Kootussa Ravissa

28. huhtikuuta 2016

Hertan viikko-ohjelmista

Tuli erään lukijan kommentista mieleen kertoa bloginkin puolella Hertan viikkosuunnitelmista. Voisinkin aloittaa tästä viikosta (kuluvasta) ja vähän avata näkemyksiä aina viikkokohtaisesti miksi teen näin. Eri hevosilla toki on erilaiset ohjelmat, mutta Hertan kanssa on muodostunut tämän 10 vuoden aikana oma tapa.

Ma: valmennus (perustyöskentelyä)
Ti: juoksutus + ravipuomit
Ke: perusratsastus (väistöjä, avoja, vähän piruettilaukkaa)
To: vuokraaja ratsastaa (itse menen Kalevin)
Pe: juoksutus/maastossa mäkikävelyä
La: koulutreeni (rankempi, Pi-Pa-siirtymisiä, avot ja sulut ravissa ja laukassa)
Su: koulutreeni (kevyempi ja irrotteleva + maastokävelyä mäissä)

Maanantaina tosiaan oli 30 minuutin valmennus, jossa kävimme vain perusasioita läpi. Tapanani on sunnuntaina "valmistella" Herttaa aina seuraavan päivän valmennukseen, jotta saisin valmennuksesta kaiken mahdollisen hyödyn irti.

Tiistaina Hertalla on usein kevyempi päivä maanantain valmennuksen takia, sekä tietenkin kun sunnuntainakin on menty vähän enemmän. Eli noudatan ajatusta "2 rankempaa, 1 kevyt" tai "2 kevyempää, 1 rankempi". Vältän siis 3 päivän putkia rankemmissa treeneissä. Lasken kevyemmäksi tai vapaapäiväksi juoksutuksen tai maastoilun. Pääosin tämä tiistai on aina satulaton päivä, eli Hertta saa vapauden mennä ilman satulan aiheuttamaa painoa selässä. Maastoon toki satula, mutta maasto onkin tosi kevyttä liikuntaa. Varsinaisia seisottamisvapaapäiviä ei Hertta tarvitse, ei tee yhtään hyvää vanhemmalle kisahevoselle.
Tällä kertaa onneksi oli vain juoksutus, sillä itselläni oli jäätävä päänsärky... Varmaan tentin aiheuttamaa niskajumia!
(Pakko huomauttaa että jatkossa menen puomijumppaa Hertalla vain selästä käsin... Se oli taas niin onneton puomeilla kun se ei syty niihin ollenkaan! Hirveää kolistelua ja kompurointia! Selästä käsin se on enemmän töissä ja ylittää puomit hienosti ja siitä saa hyödyn irti. Esteillähän Hertta syttyy myös, muttei irtohypytyksestä)

Keskiviikkona sitten taas menin selkään, tosin ei mitään sen kummempaa. Testaan että H on symmetrinen ja tunnustelen onko jäykkyyksiä tai muuta epänormaalia. Keskiviikkona oli siis enemmänkin rankempien päivien + kevyemmän päivän jälkeinen tilanne katsaus miltä tuntuu.
Ehkä huomasin puomien kanssa kompuroimisen aiheuttaneen jotain prakaa Hertalle, sillä se ei ollut niin hyvän tuntuinen aluksi. Se kyllä vertyi pohkeenväistöillä ja oli oikein rento kuitenkin!

Torstaina Hertan liikuttaa vuokraaja/kisahoitaja Riikka, sillä minä ratsastan Kalevin. Riikka harvemmin menee rankemmin, hän puhuu aina menevänsä "mummoilemaan.." ;)

Perjantaina menen jälleen Kalevin, joten laitan Hertan vähän kevyemmälle. Jos ratsastan itse, teen taas irrottelevaa jumppaa, mutta jos en mene selkään, niin juoksutan selänpidennysnarulla, paitsi laukat menen ilman narua, jossa H saa venyttää ihan itse alas.

Lauantaina teenkin kunnon koulutreenin, jossa menen Inter II/GP asioita läpi. Huomion arvoisena asiana, että jos Hertan kanssa tuntuu vaikealta (se on jännittynt tms) niin sitten muutan suunnitelmia. En tee mitään näitä vaikeampia asioita jos edes perushommat ei suju, ja H ei ole rento. Jos lähtisin säätämään vaikeampia asioita, niin verta kaivan nenästäni. Eli aina on se kuuluisa "Plan B". Tässä tapauksessa menen sitten jälleen perusasioita, ja haluan vain että H on oikeasti läpi.

Sunnuntaina treenaan jälleen koulua valmennusta ajatellen, mutta se on taas irrottelevaa ja sellaista valmistelevaa eikä niinkään rankkaa. Yritän pitää siitä kiinni ettei Hertalle tulisi hiki, vaan "säästän" sitä huomiselle. Huolellinen jumppapäivä etten sanoisi!

Ideaalitilanne olisi jos mulla olisi Hertalle hoitaja, joka kävisi vaikka aamuisin taluttelemassa/kävelemässä Hertan kanssa, niin että H liikkuisi 2 kertaa päivässä. Toinen kävelytys ja toinen treeni. Mikään ei ole niin hyvää liikuntaa ja hoitoa kuin kävely, varsinkin ylämäissä. Varsinkin jos on ollut yhtään rankempaa treeniä, niin kävelytys on avainasemassa palautumiseen. Huomaan Hertan rankempien treenien jälkeen lepäilevän enemmän, ja esim kisareissujen jälkeen se voi olla väsynyt. Ainahan se on pirteä luonteeltaan, mutta tarkoitan sen itsekseen suorittamaa liikkumista. Kisareissun jälkeen olisi hyvä jos se pysyy silti liikkeessä, eikä vain loikoile niinkuin se itse tahtoo.

Tämä viikko oli vähän poikkeuksellinen sillä keskellä viikkoa oli kevyempää ja sitten viikonloppuna/alkuviikosta rankempaa, mutta normaalisti tosiaan mitoitan liikutukset tasaisemmin pitkin viikkoa. Mutta palataan sellaiseen esimerkkiin myöhemmin.

Ensi viikolla sitten ensi viikon suunnitelmat! Multahan tippuu nyt kuun vaihteessa Kalevin puoliylläpito pois, eli jatkossa menen Kalevilla vain torstaisin. Ei tarvitse siis ottaa Kalevin ratsastusta huomioon Hertan viikko-ohjelmassa, vaikka mielelläni Kalevillakin menisin enemmän, mutta kisakauden alkaessa ei ole varaa pitää puoliylläpidossa sitä. Lottovoittoa odotellessa, tai edes sitä valmistumista koulusta, jotta pääsisi kunnolla töihin pois hanttihommista...

Kuva Taru Arola
Otettu reilu viikko sitten

26. huhtikuuta 2016

Ota ne aivot mukaan ratsastukseen!


