20. elokuuta 2016

Hertan vuokraaja pääsi kameran eteen

Meidän hovikuvaaja Taru kävi ottamassa Hertan vuokraaja/hoitajasta kuvia!

Riikka on siis ennenkin piipahdellut bloginkin puolella. Riikka on siis hyvä kaverini jo ratsastuskouluajoista lähtien, ja hän aina silloin tällöin käy vuokrailemassa Herttaa jos itse en pääse! Nyt hän rohkaistui ja pyysi Tarun ottamaan Hertasta kuvia kun on hänen hoitopäivä. Ja aikamoisia mannekiineja nämä kaksi ovatkin! ;)
Heti ensimmäisinä näistä kauniista poseerauskuvista tallin lammella sanoinkin: "miten ihmeessä saitte Hertan korvat hörössä poseeraamaan?!"
Hertta on siis maailman vaikein kuvattava hevonen... Jos yrität ottaa siitä poseerauskuvia, se laittaa heti silmät kiinni ja korvat lerpalleen, alahuuli vähän roikkuu ja se alkaa nukkumaan. :D Se ei oikeasti poseeraa yhtään! Monet hevoset reagoivat kameran sulkijan ääneen terävöitymällä, mutta Hertta ei tee elettäkään sen eteen että pitäisi poseeraa. Hertta on normaalisti aina korvat hörössä ja hörisee kaikille. Se tutkii taskuja herkkujen toivossa. Jos otat kameran käteen ja menet sen kanssa poseeraamaan ja vaikka sulla olisi tarjota porkkanaa sille nenän edessä niin silloin kun kamera on läsnä, niin Herttaa ei kiinnosta edes se porkkana jonka se normaalisti repii käsistä! :D

Mutta arvatkaan millä Hertta saatiin poseeraamaan...?

Meidän tallin yksi ja ainut ravuri lähti pihalta... ;) Sekös se sai tamman heräämään!


Hertta on todella nätti kunhan se vain poseeraisi. Hertan kuvaamiseen tarvitaan vähintään kolme ihmistä: kuvaaja, pitelijä ja sitten kolmas henkilö juoksemaan jonnekkin pusikkoon/huitomaan jonnekkin kauas. Tässä tapauksessa ravuri liikkui pihalla. ;)





19. elokuuta 2016

TDF treenit Rusalla

Olimme nyt ensimmäisissä TDF treeneissä!

Kuvat: c Taru Arola
Mikä kaunotar <3
(ja tosiaan, Hertan hyvään poseerauskuvaan vaaditaan vähintään kolme ihmistä... Se aina nukahtaa kun yrittää kuvata sitä!)
Treenejä mukana katsomassa oli myös mun kotivalmentaja Riitta oli mukana katsomassa. Mielestäni tämä on todella hyvä asia, sillä tässä mua voidaan nyt valmentaa yhteistyöllä. Tiedetään missä mennään ja kaikki tekee töitä saman asian eteen. Kotona teemme viikoittain töitä ja kerran kuussa sitten Helsinkiin Jannen silmien alle, josta saa taas lisää kotiläksyjä ja pointteja. 
Molemmat valmentajat hakevat tietenkin samaa, ja kun kyseessä on pitkän linjan ammattilaiset, niin valmennus on systemaattista ja harkittua. Riitan kanssa olemme tehneet nyt jo noin 5 vuotta yhteistyötä (!!! What, vastahan mä aloitin!) joten meille on muodostunut jo "Hertan käsikirja", eli osaamme jo niksit jolla Hertan saa toimimaan. On kuitenkin hyvä että nyt ringissä on kolmas osapuoli joka näkee meidät ihan uusin silmin. Hän tietenkin kiinnittää heti virheisiin huomiota ja vaatii vielä enemmän.

Ja kyllä se tamma kokoaa kun vain pyytää! <3 Mutta haastavaa se on...

