Muutos kuvina 5 yo vs. 7 yo

Mitä mieltä jos alkaisin tänne bloginkin puolelle jakamaan Hansun muutos ja kehityskuvia aina tietyin väliajoin? Instagramiin näitä aika paljon jaankin mutta en ole tainnut tänne ihan niin samaa tahtia?

Välillä vertailen aina ihan siihen lähtötilanteeseen kuvia ja sitten tyyliin vuoden välein ikäkausittain. Tai vaikka jos huomaan että on tapahtunut joku selvä muutos.
Tämä kuva kuitenkin on nyt se tämänhetkistä tilannetta parhaiten kuvaava.

Ylemmässä kuvassa Hansu siis ensimmäisiä kertoja kun sillä ratsastin, eli aikalailla toukokuu 2016 ja alla uusimmat kuvaukset valmennuksesta toukokuussa 2018.
 Siis koko hevonenhan on ihan eri! Olen jotenkin todella ylpeä tästä kuvasta. Oikeasti. Kerrankin uskallan kehua meitä ja itseäni että mieletön työ! Hevonen on nyt aikuistuneempi ja se alkaa näyttää täysikasvuiselta. Vielä se mun silmissä on ihan juniori, mutta kyllä pakko sanoa että fiksuuntuu kokoajan ;)

Taru Arola on kuvannut nämäkin kuvat. Jo Hertan kanssa Taru on ollut meitä kuvaamassa ekasta valmennuksesta koskaan mitä Hertalla menin ja vielä tänä päivänä hän jaksaa meidän mukana kiertaa kuvailemassa. Ollaan siis tutustuttu Hertan omistajan kautta, hän tykkää harrastaa valokuvausta ja jo silloin vuonna 2007 tuli mielellään meitä kuvailemaan ja sama meno jatkuu. :)
Tarulta löytyy mun kehityksestä hevosineni sellainen arkisto ettei tosikaan! :D

Lets take another #transformationthursday 😲😲🆘🆘🆘 Transformation between 2016 and 2018! 👆👆👆🐎😎🌟⭐⭐⭐ Good food and proper training 😍😍😍 #hartog #horseriderfi #lusitano #stallion #transformation #youngster #dreamscometrue #dressagetraining #dressage

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Touko 17, 2018 kello 12.13 PDT

Tämänkin kuvan pohjalta haluan sanoa kaikille sen, että kehitystä tapahtuu vaikkei se siltä aina tuntuisi. Alamäkiä ja ylämäkiä tämä laji on pelkästään, harvoin tasannetta. Ottakaa itsestänne kuvia ratsailla ja laittakaa talteen ja vertailkaa niitä esim vuoden välein! Se asia mikä viime vuonna tuntui "tosi hyvältä" voi tänä vuonna kuvista katsottaessa näyttää "noh, ei niin hyvältä"... Eli kehitystä on tapahtunut. Ja jos tosiaan iskee se epätoivo että ette kehity, niin kun taas katsotte kuvia menneisyyteen, niin voitte jopa nauraa että näytätte paljon paremmalta kuin tuolloin! :D

Vaihtoihin lisää vaihteita

Mun on pakko kirjoittaa näitä hyvin menneitä treenejä heti ylös, koska draivi on nyt kova! :D Tiedän että tämä kuulostaa ylenpalttiselta ja turhalta kehumiselta, mutta onpahan jotain mihin palata sitten kun tulee taas se huonompi ajanjakso. Ja niitähän meinaan tulee aina jokaiselle! Mutta ammattilaisten tavoin yritän opetella itselleni samaa ajatusmaailmaa kuin heillä; unohda epäonnistumiset, keskity onnistumisiin. 

Toki epäonnistumisista täytyy ottaa opiksi ja enemmänkin pohtia miksi näin tapahtui, mutta sitä ei saa jäädä surkuttelemaan ja vatvomaan. Onnistumisiin saa ja pitää jäädä kiinni. 

Noh, takaisin niihin otsikon vaihtoihin.

