Ups and downs

Jäääiks. Nyt on kyllä vähän ristiriitaiset tunnelmat kisaviikonlopulle Ypäjälle.

Torstaina KAIKKI meni ihan pieleen. Siis mikään ei onnistunut! Alkuraveissa H oli ihan ok, mutta sitten kun aloitin hommat niin siitä se lähti. Otin alkuravien jälkeen raipan kun ajattelin vähän tehostaa takajalkoja, enkä ole nyt kuukauteen käyttänyt raippaa ollenkaan. En tiedä johtuiko tästä, mutta Hertta painui niin selkä alhaalle ja siihen vanhaan virkkuukoukkumuotoon. Vähänkään kun hipaisin raipalla niin hirveät kilarit ja jännittyi entisestään. Mikään ei toiminut. Ei piruetit, ei kokoaminen, ei eteenpäin laukkaaminen. Siis vaikka annoin laukata pitkin maneesia vapaassa muodossa niin selkä oli niin matalana ja Hertan laukka muistutti lähinnä lämppärilaukkaa.
Noh, hermothan mulla meni ja sitten ei ainakaan mistään tule mitään.
Lopetin hommat sitten siihen ja ihan vihasena tein vaan seis-peruutus-käynti juttuja hetken ja lopetin. Ei paljoa naurata näin lähellä kisoja jos hevonen ei vain kulje.

Mietin jo että pitääkö perua startti. Toisaalta sen verran mulla on kilpailuhalua etten tosiaan halua luovuttaa. Mä vaikka rämmin sitten takaperin sen radan, mutta perhana se on nyt mentävä kun kerran pystyy! Mietin koko yön ja vielä tämän päivän töissä että mitä tein väärin ja mistä johtui tämä huono ratsastuskerta.
Annoin sen verran armon aikaa ennekuin perun startin, että käyn tänään, eli perjantaina, vielä ratsastamassa sen ja katsotaan miltä näyttää.

Ja onneksi odotin.

Hertta oli sitten tänään ihan eri maata kuin eilen! Se oli rauhallisempi, mutta tosi herkkä edelleen. En ottanut raippaa taaskaan mukaan ja tämä oli hyvä. Ilmeisesti Hertalla on nyt taas yliherkkis vaihe menossa (tällä tammalla oikeasti vaihtelee kaudet niin paljon ettei koskaan tiedä kenellä oikein ratsastaa) joten raippa on ilmeisesti nyt liikaa. Hyvä toisaalta että raippaa ei tarvita!
Piruettilaukka tuntui pehmeältä ja se teki sitä kevyesti. Sulut ja avot oli IHANAT kun katsoin peilistä! Puolipiruetit huomista varten, ja koko piruetit sunnuntaita varten tulivat oikeasti tosi hyvin! Se odotti mua, tarjosi kokoamista, mutta ei lähtenyt kääntämään omin neuvoin pohjetta vastan vaan pystyin jokaisen piruettiaskeleen ratsastamaan.
Sarjavaihdot olivat vähän taas yliherkkiä. Välillä se vaihteli jokaisella, ja välillä taas jäi vähän liian paikalleen kokoamaan piruettilaukkaa eikä vaihtanut, vaikka annoin laukka-avun, eli vähän "ylitarjoava" se nyt on, mutta mun täytyy muistaa vain pysyä itse TOSI tyynenä ja kertoa sille selkeästi mitä tahdon.

Huh. Helpottavaa. Mutta se, mitä mulla on huomenna satulan alla kisoissa, jää nähtäväksi... ;)

Kyllä se vaan niin on, että taas se vika oli satulan päällä! Hevonen oli herkällä tuulella, ja minä en kyennyt muuttumaan sen mukana, vaan niputin sen kasaan ja ahistin sitä liikaa. Nyt kun tänään kokoajan mietin tätä meijän uutta tapaa työskennellä, eli tilan antamista edestä, kaikki oli hyvin.
Ratkaisu ongelmiin löytyi siis taas katsomalla peiliin!

Kisoissa ratsastan rauhallisesti, mutta napakasti. Apujen kanssa täytyy nyt olla tosi selkeä, ei mitään liibalaabaa. Käsi antaa tilaa edestä, mutta jalka on töissä ja ratsastaa tehokkaasti. Jos H jännittyy ja lähtee kipittämään, mä yritän rauhoittaa ja tuoda jokaisen askeleen esiin, mutta en hidastele, enkä jää ratsastamaan taakse.
Katsotaan miten käy. Tulos voi olla mitä vaan... :)

Loppuun hiukan turhanpäiväisiä kuvia talleilusta Hertan kanssa

Hertta aina niin innoissaan töihin lähdössä

Jaoimme Hertan kanssa illan aterian. Kuivan leivän :D

Mun salainen HIHS ostos, ja pitkäaikainen haave, johon olen säästänyt kesätyörahoista...
Uudet Dyonin anatomiset kankisuitset <3

Late night selfie with Herbamaare :D