Kootussa Ravissa

25. syyskuuta 2017

Lusitano Feira III

Vähän myöhässä postaus, mutta haitanneeko tuo. 
Heti pakko sanoa että tapahtuma oli todellakin menestys. Ainon puitteet ovat mielettömät kisaajille sekä katsojille. Jopa minun 91 vuotias mamma pääsi katsomaan mun kisoja ensimmäistä kertaa. Ainon ravintolasta kun on suora näköyhteys maneesiin, mikäs sen parempi tilata erilaisia kakkupaloja kahvin kera ja seurata tapahtumaa, vaikkakin mamman sanoin "enhän mä mistään mitään ymmärrä", niin mukavaa taisi kuitenkin olla ;)

Rakennearvostelussa


Tärkeintä Feirassa meille oli Hansun kantakirjaus. Hansun "esiintymisjännitys" tietäen sille on melkein pakko vetää alle yksi luokka, jotta "pääluokka" menee ratsastuksellisesti nappiin. Tällä kertaa kisaluokkana ollut He A 10 sai toimia meidän "kyttäyskierroksena" jotta itse kantakirjauksessa Hansu liikkuisi hyvin. Ja niinhän se taas meni. 
Itse kouluradalla Hansua pelotti vähän liikaakin yleisö ja tuomaripääty. Kirjaimellisesti se hiipi tuomarinpäätyyn eikä kyennyt ensin edes ravaamaan vaan se hyytyi käyntiin kun pelotti... onneksi Hansu kuitenkin nöyrän luonteensa ansiosta menee minne sanotaan, vaikka jännittää! Toki se piti vähän kantaa sinne.
Positiivista että Hansun saa aina esitettyä, mutta eihän siitä saa kaikkea kapasiteettia irti jos se jännittää. Liikkeistä häviää puolet ja se kiemurtelee. Mutta aina se yrittää tehdä! Jälleen kerran siis rata sujui ilman suurempia rikkoja, skaalan ollessa 5 ja 8 välillä. Tuomarinpöydän kohdalla ollut laukannosto oli 5 kommenteilla "ryntää", kuka ei nyt ryntäisi pois tappajapöydän luota jos laukkaa pyydetään samalla nostamaan? ;) takaosakäännökset menivät kanssa ala-arvoisiksi, mutta pakko myöntää etten koskaan ole niitä Hansun kanssa tehnyt! Eli takarit olivat liian isot ja haparoivat. Sallittakoon se. Täysin syytön hevonen siihen!

No mistä tuli 8? Keskiraveista. Naurattaa kun mulle sanotaan "lusitanot ei osaa ravata". Eipä. Osaa, jos ne opettaa, niinkuin muillekin hevosille opetetaan niitä eri vaihteita liikkeisiin...  Ja meidän bravuurit tulee varmaan olemaan keski ja lisättyravi. Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta tuomari tuli jopa palkintojenjaossa sanomaan että todella hienot liikkeet tällä lusitanolla, vaikka vähän vielä jännittää/ei ole avuilla. Mutta ehkäpä taas muistetaan että Hansu on vasta kuusi vuotias kakara. Se saa olla mun puolesta vähän epätasainen... ;) silti se yrittää.
Jälleen kerran Hansu oli verryttelyssä todella hyvä. Eli taas sain maistiaisia siitä että siitä saa irti paljon vieraissakin paikoissa ja kisoissa! Se on itseasiassa parempi kisoissa kuin kotona. Paljon rauhallisempi. Ainut mikä tässä on niin Hansun täytyy aina ensin nähdä ja tutustua areenaan missä se liikkuu. Eli pahinta sille tässä vaiheessa on paikan vaihtaminen verryttelyalueelta kisa-areenalle. Sen pitäisi saada 10 minuuttia pyöriä ja katsoa joka nurkka jonka jälkeen se hyväksyy alueen ja sitä voi ratsastaa. Ajan kanssa varmasti ne valkoiset aidatkin tulee tutuksi ja ylimääräinen jännitys lakkaa.

Prosentteja tuli siis tasan 64 ja sijoituttiin luokassa kolmanneksi! 



Vielä alle kuvia lauantailta

Kuvat Taro Arola!



Miten voi vaikuttaa niin paljon yksi Kyran klinikka mun istuntaan? Tuntuu oikeesti että Kyran sanojen jäljiltä löysin oman "Hertta-aikaisen istunnan" takaisin. Vähän vinkkiä siihen miten Hansun ympärille pääsee istumaan...

Kouluradalta

Kouluradalta

Palkintojenjaossa

Ei Hansu kauaa ehtinyt levätä kun sillä oli kantakirjauksen vuoro. Kantakirjaukseen ei onneksi paljoa tarvinnut verkata, lähinnä vain hakea sellaista avointa ja matalaa muotoa, jossa se kulkee rennosti ja luonnollisin askelin. Ikäänkuin ratsastaisi neljä tai viisi vuotiasta hevosta. 
Se että oltiin pyöritty areenalla kisaluokan ja palkintojenjaon aikana auttoi paljon kantakirjausta. Kun kantakirjauksessa pyörin areenalla, ei Hansu enää kytännyt mitään. Juuri näin täytyy tehdä kisoissakin! Eli ensin alle joku harkkaluokka ja sitten perään vasta varsinainen luokka jotta kisa-areena on jo nähty.

Itse ktk meni ihan hyvin. Jostain syystä sain Hansun kanssa pyöriä areenalla vain toiseen suntaan, vaikka muut hevoset näyttivät molemmat suunnat kaikissa askellajeissa. Syytä tähän en tiedä! Hansu sai kuitenkin 70 pistettä eli se on hyväksytty hyvin arvosanoin kantakirjaan! Mm. Käynnistä se sai 8 ja päästä. Nyt sitten mulla on ratsastettavana aito kantakirjaori ;) 
Sanomattakin selvää että jos lusitanovarsan haluaa, tulee orinkin olla hyväksytty kantakirjaan.
Tamman omistajat, vink vink. 


Alla vielä Suvililja Photographyn kuvat!


Lopputervehdyksessä kouluradalla. Mitenniin Hansu edelleen kyttää yleisöpäätyyn :D 

Kantakirjauksessa sai onneksi esittää keventäen ja vähän vapaammin

Kantakirjauksessa laukkaa

Laukan esittämistä.