Hansun tilanne laukanvaihtojen kanssa on oikein hyvä, niin hyvä mitä nyt tältä kuumakallelta voi tässä vaiheessa olettaa. Se vaihtaa 99,9% aina puhtaasti. Se on minulle se tärkein asia. Pelkään vähän laukanvaihtoja opettaessa että hevonen oppii ensin epäpuhtaan vaihdon... Sittten siinä on hirveä työ opettaa epäpuhdas vaihto puhtaaksi! Hansu onneksi on kyllä oppinut suoraan nyt puhtaan vaihdon, mutta hyvin hyvin tarkkana olen saanut itse olla. Molempiin suuntiin vaihdot tulee puhtaasti, toki toinen suunta on hieman kireämpi kuin toinen, mutta PUHDAS! Ja tämä on täysin normaalia.

Tämän hetkinen agenda on siis saada vaihtoja vähän muokattua paremmiksi. Edelleen Hansulla voi olla skaalaa laukanvaihdoissa pienestä, nopeasta ja ahtaasta todella rauhalliseen ja isoon hyvään keinuvaan vaihtoon. Väitän kuitenkin että kun se on vielä niin nuori, niin vaihtojen laatu riippuu täysin sen a) tasapainosta vaihdon hetkellä ja b) sen mielentilasta. 

Jos Hansu on rauhallisella tuulella eikä se ota kierroksia, vaihdot ovat hyvinkin levollisia ja helpon näköisiä. Jos Hansu sitten kuumenee (mitä se toki vielä innokkuuden vuoksi tuppaa tekemään jos vaihtoja tekee liikaa) niin se alkaa vähän esittää teatraalisia vaihtoja, jossa etuosa kauhasee kuin Totilas konsanaan ylöspäin mutta takaosa tekeekin nopean ja pienen vaihdon. Noh, puhdas on, mutta "eksoottinen" voisi olla kuvaileva sana!

Eilisessä valmennuksessa sitten käytiin läpi heti alkuun vaihtoja! Jopa sillä riskillä että se vähän kuumenee mutta suunnittelimme tehtävät ja sitten varasuunnitelman JOS se meinaa kuumua liikaa, niin meillä on joku mihin palata ja vähän narrata sitä. Tää on niin uskomatonta miten älykkäitä ja nopeaoppisia hevosia nämä on. Täytyy oikeesti miettiä mitä tekee, nämä lukee ja oppii virheliikkeitäkin ihan vaan ratsastajan huolimattomuudesta. 

Oli kuitenkin ilo huomata että koko tunnin aikana Hansu ei kuumunut k-e-r-t-a-a-k-a-a-n!!!

"Kyllä sekin vaan rupeaa jo aikuistumaan!" tokaisi valmentajakin! :D

Ensin aloitettiin niillä vaihdoilla mitä teen itse. Eli vastalaukasta myötälaukkaan ympyrällä, sekä täyskaarron kautta suunnanvaihto ja samalla vaihto. Ei kuumumista, toinen vaihto oli kyllä jo vähän Hansulla ennakoinnissa, joten jatkoin hetken vastalaukkaa ja vaihdoin myöhemmin sitten kun Hansu lopetti vaihtoavun odottamisen. 

Kuvat c Taru Arola
Vastalaukasta myötälaukkaan ympyrällä on Hansulle helponta vaihtaa. Tämä johtuu ihan vain siitä että saan sen helpommin suoraksi ulkolavastaan (eli vastalaukassa se on sisällä oleva lapa) jolloin hevonen suora ja vaihto tulee helposti. 

Sääntö numero 1. vaihdoissa kuumalla hevosella:

 Vaihda vasta kun tilanne on oikea. 

Vaikka ensin suunnittelisin että "vaihdan laukan pisteessä X". Alan toteuttaa tehtävää. Hevonen kuitenkin vaistoaa että kohta vaihdetaan ja alkaa esittää omia liikkeitä väliin/ennakoimaan ihan liikaa josta seuraa kuumeneminen. Vaihto ei voi olla hyvä tällaisesta. 

Tärkeää tässä vaiheessa on luopua siitä omasta suunnitelmasta. Sanoa hevoselle "Hahha, eipäs muuten vaihdetakaan. Jatketaankin vastalaukassa". 

Kun hevonen rauhoittuu ja jatkaa normaalia laukkaa eteenpäin unohtaen vaihdon, voi ratsastaja sitten vaihtaa! Valmistelujen kautta toki, mutta tällöin vaihtoon tulee onnistuminen suuremmalla todennäköisyydellä kuin siitä tyrät rytkyen esitetystä laukasta. 

