Kootussa Ravissa

30. kesäkuuta 2016

Hakemukseni hyväksyttiin TDF:ään!

Kuva Taru Arola

Nyt tämä asia on vihdoinkin edennyt, ja "hakemukseni" hyväksyttiin Top Dressage Finlandiin, eli olemme Hertan kanssa tervetulleita katsastettavaksi!

Valitettavasti tälle kesäkaudelle ei enää ollut TDF:n valmennuksia, joten joudun hetken odottamaan kun uusi valmennuskalenteri julkaistaan ja pääsen ilmoittautumaan. Nyt sitten vain peukut pystyyn että meidät Hertan kanssa hyväksytään tiimiin mukaan ja pääsisimme valmentautumaan osana ryhmää! :)
Tämähän ei tosiaan vielä tarkoita että meitä hyväksytään mukaan, mutta olen hyvin iloinen että olemme ainakin "katsastuskelpoisia".

(Jos joku ei tiedä, mikä Top Dressage Finland on, niin lue lisätietoja TDF:n sivuilta: Top Dressage Finland)

29. kesäkuuta 2016

Vähempi on enempi


Maanantain valmennuksessa Hertan kanssa jatkettiin samoista asioista mihin viime maanantaina jäätiin. Eli tehtiin laukan kokoamisia ja siirtymisiä laukan sisällä. Ravissa tehtiin pohkeenväistöä ja sulkua. Myös ravissa tehtiin siirtymiä sen sisällä, eli vähän passagemaista ravia pitkällä puolipidätteellä, josta sitten eteenpäin niin että takajalat ruopaisee vauhti etuosan alle, eikä niin että rynnätään keskiraviin.

Kaikki kuvat  c Taru Arola

Ihan yksinkertaisia tehtäviä. Pysyimme joko pääty-ympyrällä tai sitten menimme koko uraa pitkin. Ensin siis teimme ravissa siirtymisiä pääty-ympyrällä, joka on yllättäen vaikeampaa kuin suoralla uralla. Suoralla uralla teimme niin että jokaisen pitkän sivun aikana ehti tehdä sen kaksi siirtymää passagemaiseen raviin ja siitä ulos. Tässä täytyi olla todella tarkkana:
  • Kun siirryn pitkän puolipidätteen avulla passagemaiseen raviin ja kokoan ravia, H ei saa nostaa sitä kuuluisaa niskaansa ylös. Se on siinä niin taitava ja nopea. Tottakai se tekee sen helpottaakseen tehtävää, mutta mun täytyi olla tarkkana että pyydän vain sen verran missä se pitää sen niskansa alhaalla ja tarjoan samalla pieniä peräänantoja, jotka toivon sen ottavan vastaan. Hertta kuitenkin helposti tarjoaa liikaa sitä passagemaisuutta ja sitten se jälleen huomaa ettei pystykkään siihen ja sitten niska nousee. Eli tässä pitäisi Hertalle nyt kertoa, että "vähemmän on enemmän, ei tarvitse noin paljoa". 
  • Kun lähden normaaliin ja reippaampaan raviin kootummasta ulos, siinäkin täytyy olla tarkkana että niska ei nouse. Hertalla on tapana tässäkin lähteä teatraalisesti "all in" meiningilla, jolloin se lähtee puskemaan "ryntäät edellä" ja vähän kuin karkaa jo keskiravin puolelle. Tässä siis tosi tarkkana että pohkeella provosoin sitä takajaloista niin että se potku lähtee takaa eteen. Ajattelin että "sudittelen" takavetoisella autolla niin että hiekka vähän lentää sieltä "takarenkaista", eikä niin että mulla olisi etuvetoinen auto joka lähtee puskemaan kun painan kaasua. Aluksi tämä oli hankalaa, mutta kun tosiaan keskin pilkkoa tämän siirtymisen kahteen tai kolmeen askeleeseen niin se helpottui! Eli ei heti "tallaa pohjaan" niin että H lähtee puskemaan, vaan sen kolmen askeleen aikana ajattelen joka askeleella enemmän eteen. Ensimmäinen askel vähän enemmän eteen niin että poistumme passagesta, toinen askel vähän lisää, ja kolmas askel jo aika terävä askellus ja siitä ollaankin jo täydessä vauhdissa.
Laukassa teimme tätä samaa ja siinä oli ihan sama idea. Ei ihan piruettilaukkaan, mutta selvä kokoaminen (huom suoruus!) ja siitä sitten ulos normaaliin laukkaan. Etenkin laukassa Hertta karkaa siirtymässä ulos kokoamisesta helposti lavoilleen ja ryntää keskilaukkaan vähän teatraalisesti. Tässäkin mun täytyi muistaa se kolmen askeleen sääntö. Pikkuhiljaa. 
Jos katsotte Youtubesta videoita kuinka maailman huiput lähtee keskilaukkaan diagonaalille, eivät hekään karauta kulmasta matkaan niin että kipinä sinkoilee, vaan he ratsastavat huolelliset siirtymiset ja parin askeleen aikana kasvattavat askelpituutta hallitusti. Tämän taidon kun itse oppisi yhtä smoothisti tekemään ;)



Kävimme lopuksi ensimmäistä kertaa sarjavaihdot läpi nelosista aloittaen aina ykkösiin asti lopettaen. Ensimmäinen kerta siis Hertan pitkän sairasloman ja kuntoutumisen jälkeen, ja arvatkaa vaan? Ne sujui kuin tanssi. Tottakai pientä hapuilua oli välillä, mutta kun H tajusi "ainiin nää on näitä kivoja vaihtoja" se keskittyi todella hyvin ja yritti tosissaan. Ykkösissä vähän loppui vauhti ja se jää vähän paikalleen, mutta tähän ongelmaan on ratkaisuna laukan laadun parantaminen, niin sitten paranee vaihdotkin. Vaikka Hertalla onkin vaihdot paremmat kuin itse normaali laukka-askel, niin ykkösissä tarvitaan aika paljon ilmaa ja vähän vauhtiakin että ne saa pysymään isoina. Hertalla on onneksi todella suorat vaihdot, vaikka se jäisi liian paikalleen. Hyvä tasapaino ja suora hevonen!

Ai että. Mä oon niin innoissani kun H tuntuu pelittävän. Toki edelleen koputan aina puuta kun joku kysyy miten Hertta on mennyt. Sanon että "ihan jees" vaikka oikeasti tekisi mieli huutaa maailmalle että "tää on paras hevonen mitä täällä on!" :D En vain halua lähteä ilakoimaan. Sen verran taikauskoinen että jos alan kehumaan, niin kohta se on jalka poikki laitumella... 

Jos kaikki menee putkeen, niin me starttaamme "lasten GP-ohjelman", eli Intermediate A ohjelman Vihdissä torstaina 7.7! Olen jo ilmoittautunut sinne ja se on siis rataharjoitus johon sain valita itse ohjelman. Tarkoituksena nyt on oikeasti mennä rytinällä kohti sitä GP:tä, joten ajattelin että tuollainen todella helpotettu ohjelma joka sisältää kuitenkin kaikki GP liikkeet olisi hyvä aloittaa. Hertta suorittaa kotona jo niin varmasti näitä, joten nyt olisi toivottavati aika siirtyä harjoittelemaan radoille näitä. Kyseessä on onneksi rataharkka, joten ei paineita. Se on vain treenikerta. :)

Jos tämä Vihdin rataharkka menee hyvin, niin harkitsen lähteväni Lappeenrantaan perjantaiksi starttaamaan saman ohjelman ihan oikeana kansallisena luokkana! Hertta ei vaan ikinä ole Lappeenrannan nurmesta tykännyt, ja se ei ikinä liiku siellä hyvin, mutta katsotaan nyt... :)

27. kesäkuuta 2016

Ruusunmarjaa ja kamomillaa

Eräs uusimmista blogiyhteistyö kuvioista on alkanut Chia de Gracian kanssa. Chia de Gracia on varmasti monelle tuttu luontaisruokinnan ja yrttien puolelta. Valikoimissa on monen monta yrttiä vaivaan jos toiseen, ja itsellänikin oli varaa valita Hertalle parhaat tuotteet testiin. Pohdimme Hertalle sopivat tuotteet ja sainkin Mirvalta paljon apua ja tietoa mikä olisi Hertalle paras vaihtoehto.

Päädyin testaamaan kahta yrttiä; Ruusunmarjaa ja kamomillaa.


Tähän päädyin heti ensimmäisenä. Olen jo jonkun aikaa miettinyt että haluaisin lisätä C-vitamiinia Hertan ruokintaan ja tiesinkin että ruusunmarjassa sitä on todella paljon. Ruusunmarjassa itseasiassa on kaikista eniten C-vitamiinia, jos vertaa vaikka appelsiiniin, nokkoseen tai tyrnimarjaan. Itse syön C-vitamiinin toivossa tyrnimarjaa, mutta jos vielä tehokkaampiin lukuihin tahtoisin, niin ruusunmarja olisi parempi.
Lisäksi ruusunmarja sisältää A- D- ja E vitamiineja. Monesti olenkin varsinkin kevättalvella syöttänyt Hertalle ADE vitamiinikuurin purkista, mutta tajusin että ruusunmarjalla saan oikeastaan senkin puolen täytettyä.
Vitamiinien lisäksi ruusunmarjassa on paljon kivennäis- ja hivenaineita, kuten rautaa, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja seleeniä, unohtamatta biotiinia!
Magnesiumia olen syöttänyt Hertalle urheiluhevosen lihaksiston terveyden tukemiseen, mutta myös rauta on ollut meillä aina tärkeässä roolissa. Kuten tiedetään, rauta on elintärkeää verenkierrolle ja verenkiero tärkeää hapen kuljetuksessa urheilusuorituksissa.
Ruusunmarja oli sikäli siis helppo valinta! Yhdessä supermarjassa varsinainen vitamiinipommi. olen aina ollut vähän kielteinen "monesta purkista syöttelyyn" osittain laiskuuden takia, joten minulle todellakin kelpaa, että voin annostella pari ruokalusikallista ruusunmarjaa, enkä käydä läpi 1+ eri purkkia.
Eikä annostus päätä huimaa, Hertankin kokoiselle hevoselle annan sitä Hertalle päivittäin vain 2 ruokalusikallista! Vieläkin on pussista jäljellä rouhetta, joten riittoisuus on hyvä.