Hansu oli ihan poikki reissun jäljiltä. Oltiin kuitenkin jo lauantaina saavuttu Ainoon treenaamaan ja vaikka Hansu nukkuu ja syö hyvin vieraassa tallissa niin on se henkisesti raskasta nuorelle hevoselle. Varsinkin kun Hansu on ori, sen täytyy "päivystää" kokoajan. Se jotenkin pitää sellaista hienovaraista esitystä kokoajan. Ei saa näyttää ulos päin että väsyttää, kokoajan pitää patsastella ja esiintyä. "Vatsa sisään, tukka hyvin, näkyyks kello? " ;)
Sitten kun tullaan kotiin  niin hyvä ettei heittäydy makuulle karsinaan ja ala kuorsaamaan :D
On Hansun käytös kisoissa kyllä niin ihanaa... se on tosiaan ori ja varmaan ainut joka ei huuda yhtään paikan päällä vaikka muut kiljuisi! Hansu vain on hiljaa katsoo mitä muut touhuaa.

Feiran jälkeen Hansu vietti syyslomaa. Se sai olla enemmän vapaalla ja käytiin lähinnä vain pari kertaa metsikössä kävelyllä/sänkkärillä vähän liinan päässä. Ei yhtään tehnyt pahaa tällainen höntsäviikko! Hansulla ei nouse energia päähän.
Tällä viikolla on taas keskiviikkona oma valmennus ja sitten lauantaina lähdetään vähän pidemmälle Mari Mänty Faria de Carvalhon valmennukseen! En vanno menikö nimi nyt oikein... :)


Hansu sunnuntaina iltapäivällä torkkui jo mökissään :D

Nyt meillä ei Hansun kanssa oikeastaan olekaan tälle vuodelle enää mitään pakollista menoa! Ajatukset  pyörii jo ensi kesässä.
Harkkakisoja pitää koittaa saada mahdutettua talveen niin paljon kuin vain pystyy jotta Hansun ratajännitys muuttuisi ratarutiiniksi. :)


17. syyskuuta 2017

Huomenna Lusitano Feira Ainossa!


Hansu on nyt jätetty Ainoon asustelemaan täksi yöksi. Ajoin sen jo tänään paikan päälle ja vähän treenailimme huomista kantakirjausta varten. Oon nyt treenannu vain kantakirjaus mielessä, en ole yhtään miettinyt edes huomista koululuokkaa joka myös mennään! Noh, tässä on aikaa opetella se vielä huomiseksi...

Hansu on oikeasti ihan unelma käsitellä. Sen kanssa voi kuka vaan lähteä reissuun täysin yksin ilman apukäsiä. Tänäänkin lastasin sen yksin, purin sen yksin Ainon varikkoalueella jossa oli kansalliset koulukisat menossa. Laitoin sen kuntoon yksin mun auton takaluukulla ja sitten mentiin maneesiin treenailemaan. Ja se vaan on ja seisoo paikoillaan! 
Mietin että mitenköhän se malttaa olla kun varikkoalueella taluteltiin hevosia ja täysi tohina oli päällänsä. Hevosia huusi kilpaa ja osa poukkoili narun päässä. Hansu on vain hiljaa katsoo. Paikan ainoita oreja ja se oli se hiljaisin! :D 
Hertan kanssa kun oltiin Ainossa vuosi sitten niin sitä piti kaksin käsin pidellä kun se pelkäsi sitä kuuluisaa kävelykonetta... :'D


Perillä! Vähän katsellaan ja kuulostellaan...

... mutta sitten ruoka vie voiton ;)

Tänään siis käytiin askellajit läpi ja siinä muodossa ja tahdissa missä portugalin tuomari näyttelyssä haluaa sen nähdä. Tai siis lähinnä kun mä olen ihan ummikko tämän rodun kanssa ja heidän näyttely/ktk-tilaisuudesta, niin mua opastetaan nyt että mitä siellä kuuluu tehdä ja millaista askellusta he haluavat nähdä. Käytänto on hieman eri kuin mitä meillä Suomessa. Hertanhan esitin kantakirjauksessa 11 vuotta sitten, mutta se oli ihan erilainen. 
Tässä ei nyt arvostella koulutustasoa. Lähinnä mun pitää ratsastaa Hansua kuin 4 tai 5 vuotiasta, eli se saisi mennä mahdollisimman rentona ja matalalla niskalla ja liikkuisi mahdollisimman rennolla ja isolla askeleella eteen. Ei pahemmin kokoamisia, mutta toki 6 vuotiaan kanssa voi vähän esittää askeleen hallintaa, lyhentää ja pidentää, mutta esim, passagea ei pidä esittää. Voi Hansu raukka, se niin tohkeissaan sitä menisi kun on sitä oppinut ;)
Tuntuman ei tarvitse olla "6 vuotiaan tasolla", olkoot vaikka vähän löysäkin kunhan Hansu uskaltaa venyttää kaulaa ja liikkuu rennosti. 

 Taru tuli napsimaan meistä myös kuvia tänään!



En edes enää könötä Hansun kanssa, kiitos Kyran?!  :D Tuntuu että Kyran jälkeen tuli aimo harppaus taas eteenpäin.

Hansun takajalat tulee alle luonnostaan helposti. Se liikkui hyvin tänään Ainossa!

Sitten siirryttiin ison maneesin puolelle katsomaan maisemia ja onneksi Hansu liikkui sielläkin hyvin vaikka toisessa päädyssä oli auto roudaamassa kamoja maneesiin yms. Ainakin lupaa hyvää huomiselle jos se noin Ainossa viihtyy?

En tiedä mitä mun istunnassa on tapahtunut mutta tuntuu että löysin sen ihan erilailla Hansun kanssa nyt Kyran neuvojen avulla! Voiko esim. yhden reijän jalustimen lyhennys auttaa näin paljon?  Alkaa löytymään taas se "Hertta istunta" ja Hansun keskiraveissakin on ihan ok jo istua. Ei toki silloin jos tasapaino menee. 


