Kootussa Ravissa

14. tammikuuta 2019

Kehitys kuvina

Nyt olisi hyvä aika tarkastella taas Hansun kehitystä ja muutoksia kuvien muodossa. Mulla on niin hyvä tilanne että meidän hovikuvaaja Taru on ollut alusta alkaen mukana kuvailemassa, joten häneltä löytyy todistusaineistoa nätisti lajiteltuna aikajärjestyksessä! Oma silmä tottuu niin äkkiä omaan hevoseen vaikka kyllä mäkin huomaan että "oho onpas Hansu saanut massaa" tai että "oho, onpas täällä selässä nykyään ihan erilaista istua kun ympärille on tullut massaa, eikä tartte keikkua ohuen riu'un päällä".

Välillä kuulee maneesissa kommentteja kanssaratsastajilta että "onpas Hansu kasvanu, sä istut jaloistakin ihan erilailla siellä" ja pakko myöntää että se oli eka asia minkä huomasin! Kun aloin Hansulla menemään, se oli niiiiiiin kapea ja edestä pieni että tuntui ensinnäkin että sivusuunnassa en pysy siellä ja toisekseen kun etuosa on niin matala eikä se oikeen kanna, tulee tunne että "tipahtaa reisilleen" kun ratsasti. Satulan alla piti käyttää edestä kohottavaa geeliä ettei ihan tuntunut siltä että kaikki oli lavoilla.
Nykyään kun istun Hansun selkään niin tuntuu että istun keskellä, eikä ole tarvetta "valua eteen". Ei siis satulatkaan valu ja huovat pysyy presiis siinä kohtaa mihin ne kiinnitin, vaikken edes kiinnitä huopia vyöhön kiinni! Sitä mulle kyllä varoiteltiin että nämä kehittyy niin hitaasti, ja se missä puoliverinen tuntuu aikuiselta 6 vuotiaana, niin lusitano tuntuu 8 tai 9 vuotiaana vasta aikuiselta :D Enkä puhu luonteesta, vaan siitä kropasta nimenomaan. Olen nyt oppinut kantapään kautta kuinka heikkoja lusitanot ovat ja se voima ja ylipäätänsä kehittyminen kestää paljon kauemmin mitä puoliverisillä. Tarvii pv:tkin voimaa että jaksavat kantaa mutta se voimattomuus niillä tulee erilailla esiin. Vaikka pv olisi voimaton, se ei silti tikitä, vaan pystyy isolla tahdilla lompsimaan isoa ravia. Lusitano rupeaa kipittämään eikä millään jaksa venyttää ja harventaa tahtia.
Hevonen kuin hevonen, vuosia niiden rakentaminen vaatii!

Idea tähän blogipostaukseen lähti tästä instagramiin laittamastani kuvasta. Tässä ero on niin järkky että oikein silmät aukee :D 



Laitanpa tähän sepityksineen kuvakollaasit vuosilta!
Kuvat ovat siis aikajärjestyksessä. Ensin vuosittain tietty, mutta myös jaoteltuna kevät/syksy. Siinäkin ajassa jo huomaa eroa.


Vuosi 2016 / Hansu 5 v.

Hansu kesäkuussa 2016. Ensimmäinen kerta kun Taru tuli Hansua kuvaamaan. Voi että mikä riepu! :D Ei Hansu Portugalissa ollessaan ollut näin kuiva, mutta näköjään verotti tosi paljon pitkä kuljetus Suomeen sillä sillä meni tosi kauan ennekuin alkoi "täyttymään" taas. Se vähän söi huonosti tuolloin (nykyään se on aikamoinen possu!) ja lihaa tarttui hitaasti. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi "suomettumaan" ja alkoi suomalainen heinä ja ruoka maittamaan :D 

Tämäkin vielä kesää 2016. Pätkittäin pystyi harjoittelemaan istumaan alas harjotusraviin mutta sellainenkin asia kuin harjoitusravi oli pitkään sellainen että sitä pystyi tekemään hyvin pienissä osissa. Ei Hansu vaan jaksanut kantaa ja selänkäytön takia oli parempi keventää!

Elokuussa käytiin ensimmäisissä "oikeissa" kisoissa Barokkipäivillä Ypäjällä! He C luokasta voitto ja He B luokasta en muista... :D Ei ihan taidettu yltää sijoille mutta huomasi tuolloin jo kuinka kahden luokan ratsastaminen oli aika rankkaa. Ihan nätisti kuitenkin sipsutti radat läpi! Tässä  vaiheessa alkoi jo näkyä että pääsin itsekin Hansuun enemmän käsiksi ja keksin miten pääsen sinne istumaan paremmin ja auttamaan sitä.

