Kootussa Ravissa

29. lokakuuta 2015

Kysymysten aika?

Miten olisi? Kysymyspostaus?

Jos tulee tarpeeksi kysymyksiä tämän postauksen kommenttiboxiin niin teen niistä oman postauksen vastauksineen. :)

Laittakaahan siis kysymyksiä tulemaan!

Mun elämä on tällä hetkellä niin tylsää, ettei ole mitään mistä kirjoittaa. Taistelen koulun kanssa kaiken liikenevän ajan töiden ja Hertan jälkeen, joten nyt kaipaan jotain muuta ajateltavaa!

25. lokakuuta 2015

Paluu treeniin.

Nyt kun olen itsekin vihdoin oikeasti terve, on Hertta joutunut totisesti jälleen hommiin! Se on ollut onneksi koko mun viikon mittaisen saikun aikana liikenteessä, mutta varsinaisesti kunnolla töitä sen kanssa ei ole tehty. Tämän kyllä huomaa varsinkin näinkin iäkkäällä hevosella.

Missään nimessä Hertta ei ole ollut huono ratsastaa, päin vastoin oikein mukava ja miellyttävä. Se missä kevyt työskentely näkyy, on takaosa. Se muuttuu hieman hitaaksi ja kun kuitenkin olisi äärimmiäsen tärkeää että takajalat olisivat nopeat ja aktiiviset niin tämän kanssa olen joutunut nyt tekemään töitä.
Päätin ottaa kolmen päivän "dressagekuurin" tähän viikonlopulle. Torstaina ja perjantaina jumppasin Hertan oikein hyvin nivelillä läpi. Tein kokoamisia suoralla uralla, sekä paljon ympyröitä ja taivutuksia. Tahdoin sen vain olevan rehellisesti läpi, taipuisa ja kokoavan itseään. Eli oikeastaan nämä kaikki lähti siitä että sain taas sen takajalat heräämään. Torstaina tämän huomasi että joutui aika paljon tekemään yksinkertaisia tehtäviä jossa keskityin vain ja ainoastaan aktiiviseen takaosaan samalla kuitenkin ollen tarkkana ettei Hertta saa alkaa painamaan/roikkumaan edestä. Perjantaina jatkoin samalla linjalla ja Hertta oli jo paljon parempi kun sen edellisenä päivänä on ratsastanut tarkkaan läpi. Nyt otin jo perjantaina kuitenkin vähän piruettilaukkaa suoralla uralla mukaan. Tässä piruettilaukassakin olin todella tarkka ettei Hertta saa jäädä hitaaksi, vaan sen täytyy pitää sama tahti kuin normaalissa laukassa, vaikka se kyykkäisi piruettiin.
Lauantaina laitoin jo sitten kanget pitkästä aikaa päähän ja ajattelin tämän kolmannen päivän olevan se kaikista rankin. Nyt oli kaksi päivää herätelty ja valmisteltu hevosta kunnon treeniä varten, ja sen huomasi hyvin. Pääsin alusta alkaen tekemään ihanan rennolla ja pyöreällä hevosella töitä. Tässä huomaa kuinka tärkeää on kisoissakin se valmistelu edellisinä päivinä! Se treeni ja sen tulos näkyy seuraavana päivänä, mutta täytyy muistaa, että se näkyy joko positiivisena tai negatiivisena, riippuen treenin laadusta. Maitohapoille ajettu hevonen ei ole hyvä, mutta lihaksiltaan "herätelty" hevonen on parhaimmillaan sitten kyseisenä päivänä kun vaaditaan "täydellisyyttä".

Hieroin Hertan kankkuun linimenttiä. Taisi olla ihanaa... ;)
No joo, takaisin lauantaihin.

Mietin jo etukäteen millaisen treenin saisin tehtyä heti alkuun. Dilemma Hertan kanssa usein on se, että millä saada se aktiiviseksi mutta kuitenkin säilyttämään rentous. Se on niin hätähousu ja kuumenevaa sorttia. Toisaalta sillä on kyllä lehmänhermot siinä mielessä että vaikka kuinka olisi vaikea asia ja sitä jäädään jankkaamaan niin se vaan jaksaa yrittää! Mutta asiat menevät paljon helpommin kun kuumeneminen jätetään välistä.

