Kootussa Ravissa

23. marraskuuta 2017

Transformation Thursday!

Siis voi luoja minkä yllätyksen meidän hovikuvaaja tekikään! Taru lähetti mulle muistoksi kuvan ENSIMMÄISELTÄ kohtaamiselta kesällä 2016, eli noin puolitoista vuotta sitten kun Hansu oli tullut Suomeen ja tutustuin siihen. Samaan syssyyn hän lähetti tuoreimmat kuvat tämän viikon kankitreeneistä, joissa Hansu oli aivan mahtava, ellei jopa paras mitä tähän mennessä ollut! 

Onko tämä edes sama hevonen? <3

Kaikki kuvat taas Taru Arolan!
Yllä kesäkuu 2016 ensimmäinen kerta kun Taru on meitä kuvaamassa ja alla marraskuu 2017 viimeisin kerta kun meitä kuvattiin Tarun toimesta. Kuvien välillä siis n. 1,5 vuotta väliä. 

Toki ensimmäiseen kuvaan vaikuttaa pitkä matka ja olosuhteiden muutos Portugalista Suomeen tultaessa. Ei Hansu ollut mitenkään huonon näköinen koskaan mitä olen Portugalin aikaisia kuvia nähyt, mutta se kuivui Suomeen tultua aika paljon. Se oli vähän nirso myös syömään mutta nykyään se hotkii kaiken mitä sille antaa, sekin jo on iso osa tällaiseen muutokseen, mutta onhan tuossa ihan selvää lihasmassaakin! Eli kaikki ei ole vain syöttämällä tullut ;)
Tämä on yhdistelmä treeniä, hyvää ruokaa ja nuoren hevosen aikuistumista! 
Uskallan väittää että vuosi eteenpäin, jolloin Hansu on 7 vuotias, se on taas ihan eri näköinen. Viimeistään kun se on 8 vuotias uskoisin sen olevan jo "oriutunut" paljonkin. Nyt se on jo miehistynyt, mutta edelleen se ei ole "orin näköinen". Eiköhän se siitä ;)

Jos edellisessä postauksessa olin tosi tyytyävinen Hansuun ja kuviin jotka oli otettu viime viikon valmennuksessa, niin vielä tyytyväisempi olen näihin uusimpiin kuviin joita Taru tuli melkein heti uudelleen napsimaan. Halusin kuvia myös kankitreeneistä, noin kerta viikkoon ratsastan Hansua kangilla ja se on niillä jo varsin mukava ratsastaa, tai oikeastaan se on aina ollut mutta paranee vaan. 

Postauksen kuviin voisin täytteeksi laittaa eilisen keskiviikon valmennuksen teemoja. Tällä kertaa jätettiin takarit/avot/sulut pois ja tehtiin taas ihan vain silkkaa rehellistä taivutusta ympyrällä. Eli jokaisessa askellajissa keskityin sisäohjan vakaana pitoon ja taivuttamista sisäpohkeen ympärille. Ulko-ohja myötää tai ottaa puolipidätettä, sisäohjalle hevosen täytyi olla läpi ja hyväksyä ulkoa tuleva ulkopohje. Itseasiassa teimme sama mitä Kyran klinikalla. Otin välillä kaulanarusta tukea sisäkädellä kuten Kyra neuvoi, varsinkin oikeassa kierroksessa koska Hansu oli vähän vahvempi siihen. Kun otan sisäkädellä kaulanarusta kiinni, sain sisäohjan vakaaksi ja Hansulle selvät sävelet että "ota tästä ja tukeudu tähän". 
Jos käden antama tuki häviää välillä, ei hevoselle ole tarjolla sitä tukea mitä se tarvitsee ottaaksensa tuntuman. Tasainen tuki -> hevoselle selvää mistä ottaa "kiinni". 
Samaa tehtiin laukassa ja ravissa, yllättäen Hansulle laukassa tämä oli helpompaa ja ravissa se oli vähän enemmän "stiff", mutta saatiin se kuitenkin lopuksi ravissakin läpi.
Mukava muutos että laukka on välillä se helpompi, sillä kesällä Hansu oli laukassa vielä sen verran kuuma ettei antanut kunnolla koskea siinä ja laukassa se lähti helpommin kovettaa itseään mun ulottumattomiin!