Se ihan oikeasti auttaa! Edellisessä postauksessa kun valitin kuinka stressi ja kaikki ylimääräinen homma vie ajatusta pois olennaisesta ja on vaikea keskittyä. Kappas kummaa kuinka ihana Hertta on ollut ratsastaa nyt pari päivää vaikka tentti ei ollutkaan ohi, vaan kunhan pystyin pitämään aivoni kurissa, niin kaikki sujui! :D

Ratsastus on siitä ikävä laji, kun tallille ei oikein voi mennä se sadepilvi pään päällä ja olettaa että kyllä se hevonen piristää mieltä. Toki voihan se piristää, mutta on ihan turha olettaa että voi mennä purkamaan hevosen selkään ärtymystään. Ainakin Hertan kaltainen hevonen vaistoaa heti olenko naama kurtussa vai en. Hertta tulee normaalisti tarhasta hakiessa vastaan. Jos menen hakemaan sitä tarhasta ja olen valmiiksi vihainen, se ei tule mua vastaan! Kuinka kaukaa ne hevoset oikein meitä lukeekaan. 
Siinä mielessä jokin kamppailulaji, vaikka nyrkkeily olisi hyvä juurikin siihen pahan olon purkamiseen! Mikäs siinä mennä salille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä ja huutamaan sille naamapunaisena, varmana on vapautunut olo sen jälkeen! Kokeileppa samaa hevosen kanssa... Voin antaa vinkin. Ei onnistu. 
Jos menet ratsastamaan valmiiksi pahalla mielellä, aika usein se hevonenkin on "sattumalta" sinä päivänä kamala ratsastaa. Mistään ei tule mitään, ja lähdet tallilta kotiin vielä entistä vihaisempana ja masentuneena.


Pitäisi oikeasti osata tyhjentää se pääkoppa. Jostain joogaamisesta tai kaikenmaailman zen-tilojen treenaamisesta ei tuskin olisi haittaakaan. Kunhan saat ajatukset kasaan ja osaat sulkea sen ulkomaailman mielestäsi jo tallin porteilla, niin voin melkein vannoa että kaikki sujuu. 

Niin ainakin mulla kävi.

Ratsastus on paljon kivempaa kun on korvien väli tasapainossa, molemmilla ;)


Sunnuntaina ratsastin Hertan kangilla ja olin päättänyt, että vaikka mulla on tuli hännän alla takaisin lukemaan, teen suunnitelman mitä teen ja mitä haluan saavuttaa tämän treenin aikana.
Päätin jo ennen tallille menoa, että tänään ( sunnuntaina siis ):
  • Ratsastan ilman kiirettä
  • Tahdon että Hertta on rentona
  • Saavutan sen rentouden pitkällä alkuverkalla taivutellen ja avo/sulkutaivutuksin
  • Laukassa teen vastalaukkaa aluksi, ehkä muutama yksittäinen vaihto, sekä sulkutaivutusta laukassa
  • Taivutuksien tuloksena oletan että H kantaa itseään suorana molemmista kyljistään, se on rento ja se etenee. Hertta ei saa jäädä leijumaan, eli liike suuntautuu eteen ja ylös, ei ylös.
Ja suunnitelmahan meni nappiin! Hertta tosiaan oli oikein mukava ja oikein tunsin kuinka se avojen ja sulkujen kautta lähti tasapainoittumaan ja suoristumaan. Jossain välillä H vähän jarrutti ja tarjosi sitä passagemaista kuviokelluntaa, niin ratkaisin asian ajattelemalla keskiravia. Eli en "rankaise" Herttaa ajamalla sitä eteen ajatuksella "Hyi ei passagea! Nyt nakki eteeneteeneteen!" vaan pikemminkin kehoitan sitä ajattelemaan itse eteen:
"Hei Hertta, miten ois nyt keskiravia?"
"Hei jooo se on kivaa! Meen jo!"
"Kiva juttu, kiitos!"
Hertta kuitenkin on aina tosi innoissaan lähdössä keskiraviin, mutta joskus se avossa alkaa ajattelemaan liikaa paikalleen ja jää paikalleen passagea, joten vaihdankin äkkiä tehtävää ja ajattelen avotaivutusta keskiravissa! Ei tarvitse mennä oikeaa keskiravia, mutta kun H jarruttaa, kannustan sitä eteen tarjoamalla mahdollisuutta keskiravimaiseen raviin siinä samassa avotaivutuksessa. H yleensä ottaa tämän tarjouksen ilomielin vastaan ja näin ollen sain sen "huijattua" pois kellumisesta ja jarruttelusta. Näin se ihan itse tahtookin yhtäkkiä eteen ja avosta tulee parempaa. 
(Olikohan nyt vähän hassusti selitetty? Noh, toivottavasti ymmärsitte!)

Kuva Taru Arola
Sulkua vasemmalle
Kuva Taru Arola
Hertalla on ihan kiva passage, jos se suuntaa liikkeen eteen ja ylös, niinkuin tässä kuvassa.
Hertta kuitenkin helposti pitkärunkoisena hevosena jää liian pitkäksi, jolloin se selän silta "katkeaa" ja niska on ylhäällä. Silloin liike suuntautuu vain ylös, muttei eteen. 
Maanantaina oli sitten valmennus, jossa tehtiin ihan vain perusasioita. Yksinkertaisesti jatkettiin vähän samalla linjalla mitä minä tein jo sunnuntaina. Eli Hertan täytyy olla rento ja pyöreä tasaisessa ravissa ja laukassa. Tehdään pohkeenväistöä ravissa ja laukassa vastalaukkaa. Muutamat ravi - laukka - siirtymiset loppuun pääty-ympyrällä.
Hertta oli oikein hyvä! Se oli tosi terävänä ja intopiukeana menossa, mutta se ei jännittynyt! Päinvastoin se oli rento, mutta todella kevyt ja aktiivinen. Muutamia pieniä yli-innokkuus virheitä sattui, mutta nekin ovat vain merkki siitä kuinka innoissaan se teki töitä. Ensimmäinen mokailu sattui parissa ekassa laukannostossa. H vähän ennakoi ja odottaa laukannostoa, ja sitten kun se nosto tapahtui se nosti laukan kuin 4 vuotias hevonen, eli vähän turhan villisti... Noh, hyvä että Mummo 18 vee tekee vielä 4 vuotiaan laukannostoja... Toinen moka tapahtui kun piti tulla kokorata leikkaalla suunnanvaihto ja samalla tehdä YKSI laukanvaihto keskilinjaa ylittäessä. Noh, annoin vaihtoavun, mutta mitä tekee Hertta? 
No jatkaa laukanvaihto sarjaa tehden 11 laukanvaihtoa jokaisella askeleella kokorataleikkaan loppuun! :D 
Valmentajakin sanoi korvanappiin "Okeeei, no ihan kivat ykköset, ei voi muutakuin taputtaa. Tuuppa uudestaan ja tehdään nyt se YKSI". 
Tämän jälkeen tuli puhtaasti se yksikin vaihto, mutta kyllä tuo Hertta on niin symppis. Se on niin tohkeissaan "KATO MITÄ MÄ OSAAN!" ja lätkäisee kaupan päälle 10 vaihtoa, vaikka tilasin vain yhden. Mä vaan istuin paikallani selässä ja Hertta vaihtelee laukat loppuun yksin. Tässä sen näkee kuinka helppoa joku liike tai temppu voi olla, jos hevonen vain on oppinut sen kunnolla. Ei uskoisi että puolivuotta takaperin Hertta ei uskaltanut tehdä toisesta laukasta ollenkaan vaihtoja jokaisella askeleella. Niin ne vaan oppii! Hertan kammotuksesta on tullut sen lemppari kun se oppi luottamaan itseensä ykkösissä. :)
Hertta on muutenkin niin herkkä, ettei sen kanssa laukanvaihtoihin ole ikinä oikeastaan tarvinnut hirveästi avustusta. Se vaihtaa laukkoja kun muutan mun lantion asentoa. Ei siis tarvitse heitellä jalkoja puolelta toiselle.