Yksi painavin syy miksi ruusunmarja on ja pysyy Hertan ruokinnassa on sen todettu vaikutus lieventävän nivelrikon ja nivelreuman oireita. Vaikka Hertalla ei olekaan näistä kumpaakaan, niin vanhemman hevosen nivelten kannalta täytyy tehdä kaikkensa että tuki ja liikuntaelimistö pysyy kunnossa. Liikunta on se mikä vanhan hevosen terveenä pitää (toki siis kaikki muutkin hevoset) mutta ruokinnalla saadaan kyllä positiivista vaikutusta tukemaan tätä. Vaikuttavana aineena niveltulehdusten hillitsemiseen on galoktolipidi, joka on hienosti sanottuna anti-inflammatorinen, eli tulehdusta lievittävä.

Toinen syy on ruusunmarjan suolistoa tukeva vaikutus. Ruusunmarjan sisältämä pektiini tukee suoliston toimintaa, sillä se on ihan silkkaa kuitua, suurimolekyylistä hiilihydraattia. Pektiiniä on toki muissakin kasveissa, mutta eniten pektiiniä esiintyy sitrushedelmissä. Pektiini suojelee stressivatsaa ja Hertan nuoruudessaan sairastamat mahahaavat olivat juurikin stressiperäisiä, joten tämä oli myös yksi painavimmista syistä valita ruusunmarja kokeiluun.


Ruusunmarja on siis meille luonnollinen ja vatsaystävällinen lisäravinne nivelten hyvinvoinnin tukemiseen vanhemmalle ja rasituksessa olevalle hevoselle. Syötän tätä Cortaflexin kanssa.

Ruusunmarjaa voidaan syöttää jatkuvasti, kun taas esim tehokas pirunkoura olisi kuuriluontoisesti syötettävä. Sitäkin mietin Hertalle, mutta se taas ärsyttää vatsaa, joten se olikin ehdoton nounou mahastaan herkälle hevoselle.

Olen syöttänyt nyt reilusti yli kuukauden tästä pienestä ruusunmarja pussista, eikä ole vieläkään hetkeen tarvetta uudelle. Sen verran tuju marja, että pieni määrä riittää!
Kuva Taru Arola




Kamomilla on erittäin suosittu yrtti myös ihmisten keskuudessa. Kaikille taitaa olla kamomillatee tuttua? Kamomilla on lievästi rauhoittava, joten monet juovatkin iltaisin kamomillateetä. Itse en tätä tee, sillä en ole teeihmisiä, mutta kieltämättä olen joskus harkinnut ostavani kamomillateetä jos se auttaisi nukahtamisen kanssa.
Kamomilla on todella laajalti käytetty yrttikasvi ja se on kovasti yleistymässä myös eläinpuolelle. Kamomilla on mieto lääkekasvi ja sen sisältämässä eteerisessä öljyssä on paljon erilaisia tehoaineita, esimerkkinä mainittakoon bisaboli ja kamatsuleeni. Bisabolilla on rauhoittava vaikutus ja kamatsuleeni vaikuttaa tulehduksia ehkäisevästi. Kamomilla sisältää myös paljon flavonoideja.

Näiden vaikutustensa ansiosta kamomillan valitsin Hertalle sen mahaa rauhoittavan ominaisuuksien vuoksi. Hertta sai kipulääkekuurin kuukausi takaperin klinikkakäynnin yhteydessä ja tähän saumaan sopi paremmin kuin hyvin vatsan tukemiseen kuurin ajaksi kamomilla. Hertta on herkkä vatsastaan ja mahahaavataustan vuoksi vältän sillä tulehduskipulääkkeen syöttöä. Nyt kuitenkin oli pakko sitä syöttää, mutta onneksi mulla oli apuna tätä kamomillaa (yhdessä ruusunmarjan kanssa). Hertan maha ei tällä kertaa reagoinut millään lailla kipulääkekuuriin!
Sitä en tiedä johtuiko se kamomillan syötöstö sen kanssa, mutta ainakin tällä kertaa yhdessä kamomillan kanssa maha ei reagoinut ollenkaan.
Kamomilla rauhoittaa ja parantaa nimenomaan mahan limakalvoja, joten tämä on oiva lisä ylipäätään herkkävatsaisen hevosen luonnollisena lisäravinteena.

Kamomilla voi laukaista yliherkkyysreaktion siitepölyallergisen hevosen kohdalla, mutta Hertta ei ainakaan reagoinut mitenkään. Hertalla on aikamoinen pölyallergia, joka kuitenkin on nykyään ollut oireeton hyvän talli-ilman ja laadukkaan heinän ansiosta. Se kuitenkin voi herkästi alkaa yskimään pienestäkin pölymäärästä, mutta kamomillan syöttö ei laukaissut Hertalla minkäänlaisia oireita. Pussin sisältö ei pölissyt millään lailla, ja kamomillan tuoksu oli hyvin mieto.

Kamomillan ja ruusunmarjan lisäksi olen syöttänyt välillä kuureinä kuivattua nokkosta Hertalle. Sitäkin voi syöttää yhdessä ruusunmarjan kanssa, mutta en tahdo yhtäaikaa syöttää kovin montaa eri yrttiä tai lisäravinnetta.
Tämäkin pussi on riittänyt meillä pitkään. Annan kuvassa näkyvän kourallisen verran päivässä mössön sekaan kamomillaa.
Kuva Taru Arola
Vanha, herkkävatsainen hevonen kiittää ruusunmarjasta ja kamomillasta! 18 vuotias ja hyvässä kunnossa vielä täydessä treenissä. :)
Kuva Taru Arola


*Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa*



Mitä yrttejä te syötätte hevosillenne? Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia. :)

22. kesäkuuta 2016

Hieno Pikku-G!

Läpyläpy. Kehuja hyvästä yrityksestä sulkutaivutuksen jälkeen.
Hans oli eilen todella mukava ratsastaa! Se oli hyvin rennoin mielin liikenteessä ja kuuliainen. Toki välillä maneesin nurkissa voi piillä mörköjä, mutta niistä selvittiin vain pienillä tahdin menetyksillä.

Hans on siinä määrin hyvin samankaltainen kuin Hertta, että niiden täytyy olla hyvin rennoin mielin, jotta selkä ei mene lukkoon. Toki tämä on monelle hevoselle tuttu juttu, mutta erityisesti Hansin ollessa niin notkea ja nopea, täytyy olla tarkkana että liikkeessä säilyy rentous ja rauha. Mitä rennommalla ja "isommalla selällä" Hans liikkuu, sen isommat askeleet.

Olen huomannut juurikin avotaivutusten ja pohkeenväistöjen toimivan Hansin kanssa. Ympyrällä ja suoralla teen sen kanssa paljon avoja, vähän sulkua ja myös pohkeenväistöjä. Se joutuu askeltamaan silloin keskittyneemmin ja askeleisiin tulee joustoa kun selkä toimii. Tästä puhuinkin taivutusväistö postauksessa paljon.

Olen nyt myös ottanut takaosakäännökset ja vastalaukat Hansille mukaan treeniin. Tykkään hirveästi teettää "aivojumppaa" hevosille leikkimällä pohkeiden kanssa. Näin saan ne keskittymään minuun ja samalla kyseiseen tehtävään. Ei ole mun juttu "vain laukkailla" sinne tänne vaan aina jonkunlaista tehtävää mä mielessäni kehitän. Hansilla on ihan mieletön kyky jo nyt hallita kroppaansa, ja lusitanojen ollessa viisaita hevosia, tykkään erityisesti työstää ajatuksella kaikenlaisia kiemuroita, joissa se joutuu keskittymään ja miettimään mihin jalkansa laittaa. Hans on todella nopea välillä reagoimaan, joten munkin täytyy olla todella tarkkana apujen kanssa. Välillä se reagoi salaman nopeasti oikein jolloin kehun täytyy seurata myös perässä yhtä nopeasti. Välillä se vielä vähän sekoittaa apuja, ja tällöin se korjaa ja tarjoaa hyvinkin nopeasti eri asioita. Tällöin vain tyynesti jatkan sen avun käyttöä mitä tarvitsen ja heti kun sieltä pilkahtaa suunnilleen se oikea haluttu asia, niin kehun. Tämän jälkeen fiksuna hevosena se harvoin tekee samaa virhettä kaksi kertaa, joten tässä näkee kuinka nopeaan oppi menee perille! Viisas hevonen. :)

Yritän tässä lähiaikoina päästä myös Hansin kanssa meidän kotivalmentajan Riitan valmennukseen. Olisi kiva saada lisää vinkkejä ja tehtäviä myös Hansin kanssa. :)

Mikä mun käsiä vaivaa?
Taas juniorin lahjomista sulkutaivutuksen jälkeen. Tämä vaatii vähän vielä kieli keskellä suuta menemistä.



Olen ahkerasti keskiravia yrittänyt työstää, sillä sen huomaan vaativan vielä tasapainoa. Hans kyllä yrittää ja sieltä löytyy tosi kivoja leiskautuspätkiä, mutta tasapainon säilytys "leiskautellessa" vaatii vielä treeniä. Uskon kuitenkin että tälle tulee aika hieno keskiravi aikanaan. :)
Venyy venyy!
Torstaina menen jälleen ratsastamaan Pikku G:n ja silloin meidän hovikuvaaja Taru tulee jälleen kuvaamaan ihan kunnon kameralla! Lisää kuvia Hansista siis luvassa!

