Oli virtaa!

Huhhuh! Mihinkäs se Hertan vanhuus on taas kadonnut?! :D
Olipa muuten huvittava ajelu tänään... Ensin lähden Järvenpäästä kotoa 40 kilometrsin päähän kohti Hikiää hakemaan Herttaa. Sitten ajan Hertan takaisin Järvenpäähän sinne 40 kilometrin päähän kisoihin. Kisojen jälkeen ajan takaisin tallille Hikiälle viemään Hertan. Sitten ajan tallilta takaisin sen puoli tuntia Järvenpäähän... :D Eli Jäke-Hikiä-Jäke-Hikiä-Jäke. Yhteensä 160 kilometriä. Järkeä?

Viime kisoissa mulla oli eteenpäin patistettava laama, tänään hyppysissä juuri ja juuri pysyvä ruutitynnyri. Hertta kävi niin kuumana, että alkuverkka meni vain pukitellessa ja sätkiessä. Herttaa ahistaa ahdas verryttely ja tänään oli kyllä aikamoista ruuhkaa aluksi. Loppua kohden tuli tilaa niin hevonenkin rauhoittui mutta jessus kuinka paljon ruutia tuosta lähtee!
Arvasin että näin käy, kun Hertta on levännyt koko viikon ja minä taas ollut kipeänä ja tänäänkin vielä puolikuntoisena. Perjantaina oli vielä kuume päivä!

Eli kyseessähän oli Järvenpään aluekisat tänään, ja kuten viime postauksessa mainitstin, olen itse ollut koko vkon kipeänä ja Hertta on ollut ihan vain maastokävelyllä korkeintaan... Eilen eli lauantaina sen sitten ekaa kertaa ratsastin kunnolla ja kyllähän sen huomasi. Vinous vasemmalle tulee voimakkaammin esiin kun ei pidä jumppaa säännöllisenä. Ei ihme. Tänään sama meno jatkui kireyden ja hulluuden lisäksi. Vasemmalle pyrkivä takaosa oli vaikea saada alle ja suoraksi. Hertta välttelee vasemman takajalan käyttöä tuolloin ja esim. sarjavaihdot menevät heilumiseksi kun se jokaisesta vaihdosta oikeasta vasemapaan heittää takaosaa vasemmalle. No mutta ei näille sairastumisille voi mitään!

Verryttelyssä aina kun sain Herttaa rentoutumaan, se pelästyi jotain uutta asiaa. Onneksi tosiaan lähdin luokan toka vikana, joten loppujen lopuksi päästiin verkkaamaan aikalailla yksin ja hevonen rauhoittui heti. Radalle mentäessä se oli vähän maltillisempi, juurikin siksi että enää ei ole muita hevosia Hertan pelokkeena. Se on kyllä jännä, Hertta on mieluummin yksin koko maneesissa kuin kavereiden keskellä. Erakko?

Viihdytän teitä surkealaatuisilla videokuvilla... 

Rata oli pääpiirteittäin rikkeetön, pieniä huojunta ja huolimattomuus virheitä oli, mutta temput tuli aika puhtaasti, joskin oli ongelmia juurikin taipumisen kannalta ja sitten toisaalta laukan suoruuden kanssa. Juurikin se vasen laukka, niin Hertta mielellään tunki sitä takaosaa edelleen sisälle. Yksittäiset vaihdot oli aika hyviä, niistä saatiin järjestään 7! Sarjavaihdoista tuli numeroa toiselta tuomarilta 5 ja 6,5 kun toinen tuomari antoi vastaavasti 6 ja 7! Toinen tuomareista antoi lisätystä ravista 8!!! :) Kyllä se Hertta tuolla päällä jaksaakin väläytellä liikettä, onneksi siitäkin on siis jotain hyötyä kun se pinkoo menemään. :D Keskiravissa pieni tahtivirhe joten siitä tuli 6, vaikka se oli niin pieni, ettei sitä edes meinannut huomata. Hertta jatkoi kuitenkin samantien tahdissa, eikä joutunut edes selvittämään jalkojaan.
Takaosakäännökset sujuu meiltä aika hyvin nykyään. Niistä saatiin 7 "hyvä poljenta" , ja mikä parasta, molemmista takareista.
Pisteet kuitenkin jäivät noinkin alhaisiksi, sillä radasta jäi kiireinen vaikutelma ja papereissa lukikin "hieno hevonen, hyviä pätkiä, mutta saisi taipua paremmin. Tasaisuutta ja rauhallisuutta mukaan". Aivan oikein.

Kaula paljon paremmin esillä!

Toinen tuomari antoi 63,5% ja toinen vain 60,5%, joten yhteispisteet jäi vain 61,4 about. Sijaluvut jakaantuivat niin, että toinen olisi sijoittanut 2 ja toinen 7. Eli olin sitten ensimmäinen ei sijoittunut, eli neljäs. Mutta eihän me rusetinmetsästyksessä oltukkaan! Oli jännä nähdä olenko saanut Hertan liikkumiseen mitään erinäköä. Ja pakko on muuten sanoa, että vaikka Hertta oli jännittynyt, se silti liikkui suht isolla kaulalla ja ajatteli tosiaan eteen kohti kuolainta! Se jopa ajoittain painoi ehkä vähän liikaa kädelle, eli valui alas, mikä on "uutta". Hertan ja mun ongelmahan on ennen ollut liian lyhyt kaula ja "nenä eteen"- lause on toistunut liian usein papereissa. Nyt ei ollut yhtään mainintaa tästä ja videolta katsoin tyytyväisenä sitä kuinka sen liike ja muoto näytti paljon paremmalta! Se ei yrittänyt kokoajan nostaa itseään siihen vanhaan tuttuun virkkuukoukku muotoon ja niskaa ylös, vaan se niska pysyi paremmin edessä ja auki. Välillä toki tiputtiin tähän vanhaan, mutta sain sen kyllä sieltä myös pois. Eihän tälläinen "uusi" tapa tulekkaan ihan heti. Treeni on siis tuottanut tulosta! Täytyy nyt ahkerasti vain jatkaa samaan malliin kohti ensi kautta, niin josko silloin meno olisi jo ihan eri. Nyt kuitenkin jo selkeästi uusi muoto sieltä pilkottaa, joten sen metsästämistä jatketaan.

Sulkutaivutus vasemmalle.

Videota en taaskaan saanut ladattua Youtubeen. Mä en ymmärä tätä mun konetta. Se aina pimahtaa ja sammuu kesken videon latauksen. Kait tämä alkaa olla tiensä päässä..
Onneksi lähdettiin näihin Jäken kisoihin, sillä jos meinaan mennä vielä hallikisoihin Ypäjälle marraskuussa, niin olisi tullut aika pitkä kisatauko niihin kisoihin ja meno olisi voinut olla vielä villimpää sielä (taino, mene ja tiedä). Eli on hyvä pitää ainakin Hertan kohdalla tatsia koko ajan yllä kisoihin. Ei ole sitten liian pitkiä taukoja. Tuo ainakin on parempi silloin jos kisoja ei ole liian harvakseltaan. :)

Loppuun piristykseksi vanha video viime keväältä Vihdin kansallisten PSG radalta. Tuossa videolla näkyy todistettavasti että Hertalla on ihan hienot ykköset! Harmi vaan, että esitettiin ne radalla, jossa piti tehdä vaihdot joka neljännellä... :D Ei siis saa treenata jotain mikä ei kuulu tulevaan rataan! Se voi kostautua, niinkuin kävi mulle, kun viikkoa ennen kisoja hehkutin hyvin menneistä vaihdoista joka askeleella...