En tiedä onko tämä hyvä vire nyt mistä johtuvaa, mutta Herttahan käsiteltiin kraniosakraaliterapialla edellisviikon keskiviikkona. Varmaan jokseenkin monelle tuttu Pekka Kannus kävi ensimmäistä kertaa käsittelemässä Hertan, ja löytyihän sieltä lukkoja ja rasitusta. Käsittelyn jälkeen olen huomannut kyllä Hertan olevan paljon suorempi ja se "suoristelutyö" mitä joudun tekemään on vähentynyt! Hertalla on nyt taas 4 jalkaa, jos näin voi sanoa. Voin tästä hoidostakin tarkemmin sepustaa myöhemmin jos teitä lukijoita kiinnostaa.

Oltiin molemmat oikein tyytyväisiä valmennuksen jälkeen ja kyllä mä taas huomaan että kyllä ne hommat meillä sujuu jos vaan saan pidettyä mun korvienvälin tasaisena.
Valmennuksen lopuksi vähän suunniteltiin kevään kisojakin, ja näyttäisi siltä että meidän suunnitelmat menee osittain uusiksi. 
Lyhyesti sanottuna lykätään ehkä vähän taas meidän kisakauden aloitusta ja muutetaan eri ratojen painoarvoa. Vihtiin piti mennä helatorstaina, mutta me nyt ehkä vähän muutetaan meidän tavoitteita... :) 
Näistä kisasuunnitelmista lisää vähän myöhemmin tarkemmin! 




24. huhtikuuta 2016

Pää hajoaa

Mulla! Ei Hertalla. Kai.

On taas se aika kun tentti on ihan parin päivän päästä ja tunne on se jälleen etten ole pääsemässä läpi. Liekö tämä asenne juurikin se miksi se ei mene läpi... Ahdistaa kun on niin kiire että lukeminen jää vähemmälle töiden ja tallin ohella. Toisaalta olen ottanut sellaisen asenteen että luen niin kauan kunnes se menee läpi. Menkööt läpi nyt tai myöhemmin, mutta kyllä se jossain vaiheessa menee läpi.

Tämä tentti ja sen tuoma paine on häirinnyt mun ratsastelua ihan todenteolla. Lukemiselle pitää varata aikaa, joten olen "hylännyt" kaikki muut ratsastettavat paitsi Hertan ja Kalevin. Mutta sekin ärsyttää kun käyn tallilla yritän selviytyä sieltä vain mahdollisimman nopeasti pois, että ehdin lukemaan. En ole ollenkaan tälläinen luonne, että menen ratsastamaan ja menen vain ajatuksella "käynti ravi laukka ja talliin". En tykkää yhtään. Pikkutarkka kouluratsastajan sielu ei tykkää... Nytkin väkisin tulen blogin ääreen kirjoittamaan nopsaan tämän postauksen, koska kokoajan on pakottava tarve mennä takaisin lukemaan ja tuntuu että teen nytkin väärin kun avasin blogin, enkä lue kemian kirjaa.
Itsepähän olen soppani keittänyt! Arkisin työpäivään menee matkoineen 10 h, ja lähden aamulla klo 6 liikenteeseen. Olen kotona joskus klo 16 jälkeen, jonka jälkeen lähden tallille ja jos olen TODELLA nopea, niin tallireissuun menee matkoineen 3 tuntia. Nukkuakin pitäisi ehtiä, joten ei tässä nyt ole suuri yllätys, että kirjan lukemiselle jää aikaa melko vähän... Onneksi saan apua Hertan kanssa joten ei ihan joka päivä tarvitse nyt mennä tallille töiden jälkeen, joten saan noin kerran/kaksi kertaa viikossa vapaan illan töiden jälkeen ja ehdin lukea!

Tämä negatiivinen ajattelu ja kiireen tuntu näkyy ratsastuksen laadussa. Hertta on ollut todella vaihtelevalla mielentilalla tällä viikkoa. Liekö johtuisi justiinsa siitä, kun tulen tallille niin ajatukset siirtyy Herttaan mun päästä? "Äkkiä nyt, nopeasti tehdään tää, ei nyt ehdi"... On sanomattakin siis selvää ettei Hertta ole kulkenut hyvin ja se on ollut tosi hermostunutkin. No mutta niin olen minäkin! Tässä vaiheessa Kalevi-pappa on paljon yksinkertaisempi, se ei paljoa välitä mikä mun korvienvälin tilanne on. Se on aina niin cool! Mutta Hertta onkin nainen... ;)

Tänään töihin lähdössä. Syötin sille läjän porkkanoita lahjonnaksi... ;)
Alkukäyntien aikana ihmettelin kun Hertta piffaili itsekseen ja tarjosi espanjalaista käyntiä ja sen jälkeen kävi mun taskuilla. Tajusin että sehän yrittää tehdä temppuja jotta saisi lisää herkkuja kun niitä annoin tallissa! :D Leikiteltiin sitten aluksi näillä maastakäsin jutuilla. Alempana tosiaan videota mitä laitoin instagramiin, missä H piffaa ilman raippaa.  On se vaan niin fiksu!
Tänään sitten ajattelin, että kun menen nyt tallille niin en pidä kiirettä. En jää maleksimaan sinne jotta ehdin takaisin lukemaan, mutta sitten kun olen tallilla niin keskityn kunnolla ratsastukseen ja teen jotain tehtävää, enkä vain ravaile päättömänä maneesia.
Hitsi. Osasin tyhjentää mun pään, ja jättää ne reaktioyhtälöt syrjään ja keskityin sen sijaan sotasuunnitelman tekoon tämän päivän treeneihin.

1. Hertta ravaa eteen, eikä jää tarjoamaan liikettä ylös.
2. Teen avoja ja sulkuja (travers ja half pass) ravissa, niin että H notkistuu kyljistään ja tulee suoremmaksi.
3. Laukassa sulkuja, joista suoristus ja hyvä iso vaihto.
4. Lopuksi vähän piruettilaukkaa, ja olen tarkkana että H pysyy pohkeen edessä. Mieluummin vähän vähemmän piruettia, kunhan ei jää liian "syvälle".

Hitsi Hertta oli oikein mukava ratsastaa kun tein näin! Se oli reipas ja herkkä muttei hermostunut! Ei voi muuta sanoa, kuin että tämä laji on niin korvien välissä kuin olla ja voi. Vähän katkerana katselin muiden kisatuloksia Ypäjän koulukisoista, joihin en nyt päässyt osallistumaan tämän tentin takia ja sitten sen perjantain kengityksen takia. Selvennyksenä jos joku ihmettelee miten kengitys tähän vaikuttaa, niin Hertalla on aina oltava varovainen kengityksen kanssa. Se saattaa reagoida arkomalla kavion pohjia kengityksen jälkeen. Aina se on ollut herkkä kavioista, sillä on tosi ohuet kavionpohjat. En siis voi mennä kisoihin jos se on edellisenä päivänä kengitetty. Ei näin todellakaan usein käy, mutta voi käydä, joten se tiedetään ja sen mukaan eletään. Nytkään Hertta ei reagoinut kengitykseen, päinvastoin liikkui paljon paremmin! Olisin siis sen kannalta voinut lähteä Ypäjälle, mutta parempi ottaa varman päälle, ja ehdinpähän lukea!
Ja toisekseen, jos joku miettii, niin ei, en voi vaikuttaa hirveästi kengitysaikaan. Meidän tallilla käy huippukengittäjä kengittämässä liudan hevosia, joka tietenkin sanoo milloin tulee ( 8vkon välein ), joten jos kisat osuu kohdalle, niin ei mulla ole mahdollisuuksia muuttaa kengitysaikaa. Päivätöissä käyvänä en oikein voi lähteä ajamaan kengittäjän perässäkään, joten välillä on vähän hankalaa sumplia näitä. Välillä joudutaan tekemään ratkaisuja tämän takia, mutta kovin helposti en lähde palkattomia vapaapäiviä töistä hakemaan kengityksen takia, sillä se tuntuu liikaa kukkarossa.
Hertta sai nyt sellaiset "kouluhevosen" kengät eteen. Hertalla on aina ollut sivukäänteet edessä, mutta nyt kengittäjä sanoi että sen asentomuutokset on saatu valmiiksi, eli voidaan laittaa ns, normaalikenkä! Jo oli aikakin, Hertta 18 v...

