Kootussa Ravissa

24. kesäkuuta 2020

Askellajien parantaminen

Mun lempiaiheista taas yksi!

Jokaisella hevosella on se oma liikekapasiteetti. Osa kerää nuorena jo näyttelyistä 10 askellajeista, osa saa sitä mukavaa 7, mutta määrääkö tämä sen kuinka hyvä kouluhevonen niistä isona tulee? Joo ja ei. 
On monenlaista tarinaa. On niitä hevosia jotka pokkaa askellajipalkinnot nuorena mutta kummasti ne hevoset saattaa kadota ennen vaativia luokkia (syitä toki on monia, säilyykö hevonen terveenä etc...)  ja sitten on niitä tavan tallaajia jotka kuitenkin saattaa päätyä GP luokkiin. Tähän väliin mahtuu taas monta muutakin tarina.

Haluan korostaa heti alkuun, että nämä vinkkelit mitä tässä kirjoitan, kirjoitan omasta kokemuksesta ja ne pohjautuvat niihin hevosiin millä on tullut ratsastettua. Jokainen hevonen on yksilö ja jokainen ratsukko on aina omalla tasollaa, joten en voi sanoa yhtä ja oikeaa tapaa miten kuuluu tehdä. Perusperiaatteet ovat samat, mutta riippuu pitkälti siitä jo onko hevonen hidas vai nopea, laiska vai reipas, mitä kannattaisi lähteä tekemään!

Vaikka nuorta hevosta tai varsaa etsiessä tottakai täytyy kiinnittää huomiota liikkeiden laatuun jos kouluhevosta itselleen mielii, mutta lohdutuksen sanana, ne askellajit mitä hevonen omaa, eivät välttämättä ole sen hevosen lopun elämän liikkumistapa. 
Monesti on tullut todistettua kuinka koulutuksen myötä hevosen liikkeet voivat muuttua paljonkin! erityisesti ravi on askellajeista se, jota voi muuttaa todella paljon. Ravin ei tarvitse olla kovin flashy heti nuorena, siitä voi tulla todella hienokin kun hevonen oppii kantamaan itseään ja saa voimaa. Käynti on askellajeista se "jäykin" jota on vaikea muuttaa, mutta se on äärimmäisen helppo pilata. Hieno yliastuva käynti voi tulevaisuudessa olla lyhyt ja jännittynyt harmillisen helposti, tai se iso käynti voi muuttua kootessa puhtaaksi passiksi. Laukka on askellajeista yksi vaikeimmista muuttaa. Se yleensä joko on tai ei ole hyvä, mutta sitäkin voi muokata. Ei ehkä "muuttaa" kokonaan toiseksi, mutta huomattavasti sitäkin voi parantaa. Laukankin saa pilattua, mutta ei ehkä niin helposti kuin käynnin. On sitäkin nähty kuinka nuorena isolaukkainen hevonen onkin aikuisiällä "rapulaukkaa" tököttävä jäykkis. Varsinkin laukassa tuntuu olevan se harha, että "mitä hitaampi laukka sitä kootumpaa se on". Eieiei... 
Hyvinkin iso ja ilmava laukka voi olla koottua ja silloin saadaankin superlaukka, kun se isolaukkainen hevonen saadaan koottua säilyttäen laukan ilmavuus ja suuruus! 

Käynti


Kuten sanoin yllä, käynti on todella helppo pilata. Ei kuitenkaan syytetä aina ratsastajaa! Käynti voi kärsiä jo siitä että hevonen vain jännittää. Selkä kun menee lukkoon, saadaan töksöttävää ja ahdasta käyntiä vaikka muutoin hevosella olisi hieno käynti! Ei ole ennenkuulumatonta että jo pelkästään näyttelyissä, ilman ratsastajaa, hevonen saa keskinkertaisen numeron käynnistä, koska se ei vain jännitykseltään sitä pysty esittämään samanlailla kuin kotona! Kuinka helppoa tästä on sitten pilata se käynti kun ratsastaja onkin selässä, ja radalla iskee lukko? 
Hertta oli hyvä esimerkki. Sillä on aina ollu ihan ok käynti. Ei mikään 10 käynti, mutta sanoisin että varma 8. Saimme kuitenkin alkuaikoina jopa 4 tai 5 käynnistä arvosanaksi! Käynti ei ollut passia, mutta lyhyttä ja jännittynyttä. Myöhemmin radoilla saimme jo 8 numeroksi käynnistä! Ainakin varma 7. Mitä tässä tapahtui? Toki kehitystä juu, mutta yksi kehityksen mukana tullut ilmiö oli jännityksen väheneminen joka vapauttaa selän takaisin käyttöön. Jotkut hevoset taas ovat hyvin varmakäyntisiä. Käynti kun on aina varma 8 vähintään, on aika hyvät pisteet yleensä tiedossa jos muut asiat menee hyvin, Käynti kun on radalla melkein aina kertoimella 2.