Se mitä jahdattiin tällä kunnon taivutuksen hakemisella, oli myös se että saataisiin Hansu pois "orikaulasta". Jos Hansu jännittää kaulansa, kyttää vaikka vähän ovelle, niin se ei ehkä näy ulospäin mutta fakta on että mulla on hevosta alla sillä hetkellä ehkä 20 %, juuri se mitä vaaditaan että pystyn hallitsemaan sen, mutta kaikki loput 80% on jossain Hansun "orijutuissa", eli vahtii mitä muut tekee. 
Hansun täytyy olla kaulastaan rento, ja sitten kun se on kaulastaan irtonainen ja rento se leviää kulovalkean tavoin koko kroppaan. Laukassa varsinkin jos niska lähti nousemaan matalasta ja pyöreästä muodosta ylös, lähti laukka jännittymään. Heti kun sain niskan takaisin alemmas ja rennompaan muotoon, hengittää hevonenkin, suorastaan tuntuu huokaisevan! Ja korvat taas lerpahtaa sivuille... ;)
Tällä hetkellä saan Hansun kuulolle parhaiten volteilla. Käännän yleensä voltille jos se alkaa kovettaa kaulaansa/kroppaansa ja voltilla saan sen taas irti ja matka voi jatkua. Tämän taivutusharjoitteen on tarkoitus tuoda mulle ja hevoselle sellainen "turvasatama", asento johon voi palata jos jännitystä rupeaa tulemaan hevoselle. Tulevaisuudessa tämä sisäohjasta asettaminen ja ulkopohkeella tukemisen olisi tarkoitus toimia niin pienesti, että voin tehdä vaikka suoralla uralla pienen asetuksen sisäohjasta ja Hansu rentoutuu ja laskee niskaansa. Vielähän se ei sitä ymmärrä, mutta se tekee sen voltilla hyvin koska pääsen kunnolla asettamaan. Tätä muokataan ja tulevaisuudessa sen pitäisi tapahtua ilman volttia.

Mun valmentaja on kyllä iso apu tässä psykologisessa puolessakin mulle. Ei vain teknisessä ja ratsastuksellisessa. Puhuin siitä kuinka tuskastuttavaa on jos tulee huono päivä hevoselle. Sitä tosiaan heittää kirveen kaivoon kun hevonen on "kaamea" ja miettii että "me ei kehitytä ikinä" ja että "voi ei tämä on jäljessä ikäisiään" etc. Pahimmassa tapauksessa vertaan menoa vastaavan ikäisiin hevosiin ammattilaisten alla. Kyllä se Charlotte Dujardinin 6v kulkee niin ja näin...

Riitta mainitsi hyvän pointin, että on ihan turha miettiä niitä huonoja hetkiä ja siitä pitäisi ottaa mallia ammattilaisilta. Varsinkin kun katsoo huippujen treenejä tai haastatteluita, niin hehän vaan puhuu niistä hyvin menneistä jutuista. Se ei tarkoita etteikö heillä menisi joskus huonosti, he eivät vain anna sille painoarvoa! He eivät jää murehtimaan sitä meneekö huonosti vai ei. He keskittyvät hyviin asioihin ja niiden treenaamiseen. Ei paljoa hetkauta joku vaikea kausi. Siitähän selvitään ja kohta se jo osaa. Tätä ajatustapaa pitäisi itsekin muistaa harjoittaa. 
Hän myös mainitsi että hevosen koulututksessa, varsinkin nuoren kanssa, pitäisi muistaa leikinomaisuus. Ottaa sellainen asenne kuin leikkivillä lapsilla. 
Mun täytyy ehdottaa hevoselle "hei leikitääks tänää kouluratsukkoa? Se menis tälleen ja sit mä tekisin tälleen ja sit se tekis tolleen...". Ehkä leikin lomassa vähän kaadutaan ja suoritus ei mennytkään niinkuin sovittiin leikin alussa, mutta sitten sille voi vaikka vähän nauraa ja aloittaa alusta "Hei leikittäiskö kouluratsukkoa?" 
Ei pidä ottaa vakavasti mutta joku tavoite tietenkin pitää olla. Mulla on kaikki maailman aika tässä ratsastella ja kouluttaa hevosta eteenpäin. Ja sanomattakin selvää että joka päivä ei näin hyviä kuvia tule saamaan kuin nyt ;)

Hansu on nuori, iälleen se ei voi mitään. Nuori ikä näkyy väkisinkin jokaisen hevosen kohdalla tietyissä asioissa. 
Hansu on ori, ja sillekään se ei voi mitään. Vaikkei se ole orimainen, niin kyllä sillä tuntuu selässä välillä se kyttäily muita hevosia kohtaan, vaikkei se edes hörise niille! Mutta pitäähän niitä vahtia varuiksi ;)
Näille kahdelle asialle Hansu ei mitään voi, ja niihin on munkaan turha takertua. Kyllä se kokoajan muuttuu parempaan suuntaan, ei vaan saa olla malttamaton. Ja nyt on kyllä itsevarma tunne että kyllä tää ihan oikeaan suuntaan menee ja kyllä mä pärjään hyvin!
Toki isoin asia siihen epävarmuuteen aluksi oli se että perspektiivinä oli Hertta, jonka kanssa pääsi jo niin korkealle ja yhtäkkiä aloitankin kaiken taas alusta kun se melkein-GP heppa lähtikin äkkiä alta. Mutta eräs hevosalanammattilainen sanoi mulle kesällä tosi hyvin, ja se jäi niin hyvin päähän...