Tässä nyt Hertalla vihdoinkin normaalit kengät! Tai siis ettei ole sivukäänteitä. :)
Muutoin tuo kenkä on joku joka sopii kouluhevosille. Se on vähän leveämpi ja paksumpi kuin normaalisti. Se antaa tukea ja vaimentaa iskuja.

Noh, mutta nyt takaisin lukemaan!

Tässä muuten Hertan tämänpäiväiset piffitreenit ilman raippaa taas... ;)
Hei käykääs seuraamaan mun instagram tiliä ( @noorapel) niin näätte näitä kuvia ja videoita reaaliajassa mitä tännekin välillä jaan!


18. huhtikuuta 2016

Tahmea hevonen

Hertta on nyt keväällä ollut vähän laiska ja tahmea ratsastaa, ja eräs lukijakin vinkkasi että voisin kertoa jotain vinkkejä mitä laiskemman ja hitaamman hevosen kanssa teen. Hyvä postausehdotus siis!

Herttahan ei oikeastaan koskaan ole varsinaisesti laiska, mutta toki silläkin päivät vaihtelee ja joskus se on vähän hitaampi jalalle ja sellainen ettei se reagoi ihan niin nopeasti kuin normaalisti. Ei Hertasta koskaan hidasta ja laiskaa saa, mutta sellaisen "Hertta-laiskan" kyllä, jota se usein keväisin on.
Olen kuitenkin ratsastanut hevosilla jotka ovat laiskoja ja hitaita. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä, jotkut hevoset vain ovat vähän hitaampia. Henkilökohtaisesti toki tykkään kuumista ja kevyistä hevosista, mutta on toki hyvä käydä mahdollisimman erilaisten hevosten selässä, myös niiden hitaampien.

Kun hevonen ravaa itse eteen, ei oikeastaan tarvitse sen kummempaa tehdä kuin istua kyydissä ja antaa hevosen ravata itsekseen omin avuin. Kuva Taru Arola
Eri hevosilla on erilaisia "laiskuusasteita". Jotkut voivat olla oikeasti tosi tahmeita ja hitaita, ja näiden kanssa saa kyllä itselleen hien pintaan. Sitten on kyllä hevosia jotka yrittävät, mutta niiden liikemekaniikka vain on hidas. On hitaasti lämpeäviä, ja voi myös olla suhteellisen reipas hevonen joka on kuitenkin todella raskas. Kaikkien kanssa ajattelen aina yhtä asiaa, ja se on se moottorin käynnistys.

Mun mielestä on ihan turha tehdä yhtään mitään ja keskittyä johonkin tehtävään jos hevonen ei ole "käynnissä". Turha autoakaan on potkia ja painaa kaasua jos se ei ole käynnissä!
Olen tässä asiassa aika ehdoton, eli jos hevonen laiska ja hidas, ja tuntuu että joudun puskemaan sitä eteenpäin joka askeleella, en vaadi siltä alkuun mitään muutakuin että "ETEEN!".
Ihan sama missä nenä on, ihan sama mikä muoto, tahdon että se reagoi jalasta eteen HETI, eikä huomenna. Uuden hevosen selkään kun menen, ja jos se on tällainen hitaampi tapaus, alan heti testaamaan "Miten se reagoi jalkaan?".

Kyran kirjassakin on jo monta vuotta sitten sanottu, että pohkeeseen pitää reagoida. "Jos hevonen ei ensimmäiseen pyyntöön reagoi, potkaisen". Aika karusti sanottu, mutta totuuden jyvä siinä on. Pahinta mitä voi tehdä, on jäädä puskemaan ja patistamaan jatkuvasti tahmeaa hevosta. Samalla yleensä yritetään asetella ja taivutella ja samalla nakutetaan pohkeella joka askeleella ja vähän raipallakin kutitellaan ilman reaktiota. Tämä on oikeasti se pahin kuvio, ja se on todella kuluttavaa hevoselle ja ratsastajalle. Tällöin ratsastaja on se nalkuttava vaimo, joka vain jäkättää ja nalkuttaa mutta miehessä sohvan nurkassa ei tapahdu mitään reaktiota. "Miksi pitäisi tehdä mitään kun ei kuitenkaan ole pakko?"

Itse olen todella ehdoton pohkeen kanssa. Tahdon reaktion heti. Ensin tietenkin pyydän normaalisti pohkeella eteenpäin ja reaktiota. Jos sitä ei tapahdu, niin pyydän heti uudestaan ja napakammin. Normaalisti kyllä tämä riittää ja jos hevonen reagoi edes VÄHÄN sinne päin (siirtyen joko raviin tai reippaampaan käyntiin, kunhan se reagoi), kehun paljon. Kyseessä ei ole mikään temppu tai tehtävä, mutta kun hevoset oikeasti elää kehusta toiseen, joten aina muistakaa kehua kun se näinkin alkeistuntiasia menee läpi. Ei mene kauaakaan kun hevonen jo alkaa "sähköistymään" ja odottamaan sitä pohjetta, jotta se voi reagoida siihen, ja sitten siitä seuraa kehu.
Tärkeää, että jos näinkin yksinkertaisesta asiasta joutuu keskustelemaan kuin pohkeeseen reagointi, niin silloin on ihan turha nyplätä ja räplätä sieltä suusta samaan aikaan asetuksia ja taivutuksia. Jos oikein on epäselvää niin itse annan melkein ohjat kokonaan pois ja keskustelen vain jalalla ja tahdon sen hevosen eteen! En halua sotkea sitä ollenkaan jarruttelemalla samaa aikaa edestä. Yleensä kuitenkin kun pohkeesta tapahtuu reaktio, niin äkkiä jo hevonen alkaa hakeutumaan tuntumalle, kun sen moottorin saa käynnistettyä.

En tarkoita että hevosta pitäisi ajaa takaa. Ei missään nimessä. Yksinkertaisesti vain apu - reaktio- kiitos ja rauha. Eli annan sen hevosen olla kun se tekee työnsä. Muistakaa siis Kyran potkukelkkailmiö. Potkaise vauhtia, nauti kyydistä, kun vauhti hiipuu, laita uudestaan vauhtia.