20. kesäkuuta 2016

Hansin kanssa suunnitelmia

Kiikarissa olisi tosiaan Hans-Kristoffin kanssa muutamat pikkukisat. Vielä ei ole tarkoitus "tosissaan" kisata, mutta kuitenkin aloittaa kouluaitojen sisällä pyöriminen helppojen luokkien merkeissä. Vaikka Hans taitaa He A asiat leikiten, tarkoitus on tehdä enemmänkin kisatilannetta tutuksi, joten menemme alkuun helppoja ja mukavia luokkia. Usein nuorten kanssa itse kisatilanteessa on se suurin "vaikeusaste", ei niinkään ratsastettavan luokan taso. Mutta ilman opettelemista ei voi oppia, jostain se on aloitettava!

Elokuussa muuten Ypäjällä järjestetään Barokkipäivä
28.8 sunnuntaina klo 9 alkaen Ypäjän mäellä voi siis nähdä pelkästään barokkirotuisia hevosia, eli mm. lusitanoja ja P.R.E hevosia. Siellä on kilpailuluokkia He C - He A tasolla, ja tarkoitus olisi suunnata tänne Hansinkin kanssa katsomaan vähän kisameininkiä "omiensa" parissa. :) Jos barokki rotuiset hevoset kiinnostaa, niin tulkaa ihmeessä paikan päälle katsomaan! Barokkihevoset ovat nimenomaan niitä satuhevosia, joten niitä voi oikeasti tulla vain ihailemaankin, vaikkei muuten koulukisat olisi niin se juttu. ;)
Vielä emme ole päättäneet mitkä luokat ratsastan Ypäjällä, mutta mahdollisimman helpolla vielä mennään. 

Ennen näitä Barokki päiviä olisi tarkoitus käydä vähän harjoittelemassa myös jossain 1- tason kisoissa. Näillä näkymin heinäkuussa suuntaamme Hyyppärään kotiseurani järjestämiin iltakisoihin. Nämä ovat vielä suunnitteluasteilla, mutta toivottavasti pääsemme paikalle!

Kuvat Taro Arola

Pikku-Gladiaattori alkaa opettelemaan kisaorhin roolia!


16. kesäkuuta 2016

Hertta loisti maanantain valmennuksessa!

Voi että mä voisin haljeta… Siis niin ihanaa kun Hertta on taas ollut treenissä ja pääsen sillä ratsastamaan normaalisti!
Toki edelleen olen niin skeptinen (ja olen sitä mieltä että pessimisti ei pety), että heti kun hehkutan niin tulee takapakkia, joten en uskalla hehkuttaa ja kehua. Tai jos kehun, niin koputan kyllä niin kovaa puuta!

Hertan kanssa olimme maanantaina Riitan valmennuksessa jälleen. Menimme vieläkin vain 30 minuutin valmennuksen, jotta saamme lyhyen ja ytimekkään treenin ja ettemme tee vahingossa liikaa. Vaikka Hertta tekee hirveän kivasti töitä niin huomaan että se väsyy nopeasti. Kestävyys selvästi huononee pitkän sairasloman aikana. Siksi pidimme nämä ensimmäiset treenit todella lyhyinä, mutta ajatuksena on että tehokas treeni mahdollisimman vähillä turhilla askeleilla.
Teimme töitä kellon kanssa. 30 minuuttia jaettuna kolmeen noin 7 minuutin treenisessioon, ja jotka sitten pätkästiin noin 3 minuutin kävelytauoilla kaksi kertaa.
Toimii!
Kerrankin on taas kuvia valmennuksesta ihan reaaliajassa, sillä Taru pääsi meitä pitkän tauon jälkeen kuvailemaan. Hänellä oli jo ikävä Hertan kuvailuja ;) Ensimmäisiä kuvia siis sitten pienen tauon!
Laukassa H on nyt tuntunut paremmalta kuin ennen! Mielellään tekee siinä töitä, eikä kuumene niin herkästi.
Maanantaina teimme nyt laukan kokoamisia. Se missä huomaa Hertan rakenteen rasitteet, tulevat esiin juurikin pidemmän kävelyloman aikana. Vanhemmalla hevosella saa olla tarkkana ettei lihakset putoa varsinkin selästä, ja nyt teemmekin jumppaa ja keskitymme taas siihen että ”nostappas se selkä ylös”. Hertta kun rakenteensa puolesta roikottaa mahaansa varmaan viisin kertaisesti enemmän vapaa-aikanaan kuin normaalirakenteinen hevonen, joten maanvetovoimaa vastaan kamppaillaan.
Yksinkertaisesti työskentelimme pääty-ympyrällä jossa kokosimme laukkaa piruettilaukkaan ilman kääntämistä. Eli pirutettilaukkaan muutama askel ja siitä ulos normaaliin koottuun laukkaan. Runkoa lyhyemmäksi ja takajalkoja alle.
Tässä sai olla hirveän tarkkana ettei Hertta mene liian syvälle ”kyykkyyn”. Se kun yrittää liian tosissaan eikä sitten hallitsekaan tilannetta. Sain olla todella tarkka että kun pyysin piruettilaukkaan, halusin sitä vain vähän ja muutaman askeleen. Jos H kyykkäsi liikaa, sen oli pakko nostaa päänsä ylös ja näin ollen poistua peräänannosta jotta se jaksaa punnertaa ulos. Eli liikaa meni jos pää nousee! Hertan on helppo pyrkiä siihen ei toivottuun wc-ankka muotoon jos se ahdistuu ja ei ole läpi.

Vaikeinta tässä tosiaan ei ollut se, että saan Hertan koottua, vaan vaikeinta oli se ettei se yritä koota liikaa! Jos menee liikaa niin se ei enää pääse sieltä pois ja liikerata muuttuu virheelliseksi. Verratkaapa vaikka itseänne tilanteeseen, jossa olette salilla pitkän tauon jälkeen ja otatte heti 100 kg painot ja yritätte nostaa sitä maasta tuosta noin. Ei nouse, tai jos nousee niin ei ainakaan puhtaalla liikeradalla.
Eli nyt olisi vähempi enempi! ;)

Selvästi oli Hertan kanssa piruettilaukkaan vähän hävinnyt ”asetukset”, tarkoitan tällä sitä, että kytkin reistaili vaikka vaihteet oli olemassa. Oli vaikea hallita laukkaa ja piruetin välisiä siirtymisiä. Aina meni vähän liikaa tai liian vähän. Mutta äkkiä se Hertta saa taas juonen päästä kiinni, sillä eilen keskiviikkona kun tein uudelleen itsenäisesti nivelet päässä piruettilaukkaan kokoamisia ja niistä ulos, niin se oli aivan maaginen! Siis Hertta oli niin kevyt taas edestä, selkä ylhäällä ja kaula ulkona ilman että se veti kaulaansa suppuun! Se hallitsi kroppansa, eikä kertaakaan mennyt liian ”syvälle” piruettiin vaan pystyin ratsastamaan valitsemani askeleet ja Hertta ne pystyi toteuttaa! Ei mitään ongelmia! Näin nopeaan se sisäänrakennettu hienosäätö taas muistuu mieleen varsinkin kun on kokenut hevonen.

Nyt Hertalla onkin sitten huoltoa edessä, sillä tänään kävi Pekka Kannus käsittelemässä Hertan hieronnalla ja kraniosakraaliterapialla. Perjantaina onkin kengitys 
ja sitten seuraavalla viikolla Hertan hampaat raspataan. Toivottavasti tämä tästä jatkuu! :)


It's all about details!






12. kesäkuuta 2016

Rento ja aktiivinen; taivutusväistöt rules!


Nuo kaksi asiaa kun toteutuvat ratsastuksen aikana, niin voisin sanoa että ollaan turvallisilla vesillä. Rento hevonen joka on vähän laiska, ei ole sen parempi kuin aktiivinen hevonen, joka kuitenkin on jännittynyt. Taino siihen en nyt ala ottamaan kantaa kumpi on parempi, vaan tarkastelen asiaa rentouden ja aktiivisuuden kantilta. 

"Kouluratsastus on sitä, että ratsastaa ensin hevosen rennoksi, jotta voi ratsastaa sen takaisin jännityneeksi". Tämä on vanha ja sarkastinen vitsi, jossa on osittain totuuden siemen. En allekirjoita että kukaan hakee jännittynyttä hevosta, mutta se mitä haetaan, on rentouden lisäksi aktiivisuus. 
Kun hevonen on rento, se antaa ratsastajan vaikuttaa itseensä. Rentouden lisäksi, kun saamme kuvioon mukaan aktiivisuuden (takajaloista lähtien!) on meillä käsissä ratsu, jonka kanssa voimme suorittaa sen hetkisellä koulutustasolla melkein mitä vaan eleettömästi, helposti ja vaivattomasti. 
Jos hevonen tosiaan on rento, mutta laiska, emme voi olla kovin eleettömiä selässä sillä ratsastaja usein ajautuu hoputtamaan, kaivamaan, patistaamaan tai jotain muuta tältä väliltä. Laiska hevonen ei tee töitä rehellisesti läpi selän, vaikka se rennosti löntystelisi pitkin kenttää.
Aktiivinen hevonen tekee kyllä töitä, mutta jos meillä on vain aktiivisesti kirmaava hevonen, mutta se on kireänä kuin viulun kieli, emme pääse vaikuttamaan hevoseen niinkuin pitäisi. Takuuvarmasti hevonen ei tässäkään tilanteessa tee töitä kunnolla, sillä se ei yksinkertaisesti pysty siihen. Jännitys estää sen. "Jännittynyt hevonen ei voi oppia". 
Eli mitä me tarvitaan? Rentoua ja aktiivisuus. Yksinkertaisesti kun nuo kaksi yhdistää, niin tosissaan voisin sanoa että meillä on 100% hevosesta käytettävissä. 50% rentous, 50% aktiivisuus. 

Aloin pohtia tällaista menneellä viikolla, joka oli ratsastuksellisesti työn täyteinen. Olen päässyt nyt useamman ratsutettavan hevosen selkään ja jokaisen kanssa olen pitänyt tämän saman teeman tällä viikolla. Hertalla, Pikku-G:llä ja muilla ratsuilla olen tehnyt oikeastaan kaikilla samaa tehtävää koulutustasosta riippumatta. Jos olen pitänyt valmennuksia, on heilläkin ollut samat tehtävät. 
Tämän viikon akendana on ollut 100% keskittyminen rentouteen ja aktiivisuuteen, sitä myöten siis hevosella selkä ylös, ratsastus pyöreäksi ja koko kroppa töihin. 