Ongelmat käynnissä siis yleensä tulee siitä että hevonen kiirehtii ja jännittyy. Kuinka moni tunnistaa tilanteen? Hevonen menee lyhyttä ja kireää käyntiä, haluaisit saada sitä ratsastettua eteen, mutta se ei onnistu? Jos patistat eteen, hevonen jännittyy joko enemmän tai hipsii jo ravin puolelle. Ollaan pattitilanteessa, pitäisi ratsastaa lyhyttä askellajia enemmän eteen ja matkaavoittavammaksi mutta tunne on että jos tästä yhtään yrittää eteen ratsastaa, hevonen suorastaan karkaa!

No mikä avuksi? Oonko koskaan sanonut "Tee päinvastoin miten hevonen haluaa". 
Jäykkä ja lyhyt käynti on usein kiireistä vaikka mennäänkin hitaasti. Vastaus: hidasta lisää. Rauhoita tilanne.

Mitä usein teen on seuraava:
Hidastan käyntiä, pyrin kuitenkin rentoon meininkiin ja mitä matalempi kaula sen parempi, varsinkin jos hevonen on jännittynyt niin yleensä niska nousee. Eli kävelen ja pyrin rauhoittamaan käyntiä. Jopa hyvinkin hitaaksi ja rauhalliseksi. Tarjoan pieniä peräänantoja ja maanittelen niskaa alemmas, mutten pakota. Tavoite on että hevonen alkaa itse hakemaan alemmas, ei niin että keskityn pelkästään kaulan laskemiseen. Pakotettuna alas vedetty pää on kaukana rentoudesta. RENTO hevonen laskee ITSE päätänsä. Ratsastajalta vaaditaan pehmeää kättä, mutta ei saa "hempeilläkään ilman tuntumaa". Määrätietoinen ja lempeä joustava käsi. Juu, se se on oikea sana!
Kun hidastat käyntiä, älä siis tee sitä vetämällä, vaan koko kroppa töihin. Koko kroppa ja olemus hidastaa. Jos hevonen karkaa niin toki saat ottaa puolipidätteen ja pidätteen, mutta tee se silloin selvästi jonka jälkeen taas päästät. Ei jatkuvaa vetämistä.
No koska päästään sitten ratsastamaan eteen kun sinne eteen halutaan?
Siirtymät. Siirtymät taas. Ai että, ihanat siirtymät! 

Käynti, seis, ISO myötäys, liikkeelle. Yleensä (painotan yleensä, riippuu hevosesta) hevonen akaa rentoutua. Huom. Tässäkin riippuu siitä millä intensiteetillä pysähdykset tehdään. Jos hevonen on todella kuuma ja hermostunut, eikä malta seistä, voi joskus pysähdys jopa vain pahentaa tilannetta, MUTTA... Eikös aikalailla 99% hevosista seiso tyytyväisenä ja rennosti paikallaan kun tulet alas selästä?  Hyödynnän tätä. 
Eli käynti, pysähdys ja iso myötäys pidätteen jälkeen kun hevonen pysähtyy, ehkäpä isot rapsutukset ja vaikka ajatus "nonniin, kiitos, enköhän tule alas selästä". Tällä tavoin mm, Hansu rentoutui tosi hyvin! Se ei malttanut oikein aluksi seistä paikallaan, mutta kun pysähdyksestä naamioin "kiva kiitos ja talliin" tehtävän, se alkoi oikein "nukahtaa" pysähdyksiin! Se piti suorastaan maiskuttaa uudelleen käyntiin! Ja tästä päästiinkin käynnin rentouttamiseen. 

