Kootussa Ravissa

26. joulukuuta 2015

Kinkun sulattelua

Vaikka en jouluihmisiä oikein ole, niin tämä hetken "pakkoloma" tähän väliin on kyllä kivaa! Tosin mahataudin olisin voinut jättää väliin ja olla senkin ajan mieluummin töissä, mutta onneksi se häipyi sopivasti jouluksi. Kerrankin jouluna on aikaa vihdoinkin tehdä rauhassa tallireissuja ja voin hetken edes lukea rauhassa. Tykkään lukea, mutta enää siihen ei ole ollut aikaa. Ja jos on aikaa niin pitää lukea kemian kirjoja.. Jes. Nyt olen kuitenkin saanut rauhassa lueskella paria kirjaa mitä tilasin itselleni jouluksi... 

Joululomalla vihdoinkin on ollut aikaa lukea. Ostin itselleni Britanniasta joululahjan. Valegron elämänkertakirja ja Carl Hesterin elämänkerta.
Ja itse Carl Hesterin nimikirjoitukset molemmissa kirjoissa!
Jouluaattona Wanhan tallin edustalla. Hertta oli pörheänä!
Hertta ei aio mitään joululomaa pidellä. Sillä on niin paljon virtaa ollut nyt että kun ekan kerran menin mahataudin jälkeen selkään jouluaattona meno oli aika vauhdikasta. Mikään muu ei kelpaa kuin laukkaaminen täysillä ympäri maneesia. Sama meno jatkui joulupäivänä. Tein vähän piaffia ja harjoiteltiin piaffista siirtymistä raviin. Halusin että H oikein ponnistaa eteenpäin, sillä se on se raskain osuus poistua piaffista. H teki ihan ok, mutta alkoi taas kuumenemaan. Sen jälkeen ei taas mistään tullut mitään. Ei se ala riehumaan, mutta sillä keittää niin yli että se tarjoaa kaikkea yhtäaikaa ja hermostuu kun ei osaakkaan. Ja tähänkin hänen mielestään ratkaisu olisi vain laukata taas täysiä ympäri maneesia.
Mulla alkoi mennä hermo, mutta totesin etten jää asiasta tappelemaan. Lopetin siihen ja tulin alas selästä ja suuntasin kentälle! Valoisaa oli vielä jonkun aikaa ja kenttä oli superhyvä. Tajusin että H on taas irrottelun tarpeessa! Kentälle se käveli kyllä rauhassa mutta kun irti päästin niin ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ensimmäisessä kaartessa se pukitteli ja potki niin vauhdilla että se irrotti takajalan suojansa lennossa metsään! :D
10 minuuttia H juoksi taas täysillä kenttää ympäri, jonka jälkeen se ravasi mun luokse puhisten "noniiin nyt voidaan lähteä". Hertta on taas palannut maan pinnalle.
Uskon että se on nyt taas todella letkeä ja rento ratsastaa kun se pääsi jälleen irrottelemaan. Täytyy päästää sitä kentälle vielä niin kauan kun kelejä on ja kenttä ei mene jäähän!

Hertta nyt on vain nuoresta asti tottunut siihen että se saa riehua. Ennen se oli päivittäistä riehua ympyrää tarhassa. Nykyään se on paljon rauhallisempi, mutta välillä tulee näitä hetkiä kun huomaa että nyt se tarvisee revittelyä. Mutta hyväähän se tekee. H saa avata paikkoja ja noin isolla kentällä se pääsee oikeasti kovaa ja suoraan, eikä tarvitse koko ajan kääntyä. Hertan pääkoppa kyllä kiittää eniten. Hertan kun saisi ymmärtämään että sen kroppa ei ehkä ole enää ihan samalla tasolla kuin sen korvien väli...
Siellä se nakki pinkoo. Olen edelleen sitä mieltä että siitä tulisi hyvä ravuri... ?
Nyt on Hertalla vuorossa treeneissä irrottelujakso. En siis treenaa sillä temppuja, vaan jumppailen pelkästään. Teen paljon irrottelevia tehtäviä, kuten väistöjä. Toki avo ja sulkutaivutusta jatkan edelleen, mutta keskityn todellakin irtonaisuuteen ja suoritan näitä siitä pienen pienessä poniravissa, jotta sen on helppo suorittaa niitä.
Toivon mukaan Hertta itse vain malttaa viettää tälläistä löysempää ja rennompaa liikutusta, se kun on aina vähän hankalaa tuollaiselle maantiekiitäjälle.