No mikä se maaginen tehtävä sitten oli mikä toimi jokaiselle hevosella ja ponilla tällä viikolla?

Lyhykäisyydessään: sisäpohkeen väistö, kohti ulko-ohjaa. Kaarevalla uralla vieläpä, eli ympyrällä. Käynnissä, ravissa, laukassa. 
Sekaan olen sotkenut myös avotaivutusta pitkillä sivuilla, ja pohkeenväistöä diagonaalilla. 

Pohkeenväistössä olen vienyt hevosen lievään ylitaivutukseen. Tarkoitan että jos ratsastan vasenta kierrosta, taivutan vasemmalle hieman korostetusti ja samalla käytän sisäpohjetta väistättävänä apuna. Ulkotuki on tärkeä, jotta lapa ei pullahda ulos. Ristiaskeleet ja taivutus saavat ulkokyljen venymään. Olen tehnyt tätä molempiin suuntiin ensin käynnissä, sitten ravissa. Lopuksi hevosen koulutustasosta riippuen myös laukassa. Yllättävän moni hevonen pystyy myös laukassa tekemään lievää taivutusväistöä! 


Tämä on todella tehokasta työskentelyä rentouden ja aktiivisuuden hakemiseen. Kun hevonen on todella pyöreänä ja samalla astuu ristiin, saadaan todella kivoja keinuvia askelia! Se tunne kun selkä keinuu, on todellakin se mitä haetaan. Ja jokainen hevonen tällä viikolla on vastannut tähän harjoitteeseen hyvin! Aika nopeasti ne huomaavat kuinka mukavaa ja loppujenlopuksi yllättävän helppoa tämä on. 

Menin Hertalla lauantaina ja laitoin kanget päähän. Ajattelin tosiaan että "tänään rennosti, mutta aktiivisesti. Se on pyöreä, niska alas - selkä ylös. En tee mitään muuta tehtävää jos en saa Herttaa rehellisesti läpi ja selän yli!".
Aloitin käynnissä ensin puolipitkällä ohjalla, sitten pikkuhiljaa ohjia keräillen. Siirryin raviin ja tein näitä taivutusväistöjä ympyrällä, sekä suoralla avoa ja pohkeenväistöä. Koko ajan tarkkailin että niska ei saa nousta ja selkä jännittyä. Sitten myöhemmin jo tein tätä laukassa ja voi vitsi miten Hertankin vähn huono laukka tuntui pehmeältä ja keinuvalta!
Kun olin saanut Hertan tässä läpi (ei mennyt kuin 20 minuuttia tämän harjoitteen kanssa) niin kokeilin lopuksi vielä koota koottuun raviin ja tein pari sulut ravissa ja laukassa, sekä laukassa yksittäiset ilmavat vaihdot. Lopuksi kun kootturavi tuntui niin hyvältä, otin ihan pari askelta hitaasti kohti passagea, huolehtien siitä että selkä ei saa mennä lukkoon vaikka kootaan lisää. Sain 5 askelta todella hyvää ja ilmavaa passagea (ei pidä ahnehtia liikaa, Hertta vasta palailee) ja lopetin siihen! Aivan mielettömän pehmeä hevonen! Hertta ei painanut ohjalle, koko ajan oli painetta "kahvikupin verran" kuolaimella. Kanki ohja roikkui löysänä, kannuksia ei ollut jalassa ja H reagoi mun jalan pieniinkin nyansseihin. Siis aivan mahtava tunne! 
Kaiken kaikkiaan tähän treeniin meni 40 minuuttia. 20 minuuttia tähän taivutusväistö harjoitteluun kaikissa askellajeissa, 15 minuuttia meni alku ja loppukäynteihin, ja 5 minuuttia kesti tämä helpolta tuntuva kootumpi pätkä. Napakka ja hyvä treeni, jossa hevoselle tuli vain nimellisesti pieni sopiva hiki pintaan, sopiva valkoinen vaahto suuhun ja rennon tyytyväinen yleisilme. 

Hertta lauantaina tämän harjoitteen jälkeen. Tyytyväinen poni ja suu toimii kun se on rento! Jos Hertta on ollut yhtään jännittynyt ratsastuksen aikana, sen suu ei vaahtoa ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Suosittelen kaikille leikkimään taivutusväistöjen kanssa. Siinä pääsee istumaan hevosen ympärille ja ratsastamaan jalalla. Samalla kun ratsastaja pyytää sisäpohkeella väistöä, tulee hän samalla ratsastaneeksi hiukan eteen. 
Ajattelen tätä niin, että sisäpohje ratsastaa kohti ulko-ohjaa. Hevonen siis ikäänkuin sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin, samalla sisäohja tekee johtavaa ohjasotetta sisälle päin taivuttaen ja asettaen. Tällöin hevosella on tuntuma molemmissa ohjissa. Ulkopohje yhdessä ulko-ohjan kanssa huolehtii että lapa ei saa karata ulos! Eli tässä ei väistätetä lapaa ja etuosaa ulos, vaan ristiaskeleet tapahtuu takajaloilla! Tämä on tärkeä huomio, sillä helposti käy niin että hevonen lähtee punkemaan ympyrältä ulos. "Suljen" ulko-ohjalla ja ulkojalalla hevosen ulkokyljen "aidaksi" jota päin hevonen ei saa mennä. Takaosa siis väistää ei etuosa!


Tässä pääty-ympyrällä ravissa pidän suht leveät kädet, ja johtavalla ohjasotteella haen asetusta sisälle, eli oikealle. Oikea pohje hakee Hansin takaosaa astumaan alle ja ristiin. Takaosa tulee siis hieman uran ulkopuolella. Ulko-ohjan tuki myös niin että lapa ei karkaa ulos ja etuosa ei karkaa väistöön!
Tässä tosissaan pääsee ratsastamaan niitä takajalkoja, suorastaan "keskustelemaan" niiden kanssa ;)
Kuva Taru Arola
Anteeksi kännykkälaatu, en saa tällä hetkellä videoita koneelle niin otin sitten kuvakaappauksen.
Mutta siis tämän harjoitteen jälkeen lopuksi Hansin raviin alkoi tulla rentoutta ja matkaavoittavuutta, vaikka aluksi se oli hieman jännittynyt, jolloin askellus jää lyhyeksi. Kun tämän taivutusväistöharjoittelun jälkeen olin saanut sen rentoutumaan ja pyöreämmäksi, ei ole mikään ongelma nostaa muotoa ja ratsastaa ravia eteen keskiraviin!
Aika kiva ravi tällä... ;)

Takaosan väistättely ympyrällä avaa ja venyttää hevosen lantion seutua ja takajalkojen lihaksia. Sitä myöten siis myös selkään saamme liikettä ja venytystä. Hevosen takaosan tulisi keinahdella rennosti ravin tahdissa, kun se on rento.
"From behind to the bit"


 Tätä tunnetta haen! 

(Ah, ihana tunne kun sain purkaa näppiksille nämä ajatukset tästä harjoitteesta. :D Tämän kanssa jatkan nyt oikein tarkkaan vielä seuraavan viikon!)


Terveisiä tämän sunnuntain maastolenkiltä! Vähän tankkausta ja palauttelua huomista valmennusta varten. :)

10. kesäkuuta 2016

Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä


Ai että kun ottaa kaaliin! Miten voikaan pieni ihminen vajota niin syvälle jos heti ei menekään ratsastus niinkuin elokuvissa? :D

Voin heti alkuun sanoa, että ei tässä nyt tosiaan mitään kamalaa menoa Hertan kanssa ole ollut. Tämä on vaan taas tämä tunne, kun ensin menee niin ihanasti ja kivasti, ja sitten joku päivä menetkin ratsastamaan tässä omassa pikku  vaaleanpunaisessa kuplassa ja huomaat kuinka äkkiä se kupla puhkeaa jo alkykäyntien aikana... 
Hertta on tosiaan nyt kuntouttaessa tuntunut todella hyvältä ratsastaa. Se liikkuu mielellään ja tekee hommia. Toki ehkä pientä "kunnon kohototusta" tässä vaaditaan. Jotenkin sitä vain on ollut pilvien päällä taas kun on päässyt Hertalla ratsastamaan. Sitten kun ei menekään hyvin, niin otan kaiken niin henkilökohtaisesti ja jo mietin kisojen peruuttamista sun muuta. Okei, nytten ei ole vielä kisoja tiedossa, paitsi ehkä 7.7 Vihdissä rataharjoitukset, mutta siihenkin on vielä rutkasti aikaa. Nyt keskitytään siis vielä palautumiseen. 

No mitä tapahtui? 
Menin keskiviikkona ratsastamaan, tiistai oli ollut kävelypäivä maanantaisen valmennuksen jäljiltä. Otan ohjia käteen ja kun alkuravien jälkeen alan vähän tekemään jotain muutakin, niin Hertta tuntuu niin raskaalta edestä ja ei se oikein ole hereilläkään. Liikkui kyllä reippaasti ja mielellään, mutta se ei ollut oma herkkä itsensä, eli se  ei oikein reagoinut jalkaan eikä ohjaan, tai oikeastaan mihinkään! Se olisi tyytyväisenä mummoillut suoria uria pitkin taipumatta hyvässä tahdissa! No enhän minä voi sietää että ohjilla roikutaan ja jalasta ei tapahdu reaktioita, varsinkin kun kyseessä on hevonen joka sitä ei tee. Mutta kun ilmeisesti tänään väsytti, sanoo Hertta. 

Totesin ettei auta vain paukuttaa pohkeilla ja yrittää herättää Herttaa, joten aloin tekemään nopeita käynti-laukka tai käynti-ravi siirtymisiä. Siinä tulee kaksi asiaa: reagoi jalkaan, reagoi ohjaan. Kaasu ja jarru, noin karkeasti sanottuna. 
Laukka-käynti siirtymät vaativat myös kokoamista, jottei hevonen rojahda käyntiin kuin tiiliskivi uppoaa hiekkaan. Onneksi tämä vakioharjoite sai kuitenkin Herttaa vähän terävöitymään, mutta pari kertaa jouduin kyllä käyttämään paljon terävempää pohjeapua, jotta H heräsi ja nostaisi laukan siltä seisomalta, eikä "joo joo, ihan kohta..."