Kiirehtivä käynti pitäisi saada hallintaan. "Jokainen askel on sun, ratsastajan". Joskus tulee tehtyä ihan konkreettisesti käynnissä harjoitusta, jossa pyrin "antamaan luvan" jokaiselle askeleelle hevoselle erikseen! Eli vaikka YKSI askel kerrallaan eteen ja seis, kunhan ne kaikki askeleet on ratsastajan määrittelemiä. Jos ratsastaja ei halua ottaa askeltakaan eteen, sitten ei oteta. Jos ratsastaja haluaa ottaa 5 askelta eteen, se on tasan 5 askelta.

Siirtymät yleensä parantavat myös sitä vähän hidasta ja laiskaa käyntiä. Tällöin ajattelen että nopeutan hevosta ja aktivoin. Jos hevonen menee pitkää ja laiskaa käyntiä, sitä pyrin sitten siirtymillä "virittämään". Pienempää ja nopeampaa käyntiaskelta ja aktiivista sellaista! Tässäkin siirtymät pysähdykseen tai vaikka raviin ja takaisin nopealla syklillä auttaa usein. Eli taas, päinvastoin kuin hevonen haluaa. Laiskempaa käyntiä virittämällä pyrin saamaan hevosen sanomaan "hei pliis voitasko me jo mennä vaikka raville? Tai itseasiassa haluan jo vähän mennä ennenkuin tuo ratsastaja taas kohta sanoo että mene.". Eli koitan saada hevosta ennakoimaan jo tulevaa pohjetta joka pyytää että mene. Laiska hevonen yleensä arvostaa sitä kun niihin ei koske. Sitten kun se alkaa "karkaamaan" positiivisessa mielessä alta, pääsenkin aika paljon kehumaan ja kohta saan olla "irti" hevosesta.

No mites jos hevonen helposti taipuu käynnissä passimaisuuteen?

Vinkkinä, ratsasta vähän sivulle. Puhun itse usein "avoväistöstä". Ei se mikään oikea nimitys ole, mutta tämä toimii hyvin esimerkiksi pääty-ympyrällä. Asetan hieman sisään, sisäpohkeella työnnän vähän etuosaa väistömäisesti ulos, takaosakin siirretään ulommalle uralle, eli tulisi avon taivutus ja "kolme uraa" ja samalla pohkeenväistön loiva sivulle meneminen. Tämä hieman sivulle ratsastaminen saa hevosta paremmin polkemaan rungon alle ja se joutuu keskittymään siihen mihin se jalkansa laittaa! Hevosen on vaikea mennä passia jos sen pitää askeltaa sivulle samalla. 
Näitä sitten toistan. Käynti (passimaisuus) --> sivulle (Avo/sulku/väistö tms) --> käynnin askel puhtaampi --> ulos suoristaen eteen --> toista uudelleen sivulle jos käynti muuttuu passimaiseksi. ja toista, ja toista, ja toista...


Ravi

Ravin parantaminen onkin se "helpoin". Taino, ehkä se missä muutoksen saa nopeiten ja selkeämmin näkyviin. Eihän ratsastuksessa kai mikään ole helppoa, joten saakohan sitä sanoa :D 
Nyrkkisääntö, mitä enemmän hevonen ravaa etupainoisena, sitä vaikeampaa sitä ravia on parantaa. Eli mitäs tämä meinaa?

Se ravi tulee väkisinkin paranemaan ja siitä tulee näyttävä, mite enemmän saat siirrettyä painoa takaosalle! Mitä enemmän takaosa "istuu" ravissa, sitä ylemmäs saat etuosaa ja etujalat saavat tilaa liikkua rauhallisemmin. 
Jos hevonen on kottikärrynä etupainoisena, siksi juuri ravi on tikittävää, nopeaa ja pientä, koska hevosen täytyy siirtää ripeällä tahdilla äkkiä etujalkaa toisen eteen ettei se kaadu! Jos hevosen paino menee taakse, etujalkaa ei tarttekaan siirtää niin vaivihkaa eteen, koska hevosella on aikaa askeltaa rauhassa koska se kannattelee itseään takaosan päällä! 
Kuvat on ottanut Taru Arola.
Hansu vuonna 2016 ja 2018.
Mitäpä tähän lisäämään miten ravi voi muuttua kun hevonen saa painoa takajaloille ja voimaa!
Oon jotenkin niin ylpeä Hansusta! 