Jarrutteleva hevonen jarruttaa satavarmasti enemmän jos sitä jää puristamaan. Hyvä nyrkkisääntö siis on:
- Laiskaa hevosta ratsastetaan jalat irti
- Kuumaa hevosta ratsastetaan jalat kiinni

Ihan varmasti tämän on moni kuullut ennenkin, mutta tiedän tunteen kun jotenkin väkisin tekee mieli koko ajan tehdä pohkeella jotain kun hevonen on laiska.
Itse yritän ajatella sen niin, että kun hevonen liikkuu eteenpäin "se pääsee minusta eroon" palkkioksi. Tahdon tehdä hevosen olon mukavaksi, ja ei siinä yleensä kauaa mene kun hevosella on mukavaa kun se saa ravata ja laukata reippaasti eteenpäin ilman että sitä puristetaan ja patistetaan.
Laiska hevonen kyllä arvostaa sitä kun se saa olla rauhassa. Eihän se saa rauhaa jos ratsastaja jankuttaa ja puskee koko ajan sitä eteenpäin puolitehottomilla avuilla. Kun hevosen vain saa ymmärtämään että kun se liikkuu eteenpäin, kaikki on kivaa. Ei ne tyhmiä ole. Ei siinä yleensä kauaa mene kun hevonen innoissaan ravaa eteenpäin kun sitä ei patisteta.
Yleensä tässä jopa voi käydä niin että hevonen alkaa ennakoimaan ja alkaa jo itse ajatella eteenpäin ja suorastaan pyytää päästä reippaammin! Mikäs siinä sitten nauttia kyydistä ja antaa hevosella tilaa ja rauhaa liikkua itse.

Tämän asian kanssa pitää olla ehdoton. Ei ole eri variaatioita. Se on aina eteen. Jos hevosen kanssa joutuu aina keskustelemaan liikutaanko eteenpäin, väitän että osa syy voi olla se, ettei se ihan tiedä mitä siltä vaaditaan ja siksi jarruttaa. On toki olemassa oikeasti laiskojakin hevosia, mutta hyvin usein ilmassa on "opittua laiskuutta". On turha vaatia täydellistä volttia jos eteenpäinpyrkimystä ei ole. Huomaat kyllä kuinka helppoa niinkin helpon tehtävän kuin voltin ratsastaminen on, kun hevonen liikkuu itse eteen. Ratsastaja voi keskittyä tällöin pelkästään voltin ratsastamiseen kun hevonen itse hoitaa työnsä, eli liikkuu eteenpäin itse, eikä ratsastajan avustamana tai "työntämänä". Eteenpäinpyrkimys on niinkin alkeellinen asia kuin aakkosten ekat kirjaimet, mutta sitäkin tärkeämpi.

Pellolla monet hevoset heräävät ja liikkuvat itse. Ei yhtään pöllömpää hakea vähän vauhtia ja herätystä pellolta. Tosin Hertan kohdalla en tahdo sitä vauhtia yhtään lisää... :D Kuva Taru Arola
Eli tiivistetysti;
-Kun menen laiskan hevosen selkään, teen harjoitteita jalalla. Keskusteluvälineenä on jalka.
 Pohje --> eteen. Oli se sitten reippaampi käynti tai raviin siirtyminen niin haluan sen todella tapahtuman heti eikä huomenna.
- Hyvä harjoite? No siirtymiset tietenkin... :) siirtymiset rauhoittaa kuumaa hevosta ja terävöittää laiskaa!
- Jos haluat nopean hevosen, tee nopeita harjoitteita. Nopeita ja teräviä siirtymisiä askellajista toiseen tai askellajin sisällä. Kun eteenpäin pyrkimystä on jo jonkunverran alla, lisää erilaisia teitä ja suunnanmuutoksia. Pidä hevosen mieli terävänä ja valmiina uuteen tehtävään! Ei tylsää uran kiertämistä.
- Muista kehua aina ja paljon ja HETI, kun reaktio tapahtuu. Jos vaadit hevoselta nopeaa reaktiota, anna sille myös nopea kehu! Heti reaktio, heti kehu reaktiosta!
- Muista, että väärä reaktio on parempi kuin ei reaktiota lainkaan.
- Ajatellaan ettei ole ollenkaan harmaata aluetta, vaan on vain "työ" ja "lepo". Eli kun ollaan töissä, niin sitten liikutaan eteen ja tehdään töitä. Sitten kun on tauko, niin sitten on tauko ja vedetään henkeä. Älä siis jää ratsastamaan "vähän sinne päin", vaan vaadi hevoseltakin että se on hereillä silloin kun tehdään hommia. Ei ole ajatusta "jos nyt vähän mentäisiin reippaammin" vaan on ajatus "nyt mennään reippaammin kiitos!" ja näin tapahtukoon. Lopussa kiitos seisoo, eli hyvän työn jälkeen voi hyvillä mielin hengähtää.

En tarkoita että pitäisi keppi ojossa mennä ja marssia kuin armeijassa, eikä hevosta missään nimessä saa ahdistella. Keep it simple. Kun tehdään töitä, tehdään töitä ja kun levätään niin se on sitten lepo.

Mielestäni on  turha turvautua kannuksiin ja pidempiin raippoihin, jos perus pohje ei mene läpi. Jos sille tielle lähtee että koventaa apuja, niin se tie on loputon. Laiskaakin hevosta voi herkistää ihan pelkälle pohkeelle, jos oman pohkeen käyttö on tarpeeksi tehokas. Kyseessä ei ole voiman käytön lisääminen, vaan hevosen opettaminen reagoimaan oikeen tavalliseen pohkeeseen. Tai oikeastaan, loppujenlopuksi hevonen jo itse liikkuu mielellään reippaammin kun se sen oppii kuinka helppoa se on kun ratsastaja ei ole kimpussa koko ajan puristelemassa! :)

PS. Valmiiksi jos joku ihmettelee miksi sitten raippaa ja kannuksia käytetään, niin ei niitä missään nimessä käytetä hevosen vauhdittamiseen, vaan lisätyökaluna. Raipalla on hyvä antaa joku tietty tehoste, jos hevonen on opetettu reagoimaan siihen oikein. Esim jos kosken Herttaa raipalla ravissa siihen jalkaan joka sillö hetkellä on maassa, saan Hertalta reaktion kun se koukistaa nopeasti jalan mahan alle. Ei siis vauhtia, vaan terävä ja nopea reaktio.
Eteenpäinpyrkimystä ja laiskuutta ei korjata raipoin ja kannuksin.

17. huhtikuuta 2016

Hertan lauantai

Joku nuortui ihan silmissä, kun pitkän talven jälkeen pääsi kentälle..? ;)

Ai mitenniin maataviistäen...


Hertta oikein hirnui kun pääsi irti ja laukkasi ympäri kenttää pukitellen aluksi :D Hertta ei hirveästi pukittele, menee vaan ihan täysiä, mutta nyt kun ei koko talvena ole päässyt kentälle irti niin huomasi kyllä kuinka se oikein kunnolla irrotteli! Pukittelu tekee kyllä hyvää hevoselle. Hertta on aina näiden rallipäivien jälkeen ollut todella hyvä ratsastaa ja se on niin auki selästään. Onhan tässä isot riskit ja kyllä myönnän että mua pelottaa kun tuo menee niin älyttömän lujaa, mutta Hertta on aina tottunut riehumaan, niin huomaan jos se ei ole päässyt ilakoimaan. Jalat täytyy vaan suojittaa hyvin ja katsoa että hevonen on valmiiksi lämmitelty. Mieluummin irti isolla kentällä kuin pienessä tarhassa! Hyvä pohja on myös yksi iso asia. Ehkä Hertta on vain niin kokenut riehuja, että ei kummempia haavereita ole sattunut... *kopkop*


Kyllä aukeaa selkäranka ihan luonnostaan! :D 
Sydän syrjällään tätä menoa saa välillä katsoa, mutta hitto tuo kyllä nauttii täysillä!
Video, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi



Video, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi


Siinä se Hertta aina aikansa juoksee, pikkuhiljaa tippuu ravilla, ja sitten lopuksi se hölkkää luokse ja sanoo "Lähetään jo". :D

11. huhtikuuta 2016

Keväinen Pink Lady!