Sulussa mun täytyi kokoajan ajatella "istu takaa, istu takaa". Edelleen helposti annan Hertan juosta "Inter I" tason kokoamisessa sulun läpi, nyt pitää oikeasti alkaa miettimään että ei vaan se taivutus ja sivulle vaan KOKOA!
Hertta kasvattaa raviaan! Mun täytyisi vähän vaan rentoutua ;) Alan helposti jäkittämään kun yritän ratsastaa enemmän.
Ravin kasvattamisesta sitten takaisin passageen

Tällä hetkellä meidän teema on Hertan kanssa "kokoa enemmän". Janne sanoi, että Hertta suorittaa erittäin hyvin jo teknisessä mielessä. Sen kanssa ei tarvitse hinkuttaa jatkuvasti temppuja, sillä sanoohan jo kisatuloksetkin sen. Se suorittaa aika varmasti rikkeettömiä ratoja. Isoin kynnys meille on se kokoamisasteen lisääminen tietenkin. Hertalla on ravissa jo ponnua, ja siinä se käyttää takaosaansa paremmin. Laukassa Hertta on aina ollut vähän suorin takajaloin menijä. Sillä ei ole mitenkään kovin hyvä laukka kouluhevosta ajatellen. Se saisi koukistaa takasiaa enemmän. Oikeastaan välillä kun katsoo niin sehän on hyvinkin suora kintereestä, ainut kohta mikä taittuu on vuohinen... 
Kuitenkin kun tullaa esim, piruettiin tai vaikka vaan yksittäiseen laukanvaihtoon, se osaa istua kauniisti takaosalleen ja koukistaa kinnertä. Kyseessä ei siis ole se, etteikö se pystyisi, mutta sen rakenne nyt vain on sellainen että sen takajalan kulmaukset ovat suorat. Se pystyy punnertaessa niitä notkistamaan, mutta se peruslaukka on se missä se säästää. 

Eli se mitä nyt tehdään, on kokoamisen lisääminen siihen ihan peruslaukkaan. 
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on 18 vuotias hevonen, eikä sitä noin vain aleta istuttamaan takaosalleen peruslaukassa. Mikään ei estä parantamasta laukkaa, mutta tässä mennään kokoajan niin miten Hertta tykkää. 

Teimme paljon siirtymisiä, oikeastaan ei mitään sen ihmeempää. Laukassa ja ravissa siis. Laukassa piruettilaukkaan ja siitä ulos. Kokoajan mun täytyi yrittää säilyttää ne takajalat jotka on piruetissa. Tokana päivänä kun jatkoimme tästä niin H oli kuin vanha tekijä! Kyllä se vaan jää mieleen sillä nopeaan, ja aina ollut Hertan kanssa niin, että kun ekana päivänä teet jonkun asian läpi, seuraavana päivänä se on jo lastenleikkiä ja valmiina mielessä. 
Janne sanoikin, että sillä on kyllä vielä enemmän annettavaa tuolla ja mun täytyy vain alkaa kyselemään sitä mitä sieltä löytyy. 
Ravi on aika hienoa jo paikoitellen ja siinä Hertan on helppo esittää kootumpaa liikettä (ihan näin offtopic, siksi blogin nimi onkin Kootussa Ravissa, sillä se oli mulle aikanaan niin hieno tunne kun Hertan kanssa sitä pääsi menemään! )

Kotivalmentajakin sanoi, että alamme siis kotonakin enemmän kysymään sitä tempoa. Nyt kotona saamme jo kivasti Hertan rennosti suorittamaan, joten lisäämme pikkasen sitä poweria menoon. 

