25. syyskuuta 2016

Hans-Kristoffin syksy

Hertan kanssa on nyt ollut niin työntäyteinen syksy parin viime viikon osalta, että Hans-Kristoff on jäänyt blogin puolella vähän sen varjoon. Toki olen kokoajan sitä säännöllisesti käynyt ratsastamassa, mutta se tekstin tuotto tänne välillä vähän unohtuu kiireessä. Hyvä kun ehtii istumaan koneelle!

Kuvat on ottanut Taru Arola
Postausta koristaa vanhat kuvat. Kahtotaan josko saisi taas uusia kuvia Hansista!

Ypäjän Barokkipäivien jälkeen Hans oli lomalla sen viikon. Tosin sinä aikana todettiin, että jatkossa ei pidempiä lomia Herralle, sillä hyvin näyttää virtaa keräävän nuori ori... ;) Parhaimmillaan Hans on kun se on tasaisesti töissä, jolloin rankemman ja kevyemmän liikutuksen ajoittaa tasaisesti viikko-ohjelmaan. 
Hans tuntuu kehittyvän kauhean nopeaan. Lusitanot on älykkäitä ja todella nopeita oppimaan, niin hyvässä kuin pahassa. Eli opeta väärin, niin oppivat senkin nopeaan...
Tästä syystä emme ole hirveästi tehneet Hansin kanssa laukanvaihtoja, vaikka sillä on vaihdot ainakin osittain jo opetettu. Mun mielestä kauhean tärkeää nuoren hevosen kouluttamisessa (taino, ei vain nuoren, vaan ylipäätänsä hevosen kouluttamisessa) on se, että osaa lukea hevosta ja suunnitella mitä se on valmis oppimaan ja mitä ei. Vaikka Hans osaa joten kuten vaihtoja jo, emme ole niitä tehneen, koska tuntuu että Hansin laukka ei ole tarpeeksi kehittynyt vielä siihen. Kun laukka ei ole vielä aivan hanskassa, epäpuhtaiden vaihtojen riski kasvaa. Ja sitten kun nämä fiksut, kissamaisen viekkaat ja nopeat lusitanot oppivat sen epäpuhtaan vaihdon, niin siinähän sitten yrität opettaa niistä pois... 
Olen monesti puhunut täällä blogissakin kuinka Hansin kanssa teen paljon vastalaukkoja. Vastalaukka on niin hyvä liike ja mun ehdoton suosikki. Aloitan melkein heti tekemään vastalaukkoja raaempien hevosten kanssa kun koen, että ne laukkaavat myötälaukkaa molempiin suuntiin tasapainossa. Vastalaukka saa raa'ankin hevosen kokoamaan luonnostaan. Se kehittää niin paljon tasapainoa ja koordinaatiokykyä hevoselle, ja mikä parasta, kuin itsestään. Ratsastajan tarvitsee vain auttaa "pitämään vastalaukka", mutta vastalaukka itsessään pistää hevosen töihin takaosalleen. 
Kun vastalaukka alkaa sujua, yhtäkkiä huomaatkin kuinka hevosen laukkaan on tullut paljon lisää tasapainoa ja säätövaraa. Vastalaukan treenaaminen on kuin laukan vaihdelaatikkoon laittaisi lisää vaihteita! 


Hans on niin "kyylä". Kaikki on niin mielenkiintoista ja kaikki pitäisi ehtiä katsomaan!

Melkein koko kesä on mennyt Hansin kanssa vastalaukassa. Alkukesästä se oli vähän huteraa välillä, ja rikkoja raviin tuli aika paljon, varsinkin kun Raken maneesi on niin kapea. Kapea maneesi ajaa kokoajan kääntämään, jolloin helposti vastalaukassa nuori hevonen joutuu liian tiukkaan kurviin ja rikkoo raville. Nopeasti kuitenkin Hans oppi vastalaukassa kaarteet ja voltit loistavan tasapainonsa ansiosta. Ei kulunut kauaakaan kun pystyin jo tekemään Hansin kanssa "myötälaukka-vastalaukka" treeniä. Tässä treenissä siis nostan vuoronperään myötä tai vastalaukan, eli hevosen tulee olla kuulolla. 
Kun Hans on nyt tämän hanskannut niin mallikkaasti, sen laukka on parantunut paljon. Laukassa on säätövaraa ja ennenkaikkea tasapainoa. Laukan laatu itsessään on parantunut. Nyt on se tunne, että Hans olisi valmis laukanvaihtoihin. 