Ajattelin tässä vähän listailla meidän tulevia treenejä. Tai oikeastaan asioita mitä meillä on milläkin hetkellä tapetilla ja suunnitteilla.
Nyt tosiaan on syksy tehty kovasti töitä kokoamisasteen nostamisen kanssa ja Hertta onkin oppinut parissa kuukaudessa mm. ne laukanvaihdot jokaisella askeleella. Nyt on "temputettu" ihan tarpeeksi uusia asioita, joten aion jättää ne nyt tulevaksi pariksi viikoksi hautumaan.
Meillä on nyt valmennuksissa taukoa tammikuun alkuun asti. Emma Kanerva tulee jälleen valmentamaan Erkylään tammikuun puolessa välissä, joten silloin on taas tiedossa hommia. Tämän väliajan aikon kuitenkin nyt tehdä sitä notkeutta ja elastisuutta, en kokoamista ja voimaa. Ohjelmassa on mm. laukata Hertalla todella reipasta laukkaa maneesissa ajatuksella pitkät sivut eteen ja lyhyet sivut vähän kiinni, kuitenkin niin että laukka on selvästi reipasta. Ei siis ollenkaan piruettilaukkaa nyt tähän väliin.
Pyrin ravissa tekemään paljon väistöjä ja niitä avoja ja sulkuja. Pyrin pitämään Hertan notkeana ja rentona. Tahdon että se käyttää rennosti selkäänsä, sillä selkä sillä on ensimmäisenä aina jännittymässä kun tehdään vähän vaikeampia asioita.

Eli meillä ei ole varsinaista lepokautta nytten, mutta työt ovat todella yksinkertaisia ja ne eivät saa rasittaa hevosta. Sanotaanko nyt näin, että harrastamme Hertan kanssa joogaa ja pilatesta seuraavat pari viikkoa. :)

Ja Hertalle vinkkinä, jos kelit sallii, kenttärallit pidetään kyllä ohjelmistossa. Älä huoli. ;)

Sain muuten meidän hovikuvaaja Tarulta todella ihanan lahjan! Ifolorin kuvakirja meidän kisakaudesta 2015! Tämä kirja todistaa hyvin sen kuinka monessa paikkaa Taru on meidän perässä ajelenut kamera kourassa. Tässä muutamia otoksia malliksi kirjasta :)



Todella tykkään tuosta vasemman puoleisesta kuvasta. Hertan takajalka melkein koskettaa etujalkaa!
Kirjan viimeinen kuva tiivistää hyvin kisakauden lopetuksen ja Hertan pääsemisen vapauteen ;)


 No mites lukijat?
Tuliko teille paljon joululahjoja? ;)



23. joulukuuta 2015

Mummeli kulkee



Hertta on kyllä kulkenut niin kivasti ettei tosikaan. Onhan niitä vaikeampiakin päiviä tietenkin, mutta niistäkin selviää kun asiasta ei tee numeroa.
Olin maanantaina tapani mukaan valmennuksessa ja piti heti kirjoittaa siitä tarkempi postaus tänne kun vielä muistan asioita, mutta mulle pari tuntia valmennuksen jälkeen sellainen kunnon eeppinen vatsatauti ettei tosikaan... Norovirus. Jes. Klo 23 se alkoi, ja koko yön läpi oksensin vähintään kerran tunnissa... Sanomattakin selvää että tiistai meni ihan jossain sumussa kouristellen sohvalla ja wc-pönttöä halaten, ettei tullut mieleenkään avata konetta.
No mutta ei siitä sen enempää, ettei lukijoille tule psykosomaattisia oireita... ;)