Aloitin työskentelyn isolla volttikahdeksikolla ravissa. Olin yksin maneesissa joten mulla oli paljon tilaa. Tein siis käytännössä kahdella isolla keskiympyrällä kahdeksikkoa aina keskellä vaihtaen suuntaa. Keskellä suunnan vaihdon yhteydessä tein siirtymän käyntiin. Eli tein siirtymisiä käynnin ja ravin välillä yksinkertaisuudessaan. Näin aloitin työskentelyn kolmella asialla:
1. Ympyrällä ollessaan Hertan täytyy taipua kyljistään molemmissa suunnissa.
2. Hertan täytyy reagoida pidättävään apuun siirtyessä käyntiin.
3. Hertan täytyy reagoida eteenpäin vievään apuun siirtyessä raviin.

Yksinkertaista. En kiinnitä huomiota mihinkään muuhun aluksi kun näihin. Muodosta viis. Pikkuhiljaa kun tein tätä tehtävää alkoi Hertta lämmetä ja taipua. Se tuli pehmeästi takaisin ja se lähti terävästi takaisin raviin. Tässä vaiheessa se muotokin ja peräänanto paranee itsestään. Peräänanto ei ole tavoite, vaan tulos, sanoi itse Kyrakin!
Jatkoin samaa tehtävää myös laukassa hetken kuluttua ja yllätyin itsekin kuinka isoa ja rauhallista laukkaa Hertta alkoi laukkamaan! Hertan huonoin askellaji on laukka, sillä se on aika pientä ja matalaa, mutta nyt kun se oli rento ja läpi ennen ensimmäisiä laukkoja niin itse laukkakin lähti heti paljon paremmalla draivilla menemään. Jes. Jatkoin siis tehtävää hetken aikaa muutoin samalla idealla, mutta ravin sijaan askellajina oli laukka, eli laukka-käynti siirtymiä suuntaa vaihtaen kahdeksikon keskellä. Kiva tehtävä! Suosittelen.

Pienen paussin jälkeen aloin työstämään piruetteja. Olin tosiaan kaksi päivää lämmitellyt Herttaa piruetteihin hakemalla siihen taas piruettilaukkaa, joten lauantaina tehtiin sitten harjoituspiruetteja. En kuitenkaa tehnyt oikeita piruetteja missään vaiheessa, ne säästän aina vasta radalle. Työskentelypiruetti on piruettilaukkaa mutta isommalla ympyrällä. Siinä pystyn paljon paremmin muokkaamaan ja ratsastamaan piruettia ja kehittämään sitä. "Kisapiruetti" on sitten se tämän harjoituspiruetin tulos!
Vasemmalle Hertta teki oikein mallikasta piruetti laukkaa isommalla ympyrällä kääntäen, mutta oikealle huomaan tämän lomailun vielä. Hertta tuppaa tarjoamaan liian hitaaksi piruettilaukkaa oikealle, jolloin helposti kantava ulkotakajalka (vasen tässätapauksessa) jää hitaaksi eikä kanna kunnolla. En kuitenkaan tehnyt tästä numeroa, enkä edes hakenut seinältä raippaa avuksi nopeuttamaan tätä vasenta takajalkaa. Kyllä se sieltä helpottuu treenin myötä kun taas palaillaan piruettien pariin. Ei ressiä! Täytyy vain tiedostaa ne asiat mitä tulee olemaan tapetilla hevosen kanssa tulevissa treeneissä ja lähteä sitä mukaan miettimään treeniohjelmia jotka tukevat hevosen heikkoutta.
Piruettiin ponnistamassa viime toukokuussa Laaksolla. Yllättävän hyvin Hertta saa fyysisiltään rajoitteiltaan laukkaa koottua ja lyhennettyä. Eipä ole takakorkean ja pitkärunkoisen näköinen. Se mahakin katoaa kun sen vetää sisään.. ;)
Kuva Taru Arola
Lopuksi kävin vielä sarjavaihdot läpi. Niissä Hertta sitten vasta kuumeni. Hertta alkaa sarjan loppuakohden kiihdyttämään ja karkaamaan avuilta kuumenemisen takia. Miten ratkaisin asian? 
"Tee aina päinvastoin kuin hevonen tekisi"
Siirsin siis jokaisen sarjan jälkeen käyntiin. Tein esim. 9 vaihtoa joka toisella askeleella, ja heti sen jälkeen taputus ja käyntiin. Sitten uudestaan koko rataleikkaalle ja vaikka 5 vaihtoa joka kolmannella askeleella, jonka jälkeen taputus ja käyntiin. Eipä tarvinnut montaa kertaa tehdä kun Hertta pikemminkin vain rentoutui ja "löystyi" vaihtojen loppua kohden, koska se tiesi että kohta siirrytään käyntiin. Yksinkertaista loppujenlopuksi!
Nyt Hertta saa sitten pari kevyttä palauttelu päivää ja loppuviikko aletaan miettimään kisoihin valmistelua.
Aina täytyy muistaa pitää aivot mukana ratsastuksessa. Ratsastajalla on ne aivot, hevosella voima.
Treeni onnistui ja pystyin hyvillä mielin lähteä ajelemaan kohti Helsinkiä Horse Shown merkeissä. Kävin paikan päällä perjantai ja lauantai iltana. Kyllä se Horse Show aina saa puhtia omaankin treeniin kun näkee huippuluokan kisat. Harmillisesti en saanut alennuslippuja mihinkään missä olisi ollut kouluratsastusta joten pitkin hampain "jouduin" mennä katsomaan esteratsastusta.. ;) Hitto, tahdon niin paljon jälleen Hertan kanssa estetunneille niinkuin viime talvena...