Muutamat vaihdot kokeilin viime viikolla ja oikein kivoja vaihtoja sieltä tuli! Tottakai joukkoon mahtuu niitä epäpuhtaita vaihtoja, mutta ei virheen tapahtumisia saa pelätä. Luonnollisesti hevoselle on helpompi ja vaikeampi laukka, ja yleensä siitä helpommasta laukasta vaikeampaan laukkaan vaihtaminen on hankalampaa. "Miksi vaihtaa tästä mukavasta ja helposta laukasta tuohon vaikeaan?"
Vastaavasti vaikeammasta laukasta on varsin helppoa vaihtaa helpompaan laukkaan, koska hevonen haluaa mennä sitä helppoa laukkaa. Usein vahinkovaihtoja tulee juurikin silloin, kun pyöritetään vaikeampaa laukkaa, niin hevonen vaikean paikan tullen vaihtaa laukan luonnostaan helpompaan laukkaan helpottaakseen itseään. 

Hans siis on vasta 5 vuotias, ja tekee jo "baby laukanvaihtoja" varsin sujuvasti. Kun laukan laatu on myös parantunut, tunnen kuinka se pystyy jo kokoamaan piruettilaukkamaiseen laukkaan. Toki tämähän ei yleensä ole lusitanoille mitenkään vaikeaa, kokoaminen siis. Hans myös tekee laukassa jo oikein mallikasta sulkua! En tiedä mikä tälle hevoselle olisi kamalan vaikeaa... Joskus se ei välttämättä heti tajua, mutta kun saat sen tekemään edes vahingossa oikein jotain, se jo ensi kerralla sen muistaa. Sulun meneminen laukassa tuntuu kauhean luonnolliselta sille. Ravissa sulku oli vähän hankalampaa, mutta toimii kuitenkin loivemmalla taivutuksella. 
Ehkä haastavinta on mennä enemmän eteenpäin ja venyttää? Sitäkin tosin on treenattu, varsinkin keskiravia. 
Hans jo hyvin työntää keskiravissa ainakin alun, loppua kohti vähän loppuu se työntö selän läpi, mutta se väläyttää oikeasti hienoja keskiraviaskelia. 

Hansin omistajakin sanoi, että eron on nyt huomannut keskiravissa. Se on saanut voimaa siihen ja on oppinut työntämään takaa, eikä vain kiihdyttämään tahtia. Parasta kiitosta tehdystä työstä on juurikin tämän kaltaiset kommentit, kun hevosten omistajat kertovat hevosten muuttuneen parempaan suuntaan ja ne ovat oppineet. Tietää tehneensä jotain oikein kun on onnistunut auttamaan! :)

Vaikka Hans periaatteessa tekee jo Va B asioita, on tärkeää ettei ota siltä kaikkea mitä se tarjoaa/on valmis tekemään. Se on kuitenkin ihana napero vielä ja kaikki tehdään leikin varjolla. Mun mielestä ei ole väärin vaikka leikkiä piaffimaisilla askelilla, kunhan sitä ei tee "tosissaan". Kaikessa tekemisessä tällä hetkellä Hansin kanssa on sellainen pieni leikin varjo. Sen pitää tuntea osaavansa ja olevansa paras! Näin hevosilla säilyy se tekemisen into, ja ne haluavat tehdä töitä koska se on kivaa.

Hansin kanssa ei ole enää kisoja tiedossa. Keskitytään nyt treenaamiseen. On ainakin pitkä talvi aikaa treenata. Seuraavaksi alkaa olla lukujärjestyksessä kankiin totuttelu. Toki pääpaino on nivelsuitsituksessa vielä, mutta mikään ei estä kankiin tutustumista. Hansilla on taidettu kerran nyt laittaa kanget, ja se oli kuin niillä olisi menty aina. Itse kokeilen kanget nyt tulevalla viikolla ja tunnustelen miltä se niillä tuntuu.

Kyllä tästä tulee oikeasti hieno peli vielä!
Mä olen ihan rakastunut lusitanoihin nykyään... Siis se keveys ja herkkyys! 