Hansu on omalta osaltani paras esimerkki siitä kuinka ravia voi parantaa. Ei sillä huono ravi luonnostaan ollut, hienosti se liiteli vapaana jo nuorena, mutta aina ratsastaja kun laitetaan nuorena hevosen selkään, se horjuttaa nuoren hevosen tasapainoa. Varsinkin "lusitanotikitys" on sanonta mitä kuulee. Kyllä se Hansukin tikitti nuorena, mutta voi veljet, eipä tikittänyt myöhemmin. Heittämättä UPEIN ravi missä olen ikinä istunut kun se löysi tasapainon siinä!
Miten Hansu oppi ravaamaan? Passagen kautta, kiitos itse Kyra Kyrklundille klinikan yhteydessä.
Kyranhan vinkki tämä oli suoraan. Rodusta ei itsellä ollut kokemusta ja mietittiin millä sitä ravia saisi vähän rauhoitettua ja suurennettua. Kyra heti kun meidän näki, ensimmäinen neuvo oli "tuo oppii ravamaan kun se oppii passagen". Ja voi vitsi niinhän se teki. Muistan kuinka epäilin alkuun. Mietin heti "miten voin opettaa passagea 6 vuotiaalle hevoselle joka ei kunnolla vielä ravaa? Koska passagea yms saa edes opettaa?". Mutta onneksi luotin itseäni viisaampiin. Passage, piaffi, mitä näitä nyt on, työkalu ja tehtävä se on siinä missä pohkeenväistö tai laukannosto! Ainahan me yritetään parantaa hevosiamme ratsastuksen aikana erilaisilla tehtävillä, miksei sitten passagen avulla kuten vaikka nostoja voi parantaa pohkeenväistöillä? Ei pidä ajatella ja lokeroida tiettyjä liikkeitä "nuo eivät kuulu kuin tasolle x". KAIKKI tehtävät kuuluvat ratsastajan työkalupakkiin, eri asia toki on, osaako ratsastaja näitä pyytää. Kun Hansu oppi passagen, se oppi ravaamaan isommin ja kantamaan itseään. Ei se tarkoita että tunti tolkulla vedän maneesissa pelkkää passagea, vaan se tarkoittaa taas askel kerrallaan opetellaan ja omaksutaan "uutta" kropan käyttöä.

Eli ravin parantaminen = ratsastan hitaampaa, korkealle menevämpää tai passagemaista ravia. Tässä myös piilee ISO mutta... Täytyy olla tarkkana että hevonen ei pudota selkäänsä kun alkaa pyytämään hitaampaa ravia. En suosittele ominpäin testailemaan, vaan aina sen oman valmentajan kanssa ja AINA se on oman valmentajan tehtävä määritellä mitä tullaan missäkin vaiheessa tekemään! En ole nettivalmentaja, tämä on vain omaa pohdintaa. 
Hevonen ei saisi jännittyä, se ei saisi "paeta" passageen josta se ei lähde enää eteen... Paljon voi tehdä tässäkin väärin!
Tätä ideaa voi kuitenkin hyödyntää vaikkei varsinaista passagea osaa. Eli tee taas siirtymiä. 
Hidasta ravia, jonka jälkeen pääset ratsastamaan eteen. Hidasta uudelleen, odota, kunnes hevonen askeltaa vähän hitaammin (painamatta kädelle) ja taas pääset kiittämään ja rastastamaan eteen. 
Eli siirtymiä askellajin sisällä!
Esimerkiksi kulmissa on helpompi hidastaa, tai voltilla. Hidasta kulmassa / voltilla, ja siitä ulos tullessa ratsasta vähän eteen! Tätä kun toistat, yleensä hevonen alkaa jo ennakoimaan ja parhaimmassa tapauksessa oikein odottaa kulmassa että kohta pääsee eteen ja lähtee kevyesti.  Tässä on jo sama pohjaidea kuin ravi, passage, ravi.
Tarkkana että hevonen säilyy kevyenä kädelle, säilyttää kuitenkin eteenpäinpyrkimyksensä ja ei jännity. 