"Sun pitää tottua ajatukseen että tässä lajissa sä aloitat AINA alusta". 



Jo alkuhölkkäilyssä Hansu oli oikein rento. Koitan sen aika nopsaan saada menemään vain tavallista ravia kevennellen.


Hansu ei vielä osaa piaffia, mutta olen leikkinyt sen ajatuksella. Viivytän siirtymistä raviin käynnistä. Kokoan käyntiä ja "jahtaan" takajalkoja siirtymään raviin mutta oikeastaan muutoin ratsastan ja istun kuin olisin pysähtymässä. Sieltä Hansu jo tarjoaa piaffin askelia! Haluan että tämä on Hansulle vielä hauska leikki vain. Mutta kyllähän sen huomaa kuinka helppoa kokoaminen on näille.
Ehkä isoin tavoite tässä harjottelussa ei ole itse piaffi, vaan se että Hansu hyväksyy mut todella lähelle. Se ei enää edes hermoile vaikka istut hyvin lähelle ja oikein "halaat" sitä ja käytät jalkoja. Hyvä edistys! 

Tälle hevoselle tulee niin hieno piruetit...
Tässä laukannoston jälkeistä laukkaa, eli ne parit parhaat askeleet mitä hyvän noston jälkeen tulee! Tehtiin siis käynnistä nosto.



Treenataan myös laukkaan lisää ilmaa etujalkojen alle. Hansun "ongelma" on tosi aktiiviset takajalat, mutta etuosa on tiellä. Se on nyt ihan viime viikkoina hiffannut tosi kivasti jo kun käytän sisäpohjetta "nostavasti" niin se nostaa etuosaa parin askeleen verran ja pääsen kiittämään. Näin saisi laukkaa enemmän ylämäkeen





Nää peilikuvat on mahtavia, jää Tarukin kuvaan.. ;)

Hansu jaksaa jo jonkin aikaa ravata isosti myös eteen, ei toki vielä kauaa mutta iso ero jo. 

Lisättyä ravia löytyy myös! Toki se on vielä vaikeaa säilyttää tasaisena alusta loppuun, mutta Hansulla ainakin on intoa sitäkin enemmän, se lähtee vähän "ryöstämään" lisäykseen helposti, mutta en pitäisi tätä vakavana, varsinkin hevosella joka rotutyypilliseen tapaan helpommin kokoaa kuin venyttää ;)

Kun kevennän istuntaani, Hansu lisää vielä paremmin. Hyvin yleistä. Treenin myötä tietenkin hevonen jaksaa kantaa myös alas istuvan ratsastajan paremmin läpi lisäyksen.

Ja tämä siis mun uusi suosikkikuva <3

Loppuviikon Hansu ottaa rennommin. Se on treenannut nyt niin kivasti että saa vähän olla. Vastapainoksi treeneille annan sen huilata reilusti. Tänään se hierottiin läpi, joten tämä ja huominen ovat vapaat. Viikonloppuna taidan ottaa vain laukkapätkät ja sunnuntaina maastokierros jos kelit sallii! 

20. marraskuuta 2017

Hyvä kausi

Monesti olen manaillut kuinka työskentely menee ylä ja alamäkeä kausittain. Viimeksi kun kirjoittelin niin takana oli parin viikon huonompi ja hermojaraastavampi työskentelykausi mutta nyt on pakko tulla taas kirjoittamaan kun on niin törkeän hyvä työskentelykausi ollut koko viime viikon! :D

Siis Hansu on ollut aivan mahtava viikon ajan. Todella hyvä. Se on ollut todella rento ja työskennellyt hyvällä asenteella. Se ei hermostu vaikka pyydän uutta ja vaikeampaa. Ja saan tosissaan jopa pyytää, käytttää kunnolla jalkoja ja apuja ilman että se reagoi liikaa! Toisinsanoen pääsen oikeasti koskemaan siihen ja se ottaa infon hyvillä mielin vastaan.
On Hansun kanssa ennenkin mennyt tällain aaltomaisesti tämä eteneminen. Silloin kun on huono jakso tuntuu etten edes pohkeenväistöä pysty esittämään kun se käy niin kuumana, ja sitten kun on hyvä jakso niin tuntuu että voisin tehdä melkein samoja juttuja kuin Hertan kanssa! Ainakin tulevaisuutta ajatellen ;)