Vuoden viimeiset kisat kisaamme muuten Ypäjällä 1.11! Mietin jonkun aikaan viitsiikö enää lähteä kisoihin, sillä katse on jo ensi kaudessa eikä tavotteita tälle kautta ole. Ajattelin kuitenkin käydä kääntymässä Ypäjällä, sillä Hertan kanssa kisaan kuitenkin tällä hetkellä koko ajan viimeisiä kisoja, joten täytyy nyt nauttia vielä kun voi. Tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa, voi olla ettei mulla tule olemaan ollenkaan hevosta millä kisata,  varsinkaan tällä tasolla, niin nyt mennään vielä niin kauan kuin se on mahdollista. :)
Menemme vain sunnuntaina Inter I luokan. Lauantaina olisi myös ollut Va A, mutta en tykkää siitä ohjelmasta. Inter tai PSG on paljon kivempi!

Niin se aika rientää. Kuvassa verryttelemässä Ypäjällä tämän kauden ensimmäisissä kisoissa huhtikuulta. Nyt sitten kisataan jo kauden viimeiset kisat jälleen Ypäjällä. Toivottavasti Hertta ei olisi yhtä villi niinkuin keväällä. Ypäjällä on joku magic touch Hertalle ja se  on siellä aina 10 vuotta nuorempi.... :D
Ainiin! Varmistui tieto että ehdin vielä mukaan Emma Kanervan klinikkaan 6-7.11 perjantaina ja lauantaina! Emma tulee Englannista tänne Suomeen, ja pitää kaksipäiväiset valmennukset meidän kotitallilla Erkylässä. Ei perhana mua alkoi jännittämään! En ole pitkään aikaan käynyt vieraiden valmentajien silmien alla. Pitkään mietin että viitsinkö edes kysyä pääsenkö mukaan, jos vaikka valmennuksiin on joku tasovaatimus ja riittääkö mun rahat. Tässäkin kuitenkin mietin että helkkari, tilaisuus täytyy käyttää hyväksi kun sellainen tulee ja mieluummin kaikki rahat valmennuksiin ja jätän ostamatta kaikenmaailman tingelitangelit!


21. lokakuuta 2015

Stunttiratsastajia

Hiljaiseloa blogin puolella ei ole varmaan näin pitkää ollutkaan hetkeen. Syy on tosiaan pätevä. Olen oikeasti vain ja ainoastaan keskittynyt laskemaan kemiaa. Mulla oli eilen tentti ja oikeasti lopetin käytännössä kaiken muun siksi aikaa että vain lasken. Hertta oli vähän kevyemmällä ja sitten sain sille liikuttajia. Sopivasti viime viikonloppuna tulinkin sitten kipeäksi, niin ei selkään ole ollut asiaa, mutta laskemistahan voi harrastaa vaikka aivastelisi laskimen näppäimille. ;) Mukavaahan se ei ole, mutta pakko mikä pakko. Toivottavasti toi tentti nyt menee jo läpi, koska olen hakannut sen kanssa päätä seinään jo 5 vuotta. On jo kumma jos ei mene!

Heh, oli pakko laittaa tää... :D
Kun olen nyt tässä flunssassa niin Hertta on käynyt oikeastaan todella paljon liinan päässä. Välillä olen laittanut sille liinassa ravipuomeja ja pikkuisia kavaletteja. Paljon olen stunttiratsastajia tyrkkinyt Hertan selkään ettei ihan vain liinassa juoksemiseksi mene.
Eilen kaverini meni Hertan selkään ja laitoin heillekkin ravipuomeja ja lopuksi pienen esteen. Hertta on kyllä niin tosissaan noiden esteiden kanssa nykyään. Este on tosiaan 40 cm korkea, Hertta lähestyy sitä korvat höröllään rauhassa ja sitten kun tulee ponnistuspaikka niin se ähkäisee ja ponkaisee jäätävän loikan ja jatkaa vauhdikkaasti esteen jälkeen kuin oikeat estehevoset. Hän on niin olevinaan pro hyppääjä, suku meinaan velvoittaa ;)