Tämä on loka/marraskuun aikaan 2016. Ekaa kertaa kokeilin Hansulle kankia ja muistan kuinka tämä kuva oli mun mielestä todella hieno ja makee ja kuinka Hansu on kehittynyt sikana! :D onhan se, mutta eipä ole hääppöinen verrattuna nykykuviin... :D

Vuonna 2016 ratsastin siis Hansua vain 1 kerran viikossa. Hansun omistaja treenasi sille itse mutta minä olin kisakuski lähinnä ja autoin liikutuksessa. Mullahan oli vielä Hertta 2016 täydessä kisatreenissä joten aika meni enemmän Hertan kanssa. Siihen nähden pääsin kuitenkin kivasti vähän kiinni siitä miten Hansua pitää ratsastaa ja muutenkin aloin vähän perehtymään lusitanoihin. 


Vuosi 2017 / Hansu 6 v

Tämä kuva on jotain maaliskuun aikaa? Hansu on saanut jo vähän massaa ja voimaa ja alkanut kantamaan itseään ja ratsastajaa paremmin. 

Toukokuussa -17 Hansu muutti Keravalle Norra Nybackaan ja siinä vaiheessa se alkoi pyöristymään paljon. Heinää se sai niin paljon kun jaksoi syödä ja jotenkin taisi viihtyä siellä paremmin kuin Rakella, sillä näin iso muutos jo massassa kertoo jostain!
Tähän aikaan Hertta kuoli, joten mulla oli yhtäkkiä enemmän aikaa ratsastaa Hansua. 


No sitten koitti ihan puskista se että Hansu muutti Hertan tyhjään karsinaan Erkylään. Eli eletään kesäkuuta -17. Tämä on eka kuvaussessio Erkylässä ja huomaa että sitten Hansu kuivui vähän eli otti massankeruussa takapakkia. Se siirtyi heinäruokinnalta pelkälle laidunheinälle muttei jotenkin alkuun ekan viikon aikana malttanut syödä ja se näkyy heti. Hansu on kyllä hevonen joka voi viikossa kuihtua paljon jos ruokailussa tapahtuu jotain huonoa!
Tässä huomaa mun istunnasta kuinka Hansu edelleen oli niin kapea että jopa minä persjalkainen olin "pitkäjalkainen" sinne, ja jalat karkasi kapea olemattoman mahan kohdalta kohti nälkäkuoppia kun yritti käyttää pohkeita. Piti pohkeella aina etsiä se kylki että pääsi koskemaan! tosi hankalaa.

Heinä/elokuuta -17. Äkkiä Hansu kuitenkin alkoi kerätä massaa takaisin kun se kotiutui muuton jälkeen

Sitten taas Barokkipäiville elokuussa. Iso ero jo verrattuna vuoden takaiseen Barokkipäivään! Mentiin meidän elämän eka He A ja oltiin toisia heti! He B meni täysin verkkaluokkana, oli vähän ehkä orimaisempi Hansu kuin vuosi sitten ja ekana menty He B rata ei mennyt ihan keskittyen, vaikkei se siis mitään tuhmuuksia tehnyt :D


Sitten syyskuu 2017 ja ikimuistoinen Kyran klinikka! Kiitos Kyran, sain ison ajatuksen Hansun ratsastamisesta ja se potki meitä ison harppauksen eteenpäin. Miten saada pois sitä "lusitanoravia" ja mennä isoa hienoa ravia ja miten säädellä sitä.
Ehkä ekaa kertaa sain itsekin tuntea selkään että "wau mikä liike" kun sain Hansun selän yli ja kantamaan. Liikkumaan ETEEN niin että se kantaa.
Yhtäkkiä se näyttääkin ihan hevoselta kun kulkee selän yli ja lihakset käytössä?
Marraskuu -17. Kyran antama kaulanaru jäi meille käyttöön pitkäksi aikaa ja sillä sain sitä tunnetta haettua että "pois lavoilta" ja "kanna edestä". Kyran jälkeen sain Hansua paremmin pyöreämmäksi ja selän yli.
 Se isoin oppiminen tänä vuonna tapahtui juuri sillä, että miten saada luonnostaan kipittävä ja kiireinen liike isommaksi ja selän yli. Kyra sanoi niin osuvasti että "susta tuntuu että se ei mene eteen, mutta se ei ole sitä vaan se johtuu siitä ettei se kanna itseään". Olen tottunut puoliverisillä että jos tulee tunne ettei ne mene eteen niin RATSASTA SITÄ ETEEN, mutta lusitanolla kun yrität samaa niin saat kahta kauheamman tuhatjalkaisravin joka vaan juoksee alta hirveetä tahtia, kuin ompelukone tikittäen! Ei se kysymys ollut siinä etteikö se hevonen menisi eteenpäin, vain kyse oli siitä kantaako se vai ei. Jos hevonen kantaa niin kyllä se menee eteen vaikka lisättyä/paikallaan piaffia hyvällä tahdilla, mutta jos se ei kanna, niin voi silloinkin juosta eteen/nysvää paikallaan mutta liike on huonoa ja kyllä sen vaan näkee.