Kuvien katselun lomassa Hansu ihastelee "isoveljeään", eli Hansun omistajan uutta hienoa lusitanoruuna Dakaria! Pieni kokoero... :D


Katsotaan mitä käy! 
Tulkaahan ihmeessä paikan päälle jos pääsette! Tapahtuma on yleisölle avoin ja yleisö pystyy hyvin seuraamaan näyttelyitä ja kantakirjausta, sillä kuulutukset kuuluvat Ainossa hyvin ja niitä kuulutuksia myös pidetään. Tuomarillakin on mikki, joten hänenkin kommentit tulee yleisön tietoon! Ainossa on oikeasti tosi hyvä ravintolakin, joten suosittelen nyt edes sen takia tulemaan paikalle! Jos multa kysytään niin Talliburgeri on paras ;)



13. syyskuuta 2017

Kyran Klinikka 9.9.2017

No huhhuh kun oli antoisa klinikka ja todellinen once in a lifetime tsäänssi että pääsin itse ratsastamaan sinne! Ratsukoita ei saanut paljastaa etukäteen, joten olen joutunut tästä olemaan hipihiljaa vaikka toki olisi tehnyt heti mieli tulla huutelemaan blogiin. :D On kyllä todellista tuuria ollut matkassa että mullekin tuli mahdollisuus osallistua tähän.
Klinikan ajankohta osui juuri sopivasti viikonloppuun juuri ennen Hansun kantakirjausta, joten ajattelinkin että saan hyviä vinkkejä kantakirjausta ajatellen, sillä nimenomaan askellajeihin ja liikkumiseen tulee kiinnittää huomiota.

Kuva: Ritva WarisWörlin

Kyra katsoi kaikki ratsukot läpi jo perjantaina jotta hänellä on heti mielessä mitä esittää klinikalla lauantaina. Hansulle siis tiedossa rankka viikonloppu kahden päivän reissulla! Se kuluttaa vielä niin paljon energiaa kaikkeen muuhun matkalla työnteon lisäksi että on aina ihan poikki reissun jälkeen. Mutta hyvää reeniähän tämä on!

Perjantaina ei varsinaista valmennusta ollut, piti vaan näyttää miltä meno sillä hetkellä näyttää. Parasta on kun itse tiedät ne ongelmat, mutta Kyra spottaa tietenkin ne heti ja SEN LISÄKSI esittää siihen heti ratkaisun. Vaikkei pitänyt valmentaa pe, niin jotain juttuja jo vähän testailtiin ja käytiin läpi. Lähinnä siis kaulanarun käyttöä ja sanoi että tällä mennään myös huomenna.
Ajattelin listata ihan ranskalaisin viivoin niitä asioita mitä klinikalla teimme ja koitan referoida Kyran perustelut tähän myös.

Taru Arolan kuvat ovat vesileimattomat kuvat!
Perjantaina Hansu oli paljon rennompi kuin lauantaina, mutta kuitenkin paljon paremmin saatiin se liikkumaan lauantaina
Tässä kuvassa näkyy hyvin se mun jalkaongelma Hansun kanssa mitä ei leveän Hertan kanssa ollut. Hansu on niin kapea etten pääse sen ympärille. Sitten vähän väkisin etsin sen pienen kyljen sieltä jostain ja "käperryn sen ympärille" niin että varpaat kääntyy ulospäin ja sitämyöten takareisi tulee myös kiinni. Varpaat todellakin eteenpäin paremmin ja sisäreisi satulaan ja kankut rennoiksi! Kyra sanoi että mun on turha yrittää liian pitkän jalan kanssa päästä sinne kylkeen kiinni alapohkeella. Täytyy pyrkiä kosketuspintaan yläpohkeella ja "antaa jalan roikkua".