Eli aina ole valmis muuttamaan jo ennalta suuniteltua! Sä et ole kouluradalla missä asiat pitää esittää tietyssä pisteessä. Sä voit kotona aina lykätä tehtävää parempaa aikaa varten jotta siitä tehtävästä tulee hyvä. 

Sitten alettiin vaikeuttamaan. Tehtiin kolmikaarista kiemurauraa jossa jokaisen kerran keskilinjaa ylittäessä tehtiin laukanvaihto. Hansu suoritui ihan mallikkaasti, mutta vaihtoihin tuli isompia variaatioita. Se vähän koitti lähteä ennakoimaan tulevaa vaihtoa jo mun käännöksesta, joten sitten täytyi taas vaihtaa suunnitelmaa, saatoin jättää kokonaan vaihdon tekemättä ja meninkin vastalaukassa seuraaman kolmikaarisen kaarten! Hahha, siitäs sait Hansu, kantsii vaan keskittyä kuuntelemaan mua ;)

Vaikeutettiin vielä lisää onnistuneen kolmikaarisen jälkeen ja tehtiin nelikaaristakiemuraa vaihtaen! Enpä ole koskaan tehnyt mutta niin vain Hansun hermo riitti siihen! 

Tärkeämpää oli aina kaarteissa myötälaukassa tehdä SAIRAASTI ulko-ohjalla puolipidätteitä ja SUORISTAA Hansu. Tein koko myötälaukkakaarteen rauhallista laukkaa "sarjatulituksella" ulko-ohjan puolipidätteitä. Varmistelin että Hansun ulkolapa (mikä etenkin oikeassa laukassa karkaa ulos) pysyy linjassa ja hevonen suorana. Kun laitoin Hansun keskittymään tähän ulko-ohjan kuuntelu tehtävään, se unohti kokonaan laukanvaihdot siinä välissä ja ne olivat tosi rauhallisia! Se ei kuumentunut enää yhtään vaihtoihin, vaan keskittyi tähän uuteen tehtävään eli "kuuntele ulko-ohjaa ja odota odota odota". Juuri tätä tarkoitan että pitää olla näiden kanssa nero. En voi hiillostaa sitä säätelemällä vaihtoja, vaan mun täytyy keksiä jokin muu asia, ja itse vaihdosta tulee vaan "noo tehdään se siinä sivussa". Hansu ei ressannut yhtään vaihtoa kun vaadin siltä jotain ihan muuta. Ja se joku ihan muu oli vain keskittyminen 100% siihen suoruuteen... Ei sen kummempaa... 

Kokorataleikkaalla Hansun vaihdot ovat vaikeimmat, koska siinä se nimenomaan ennakoi. Sehän on kouluradalla esitettävä kuvio, joten sitä pitää treenata, mutta taas mun täytyy miettiä miten treenaan sitä ilman että se oppii ja tietää ja alkaa jo kokorataleikkaalle kääntyessä ennakoimaan ja vaihtamaan sarjassa... Noh, johan keksittiin juksaaminen ja tehtiin kokorataleikkaalla vaihdot vastalaukasta!

Ei tullut ennakointia ja kaikenlisäksi vastalaukassa hevonen yleensä joutuu ottamaan ratsastajalta enemmän tukea selvitäkseen paremmassa tasapainossa, joten nyt Hansukin otti ilomielin mun avut vastaan ja tultiin oikein hyvät vaihdot kokorataleikkaalla vastalaukasta ilman kuumentumista ja ennakointia. Olipas voittajafiilis! :D

Toki tämä muutetaan myötälaukaksi kisoja ajatellen, mutta kun ei sillä ole oikeasti väliä kummassa laukassa tulet, se on ihan sama linja ja kuvio ja kysymys on siitä että hevonen kuuntelee ratsastajaa, ei se kummassa laukassa kuvion teet. 

Lopuksi tehtiin vielä ravityöskentelyä avossa ja vastataivutuksessa. Vasen kierros edelleen vähän kankeampi avossa (pakko kääntää voltit alle ennenkuin lähden avoon, jotta saan taivutuksen oikeasti paremmaksi) mutta oikealle jo varsin mallikasta menoa. Iloista oli huomata että Hansu ravasi TAVALLISTA ravia, eikä sitä maailmanluokan "totilasravia" mitä se niin innoissaan tuppaa esittämään. Hassua että miten voikaan olla "tavallisesta" liikkeestä niin iloinen. :D Mutta kun on hevonen joka tekee aivan liian täysillä töitä...