Leikkasin Hansille nyt ratsutukan!  Sillä oli niin paksu ja pitkä harja, ettei sellaista lettiä saanut sillä pysymään oikein millään. Nyt sille saa sitten hienot sykeröt kun leikkasin ja ohensin harjaa. :)
Lyhyt tukka tuo kaulaa paljon paremmin esille, ja sitten kun Hans kasvattaa oikein orikaulan, näky on hieno. Ja jotenkin siitä tuli nyt aikuisemman näköinen. ;)

24. syyskuuta 2016

Chia de Gracian uutuuskirja

Oletko jo tutustunut tähän uuteen kirjaan?

Kanervasta karpaloon: hevosen superfood löytyy luonnosta on uuni tuore pieni kirja, jossa esitellään kaikista yleisimmät hevosen ruokinnassa käytetyt yrtit ja samalla se toimii oppaana luonnonmukaisempaan ruokintaan. Olen selaillut kirjaa läpi, ja etsinyt tietoja niistä yrteistä jotka kiinnostaa/koen tarvitsevani Hertalle.

Kirjassa on hyvin selkeästi jaoteltu eri yrtit käyttötarkoitusten mukaan. Toisaalta, voit etsiä myös yrtti kerrallaan tietoa.
Tämä ei ole mikään paksu raamattu, vaan näppärä pokkarityylinen tietoisku kirjanen. Kirjasta löytyy kattavasti tietoa yrttien käytöstä, joten jos jokin mietityttää niin täältä löytyy kyllä vastaus. Vaikka Google toimii hyvänä kaverina tietoa etsiessä, tästä kirjasta ainakin itse saan riittävästi tarvittavaa tietoa käsiini jos harkitsen jotain yrttiä. Ja mikä parasta, selvällä suomen kielellä.
Kirjan kuvitus miellyttää ainakin omaa silmääni paljon.

Tästä puheenollen, Hertalle on jo nyt alkusyksystä ennaltaehkäisevästi alettu syöttämään Chia de Gracian piparminttua ja timjamia. Timjamia olen syöttänyt ennenkin Hertalle sen pahimpina yskäaikoina hyvällä menestyksellä, mutta nyt päätimme yhdistää sen piparminttuun.
Hertalla on siis aikanaan ollut tosi rajujakin yskäoireita keväisin/syksyisin, mutta nykyään oireet ovat hävinneet hyvän heinän ja talli-ilman ansiosta. Syötän kuitenkin varuiksi ennaltaehkäisevästi kuurin näitä, ja katsotaan onko niistä apua talveen mennessä.
Teen näistä postauksen sitten kun näen vaikutukset!

Kirjalla on hintaa vaivaiset 14,90 ja sen saa tilattua verkkokaupasta osoitteesta www.chiadegracia.fi



21. syyskuuta 2016

TDF treenit: 2. päivä

Jatkoimme samojen asioiden parissa mitä eilen ja Hertta oli super! 
Kun olin alkuverkkaamassa edellisen ratsukon aikana, ja hekin harjoittelivat piaffia, niin H oli selvästi miettinyt kotona päivän ajatuksia, sillä kun kaverihevoselle käytettiin raippaa ja ääntä apuna piaffin harjoittelemiseen maneesin toisessa päädyssä, Hertta alkoi itse ottamaan piaffi askelia kun vain kävelin! :D Ihana hevonen. Niin tosissaan töissä! Ja höristen tietty pisteli menemään piaffia, vaikkei kukaan pyytänyt siltä sitä. On tainnut sokerit osua oikeaan osoitteeseen oikealla hetkellä, kun hevonen niin haluaa esittää piaffia ;)

Aloitimme jälleen ensin sarjoilla. Tein tehtävän samanlailla kuin eilen.
  • Ensin vain yksittäiset isot laukanvaihdot diagonaalilla. No problem.
  • Sitten pitkää sivua pitkin 4 kappaletta nelosia. No problem. Hienot vaihdot!
  • Sen jälkeen pitkällä sivulla 4 kappaletta kolmia. No problem tässäkään!
  • Näiden jälkeen otettiin kakkoset... Huomaan että H vähän jännittyy, mutta sain esitettyä 4 kpl kakkosia puhtaasti, joskin ei niin hienoin vaihdoin! Sitten annettiin Hertalle heti tauko.
Eli työskentely tosiaan pidetään lyhyenä. Tehtävä kerrallaan ja sitten tauko. Ei jäädä hinkkaamaan, ettei H kuumene ja ala jännittämään. 
Käynnin jälkeen kokeiltiin sama kuvio uudelleen ja se onnistui. Heti perään tulin sitten uralla 4 kpl ykkösiä ilman mitään ongelmaa! Jes! Jätettiin vaihdot sitten siihen. Mutta tämä oli kyllä hyvä vinkki millä sain Herttaa takaisin sarjojen pariin. Se jotenkin jännittyi nyt viime viikolla niin pahoin vaihdoista ettei esitä enää ykkösiä ja kakkosia. Se meni sekaisin niistä. Nyt oli taas paljon paremmin "aivot" mukana ja malttia. Toki ykköset ja kakkoset eivät vaihtoina olleet niin hienot kuin kolmoset tai neloset, mutta ihan sama. Nyt mennään hetki helpotetusti.