Syyskuussa on SM-joukkuekilpailut Laaksolla. En tiedä, pääsenkö meidän joukkueeseen mukaan, mutta jokatapauksessa ajattelin, että Laaksolla olisi avoin Inter II, joten se olisi aika hyvä käydä tähän saumaan nyt kokeilemassa. Olenhan mennyt sen epävirallisesti Keisarinmäessä helmikuussa, mutta nyt saisi virallisen tuloksen. Se on aina kotiinpäin ja "pois ensivuodelta jännitystä tuomasta". Uskon että selviämme siitä ihan ok, eikä haittaa vaikka rikkeitä tulisi. Mä niin tarvitsen sitä treeniä nytten jotta opin ratsastamaan näitä kaikista vaikeimpia ratoja! Siellä ei vaanm ennä tehtävästä toiseen, vaan pitää osata valmistella, ratsastaa ja lopettaa jokainen tehtävä huolella tai sitten on pulassa seuraavassa. Tämä on vähän mun ongelma, kun keskityn vain siihen "vaikean" tempun suorittmiseen ja en lopeta sitä kunnolla. Sitten radalla tuleekin jo toinen tehtävä ja mä vasta mietin "noniin, selvittiin hengissä. Mikäs sitten? Ainiin toi". Sanomattakin selvää että aluksi se on vähän tällaista hakemista kun yrittää vain esittää kaiken pyydetyn. Nyt kun menisin tähän loppukauteen alle tämän tason ratoja, niin ensi kauden voisin jo aloittaa vakavammin ja vähän jo paremmalla kokemuksella. 



Katsotaan! 

Välillä H lähtee vähän turhan innokkaasti pinkomaan. Ikuisuusongelma, se saisi odottaa mua vielä enemmän. 
Laukkaa ylös!

Sulkua uralla

15. elokuuta 2016

Ruusuke-Hertta vauhdissa ennätysprosenteilla!!

Siis uskomaton Mummo!
Meillä meni koko kauden aloitus mönkään ähkyjen ja sairastelujen takia, mutta nyt kun vihdoin pääsimme aloittamaan niin Hertta vaan napsii ruusukkeita ihan uudella tasolla ja vanhallakin tasolla tekee ennätysprossia! Inter I tason luokka ratsastettiin eilen kolmannelle sijalle prosentein 67,061%!

Ja jälleen mä joudun syömään sanani. 
"Millaiseen tulostasoon uskot Hertan yltävän?"
"Ehkä sinne 65% hyvällä tuurilla, mutta se on jo limitti". 
Höpö höpö. Hertta kyllä tekee jos sitä osaisi joku nimeltä mainitsematon henkilö esittää edukseen! Ja nyt tuntuu että olen siihen saamassa sitä tatsia, että osaan eri tilanteissa ratsastaa sitä. Höhö, hyvin 10 vuoden aikana alkaa tulosta tulemaan... ;) Eli lievästi sanottuna hitaasti mutta varmasti.

Hertta oli tosiaan ihan erilainen ratsastaa Salossa kuin viikko sitten Laaksolla. Laitoin valmentajallekin viestiä, että jos Laaksolla jouduin kaksin käsin pitelemään sitä kun se oli niin pinkeä ja jännittynyt, niin Salossa se oli niin löysä että sain kaksin jaloin patistaa! :D
Ei nyt ehkä ihan kirjaimellisesti, mutta ero oli huomattava. 
Hertta on jännittyessään "kevyempi" ratsastaa mutta se on aika kamalan näköinen. Se on niin selkä lukossa että se ei oikein ole ylälinjastaan läpi kun se kerää itsensä pieneksi. Salossa kun se oli niin rento ja jopa vähän hidas, niin se antaa mun ratsastaa sitä ja se on paljon pyöreämpi ja näyttää isommalta. Toki tällöin on sitten riski että se valuu etupainoiseksi ja mulla ei ole ihan hanskassa vielä kannatella sitä, enkä toki haluakkaan. Kyllä hevonen itse saisi kantaa itsensä.