Kaikki kuvat ovat taas Taru Arolan käsialaa!
Ennen valmennusta vähän huulirasvaa suupieliin. Effolin Omenalta tuoksuvaa huulirasvaa hevosille, Hertan kaltaisille arvokkaille Rouville kelpaa kyllä ;)
Alkuverryttelyä
Olen puhunut noista ykkösistä nyt melkein joka postauksessa, mutta kerta kiellon päälle! Hertta meinaan maanantain valmennuksessa teki jo vaadittavat 15 laukanvaihtoa jokaisella askeleella! Eli se on se määrä mitä GP:ssä esitetään. Valmentajan kanssa katsottiin sarjat läpi ja ensin hän pyysi toki tulemaan 7 vaihtoa, sen jälkeen hän sanoi että kokeile 12. Ja sehän onnistui! Sen jälkeen hän sanoi että tule sitten se täysi määrä. Ja niin Hertta vaihtaa laukkaa sen 15 askeleen verran ilman ongelmia, ja mulla oli tunne että olisin voinut vielä jatkaa!
Tuo hevonen on niin uskomaton. Se on nyt oppinut ykköset ihan parissa kuukaudessa, ja henkilö joka ne on sille opettanut, ei ole itse ikinä eläissään tehnyt yhtäkään laukanvaihtoa jokaisella askeleella... Ja silti Hertta oppii ja yrittää vaikka todellakin tälläinen amatööri selässä pyytää! :D
Sanotaanko nyt näin, että nuo ykköset Hertta kyllä jo osaa. Niitä pitää tottakai vielä hioa. Joskus jos olen saanut sen tarvittavan rennoksi, se tekee tosi isoja vaihtoja jotka etenee askeleessa. Vielä se kuitenkin helposti vähän niissä jännittyy, sillä onhan ne aika uusi juttu sille. Alle puolivuotta sitten se ei tehnyt ykkösiä vielä ollenkaan! Silloin kun H jännittyy, vaihdot tietenkin vähän lyhenevät ja se vähän jarruttaa. Nyt kuitenkin maanantain valmennuksessa pystyin vähän jopa ratsastamaan sitä jo eteen vaihtojen aikana, kun tuntui että se vähän himmasi niissä. Eli pääsen jo pikkuhiljaa käsiksi vaihtojen laatuun!
Se mikä on ehdottoman positiivista jo nyt, niin Hertan ykköset ovat alusta asti olleet hyvin suoria. Se ei juurikaan huoju niissä. Nyt vain keskitytään hiomaan niistä vielä isompia ja ajatusta enemmän eteen. Nyt on vasta joulukuu ja se on jo noin hyvällä mallilla joten ei tässä hätää!
Valmentajan kanssa puhuttiin että enää pitäisi alkaa käymään läpi piaffea ja passagea. Hertta osaa niitä jo, mutta passage vaatii myös samaa ajatusta enemmän eteen. Siirtymiset piaffen ja passagen välillä tulevat olemaan ne kaikista haastavimmat asiat.
En tiedä. En tiedä... Mutta... EHKÄ... Ehkä... Ehkä me kokeillaan startata ensi kaudella Inter II tai peräti GP? Jos nyt ei virallisissa kisoissa niin rataharjoituksena. Meillä on vielä paljon tehtävää sen saralla, mutta meidän tallityöntekijäkin sanoi että jos mä nyt en Hertalla aio sinne tähdätä, mä kiroan koko loppuelämäni sitä kuinka en mennyt radalle sen kanssa vaikka se oli kuitenkin jo sinne melkein koulutettu! Totta. En välttämättä enää KOSKAAN tule saamaan alleni hevosta jolla päästä edes tälle tasolle, joten nyt olisi vähäniinkuin "pakko" testata ja treenata.
Mutta tosiaan, ei paineita. Meidän päätavoite on hioa edelleen tätä Small Tour tasoa paremmaksi, sillä siinäkin riittää hommaa. Se ei kuitenkaan estä käydä kurkkaamassa kuollaanko me Inter II... :)
Voimaa ja kokoamisastetta loputtomasti lisää! Siinä se tärkein.

Maanantain valmennuksessa kävimme myös hieman piruetteja läpi. Nekin ovat jo aika jees, mutta tekniikkaa meidän täytyy hioa rutkasti. Mä hätäilen piruettia ja niin hätäilee Herttakin. Mä ratsastan ihan ok piruettiin, mutta sitten mulle tulee joku kiire äkkiä hypätä sieltä ulos, enkä ratsasta sitä loppuun. Mä ikään huudan kesken hyvän piruetin "Joooooo tää oli tarpeeks hyvä, äkkiä pois täältä ennenkuin menee mönkään!" . Ja arvatkaa vain meneekö se piruetti siinä vaiheessa mönkään kun loikataan sieltä ulos kuin aropupu pusikosta? :D
Nii-in. Norppa ei oikein malta...