Käyntipätkän jälkeen aloimme tekemään ravissa taas passagea, ja sitä myöten piaffea. Passagea H oikein tarjosi! Miten voi hevonen oppia noin nopeasti, yhden päivän aikana?! Passagessa oli todella hyvä tahti ja se ei vaappunut. Askeleet olivat symmetrisiä myös takaa, koska H pysyi tahdissa ja tasapainossa. Tein heti kaksi kertaa kolmikaarisen passagessa, ja se tuntui paljon helpommalta kuin eilen. 
Tämän jälkeen Janne jo tulikin auttamaan raipan kanssa taas maasta käsin piaffeen. Tehtiin nyt piaffe suoraan passagesta ja voin sanoa että H siirtyy aika leikiten passagesta piaffiin, jos se vain on rento eikä heittäydy pohkeen taa.

Piaffissa vaatii vielä treeniä pohkeen edessä pysyminen. Tämä korjattiin sillä, että annan (tai oikeastaan vaadin) Hertan edetä piaffin aikana. Näin ollen se ei pääse mun taakse, vaan pysyy mun edellä kun "tuupin" sitä samalla eteen kun mennään piaffia.

Kuvat ovat Taru Arolan käsialaa!
Ravissa teimme ensin siirtymisiä passageen ja takaisin
Passageen ponnistamassa 
Kerroin Jannelle että meidän pirueteissa on sama ongelma kuin piaffissa. H jarruttaa liikaa ja jää keikkumaan pohkeen taa, jolloin se vetää piruetin pikakelauksella läpi heittäytyen enkä pääse ratsastamaan sitä piruetin aikana, saatika piruetista ulos silloin kun minä haluan. Hertta on niin nopea. En pääse väliin, jos se karkaa pohkeen taa. 
Tehtiin molempiin suuntiin KERRAN piruettitreeniä niin että Janne auttoi siinäkin maastakäsin. 
Mun täytyi olla todella tarkka. 2 askelta kääntäen piruettilaukkaa ja sitten MINÄ ratsastan ulos. Ei saa rynnätä ulos, mutta ei saa myöskään jäädä niin paikalleen, että H ei lähde ulos piruetista kun minä pyydän. Sen täytyy koota kun pyydän ja sen täytyy tulla piruetista pois kun pyydän. "Sen täytyy seurata sitä mihin nenä osoittaa". Eli jos minä osoitan että "Nyt nenä osoittaa suoraan, mennään suoraan" ja jos pyydään kääntämään jyrkemmin piruettia niin se tapahtukoon. Jannella on niin tarkka silmä, että hän osaa auttaa juuri oikealla hetkellä raipan kanssa maasta ilman että H mitenkään jännittyy raipasta "väärin". Se reagoi juuri siihen suuntaan mihin halutaan eikä mitään ahdisteluja tarvita. Herttaa ei missään nimessä voi ahdistella raipalla. Se oikeasti räjähtää. Pari kertaa jos sillä raipalla koski, niin kovin nopeasti tuli napakka potku suoraan taakse! Saa olla varuillaan raipan kanssa maastakäsin. 