Mä niin herään taas henkiin kun talvi väistyy ja kevät tulee! Vihaan talvea ja suurinpiirtein lasken sekunteja ensi lumen tultua lumen sulamiseen! Oikea positiivari...

Pink Lady! <3
Taisi mennä multa ponivuodet vähän ohi... ;)
Eilen sunnuntaina Hertalla oli irrotteleva päivä. Puhun irrottelevasta treenistä, kun en kokoa sitä ollenkaan, mutta teen kuitenkin töitä. Luokittelen vapaapäiväksi maastoilun tai juoksutuksen, ja kevyt päivä meillä tarkoittaa että ratsastan vain askellajit läpi. Irrottelevaa työskentelyä teen, kun pidän Hertan matalassa muodossa koko työskentelyn ajan, mutta voin silti tehdä vaativampiakin juttuja. Ideana kuitenkin etten hirveästi kokoa sitä, tai siis, kokoan toki sen verran mitä pitää, mutta en ratsasta kisamuodossa. Hertan täytyy suorittaa näitä asioita eri muodossa, kisamuodossa ja "vapaammassa" muodossa, jos nyt oikein selitin.

Kun teen tällaista irrottelevaa jumppaa, menen usein nivelet päässä ja teen paljon avoja, sekä väistöjä. Avotaivutus on englanniksi "shoulder in", ja tästä vähän samantyylinen liike on eräänlainen harjoite, joka on englanniksi kutsuttuna "shoulder fore". Siihen ei oikein ole suoraa suomennosta. Jos kiinnostaa niin lukaiskaa tästä liikkeestä enemmän täältä: http://www.dressage-academy.com/schooling-tips/shoulder-fore.php
Voin myöhemmin vaikka tehdä oman postauksen aiheesta jos teitä kiinnostaa kuulla? Tämä on kyllä hyvä harjoite! Ei mikään kaikista helpoin, mutta kun sen oivaltaa se on oikeasti todella hyvä jumppa. Vaatii herkkyyttä, eikä virheliikkeitä tule pelätä.

Irrottelu päivänä pyrin siihen, että hevonen on kuin sulaa vahaa. Se taipuu symmetrisesti molemmista kyljistään, kulkee suorana molempiin suuntiin ja se liikkuu rennosti ja letkeästi eteen. Pystyn tekemään siirtymisiä askellajien sisällä ilman että se jännittyy ja nostaa niskaa tms. Hevonen siis on rehellisesti läpi matalemmassa muodossa, selkä ylhäällä ja rentona, mutta se on aktiivinen. Ei siis mitään löllöilyjä. En pahemmin tällöin istu harjoitusraviin, vaan tahdon että hevosella on mahdollisimman helppo liikkua, enkä tahdo vahingossakaan jarruttaa/estää sitä liikkumasta isosti ja rennosti istumalla alas.
Teen aina tietyin väliajoin myös tsekkauksia siitä että kantaako hevonen varmasti itse itseään. Päästän joko toisesta tai molemmista ohjista, ja tällöin hevosen täytyy joko pysyä siinä samassa asennossa niskan ja päänsä kanssa, tai jopa vähän venyttää vielä alemmas ja "etsiä" sitä kuolaintuntumaa. Jos hevonen pystyy jatkamaan liikkumista näin, tiedän että se rehellisesti kantaa itsensä. Jos hevonen ohjasta päästettäessä nostaa päänsä tai puree kiinni, tai jännittyy tai mitä ikinä tahansa, tietää ettei se koskaan rehellisesti peräänannossa ollutkaan.

Noh, se siitä jumppalöpinästä, jos kuitenkin vähän siihen itse otsikkoonkin, eli keväiseen vaaleanpunaiseen hattaraunelmaan... ;)
Kerrankin mulla sattui sekä itselleni että hevosella mätsäävä outfit! Ihan vahingossa oli pinkkiä päällä molemmilla, eikä se itseasiassa vanhalla Rouvalla näyttänyt mitenkään huonolta! (Ja vanha Rouva on sitten Hertta, en minä... :D )

Liekö johtunut päivän asusteista ja sen väreistä, mutta Hertta oli oikein pehmoinen ja rento, sekä liikkui kivasti. Lopuksi käytiin vähän kävelemässä ulkona ja pitihän sitä todisteeksi ottaa pari kuvaa.
En myönnä olevani pinkkien varusteiden kerääjä, tämä outfit oli täysi vahinko! ;)
Essi on ainut joka katsoo kameraan, ruuna on ihastunut Herttaan ja Hertta kyylää kaukaisuudessa meneviä hevosia metsässä! 
Ei mikään edustavin kuva mutta pakko oli jakaa. :D Hertan korvat näyttää yhtä pitkiltä kuin muulilla ja jotenkin tämä kuvakulma saa sen näyttämään enemmän mäyräkoiralta rakenteeltaan, etujalat lyhyet ja takajalat jossain kaukana pitkän rungon päässä! Hehhe :P

Erkylän senioriosastoa hevosista. Näiden kahden "vanhan ja viisaan" kanssa ei ole mitään asiaa yhdessä maastoon... ;)

9. huhtikuuta 2016

Välillä taas Kalevin vuoro

Enpä muista koska olisin näin hiljainen ollut blogin puolella. Mutta syy on jälleen se, että joudun tasapainottelemaan tämän mulle niin ylitsepääsemättömän "vaikean" kemian tentin, päivätyön ja hevosten kanssa. Nukkuakin olisi kiva, joten kun aamulla lähden klo 6 aikaan kotoa ja palaan klo 20-22, niin ei ihan ole päällimäisenä koneen avaaminen tiedossa. Päinvastoin, pitäisi vielä tuon jälkeen jaksaa avata kemian kirjat. Hyi.
Sinäällään tuuri, että meidän kauden aloitus siirtyy Hertan sairastelun/kengityksen takia myöhemmäksi, niin ehdin keskittyä paremmin tuohon tenttiin.

Yritän järjestää tentin takia itselleni kokonaan tallittomia vapaapäiviä, mutta välillä sitten taas on nuo kaksi heposta liikutettavana samalla päivällä. Kalevin kanssa mulla on aikaa vielä tämä kuukausi harjoitella ennen ylläpitosopparin loppumista, joten täytyy ottaa kaikki irti!