Älkää niin orjallisesti ottako tästä mieleenne "joo passagea aletaan menemään", vaan se idea tässä taustalla on = hevosen tulee oppia odottamaan ratsastajaa ja viivyttämään askeltaan ( = ilmavampi ravi)

Kun hevonen alkaa odottamaan ratsastajaa ja oppii viivyttämään askeltaan, yhtäkkiä meillä onkin sairaasti enemmän vaihteita raviin! Tästä ravista pystyy tekemään mitä vaan vaivattomasti. Lisätään ravia, otetaanpas ravia vähän takasin, ja lähdetäänpäs uudelleen eteen... Kaikki on vain "senkun annat mennä" .Tai sellainen tunne ainakin itselleni tulee. 

Siirtymät ravin sisällä, eli askellajin sisällä on parasta mitä tiedän askellajien kehittämisessä (ravissa varsinkin) mutta myös toinen hyvä on siirtyä askellajista toiseen. Ravin kohdalla ehkä ravi-laukka on se second best. Siinä tulee ajateltua eteenpäinratsastusta ja vastapainoksi takaisin tulemista. Tärkeää on laukasta raviin siirryttäessä säilyttää eteenpäinpyrkimys! Tästä olen ihan natsi!
Laukasta raviin siirtyminen ei saa tapahtua kuin tiiliskivi tippuisi maahan, vaan sen täytyy tapahtua kuin höyhen leijailisi maahan. Siirtymän tulee olla sujuva! Sellainen että katsoja ei edes huomaa. "Katsos, se onkin yhtäkkiä ravissa vaikka äsken laukkasi. Olipas niin sulava ja smooth etten huomanut". Ei niin että katsoja sanoo "oho, sepäs tömähti maahan ja tippui raville, hyvä ettei kaatunut..." 
Kun hevonen on tasapainossa ja kantaa ja käyttää takajalkojen niveliään, ravi-lukka-ravi siirtymiä on kiva tehdä vaikka aina 5 askeleen välein! Nopealla tempolla, helposti ja vaivattomasti. Laukannostot lähtevät heti eteen iloisesti ja kevyesti, ravi askeleet heti siirtymän jälkeen "lipuvat" kauniisti heti eteen. 

Ei niin, että: laukka-- > TÖKS johonkin sekasilliraviin --> ravin tahti löytyy --> yritys nostaa laukka mutta hevonen vaan kiihdyttää ravia... 
Vaan : laukka --> hupskeikkaa pehmeä etenevä hieno ravi --> kappas, laukka nousi kevyesti ja tasaisesti --> takaisin hupsista vaan raviin. Sulavaa ja soljuvaa!

Siirtymien ensimmäiset askeleet uudessa askellajissa ovat yleensä niitä parhaita askeleita mitä hevoselta silloin irtoaa! Ja taas nämä hienot hyvät parikin askelta noston jälkeen kehittää pidemmällä tähtäimelle kokoaskellajia taas uudelle tasolle!
Turha hinkata kenttää ympäri "paskaa laukkaa" vaan tee 2 askelta hienoa laukkaa mitä noston jälkeen tulee ja toista tämä ottamalla takaisin raviin ja nosta laukka uudelleen jolloin saat taas ne pari hienoa askelta ja se jo riittää! Muutaman viikon kuluttua sulla on sitä parempaa askelta jo varmaan kentän ympäri mentäväksi ;)