Opettavaista on kyllä että olen päässyt eri rotuisten selkään ja lusitanoilla on paljon annettavaa kaikille ratsastajille. Ne on loppujenlopuksi aika "vaikeita" ratsastaa. Pienikin jännitys ja voit kadottaa liikkeet kokonaan hamsterin askeleiksi, mutta kun saat palaset kohdilleen niin sieltä irtoo vaikka mitä. Tuntuu pahalta sanoa näin mutta ehkä puoliveristen kanssa olen vähän päässyt fuskaamaan, ne ovat kuljettaneet mua kiltisti eivätkä sekoita tahtia tai menetä muotoa vaikka vähän roikkuisin ohjassa ja heiluttaisin pohjetta tahattomasti/tahallisesti. Lusitanolla kun roikut ohjassa, kokeilet "quick fixejä" ja laitat vähän pohjettapohjettapohjetta jotta se menee eteeneteeneteen, niin  huomaatkin että alla on ihmeellistä ripaska-askellajia säntäävä virkkuukoukkuinen, notkoselkäinen paniikinomainen hiirulainen, josta kukaan ei usko että se kykenisi saamaan kouluradalla edes 50%... Ja tämä kaikki ihan vaan sillä että ratsastaa sen tahtomattaan itse sellaiseksi.
Oikeasti! Vaikeita, mutta opettavaisia ratsastaa!

Vuosi 2018 / Hansu 7 v

Huhtikuu 2018 ja käytiin vähän valmentajan kotitallilla harkkakisoissa. Hansu oli kuin pellosta revitty ori joka vain huusi pihalla, joten huomasi kyllä että oltiin liian pitkään vietetty pitkä talvi vain kotona... :D Eihän Hansu tehnyt mitään mutta oli kuin mikäkin paraatiori. Itse radalla maneesissa kun verkattiin tuntiratsujen seassa, se oli tosi kiltti. Mitä ahtaampi verkka sen ujompi Hansu on, mutta tuolloin yksin ulkona kentällä se oli olevinaan Euroopan omistaja. :D No mutta, liikkui ainakin näyttävästi! :D 

Sitten koitti helletoukokuu ja hikinen-Hansu alkoi kulkea valkuissa isoin harppauksin eteen, varsinkin ravissa oli uutta potkua.
Eniten ehkä Hansulla talven jälkeen kehittyi lisäykset ravissa. Se alkoi oppimaan etujalan nostamista, takajalat on sillä aina olleet jopa yliaktiiviset (voisiko sanoa että kaipaisi takajalan koukkua jopa paljon vähemmän) mutta nyt viimein sai etujalat vähän enemmän ilmaa eikä se aina ollut kaatumassa lavoilleen kun lähti lisäämään.
Edelleen mun suosikkikuva! Tasapainoa oli tullut niin paljon että tätikin pystyi jo istumaan suorassa ja antaa ravin vain viedä. Etu ja takajalat olivat löytäneet toisensa, eikä enää niin että takajalat oli korvissa ja etusilla kaivettiin maata.
Hansu tykästyi lisäyksiin ihan sikana ja se oikeen aina pyysi että voidaanko lisätä. JES! Viimein hevonen, joka ei mielellään mene eteen, alkoi "viedä" niin että piti jopa toppuutella että eieieiei noin paljoa. Lisäyksistä tuli Hansun bravuuri mutta tarkkana sai olla ettei päästä Hansua lisäämään ihan niin paljon mitä se itse haluaa, koska ei ihan kuitenkaan tasapaino rehellisesti riittänyt. Mutta ihana tilanne kuitenkin! 

kesäkuussa kävimme isolla kirkolla! Janne Berghin valmennuksessa hakemassa vähän niksejä ongelmiin. Meidän kotivalmentaja Riittakin ajoi itse paikalle kuuntelemaan ja palaveeraamaan Jannen kanssa mitä ois kotiläksynä. Haaveena olisi että jos vaan mahdollista niin kesällä pääsisi useammin Jannen luona käymään kuin vain kerran... ;)
Hansulle rusan kenttä oli aika vaikea ympäristö. Siellä suhaa jos jonkinlaista kulkijaa, on heppaa tarhassa ja tiellä, on pyöräilijää, kakaroita, autoja, skoottereita... Landehepalla meni iso aika tölläämiseen mutta töitäkin päästiin tekemään. 