Tätä Hertalle lisää. Kaulaa auki ja isommaksi. Se on rakenteeltaankin lyhyt ja töppökaulanen, mutta ei se sitä estä etteikö sitä voisi yrittää parantaa.
Tässä takaosakäännöksestä ulos, taputus ja rohkaisu että ajatus säilyy eteen kokoavan liikkeen jälkeenkin.
Se asia, jolla me nyt treenataan niitä piruetteja, ei suinkaan ole itse piruetit. Me teemme nyt todella paljon takaosakäännöksiä, eli piruetteja käynnissä. Liikehän on melkein ihan sama kuin piruetti laukassa, mutta se rasittaa hevosta paljon vähemmän ja antaa ratsastajalle paljon enemmän aikaa ja työkaluja askelten säätelyyn kun askelaji on hitaampi. Takarissa joudutaan myös kokoamaan hevosta, joten tämä on oikeasti ihan hyvä harjoite, vaikka tavoitteena ei olisi piruetit.
Takarissa pystyn heti tarraamaan huonolaatuiseen askeleen kiinni.
Astuiko se liian taakse? Astuiko se liikaa sivulle? Ruuvaako se paikallaan? Onko se piruetti liian iso? Liian pieni...?
Kaikkiin näihin pystyn heti puuttumaan ja muistuttamaan hevosta. Laukkapiruetissa on paljon vähemmän aikaa puuttua näihin. Hyvä käyntipiruetti valmistelee hyvään laukkapiruettiin. Itseasiassa vähän leikittelin idealla, että tein käyntipiruettia, josta nostin laukan ja jatkoin (harjoitus)laukkapiruetissa! Tämä oli Hertalle tosi hyvä harjoite. Se oli paljon paremmin mun avuilla käyntipiruetin jäljillä vielä laukkapiruetissa. Ennenkuin H pääsee karkaamaan laukkapiruetissa, niin siirsin jo käyntiin ja takaisin takaosakäännökseen. Näin sain takajalat taas kontrolliin ja kokoamista lisättyä!

Takaosakäännöksessä. 

Vielä yksi tapetilla oleva treenattava asia on meillä vasen avo-ja sulkutaivutus. Hertta lähtee helposti huojumaan avossa vasemmalle ja toisaalta sulkutaivutuksessa vasemmalle se lähtee helposti kaatumaan. Nämä ovat niitä sen vinouksia ja heikkouksia. Pahimmillaan avo voi näyttää jopa epäpuhtaalta jos se ei kanna takaosansa päällä. Sillä sekunnilla kun saan sen ulkokyljen hallintaan (eli tässä tapauksessa oikean kyljen) matka jatkuu tahdikkaasti ja huojuminen loppuu. Hevonen ei näitä asioita tee tahallaan, se vain tekee ne kuten se parhaakseen näkee. Jos sillä on toinen takajalka heikompi kuin toinen, tottakai se käyttää isoon askeleeseen sitä vahvaa ja sitten heikolla jalalla se tekee pienemmän askeleen.
Itse ratkaisin tälläisen ongelman pienentämällä ravia sellaiseksi missä ravin tahti säilyy. Eli se "vahva ja isoa askelta ottava jalka" ratsastetaan samalle tasolle sen "heikon ja lyhyen askeleen" jalan kanssa. Hevosen on paljon helpompi ravata pientä ravia, joten teen asian sille helpommaksi, ja teen pienemmässä ravissa sitä vasenta avoa. Sitten kun tuntuu että hevonen ei kaadu tai huoju, voin alkaa kokeilemaan suurentaa ravia, mutta missään nimessä tahti ja tasapaino ei saa kärsiä.
Tämä ongelma heijastui meillä aikoinaan He A radoilla voltteihin ravissa. Hertta kun on vähän sellainen TurboMummo jonka on aina pakko mennä joko täysiä tai ei mitään. Se aina tahtoi harppoa voltin läpi sellaista isoa ja killuvaa ravia. No eihän sen tasapaino riitä siihen, joten se lähtee kaatumaan voltin sisälle ja voltti ei ole symmetrinen. Tästä päästiin aikoinaan eroon myös tällä ravin pienentämisellä. En kuitenkaan pidä ajatuksesta että "liikettä otetaan pois". Ratkaisin tämän siis sillä, että aloitin isommalla raviympyrällä. Hertta vähän kaahottaa ja harppoo edelleen. Niin kauan lähdin pienentämään volttia niin pienenpienelle voltille että Hertan on yksinkertaisesti pakko hieman hidaastaa ja keskittyä rauhottumaan. Näin ollen en itse ratsastajana jarrutellut sitä, vaan annoin voltin tehdä työn. Hertta alkoi hidastamaan ja pienentämään ravia. Sitten tässä vähän pienemmässä ravissa lähdin taas suurentamaan volttia ja pyrin siihen että ravi säilyy samanlaisena. Jos ravi alkoi hetken päästä taas "karkaamaan" menin takaisin pienelle voltille, josta häin tahdin ja tasapainon ja sen rauhan. Sitten taas voltilta ulos ja pidetään se normaali ravi yllä.