Olen nyt alkanut löytämään sopivaa viikko-ohjelmaa Hansulle millä se pysyy terävänä ja mieli hyvänä.
Treenaan koulua "vain" 2-3 kertaa viikossa. Joku näistä kerroista on sitten aina valmennus. Hansu on vasta kuusi, joten en halua ylirasittaa sitä, mutta silloin kun tehdään koulua, niin sitten kanssa tehdään. Työskennellään tosissaan.
Vapaapäivä (siis kokonaan vapaa) sillä on viikosta riippuen 1-2 kertaa.
Muuta oheisliikuntaa joka kattaa sisälleen peruskuntoa ja verryttelyä Hansulla on 1-2 päivää viikosta. Oheisliikunta ja peruskunto pitää sisällään maastoilua metsässä (tahdon että se pääsee kiipeilemään ja nostelemaan kinttujaan käynnissä, hyvää jumppaa) tai juoksutusta. Selästäkäsin on aina 1 päivä viikossa sellainen, että en tee mitään totista dressagea, vaan menen maneesiin ja otan esim pelkästään laukkaa eteen sinä päivänä. Hansu saa näin peruskuntoa ja kroppaa auki. Eli ihan vain laukkaan isoa ja venyvää laukkaa. Hiki saa ja pitää tulla. Yleensä nämä nuoret hevoset ovat todella onnellisia tällaisen session jälkeen. En tarkoita että mennään riehumaan, vaan työstän laukkaa laukkaamalla. Muoto on vapaampi mutta mitä matalempi sen parempi. En kokoa tai tee mitään muuta harjoitetta kuin maksimissaan ympyröitä. Näin hevonen saa kroppaa auki ja ylimääräistä energiaa purettua turvallisesti.
Isoin muutos Hansun hyvään draiviin on mielestäni tapahtunut sen jälkeen kun ensimmäisiä kertoja otin tällaisia pelkkiä "laukkapäiviä". Se oli sen jälkeen niin levollinen, ja toki vähän väsyttää, mutta se oikeasti tekee terää.
Aina ei näiden nuorten kanssa tarvitse mennä niin hillitysti ja hallitusti. ;)
Esteitä ja puomijumppaa olen myös tehnyt liinassa, tai lähinnä puomeja. Olen niin laiska raahaamaan esteitä, pitäisi hommata joku pitämään taas pikkuestetunteja Erkylään niinkuin Hertan kanssa aikanaan. :)

Viime keskiviikkona olleessa valmennuksessa pitkästä aikaa pääsin taas loistamaan! Jotenkin tarvitsen sitä että pääsen näyttämään valmentajalle että olen saanut aikaan muutoksen edelliseen kertaan verrattuna. En kestä sitä jos edistystä ei tapahdu ja jos tulee huonompia kertoja olen todella vihainen, itselleni lähinnä. Se on jännä miten ihminen muistaa helposti negatiiviset asiat, mutta ne positiiviset asiat unohtuu. Muistan jos Hertankin kanssa oli ensin mennyt viikko täydellisesti ja sitten tuli yksi huono valmennuskerta tms, mietin että mikä järki tässä on ja me ei edistytä ja pitäisikö lopettaa kokonaan ;) Draamaa!

Luvassa seuraavaksi kuvapommi keskiviikon valmennuksesta! Kiitos taas Taru Arolan :)

Vaikka kyseessä ei olisi "laukkapäivä" niin otan verryttelyssä nykyään aina etenevämpää laukkaa alkuun. Hansu on parempi laukkojen jälkeen ja vähän saa sitä alkutunnin "härveltämistä" pois kun pahimmat energiat purkautuu.

Takareita

Hieno kuva peilin kautta! :D

Palatakseni viime valmennukseen, kehitystä oli taas tapahtunut. Hansu oppii järkyttävän nopeasti, kuten Hertta aikanaan. Hertalla oli paremmat hermot, toisin sanoen pidempi pinna, mutta Hansun kun saa toimimaan ja samalle aaltopituudelle sekin opppii kerrasta. Hertta antoi mun sählätä ja tehdä 500 virhettä ilman että se hermostui. Hansu hermostuu tällaisesti jos se ei ymmärrä mitä siltä halutaan! Hertta toimi mulle hyvänä oppimestarina, nyt onkin kuitenkin helpompaa pyytää Hansulta kaikkea koska itse osaan ne jo. Edistyminen on näinollen nopeampaa.
Viime postauksessa kerroin kuinka tehtiin melkein koko tunti pelkästään käynnissä työskentelyä. Ensimmäisiä kertoja vähän takaosakäännöksiä isommalla ja pienemmällä voltilla. Hansu huojui tuolloin paljon ja se oli vähän pulassa jalkojensa kanssa. Nyt kuitenkin kun jatkoimme tunnin alussa samoilla asioilla, Hansu oli jo paljon varmajalkaisempi eikä huojumista tapahtunut juuri lainkaan! Valmentajakin oli hämmästynyt, sanoi että ero on huomattava. Viime viikolla meno näytti siltä kuin takaosakäännöksissä, sekä suluissa ja avoissa ympyrällä olisi ollut apupyörät ja nyt se menee taivutuksesta ja käännöksestä toiseen ilman huojuntaa! Näin nopeasti Hansu kyllä oppii ja omaksuu, jos vain pääsee samalla aaltopituudelle sen kanssa.