Elokuussa mentiin paikkaamaan ratsukkopaikkaa Rodrigo Matoksen treeneihin Porvooseen. Hansu oli kunnon mallioppilas molempina päivinä!
Päästiin ekaa kertaa piruettia treenaamaan (hauska huomata että vaikket sitä olisi ikinä tehnyt, niin sellaiseen pääset käsiksi yhden tunnin aikana kun Hansu tajusi jujun :D) sekä saatiin apua piaffi/passage linjaan. Rodrigolla oli älyttömän hyvä kikkoja myös perusravin parantamiseen ja siihen kuinka saada lusitano pohkeen eteen. Tehtäviä oli mm. passagea kevyessä ravissa josta istut suoraan harjoitusraviin ja siirryt lisättyyn raviin. Näin saat tehtyä kokoavaa liikettä (passagea) ilman että se jää liikaa paikalleen vahingossakaan kun kevennät etkä istu alas, ja sitten kun lähdet passagesta lisäykseen niin istutkin alas ja saat paremman tasapainon lisäykseen. Quite yksinkertaista!

Ja taas Hansu liikkui mainiosti! Mulla naama kiiltää, sillä tuo toukokuussa alkanut helle jatkui vielä elokuussa ja ihan yhtä hikistä oli :D Ei siinä, ihana kesä!


Viime vuosi 2018 oli ensimmäinen "ehjä" vuosi meillä, eli alusta loppuun pääsin treenaamaan. Tässä ajassa huomaa kuinka aloin saada Hansua enemmän "mun nappuiloille" tutuksi ja kyllä se vaan niin on että jokainen ratsastaja joutuu aina aluksi muokkaamaan mistä tahansa hevosesta itselleen sopivaa. Tarkoitan että menee noin puoli vuotta - vuosi että keksit hevosen nappulat ja hevonen keksii sun nappulat. Sanoisin että kaikilla on ensimmäinen vuosi aina tutustumisajoa.
Nyt alkaa mulla Hansun kanssa "toinen vuosi" ja aletaan olla aika tuttuja keskenämme  ja uskon että 2019 saan aika monenmonta kivaa kuvaa Hansusta ja aina vaan hienommassa kunnossa! :)

Tässä lopuksi vielä vuoden 2019 ensimmäiset kuvat, jotka jo viime postauksessa olikin esillä laajemmin :)

Hansu almost 8 vuotta / 2019 ja to be continued...


Piaffi alkaa tarttua matkaan pikkuhiljaa, vaikkei se vielä ole ihan "avuilla" mutta leikitään leikitään!

Totilasravit pellolla :D

Alkaa olla jo miehekäs!

Ja näistä peltokuvista voin sen sanoa, että olin aika äimänä kun ekaa kertaa tosiaan tänä talvena pellole menin, eli viimeksi olin Hansun kanssa siellä ollut 9 kk sitten... Ja se ero miten se jaksoi harppoa tuolla kertoi jo heti selkään että juuh, kyllä on tullut voimaa lisää! Vielä viime kevään hangilla Hansu oli aika rätti hangessa. Pinkoi kyllä mutta aika heiveröinen. Nyt se jopa "vei" mua ja oikein puhkui voimaa! Eikä alkanut kintut painaa heti :)

Voi apua tästä tuli älyttömän pitkä postaus! No mutta toisaalta ainakin itse olen kaivannut niitä aikoja kun asiaa oli niin paljon että piti oikein rajoittaa ;)

12. tammikuuta 2019

Pitkä joulutauko ja hankilaukat

Pitkä on myös taas kirjoitustauko mikä itseäni harmittaa kovin. Mihin on kadonnut se kaikki aika mitä ennen vietin blogin parissa? Huomaa että olin opiskelija blogin aktiiviaikoina, oli paljon enemmän luppoaikaa ja tenttaaminen vaihtui ratsastustreeneiksi ja bloggaamiseksi! :D Tylsää tämä työelämä...