Avotaivutusta vasemmalle
Venyttelen Hertan jalat läpi aina rankemman työn jälkeen. Lupaan tehdä näistä venytysjutuista postauksen, niin saa vähän jatkoa tuo "hieronta"sarja :)


Usein tälläisiin pikkuvirheisiin ja vaikeuksiin saa apua kun käyttää aivojaan ja yrittää olla fiksumpi kuin hevonen. Esimerkiksi Hertan kaltaisen herkkistamman kanssa on ihan turha ruveta tappelemaan asenteella "NYT menet sitä RAVIA mitä MINÄ haluan!". Ei se hevonen ymmärrä kun vetokilpailu alkaa, että se tekee jotain väärin. Jos tässä tilanteessa, missä H haluaa harppoa isoa ravia ilman kuulevia korvia, alkaisin vetämään sitä kokoajan taakse päin "prr prr prr" ajatuksella, niin se nostaa sen kuuluisan niskansa ylös ja painaa selkänsä alas ja tadaaaaa, taas on WC-Ankka läsnä (iuuh, sanasta WC-ankka tulee taas mieleen mun maanantainen yö vatsataudin kanssa...).
 H ei vedä vastaan, mutta se nimenomaan tulee vetävän ohjan mukana päänsä kanssa vaikka ratsastajan syliin... Mutta se harppova vauhti ravi (mihin halusin puuttua) ei häviä mihinkään...

Piti ottaa loppukäyntien aikana Hertasta selfie...

... ja selfiestä tuli tälläinen... Hertta niin puhki ettei edes muista nielaista ja kuolavana roikkuu polvissa! :D
Päästä se eniten hikoilee, kovaa aivojumppaa ilmeisesti :)


Muistutksena vielä, että huomenna Hippolan Joulukalenterin pääpalkinto arvotaan klo 20!
 Se arvotaan kaikkien Hippolaan rekisteröityneiden kesken, eli sinulla ei siis tarvitse olla blogia, voit rekisteröityä ihan muuten vain käyttäjäksi. Näin olet automaattisesti mukana arvonnassa.

Pääpalkintohan on sarjalippu ensi vuoden Horse Show:hun! 

Hopihopi osallistumaan. :)

16. joulukuuta 2015

Arvonnan voittajat

Arvonta on päättynyt! Osallistujia tuli huimat 150 kappaletta, ja jokaisen kommentit luin läpi ja voin vain kiittää hyvistä ehdotuksista ja kommenteista! Antaa taas vähän suuntaa blogille tulevaisuudessa ja tietää missä ainakin jo nyt on onnistunut. :)

Lyhyesti sanottuna pääpiirteet kommenteissa olivat:
  • Saisi olla lisää kuvia, muitakin kuin kännykkäkuvia.
    Myönnän, tahtoisin itsekin! En vain aina saa ja pysty pyytämään kuvaajia mukaan tallille, kun talli on niin kaukana. Mutta kisoista ainakin saa yleensä paljon kuvia mukaan niin pitää yrittää saada lisää kuvia ihan kotoakin, edes niitä kännykkäkuvia vähän paremmin reaaliajassa! 
  • Kunnon treenipostaukset ja pohdinnat taitavat olla tämän blogin suosituin juttu, niitä siis lisää jatkossakin. Olen vain aina epäillyt ettei kukaan jaksa lukea jos selitän liian tarkkaan ja pohtien! :D Hyvä että tämäkin sitten selvisi.
  • Paljon hyviä aiheita kirjoitteluun myös tuli, joten nyt on ihan yhdessä paikkaa mulla ylhäällä kommentteissa ehdotukset niin löydän ne muistilistana. :)
  • Hertta sai ihan älyttömästi kehuja, Hertta siis ei tarvitse parannusta jatkossa... ;)
No mutta, pitemittä puheitta arvonnan tuloksiin.
Arvonta suoritettiin ihan perinteisesti "onnenpyörä pyörimään" ja silmät kiinni sormellä pyörä seis.