Kuolamonsteriin kyllä saa 99% olla aina tyytyväinen, joten täytyy unohtaa se 1% "epätaydellisyys". :)
Menin vain puoli tuntia, ja lopetin siihen. Totesin että kun hevonen vähän keveni edestä ja esitti pyydetyt asiat suhteellisen kevyesti ja ajallaan, tyydyn siihen. En halua jäädä hinkkaamaan asioita kun hevonen kuitenkin pitää palauttaa rauhassa täyden treenin pariin. Helposti sitä jää hinkkaamaan liian kauan jotain tiettyä asiaa, varsinkin jos se ei mene niinkuin tahtoisi. En menetä siinä mitään, jos vähän tingin sen päivän tarkoituksesta, ja "luovutan" puolessa välillä kun tulee säädyllistä menoa. Tosiaan kyseessä ei ollut mitään kamalaa, mutta olen vain todella tarkka perusasioita, ja yksi tärkein perusasia on mielestäni nopea reagointi apuihin. 


Toisaalta onhan se vain hyvä että näitä päiviä tulee. Ei tosiaan pääse leijailemaan pää pilvissä, eikä tosiaan voi olettaa että mitäs tässä enää treenailemaan, kun kaikki on niin helppoa, Hah, mukamas helppoa tämä laji... ;)
Joskus on hyvä osata luopua sen päivän suunnitelmista, ja todeta, että ehkä ensi kerralla. Mieluummin pidän huonon mielen vain ratsastajan tiedossa, enkä kerro sitä hevoselle. Hevonenhan on niin tyytyväinen itseensä kuinka helpolta siltä tuntuu. Ei se Hertta tiedä että olisi vähän paremmin pitänyt asettua kulmissa... Eikä se varsinkaan sitä jää miettimään! Jos tällaisissa tilanteissa rupeaa tappelemaan, niin yleensä siinä häviää ratsastaja. Ja sen lisäksi, että ratsastajalle jää paha maku suuhun siitä ratsastuskerrasta niin aivan varmasti jää myös hevoselle. 

Millaisissa tilanteissa teillä on mennyt hermot ja olette luovuttaneet sen päivän harjoituksissa? 

Kas kummaa, Hertan reaktio ruoka-aikana ei riipu koskaan sen päivän fiiliksistä, toisin kuin ratsastaessa... ;)
Kuvassa Hertta kyttäämässä mua rehuhuoneen edestä.

8. kesäkuuta 2016

Gladiador do Penedo

Ne jotka seuraavat mua Instagramissa (nick noorapel) ovat jo varmaan nähneetkin muutamia kuvia uudesta hevosystävästä!  Jos et jo seuraa meitä instagramissa, niin suosittelen sillä sinne julkaisen paljon videoita ja kuvia reaaliajassa.


Kyseessä on nuori lusitano ori Gladiador do Penedo. Ratsastan G:llä 1-2 kertaa viikossa, ja tarkoituksena olisi myös kisata tällä, ja näin ollen autan sen omistajaa. Lupa on kirjoittaa bloginkin puolella, joten tulette jatkossakin kuulemaan tästä orista enemmän! Olen kyllä todella innoissani tästä alkaneesta yhteistyöstä. G:n on tarkoitus tulevaisuudessa olla jalostusorina, joten jos kiinnostaa, niin seurailkaa ihmeessä. :)

En ole koskaan ennen ratsastanut lusitanoilla, joten pieni kulttuurishokki oli tiedossa. Odotukseni oli kuitenkin korkealla, sillä näkeehän sen kauas kuinka herkkiä ja kevyitä lusitanot ovat. Rakenne on suorastaan tehty kokoamiseen, joten vaikeammatkaan liikkeet eivät ole ongelma. Hertan jälkeen tuntuu että takaosasta olisi otettu metri tavaraa pois välistä! Niin lyhyt runko tällä on verrattuna Herttaan. 

G on kuitenkin vasta 5 vuotias, joten oletin että se tuntuu "normaalilta nuorelta hevoselta" ratsastaa. Olin ihan äimänä, kuinka hyvin koulutettu, tasapainoinen ja kyvykäs tuo hevonen onkaan!
Yleensä nuoria kun olen ratsastanut, niin aina on vinoutta enemmän tai vähemmän, ja nuoria hevosia joutuu tukemaan omalla tavallaan, jotta ne löytäisivät tasapainon liikkuessaan. Tämän hevosen kyytiin kun menin niin suorastaan hämmästyin, kuinka valmiilta ja tasapainoiselta se tuntui! Ei mun tarvinnut "auttaa" sitä mitenkään. G tekee jo helposti avot ja laukanvaihdot, sekä kaikki siirtymiset ovat pehmeitä ja takaosa alla. Ei mitään horjahteluja!
Onhan tämä hevonen toki ollut ammattilaisilla ratsutettavana. Se on tullut Suomeen vasta viime tänä keväänä, joten se on koulutettu Portugalissa kyllä pitkälle. Ja huomaa kuinka hyvin on kaikki koulutettu! Niin hyväkäytöksinen nuori herra kyseessä. 

Tästä ei oikein edes huomaa että se on ori. Se on kokoajan keskittyneenä töissä, ja sillä on todella suuri halu miellyttää ratsastajaa. Se on niin ihanan kevyt ratsastaa ja juuri sopivan herkkä. Omalla tavallaan tästä tulee kauheasti mieleen Hertta. Hertassakin tykkään sen herkästä suusta ja reippaudesta, vaikka Hertta onkin paljon raskaampi rakenteeltaan. Molemmilla on tuo järkkymätön halu miellyttää ratsastajaa, ja vaikka kuinka jokin asia maneesin tai kentän laidalla pelottaisi, silti yritetään suorittaa sitä tehtävää mitä ratsastaja pyytää. 
Ei siis ollenkaan huono ensikosketus tähän rotuun! 

Kaikki kuvat on ottanut jälleen Taru Arola. Todella hyvä saada heti näistä ensimmäisistä ratsastuksista kuvia. On hyvä vertailla sitten myöhemmin miltä meno näytti. :) Tämä on kolmas kerta kun olen G:llä ratsastanut. Nyt pikkuhiljaa tutustutaan lisää toisiimme.
Pikku-mies!
Tällä on mielestäni vielä kovin varsamainen ilme. Onhan se tosin vielä melkein varsa.. ;)
Sanoisin että tämä hevonen sopii tämän maneesin sisustukseen ja värimaailmaan ;)

Kokeilin hieman keskiravejakin, ja tällä löytyi kyllä yritystä leiskautella! Liikettä on myös eteenpäin. 

Nyt mulla on hevostilanne kyllä aika hyvällä mallilla! 
Hertan ollessa mulla "omana" jatkamme sen kanssa toivottavasti kehitystä kohti GP:tä.
Kalevia vuokrailen noin 1 yhden kerran viikossa, ja se on mulla varsinaisena opetusmestarina, jolla voin harjoitella teknisesti GP: asioita, sillä Kalevi on niissä oikein kokenut konkari.
G on nuorena potentiaalisena hevosena vaativiin luokkiin, joten tässä on nyt tarkoituksena osallistua sen kouluttamiseen ja kilpailuttamiseen. En usko että tämän kanssa tulee raja vastaan!


6. kesäkuuta 2016

Hertta palautuu


Kirjoitan tämän postauksen nyt suuressa taikauskossa, että kun ääneen tämän sanon, niin vaikeudet alkaa... Pessimisti ei pety!

KOPUTAN NYT PUUTA! *kopkop*

Mutta siis, Hertta on nyt liikkunut oikein kivasti sairasloman jäljiltä! Olen ollut todella huolellinen sen liikutuksen suhteen. Piikityksestä se 14 vuorokautta oikeasti vain käveltiin. Ensimmäinen viikko 30 minuuttia, toisella viikolla 45 minuuttia, loppuviikosta jo 60 minuuttia. 
Sitten sen kahden viikon kävelyn jälkeen ensimmäinen viikko kun sai jo vähän juosta, tein sen käytännössä niin, että joka toinen päivä ratsastin sillä askellajit läpi, mutta vain noin 15 minuuttia yhteensä. Välissä siis välikäynnit. Yhteensä liikutusta tuli sen 45 minuuttia, mutta siitäkin vain aluksi 15 minuuttia, myöhemmin lähemmäs puoli tuntia, oli muutakin kuin käyntiä. Yhtään en koonnut Herttaa, ihan vain tosi matalassa muodossa ratsastin, vähän kuin olisin tehnyt pitkän ja huolellisen alkuverkan vain.
Sitten joka toinen päivä taas käveltiin ja "palauteltiin" edellisen päivän "treenistä".

Neljännellä viikolla (eli viime viikolla) aloin vähän nostaa muidenkin askellajien määrää, ja aloin tekemään pieniä jumppajuttuja eri askellajeissa. Kokosin tosi vähän, lähinnä käynti-laukka- siirtymien kautta. Kuitenkin niin että pikkasen jo aloin pyytää oikeasti sitä selkää ylös ja takajalkoja vähän nopeammaksi. 
Koko ajan tein hommia siis kuitenkin niin että Hertalle ei saanut tulla hiki.


Viikonloppuna perjantaina jo vähän fiilistelin ja kaivoin pölyiset kanget kaapista ja laitoin ne päähän. Jos ei muuten niin ainakin tuli dressage-fiilis kun sai laittaa kanget päähän! Pienet ilot nääs...
Ajattelin että Hertta olisi kankitauon jäljiltä kuin virkkuukoukku ja pakenisi kankituntumaa, mutta se oli tosi hyvä! Se oli jotenkin niin tosissaan virkaa toimittamassa ja teki innolla töitä (edelleen tosi matalalla intensiteetillä, mutta kuitenkin vähän enemmän kuin löntystelyä). 
"No vihdoinkin töitä, eikä mitään mummohölkkää!" 
Tästä innostuneena uskalsin jo laittaa valmentajalle viestiä. Tiesin että hän on joka tapauksessa tulossa nyt maanantaina pitämään tuntia toiselle ratsastajalle, joten jos otettaisiin Hertta ihan vain 30 minuutiksi ja tehtäisiin ihan vain perusjuttuja. 