Salon kisat olivat jälleen huippuluokkaa (Iso kiitos järjestäjille, kelpaa ajella vähän kauempaakin näin tunnollisesti ja hyvällä mielellä järjestettyihin kisoihin!) vaikka olosuhteet laittoivat vastaan. Koko lauantain oli satanut ja sunnuntaina kun oli meidän vuoro niin iski raju ukkoskuuro juuri Inter I luokan aikana. Kenttä oli yllättävän kuiva kun luokka alkoi mutta sitten se kaatosade alkoi ja vesi nousi pintaan. Pohja ei missään nimessä ollut liukas, mutta toki hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan siinä enemmän ja se voi äkkiseltään tuntua raskaalta. 
Verryttely oli maneesissa, joten heti ei kastuttu. Hertta oli verryttelyssä jo  rento, mutta vähän jo tunnustelin että se on aika hidas jalalle. Huokaisin syvään ja totesin että hitto, raskasta tulee. 
Verkassa sain sen ihan kivasti herkäksi ja ne asiat mitä tein tuntui hyvältä. Vähän kuitenkin emmin että pitääkö tässä laittaa enemmän "latinkia" että herää, vai väsyykö se sitten, eli pitäisikö antaa olla. 
Menin ulos verkkaamaan loppuun sateeseen jotta H tottuu märkään pohjaan ja huomasin heti että sinne se meinasi jämähtää. Onneksi on tullut treenattua 7 vuotta maneesittomalla tallilla joten sade ja kura ei meitä haittaa, mutta onhan se raskaampi ratsastaa pehmeellä. Ennen rataa yritin vähän herätellä Herttaa sillä huomasin että jalan käyttöön se vastasi tyyliin örähtämällä "jooo jooo kohta"... 

Itse rata oli suurinpiirtein rikkeetön ja tasainen. Piruetit menivät muusiksi, sillä H melkein ruuvasi paikalleen ja tuntui että se siirtyy käyntiin. Vaikka kuinka yritin nopeuttaa takajalkoja niin jos H ei reagoi niin ei reagoi! Ei siis vaan kokoa, niin ei sitä piruettia voi esittää.

Tokaisin jo verkassa kuvaajalle että onkohan Hertalla pissahätä, kun on niin puukylki ja hidas takaa mitä se normaalisti ei ole...
Sarjat puhtaasti ja varmasti, sekä lisäyksiä pääsin kivasti ratsastamaan koska H oli rento ja antoi mun ratsastaa. Sulkuihin vähän hapuilua, sillä tosiaan taas se kentän pohjan raskaus niin tuntui että energiaa meni sinne hiekkaan ja kuraan. 
Mutta kaikki tuomarit olivat yksimielisiä ja prossat olivat meille niinkin huikeat kuin 67,061 ja kirkkaasti kiillotettiin prosentteja Laaksolta! Kerrankin mun suunnitelmat meni putkeen ja korjasin edellisen viikon radan tilanteet. Mua jäi hampaankoloon kaivelemaan Laakson rata ja mä korjasin tilanteen Saloon ja sain paremman radan! 
Radan jälkeen olin jopa vähän pettynyt ja olin jo lähdössä kotiin. Sitten kuulin prosentit ja olin ihan "Ei oikeesti voi tollasella radalla saada noin hyviä prossia!" mutta ilmeisesti se tunne ei aina täsmää siihen miltä näyttää! :D

Jännää aina mennä Hertalla kisoihin, sillä IKINÄ et voi tietää millä tuulella se on. Mistä tulee sanonta: tammat....? 
Laaksolla se oli "hullu-älä-koske-muhun" mutta Salossa se oli silmät ummessa "aaah, elämä on ihanaa, joo kaiva vaan kantapäällä, ihanaa hierontaa"... :D 
Yksi hevonen, monta persoonaa. Eipähän käy aika tylsäksi! 
Mulla alkaa kuitenkin selvästi olemaan jo ässiä hihassa Hertan eri persoonia varten. Osaan jo päätellä kun se kävelee traikusta ulos, että miten se sieltä tulee pihalle, niin tiedän miten sitä tänään tulee ratsastaa. Se voi tulla ulos traikusta vauhdilla silmät kiiluen tai sitten se pitää työntää ulos ja se suorastaan valuu kuin löysä räkä lastaussiltaa pitkin. Noin niinkuin kärjistettynä. Ja tähän mahtuu tietty väliin monta muuta persoonaa.