Horse & Rider pipon voitti nimimerkillä mmid, Milla! 

Anna Scarpatin laukun voitti nimimerkillä Emma R.!


Pääpalkinto, eli 80 euron lahjakortti päätyi nimerkille Rosse! 

Onnittelut voittajille, katsokaa tosiaan sähköpostianne!
Kiitos kaikille osallistujille vielä kerran! Seuraavaa arvontaa odotellessa... :)

15. joulukuuta 2015

Pelkkää ylä ja alamäkeä

On se kumma. Tää on niin ihmeellinen laji kertakaikkiaan! 

Edellisenä päivänä pompin kattoon kun Hertta oli niin maaginen että uhosin jo meneväni unissani Olympialaisiin ja mietin jo GP küriä extra vaikeilla linjoilla, sillä esim tuplapirueteista suoraan keskihalkaisijalla sarjavaihtoihin jokaisella askeleella 9 kappaletta, ja siitä takaisin tuplapiruettiin sujuivat aivan liian hyvin meidän tasoiselle ratsukolle joten olin ihan pökertynyt! :D Katsomossakin tuttu sanoi että Mitä ihmettä se tekee sillä se näytti niin hyvälle!



No mitäs sitten sen jälkeen kun pääsin ilakoimaan?

Seuraavana päivänä harjoittelen voltteja ja voi perhana kun se oli ylitsepääsemättömän vaikeaa...
Että siinä vaihtui suunnitelmat GP küristä ensi kaudella mentäviin He C luokkiin! :D

Noh, ei saa olla liian ankara itselleen, varsinkaan hevoselle. Herttahan ei tiedä tekeekö se GP:n vai He C:n juttuja! Sille on aivan sama, onko kyseessä ravivoltti vaiko laukanvaihdot jokaisella askeleella. Se ei myöskään tiedä onko pienet ja ahtaat vaihdot parempi vai huonompi asia kuin isot ja ilmavat vaihdot. Minä tiedän kumpi on parempi ja mun tehtävä on ratsastajana osata vaatia itseltäni ja sitä kautta hevoselta ne oikeat asiat oikein.

Tässä muuten linkki videoon jossa harjoiteltiin niitä ykkösiä.  Nykyään niitä tulee sellaiset 8-10 jo sarjassa ihan ilman punkemista. :)

Vaikka treenit ovat olleet ylä ja alamäkeä, niin olin hyvin iloinen kun kerrankin valmennukseen osui se loistokas päivä. Olemme siis valmennuksissa tosiaan koko syksyn keskittynyt perusasioihin ja Hertan liikkumiseen kokoamisasteen myötä. Välillä ihan itkettää koska näytämme omasta mielestämme niin kamalalta kun katson maneesin peileistä menoa kun pitää yrittää muuttaa jotain. Hertta häkeltyy ja vähän minäkin. Olen omasta mielestäni Rouva Perunäsäkki ja Hertta on Rouva Kanttura. Nice!
Nyt kuitenkin viimeisellä valmennuksessa H oli niiiiiiin rento ja tyyni eikä se kiristynyt mistään! H on niin kuumuvaa sorttia mutta nyt se oli oikea viilipytty. Se antoi koskea ja vaikka koski vähän enemmän se vain suoritti enemmän ilman jännittymistä. Loppujenlopuksi mentiin sarjavaihdot läpi aina nelosista ykkösiin asti! Tultiin 9 kappaletta vaihtoja jokaisella askeleella valmentajan silmien alla ja hänkin ihan hämmästyi kuinka isoja ja suoria vaihtoja Hertta teki! Valmentajakin tokaisi "Ajatella, me ollaan jo tässä vaiheessa ja nyt on vasta joulukuun alku!".
Noniin. Jälleen olin itsetuntoni kanssa noussut sieltä maan alta takaisin pilvilinnoihin! Kaikki viikon sisällä...
Olin päästänyt Hertan jälleen irti kentälle jossa se menikin taas niin lujaa. Tämä kyllä auttaa, sillä H on näiden riehumispäivien jälkeen törkeän hyvä ratsastaa ja todella rento. Tekee siis hyvää keholle ja mielelle!

