Mistä tätä räkää oikein tulee...?

Ypäjällä Intermediate I radalla

Juuri kun pääsen hehkuttamaan kuinka treenit kulkee, niin enköhän mä postauksen julkaisun jälkeen tule kipeäksi! Great...

My Day postauksen idean lailla ajattelin julkaista kuvia keskiviikon maastokävelystä selästä käsin otettuna. Tältä näytti Hertan keskiviikon treenit siis.

Hertta ja sen herkkudrinkki ennen hommia (kourallinen peacemakeria ja ämpäri täyteen vettä, ja sekoita ;) )

Aluksi maneesissa...

.. jossa ei kauan viihdytty, joten lähdettiin päiväkävelylle

Tiistai-iltana mulla oli kurkku todella kipeä ja kirvelevä. Silti mun oli pakko änkeä vielä juoksulenkille illalla, sillä en osaa olla enää liikkumatta koko päivää. Hertallakin oli vapaapäivä, joten en edes ratsastanut tiistaina. Noh, eihän se ollut hyvä idea lähteä tunnin juoksulenkille illalla. Keskiviikko aamuna olinkin sitten ihan kunnolla tukossa, ja päätin lähteä reippaama vielä tallille aamulla... Tallilla ollessa alkoi sitten heikottamaan ja kolottamaan niveliä, ja itseni tuntien tunnistin että kuume siis nousee. Olinpa fiksu! :D
Tarkoitus oli keskiviikkona jumpata nivelillä, mutta en mä oikeasti jaksanut. Kävin maneesissa pyörähtämässä käytännössä 10 minuttia niin että ratsastin matalassa muodossa kaikki askellajit läpi. Tämän jälkeen olin jo ihan hiestä märkä, joten totesin että lähdenpä maastoon kävelemään. Siinä saa Hertta hyvän käyntilenkin. Ehkäpä kävisin mäkiä kiipeilemässä.

Hetki ennen kun Hertta ja sorsat lähtivät eri suuntiin... 

Rouva uskalsi kyllä jatkaa matkaa järven vierustaa

Sää oli niin kaunis kun käyskenneltiin kartanon mailla. Kävin järven rannalla kurkkaamassa ja siellähän olikin juuri sopivasti sorsia rannalla. Päätin (fiksuna) ottaa kuvia sorsista ja asetella Hertan pään myös kuviin. Ideana kaunis, mutta sillä samalla sekunnilla kun kamera räpsähti niin sorsat pyrähtivät lentoon ja niin pyrähti Herttakin! :D Eri suuntiin tosin... hihii.
Olen itsestäni aika ylpeä, sillä en tippunut, eikä edes kännykkä tippunut kädestä! Ohjat siis pitkänä yhdessä kädessä ja kännykkä toisessa ja hevonen tekee täyskäännöksen paikaltaan niin että nurmikkoon jäi kaikista neljästä kaviosta hienot syvät ruopaisujäljet... Pahoittelut nurmikonleikkaajalle!

Hertta raukan sydän hakkasi miljoonaa, mutta kyllä se siitä onneksi tasoittui kun jatkettiin matkaa. Hertalla onneski harvoin jää pelästyminen päälle. Se yleensä laskeutuu maanpinnalle hyvin nopeaa. Vähän sitä kyllä jännitti kävelylenkki, mutta siinäpähän tottuu ja hyvää tekee käydä kävelemässä vaihtelevassa maastossa!
Käytiin lopuksi kiipeilemässä erästä jyrkkää mäkeä kartanon tiluksilla. Ai että oikein tuntee kuinka Hertta joutuu työntämään! Tekee todella hyvää treeniä takaosalle kiipeily. Siinähän hevonen menee sananmukaisesti ylämäkeen. ;)

Hertta haaveilee laitumista. Ensi kesänä sitten taas!

Hertan arkkivihollinen maastossa, hevospatsas! Nykyään se ei enää säpsy tuon ohi kulkiessa, mutta epäilevästi aina sitä katselee ;)

Sänkkäriä!

Piiiitkä ylämäki

Hertta alkaa aina kääntämään päätä mua päin kun on muutaman kerran menty mäki eestaas. Ikäänkuin se sanoisi "ei enää pliiiis?" :D

Eilen torstaina kävin väkisin ratsastamassa. Eipä se kovin laadukasta menoa ollut ja hermotkin mulla melkein paloi. Totesin että parempi antaa olla kun en itse ole edes kunnossa. Mieli tekisi treenata kun kisatkin on sunnuntaina, mutta pakko todeta, että mihinkäs se taso huononisi? Olkoot kisat sunnuntaina tai ei, niin kyllä se Hertta on jo PSG ratoja suorittanut paljon, joten ei tämä ole uusi juttu.
Eli tällä kertaa mennään kisoihin aikalailla levänneellä hevosella ja kärsineellä ratsastajalla. Katsotaan mitä tulee, veikkaan että aika villiä ;)

Näin sunnuntaina radalla?