry käyntiin. Tälllöin sain sen askeleen pienemmäksi ja kun käynti melkein oli käsillä pyysinkin tosiaan ravia mutta edelleen "pidätin sitä käyntiin". Tässä Hansu hiffasi tosi hyvin ja jäi "sipsuttamaan". Kehuin heti ja siirsin normaalin raviin eteenpäin (AINA piaffsta ulos raviin ainakin tälläisten enemmän paikalleen pyrkivien hevosten kanssa! Ettei ne vaan opi jarruttamaan piaffiin/karkaamaan piaffiin, vaan että ne oppisi pyrkimään piaffissa eteen).

Toistin tämän uudestaan eli aloin pyytämään melkeen käyntiin ja nyt Hansu ei siirtynytkään enää käyntiä kohden vaan hiffasi jo pienentää askelia enemmän paikalleen. Hiuksen hieno raja siinä ettei se jännity ja ala steppaamaan paikallaan jännittyneenä, joten ihan vain pari askelta niin kauan kuin selkä vielä on rento ja askel on pehmeää, sitten taputus ja taas ulos. Eli ei saa jäädä liikaa hinkkaamaan ajatuksella "no vähän vielä". Se menee jo yli ja ei ole mikään ongelma saada näitä steppaamaan jännittyneenä paikallaan... Mutta se ei ole piaffia!

Toistin kolmannen kerran tämän ja taas Hansu onnistui parin kolmen askeleen verran ja sitten taas ulos. Hertan kanssa (ja monen muun ) olen todennut piaffin olevan helpompaa opettamaan suoraan käynnistä. Eli nopeutat käyntiä niin että hevonen ottaa käynnissä piaffiaskeleita kohti. Hansun kanssa en tee ollenkaan niin. Näille piaffi on helppoa. Ei näitä tarvitse lyhentää ja nopeuttaa... Äkkiä siinä käy niin että kun yritän koota käyntiä ja tehdä käynnissä jotain harjotetta, tällainen hevonen heittää karkuun piaffiin suoraan käynnistä! Milläs sitten saan sen pois? Mieluummin yhdistän Hansulle piaffin raviin. Eli ravissa on vaihteita piaffista lisättyyn, eikä niin että Hansu mieltää piaffin käyntiin. Helposti jos tulee yhtään jännitystä niin saattaa hevonen heittää piaffille ja sitä en halua. On eriasia tehdä käynnistä suoraan piaffia sitten kun hevonen sen osaa oikeasti. Mutta tässä kohtaa se ei koske meitä :)

Salaa jo haaveilen että pääsisin esittämään miten hieno piaffi ja passage Hansulta löytyykään vähän suuremmalle yleisölle, eikä aina vain yksin maneesissa niin ettei kukaan usko! :D 

Hansu viime marraskuussa tapailemassa passageaskelia
Kuva Taru Arola