Tässä linkki Hertan ralliin kentällä ...
... ja tässä toinen... Näin se Hertta liikuttaa itseään!

Vaikka nyt olen innostunut tekemään näitä GP:n juttuja tohkeissani kun H on oppinut niitä ihan muutamassa kuukaudessa tässä, täytyy tosiaan muistaa välillä treenata niitä helpompia asioita. Olen onnistunut säilyttämään Hertalla sen iloisuuden noissa ykkösissä, mikä on ollut tapetilla tässä kauan. Niin kauan se suorittaa niitä hyvin kunhan se on edelleen sille hauskaa ja teen sen ilman paineita. Ongelma oikeastaan onkin se, kun treenaamme niitä helpompia juttuja. Miksi näin?
Siksi, koska minä oletan että "tämä pitäisi osata jo ja vielä paremmin!", joten silloin luon henkistä painetta hevoseen tahtomattani. Otetaan nyt vaikka esimerkkinä se ravivoltti. Se on tosiaan He B tason juttuja, mutta osaan kehittää siitäkin meille isomman ongelman kuin laukanvaihdoista jokaisella askeleella!
"Ei näin, liikaa tota, liian vähän tätä, enemmän eteen, älä juokse, taivu, älä kaadu, ravaa, ravaa, ravaa, älä ravaa alta...". Jos mä tällä lailla nalkutan Hertalle näinkin helposta asiasta kuin ravivoltti, niin ei ihme että ahdistaa ja ei muuten onnistu.

Mun täytyy ottaa sama asenne näihin helppoihin asioihin kuin niihin vaikeisiin "joissa en vaadi Hertalta paljoa, kunhan sillä on kivaa". Eli mitä?
Sillä pitää olla kivaa aina ja kaikissa tehtävissä mitä sillä tehdään! Oli se sitten peruutus tai piruetti. Oli se sitten pohkeenväistö käynnissä tai piaffi. Kaikki työ täytyy olla kivaa hevoselle!

Ne vaikeudet yleensä on meidän korvien välissä jonkin asian suhteen.
Ja sieltä meidän korvien välistä me tuodaan se vaikeus sille hevoselle. 




Tämä on siis pelkkää ylä ja alamäkeä. Mutta niin sen kai pitää ollakkin. Täytyy vain silti koittaa nauttia sekä niistä molemmista!

13. joulukuuta 2015

Rakas Joulupukki... sekä arvonta!

Postaus toteutettu yhteistyössä Keravan Horse & Riderin kanssa

Mitäs muutakaan sitä ponitytön toivelistalla olisikaan kuin hevostavaraa! 

Kävin männä viikolla hypistelemässä Keravan Horse & Riderilla kaikenlaista ihanaa tavaraa... Kaikenlaista sain kerättyä omalle lahjatoivelistalle (Äitii, vinkkivinkki). Saas nähdä mitä pukki tuo jouluna! Tosin saa nähdä pääseekö Joulupukki ollenkaan paikan päälle poroineen reellä kun tuota lunta ei tahdo oikein tulla. Voin kyllä ilomielin lainata Herttaa matkustamiseen, jos porot hyytyvät tuonne kuraan! Hertta ei väsy ja on jopa reilu 15 vuotta sitten koulutettu ajollekkin. Siinähän saisi Herttakin tienata vähän kaurarahojansa tai joululahjojansa töitä tekemällä. ;) 

Hertta valmiina töihin jouluksi!

Noh, takaisin aiheeseen, eli mitä kaikkea löysinkään lahjaideoiksi Keravalta.
Annoin kameran laulaa. Enemmän sain ideoita mitä saisi ratsastajalle, toki hevosia unohtamatta. Ne hevoset tosin tuskin arvostaa niitä joululahjoja niin paljon kuin ratsastajat. Hepat on tyytyväisä että aattonakin on joku joka toisi sen ruuan niinkuin vuoden jokaisena muunakin päivänä. ;)

Esteratsastajan must! Kaverini äiti aikoinaan osti suojat joululahjaksi tyttären hevoselle ja joulukortissa luki "Nilkkasuojat". ;)

Eikä muuten jäädy varpaat!