Vitsi mitä piruettiaskelia sieltä tulikaan! Lopetettiinkin jo sitten tähän, joten nyt tuli 30 minuuttia tehokasta työsktentelyä ilman turhia askeleita ja haahuiluja. Näkeehän jo kuvistakin kuinka eri näkösiä nämä treenipiruetit ovat kuin kisoissa! 
Janne sanoi, että Yrjössä ja Inter I pääsee vielä helposti huijaamaan piruetit. Ne vaan tulee poikittaisella linjalla ja ne on helppo ratsastaa vähän sinne päin ja huijata tuomaria. Ne voi tehdä vähän missä huvittaa. Inter II ja GP:ssä piruetit tulevat suoralla keskilinjalla, joten ne eivät anna yhtään armoa tuomareiden silmiltä. Tuomari näkee heti onko piruetti linjassa keskellä ja kuinka paljon se leviää. Keskilinjalla tulee ratsastaa keskilinjaa pitkin piruettiin ja siitä tulee ratsastaa keskilinjaa pitkin ulos. Nyt sen vasta alkaa tajuamaan kuinka vaikea ohjelma joku GP:kin on. Se ei oikeasti anna armoa. Inter I tuntuu tosi kivalta ja helpolta ohjelmalta näiden jälkeen... Siellä saa armoa tietyissä kohdissa.
Tässä tuli taas huomattua tuttu lause. Mitä enemmän kehittyy, sitä vähemmän huomaa tietävänsä asioista mitään.. ;)

H keskittyy takan olevaan raippaan selvästi. :D Onneksi se reagoi aika pieneen apuun ja yrittää jo tosissaan punnertaa kun raippaa vain pitää tuolla takana koskettamatta.
Todellakin paino siellä ulkotakajalalla!
Sitten päästiinkin jo ratsastamaan piruetista ulos, ja vitsi mikä tunne kun H oikeasti odotta muua ja saan ihan itse ratsastaa!
Janne kehui jälleen Herttaa sympaattiseksi kaveriksi ja todella hellyyttäväksi. Kuulemma niin söpöä kun se hörisee ja tekee tosissaan töitä. Eikä hän uskoisi 18 vuotiaaksi! Sanoi että jos kertoisin Hertan olevan 13 vuotias, niin hän uskoisi. Ikä ei tosiaan Hertassa näy liikkeissä eikä työskentelyssä. Hertta on nyt totisesti valloittanut uusia ihmisiä olemuksellaan! Kukas ei nyt Hertasta voisi olla tykkäämättä, ainakaan kun viimein livenä tapaa ja kuulee kuinka se hörisee vieraillekin ihmisille :)

Nyt Hertalla on huomenna kengitys. Käyn aamulla pikaisesti juoksuttamassa sen ennen töihin menoa. Perjantaina taidetaan vain mennä maastoon/kävelylle ja lauantaina teen jonkun tosi kevyen jumpan. Sunnuntaina jatkuukin treenit, sillä Hertan selkään kiipeää Suomeakin olympialaisissa edustanut Emma Kanerva! :)
Emma on tulossa jälleen valmentamaan Erkylään, mutta itse en osallistu tällä kertaa juurikin siksi, että Hertalla on nyt ollu aika rankkaa kisojen ja treenien muodossa. Emma kuitenkin ratsuttaa Hertan sunnuntaina, joten vihdoinkin näen Hertan selässä jonkun todellisen ammattilaisen! Katsotaan saisinko jotain lisävinkkiä ja huomioita myös Emmalta kun hän käy testaamassa Hertan :)

H taas niin tyytyväisenä itseensä töiden jälkeen! Ilme on kirkas kun Janne käveli sokerin kanssa kohti.. ;)

20. syyskuuta 2016

TDF treenit: 1 päivä

Ai vitsit! Näin se kesäloma kuuluu viettää, hevosten selässä ja sitten Hertan kanssa treenaten! Tykkään levittää mun kesälomia tällain osiin kun muut ovat jo lomansa lusineet. Säästän kesälomapäivät mieluummin tällaisia treeni/kisamatkoja varten kuin pitäisin ne yhteen pötköön kesällä. En tykkää "vaan lomailla" vaan haluan käyttää vapaapäivät kunnolla jotain järkevää syytä varten. Ehtii jopa reaaliajassa bloggaamaan päivän kuulumiset! :D
Nyt saatte jälleen nauttia laadukkaista kuvista, sillä Taru tulee kuvaamaan molempina päivinä treenit. Saan ihan aiheeseen liittyviä kuvia postaukseen tekstin tueksi.