Kalevi pappa ei tosiaan ole kaikista helpoin ratsastaa, vaikka se osaa oikeastaan kaiken. Ei todellakaan saa mitään vahingossakaan ilmaiseksi. Sinäällään harmittaa kun joutuu lopettamaan sen ratsastamisen kun vasta tuntuu pääsevän vauhtiin! Tällä viikolla se on ollut todella mukavan tuntuinen ratsastaa ja olen päässyt kokeilemaan "uusia" juttuja kun sen saa läpi. Sehän on selvää että on aivan turha yrittää tehdä temppuja jos hevonen ei oikeasti ole läpi. Kalevi tekee sarjavaihtoja jokaisella askeleella, mutta jos en saa sitä oikeasti läpi, niin hyvä kun saan edes yhden vaihdon! Niinä päivinä kun taas saan sen läpi, pystyn menemään niitä sarjoja. Tosin ykkösiä en ole viitsinyt edes yrittää... ;)

Kalevilta olen saanut hirveästi apua ja tuntumaan tuohon piaffi-passage osastoon! Se onkin Hertan kanssa ehkä vaikein asia. Hertta jännittyy niin herkästi ja voi jopa ruveta tahdittamaan jos se menettää tasapainonsa siinä! Kalevi tekee näitä taasen kuin juna. Pyydät passagea, saat hyvää ja parempaa passagea, tai vähän vähemmän hyvää, mutta aina sieltä tulee se passage. Minäkin amatöörinä kokeilen tehdä piffi-paffi siirtymän, ja Kalevihan tekee. Se, mitä näistä saisi numeroksi, on ihan ratsastajasta kiinni. Kalevi kyllä aina tarjoaa sen tunnistettavan liikkeen, mutta ratsastaja saa kyllä ihan itse huolehtia että mikä on sen liikkeen laatu!
Kalevin omistaja katsoi pari viikkoa sitten meidän perään ja sain taas ison kasan käyttöohjeita. Sinäällään ei mitään uutta ja mullistavaa taikatemppua vaan pakko se on todeta että perusteet ne vaan on mitkä toimii. Kalevillakin taikasana on siirtymiset! Mä en voi muuta kuin kehua siirtymisiä. Ne toimii koulutustasosta riippumatta!
Kalevilla tehtiin kootturavi - passage siirtymisiä, jolloin se alkoi lyhenemään ja siihen tuli vaihteita taas lisää. Jollain nuorella voi tehdä vaikka käynti - ravi siirtymiä, ja sillä saa hevosta tasapainoon ja kuolaimelle.

Laukanvaihdoissa olen myös saanut apua Kalevilta. Se hevonen ei muuten vaihda ollenkaan jos istut vinossa vaihtohetkellä! :D Olipa karu palautus maanpinnalle kun Hertalla teen ykkösiä, mutta Kalevilta en saanut toiseen suuntaan edes yhtä laukanvaihtoa aluksi. Ei muuta kuin katsominen peiliin ja miettimään missä mättää. Suorista istunta, ja Kalevi vaihtaa... Eli ei se vika siinä hevosessa taaskaan ollut... Olen vähän tottunut siihen että Hertta vaihtaa kuiskaamalla ja oikein tarjoaa niitä vaihtoja, mutta Kalevin kanssa täytyy oikeasti olla selvät avut ja valmistelut tehty. Kun nämä on kunnossa niin sitten voi niitä vaihtoja tykittää vaikka sarjassa, mutta ennen sitä ei ole mitään asiaa edes yrittää.
Kalevi ja sen mukavan pehmeä piaffi!  Kuva Taru Arola (kuva noin kuukauden takaa)

Olen oppinut pikkuhiljaa saamaan Kalevin enemmän läpi ja "kasaan". Iso hevonen jolla on pitkät jalat ja kaula, mutta se kuitenkin lyhenee yllättävän paljon jos vaan osaa pyytää. Aikamoinen shokki Hertan jälkeen, kun sitä tammaa taas pitää "levittää" :D Muistakaa se raami-postaus! 
 No mutta mites se Hertta?
Ähky todenäköisesti oli ja meni niin nopeasti kuin tulikin ja H on ollut ihan normaali oma itsensä. Aloitin jo maanantaina normaalin liikutuksen tunnustellen. Harmittaa kun en nyt päässyt sitten kautta aloittamaan Poni-Hakaan, mutta pakko se on edetä varovasti. Kamalasti tuntuu että Hertta on vinoutunut kun ei ole treenannut kunnolla, vaan olen vain "höntsäillyt". Kyllä mä vähän uskallan väittää että ei se lomailu hevosta paranna, vaan oikeasti se johdonmukainen työnteko ja siihen sopivassa suhteessa lepo pitää hevosen tien päällä. Toissa päivänä menin hieman ravipuomejakin ja huomasin (jälleen) kuinka hyvin ne jumppaa hevosta. Pitäisi kyllä ehdottomasti lisätä puomijumpan määrää. Pitää kerätä kasaan joku tätien keppijumppa-ryhmä, niin tulisi säännöllisesti kokoonnuttua ;)
Hertan kanssa nyt odotellaan sitten sitä seuraavaa kengitystä, josko sitten pääsisi taas vähän enemmän vauhtiin kun on kesärenkaat alla. :)

Hertta on nyt ollut vähän huilimassa, joten Kalevi on kyllä ehkä enemmän saanut aikaa.
Aina se on niin pirteenä ja innolla vastassa!
Seurailkaahan mua muuten Instagramissa (linkki sivupalkissa -->) sillä sinne päivittelen kuvia ja videoita ahkerammin. On niin näppärää siirtää ne suoraan puhelimesta sinne. :)

3. huhtikuuta 2016

Se pahin, ähky...


Kevään kunniaksi Hertta sai kohdalleen elämänsä ensimmäisen ähkyn. 18 vuotta se  on selvinnyt ilman ähkyoireita, mutta eilen oli sitten se päivä. Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta kyllä tuo varpailleen pistää.
Voisin sanoa olevani varsinainen ähkynatsi. Olen ihan neuroottinen ähkyn suhteen. Juotan Herttaa ennen ja jälkeen ratsastuksen kesät talvet, se on ämpärijuotolla vaikka karsinoissa on automaatit, mutta tahdon seurata paljonko Hertta juo milloinkin.

Lauantaina, eli eilen, oli kotitallillamme harjoituskisat. Hertan kanssa osallistuttiin kisoihin ja mentiin nuorten hevosen Va B ohjelma, eli siis todella helppo homma Hertalle! Hertta voitti tämän vaativien harjoituksen, saaden 66% tästä ohjelmasta. Ei sen tarvinnut edes rehkiä radalla, ja tarkoitus olikin "vain käydä keventelemässä" ja sutaista ohimennen rata kun kerran kotona oli mahdollisuus harjoitella radalla oloa pitkän talven jäljiltä. Hertta oli tähän aikaan päivästä normaali oma "hullu" poukkoileva itsensä, eletään aikaa klo 10 ja klo 13 välillä. Olin juottanut sen ennen ratsastusta, ratsastuksen jälkeen maistui vain vetinen mössö, sillä heinät olivat suorituksen takia vähän myöhässä Hertan osalta, joten syöminen kiinnosti enemmän. Jätin Hertan tarhaan mussuttamaan heiniään klo 13 aikaan, ja lähdin itse pikapäätöksellä Tampereen Hevoset messuille. Jätin oman autoni tallille ja poikaystäväni tuli hakemaan mua tallilta ja lähdimme hänen autollaan Treelle.