Meidän ei valmennuksessa tarvinnut hinkata käyntiä niin kauan kuin viimeksi sillä Hansu oli läpi todella nopeasti. Jatkoimme takareita joista sitten tehtiin laukannosto ja sitten laukasta takaisin käyntiin. Siis aivan supereita nostoja, oikein tunnen kuinka Hansu laskee takaosaansa ja ponnistaa laukkaan!
Ja se laukka?
En ole koskaan saanut sellaista askellusta siitä ulos! Hansu laukkasi isosti ja rauhallisesti, niin isosti kun pyysin vielä vähän isompaa laukkaa että se raukka ei jaksanut vaan tippui raville! Tässä sen näkee kuinka rankkaa on "punnertaa" isoa laukkaa. Sama kuin menisi salille ja nostaa kerran pari sen 100kg painon. Kolmas kerta ei välttämättä enää irtoa. Hansulla kävi sama. Se yritti niin tosissaan ja laukkasi niin isoa askelta ja punnersi hienoja nostoja, että enempää ei irronnut. Se ei jaksanut laukata vielä isompaa laukkaa vaikka pyytäessäni sitä se yritti. Se oli lähdössä isoon askeleeseen mutta sitten tippui raville. Ei todellakaan haittaa. ´Yrittänyttä ei laiteta.

Se laukka mitä sain irti tunnilla oli mitä mahtavinta. Hansun liikkeet ovat hyvinkin kuin puoliverisellä kunhan se on oikeasti läpi ja kantaa. Ei minkäänlaista "barokkikipitystä", vaan rennon letkeää liikettä, joka etenee! Sillä on todella hyvä takaosa, kinner koukistuu välillä liikaakin, oikeastaan se on etuosa joka pitää saada alta pois. Sitten on hyvä.
Lopuksi otettiin vielä hetki ravia, ja sekin oli niin helppoa. Mä vaan istuin selässä ja annoin hevosen keinua. Hansun ravi on hieno kun se liikkuu eteen ja työntää. Ei siellä tarvitse kuin istua. Hansu oli kyllä jo aika puhki ja kauaa se ei jaksanut. Huomasi että se alkoi valumaan pienempään ja tahdiltaan kiireisempään raviin joten sitten siiryttiin loppukeventelemään.
Olin niin fiiliksissä tunnin jälkeen. Aivan mahtava hevonen!! <3





Hansun korvat  <3 mitä enemmän ne sivuilla lerpattaa sitä rennompi se on. Eli jos Hansu on korvat tötteröllä eteenpäin, siinä on pientä jännitystä ilmassa, yleensä kyttää jotain silloin :D 

Hansun laukka kun se oikeasti istuu takaa ja kantaa etuosansa <3 (Minä voisin kuitenkin lopettaa hyvien kuvien pilaamisen istumalla myös itse paremmin... :D )

Lopuksi työstettiin ihan hetki ravia ja ai että se olikin silloin helppoa 






Lopuksi vähän lisää raviin työntöä ja Hansu vaan yrittää! <3
Sitten jos, ja kun, saan Hansun liikkumaan näin radoilla, miten se viime tunnilla liikkui... Sitä odotellessa!

Ehkä mäkin alan nyt oppimaan kuinka tällaisia iberianhevosia tulee ratsastaa. Olen vuosikaudet tottunut menemään puoliverisillä ja "jahtaamaan" takajalkoja alle ja enemmän istumaan. Nyt mulla on hevonen joka istuu itsestään ja mun pitää ihan päinvastoin "rauhottaa" takajalkoja ja saada ne työntämään eteen, ei pelkästään istumaan.
Puoliveriset venyttää hyvin ja työntää eteen, mutta niitä pitää treenata laskemaan takaosaansa enemmän.
Iberialaiset kyllä istuu, mutta venyttäminen on hankalaa. 
Molemmilla tähdätään kuitenkin samaan: hevosen tulee sekä laskea takaosaansa JA työntää takaa eteen.
Tästä saisin tehtyä ihan oman postauksen... Iberianhevosten ja puoliveristen eroista ;)

Vaikka olenkin saanut osakseni jopa paheksuntaa ja ilkkumista "miksi otit tuollaisen barokkihevosen", niin melkein aina vastaankin että mulle on ihan sama minkä rotuinen hevonen on, kunhan se on laadukas!
Kaikki ne hienot hevoset kuitenkin tulee koulutuksen kautta hienoiksi! Jos en Hansua saa "hyväksi hevoseksi" niin vika on sitten täysin mun! :D
Lusitanoilla on omat rotutyypilliset vaikeudet, mutta niin on puoliverisilläkin. Oikeastaan en haluaisi katsoa hevosta rodun mukaan, vaan yksilönä. Ja kaikilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Siihen ratsastus ja koulutus perustuu että heukkouksia vahvistetaan.
Täysin samaan kuitenkin tähdätään kaikkien hevosten kanssa.