No enivei!
Hansu ja minä ollaan oltu molemmat pidemällä treenitauolla. Vakava treeni on ollut syrjässä ja liikunta on ollut lähinnä hankilaukkailua ja juoksutusta, ollaan pyritty pysymään maneesista pois. Hansussa ei ole mitään vikaa, mutta mussa on ollut. Ennen joulua annoin Hansulle vapaata tarkoituksella pyhien yli. Joulun jälkeen ennen uutta vuotta kolautin kaatuessa rappusiin häntäluun oikeen mojovasti ja se toi yli viikon ratsastustauon. Hansu tosin ei ollut moksiskaan, se on viihtynyt liinan päässä ja tarhassa oikein hyvin. Viimeisin juttu tällä viikolla oli sellainen vuosisadan oksennustauti mulla ettei tosikaan! Oksensin KOKO yön viime su-ma välillä puolen tunnin välein... Koko maanantai meni sitten nukkuessa ja oksentamista ma iltana jatkaessa, joten tämä vei kyllä kaikki mehut niin että pääsin hepan selkään vasta torstaina seuraavan kerran. Sellainen laihdutuskuuri uuteen vuoteen!

Mutta vaikka Hansu on ollut käytännössä lomalla mun takia, osui 5.1 lauantaina mulle ja kuvaaja Tarulle vapaapäivä... En ollut häntäluun takia ratsastanut tosiaan hetkeen mutta kyllä nyt Hansun kanssa uskaltaa pellolle mennä vaikka se on ollut lomalla melkein viikon ;)
Läksittiin sitten hankilaukkailemaan tälle vuodelle ekaa kertaa! Istuin aika paljon kevyessä istunassa ja yllättävän hyvin pystyin lopuksi myös olemaan perusistunnassa. Vähän ehkä illalla tuntui mutta ei niin ettäkö se olisi menoa haitannut.

Olen huomannut tämän joulutauon tehneen Hansulle vain hyvää! Se on saanut tosi kivasti massaa! Pyöristynyt mukavasti, vaikka edelleen se saisi mun mielestä pyöristyä lisää, mutta huomaa että se kokoajan aikuistuu enemmän ja saa lihasta.
 Lähdettiin tosiaan Tarun kanssa kuvailemaan pellolle ja alkuverkka jäi vähän lyhyeksi kun siinä huomasi kuinka innoissaan Hansu on ja halusi vaan laukata joten annettiin sitten mennä Hansun määräämää tahtia! Lujaahan se meni ja jarrut toimi hieman viiveellä mutta hauskaa oli!
Nyt tästä taas hyvä hankitreeni tasaisesti koko talven niin saadaan sitä ruista lisää ranteeseen!

Tässä hienot otokset! :)



Ei tarvinnut paljoa vinkata että mennääks... :DLähti ihan itse ryysäämään aina ylämäkeen!

Aina kun tuli ylämäki niin Hansu lähti oikeen viemään sinne! Taitaa olla lempparihommaa ylämäkeen ryntääminen :D 

Yritin ottaa sitä tasaisella kiinni mutta ei ollut mitään vaikutusta.... :D
... Joten antaa mennä sitten! Mitäs tässä pidättelemään :D 


Kokeilin aikamoista treeniä, piruetin kääntämistä hangessa! Aikamoisia askelia saatiin irti.

Lopuksi kokeilin istahtaa harjoitusraviin ja Hansun ravi oli niin pehmeän keinuvaa että oli oikeastaan aika mukava istua

Ja oli myös pakko testaa vähän saanko siirrettyä passagesta Hansua piaffiin hangessa, ja muutamia hyviä piaffiaskelia kyllä tuli! :) Arvatkaa vaan kuin hieno piaffi tällä on!

Hansu ravaa lisäyksissä kuin pieni valkoinen Totilas! :)

Mulle lusitanoihmiset on sanonut että lusitanot alkaa näyttää hevoselta vasta 8 tai 9 vuotiaana, ja nyt kun Hansu on kääntynyt 8 vuotiaaksi niin pakko sanoa että nyt alkaa näyttämään hyvältä... :)


Hienosti jaksaa lisätä! H saanut lisäyksiinkin lisää voimaa verrattuna viime vuoden hankilisäyksiin! 
Aikamoinen taskuraketti se kyllä on!
Samalla niin hentoinen ja kevyt mutta nyt myös alkaa olla voimakas. Vielä viime vuonna Hansua oli helppo pidellä pellolla. Oikeastaan se tarvitsi paljon tukea ratsastajalta että jaksoi liikkua hangessa. Nyt se jopa "vei" mua sillai hyvällä tavalla, sille on tullut niin paljon lisää voimaa että tunnen sen jo selkään ihan erilailla. Saan oikeasti jopa pidellä sitä! Ei viime vuonna se jaksanut mua kiikuttaa hangessa, nyt sain jo sanoa että "odotas vähän" . :D

Nyt toivotaan hyvää hankitalvea loppukaudeksi!