  • Ihan ensimmäisenä Kyra jo perjantaina sanoi, että tahti ravissa on liian kiivas ja siihen pitää saada rentoutta. Hän sanoi että lusitanot ovat vähän sellaisia että ne oppivat normaalin ravin sitten kun ne on oppinut passagen. Hansu on kyllä tässä ihan oiva esimerkki. Sen ravi keväällä muuttui eniten, kun se oppi passagen. Jotenkin se löysi etujalkansa silloin. Takaosa on aina ollut aktiivinen mutta etuosa on tiellä. Sinäällään kiva kun ei tarvitse näitä mitenkään nopeuttaa ja aktivoida, pikemminkin ne pitää saada tekemään vähemmän. Ei kuitenkaan auta vaikka olisi kuinka hyvät takajalat, jos etuosa on tiellä. Näitä ei voi vain "ajaa enemmän eteen" sillä se vain kiihdyttää tahtia entisestään ja etuosa suorastaan ruopii alta pois nenilleen. Paino takaosalle ja odottamaan etuosan nostoa. Sitten meno helpottuu.
    Kyran kanssa samaa mieltä, että Hansulla tulee todennäköisesti olemaan joskus todella hieno passage ja piaffe.
  • Vaikka lusitanot eivät luontaisesti ravaa kovin isosti, niille on suht helposti opetettavissa raviin vaihteita. "Niillä on 10 erilaista ravia ja meidän pitää löytää sieltä ne tärkeimmät ja kehittää niitä hyviä askelia vahvemmiksi".
    Kyra myös sanoi, että vaikka puoliveriset ovat vahvempia liikkujia, niin niille taas voi olla hyvinkin vaikeaa opettaa pientä ja ergonomista ravia. Iso liike kuluttaa jänteitä ja niveliä, joten pienestä ravista on todellakin hyötyä ihan jo hevosen kestävyyden kannalta. Se pienikin ravi pitää osata! (Tiedän kyllä tilanteen jossa on isoliikkeinen puoliverinen toooooodella vaikea saada pienelle säästöraville. Ne kun lompsii mielellään isosti! Se on yllättävän vaikeaa isoliikkeisellä hevosella saada se pieneksi ja nopeaksi).
  • Kyra tykkää lusitanoista, osti kuulemma juuri itselleen 5 v ison lusitanon. :)
    Nämä ovat "työhevosia" tosiaan, ne tekevät aina 110% töitä hyvällä työmoraalilla. "Teet niiden kanssa töitä tunnin ja sitten ne voi tyrkätä seinään kiinni kolmeksi tunniksi ja siinä ne seisoo ja odottaa. Sitten voit ottaa siitä taas hevosen matkaan kun fiesta alkaa".
  • Hansu helposti heittää mua takaa pois. Se on aikamoinen vieteri takaosastaan ja sinne on vaikea istua. Se myös joskus vähän "kuumuu" tästä, mutta kaulanarun kanssa saan itseni vakautettua paremmin syvemmälle satulaan. Mä itsekin olen vähän "helpottanut" Hansua muka "ratsastamalla sitä kuin nuorta" eli antanut tilaa. En kuitenkaan voi loputtomiin keventää istuntaa ja sitten joku päivä kun päätän että nyt se on valmis kantamaan niin istua alas... Kyra sanoi mulle etten toki voi väkisin istua taakse, sillä siitä Hansu kuumuu. Mun täytyy olla vakaa istunnan kanssa, mutta sanoi myös että mulla on onneksi joustava lantio eli on hyvin epätodennäköistä että "väkisin istun" sinne. Täytyy kuitenkin vielä "tukeutua syvemmälle satulaan" ja tähän auttaa kaulanaru
    Kaulanaru laitettiin aina sisäkäteen. Näin saan asetuksen herkemmin läpi ja vakaammaksi. En vahingossa yliaseta ja "linkuta" kaulaa. Ulkokädellä taputan ja päästän jotta hevonen pääsee taipumaan rehellisesti ja venyttämään ulkokylkeä. On vanhanaikaista olla päästämättä ulko-ohjasta, nykyään sitä päästämistä jopa suositaan. Huom, ulkoavut eivät kuitenkaan saa unohtua, ja ulkoapuihin kuuluu myös ulkopohje. ;) Ulko-ohjasta on kuitenkin lupa päästää ;)
  • Yksi iso tekijä tahdin muokkaamiseen on mun oma kevennys. Mun täytyy keventää rauhallisemmalla tahdilla, hevonen seuraa sitä. Tätähän on treenattu jo ihan ratsastukoulussa, mites noin unohtuu muka ;)
    Erittäin yksinkertainen keino tasapainottaa menoa ja saada parempi tahti.
  • Hansulla ei vielä eteenpäinpyrkimys isommassa ravissa ihan säily. Ylipäätään se helposti lähtee kipittämään jos lisään pohkeella painetta. Helposti myös kiristin tahtia omalla kevennyksellä ja samalla laitoin liikaa pohjetta. Mun kevennys ei saa kiihtyä enkä saa ahdistaa sitä pohkeella eteen terävästi.
  • Kun vien Hansun passageen ja se ravaa kivoin askelin, mutta se tuntuu jäävän liikaa paikalleen enkä saa sitä siitä passagesta ulos (hyvin yleistä kun opetellaan passagea ja siirtymät eivät tosiaan ole vielä hanskassa) niin erittäin helppo keino saada Hansu ulos passagesta on viedä se pohkeenväistöön ulospäin. Kyllä se vaan sieltä tippuu passagesta pois pieneen raviin. Sitten sen jälkeen taas suoristus ja uudelleen passageen. Sitten taas väistön kautta pois, sitten taas passageen suoralla... jne.
    Kyran Matador oli kuulemma ihan samanlainen. Se ravasi aika pienesti mutta sitten se oppi helposti passagen. Se kuitenkin sitten vain tarjosi sitä passagea mutta sen sai pohkeenväistöllä sieltä tippumaan pois. Erittäin yksinkertaista! "Kyllä ne aina sieltä passagesta pois saa".
  • "Ratsasta sen etujalkoja"
    Palatakseni niihin aktiivisiin takajalkoihin siis. Ne tekee jo töitä ja jos hoputan niitä lisää niin vaikeaksi menee. Mun täytyy kohdentaa ajatus etujalkojen ratsastamiseen. Hassua, sillä niillä puoliverisillä millä on tottunut menemään, on täytynyt aktivoida takajalkoja! (Yleistän nyt...)
    Tässä sen huomaa, eri hevosten väliset eri heikkoudet ja vahvuudet.
  • "Kaikkea ei voi muokata kerralla. Jos mä nyt aluksi sanon Nooralle että istu taakse, ja alan puolessa välissä muokkamaan jotain toista asiaa, unohtuu se ensimmäinen korjausliike".
Nyt tosiaan mä oikeesti menen tuolla kaulanarulla kotona varmaan kuukauden putkeen! Rohkeasti hoen itselleni "nojaa taakse" mutta säilytän lantion liikkuvuuden. Ajattelen rohkeasti ottavani tukea kaulanarusta ja mielikuvana "vetäväni itseni alas syvälle satulaan".

Aluksi verkkailin itsenäisesti kun odoteltiin vuoroamme. Hansulla ihan polvet tutisi kun sitä jännitti, mutta on se kyllä ihme. Ei se tee yhtään mitään. Sen vain tuntee ja näkee että nyt jännittää mutta ei todellakaan pistä ranttaliksi. "Kärsii hiljaa" jos niin voi sanoa. Yrittää silti suorittaa minkä jännitykseltään pystyy! Erityisesti Hansu tuijottelee kaikenlaista, ei niinkään pelkää ääniä.


Ensimmäinen kerta kun pääsen Kyran kanssa samaan kuvaan, ja vieläpä samalla heti hänen valvovan silmän alla! Ei tule muuten toistumaan tällainen!

Alun verkkailussa Hansu jo yritti vähän rentoutua paikoitellen. . 

Joku demonstraatio tässä on menossa, hassu asento Kyralla! :D Varmaan mun istunnan kopioimista ;)

Kaulanaru ensimmäisiä hetkiä mukana. Hansu on aina vähän sellainen että se varautuu heti jos muuttaa jotain. Tässäkin vähän näkee tuota epäilyä kaulanarulle. Mutta heti siitä saa kyllä apua etuosan hallintaan ja omaan istuntaan!



Jostain syystä tämä puolisko maneesista oli helpompi ja vastaava katsomon pääty vaikeampi, Hansu kyttäsi sitä enemmän. Se ravasi rennommin ja isommin tässä päädyssä ja pääsin paljon paremmin vaikuttamaan. Sitten kun se jännittyy niin ei pääse samallatavalla viemään asioita perille vaan se kaikkeen vastaa pienentämällä liikettä ja lyömällä selkää lukkoon.

Välillä myös kevensin ja välillä istuin alas. 
Tässä alas istumisesta pätkä. Välillä pääsin vaikuttamaan Hansuun juuri sopivasti niin että se otti pari venyttävää askelta. Välillä se otti niin isoa askelta että vähän menetti tasapainaon, "hui kauhee kuin vaikeeta pysytellä pystyssä tälläisessä" mutta sieltä pienistä askelista se tulee... Joku päivä se ravaa kunnolla koko radan läpi! Ja lisää venyvyyttä Hansussa kyllä piilee

Kokoajan yritin katsoa ainoaan peiliin joka maneesissa näkyi... :D 



"Näillä lusitanoilla on aktiiviset takajalat"
Eikö...?

Hansulla on voimaa jo liikkeissä mutta vielä sen on vaikea hallita raajojaan, koska lihaksia ei vielä suhteessa liikkeeseen ole. Alku kuitenkin hyvä!