Mun suosikkikuva <3

10. marraskuuta 2017

Käyntityöskentelyä

Viime valmennuksessa tehtiin melkein koko tunti ihan vain käynnissä töitä. On itseasiassa aika jännä miten vähän valmennuksissa kulutetaan aikaa käynnin ratsastamiseen ja voin sanoa ettei Hansu ainakaan huonommaksi mennyt kun pureuduttiin oikein syvällisesti siihen käyntiin.

Hansun paras askellaji on käynti. Se on oikeasti todella hieno. Hyvä tahti ja hieno yliastunta. Yleensä jos on iso ja hieno käynti, sitä voi olla vaikea lyhentää tai koota, mutta Hansu ei menetä käyntiään vaikka sitä lyhentää ja kokoaa. Ihan huippujuttu. Hansu helposti kuumuu laukassa, ja ravissakin se saattaa tehdä ihan liikaa hommia, vaikkei tarvitsisi. Miksi siis ei tekisi töitä käynnissä, joka on selvästi hevoselle helpoin? Kummasti se tekeminen aina vähän unohtuu niissä helpoissa jutuissa...

Kauheasti olen yrittänyt treenata "portugalilaista" ajattelutapaa, siitä miten he ratsastaa ja miten näitä ekstra herkkiä ja kevyitä, nopeita lusitanoja oikein ratsastetaan. Muutamia pointteja on jo tullut selvästi esille.
Ensinnäkin kun katsoo näitä antonioita ja migeleitä satulassa, he istuvat aivan jäätävän hyvässä tasapainossa, kunnon ryhdissä. Eivät muuten nojaa yhtään eteenpäin. Tämä on asia mistä mun pitää opetella pois. Mukamas annan tilaa ja keveyttä keventämällä istuntaa. Kyllä mun täytyy opetella itsekin ajattelemaan painopistettä pois etukenosta!! Jännä miksi helposti nuoremmalla hevosella teen tätä, mutta en mä Hertan kanssa kokenut tarvetta nojata eteen/keventää... Ja oikeastaan mitään ongelmaa ei ole kun vain päätän istua satulaan.


Toisekseen nuo ammattilaiset Etelä-Euroopassa tekevät hirveästi töitä ja erilaisia tehtäviä. Ei siellä hölkötellä pitkin kenttää askelia kuluttaen, vaan he tekevät töitä. Harjoitteita jotka notkistaa ja rentouttaa hevosta, saavat ne läpi. Ne pari kertaa mitä olen portugalilaisten valmennuksissa käynyt, niin ihan hirveesti tehdään avoa ja sulkua, siirtymisiä askellajin sisällä, hyvin paljon todella kontrolloitua ja tasapainoisia tehtäviä. En nyt tarkoita "kontrollilla" sitä että pitäisi vetää kanget linkkuun ja nostaa hevosen niska mun suuhun ja mennä hyvinhyvin pientä ja kontrolloitua askelta. Ei. Vaan mun täytyy kontrolloida niitä jalkoja ja kroppaa. Laittaa se hevonen tasapainoon tai pikemminkin auttaa sitä löytämään se.

Kolmanneksi, mun valmentajakin sanoi että silloin kun hän on ollut Portugalissa, niin noottia tuli jos hän lähti ravailemaan ennenkuin hevonen oli käynnissä läpi. Eli ihan turha lähteä hakemaan ravissa ja laukassa tasapainoa jos sitä ei käynnissä ole edes yrittänyt.
Käyntityöskentely siis kunniaan! Kyrakin sanoo: "Jos et hallitse hevosta käynnissä, et tule hallitsemaan sitä ravissa saatika laukassa".

Viime valmennus tehtiin siis tosiaankin käynnissä hommia ja voin sanoa että Hansun kaulan asentokin muuttui ihan erilaiseksi! Sille tulee varsin muhkea kaula kun sen saat pyöräytettyä läpi! Tämä sama hyvä kaula säilyi kun lopussa otettiin raviin ja ravissa se säilytti vakaammin itsensä kuin mitä hetkeen!
Käynnissä teimme suurimmaksi osaksi takaosakäännöksiä (hyvinkin isolla voltilla, ei varsinaista käännöstä), sekä avoa ja sulkua. Mun täytyy päästä Hansuun kiinni ja joka kohdalta sen ympärille. Tämä takaosakäännösmäinen kääntäminen voltilla sujui paljon paremmin vasemmassa kuin oikeassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa Hansu huojuu. Sen on vaikeampi hallita vasenta takajalkaa kun se on ulkojalkana. Vasemmassa kierroksessa takarit sujui sen verran paremmin, että pääsin kääntämään suht pientä käännöstä jo menettämättä tasapainoa. Oikean takajalan hallinta on helpompaa. Tärkeä muistisääntö myös on, ettei saa lähteä huojumista korjaamaan huojumisella. Eli jos hevonen valuu vasemmalle/oikealle kropastaan, niin sitä ei pitäisi korjata vastaavaan suuntaan, vaan korjaa ETEEN. Jos korjaa huojumista aina toiseen suuntaan, niin äkkiä sitä huojutaankin puolelta toiselle vasen, oikea, vasen, oikea... Korjaa ETEEN ja mene suoraan!