Vilukissan pelastus

Kouluratsastajalle plastronngneula Kingslandilta. Itselläni on tällainen, tykkään kovasti. Se myös painaa jonkun verran joten se vähän painaa plastronia paikoilleen, eikä se lepata.

Anna Scarpatilta huopaa kauniilla koristeluilla

Rohkealle oiva bootsivalinta.. ;)

Eskadronin ihana Platinum sarja joka on suunnattu kouluratsastukseen. Itselläni on kisapinteleinä nuo vasemmassa alakulmassa olevat. Tahtoisin arkikäyttöön nuo vaalenbeiget pintelit ja huovan. Aivan ihanat!


Perheen nuoremmille heppatytöille se oma käsintehty keppihevonen. Jos ei omaa ponia pukki tuo, niin tässä vähän sinne päin ;)
 


Miten musta tuntuu että ratsastushousut vain tulevat kauniimmiksi koko ajan, hienompia kuin omat arkivaatteet!

Pikeurin muhkea liivi

Esteratsastajien suosiossa olevat Free Jump jalustimet.

Tässä lahja jotta hepo arvostaa... Suut makiaks!
 

 




Kun ei hankia näy, niin käytännöllisemmät ovat nämä KL:n kumisaappaat näin joulun aikaan... ;)

Ei järki jäädy kun on hyvä pipo! Tuo etualalla oleva Horse & Rider pipo mahtuu muuten sitten isompaankin päähän! Nimimerkillä tähän jättipäähän kaikki pipot jää päälaelle.

Cavallon kevyempi toppaliivi

Löytyy myös sille karvaiselle kaverille kotonakin leluja. (Puhun nyt sitten koirista enkä miehistä, selvyyden vuoksi!)

Anna Scarpatin pikkulaukku. Itselläni on tällainen nyt meikkilaukkuna!

Itselläni on myös tällainen HV Polon laukku. Tänne mahtuu vaikka mitä, se on kisareissuilla usein minulla mukana. Käy toki myös kouluun ja töihin!
Jos joskus pääsen vielä kansainvälisiin kisoihin, niin....


ARVONTA!

Lue ohjeet tarkkaan.

Keravan Horse & Rider lahjoittaa tähän arvontaan kolme eri palkintoa!

Pääpalkintona arvonnassa on 80 euron lahjakortti myymälään tai verkkokauppaan! Saat itse valita käytätkö lahjakortin myymälään vai verkkokauppaan. Verkkokauppaa varten saat alennuskoodin sähköpostiin mikäli voitat.

Jos pääpalkinto ei kuitenkaan osunut kohdallesi, niin Horse & Rider lahjoittaa lohdutuspalkintona joko Horse & Rider logolla varustetun pipon,
TAI
Anna Scarpatin meikkilaukun!
(Molemmat palkinnot näkyvät kuvissa ylempänä)

Eli yhteensä jaossa on siis 3 eri palkintoa!

Osallistumisohjeet:
  • Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat.
  • Jätä siis kommenttiboxiin sähköpostiosoitteesi ja nimesi, ja kerro kommentin yhteydessä palautetta blogistani.
    Esimerkkeinä mm. miksi luet blogiani? Mikä siinä on hyvää/huonoa?
    Voit myös antaa ehdotuksia tuleviin postauksiin ensi vuodelle sekä esittää toiveita.
  • Voittajiin ollaan yhteydessä sähköpostitse kaikkien kolmen palkinnon voittajan osalta henkilökohtaisesti, joten on tärkeää että muistat jättää toimivan sähköpostiosoitteen.
    Tulen myös julkaisemaan arvonnan tulokset julkisesti blogissa.

    Arvonta suoritetaan keskiviikkona 16.12 klo 12!
    Eli jätä kommenttisi ennen tuota kellonaikaa niin olet mukana!



ONNEA ARVONTAAN JA HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE LUKIJOILLENI! 

Toivottavasti löysitte hyviä joululahjaideoita joko itsellenne tai kaverille, myös niille karvaturville tallissa. :)