Pöllöpallo spottasi "kieron peilin" ja jäi tuijottamaan sitä. Kerrankin sen saa kameran edessä korvat höröllee, jos se ei huomaa koko kameraa... :P
Tänään oli siis Keisarinmäessä TDF treenien ensimmäinen päivä. Kerroinkin jo heti Jannelle että edelliskerran jälkeen saatiin "riskiratsastuksella" Salosta uudet ennätyspisteet Inter I tasolle ja nyt lauantaina korkkasimme ensimmäisen kerran virallisen tuloksen Inter II tasolta. Kerroin myös että nyt on ykköset ja kakkoset karkuteillä, eikä ne vaan onnistu. Tähän Jannekin sanoi että hyvin normaalia. Yleensä kaikilla käy niin, että sitten kun ykköset oppii, ei hevonen muuta osaakkaan hetkeen omasta mielestään. Sitten kun niitä alkaa muokkaamaan, niin ne voi hetkeksi jopa "kadota". Ei siis kuulemma hätää! Nyt kuitenkin ykköset ovat hetken aikaa pannassa. Niitä ei nyt hetkeen saa tehdä ollenkaan. Tehdään vain helppoja ja kivoja yksittäisiä vaihtoja, tai kolmosia, sekä nelosia. 

Aloitettiinkin heti niillä vaihdoilla. Tehtiin ensin vain nelosia tai kolmosia, eikä menty kokorataleikkaalle. Tässä tilanteessa kun vaihdot on nyt "kuumaperuna, johon ei voi koskea" niin on hyvä ottaa askel taaksepäin ja mennä tekemään niitä pois sieltä diagonaalilta. Kolmosissa ja nelosissa ei ollut mitään ongelmaa. Hertta esitti hienoja ja isoja vaihtoja rennoin mielin. Sitten kun tultiin kakkosiin, niin jo alkoi jännitys... Takaa tuli epäpuhtaita vaihtoja välillä tai sitten kakkosten sekaan tuli taas ykkösiä... Tulin vaihtolinjat kakkosissa melkein keskellä maneesia, jotta pystyin heti kääntämään voltin laukassa jos Hertta heittää ykkösvaihdot päälle. Ei siis rankaisua jos se tekee ykkösiä, vaan kännetään voltti, koska on sanomattakin selvää että ykköset lakkaa. H on niin nopea jos se heittäytyy ykkösiin, etten suoralla pääse niihin väliin! Jos käännän voltin -> saan hallinnan.
Hetken kun tultiin tällä mentaliteetilla, niin kyllä ne ykköset jäi välistä pois ja lopuksi sain suhteellisen varovaisen, mutta puhtaan kakkossarjan. 

Sitten työstettiin ravissa. Tehtiin aluksi keskiravin tyyppisestä ravista passagea ja takaisin. Koko uraa pitkin, ja aina yksi kirjain väli pitkällä sivulla passagea, ja sitten ulos. Myöhemmin tehtiin kaksi kirjainväliä passagea, ja sitten taas ulos. Tarkoituksena on, että passageen siirrytään HETI pisteessä, ja passage on tasalaatuista, ja sitten passage lopetetaan HETI pisteessä. Ei siis mitään "eipäs juupas" askelia, vaan se on selvä ravi, ja sitten se on selvä passage. Ei väliaskelia. Tämä toimi aika kivasti, kun ajateltiin sellaista pienempää passagea, jossa H vielä pitää tasapainon. En saa muuttaa isompaan passageen kesken sen passagen mitä aloitin. Muuten se alkoi vaappumaan. 
Kun nämä siirtymät tulivat selvästi ja passage oli tasaista (se muuten oli tosi hienoa välillä!), siirryimme tekemään passagea kolmikaarisella kiemuralla. Näin ollen saamme passagea kaareville linjoille eikä vaan suorille. 

Aluksi passagen tahti alkoi jäädä liian paikoilleen kaarevalla. Taivuitan aivan liikaa Herttaa kaulasta kaarteen aikana vaikkei tartte. Kun ajattelin suorempaa hevosta, passage parani. Hienosti Hertta jaksoi tehdä pitkiä pätkiä hienossa passagessa koko kolmikaarisen! Varsinkin sitten kun minä vähensin säätämistä selästä, ja annoin sen leiskautella menemään... ;)


Ravissa oli tosi hyvä fiilinki!
Passagea kaarevalla uralla, tämä oli haastavaa aluksi. Hertta kyllä ponnistaa hyvin passagessa ylös.
Passagea kolmikaarisella.

Viimeisen kerran kolmikaarisella piti siirtyä piaffiin keskilinjaa ylittäessä. Tässä ilmeni ongelma. H jännittyi niin että se mitään piaffia ollut... Pikemminkin vain töksöttämistä paikoillaan jossain ravin tapaisessa askellajissa. 