Ja sitä paitsi... Takaosakäännös, eli käyntipiruetti, on sama asia kuin laukkapiruetti. Eli tässä tehdään kultaakin kalliimpaa työtä laukkapiruetteja ajatellen ;)


5. marraskuuta 2017

Ei painetta takajalkaan ennenkuin etujalka nousee

Viimeiset kaksi viikkoa olen ratsastanut Hansulle itsekseni ilman valmennuksia valmentajan loman takia. Olen keskittynyt siihen että Hansu todellakin olisi rento ja pysyisi pyöreänä. Mitä matalempi niska, sen parempi.
Pyrin aina heti aluksi jo käynnissä ratsastamaan Hansu tosi matalalle ja pyöreälle niskalle. Teen käynnissä voltteja ja ympyröitä, asetan ja taivutan ja haluan että se on heti kyljistäänkin vastaanottavainen, eli taipuu molempien pohkeiden ympärille. Hansulla on joskus tapana silloin kun se on vähän yli-innokas, että jos hipaisenkin jalalla niin se alkaa hätiköimään jo ravin puolelle. Nämä lusitanot pitää tosiaan saada tekemään VÄHEMMÄN asioita mihin olen tottunut! Joka asiassa saa sanoa "ei tarvitse noin paljoa". :D

Kun Hansu on "makaronia" alla, se on todella hyvä ratsastaa. Se on silloin rento ja keskittyy tehtäviinsä. Jos sen kropassa on yhtään jännitystä, se kivettää itsensä ja nostaa niskaa liian ylös painaen selkää alas, jolloin se ei kanna. Askellajeista tulee silloin kiireiset ja kireät, kaarteet ja voltit menee "sladissa" eli se ei taivu vaan slaidaa kaarteet läpi "paketissa". Hansu ikäänkuin vetää vain henkeä sisään muttei puhalla ollenkaan ulos.
Tähänkin on auttanut se että ottaa vaikka takaisin käyntiin ja vaatii matalaa muotoa ja aloittaa "alusta", eli hakee hyvin yksinkertaisilla asioilla sen takaisin kuulolle. Käynti on helpointa päästä vaikuttamaan, ja siinä on aikaa rauhassa käyttää apuja joihin odottaa vastausta. Näiden kanssa ei auta yhtään lisätä painetta ja rummuttaa menemään. Saat viettää maneesissa 4 tuntia sitten laukassa ja "rauhoittaa" menoa ;)

Nyt mulla on vihdoin vähän uusia kuviakin!
Kuva. Sara Vanhanen (Osan kuvista jouduin kääntämään mustavalkoisiksi kun koneeni käänsi ne liiloiksi??? Kokeilen lataa kuvat myöhemmin uudelleen josko saisin ne värillisenä joskus näytille. En tiedä mistä johtui liila väri latauksen jälkeen..

Tässä uusia kuvia menneeltä viikolta! Olen ottanut nyt syksyn jälkeen kankitreenejä mukaan. Onneksi Hansu on aina ollut ensi hetkestä alkaen hyvin vastaanottavainen kangille.

Kuva Sara Vanhanen
Kyllä se vaan osaa ravata!
Passagen kautta Hansu oppi ravaamaan. En varsinaisesti mene passagea Hansulla, mutta teen siirtymiä sinne ja takaisin. Leikin näillä asioilla jo nyt  hyvin rennoin mielin. Haluan että tulevaisuudessa se kokee passagen ja piaffenkin leikiksi ja että se on kivaa!

Laukassa Hansun kanssa on vielä enemmän tekemistä, mutta silloin kun se on rento niin laukkaan tulee suuruutta!