Pakko sanoa tähän väliin siitä Hertan vessahädästä...
Eikö niin että olen ennenkin täällä blogin puolella kertonut kuinka H ei ole pystynyt pidättämään iltakisojen aikana, vaan kotiintulomatkalla se on pissinyt trailerin täyteen?
Noh, arvaus ratsastuksen perusteella osui tälläkin kertaa oikeaan. Vitsit mä tunnen ton hevosen hyvin...
Ei ihme että oli vähän vaikea punnertaa kun on kupla otsassa! Se näissä iltakisoissa on hankalaa Hertan kanssa, koska sillä on aina vessa hätä klo 17-19 välillä... :D Ja hänhän on sellainen neiti, ettei voi tehdä kuin omaan tarhaan tai karsinaan. Vieraissa paikoissa pidättää... Varsinainen Pissa-Liisa!
Kun saavuimme kotiin Erkylään, niin tulin ulos autosta ja kävelin trailerin luo. Aloin huutamaan että "Trailerista on mennyt jotain rikki!! Täältä valuu vettä ihan solkenaan!!".
No ei se ollut vettä. Tajusin sen kun kuulin Hertan helpottuneen hörinän trailerista... :'D
Ei auttanut kuin alkaa iltamyöhään pesemään traileria puhtaaksi!

Nyt onkin pieni kisatauko. Seuraavan kerran ehkä kisaamme Laaksolla. Se missä luokassa, jää nähtäväksi. Laaksolla olisi avoin Inter II.... :)

Kauden myöhäinen aloitus, mutta sitäkin vahvempi: 3 kisat - 3 ruusuketta!


Kuvista kiitos Taru Arolalle jälleen!
Ukkonen jyrisi ja salamat välkkyi, mutta se ei ulkokenttien kasvatteja haittaa ;)

Nää mun ilmeet voisi poistaa... :D 
Avossa oikealle

Voltti

Avossa vasemmalle


Lisättyä laukkaa

Vähän H yritti painua, mutta pätkittäin sain kyllä sitä paremmin ylös. En vain ole tottunut että se painaa niin olen vähän avuton enkä oikein heti saa sitä ylös. Olen tottunut kevyeeseen suuhun Hertalla, silloin kun se on tällainen, niin se yllättävän paljon ottaa tukea ja "roikkuu" ohjille.

Mielestäni näistä kuvista näkee kuinka RAUKEA Hertta oli! Katsokaa nyt kuinka utuiset silmät, kun yleensä sillä on sellainen "hullun kiilto" ;) Nyt se näyttää vanhalta ja viisaalta.

Hyvin, hyvin rento...

Palkintoseinällä! Voittaja oli muuten myös FWB kantakirja tamma, eli Salossa Inter luokan sijoilla oli 2 FWB:tä! Tämä kuva on Koivumäki Dressage Weekendin sivuilta.
Löysin myös Matti Kallion ottaman kuvan Laakson kisoista!
Tässä Hertta pinkoo palkintojenjaossa.





12. elokuuta 2016

Hansin kuulumiset

Enpä ole hetkeen kirjoittanut Hansista mitään!
Pojulla oli tuossa heinäkuussa parin viikon lomaa, mutta on sillä jopa kahdet pikkukisat ehditty käydä. Kävimme ensin Hyyppärässä pyörähtämässä ja sen jälkeen kotitallin kisoissa Jokelassa. Molemmissa kisoissa menimme saman ohjelman, eli He B:3. Periaatteessa He C luokista voisi olla helpompi aloittaa, mutta toisaalta ei se He B nyt niin paljon vaikeampi ole, ja Hans kyllä pystyy niistä suoriutumaan, niin tuo He B tason ohjelmat ovat olleet oikein sopivia.
Vaikeinta tässä on ollut tietenkin se jännitys, mikä vähän syö suoritusta, mutta silti toi pikkumies on hirveän rohkeasti mennyt. Välillä on mörköjä nurkissa, mutta niistä päästään yli ja se on aina niin töissä että se vaan porskuttaa! Toki väliin tällöin mahtuu vähän tahdin menetyksiä, jotka vähentävät pisteitä, mutta tämä kaikki poistuu vain treenillä ja sillä kuuluisalla rutiinilla. :)