Vaikka itse olenkin ollut liikkumatta niin onneksi hevonen sentäs on kunnossa ja päässyt tekemään kaikenlaista muuta kuin "totista dressagea". Seisomaan sitä ei ole jätetty. Ypäjällä olisi 1.11 vielä yhdet kansalliset ja mietin lähdenkö niihin. Toisaalta hevonen on hyvässä kunnossa, mutta toisaalta tässä on ollut nyt 2 viikkoa hiljaiseloa. Ilmoittautumisaikaa on onneksi vielä pari päivää, joten jos olo antaa myöden ja pääsen selkään takaisin niin jos Hertta hyvältä tuntuu niin voisihan sitä käydä vielä viimeiset kisat tälle kaudelle pyörähtää Ypäjällä. :)
Katsotaan katsotaan, miltä tuntuu. Eiköhän blogi herää jälleen eroon kun treenit pääsevät taas pyörimään normaalisti niin on jotain mitä taas kirjoitella!

Hertta nauttii linimenttipullokorkkihieronnasta... :)

17. lokakuuta 2015

Jälleen Horse & Riderilla


Sain kunnian osallistua toisen kerran Keravalla järjestettävään blogitapaamiseen! Siiri jaksoi jälleen järjestää meille bloggaajille tämän tapaamisen, kiitos siitä! 



Vaikka mulla on nyt meneillään tosi kiireinen hetki tämän syksyn osalta, sillä töiden ohella joudun nyt tuplaten tekemään hommia koulun kanssa, tahdoin silti osallistua tähän ja jättää kemian kirjat hetkeksi syrjään. Pääsimme kuulemaan erittäin hyvää ruokintaluentoa, ja tämä olikin se juttu minkä takia oli pakko päästä paikalle.
Luennoitsijana oli pitkän linjan hevosihminen Taina Salmi, joka pyörittää Lappeenrannassa varmaan monelle tuttua ratsastustarvikeliikettä nimeltä HorseCare Corner. Itselleni tuli jo välillä luennon aikana tunne että häiriköin, sillä kovasti kyselin kaikenlaista (tyhmääkin?), mutta kerrankin sai kaikkeen kunnon vastaukset! Täytyihän se tilanne hyödyntää. Taina osasi selittää erittäin kattavasti kaikkeen kysymyksiin vastaukset. Mieletön ammattitaito ja kokemus välittyi kyllä heti. Ihmisenäkin todella helposti lähestyttävissä, joten kehtasin minäkin kysellä huoletta asioita!

Tarkemmin en ajatellut blogin puolelle alkaa erittelemään yksityiskohtia ruokintaluennosta, sillä mm. Anniinan blogissa on todella kattava kertomus luennosta. Kannattaa käydä lukemassa. Postaukset siellä ovat kahdessa osassa.

Se mitä ruokintaluennosta kuitenkin jäi erityisesti mieleen, ja mitä tahtoisin tuoda tässä postauksessa esille, oli yksi Cavalorin tuote jota suosittelen lämpimästi kaikille. Ja tämä ei ole mainos, vaan sanon tämän ihan omasta takaa.

Kuva: Anniina Gullans
Kyseessä on Cavalorin ravintolisä nimeltä Emergency 911.
Ostin tämän luennon päätteeksi itselleni, ja ajattelin että hyvä on olla mahavaivojen varalta tällainen. En ollut kuullutkaan ko. valmisteesta ennen, mutta esittely vakuutti minut, joten päätin ostaa tälläisen kokeiluun (niin, ja ihan omilla rahoillani ;) ). Tuotetta voi nimensä mukaisesti siis käyttää hätätilanteessa esimerkiksi jos hevonen ähkyilee, tai sillä on vatsa sekaisin. Tuote sisältää todella paljon prebiootteja, sekä hiivaa ja B-vitamiineja. Esimerkiksi ähkytilanteessa prebiootit auttavat pilkkomaan nopeammin suolessa olevaa tukosta. Ähky vaatii toki aina eläinlääkärin hoitoa, mutta tästä tuotteesta ei todellakaan ole haittaa.

Kuva: Anniina Gullans
Klikkaamalla kuvan isommaksi voit lukea esittelytekstin!
Kauaa en ehtinytkään pitämään tätä tuubia varalla, kun huomasin että Hertalla oli maha ihan sekaisin vaihtuneesta heinäerästä. Pääsin siis kokeilemaan tätä tuotetta käytännössä, ja pakko sanoa että kyllä muuten toimii!
Hertalla tosiaan oli alkuviikosta maha sekaisin. Se oli kiukkuinen ratsastaa ja se haju mitä joutui sietämään, vaikka kuinka pesin kuraista häntää oli kuvottava... Annoin Hertalle koko tuubin suuhun maanantaina, ja jo tiistaina Hertan maha oli täysin normaali! Voiko olla totta? Sattumaa?