Yllä video Niken ravityöskentelystä viimeisimmältä kerralta. Nikellä ideana se, että se odottaa, eikä "painele menemään". Aluksi Niken kanssa jouduttiin tekemään työ "eteen eteen eteen". No nykyään se on ihanan herkkä pohkeelle ja kyllä menee eteen, MUTTA, se ei saa ryysätä. Positiivinen ongelma. Itse tuskastun jos hevonen ei ole herkkä pohkeelle ja sitä joutuu herkistämään sille. Mieluummin hoen hevoselle "odota odota" kuin "mene mene mene". 
Niken kanssa on työstetty ilmaa raviin ja tahtia rauhoitettu! Videolla vasemmassa sulussa näkee hyvin kuinka se alkuun menettää tahdin ja lähtee kipittämään. Se painuu vähän kuolaimen taa, eli tässä taas muistutus siitä, että jos hevonen painuu kuolaimen taa se ei kanna. Kesken sulun sain korjattua pohkeella nenää ylös, ikäänkuin "tuupattua" Niken takaisin kantamaan, jolloin loppusulussa on parempi tahti ja kanto! Tämä kohta näkyy selkeäni pienenä tahtirikkona siinä sulussa, mutta mieluummi tahtirike sinne väliin kuin huono, kipittävä sulku kuolaimen takana loppuun asti!


Laukka

Sitten vielä laukka... Koittakaa jaksaa! :D
Laukka ja käynti on vähän niinkuin käsikädessä. Jännitys pilaa sitä herkästi. Myös se, jos koitat pakottaa hevosta johonkin muotoon, näkyy helposti laukassa. Joustava käsi on tässäkin se mitä tarvitaan! Tuntuma täytyy olla mutta joustava ja elävä käsi pitää olla! Hyvä käsi tarjoaa tukea silloin kun sitä tarvitaan mutta on tarpeeksi herkkä päästääkseen ja antaakseen tilaa heti kun sitä tarvitaan.

Vastalaukka on itsessään jo liike mikä kehittää tosi paljon tasapainoa laukkaan. Mä menin kotona varmaan aina vaan vastalaukassa. Valmennuksissa lempitehtävä oli pääty-ympyrällä vastalaukassa siirtymiset lisättyyn laukkaan ja piruettilaukkaan! Tämä on jo aika vaikea liike. Hevonen herkästi tahtoo vaihtaa myötälaukkaan tai tippuu raviin jos se ei jaksa koota. Iso riski virheisiin siis! Mutta sehän se onkin juju. 
Samaa ideaa voi tehdä vastalaukassa myös siirtymällä vähän vähemmällä siirtymällä, esimerkkinä keskilaukasta harjoituslaukkaan ja takaisin vastalaukassa sivuaa tätä ideaa ihan samalla tavalla. Eli = siirtymät vastalaukassa.
Tämä toki riippuu taas siitä mikä on ratsukon taso mitä tehtäviä voi tehdä kelläkin. 

Laukassakin siirtymät askellajista toiseen kehittävät laukkaa, kuten jo vähän raviosiossa sivusinkin. 
Myötälaukassa tehtävät harjoitteet liittyvät useimmiten nostoihin kun mietin miten saisin parempaa laukkaa. Yksi lemppari nostojen parantamiseen ja sitä kautta parempien laukka-askelien löytämiseen on tämä:
Pohkeenväistöä ravissa keskilinjalta tai 3/4linjalta kohti uraa ja uralla nosta laukka. Simple.
Taas pääsemme sivuttaisliikkeessä paremmin hallitsemaan hevosen kroppaa. Jotta saisimme hienon noston, meidän täytyy hallita hevosen kroppa. Hyödynnä siis sivuttaisliikettä. Kun ratsastat pohkeenäistöä kohti uraa, saat hevosen sisätakajalkaa jo tässä vaiheessa paremmin alle. Sitten se onkin valmiina rungon alla kun nostat laukan!Ei tartte enää noston vaiheessa ruveta kaivamaan sitä takajalkaa jostain.
Kumpikos takajalka tulee laukassa syvemmälle rungon alle? No aivan, sisätakajalka. Siksi se että kaivat sisätakajalkaa väistössä jos alle, auttaa sua tulevassa nostossa ja laukassa!
 Väistö myös "pehmittää" hevosta ja sen runkoa, nostossa sulla on usein tällöin paremmin hallinnassa oleva hevonen. 
Väistön jälkeen uralle saavuttaessa, ulko-ohjan tuelle, muista päästää sisäohjasta vaikka täysin löysäksi (!!!), ja sisäpohkeella nosto.
Sisäohjasta tulee päästää jotta annat hevosen sisälavalle tilaa päästä laukassa eteen! Miksi?
No mikähän jalka kuuluisi mennä pisimmälle laukka-askeleessa eteen? No sisäetujalka... No jos vedät sisäohjasta, lyhennät tämän sisäetujalan ja lavan liikettä. 