Kävelylomalla oli aikaa poseerata kameralle ;)




Tänään sitten oli tunti, ja Hertta oli oikein kiva! Ei mitään huojumista ja heikkoutta, se teki tyynesti ja ihan tosissaan töitä! Haluahan sillä on tehdä enemmän, mutta pitää olla tosi tarkkana ettei ota siltä vastaan sitä kaikkea mitä se tarjoaa. Ei yhtään passagemaista ravia eikä piruettimaista laukkaa saanut ottaa siltä vastaan. 
Tehtiin ympyrällä töitä taivutusten kanssa. Sen täytyy taipua.
Suoralla uralla tehtiin vähän avotaivutusta ravissa, jossa sen täytyy myös taipua ja pitää takajalkaa aktiivisena. Tässäkään se ei saa karata leijuvaan passageen.
Ympyrällä tehtiin ravissa myös siirtymisiä ravin sisällä, eli puolipidätteeseen Hertan tuli reagoida (tässä oli vähän hitautta havaittavissa) ottamalla pikkasen hidastetta, ja sitten annoin sen mennä, jolloin sen täytyi ponnistaa eteen. Eli pidentää-lyhentää-tyyppistä tehtävää, jolla saimme ilmaa raviin. 
Samat tehtävät tehtiin laukassa, ja siinähän meillä on vähän haasteita kun H on vähän turhan innokkaasti menossa. Eli malttia sekä ilmaa enemmän laukkaan! Hertalla on vähän turhan kiivas tahti laukassa, se saisi ottaa vähän rauhallisempaa tahtia siihen jotta laukka-askeleeseen jäisi ilmaa.
Kuitenkin on hassau huomata että Hertalla taasen laukanvaihdot ovat ilmavia ja suht hitaita, eli siis oikein hyvä asia. Joillakin hevosilla sitten taas päinvastaisesti on hidas ja ilmava laukka, mutta vaihto voi olla nopea ja matala.
Hertalla tarvittaisiis siis sitä vaihdon aikaista ilmaa ja keinuvuutta normaaliin laukkaan. Siksi Hertalla muuten on sarjavaihdot jokaisella askeleella aika hyvät! Se ei ole niissä kiireinen, vaan siinä on jousia ja se viipyy ilmassa pidempään kuin normaalissa laukka-askeleessa. Hertta on myös varsin suora vaihdoissaan, joten jos jollain saisin siirrettyä Hertan "laukanvaihtolaukan" normaaliin laukkaan, niin olisi aika hieno laukka tammalla. Tämähän vaatii työtä ja aikaa, jotta saadaan sitä rauhaa Hertan laukkaan. Hertta kun ei muutenkaan kovin rauhallinen ole luonteeltaan, niin ei mikään helppo temppu. ;)

Sunnuntaina klo 21 saa treenata rauhassa!

Hertta suoritui tästä 30 minuuttisesta oikein kivasti. Vähän sille tuli pitkästä aikaa hiki! Missään vaiheessa se ei osoittanut uupumisen merkkejä, ja se jaksoi hyvin loppuun asti. Olen  vähän liian varovaisesti ratsastanut nyt Herttaa ja antanut sen valua sinne sun tänne, enkä ole vaatinut siltä oikeasti nostamaan selkäänsä ylös ja aktivoimaan takajalkoja. Jotenkin sitä tällaisen rasitusvamman jälkeen pelkää rikkovansa hevosen, jolloin päätyy vain ratsastelemaan, eikä sekään nyt kovin hyvä asia ole. Jos annan sen mennä etupainoisena ja selättömänä, se on vain turhia kilometrejä ja askelia sen mittariin. Ei se määrä vaan se laatu!
Mieluummin muutama askel kunnolla, kuin monta askelta huonosti.

Mutta nytpä tiedän ja uskallan alkaa jatkamaan tätä kuntoutusta pikkuhiljaa kohti Hertan normaalia tasoa. Hiljaa hyvä tulee!

Yritin tähän yhteyteen lataa videota tunnista mitä meidän mekaanikko-Riikka kuvasi, mutta jostain syystä mun kamera ei muka tunnista tiedostotyyppiä... Että enpä tiedä miten yhtäkkiä tällainen on mahdollista! Olisi kiva saada videot ulos kamerasta... :/
Tässä pieni sneak peak!



2. kesäkuuta 2016

Vastaukset kysymyksiin osa 3

Viimeinen osio kysymyspostauksen vastauksista on tässä! Kiitän vielä kerran kaikkia hyvistä kysymyksistä. Näitä on itse tosi kiva miettiä, sillä välillä kyseessä on asioita joita en normaalisti edes pohtisi. Joistakin kysymyksistä voisin tehdä jopa iha omia postauksia, sillä niistä saisi ajatuksia vähän laajemmaltakin taholta. Pitää yrittää ehtiä väsäämään. :)



Osaatko suositella hyvä hintalaatusuhteisia kankisuitsia ja -kuolaimia?

- Itse ainakin suosin tätä yhdistelmää mikä Hertalla on. Dyonin kanget ovat kyllä mun suosikit, ja Hertalla on Sprengerin kuolaimet, kaikki. Herkkäsuinen hevonen niin kuin Hertta tuntuu tykkäävän näistä kuolaimista missä on anatominen muotoilu, eikä teräviä kulmia.

Sprengerit ovat toki vähän kalliimmat, varsinkin kanget. Pitkään menin yhdistelmällä jossa bridongi oli Sprengerin ja kanki oli ihan tavallinen kanki, niin siinä vähän säästi rahaa. :)

Miksi et nyt Hertan kevyemmällä jaksolla ratsasta maastossa, tai edes kentällä? Itse en jaksaisi maneesissa kävellä (vai saatko tehdä käynnissä ns. töitä).
- Haluaisin kysyä mistä tällainen tieto on peräisin? Olisi kiva tietää mistä tällainen on tullut mieleen, sillä en ole blogissa sanonut että menen vain maneesissa? :o 
Maneesikuvia olen Instagramiin laittanut, mutta mähän voin laittaa jotain tosi vanhoja kuviakin sinne, eli ne ei välttämättä ole reaaliajassa. Aloin miettimään heti vain että miten tällainen mielikuva tulee, koska se ei ole totta.
Tottakai mä menen maastossa ja ties missä! :)
Saan tehdä käynnissä töitä, silloin maneesi on kivoin paikka, mutta jos vaan kävelen muuten vaan niin maasto on parempi ja vieläpä niin että kävelen itse vierellä niin saan enemmän liikuntaa. Selästä käsin tehty käyntimaasto on mun mielestä vähä tylsää.

Haluaisitko teettää varsan ja kouluttaa siitä itsellesi mieleisen ratsun?
En välttämättä. En ole oikein koskaan tuntenut vetoa kasvatuspuuhiin. Se on niin pitkä ja kivinen tie, että saisi edes syntyvän varsan tähän maailmaan, joten mieluummin ehkä ostaisin sen jo syntyneen varsan jolloin näen millainen se on, ja tiedän että miellyttääkö se. Toki jos tulisi tilaisuus tehdä varsa jostain ihan superhyperhienosta tammasta, niin sitten voisin harkita!

Voisitko tehdä jonkun toisen bloggaajan kanssa hevoset vaihtoon-postauksen?
Voisin hyvinkin. Välillä vaan sitä miettii mistä sitä repii aikaa lisää muilta hevosilta! :D Katsotaan josko saisi joskus toteutettua.

Harmittaako sinua koskaan "menetetyt talvet" eli ne talvikaudet, kun ette olleet vielä maneesitallilla? Aika paljonhan siinä jää väkisinkin kunnon treenistä väliin ihan sääolojen takia...
- No nyt jälkikäteen ajateltuna harmittaa ihan vietävästi! Muistan kuinka aina talven jäljiltä oltiin taannuttu ja annettu lisää etumatkaa kanssakilpailijoille jotka ovat treenanneet kunnolla koko talven. Aina kevään ekat kisat meni meillä metsään, kun Hertta sinkoilee ja on villi, sekä tekee paljon rikkoja radalla. Sitten kevään edetessä se kyllä rauhottui ja otti paljon kiinni muita, mutta kyllähän tämä on monella vuodella pidentänyt meidän etenemistä! Väkisinkin mietin, että menisinkö jo GP:tä jos oltaisiin aloitettu kunnon treenaaminen vaikka 2 vuotta aikaisemmin maneesitallilla. Mutta se on mennyttä ja ollutta! Ei voi mitään.


Tosi vanha kuva! Vuonna 2009 talvella, kun Hertta varsan jälkeen palaili takaisin liikuntaan. Onpas se rimpula!
Mutta tuollaisessa puolen metrin hangessa sitä "treenailtiin" usein talvet :D


Minkä perusteella valitset suitset, miten sovitat ne ja säädät käyttöön, sekä kuinka kireälle laitat mm turparemmin?
- Toki tahdon että suitset ovat nätit (mulla on joku suitsiaddikti! ). Säädän poskiremmit niin ettei kuolaimet saa roikkua tai ettei ne saa olla liian kireällä, ihan näitä perusjuttuja. Turparemmi jää Hertan kanssa aina niin löysälle kuin vain saa, eli väliin mahtuu koko kämmen turvan päältä mitattuna, oikeastaan jopa nyrkki leuan alta. Tällä hetkellä menen nivelillä kokonaan ilman turparemmiä Hertan kanssa, sillä sen suu toimii parhaiten ilman. Sillä on hyvä suu, eikä se auo suutaan tai kolistele kuolaimia. Toki turparemmi on ihan turvallisuustekijä, eli en vierailla hevosilla lähtisi tekemään mitään ilman asiallisia varusteita. Hertan nyt tunnen hyvin ja sen kanssa perustyöskentelyn teen ilman turparemmiä, mutta toki kisoissa on pakko olla.
Tiedän että tästä ollaan montaa mieltä, mutta minun mielestäni turparemmi pitää olla sen verran löysällä juurikin siksi ,että hevonen  voi tarvittaessa avata suutaan jos se kokee sen tarpeelliseksi. Tämä on myös hyvä merkki ratsastajalle kiinnittää huomiota että miksi ja missä tilanteissa hevonen avaa suunsa. Jos kaiken tämän yrittää peittää kireällä turparemmillä, on vaikea korjata omaa kättä pehmeämmäksi ja tasaisemmaksi, kun hevosen ”vastaukset” jäävät pimentoon.
Turparemmillä saa piilotettua siis ongelmat, mutta ratkaisu pitäisi löytyä satulan päältä. En siis näe virheenä suun avaamista, se on vaan merkki ratsastajalle että hei, kiinnitäppä huomiota nyt tuohon. Miksi se tekee noin? Missä tilanteessa se avaa suun?