Kun saan Hansun rennoksi matalalle niskalle kaikissa askellajeissa, tuntuma on ihanan vakaa ja se reagoi helposti jalkaan ja istuntaan. Sen kaikki keskittyminen on minussa. Se tuntuu kauhean levolliselta kun se on pyöränä. Kun sen on saanut pyöreäksi, voi muotoa lähteä hyvinkin nostamaan pätkissä ja rentous säilyy. Jos taas tuntuu että "nyt menee yli" voi jälleen palata sinne "turvasatamaan" eli matalaan muotoon ja perusliikkumiseen. Käydään ikäänkuin seuraavalla portaalla kurkkaamassa miltä meno näyttää ja jos alkaa huimaamaan "korkeus" niin voi hypätä takaisin alemmalle rappuselle hengähtämään. Joku päivä niistä portaista kaksi tai kolmekin ylempää rappusta ei tunnut miltään, ja voi taas jatkaa kipuamista vielä ylemmäs!
Juuri nämä hetket kun Hansu on täysin luottavaisin mielin ja oikein haluaa matalemmalle kaulalle ja ottaa koko tuntuman multa vastaan, laukanvaihdtokin tulee todella helposti. Se vaihtaa rauhassa ja askeleessa. Vaihdot ovat vielä vähän kiikunkaakun, sillä se kuumenee niistä helposti. En tee vaihtoja jos Hansu ei ole 100% rento. Turha lähteä kuumentamaan sitä yhtään lisää.

Katselin videonpätkiä Kyran klinikalta syyskuulta ja siinäkin Kyra hyvin sanoi, että "älä ratsasta takajalkoja ennenkuin etujalka nousee".
Tässä huomaa kuinka mä olen tottunut puoliveristen kanssa nopeuttamaan sitä takajalkaa. Aina ajatellut että "takajalat aktiiviseksi". No nyt mulla on hevonen joka on ihan liian aktiivinen takaa, mutta etuosa ei tule samassa tasossa mukana. Mun täytyy oikeasti jättää Hansun takajalat jopa ihan rauhaan, ja ratsastaa tosissaan niitä etujalkoja. Hansu on oppinut ratsastuksella nostamaan etuosaansa, se oli aluksi ratsastajan kanssa haastavaa, vaikka itsekseen se kyllä se osasi varsin hienosti esim vapaana juostessann. Nyt se on löytänyt etuosansa myös ratsastajan kanssa ja tämä Kyran pointti avasi meille ihan sikana uusi ovia. Tuolla klinikalla tosiaan tuli suuri ahaa-elämys joka auttoi tosi paljon jatkoa ajatellen. Mielestäni Hansu on muuttunut jo ihan lihaksistoltaan nyt kun on löytynyt tämä etuosan käyttö! Hansu ensin kehitti takapäähän lihaksia, nyt on alkanut tulla etuosaankin. Tässä mm kuva erosta! Kuvien välillä on 4 kk :)
Yllä Hansu silloin kun se saapui Erkylään ja alla lokakuun lopulla otettu kuva.
Hansu on onneksi ruvennut syömään ihan erilaisessa ruokahalullakin nykyään!
Tässä Kyran klinikalta pari videon pätkää missä näkyy selvä ero ravissa ihan vain kevennyksen kautta ratsastettuna! Eikä yhtään jalkaa paineistamaan...

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu





Ja tässä vielä video tasan viikko sitten sunnuntain kuvattuna. Nykyään sen ravia pystyy jo varsin hyvin säädellä siihen raviin mitä minä haluan!


Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu


Hansulla on varsinkin iso ja elastinen liike kun se on rentona ja antaa koko kroppansa ratsastajan käsiteltäväksi. Sen liikkeet ovat ihanan pehmeät silloin ja keinuvat. Pehmeät liikkeet eivät tarkoita pientä liikettä, varsinkin iso ravi siis mutta pehmeä istua kun se keinuu puolelta toiselle hyvässä tahdissa. Viime sunnuntaina Hansu oli varmaan paras pitkään aikaan, ja pääsin ravin sisällä tekemään siirtymisiä aina vähän passageen ja siitä ulos, sekä normaalista ravista keskiraviin! Välillä Hansu tietenkin sekoaa jaloissaan koska se yrittää ihan liikaa, silloin otan se takaisin käyntiin ja lähdetään alusta uudelleen kokeilemaan. Mutta ne pätkät mitä siitä irtoaa ovat niin ihania. Se on oikeasti todella hieno. Tasaisuutta vain vielä peliin! :)

Tietenkin hyvän kauden jälkeen tulee aina niitä huonojakin kertoja. Tällä viikolla onkin ollut sitten vähän vaikeampaa, Hansu on ollut lyhyt pinnaisempi. Tykkään kuitenkin tehdä treenit niin, että tulee intensiivisempiä kausia ja sitten löysempiä. Hansu olikin sopivasti tehnyt nyt sen 2 viikkoa oikein mallikkaasti töitä, joten nyt on viikko hyvinkin kevyttä sopivasti rokotuksen ja raspauksen aikaan. Hansu sai nyt viimeisen tehosterokotteen, eli se on nyt sitten "rokotussyklissä" niin että kerta vuoteen riittää rokote.

Nyt lähdenkin Ainoon katsomaan Equibalansin esteratsastussarjakilpailun finaalia! Olen saanut Vitabalansilta kutsun ja otan Hertan omistajan mukaan ja päästään ihan ohjatulle kierrokselle radalle ja kisoja saadaan seurata Vippi aitiosta! Ihanaa sunnuntaita kaikille! :)