Tässä on noidankehä:
  • H jännittyy ja piaffi jää matalaksi -> minä alan puristaa/patistaa/hoputtaa
  • Tästä seuraa entistä enemmän jännittymistä selästä, jolloin selkä menee lukkoon
  • Sitten ei ole piaffia ollenkaan, vaan H melkein pysähtyy ja jähmettyy... Jonka jälkeen patistan vielä lisää, josta se vielä lisää ahistuu...
Tähän väliin saatiinkin sitten apua. Janne tuli raipan kanssa avuksi. Juuri se mitä tarvitaan! Ohjeiksi sain, että minä aloitan piaffin, mutta sitten olen ihan hiljaa, enkä koske Herttaan. Janne antaa avut maastakäsin. Näin H alkaisi pikkuhiljaa oppimaan piffaamaan yksin, eikä niin että minä pyydän jokaista askelta. 
Jos Hertta alkoi ottamaan piaffissa askelia taakse päin, vain silloin sain korjata molemmilla jaloilla eteen. Välillä pidettiin tauko ottamalla piaffista pysähdys ja tämän pysähdyksen ratsastin taas minä. Ainut mihin en saanut vaikuttaa, oli piaffi.

Aluksi H ei ihan ymmärtänyt. Se siirtyi kyllä piaffiin mutta heti kun lopetin pohkeilla ratsastamisen, niin loppui piaffikin. Tässä vaiheessa maastakäsin saatiin apua ja H jatkoi. Pari kertaa tehtiin tämä ja pysähdystauon aikana vain hirveät taputukset, niin jo Hertta hiffasi ja piffasi yksinään! Minä vain aloitin, Janne tahditti maasta jos tarvitsi ja minä pysäytin. 
Voitte vaan kuvitella mikä hörinä Hertasta aina lähti pysähdyksen ja taputuksen aikana! ;D 
Seuraava valmistuva ratsukkokin kysyi "Höriseekö se?? Ihan kiva, kun hevonen hörisee myös sille jolla on raippa kädessä!" 
Tuo on niin hassu piirre Hertassa. Mitä enemmän siltä pyydetään ja sen kanssa tehdään töitä, sitä enemmän se alkaa hörisemään kun sitä kehuu sen jälkeen! 
Valmennuksen jälkeen oli pieni show sitten päällä, kun H huomasi että kävelykone oli laitettu päälle... Siis tuo ei pelkää mitään nii paljon kuin kävelykonetta! Ai että mikä vääntö ja taistelu kun H pisti pihalla ihan ranttaliksi. Kaikki muut hepat katsoo ihan ihmeissään että mikä tota vaivaa kun Hertta hilluu ihan keskenään pihalla! Ei muuta kuin traileriin poni äkkiä "karkuun" kävelykonetta. Raukka tärisi kopissa vaikkei enää nähnyt koko masiinaa. Hitto vie, mikä Mummo! :D 

Tässä alun piaffiongelmaa. H painuu selästä matalaksi ja jarruttaa. Minä patistan minkä ehdin ja noidankehä on valmis... Hertan ilmekin menee vähän mietteliääksi.
Tässä saan apua juuri siihen mihin tarvitsen. Keskityn vain istumaan ja maastakäsin tulee apuja piaffiin. Annan käsillä todella kevyen tuen ja tarjoan nenää eteen. Niska on korkeimpana kohtana!
 Hertta on vielä hyvä kun ei siihen tarvitse edes koskea raipalla. Se on aika herkkä maastakäsin raipalle. Hipaisu välillä riittää tai seinän rapistelu raipalla.
Janne sanoi, että Hertalla on todella hyvä tahti piaffissa ja passagessa. Se ei todellakaan laahaile jalkojaan. Piaffi ei ole mitään "kävelyä", mitä joskus näkee kun piaffi sammuu. Hertta vain tarvitsee vielä voimaa enemmän, jotta se jaksaa kyykätä vielä enemmän. Mieluummin kuitenkin näin päin, kuin että H olisi "laiska piffaaja". 

Huomenna jatketaan tällä samalla teemalla. Käymme siis varmaan tuota piffi-paffi osastoa jälleen läpi. Uskon että H jo sisäistää aika nopsaan tämän ja jatkaa huomenna siitä mihin jäätiin.