Mistä sinun ja Hertan suorastaan valtava kehitys lähti kunnolla liikkeelle?
 Viimeistään silloin kun Riitta alkoi meitä valmentamaan, ja sitten kunnon sysäys lähti vielä siitä kun päästiin maneesitallille aktiivisesti valmentautumaan hänen silmien alle! Ensimmäisen kerran sain kunnolla tatsia Herttaan kun opin ratsatamaan sitä kunnolla, enkä kaunistellen ja hyssytellen. Se pitkään radoilla vaan kuskas mua ja riehui siellä vaikka verryttelyssä hetki aiemmin se olisi ollut tosi hieno, mutta sitten kun itse radalla ”suutuin” ja sisuunnuin että ”perhana Hertta! Täällä tehdään töitä eikä hilluta!” niin Hertan ratariehumiset loppui siihen ja rusetteja alkoi tulla! Tämä tapahtui siis noin kahden ensimmäisen vuoden aikana kun Hertalla menin. Sen jälkeen noin 5 vuotta myöhemmin tuli kuvioihin Riitta ja sitten päästiin tositoimiin ja vaativiin! Aloin siis vaikuttamaan hevoseen, enkä vain keskittynyt istumaan kyydissä. Isoin kiitos siis valmentajalle!

Miten pyrit ratsastamaan herkkäsuisia hevosia, jotka eivät haluaisi hyväksyä kuolaintuntumaa?-
- Tarjoan niille kuolaintuntumaa tosi vakaalla ja matalalla kädellä. Ajattelin tästä tehdä tarkempaa postaustakin!
Mutta siis pohkeella, kohti ohjaa. Eli tasainen tuki edestä, ei kädellä taaksepäin, vaan tarjoan tuntumaa tasaisella ja joustavalla kädellä. Usein tällaiset hevoset tahtovat vähän juosta alta/paeta myös pohjetta, joten teen paljon sisäpohkeella töitä erilaisin taivutuksin ja väistöin. Näin pääsen pohkeilla käsiksi hevosen kylkiin ja taivutuksen kautta saan tarjottua tuntumaa ja ohjattua hevosta laskemaan päätään ja ottamaan tuntumaa vastaan jolloin se tuntuma auttaa ja tukee hevosta taivutuksen aikana. Pikkuhiljaa kun hevonen alkaa imeä kuolainta ja ottaa sen vastaan, pääsen suoristamaan. Lopuksi kun hevonen on hyväksynyt tuntuman, ei ole mitään ongelmaa liikkua suoraan pohkeen ja ohjan välissä! En siis tahdo heti alkaa ”vänkäämään pohkeen ja ohjan väliin, piste”, vaan tahdon hitaasti houkutella hevosta ottamaan tuntumasta tukea vähän niin kuin ”ohimennen” taivuttelujen (avot, sulut, väistöt ympyrällä etc) kautta.

Mitä ratsastusvarustemerkkejä suosit?
- Luottomerkkejä Pikeur, Eskadron, Kingland ja uusimmista mm. sveitsiläinen Scarabeus. 

Meinaatko jatkaa Hertan kanssa vaikka se ei kestäisi kisakäyttöä?
Vaikea kysymys, mutta tuskin siinä on järkeä. Siitä halutaan kuitenkin varsoja, joten sehän menee varsoja sitten tekemään. Toki jos sillä pystyy ratsastamaan vielä niin varmana änkeän ratsastelemaan sillä hyvänmielen takia ;)

Oletko ollut aina kouluratsastaja?
- En aina! Ennen hyppäsin paljon enemmän ja tykkäsin enemmän esteistä. Aina olen tykännyt koulusta, mutta nuorempana esteet vei enemmän.


Tässä kuvassa ensimmäinen hoitohevoseni Karo. Tällä aloittelin kisaamista esteiden parissa ensin ja myöhemmin aloin menemään sillä koulua! Tämän kuvan ottoaikana olin juuri löytänyt Hertan vuokrahevoseksi, eli tämä oli mun ja Karon viimeinen kesä

Mikä on suosikki kouluratsastusliikkeesi, niin ulkoisesti kuin Hertallakin?
- Kyllä mä tykkään leiskautella menemään passagea, se on kaikista hienoin tunne! Sitä on myös kiva katsoa. Laukanvaihdot jokaisella askeleella taitaa olla kyllä mun ja Hertan yhteinen suosikki.

Millainen olisi unelmien hevosesi?
Hertta hyvällä rakenteella ja liikkeillä ;) ... ja rautias tietenkin! Tai siis Hertan luontoinen hevonen jolla olisi yhtä hyvä ratsastettavuus, mutta rakenne ja liikkeet olisivat optimaaliset.

Minkäikäisenä aloitit ratsastuksen?
Olin 8 v kun iskä vei mut ratsastuskouluun.

Mistä heppahulluus sai sinulla alkunsa?
Tosi hyvä kysymys! Tämä on vähän ufo juttu. En ollut kiinnostunut hevosista oikeastaan koskaan, mutta eläimistä kylläkin. Ekalla luokalla eli 7 vuotiaana olin silloisella tutullani katsomassa videoita, ja katsottiin jotain hevoselokuvaa, en muista yhtään mitä, mutta siinä oli pääosassa poika ja musta hevonen (ei kuitenkaan elokuva Mustaori, sen olen kattonut lapsena monta kertaa erikseen! ). Jossain kohtaa elokuvaa poika ja tämä musta hevonen lähtivät laukkaamaan ihan täysiä peltoa pitkin ja sehän oli mun mielestä niin siistin näköistä että tahdoin itsekin! :D Samalla tämä tuttavani selitti, että kiitolaukka on kaikista nopein askellaji hevosella ja siinä vauhdissa pääsee autonkin ohi (pikkasen värikynää matkassa… ;) ) mutta mähän olin aivan myyty ja menin sitten vinkumaan että tahdon ratsastaa.

Mihin käyttäisit kaikki rahasi jos et harrastaisi hevosia?
-  Heh, en tiedä! Musta tuntuu että ostelisin kaikkea turhaa mitä nyt ei voi ostaa kun Hertta syö kaikki rahat! :D Ensinnäkin mulla olisi oma auto aivan varmasti! Uskoisin että olisin joku fitnesshörhö ja kävisin ahkeraan salilla

Minkälainen on mielestäsi hyväkäytöksinen hevonen? Mihin asioihin itse hevosen kanssa toimiessa kiinnität huomiota? Miten tehdään hyvin käyttäytyvä hevonen?
-  Hevonen joka ei harrasta pahoja tapoja ja kunnioittaa ihmistä ja sen ympärillä olevaa tilaa. Ei siis huido etusilla, ei kuovi, ei pure/potki, ja väistää helposti pyydettäessä. Nämä ovat mielestäni ihan perusasioita jo varsalle tulee opettaa.
Olen todella tarkka pienistä asioista, silloin niistä ei pääse kehittymään isoa käytösongelmaa. Esim. jos vien ruokaa hevoselle, hevosen tulee väistää. Se ei saa rynnätä mun yli ruokakipolle, vaan joutuu jopa odottamaan ennen kuin se saa ”luvan” tunkea turpansa sekaan, eli silloin kun minä ihmisenä olen lähtenyt pois. Siihen asti kun olen itse ruokakipolla ”johtajana syömässä” sen tulee odottaa. Jos hevonen änkeää liian lähelle, hätistän sen pois. Yleensä riittää ”uhkaus” eli yleensä nostan jalkaa potkaisen maata. Joillekin riittää vain huitaisu tai äänellä komennus.
Taluttaessa hevonen ei mene mun edelle. Jos menee niin pysähdys ja peruutus. Jos käännyn, hevonen väistää. Nämä ovat ihan perusjuttuja. Hertta on näissä tosi hyvä! Menee ilman narua vieressä kuin koira.
Mieluummin komennan ja pidän kurin yllä (en tarkoita mitään pieksentää), mutta kun hevosella on aina tiukat ja selvät rajat, ei sen tarvitse miettiä näitä ja yleensä hyvin koulutetut hevoset ovat niitä joita ei tulevaisuudessa tarvitse komentaa ikinä.

Mitä Hertta syö?
- Se syö Speedex Complete kauratonta täysrehua 2 litraa päivässä, lisäksi kivennäiset, ja sitten puurona 2dl pellavaa + 0,5 l Hartog merkkistä ”greenlinea” ja siihen päälle vitamiinit ja nivelaineet/yrtit sekaan. Vähällä pärjää hyvin kun on laadukas heinä! Kesällä Hertta syö suurimmaksi osaksi laidun vihreää.

Miten komennat hevosta, joka potkii tai puree (tai muuten uhittelee)?
Jos hevonen tosissaan yrittää purra niin aivan varmana komennan ja ”hätistän” sen pois läheltäni! Jos muutenkin näyttää uhkaavalle niin kyllä ennen kuin kerkee yrittämään komennan hevosen pois.