Hansun ympärille on vaikea istua, sillä se on niin kapea ja lyhyt selkäinen. Yritän luonnollisesti päästä sen ympärille ja se ajaa tahtomattani mun jalat vähän väärään asentoon. Hertan kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Jalustimien lyhentäminen auttoi, niin etten yritä "halata" Hansua pohkeilla, vaan enemmänkin kannattelisin jalkojani lonkista asti ja ottaisin ulkoreittä käyttöön. Ja varpaat eteen! varpaat kääntyy helposti ulos heti jos yritän käyttää pohjetta, koska "etsin sitä kapeaa kylkeä jostain". Mulla ei siis Hansulla olekaan käytössä alapohjetta, vaan enemmänkin yläpohje missä jalka vielä koskee kylkeen. Tämä tulee helpottumaan kun Hansu saa lisää massaa ja leviää. On se nyt jo helpompi istua kuin esim vuosi sitten!


Kyra demonstroi kaulanarun käyttöä

Ehkä vähän tosissani keskityn olemaan menemättä etukenoon... ;)

Kaulanarusta saa ihan luvan kanssa ottaa tukea ja "vetää" itseään syvemmälle satulaan

Kaulanaru tuo tosi kivasti vakautta istuntaan ja aina jos tulee tiukkapaikka (esim vähän turhan iso hypähtävä askel) niin saan tasapainoitettua itseäni kaulanarusta ja saan jatkettua/kannustettua hevosta eteen, eikä sitä tartte alkaa toppuuttelemaan vaan voi antaa mennä vaikka vähän hölskyisikin kyydissä. Kyran sanoin "anna hölskyä, kankut rentoina!" ;)

Satuhevonen!

"Nää lusitanot on vähän sellasia, että ne oppii ravaamaan sitten kun ne oppii passagen. Ne menee helposti sitä niiden pientä ja kiihkeetä säästöravia, mutta kun ne oppii siirtämään painoa takaosalle niin että etuosalla on tilaa nousta ylös, ne löytääkin tahtia ja ilmaa alle" 

Tässä Hansu todella pistää parastaan <3
Pala palalta Hansun liikeradat paranee ja se väläyttelee sellaisia pätkiä, että mm. tänään kotivalmennuksessa se pari kertaa väläytti todella hienot lisätyt ravit... Malttaisi odottaa kun se kehittyy lisää! Siellä on vielä paljon potentiaalia käyttämättä, mutta pitää vielä vähän kädestä pitäen tuoda niitä rauhassa esiin. Kuten Kyra sanoi, kun ne ei automaattisesti liiku isosti, mutta loppujenlopuksi niihin voi rakentaa paljon liikettä lisää. 
On tuo Kyra kyllä jännä. Mua ei jännittänyt yhtään itse klinikalla, perjantain kokeiluratsastuksessa kyllä kun näin hänet ekaa kertaa lähietäisyydeltä. Lauantaina tuntui ettei yleisöä olisi ollutkaan (Hansu kyllä tosin huomasi että oli seinillä ihmisiä... ;) ). 
Ihankuin olisin päässyt Kyran kanssa ihan kahden kesken valmennukseen ja itseasiassa meidän vuoron loppuakohden kun Hansu alkoi rentoutua ja saimme parempia pätkiä aikaan, niin pääsin sellaiseen hyvään flow tilaan ja keskityin itsekin ihan täysillä. Sitten kun lopetettiin ja siirryttiin käyntiin, Hansukin oli tosi rento. Mutta sitten kun alkoi loppuaplodit niin johan Hansu taas jännittyi ja sitten heräsin minäkin että "ai niin, täällä oli yleisö". :D Erittäin hyvää treeniä nuorelle jännittäjähevoselle tällainen! Mallikkaasti se kuitenkin käyttäytyi. Hansu ei kyllä sikaile, ei sitten yhtään tuolla areenoilla.

Hevosurheilu oli tehnyt Kyran klinikasta RatsastusPlussaan tosi hyvän koosteen, suosittelen sen lukemista. Myös täällä blogissa on hyvä kooste: Kyran Klinikalla 9.9
Linkatkaapa muita koosteita jos jostain blogeista löydätte!
Harmi kun en itse ehtinyt oikein jäädä seuraamaan muuten klinikkaa, mm Kyran ratsastuksen jäivät välistä. Tosin onneksi näin hänet perjantaina ratsailla, ja ei voi kuin ihailla sitä vakautta ja taitoa. Alkaa ihan sapettaa ja turhauttamaan miksi itse ei kykene samaan. ;) Tosin mulle kyllä sanottiin, että se Kyra on tainnut istua 40 vuotta pidempään satulassa kuin minä, joten mulla ei ole kiire ;)
Suunnitelmissa on jatkoa Kyran klinikoille. Ehkäpä jopa 2 päivän klinkan muodossa, jolloin pääsisi tekemään eroa Day 1 ja Day 2 välillä. Siihen saisi vielä syvällisempää työskentelyä. Suosittelen kaikille osallistumaan Kyran klinikoille. Nytkin klinikka oli 2 lippua vaille loppuunmyyty. Porukka jaksaa istua kuin kirkossa ja kuunnella! Kyran ulosanti on jotain niin uskomatonta. Se mikä klinikoissa on parasta, on se että sieltä saa JOKAISELLE jotain. Ihan sieltä He C tasolta aina GP:hen asti. Nämä klinikat eivät todellakaan ole mitään piaffin hinkutusta 6 h, vaan mukana on oikeasti eri tason ratsastajia ja klinikka toteutetaan niin että jokainen saa sieltä työkaluja mukaansa. Nytkin mukana oli tällaisen juniorin lisäksi ratsastuskouluratsukko, esteratsukko, eri ikäluokkatasojen edustajia aina GP:hen asti. Jokaiselle todellakin jotain. 

8. syyskuuta 2017

Kiemurtelua

Otsikkoon viitaten, siis tämä meidän meno välillä! :D

Mulle on joskus sanottu että "lusitanot on kuin käärmeitä" ja se pitää niin paikkansa! Ne kyllä taipuu vaikka millaiselle makkaralle ja ovat hyvin hyvin nopeita. Siinä missä puoliverisillä on tottunut nopeuttamaan niiden jalkoa ja saamaan niitä ylipäätänsä notkeammiksi ja nopeimmiksi, niin taitaapa olla että näitä lusitanoja pitää ratsastaa täysin päinvastoin!