Vasemman kierroksen työskentelystä lopuksi tosiaan vaihdettiin oikeaan kierrokseen ja välissä kokeiltiin lisättyä ravia. Jotenkin ei Hansu ihan ollu terässä ja lisätty ravi lähti ihan liikaa huitomaan etusilla takasten jäädessä "ylöspäin" eikä työntäen alle. Hansu jopa painoi kädelle ja vähän "ryösti" lisäykseen, se kun niin tykkää niitä tehdä, mutta selkä ei tullut mukaan. Otettiin askel taaksepäin ja työstettin avot ja vastataivutukset oikeaan ja lopuski tultiin vain keskiravia diagonaalit. Sain paremmin lopuksi selän mukaan ja Hansu kantoi keskiravissa itsensä paremmin joten se oli paremmin esitetty. Voi olla että H oli jo niin väsynyt ettei se enää vain jaksanut työntää lisäykseen asti, joten otettiin vähän takaisin ja tehtiin vain maltilliset keskiravit, niin "isona" mitä selkä ja takaosantyöskentely antoi myöden. 

Oikein hyvä reeni taas! Nyt vaan tosiaan täytyy nauttia näistä ja odotella sitten taas niitä huonompia päiviä. :D

Kisojakin (harkka?) koitan etsiä, mutta ärsyttää tuo Kipan toiminta... En pääse edes selailemaan kisoja joten tyydyn puskaradioon ja ajattelin mennä jotain harkkakisoja drive-in meiningillä! Katsotaan koska Kipa rupeaa toimimaan niin voisin harkita jotain pikkukisoja koska sitä kisameininkiä pitäisi vähän päästä Hansulle taas tutustuttamaan.
Ainakin Hyyppärän kentällä saa mennä ilmaiseksi, joten varmaan ajelen sinne pitämään harkkakisoja itselleni :P

Vaihdoin myös kuolaimen takaisin nivelestä oliivirengas kolmipalaan, Hansu on sillä paljon parempi! Parempi muoto etc... Ei taida nivel olla ihan paras Hansulle siis...

Tätä ratarutiinia pitäisi saada lisää... Ajattelin että käyn ajelemassa Hyyppärän kentälle kouluaitojen sisälle silloin tällöin! Teen itselleni leikkikisat, verkkaan muualla ja sitten kouluaitojen sisälle tekemään joku rata ;) Eikä maksa mitään!

Hiekkakakkujen kasaamista

Ratsastaessa kiinnitän huomiota hevosella kuin hevosella siihen kuinka keskellä "se on mua". Toki itse täytyy istua keskellä, mutta heti kättelyssä tunnustelen onko hevonen keskellä. Kaatuuko se jompaan kumpaan suuntaan? Tuntuuko se suusta tasaiselta vai painaako/on tyhjä jommalle kummalle ohjalle?

Se mitä suussa tapahtuu ja tuntuu on kaikista helpon huomata, mutta vastaus ei löydy suusta vaan kropasta. Jos hevonen vaikka painaa vasemmalle ohjalle, se usein nojaa koko kropastaan vasemmalle. Toki joskus voi olla niinkin että hevonen on hyvinkin kevyt edestä mutta tuntuu että se valuu jompaan kumpaan suuntaan.

Aina kun ratsastan, "työnnän" hevosen keskelle, "pois pohkeiden päältä". Vai miten tämän mielikuvana nyt sanoisi. Sen täytyy väistää yksittäistä pohjetta oikealle tai vasemmalle ilman että mun täytyy yhtään puskea. Yleensä teen ympyröillä avoa/väistöjä, jossa suorastaan väistän sisäpohjetta kohti ulko-ohjaa. Sisäpohje väistättää ja "työntää" lapa-alueen ulospäin mutta ulkona onkin ulkotuki joka nappaa tämän "energian". Hevonen ei saa väistää ulkoapuja päin vaan sen täytyy seurata ulkoapuja. Aikansa kun hevosta "työntelee" lapa-alueelta, se alkaa nostaa ja kantaa sitä. Ikäänkuin lapa-alue jää keskelle hevosta ja hevonen taiteilee mun pohkeiden välissä. Ei nojaa kumpaakaan, vaan "väistää" niitä, pysyy niiden välissä.