Onko hertta koskaan sellainen (eli uhitteleeko)?
Ei koskaan! Hertta on niin kiltti. Loimea laittaessa saattaa vähän luimia, mutta jos sille ärähtää, niin se pelästyy ja lopettaa… On vähän herkkä… :)

Millaisilla kannuksilla ratsastat, miksi juuri niillä?
Hertan kanssa parhaat ovat pyöreät rissakannukset. Rissa pyörii jolloin se ei töki kylkeen, Hertalla nämä toimii paremmin kuin esim pallopäät jotka ikävästi tökkäisevät. Rissa pyörii kylkeä pitkin.

Oletko tippunut hertalta useinkin?
En ole, kerran vain silloin kun ekaa kertaa hyppäsin sillä vuonna 2007!

Menetkö ilman satulaa lainkaan?
Todella harvoin. Hertalla on niin hirveän korkea ja pitkä säkä, vaikka selkä on pyöreä. Mutta on se silti epämukavaa! Kyllä se käy sellaiseen sunnuntaiköpöttelyyn.

Miten saada laukassa kuumuva hevonen laukkaamaan rennosti/rauhallisesti? Ravissa malttaa hyvin, mutta laukassa ei.
- Nämä ovat tosi vaikeita kysymyksiä, ja kun kaikki hevoset eivät toimi samanlailla. Osa hevosista kiihdyttää kun ne eivät saa tilaa edestä, ja osa taas  vaatii enemmän kontrollia. Olisi hyvä lähteä kokeilemaan siirtymisiä, ja pikkuhiljaa tehdä siirtymisiä laukan sisällä. Aina rennommasta ja hitaammasta laukkapätkästä kehuja, ja sitten taas vähän normaalia laukkaa eteen, ja sitten taas vähän hidastaa. Esim miksei tehdä vaikka niin että lyhyet sivut hitaammin ja pitkät sivut normaalia laukkaa, ja hevosen pitäisi alkaa kuuntelemaan ja odottamaan siirtymisiä. Näin ollen ei menisi vetokilpailuksi!

Mitä tehdä kun ravissa isohko poni menee aina ihan rullalle ja luotiviivan taakse vaikka antaa sille tilaa
Ratsastaisin tosi paljon pohkeesta eteen, ja käyttäisin pohjetta extrana. Aina kannattaa kokeilla myös nostava ohjasote, ja ihan kirjaimellisesti nostaa hieman ohjia ja käsiä ylemmäs ja pyytää ponia nostamaan päätä mukana. Aina varsinkin kun tämän yhdistää pohjeapuun, eli pohje + nostava ohja, niin pikkuhiljaa jos se saisi ponia yhdistämään avut toisiinsa ja pää nousisi ylemmäs.

Miten pitää komentaa hevosta joka hoitaessa nostelee ja heiluttaa vuorotellen etujalkojaan?
Etujalkojen heiluttelu voi olla vaarallista, sillä siinä voi helposti hevonen potkasta hoitajaansa. Itselläni ei ole tullut vastaan hevosta joka näin tauotta tekisi, vaikea sanoa mikä olisi juuri tietylle hevoselle paras. Tuo on kyllä tapa joka pitää kitkeä pois, eikä sitä saa hyväksyä tai antaa olla

Mikä on pahin tippumisesi?
Kopkop, en ole tippunut pahasti. Olisikohan joskus alkeiskurssilla kun poni lähti laukkaamaan yhtäkkiä ja veti päänsä alas (perus ketku ratsastuskouluponi! ;) ) ja stulin oikea olkapää edellä maahan. Henki salpautui hetkeksi mutta ei sen kummempaa. Toki se silloin tuntui inhottavalta ja olkapäähän tuli hieno mustelma!
     
Oletko koskaan syötellyt Herttaa tai muita hevosia selästä käsin?
 En ole sen kummemmin selästä käsin. Kyllähän nyt esim maastoreissulla annan Hertan välillä pysähtyä syömään.


Kuvatodiste evästauolta.


Miten se, että hevonen on ystävä, näkyy tekemisessäsi?
Kyllähän mä arvostan sitä hevoskaveria. Hoidan sen huolella aina, ja ratsastuksessa pyrin selkeään ja hevosystävälliseen muottiin. Ennen ja jälkeen ratsastuksen kaikki huolelliset hoidot (pesemiset, harjaukset, kylmäykset etc) kuuluvat kuvioon, eikä hevosta vain heitetä karsinaan ja lähdetä kotiin. Mun päivittäiseen tekemiseen kuuluu varsinkin Hertan kanssa seurustelu. Tykkään tehdä sen kanssa maastakäsin kaikkea, eikä mulle pelkästään se ratsastus merkkaa kaikkea.

Kun olit 15-vuotias, millaista hevosharrastuksesi oli?
Kävin vielä silloin ratsastuskoululla ja hoidin ahkeraan erästä suomenhevostammaa millä kisasinkin pikkukisoja esteillä. Kävimme tallin omissa tai naapuritallien estekisoissa 80-90 luokissa. Myöhemmin tämä tamma loukkaantui niin että hyppäämiset jäi, mutten halunnut vaihtaa hevosta, joten vaihdoin lajin kouluratsastukseen jotta voin jatkaa tämän hevosen kanssa ;) siksi minusta siis tuli kouluratsastaja!

Mitä teen, kun poni ei kulje luotiviivalla vaan vetää päänsä itse melkein rollkuriin...?
 Rollkur on ratsastajan tietoisesti ratsastamista rajusti kuolaimen alle hyperflexioon, eli ylivenytykseen, niin että turpa oikeasti on suoraan sanottuna ryntäissä kiinni. Sitä ei kyllä kukaan voi vahingossa tehdä, mutta toki luotiviivan takana voi hevonen vahingossa kulkea. Tähän voisi kokeilla vähän samaa kuin ylempänä jo kerroin samankaltaiseen ongelmaan isomman ponin kanssa! ^^ Lyhykäisesti siis nostava ohjasote ja tarkistaa että poni tosiaan liikkuu eteen tarpeeksi. Näissä asioissa kannattaa tosiaan aina kysyä joltain kokeneelta tallilaiselta apua, tai opettajalta joka pääsee paikan päälle katsomaan! :)

Miten pitkä oot?
167cm, eli tapin ja hujopin väliltä… ;)

Jos sulla ei olis herttaa, niin luuletko että sulla olisi joku muu hevonen?(esim. Oma)
Uskoisin että kyllä mä jollain ratsastaisin. Ei välttämättä omaa olisi vielä, tai ehkä olisi jos olisin päässyyt alan töihin nopeammin. Toisaalta ehkä olisin valmistunut nopeammin kun kisaaminen ja treenaaminen ja työssä käynti ei olisi häirinnyt koulunkäyntiä. Tuskin edes osaisin ratsastaa He A tasoa kummemmin jos en olisi Herttaan törmännyt aikanaan!

Jos saisit ratsastaa kerran ihan millä vaan maailman hevosella, niin kellä?
Totilaksen tai Valegron selkään kun pääsisi, niin varmaan kuolisin! :D Tai ylipäätään jonkun (Suomenkin )huippu GP hevosen kyytiin. Vähintään pyörtyisin!

Jos astuttaisit hertan ja saisit päättää minkä vaan orin isäks, niin minkä orin ottaisit?
Varmaan päätyisin johonkin jossa on De Niroa taustalla… Sitä on kehuttu selväpäiseksi oriksi ja niiden jälkeläisillä on ollut aika hyvä takaosa. Yksi suosikki on myös Vivaldi (ehkä vähän turhan kuuma tapaus Hertalle, mutta hienohan se on!). Myös Krack C… Onhan noita!

Ootko koskaan menny tölttiä tai passia?
- Heh, en ole koskaan mennyt! Ellei nyt vahingossa jollain ex-ravurilla ole ollut passimainen käynti/ravi, niin vähän sinne päin :D

Mitä tykkäät askellajiratsastuksesta?
En ole oikeastaan perehtynyt koko lajiin, nähnyt vain jossain HIHS:ssä tai näytöksissä sitä. Ihan hauskan näköistä, ratsastajat näyttää hauskoilta kun istuvat siinä hassussa tahdissa siellä! Olisi hauska testata issikkaa joskus.

Oletko koskaan mennyt hertalla ilman varusteita/kaulanarulla?
Olen mennyt pelkän riimun kanssa sillä. En näe siinä mitään järkeä työskentelyn kannalta, mutta onhan se ihan hauskaa joskus. :)

Miten usein menet ilman satulaa?
Aika harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa. Hertalla on niin kamalan korkea säkä että ei ole kovin mukavaa puuhaa. Joskus kesäkuumalla jos menen vain höntsäilemään Hertan kanssa niin on tullut tehtyä! On mulla videokin Youtubessa missä menen ilman satulaa kolmosia ja kokeilen passagea. Äänistä päätellen ei tunnu mukavalta.. ;) 


Kiinnostaako sinua "hevoskuiskaus"?

No siis riippuu millainen. Karkeasti sanottuna en pidä ”narun pyörittelystä” ja ”hippeilystä”, ajatuksena että hevoselta ei saa pyytää mitään, vaan niiden pitää antaa olla preerialla vapaana. Mutta sitten olen kyllä kiinnostunut hyvinkin paljon hevosen käsittelystä, niin että niistä saa toimivia ja hyviä hevosia käytökseltään. Esimerkiksi maailmankuulu Dr. Andrew McLean ja hänen porukkansa ovat ihan rautaisia ammattilaisia hevosen käyttäytymisen suhteen. Heidän ajatukset ovat hyviä ja niitä kannattaa ihan opiskella. McLean on ihan oikea tutkija hevosen käyttäytymisessä, joten suosittelen jokaiselle perehtymään hänen/heidän metodeihin. He ovat kouluttaneet maailmanlaajuisesti monia ”ongelmahevosia”. He eivät inhimillistä hevosia.

Heh, tässä mun ja Hertan "hevoskuiskausleikkiä"
Muistan kun tuolloin oli joku -30 pakkasta ja kenttä oli kivikova jäässä niin vaihdettin ratsastukset Monty Roberts showhun! :D Hertta on kyllä aikamoinen kaveri. Se niin tykkää hengata ihmisten kanssa.