On ollut kiva huomata, että vaikka radalla jännittäisi, niin Hansin käynti on todella hyvä silti. Ravissa huomaa eniten, jos sitä jännittää, silloin se ravi vähän katoaa, mutta käynti on ja pysyy hyvänä. Välillä ihan ihastelen kun se astuu puolimetriä etukavioiden yli, jos sen saa kunnolla selän läpi! Ihan mieletön käynti. Laukkakin on paljon helpompaa, mutta siinä vielä kiire voi vähän häiritä. Hans yrittää vähän liikaa, se tarjoaisi kaikkea pieneenkiin apuun, eikä se vielä ihan osaa kuitenkaan. Tykkään kyllä tästä piirteestä paljon. Se haluaa oppia ja miellyttää ratsastajaansa.

Kävimme näitä kisoja alle vähän elokuun Barokkipäivät mielessä. Toistaiseksi Hans ei ole sanonut kouluaidoista mitään, mutta pitää tehdä tilannetta tutuksi, että ensin verkataan toisessa paikkaa ja sitten kisataan toisessa. Ypäjällä ollaan isolla Juhlakentällä sitten Barokkipäivillä, joten katseltavaa löytyy, mutta eiköhän nuori herra housuissaan pysy! ;)

Tuli muuten mieleen, kun lukijoista osa on kysellyt että miten tuollainen ahdas verkka tai ratsastustilanne nuoren orin kanssa sujuu kun muita hevosia menee läheltä. Hans on todella pehmeä ori luonteeltaan, joten voin sanoa, että Hansin kanssa ahtaassa verkassa on PALJON helpompaa kuin vanha tamma Hertan kanssa! :D
Hertan kanssa saan katsoa silmät selässäkin ettei muut hevoset mene läheltä, sillä Hertta pelkää aika rajustikin toisia hevosia verkassa. Se ei pysty kulkemaan esim. seinän ja toisen vastaantulevan hevosen välistä, vaan tekee ukarit ja lähtee karkuun. Olin jotenkin äimänä, kun tämän pikkuorin kanssa ratsastan laukassa kahden vastaantulevan hevosen välistä, eikä se sano mitään!
Kamalan rohkea! Hertta on tässä kohtaa vähän turhan arka, mutta se on aina ollut vähän liian alistuva laumassakin. Hans vain porskuttaa läpi, ei paljoa haittaa! Ei se edes ala hörisemään tai huutelemaan. Se on töissä!

Muutoin Hans edistyy mielestäni kivasti. Toki nuorella hevosella päivät vaihtelee paljonkin, mutta huomaan suoruudessa ja tasapainossa koko ajan kehitystä. Avot ovat aina olleet Hansille helppoja, mutta sulkujen kanssa on välillä joutunut olemaan todella tarkka varsinkin vaikeampaan suuntaan. nyt nekin sujuu jo ravissa oikeasti tosi pehmeästi ja sujuvasti, eikä tunnu olevan hirveää puolieroa niissäkään.
Nyt olen tehnyt töitä aika paljon "vaihteiden" kanssa. Ravissa ja laukassa temponmuutoksia, sekä keskiaskellajeista takaisin ja uudelleen keskiaskellajeihin. Laukassa tämä on helpompaa, ravissa pitää olla tarkkana ettei tahti kiihdy, mutta Hans väläyttelee oikein kivoja pätkiä.

Tässä on pari tuoretta kuvaa Hansista! Kuvat otti jälleen Taru Arola.

Hansilla on vielä kovin varsamainen katse mielestäni. Täytyy muistaa että sehän on kovin baby vielä. :)




Heh, ei mikään paras asento kummallakaan meistä, mutta jotenkin kuvan värit ja tunnelma luo tähän kuvaan jotain kivaa. :D Värimaailma ja tuo ikkunoista tuleva valo on jotenkin kiva.
Tässä siis nostin juuri käynnistä laukan ja nosto oli vähän turhan teatraalinen. 



Hans on aina todella kiinnostunut ympäristöstään ja tarkkailee jatkuvasti.