Yleensä ravissa saan parasta ravia kun teen volttikahdeksikkoa, jossa etenene lievässä väistössä ulospäin. Huolehdin että ulkolapa ei karkaa, sen olen blokannut itselleni, mutta sisäpohje väistättää ja "työntää" sisäkylkeä pois sisäpohkeen päältä. Ja suunta vaihtuu välissä, ja suunnanvaihdossa heitän hevosen väistöstä väistöön. Hevonen on ikäänkuin koko ajan mulla pohkeiden välissä ja pallottelen sitä siinä. Jos hevonen lähtee puskemaan jompaa kumpaa pohjetta päin, käytän jalkaa enemmän. Jos on raippa mukana, kosketan raipalla lavalle, ja tämä usein auttaa monia hevosia hahmottamaan että se on ne lavat mitkä pitää kantaa.

Palatakseni yleiseen ongelmaan monella, eli jommalle kummalle ohjalle jakautuu liikaa painoa verrattuna toiseen. Jos esimerkiksi vasen kätesi on pumpissa kun hevonen nojaa koko 600 kilollaan siihen, ei auta vetää itse vastaan tai "irrottella" ohjasta. Voimannostossa häviät hevoselle aina. Hevonen täytyy saada pois röhnöttämästä sun vasemman pohkeen päältä. Raippa vasempaan käteen avuksi ja raippaa mieluummin koskettaa lavalle kuin pohkeen taakse. "Kerrot" hevoselle että tahdot siirtää lapaa pois sun vasemman pohkeen päältä raipan kosketuksella. Raipalla  voi ikäänkuin osoittaa sormella ja näyttää hevoselle mihin haluat vaikutusta.

Pohje tekee töitä ja vie hevosta pois sen päältä. Tee pohkeenväistöä, sillä se nimensä mukaisesti väistää liikettä pois pohkeen päältä.

Se, että hevonen nojaa vasempaan ohjaan, tarkoittaa sitä että se nojaa vasemman kyljen päälle. Ratsastajan täytyy siirtää hevosen painoa pois vasemmalta, pois sieltä "vasemmalta ohjalta". Eli pohkeet joutuu tekemään enemmän töitä, ei käsi.

Tällä harjotteella kuvailisin tekeväni hiekkakakkua. Hevonen on neliskanttinen hiekkakakku ja kun jostain hiekkakakun reunoilta alkaa hiekka valumaan, eikä pysy linjassa, kasaan hiekkaa uudelleen tueksi sieltä valuma-alueelta. Edestä, takaa tai sivuilta, jos jostain hiekka lähtee valumaan, ratsastaja kasaa sen valuneen hiekan takaisin niin kauan kunnes hiekkakakku pysyy ja säilyttää muotonsa.

Hevonen ei voi ravata isoa ja hyvää ravia takaa eteen kohti tuntumaa, jos sen lapa-alue ei ole keskellä. Liike-energia katoaa jommasta kummasta lavasta avaruuteen vaikka kuinka takajalat syöttäisi sitä lisää. Liike-energia pitää napata "molemmille ohjille talteen" eli hevosen tulee olla suora.

Tähän vinouteen olen itse todennut parhaimmaksi juurikin väistättelyt ja avot jotta saan lavat hallintaan, takaosa kyllä tulee perässä kun lavat on suorassa. Voisin ajatella sen niin, että hevonen on kuin takavetoinen auto. Takarenkaat työntää vauhtia lisää, mutta jos eturenkaat on vinossa, niin herkästi lähdetään sladiin ja perä heittelee miten sattuu. On turha kuitenkin korjailla sladissa takaosaa, vaan auto saadaan takaisin hallintaan kun eturenkaat kääntää oikeaan asentoon... ;)

Kyran klinkalla tehtiin Hansun kanssa paljon väistöjä ympyrällä ulospäin. Pois sisäpohkeen päältä. Toimii myös silloin jos hevonen jää leijumaan askeleessa etkä pääse siihen jalalla käsiksi. Vie se väistöön niin kummasti tulee jalat taas ratsastajan hallintaan kun hevonen tippuu pois kuviokellumasta.

