Olin alkuviikon minilomalla Ruotsissa ja saavuin eilen tiistaina takaisin. Meninkin heti tallille, sillä vuorossa oli Hertan kanssa harjoittelua Vihdin torstain rata mielessä. Hertalla oli maanantai vapaa ja yleensä vapaiden jälkeen se ei ole mikään kaikista viehkein ratsastaa. Huomaan näin vanhemmiten että tasainen liikutus on parasta, mutta vapaapäivä nyt sattui osumaan maanantaille kun itse olin poissa.
Ensin ajattelin että menen kerran itse läpi tämän Inter A ohjelman, mutta kun alkuverkkasin Herttaa tunsin, että on ihan turha tänään alkaa vääntää mistään. Se liikkui ihan hyvin, mutta tunsin heti että sen selkä on hieman lukossa. Ei jumissa, ei jäykkä, mutta se ei nosta sitä sitäkään vähää mitä sen pitäisi että passagea saatika piaffea pystyisi tekemään. Laukassa tämän huomaa parhaiten, sillä H mielellään lähtisi vähän juoksemaan ja nostaa niskaansa.
Päätin tehdä siis vain ensin vastalaukassa jumppaa ja vaadin että se nostaisi selkäänsä. Vastalaukka toimii tässä meillä ainakin oikein hyvin. Kun H oli vertynyt aloin tekemään ravissa vasta ja sulkutaivutusta. Ravi onneksi sujui ihan ok, se onkin meille se helpoin askellaji.
Kokeilin tehdä käynnistä siirtymisen piaffeen ja piaffesta koottuun raviin, ihan niinkuin se ohjelmassa tulee. Tässä huomasin että H ei ollut ihan valmis. Kun yritin koota käyntiä, se "pakeni" piaffeen. Ja sanalla "paeta piaffeen" tarkoitan nyt sitä, että kun sen pitäisi koota, niin se hyppääkin pohkeen taa tassuttelemaan mukamas hyvin piaffea. Saattaa näyttää ok:lta maastakäsin jos silmä ei ole harjaantunut, mutta tunne selkään on inhottava. Siinä se joo steppaa paikallaan, mutta koitappa saada se ulos siitä? Ei onnistu. Eihän se voi punnertaa siitä pois, jos se ei ole pohkeen edessä.
Onneksi asian sai helposti ratkaistua sillä että pari kertaa kesken piaffin patistin sen ihan kunnolla eteen, ihan sama vaikka laukka nousisi. Hertta vähän hyppäsi ravin teatraalisesti, mutta kunhan se nyt vain poistuisi sieltä kippurasta! Kaksi kertaa sain tämän tehdä, niin jo alkoi löytyä vaihde piaffesta ulos raviin. Lopuksi tämä tuntui jo varsin ok:lta, ja heti kun pääsi paljon taputtamaan Herttaa eteenpäin menemisestä niin se jo tiesi mitä haetaan, eikä ongelmaa ollut.
Lopuksi otin sitten passage, kootturavi, passage siirtymät. Tässä tilassa kun H oli hiukan lukossa, tein vain "passagemaista ravia", eli vähän hidastusta jonka jälkeen heti eteen, melkein keskiraviin. Näin onnistuin pitämään sen pohkeen edessä. Tunsin jo, että jos nyt pyytäisin oikeasti passagea enemmän, se jännittyisi ihan lukkoon selästään ja nostaisi niskansa ylös. Se on hirveä tunne ja kaukana passagesta, joten päätin etten edes yritä. Mun ei tartte torstaina esittää passagea kunnolla jos en halua. Kyseessä on vain harjoitus, joten pyrin esittämään todella maltillisesti sitä, melkeinpa vain "hidastettua ravia".
 |
| Passagea tammikuussa Emman klinikalla. Vielä meille se vaikein asia tällä tasolla! |
Lopetin tähän ja tänään meillä onkin valmennus, jossa käymme rataa läpi. Ihan turhaan yksin vaivaisin päätäni, jos H ei ihan tuntunut olevan vastaanottavalla päällä, joten siirsin loput tälle päivälle valvovien silmien alle. Ei paineita. Hertta kyllä osaa nämä, pitää siis säilyttää vain se tekemisen helppous, eikä ottaa näistä paineita! :)
Katsotaan miten tänään valmennuksessa menee, tiedän vähän mitä eväitä torstaiksi rataharkkaan saan mukaan.