Tässä hieno esimerkki siitä miten se sama "tavisheppa" voi saada itselleen varsin erilaisen ja paremman laukan!
Ylempi kuva kevät 2020 (kuvaaja Niina Kivirasi) ja alempi joulu 2018 (kuvaaja Nea Ahtiainen)
Mikä on salaisuus? Ihan vaan se että hevonen on saanut voimaa ja jaksaa kantaa itseään. Se ottaa painoa takajaloille jolloin se jaksaa ja pystyy nostamaan etuosaansa ylös!
Hieno esimerkki taas siitä kuinka ihan tavan ratsastaja ja ihan tavan hevonen ahkeralla treenillä kehittyy ja tekee tulosta. Sitoutuminen valmennuksiin on se tärkein asia tässä!
Kuvassa on siis Instagramissakin nimellä team.sonnenchein esiintyvät Elina ja Nikke. Nikke on jo 16 vuotias FWB hevonen. Elina vuokraa Nikkeä ja yhdessä he ovat kehittyneet sieltä He B tasolta nykyiseen Va B tasoon, mutta harjoittelevat jo Va A asioita (Ah, tulee niin mieleen Hertta ja minä aikanaan!)
Autan Elinaa ja Nikkeä "ratsuttamalla" Nikkeä noin kerran kuussa ja meillä on sama valmentaja, eli Riitta Holopainen, joten hevonen pysyy "samassa teemassa" kokoajan.
Taas yksi tuhkimotarina siitä kuinka ei aina tarvita niitä miljoonahevosia jotta pääsee vaativaan ja se, että hyvin voi itse oppia ja opettaa hevosta samalla vaikkei itsellä ole siihen taustaa ennestään! Kunhan on nöyrä, ei keksi tekosyitä "mutkumutkut" ja vaan painaa töitä ja omistaa kaiken sille mitä tekee niin kyllä tulosta tulee. Luotto omaan valmentajaan ja se, että muistaa sen että syy löytyy aina satulan päältä, on avain :)
Nikkekin on jo oppinut GP liikkeitä vastoin Elinan itsensä odotuksia. Sarjavaihdot tulee jo jokaisella askeleella, piruetit ovat jo työstettävissä, babypiaffia tulee jo, sekä passagea. Mikään näistä ei ole kiellettyä opetella!
Muistan kuinka sanoin joskus ratsastuksen päätteeksi viime tammikuusa Elinalle "Joo kyllä Nikkeboy oppii piaffin kesään mennessä". Elina ei uskonut. Sanoin vuosi sitten että hyvin voit mennä Va B radoille. Elina sanoi että ei, sehän on niiden "oikeiden" kouluratsukkojen tasoa jo. No niimpä nykyään kisaavat sillä tasolla! Ekat kansallisetkin Va B tasolla korkkasivat :) Ihanaa kuulla ja todistaa näitä tarinoita!
Anteeksi pieni välikehu tähän väliin! :D


HUH! Kiitos ja anteeksi!
Mikä maratoonipostaus. Siis mä välillä käyn niin kuumana kun kirjoitan näitä niin tunteella että nyttekin mun kädet vähän tärisee ja sydän hakkaa! Mä niin rakastan höpöttää ja pohtia tällaisia ratsastuksellisisa juttuja. Tykkään pilkkoa atomeiksi liikkeitä ja miettiä mitä niissä tehdään. Tykkään fiilistellä ja makustella näitä vaikken nyt hevosen selässä olekaan. Mietin paljon "kuivaharjoitteluna" ratsastuksen ulkopuolella. Siksi tämä blogi oli aikanaan pakko perustaa, että pääsen "höpöttämään" näitä ratsastusjuttuja ihan atomitasolla, harva jaksoi niitä livenäkään kuunnella! :D 