Nyt kun olen käyttänyt tämän tuubin, haen jo seuraavan tilalle kaappiin varalle. Tämä on tosiaan hyvä pitää varalla nopeasti saatavissa, ettei hädän sattuessa tarvitse lähteä etsimään ja ostamaan. Kaapista se löytyy heti!

Se, mitä minä kirjoitan varsinaisesti bloggaajatapaamisesta käsittelee aiheena itse yritystä. Yrityksenä Horse & Rider on mulle hyvinkin tuttu. Kuulun Horserider Teamiin, eli Keravan Horse & Rider on mun sponsori. Keravalta olen saanut monet hienot kisahuovat ja tallivaatetta logoineen. On ihanaa kun mullakin on vihdoin asialliset tallivaatteet ja laadukkaat sellaiset ratsastukseen.

Keravan Horse & Rider on mulle ollut jo pienestä pitäen tuttu. Edellisen omistajansa aikana jo kävin siellä. Liike on muuttunut paljon niistä ajoista.  Kivijalkakauppa on muuttanut uuteen osoitteeseen niistä ajoista mitä minä ekoja kertoja siellä kävin ja valikoima on laajentunut paljon. Nykyiset omistajat, Maria ja Rauno Niskanen, ostivat liikkeen omakseen toukokuussa 2013. Liike on myös kooltaan kasvanut, sillä uuden omistajan Marian toimesta liiketilat remontoitiin ja laajennettiin vuosi sitten ja olin silloinkin viettämässä avajaisia paikan päällä. En edes ymmärrä miten tuo kaikki tavaramäärä on ennen mahtunut kauppaan!
Horse & Riderin tarkoituksena on olla yksi Suomen suurimmista ja monipuolisimmista ratsastustarvikeliikkeistä.
Itse pidän Keravan valikoimista, sillä siellä on halvempaa ja edullisempaa tuotetta, sekä myös laatumerkkejä. Jokaiselle on jotakin, ja kaiken takana on ajatus, että hinta ja laatusuhde toimii.

Kuolasin näitä Charles Owenin kypäriä. Tämä kaunokainen on kuin tähtitaivas!
Bootseja alkaa olla jos jonkinlaista kuosia... ;)



Aikamoinen Suomiteema KL:n vaatteissa ;)

Keravalla on muutamia omia maahantuomia merkkejä, kuten monelle tuttu Hilton Herbs yrttituotesarja sekä lisäravinnesarja Equine America.
Itse käytän molempien sarjojen tuotteita Hertalla.
Hilton Herbsistä käytin jossain vaiheessa rauhoittavaa valmistetta Hertalle. Se auttoi Herttaa keskittymään ja lopettamaan sen turhan höyryämisen mihin sillä on taipumusta.
Equine Americalta olen syöttänyt Hertalle hengitysteiden hyvinvointia tukevaa yrttilisäravinnetta Ventilatoria. Päivittäisessä käytössä elektoryyttinä Hertalla Equine American Apple-lytes. Tuoksuu ihan omenakarkille ja syöttömäärä on pieni. Monissa elektrolyyteissä joutuu annostuksen nostamaan korkealle (joissakin jopa 4 mittalusikkaa!) mutta tässä riittää vain yksi.
Hertta kun on vanheneva hevonen kovalla käytöllä, kuuluu tällä hetkellä sen ruokavalioon tietenkin Cortaflex. Niin kauan kuin minä Hertalla ratsastan niin se saa syödä Cortaflexia nivelten hyvinvointia ajatellen. Näistä suun kautta annettavista nivelaineista ollaan montaa mieltä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, kuin mun lompakolle ;)

Hilton Herbsin yrttejä on moneen eri tarpeeseen.

Tälläinen purkki on nyt syötössä Hertalle. Ostin sen keväällä ja vieläkin riittää pariksi kuukaudeksi. Todella pienet syöttömäärät siis.
Samaa ainetta löytyy monessa eri muodossa.
Vaikka Sprengerit ovat kalliita kuolaimia, niin Hertalle kun löysin sopivat näistä niin tavallisiin en enää vaihda. Hertalla oli vielä noin vuosi sitten hankalaa välillä kun se oli yli herkkä suustaan. Vähänkään jos otti liikaa edestä niin se nyppi päätään. Sen oli vaikea tukeutu kuolaimeen. Nykyään sillä on nivelkuolaimena tuollainen Sprengerin kolmipala (Dynamic RS) ja pään nyppimistä ei enää ole. Anatominen muotoilu sopii Hertalle.


