Kootussa Ravissa

26. heinäkuuta 2011

Kouluhevosen hypyttämistä

Välillä muutakin tekemistä kuin koulukiemurat. Tänään oli H:lle vuorossa irtohypytystä, seuraaviin kisoihin on aikaa, joten kerkiää vähän vaihtamaan työskentelyä ja antamaan sen pikkuaivoille muuta ajateltavaa. H on mielenkiintoinen hyppääjä. Kapasiteettia sillä on, mutta minkäännäköistä esteälyä sillä ei ole ollenkaan! Se hyppää mitä eteen laitetaan mukisematta, mutta tyyli ja hyppypaikat eivät aina ole ihanteellisia...
  Toki tämäkin asia olisi ratkaistavissa säännöllisellä treenaamisella esteillä, saisi kehitettyä sitä esteälyä lisää, mutta oma mielenkiinto ja taito esteillä ei todellakaan ole mikää mahtava. Joskus on hauska hypellä, varsinkin H:lla sen mielenkiintoisten hyppyjen takia, mutta siihen mielenvirkistykseen noin kerran kuussa se jääkin. Olen kyllä päättänyt, että joskus (miksei jo tässä syksyllä) käyn sillä jossain seura/aluekisoissa hyppäämässä jonku 70cm! Se ei melkeinpä koskaan kiellä, vaan menee vaikka tulisi kuinka huonosti esteelle. Raukka ei ymmärrä että kieltäminen on joskus hevoselle hyvä itsesuojelu taktiikka... :)

Mutta asiaan, tänään oli pikahypytys kaverini Riikan kanssa. Hertan olin kerennyt lämmitellä juuri kun muistin että kentällä alkaa toisen hevosen ratsastustunti... Juoksutusta ensin. Hertta osaa näköjään laukanvaihdot juoksuttaessakin. Tuli ristilaukka, vaihtoi vastalaukalle "pyynnöstä" ja uudesta pyynnöstä myötälaukalle. Huomaa kyllä että sarjavaihtoja on jo treenailtu, alkaa tulee tasapainosempia vaihtoja! No mutta siitä sitten äkkiä hevonen kujaan ja ripeällä tahdilla nostettiin esteitä. Lähtö korkeudet olivat noin 60 ja 80 cm kahdella pystyllä ja ensimmäistä kertaa H hyppäsi välit ja kaikki hyvin. Ensimmäisellä kerralla tosin laitoin sarjavälin liian pieneksi niin Hertta hyppäsi sen innarina (no enhän minä tiedä miten ne estevälit menee!) Levennyksen jälkeen H hyppäsi kaikki mallikkaasti, kertaakaan pudottamatta/muutenvain säätämällä askelia sekaisin. Lopuksi viimeinen este oli 110 cm ja pienellä kopautuksella pääsi puhtaasti yli. H vetää kujan täysillä läpi ja hyppää korkeelta, mutta kujan jälkeen suuntaa suoraan Riikan luokse, jolla on ruokaämpäri... Helppoa ;)
  Hertta harvoin lähtee riehumaan vapaana ympäri kenttää. Sitä voi pelkällä riimulla taluttaa kujaan, päästää sen kiitämään kujan läpi, ja se tulee kujan jälkeen luokse ja taas sama homma alusta. Ehkäpä maailman helpoin käsiteltävä otus?
  Ehkäpä esteitä täytyisi lisätä vähän lisää viikko-ohjelmaan, on se vaan niin hyvää jumppaa selälle kouluhevosellekkin. Ja joutuuhan se oikeesti koukistaa takajalkojaankin. Myös kouluhevosen putkiaivoille se tekee myös hyvää, se joutuu kerrankin päättämään itse, mitä se tekee seuraavaksi ja miten. Herttakin on niin työmyyrä, että aina odottaa ratsastajan tekevän kaikki ratkaisut, hieman vaikeaa sitten esteillä, sillä minä en ainakaan niitä ratkaisuja osaa tehdä.

Noh, toditusaineistoa tästä tämän päivän säätämisestä tuli Ripan ansiosta, täytyy harjoitella kuvien lisäämistä lisäämällä ne tänne!

25. heinäkuuta 2011

Hikitreenejä

Nyt se on sitten tehty, meinaan pitkään harkittu blogin perustaminen. Alku aina kankeaa, vaikea miettiä mitä tänne kirjoittaisi, toisaalta asialla ei niinkään ole merkitystä, omaksi ilokseni voin näitä sitten lueskella. :)

Päällimäisenä on mielessä kesän kivat kelit ja suotuisat treenausolosuhteet. Kesä on omalla kohdalla oikeastaa ainut aika jolloin voi treenata täysillä, sillä maneesittomalla tallilla asuminen tuo ne omat haasteet kentällä treenaamiseen talvella. Toisaalta olisi mukavaa antaa hevoselle laidunlomaa ja akkujen latautumista, mutta houkutus oppia lisää on liian suuri. Talvella sitten tulee niitä pakollisia kävelykausia hevoselle liian kovien pakkasten tai kentän huonon kunnon takia. Jääköön kesälomat sitten talvelle. :)

Näillä helteillä treenaaminen on ollut jokseenkin tuskaista, toisaalta mieluummin helteessä treenaaminen kuin talvella -20 asteen pakkasessa ratsastaminen. Hyi...
Hevosen ja tietenkin omasta nestetankkauksesta pitää muistaa siis pitää huolta, mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tosin eilen tämä hevosen pakkojuottaminen kostautui itselleni, sillä Tampereen aluekoulukisoissa suoritusta häiritse hevosen älytön kusihätä! Laukanvaihdot epäonnistui hevosen potkaistessa aina vaihdon aikana sivulle, ja 2 kertaa tuli rikkominen laukalle (vieläpä toinen meijän bravuurissa, eli lisätyssä ravissa, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut!) No mutta jokainen kerran elämässään kusihädässä olleena varmaan ymmärtää ettei silloin vain kykene tekemään mitään muuta kuin olemaan kupla otsassa ja jalat ristissä...

Hirveän näennäisesti fiksuna jouduin toteamaan että nestetankkaukseni meni metsään. Tästä viisastuneena taidan jättää hevosen juottamisen ennen kisoja kokonaan pois, juokoot sitten kisoissa jos on jano.

No mutta kokemusta on nyt taas lisää! Seuraava kisakerta häämöttääkin jo todennäköisesti Ypäjällä kisaviikolla lauantaina 6.8. Silloin saattaa olla vuorossa kansallinen avoin He A ja avoin Va B. Toivottavasti silloin suoritusta ei häiritse pieni paine rakossa, kumpaakaan, hevosta eikä ratsastajaa... :)