Hansu on älyttömän nopea, kuin tuhatjalkainen. Se on parhaimmillaan kun sen saa vähän hitaaksi, joka "ylirennoksi". Silloin se on keinuva ja elastinen. Koko hevonen pitäisi saada "vakaammaksi", rajusti sanottuna "jäykemmäksi", ja tarkoitan tällä sitä, että se ei olisi niin "kiemurteleva käärme", vaan se kulkisi tasaisemmassa tahdissa ja temmossa sekä olisi jämptimpi kropastaan. Lusitanot ovat aika heikkoja takapolvistaan ja selästään, menee vuosia kun niitä saa vahvistettua. Sittenhän se liike onkin ihan erilaista kun menoon tulee vakautta.

Hansu on laukassa välillä vähän kipakka, se on niin nopea jaloistaan ettei pääse väliin. Hassua kun vuosikaudet olet koko ajan ajatellut nopeuttavasi hevosta, nyt pitää tehdä juuri päinvastoin, eli hidastaa! 

Joskus jos Hansu ei millään tunnu hyväksyvän pohjetta, menen vastalaukkaa. Siinä se melkein automaattisesti joutuu siirtämään takaosalle painoa ja etuosan on pakko ottaa myös edestä tilaa että vastalaukka säilyy tasapainossa. 


Olin keskiviikkona valmennuksessa ja se oli sitten se ensimmäinen "ei hyvä päivä"... :D
Onneksi valmentaja kuitenkin sanoi lopuksi: "no eihän se edes ole paha..."
Tokaisi myös että hyvä se on nähdä  missä on se kohta, mikä ei olekaan niin helppoa ja kivaa ja missä on sitten se koko ensi  talven työstö!
Keskiviikkona Hansu oli aluksi aika rento. Sitten se jossain vaiheessa rupesi kuumumaan osittain muista hevosista (olisi vaan halunnut katsella mitä ne tekee) ja sitten siitä kun pistin ulkopohjetta enemmän kiinni volttien aikana, niin ettei se saa työnnettyä voltilla takamusta ulos kaarteessa. Herra oli sitä mieltä ettei tässä ole mitään järkeä, paremmin menisi jos saisi mennä huidella miten hän haluaa... Niinkin yksinkertainen asia siis saattoi nyt pilata päivän!
Emme tehneet oikeastaan mitään sen kummallisempaa kuin ruuvasimme niitä voltteja ja avoja pitkille sivuille ja välillä päädyssä. Pääty-ympyrä menee ihan hyvin mutta pienempi voltti tuotti harmaita hiuksia kun olisi oikeasti pitänyt taipua kropastaan.
Tässäkin näkee sen taipumisen ja "taipumisen" eron. Kyllähän niskastaan ja kaulastaan saa tälläistä makaronia taivutettua, mutta se super lyhyt selkä/kroppa onkin hankalaa taivuttaa ja Hansu mielellään "liiraa" takaosalla ulos kaarteen niin on helpompaa! Sitten se otti hernettä aivokoppaan kun tähän puututtiin. Vähänkuin pikku kakara, joka ei saakkaan haluamaansa!
Hansu ei mitään kummallista tee, mutta se sitten ylireagoi ja heittää esim laukalle. Mukamas tulkitsee tulkitsemistaan sitä ulkopohjetta ja keksii kaikkea muuta ratkaisua kehiin. Josko vaikka saisi armoa nostamalla laukan ja pomppimalla siinä minkä ehtii?

Toinen hyvä seikka oli myös laukassa. Hansu vähän tykkäsi mennä matalalla etuosalla. Taas puoliverisillä auttaa aika paljon kun laukkuutat enemmän eteen niin laukkaan tulee pyöreyttä ja ilmaa alle. Hansulla tämä toimii joskus (mielentila...) mutta nyt se vain kiihdytti lisää jos pyysit enemmän laukkaa ja etuosa liukuu vielä enemmän matalalle. Haastavaa!
Yleensä tähän on auttanut kun ottaa pitkää puolipidätettä ulkoa ja oikeasti ajattelee sitä piruettilaukkaan, mutta siis RAUHALLISEEN piruettilaukkaan, ei mihinkään pomppivaan jänöloikkaan. Sitten kun liike on rauhallista, voi antaa mennä eteen tahti ja rauhallisuus säilyttäen. Mutta tosiaan, on se aina siitä mielentilastakin kiinni. Hevosta kun ei voi pakottaa rauhalliseksi!

Mutta mutta... Eiköhän me saada tähän tuota pikaa paaaaaljon hyviä vinkkejä miten tätä liikkumista vielä työstäisi... :)

28. elokuuta 2017

Barokkipäivät 2017


Tämähän on yksi mun suosikkitapahtuma nykyään! Toivotaan että tästä tulee perinne. :)
Tänä vuonna tosiaan valmistelut jäivät omistajan vastuulle kun itse olin EM-kisoja katsomassa (voin kokeilla vääntää jotain postausta siitä) ja itse tulin myöhään edellisenä iltana kotiin kentältä. Herätyskello soi jo 05, ja eikun tallille letittämään hevosta. Yleensä mulla on tapana pakkaa auto ja kaikki valmiiksi edellisenä iltana jos on aikainen lähtö, mutta nyt se ei ollut mahdollista. 

Oltiin hyvin ajoissa Ypäjällä, koska olin vahingossa laskenut matka-ajan väärin! Mulla oli niin syvässä selkärangassa se ajomatka mitä Hertan kotitallilta meni Ypäjälle, että automaattisesti laskin sen 2 tuntia ajomatkaa, vaikka Erkylästä on vain 1,5h... Noora voisi herätä tähän päivään taas... Mutta ylimääräinen matka-aika ei haittaa koska lähdettiin myöhässä! Eli oltiin loppujen lopuksi oikeeseen aikaan perillä koska myöhästyttiin tallilta lähdössä! Voi että mitä säätöä! Huomaa mun vähäiset yöunet menneellä viikolla ja edeltävänä yönä. ;)
Tänäänkin oli onneksi vapaapäivä ja nukuinkin 12 h putkeen... 


Komistus <3

Ensin esiinnyttiin Hansun kanssa rotukavalkadissa. Hansu oli aika pinkeä, mutta onneksi se on niin kiltti, ettei tee mitään. Ainut mitä se tekee, niin on jännittynyt ja menee niska turhan korkeana ja vähän kyttää. Ikinä ei kuitenkaan mitään sinkoja. Rotukavalkadi meni hyvänä verryttelynä ja heti kavalkadin jälkeen mun pitikin suunnata eri kentälle koska He B suoritus odotti. Noin 30 minuuttia oli aikaa verkata He B rataa varten, ja se oli ihan hyvä aika. Lihakset olivat lämmenneet, mutta aina kun Hansun kanssa "vaihtaa maisemaa" kisakentältä/verkka-alueelta toiselle, sillä menee hetki taas katsella maisemia ja hyväksyä ympäristö.