Radalla Hertalla oli kiire ja se oli kokoajan menossa. Hyvä vaan! Ei merkkejäkään mistään mahakivuista.
Illalla klo 19 aikaan tulin takaisin tallille ajatuksena vain vaihtaa lennosta omaan autoon ja ajaa se kotiin. Onneksi mulla oli jäätävä vessahätä, joten ajattelin että käväisen tallilla vessassa. Tämän takia joudun kävelemään parkkipaikalta Hertan tarhan ohi. Katsoin Herttaa tarhassa että sen ilme ei ollut ihan normaali Hertta (eli se hörisevä ja alati maailmaa korvat höröllään tarkkaileva Mummeli, vaan pikemminkin se oli vähän huolestuneen näköinen. Ei kuitenkaan levoton tms). Lähdin tallilta kävelemään takaisin autolla ja katselin Herttaa vielä auton luota. Tarkkailin sitä. Hertallahan ei ole ikinä kiire sisään vaikka muut kaverit haettaisiin ja se jäisi yksin pihalle. Sitä ei hevosseura niin kiinnosta. Nyt kuitenki kun muita hevosia haettiin sisälle, näin Hertan käyskentelevän portilla epänormaalisti. Sitten se etukaviollaan alkoi kuopia aitaa! Siinä vaiheessa tajusin että ei ole normaalia ja hain Hertan sisälle. Otin loimen pois ja Hertta oli kuin ilmapallo selän päältä "ylöspäin". Päästin sen karsinaan ja katsoin mitä se tekee. Heti se alkoi etsiä makuupaikkaa, mutta Hertta normaalisti muutenkin käy heti piehtaroimassa kun sen vie sisään ja ulos. Nyt se kuitenkaan ei mennyt piehtaroimaan vaan meni makuulleen. Siinä vaiheessa hätistin sen ylös ja onneksi paikalla on klinikalla myös työskentelevä tallityöntekjiä, joka sanoi että näyttää kaasuähkyltä mahan asennosta päätellen. Iskin Hertalle ämpärillisen herkkuvettä (kivennäistä ja vettä sekaisin, kyllä, Hertalla on vähän omalaatuiset makumieltymykset), se joi sen mielellään (onni on ahne hevonen!) ja vein sen liinan päähän maneesin ja pistin sen ravaamaan todella pientä mummoravia. Heti maneesin ovella tulikin jo hieman kuivaa tavaraa pihalle, mutta se on hyvin epänormaalia että H on noin kuiva. Hertta oli laiska, muttei vastahakoinen liikkumaan. Epänormaalisti se kyllä käveli, juuri sillain "selkä ylhäällä". Ei mun tarvinnut kuin 5 minuuttia antaa sen ravata liinassa pienen pientä rentoa ravia kun alkoi ilmaa tulemaan kunnolla! Siinä jo Hertan ilme normalisoitui ja se alkoi ravaamaan omasta tahdostaan reippaammin. Jatkoin tätä maneesissa liikuskelua ja välillä karsinassa juomatauolla käymistä sen 6 tuntia pitkin yötä.

Radan jälkeen
Sori toi Angry Bird tossa, kopsasin tämän Facebookista ;)
Vieläkin normaalin näköinen hevonen. Niin se vaan voi tilanne muuttua tunneissa.
Siinä mun lauantai illan tekemiset muuttui kertaheitolla. Jäin tallille niin pitkäksi aikaa että H oli tehnyt 3 kasaa ja juonut 3 ämpärillistä herkkuvettä, sekä käynyt pissaamassa 2 kertaa. Lopuksi H oli enää vain väsyneen näköinen, mutta ei enää kipeän näköinen. Kyllä sen vain näkee silmistä! Yöllä klo 01 Hertta jo suorastaan huusi ruuan perään, joten annoin sille 2 kourallista heinää pureskeltavaksi. Ei ollut yhtään kipeän oloinen enää, joten todellakin selvisin vähällä. Oli ihan tuurista kiinni että satuin ohimennen paikalle ja huomasin heti ettei kaikki ole OK ja päästiin heti välittömästi hoitamaan. Tällä kertaa runsas veden juonti ja pieni hölkkä teki tehtävänsä ja tilanne laukesi yllättävän nopeasti. Aamutallin tekijä soitti vielä aamulla ja sanoi että kaikki ok ja että "Hertta was talking a lot as usual". :D
Tulin kuitenkin tallille taas aamusta (unta 4 tuntia, jes, ihankuin olisi ollut juhlimassa!) ja Hertta oli suorastaan vihainen kun hän oli saanut vain vähän ruokaa ei kyhtään raksuja! :D Tein Hertalle 4 ämpärillistä herkkuvettä (seassa pellavaa ja greenlinea) ja kaikki meni jälleen kaupaksi. Lähdettiin sitten maastokävelylle tekemään ultimaattinen testi, eli jos H käyttäytyy rauhallisesti maastossa, tietää ettei se ole vielä terve. No mutta, Hertta oli normaali oma itsensä, eli sinkoili ja pörisi mulla liinan päässä normaaliin tapaansa! Kun saavuimme takaisin talliin oli Hertalla jo niin kova kusihätäkin runsaasta juomisesta. Munuaiset siis pelaa hyvin ja muutenkin kroppa toimii.

Jälkeenpäin tämähän oli varsin pieni episodi, mutta silti tuollaiset aina pysäyttää. Varsinkin kun Hertta ei ikinä ole ollut ähkyilevä hevonen, niin pelästyttäähän nuo. En sitten tiedä mikä oli syynä, oliko se nyt mun vika kun en pakkojuottanut sitä radan jälkeen ennen heiniä? Toisaalta, se oli vain 6 tuntia juomatta, ei sinäällään mikään älytön aika. Kisareissuillahan Hertta ei oikein tahdo juoda, ja ikinä ei ole vastaavaa ollut vaikka kisoissa pääsee satavarmasti kuivumaan pahemmin kuin nyt. Noh, turha sitä kai on miettiä missä oli vika. Kunhan ei toistu...

Aion kyllä jatkaa nyt tulevan viikon liikutusta normaalisti, mutta kuitenkin hevosta tunnustellen. Ensi sunnuntaina piti olla Vantaan Poni Haassa kauden aloituskisat, mutta jätän ne kyllä suosiolla välistä. En nyt tahdo yhtään luoda ylimääräistä stressitilaa/rasitusta suolistolle. Hertta saa olla kotona ja pitkitetään kisakauden aloitusta. Olin myös alunperin suunnitellut että menemme Ypäjälle 24.4 kisaamaan Inter I luokassa, mutta Hertalle osuu kengitys juuri perjantaille 22.4, enkä suoraan kengityksestä kyllä lähde kisoihin.

Tänään aamulenkiltä maastosta. Nyt on taas se normaali terävä ja kirkas katse kun Hertta pälyilee mörköjä! ;)
Näin ollen meidän kisakausi alkaa vasta helatorstaina toukokuussa Vihdin kisoissa Small Tour osakilpailulla. Voi olla vähän villi Mummeli, mutta väliäkö tuolla. Me nyt ollaan muutenkin todettu, että mieluummin säästetään Herttaa korkeampiin luokkiin, ja annetaan pikkukierroksen olla vähän enemmän taka-alalla. Hertta on kuitenkin iäkäs joten ei koskaan tiedä koska se kamelin selkä katkeaa, joten mieluummin tavoitteet mahdollisimman korkealla tasolla, kuin kiertäisi samoja luokkia mitä se jo suoritti viime kaudella ihan ok:sti.
Ei meillä ole mihinkään kiire. Kisat saa odottaa, kunhan on vaan se oma ihana Pöllöpallo Hertta minkä kanssa treenailla vielä pitkään. :)

Että tällaista. Jotenkin lannistunut olo.