Välillä mietin kannattaako näitä kirjoittaa blogiin, koska en voi tietää minkälainen ja tasoinen ratsastaja niitä lukee. Toisaalta kirjoittaahaan jotkut kokonaisia ratsastusoppaitakin, ja sama idea pätee siellä. Vastuu on myös lukijalla. Mitään ei kehoiteta tai käsketä tekemään, lähinnä vain pohdintaa omista kokemuksista ja niistä asioista mitä vuosien valmentautuminen on itselle opettanut. Jokainen toki muodostaa ne omat tavat toimita ja tehdä. Aina korostan ja suosittelen myös että KYSYKÄÄ niiltä omilta valmentajilta kaikkea!
Valmentajan PITÄÄ osata niihin myös vastata jos on jokin mikä mieltä askarruttaa. Ideoita saa hakea netistä, kirjoista ja lehdistä mutta muistakaa että kysymys - vastaus- pari pitää tulla omalta valmentajalta. 
Älkää ikinä säästäkö valmennuksista, säästäkää vaikka satulahuovista, niitäkään ei tartte kuin max 3 hyvää  ;)


Muistakaa!
Kaikista hevosista ei tule Valegroja ja Totilaksia vaikka kuinka yrittäisi, mutta niistä voi silti tulla oman kapasiteettinsa rajoissa varsinkin kivasti ja hienosti liikkuvia!

Tähän loppuun vielä video Hertasta ja siitä kuinka "siitä parin markan hevosesta" löytyi helkkarinmoinen passage ja ravi <3
Tämä oli yksi niistä valmennuksista mistä sain ihan sikana taas oppia ja työkaluja. Valmentajana portugalilainen Paulo Bastos.
Hertta, hevonen joka sai nuorena ravista 5 "kovin on etupainoinen"


22. toukokuuta 2020

Mistä te haluatte lukea?

Blogin henkiin herättely on nyt hyvää vauhtia käynnissä. Postausideoita on pari toteutuksen alla, toki vähän makustellen tässä mennään uuden postaustyylin löytymisen suhteen. Kirjoitustyylini nyt on sitä taattua (-laatua? haha :D) tyyliä treenipainotteisilla postauksilla, mutta en voi kieltää etteikö vähän tunnu välillä hassulta kun ei ole sitä omaa treenikaveria joka toisi säännöllisyyttä postausten aiheisiin. Saan kuitenkin tosi paljon postausideoita tutuilta heppaihmisiltä, joten ajattelin josko nyt ne tuntemattomatkin heppaihmiset, eli te lukijat, voisitte myös heittää ilmoille aiheita mistä toivoisitte lukevanne.

Sana on vapaa.
Saa laittaa minkä tyylisiä ehdotuksia vaan, siis pysytään tässä ratsastusmaailmassa. :D
Onko jotain omia ongelmia ratsastuksessa joihin haluaisit näkökulmaa?
Vai kaipaatko jotain konkreettisia harjotteita ja tehtäviä jolla mahdollisesti parantaa asiaa X tai Y ja miksei vähän Z:kin samalla?
Mielipidepostauksia? Toki niissä saa olla tarkkana kun tuppaa kummasti aina olemaan niin että jos sanot oman mielipiteesi vaikka päivän säästä niin sehän on vähintään väärä, mutta kaikkia ideoita otetaan silti vastaan. :) 

Hansu maaliskuussa 2019 piaffia opettelemassa.
BTW! Kun en tällä hetkellä niin säännöllisesti ratsasta, olen alottanut kehonpainotreenit ja juoksemisen ja ilokseni huomannut että olen niihin hurahtanut ihan täysillä ja kummasti se tuottaa tulosta!

Tulipa tästä itseasiassa mieleen, kiinnostaako täällä blogin puolella kertomukset omista "ratsastusta tukevista treeneistä" jos näin voi sanoa? Eli vähän muutakin kuin pelkkää ratsastusta, käsittäen siis aihealueet juokseminen/juoksukunnon kasvattaminen ja lihastreeni?
Korostan, etten ole liikunta-alan ammattilainen, se mitä jaan on vain omia tekemisiä ja treenejä mitkä ovat kuuluneet omaan "treenikirjastoon".
Kuva Taru Arola