Molemmat kuvat c  Taru Arola 

No more moods

 * Yhteistyössä Horse & Riderin kanssa *

Koskakohan mä saan ratsuksi sen ruunan niin ei tarvitse näitä hormoonitoimintaan vaikuttavia lisäravinteita syöttää? ;)

Hertan kanssa sitä oppi syöttämään tammaongelmiin lisäravinteita ja nyt olen sitten orin kanssa kokeillut samaa. Hertta ei ollut tammamainen mutta sekin oli vähän ailahtelevainen. Ikinä siitä ei osannut sanoa onko sillä kiima vai ei, mutta epätasaisuutta oli. Tämä epätasaisuus näkyi toisena päivänä kireytenä ja hermostumisena ja toisena päivänä "laiskuutena" ja hitautena. Ei Herttaa laiskaksi voinut ikinä sanoa, mutta vetelä se osasi olla. Nämä olivat asioita mitä yritti jäljittää ja laittaa kiiman piikkiin, jotta kierrosta saisi jotain tolkkua. Hertalla No More Moods toimi hyvin. Sen muistan. Syötin sitä keväällä, kun epätasaisuus oli pahinta. Muutoin en kokenut sitä tarvitsevani mutta keväänä se tuli kyllä tarpeeseen ja toi lisäboostia hommiin. Litkussa on mm. siveydenpuu-uutetta joka on tehokas hormonaalisissa ongelmissa hevosilla! Nimikin sen kertoo, siveydenpuu... :D

Hymyilyttää aina tämä "moody mares", onkohan olemassakaan "unmoody" tammaa? :D

Tammojen pelastus! Sanoo Hertta :)
c Taru Arola

No nyt mulla on sitten ori ratsastettavana! Ääripäästä toiseen. Oreilla nyt ei mitään kiertoa onneksi ole, pääpiirteittäin ne ovat tasaisempia. Hansu nyt on ori kilteimmästä päästä ja se osaa käyttäytyä siivosti. Kyllä sen välillä tekee mieli höristä mutta tästä pidetään kiinni että niin kauan kuin ihminen on vierellä ja ollaan töissä, niin silloin ollaan niinsanotusti "suu kiinni" .
Oreillakin kuitenkin juurikin se orastava kevät on se vaikein aika. Vaikka ne ovat tasaisempia niin se notkahdus keskittymisessä koetaan (ainakin Hansun kohdalla) keväällä. Ei niinkään kesä enää tuota ongelmia, talvi varsinkaan. Keväällä tuntuu tammatkin tietävän että Hansu on ori, ainakin kotitallissa. Taitaa Hansu jutella ohi meneville hevosille enemmän. Tosin Hansua ei kiinnosta onko kyseessä tamma vai ruuna, väitän että eniten Hansu hörisee ruunille! 

Työskentely kotimaneesissa ottaa eniten onkeensa keväisin. Tähän halusin helpotusta ja kun Hertan kanssa olin kokenut hyviä kokemuksia No More Moodsista, päätin kokeilla sitä Hansullekin, hyvin tuloksin. No More Moodsin liquid pullo kestää reilut 2 kk käytössä kun joka päivä annostelee päiväannoksen. Equine American pullot saavat multa pisteet kotiin, sillä niissä on tämä näppärä pumppuannostelija itsessään, vihaan mittailua, joten tästä on vain helppo truutata oikea mittamäärä suoraan purkista. Mikä parasta, tämäkin litku maistui Hansulle. Hansun kohdalla aina vähän jännittää kelpuuttaako se uuden maun mutta ainakin kaikki Equine American lisärit ovat maistuneet Hansulle, ne on aika makeita ja tuoksu on ihanan "hedelmäinen", ei yhtään yrttimäinen.
Tuote on näppärä niin tammoille kuin oreille nimenomaan tasottamaan sitä kevään pahinta "hormonihöyryistä" aikaa. Kesällä en enää syötä tätä (siis Hertalla enkä Hansulla) mutta tiedän ihmisiä jotka joutuvat varsinkin tammoillensa syöttämään tätä koko kesän läpi jotta hommista ylipäärään tulee mitään. Eniten hyötyä tästä tuotteesta on mielestäni tammoille, orit nyt ovat "24/7" hormoniensa vietävänä mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin niille temperamentisillimme oreille.

Hansun poikaystävä ruuna Dakarin kanssa vietetään mukavia maastoretkiä. Hansu ensin ja Dakar Hansun hännässä kiinni! Eikä häiritse.