Liikkeeseen oli juuri saapunut uusia kuolainmerkkejä. En ole näihin hirveästi tutustunut. Valikoimaa löytyy varsinkin esteratsastajille. Koulussa ei oikein ole valinnanvaraa kuolaimille, mutta ymmärtääkseni tästäkin sarjasta löytyy sallitut kuolaimet.

Ja kuten arvata saattaa, heti kun pääsin kotiin, niin kissa tutkii ostokset. ;)
Cavalorilta saatiin pieniä testikappaleita mukaan rehuista ja lisäravinteista. Näistä varmaan juttua myöhemminkin kunhan testailen.


Halutessasi voit käydä lukemassa muiden bloggaajien versiot. Itselleni oli monta uutta blogikasvoa tapahtumassa, joten oli kiva nähdä uusiakin nimiä blogien takaa. Nyt olikin melko erilaisia blogeja kokoontunut paikalle. Saa aina uutta luettavaa listalle kun näkee blogin takana olevat ihmiset, niin innostuu seurailemaan kun saa jonkun "tutun" blogeista, vaikkei niitä olisi ennen lukenut. Mukavaa porukkaa kaikki! :)

Emma - Hevosmurheilua

Anniina - Unelmien musta

Petra - Petra Palomäki

Riia - Team Equillence

Jenni - Sour cream & Onion

Liisa - Minä ja Pätkis

Ida - Esteheppa Codan elämää

6. lokakuuta 2015

Hertan syyshulinat Vihdissä

Tiedättehän sen tilanteen kun sinulla on ilmapallo, joka on puhallettu aivan liian täyteen? Se ei jousta kun sitä painelee, ja auta armias jos tökkäiset sitä, niin se räjähtää.
No tämä ilmapallo on Hertta!
Kaikki kuvat jälleen c Taru Arola
Punainen Pallokala
Ensin kisoja edeltävällä viikolla Hertta totesi yhtäkkiä olevansa todella herkkä Queen, eikä sietänyt ollenkaan kannuksia jalassa. Keskiviikkona se oli niin lentoon lähdössä, ja oikein värisytteli kylkiään jos vähänkään koskin kannuksella. Torstai ja perjantai mentiin ilman, ja hevonen oli todella mukava ja rento, suorastaan laiska. Lauantaina tottakai laitoin jälleen kannukset, sillä sunnuntaina ne on pakko olla jalassa, ja meno oli jotain aivan teatraalista sirkusta taas.
Olen käyttänyt samoja kannuksia Hertalla kohta vuoden ja nyt yhtäkkiä neidillä on jokin kausi ettei kelpaa. Sunnuntaiksi laitoin siis tavalliset pienet ponikannukset jalkaan. Onneksi laitoin, sillä virtaa ja hulinaa kisoissa riitti ihan tarpeeksi ilman mitään sinkoiluja kannuksista... ;)

Hertta on ollut kyllä muutoin oikein kiva ratsastaa, notkea ja elastinen, mutta tosiaan ihan liian "herkkis" kannukselle. Ponikannukset jalassa homma oli ihan ok, reagoi muttei teatraalisesti.

Verryttely oli maneesissa ensin porukassa ja siellä Hertta oli oikein ihana! Se teki elämänsä parhaat piruetit molempiin suuntiin, ja tämähän tuli ihan yllätyksenä. Hoitajakin katsoi maneesin laidalla silmät pyöreänä "oho, mikäs se oli?" :D Fiilis oli hyvä. Pientä hätäilyä oli ilmassa, mutta sellaisella positiivisella mielellä. Hertta teki ja yritti, ehkä vähän liikaakin, mutta se kuitenkin kuunteli. Suluissa ja avoissa se mielellään lähti vähän kiirehtimään, mutta ajattelin että kun verkkaan hetken ulkona loppuun ennen kuin tullaan takaisin maneesiin suorittamaan oma rata, niin pahimmat energiat on jo poissa ja lopputulos hyvä.

Noh, hyvä suunnitelma, mutta...