Pari kuvaa kavalkadista (Anniina Gullans):


Hauska kuva! Tiedoksi epäilijöille, että en ole lyömässä tai taputtamassa rajusti Hansua, viittaan jotta katsojat tietää kenestä ratsukosta kuulutuksessa puhutaan ;)
Hansu oli päivän paras kyllä juurikin tuossa He B verkassa! Sain sen niin mukavaksi kropastaan että itsekin ihan ihmettelin kuinka hyvältä se tuntui. Se oli vakaalla tuntumalla ja mä pääsin istumaan selkään hyvin alas ja nojaamaan mukavasti taakse, kun Hansu "vei" eteenpäin. Sitten kun käytin pohjetta niin Hansu oikein vei eteen, eikä lähtenyt ylöspäin. Aivan mahtava! Tein siirtymiä ravi-laukka-ravi ja ne sujuivat pehmeästi. Aivan super! 
Mut kuulutettiin radalle ja lähdin tällä hyvällä ravilla kohti aitoja. Sitten Hansu näki valkoisen aidan sisääntulopäädyssä ja stoppasi siihen kun se pelästyi sitä... :D 
Siihen mureni mun hyvä flow sillä Hansu tietty jännittyi tästä. Ainahan sen saa ohi noista "pelottavista" asioista, mutta se jännittyy niistä. Rataa kiertäessä se oli aika viulunkieli, mutta kaikenhan se tekee pyydettäessä. Se ei vaan näytä niin hyvältä. 

Onneksi Hansu kuitenkin itse suorituksen aikana oli vähän jo ehtinyt vetää henkeä ja sain esitettyä ilman suurempia rikkoja radan. Välillä se liikkui hyvin, mutta välillä taas vähän meni kuoreensa ja tahti häviää. Nämä verottavat pisteitä paljon vaikkei virheitä tulisi. 
Vapaan käynnin aikana kisakentän vierestä käveli 2 hevosta, sehän jo riitti nuoren orin mielenkiinnon heräämiseen ja se yritti alkaa kiihdyttää niitä hevosia kohti ja se alkoi hörisemään. Siinä meni myös meidän bravuuri, eli mahtava käynti pilalle, joka on x2 pisteillä.. Ei voi mitään! 
Prosentit jäivät vähän reilu 62%, mikä on ihan ok ensimmäiseksi radaksi. Hansu on aina parempi tokan radan aikana, kun se on ehtinyt "katsella".

He B: kuvat (Taru Arola):
Jäiks! Tässä juuri olemme ratsastamassa radalle Hansun säikähtämisen jälkeen, kohti tuomaria. Korvat tötteröllä kun jännittää mutta rohkeasti se menee kohti kun pyytää! :D
On sen liikkuminen ja koko olemus jo paljon vahvemman näköistä! 

Radalla Hansu suoritti jo rennommin. Tässä volttikahdeksikkoa
  
Tiedättekö kuinka kaikilla ratsastajilla on aina joku tietty keskittynyt ilme? Osa pitää kieltä ulkona, osa pitää suutansa auki... Minä puristan huulet niin ruttuun kuin saan, oikein tollaiseksi viivaksi! :D Varmaan puren huulia yhteen, en tiedä, kun en itse huomaa tätä tekeväni. Kuvista aina vain nauran jälkikäteen että miksi pitää näyttää siltä että... noh.. Niin... :D
Että onnea teille jolla on huomaamaton ilme ratsastaessa!


Kiemura-uralta. Yleisöä kohti myös piti vähän tuijotella.


Sitten lopputervehdystä kohti. Siihen mennessä Hansukin alkoi rentoutumaan eikä enää tuijottanut niin vahvasti  tuomaripäätyyn. Hansu on aina silloin paras kun sen korvat lepattaa sivuille, silloin se on rento ;)

He A:n rataan tulikin vähän kiire. Suorituksen jälkeen poistuin kisa-areenalta ja olin kävelemässä trailerille tauolle. Onneksi katsottiin kelloa ja huomattiin että mulla on alle 15 minuuttia aikaa ennenkuin mun starttivuoro on He A:ssa! Äkkiä vaan takaisin ja ehdin noin 10 minuuttia verrytellä He A:ta varten. Ihan liian lyhyt aika, mutta onneksi hevonen oli jo lämmitelty, eli ei ollut siitä kiinni. 
Tein siinä nopsaan parit ohjelmapätkät läpi, eli vähän keskiaskellajeihin siirtymisiä ja vastalaukkaa. Pohkeenväistöä en ehtinyt mennä kun jo piti mennä radalle. Mua edeltävä ratsukkokin joutui jäämään pois. Kun menin kiertämään He A rataa, Hansu pelkäsi kuollakseen tuomarinpäädyssä jotain. En oikein tiedä mitä, ehkä erästä mainoskylttiä kulmassa. Jälleen, ei se mitään pahaa tee, mutta aikamoista kylkimyyryä se menee pelottavan asian ohi. Ja taas, vetää itsensä lukkoon. 
Radan aikana sain sen kuitenkin menemään sinne kulmaan oikein hyvin, mutta koko rata oli vähän väliä vähän kipitystä. Välillä taas isompaa ja parempaa liikettä. Tosi kiltisti se kuitenkin yritti keskittyä hommiin ja sain esitettyä hyviäkin pätkiä. 
Loppuprosentit olivat 63,2%, eli ihan tyytyväinen olen! Mulle se 60% ylitys on tärkeä. Se on alin rima mulle. Tiedän että tuosta voi parantaa vielä paljon, joten 63% on oikein hyvä. 
Tuomarit kommentoivatkin tosi hyvin asiat ja palaute oli selkeää kaikilta:

"Laadukas hevonen, mutta valitettavasti jännityksen vuoksi potentiaali ei päässyt aina esille"
"Ratsastit tyylikkään radan, hevonen osoittaa potentiaali keskiaskellajeihin(!!!jee!!!)"
"Valitettavasti jännitystä ilmassa, hyviäkin pätkiä"