Maneesiverryttelyssä.
Silloin kun oli vielä helpompaa. Mulla oli hevonen joka oli vielä jostain kohtaa pehmeä.
Ulkona Hertan maailman riitti sekoittamaan kaaaaaauuuukana maastossa kävelevä hevonen.
Hertta huomasi tämän, muttei oikein hahmottanut mikä siellä metsän reunassa hiipii. Siitähän se riemu repesi.
Ensin se jämähti pelästyessään, sydän alkoi hakkaamaan niin että kuulen selkään tämän äänen. Noh, totesin vaan että jos sillä on aikaa katsella maisemia, niin on ilmeisesti aikaa tehdä hommia enemmän.
Mutta sen kerran kun tuo tamma on vetänyt itseensä täyteen ilmaa "taistele tai pakene"-moodiin, ei se sieltä pallokalaolemuksesta heti palaudu. Mitään ei tapahdu jalasta. Ei taivu jalasta, ei kokoa. Hevonen joka lähtee painamaan kättä vasten tarkoituksenaan vaan painaa etuosa matalaksi ja juosta alta pois ei ehdi tehdä hyvää avoa ja sulkua, sekä taivutuksia siinä rytäkässä...

Hoitajakin totesi, että ala tekemään siirtymisiä, jotta tulee edes kaasu ja jarru tutuksi ja saisi vähän sitä ripeillä tehtävillä takaisin kuulolle. Siirtymät käyntiin ja raviin edestakaisin auttoivat hieman, mutta sitten olikin jo aika mennä maneesiin. Ajattelin että se rauhoittuu kun pääsee pois "kaukaisuudessa maastoilevan hirviöhevosen luota", mutta Hertta se paineli korvat tötteröllä maneesissakin.

Ja näin paljon se ehti huononemaan jo ulkona kun alkoi touhotus. Takaosa kyllä potkii vauhtia, mutta etuosa ei nouse edestä pois. Alta juoksemista.


Rata itsessään ei ollut huono, ja pahoja rikkeitä ei tapahtunut. Sarjat olivat puhtaat, piruetit valmistelemattomat ja käynnissä oli kiirekiirekiire. Oikeastaan koko ohjelma oli kiirekiirekiire ja "ei nyt ehdi mitään puolipidätteitä kuuntelemaan kun se on menoa nyt!" (jos Hertalta kysytään).
Kommentit tuomarilta "Siistiä ratsastusta ja energinen ohjelma. Saisi taipua paremmin kyljistään" tiivistävät kaiken olennaisen radasta.

En yksinkertaisesti päässyt Herttaan käsiksi. En päässyt tekemään sitä viimeistä silausta. Oli se kuulolla, mutta viimeistely jäi. Se oli vähän liian hutiloivaa menoa taas. Annoin pisteitä kavereille.
Esimerkiksi vasemmasta sulusta ravissa tuli jopa 7, kun sain Herttaa vähän hidastamaan ja odottamaan. Sitten kuitenkin oikea sulku oli omalla tavallaan ihan isoa, mutta kun lumipallo lähti vyörymään oikealle ripeästi, en mä pääse enää siihen vaikuttamaan! Oikealle avosta tulikin sitten 6 kommenteilla "kiireinen, saisi taipua enemmän". Totta.
Eihän siinä ehdi taipua kulmissa ja taivutuksissa kun täytyy juosta kovaa. Kyllä se vauhti korjaa ne virheet; sanoo Hertta...

Suurin virhe on siis se, ettei Hertta reagoinut pohkeeseen. Silloin kun on pallokala-efekti päällä, niin ihan sama miten siellä kylkiin tökkii niin mitään ei tapahdu. Kyljet pinkeenä siis mentiin.
Prosentit 63,2% olivat kauden huonoimpia, mutta ennenkuin kuulin tulokset osasin itsekin arvioida että varmaan 63% pintaan mennään. Aivan täydelliset pisteet siis.
Hauskaa kuitenkin huomata, että noinkin "huonolla" radalla saa noin hyvät pisteet. Vuosi sitten en osannut kuin haaveille 63% tuloksesta Interistä... Nyt se on meille huonoa tulosta! Kehitystä.

Ja sama meno jatkui sitten radalla, mikä ulkona alkoi.
Juokseejuokseejuoksee, painuu painuu painuu.
Sulun lopetus, kohti volttia. 

Tähän Punaisen Rautiaan Pallokala-syndroomaan olikin sitten oiva lääke. Laitoin heti eilen maanantaina valmentajan Hertan selkään!
Siitä sitten myöhemmin lisää omassa postauksessaan, mutta periaate oli ihan sama: Hertta ei ole kova kylkinen, mutta se jännittyy kun jalkaa käyttää. Reaktio jalkaan on äkkinäinen hengenveto sisään ja sitten mennään kuin se pidättäisi henkeä kokonaan. Kun tämän "pallokalan" sai puhkaistua, meno oli upeaa.

Itselleni tuli tästä vertauskuva mieleen.
Monet puhuvat siitä, kuinka he ratsastaessaan "irrottelevat" hevosta kuolaimelta, niin että hevonen on irti kuolaimelta. Hevonen ei saa vetää vastaan kuolaimelta tai painaa kädelle.
Miten mä tahdon sen ajatella, niin mun täytyy "irrotella" Herttaa kyljistä. Sen täytyy olla irtonainen kyljistä, ja kun "irrottelen" sitä kyljistä, niin reaktion täytyy tapahtua. Hertta ei saa "painaa vastaan" kyljestään, vaan sen täytyy "joustaa" siitä kun pyydän.

Tiedänpähän mitä tässä nyt tulee taas perustreenit syksyllä käsittelemään... :)

3. lokakuuta 2015

Hoitajan päivä



Kaverini Riikka, joka on vähän niinkuin Hertan alivuokralainen, sai torstaina viettää hoitopäivää Hertan kanssa kun itse lukittauduin kotiin lukemaan kemiaa. Aina tulee hyviä terveisiä tallilta whatsuppiin. Eipähän jää epäselväksi mitä on puuhailtu! Eilen tuli taas liuta kuvia ja ekstrana vielä video, joten oli aivan pakko julkaista ne täällä välillä. Joskus epäilen että malttaako Riikka ratsastaa ollenkaan selfieiden ja Hertan paijailun lomassa. ;)
Vuorossa on siis Riikka 26 vee ja hänen hoitoponinsa hoitopäivä! ;)


Pienen lapsen kuvakulma..?


Tässä Riikan omat terveiset:

Whipii Nooralla niin paljon työtä ja kouluhommia (ja mulla taas koulujuttuja ja töitä suht vähän) että olen ehtinyt ja päässyt Herttailemaan!
Pieniä omantunnontuskia meinasi tältä tallireissulta jäädä, kun en ehtinyt kaikkia Hn kamoja pestä kisoja varten, ennen edellisiä kisoja taisin pestä kaikki kamat, Nooran saappaita myöten.. grinhymiö
Rennon reilu puolituntisen rouvan kanssa vietin juuri huolletussa maneesissa radio Aaltoa kuunnellen. Tällä kertaa en viitsinyt opettaa itselleni mitään vaativia koululiikkeitä (esim ykkösiä) - olihan kisat pian ja säädöt oltava kohdillaan! smilehymiö
Aktiivista liikkumista, taivuttelua ja siirtymisiä. Heppa pysyi kokoajan rentona ja kuulolla, itsekin rentoutui samalla ja sai kaikki arkiset ajatukset pois mielestä hetkeksi!

Palatakseni tähän "en viitsinyt opettaa itselleni mitään vaativia koululiikkeitä"- lauseeseen. Tarkoitan siis sitä, kun hevonen on minua osaavampi, niin saa se siis toimia opettajanani. Paljon tulee tehtyä virheitä mitä en itse huomaa, kunnes Hertta tekee jotain mitä en ajatellut että tehdään, esim ne ykköset viime kerralla.. Joudun siis joka kerta miettiä mitä muutan omassa ratsastuksessani jotta saan tehtävät tehtyä oikein. grinhymiö enpäs ole ennen ollut näin mielenkiintoisessa tilanteessa - joka kerta heppa opettaa mulle jotain uutta!

Iloisin ponityttö terveisin
Riikka

Riikka taikoo edustavia kuvia Hertasta!


Tässä vielä Riikan ihan omakuvaama video... ;)



Vähän vielä jotain "järkevää" tähänkin postaukseen tätän loppuun sillä 
ilouutisia on myös kilpailujen saralla että huomenna me suunnataan Hertan kanssa pitkästä aikaa kisoihin! Hirveä tauko on nyt tullut kisoista, vaikka kisakautta pitäisi mun mielestä olla jäljellä. Viimeksi olin kisoissa elokuun 8 päivä eli 2 kuukauden tauko vain siksi ettei ole ollut kisoja! Ei se toisaalta haittaa, onpahan ollut vähän rauhallisempaa nyt kun olen kuitenkin joka päivä töissä ja koulukin alkoi, joten on pakko lukea jotta pääsisin sieltä joskus poiskin. 
Lähdemme siis Vihtiin Dressage Centeriin kisaamaan, joka onkin ihan mun yksi suosikki kisapaikkana. Vuorossa on Intermediate I ohjelma jälleen. En ole ottanut mitään painetta. En ole pahemmin edes treenannun ohjelmapätkiä. Olen keskittynyt vain siihen että Hertta on oikeasti läpi ja rento. Katsotaan kuinka huomenna käy! 

PS. Taidanpa mennä putsaamaan kamoja, sillä Riikka-ponityttö taisi unohtaa ne nyt tällä kertaa pestä ;) voivoi.