Keskiaskellajeista olenkin maininnut, että Hansulla niitä kyllä on... Ne vaan ei ole vielä ihan valmiit mutta se on oikeasti väläytellyt sellaisia pätkiä että uskon niistä tulevan meidän yksi vahvuus tulevaisuudessa! Vaikka moni ei sitä usko, niin minä uskon ja olen iloinen että tuomaritkin sitä näkivät yhden kerran perusteella. Keskiaskellajit kuitenkin ovat sellaisia mitä hevoselle voi aika pitkälti myös opettaa vaikkei se luonnostaan olisi liitokavio.
Odotan todellakin että Hansusta voisi joskus tulla vaikeiden luokkien hevonen. Lusitanoille kokoaminen on helppoa. Ihan helppoa. Mun vain pitää opettaa sen hallitsemista ja että se tulee oikein. Lisätyt askellajit ei ehkä ole yleensä barokkirotuisten vahvuus, mutta kyllä nekin osaavat liikkua tänä päivänä. Jos Hansu osaa esittää molemmat, lisätä ja koota, niin siinä on aika hyvät ainekset. 
Perusliikkumisen voima on se mikä meidän kohdalla on akendalla! Nämä muut asiat tulevat sitten kaupanpäällisinä. Kun saan sen esittämään hyvää ja hienoa ravia koko ohjelman läpi, mitä esimerkiksi tuossa Helpon B:n verkassa sain, niin se on jo iso muutos pisteisiin! 

Tässä He A kuvat (Taru Arola):

Pyörimässä rataa ennen suoritusta. Hansu oli todella jännittynyt tuolla päädyssä käynnin jälkeen, huomaa kuvasta kuinka se se ei ole silloin enää pyöreä ja läpi vaan nostaa niskaansa liikaa. Se tosissaan pelkäsi jotain, varmaan sitä mainoskylttiä. Se oli niin "piilossa" nurkassa tuomarikoppien välissä.

Mutta sitten radalla se välillä jo rentoutui ja keskittyi työhön! Ja silloin se on oikeasti tosi hieno!
Tämä on mun suosikkikuva! Esitetään keskiravia. :)

  
 Viimeisen laukan aikana päätykin alkoi olla ok paikka, vaikka vähän piti tuijottaa ja yrittää oikaista kulmaa, kuten kuvasta näkyy ;) Jouduin ottamaan aika paljon ulko-ohjalle ja sisäpohkeen väliin ennakoidakseni oikaisemista.

Sitten kohti lopputervehdystä keskilinjalla! Ja jo oli rentoutta taas lisää jolloin olemus ja liikuminen taas muuttuu :)
Hansulla on kyllä kaunis ilme! Se on aina kuvissa hyvällä ilmeellä, korvat eteenpäin tai rennosti sivuille ja sen häntä ei huiski. Se on ehdoton plussa Hansussa, se kantaa häntäänsä hyvin ja levollisesti. 


Mä olin vikan luokan jälkeen ihan poikki. Lihaksiin sattui. Olin tosiaan nukkunut huonosti ja viettänyt edeltävän viikon pyörien kaikki päivät pitkin Göteborgia. Suorituksen jälkeen palattiin trailerille ja hetki siinä harjailtiin hevosta ja jäähdyteltiin. Revin kisakamoja pois mun päältä, teki vain mieli mennä autoon vaikka ottamaan päikkärit. Tuloksia ei ollut tiedossa, paitsi että He B:ssa olin sillä hetkellä eka ei sijoittunut. Ymmärsin jotenkin että olin myös He A luokassa eka ei sijoittunut. Luokan voittaja Petra (joka sillä hetkellä ei tiennyt että oli johdossa) sai 63,8 ja me saatiin 63,2. Petra sattui olemaan meidän vieressä traikkuparkissa ja hänkin totesi ettei tällä tuloksella voita ja lähti kotiin. Jotenkin ymmärsin että sijoituksia ei herunut ja kun Petrakin sai enemmän kuin me, niin pakattiin myös Hansu autoon ja lähdettiin ajamaan kotiin.
Kun pääsin kotiin asti menin vain sohvalle nukkumaan. Myöhemmin sitten oikeasti nukkumaan ja nukuin tosiaan 12 tuntia putkeen! 
Nyt kun illalla tulin koneelle ja aloin kirjoittamaan postausta, tuli viesti meidän hovikuvaajalta että me oltiin He A luokassa toisia! :D 

Harmi että tämä meni multa kokonaan ohi enkä tajunnut. Mä niin toivoin että olisin päässyt pukemaan valkoiset pintelit ja bootsit jalkaan (jotka ihan sitä ajatusta varten ostin EM-kisoista Exposta tuliaisina Hansulle) ja pääsisi vähän laukkaamaan palkintojenjaossa. Tyhmä minä! Olin jotenkin niin sekaisin ja väsynyt että tämä kaikki meni ihan ohi. Ymmärsin että jäin sijojen ulkopuolelle. Tuloksia ei kuuluteltu ollenkaan joten ei tullut sitäkään kautta asiaa selville. 
Noh, ei näille mitään voi, eikä se haittaa :) Harmittaa vain järjestäjien puolesta kun palkkareissa ei ollut ratsukoita paikalla... 
Ensi kerralla sitten!

Tärkeintä on että Hansun ratsastettavuudessa on niin iso muutos tapahtunut että se oli ihan eri tuntuinen ratsastaa kuin vuosi sitten kisoissa. Enää vaan kokemusta radoista, jotta se jännityskin alkaa jäämään pois. Tästä tulee hyvä peli! 
Seuraavat kisat on Ainossa 17.9 samalla kun Hansu kantakirjataan. Menen joko He B tai He A ohjelman siellä. En vielä tiedä kumman. Mieluummin ehkä He A, olisi vähän enemmän tekemistä siinä. :)


Ensimmäistä kertaa tein Hansulle sykeröt. Ompelin ne ja onpa ihanaa että nyt on hevonen jolle saa hienot ja ISOT sykeröt!
Kuvassa toki jo vähän hapsottaa, sillä kuva on otettu ennen lastaamista kotia kohti. Enkä yhtään käyttänyt mitään lakkaa tai vahaa, joten loppupäivästä jouhia alkaa vähän purkaantumaan. Mutta hyvin kestivät silti ja ne sopivat Hansulle. Tietääpä että jatkossa ompelee sykeröt. Hertalla ei oikein ollut harjaa mistä tehdä, ja se vähäinen harja kärsi turhan paljon ompeleiden purusta. :P Hansulla on niin paljon tukkaa että ei haittaa vaikka vähän ohenisi!