Niin "temperamenttinen stallion" ;)
Molemmat alemmat kuvat c Taru Arola

No More Moodsia saa hevostarvikeliikkeistä Suomessa. Sitä voit myös tietenkin tilata suoraan maahantuojalta eli täältä, Horse & Riderin nettikaupasta.

"Nyt se on kouluratsu!"

Tänään oli se päivä kun saatiin niin ultimaattiset kehut että pakkohan se on ikuistaa heti blogitekstiin! :D

Eli tänään oli perinteinen valmennuskeskiviikko 2 viikon tauon jälkeen. Takana siis 2 viikkoa itsekseni työskentelyä ilman valmennusta, ja ehkä vähän kevyemmällä menolla koko 2 viikkoa. Hansu oli ihan sairaan hyvällä fiiliksellä liikenteessä, keskittynyt ja levollinen. Ei minkäänlaista sähläämistä ja kuumentumista vaan täysillä keskittyvää työskentelyä ainakin alun käynti ja laukkatyöt. Puolessa välissä meinasi keskittyminen hetkeksi herpaantua kun käyntipaussin aikana maneesin tuli Hansun sukulaislusitano (ihana kimo mies!) ja sen jälkeen lähdettiin työstämään ravia, niin aluksi oli hieman "paraatiravia" mutta parit siirtymät käyntiin ja takaisin raviin riitti saamaan keskittymisen takaisin muhun ja rentoutta takaisin. Ihan sama miten Hansu suoritti käyntisiirtymän, mutta heti kehuin ja rapsutin kaulalta ja heitin ohjaa samalla hieman pois niin se oikein laski päätä ja haki matalemmalle, vaikka teki mieli keskittyä kavereihin. Näin helposti sain kontrolliin sen takaisin! Treenit tuottaa tulosta. Aletaan löytämään toisemme. :)

Aluksi tehtiin käynnissä aika pitkään töitä ja jo siinä Hansu keräsi ensimmäiset kehut. Sen käynti oli tänään koko ajan priimaa, eli rentona tulee se Hansun 9 käynti esiin! Tehtiin kuitenkin töitä käynnissä, kokoamisia ja takaosakäännöksiä. Kokoajan keskittyminen tuli olla "jaloissa" ja mulla itselläni oli täysi työ ratsastaa jokainen askel tasaisesti. Lusitanot on niin nopeita, että helposti toinen jalka voi ottaa lyhyempää askelta kuin toinen jos annan apuja "jäljessä". Tarkoitan että jos hevonen menee alta, otan pidätteen -> seuraavaan askeleeseen tule töpöaskellus.

Jos hevonen menee liian hitaasti, annan pohjetta eteen -> tulee iso harppausaskel. 

Siis oikeasti sain ratsastaa kieli keskellä suuta! Jos olin askeleen jäljessä pidätteessä/pohkeessa niin seuraavan askeleen takanen otti erilaisen askeleen, ihan vain sillä että ratsastin sen jalan askelpituuden siihen omaa hitauttani! 

Ai että nää on käärmeitä, niin herkkiä että oma ratsastus joutuu todella aivotyöksi. Jokainen mun virheliike näkyy hevosessa vastauksena mun virheapuun! Taino virhe ja virhe, mutta ainakin liian hitaaseen apuun. Jos lähden korjaamaan "karkaavaa" hevosta, olen jo liian hidas. Mun täytyisi olla koko ajan askel edellä niin näitä "hapuiluaskelia" Hansulta ei tulisi. 

Käyntiä eri askelpituuksilla ja takareita.
c Taru Arola

Suoraan käyntityöskentelystä otettiin laukka. Ja jo ensi laukkaskelilla (huom vaikeampaan eli oikeaan suuntaan!) sanoi jo Riitta että "herranen aika sen laukka on mennyt  eteenpäin!". Jopa oikeaa laukkaa pystyin säätelemään kootumpaan ja isompaan ilman että tulee "jänöloikka-askelia" välissä. Vasen laukka oli myös ok, mutta siinä Hansu tarjosi aluksi vähän turhan paljon liian koottua, mutta aloin viemään pääty-ympyrällä Hansua "avotaivutukseen" ympyrän kaarella, samalla aikaa pohkeella eteen pyytäen niin laukka parani. Siihen tuli enemmän liitoa ja ilmaa ja liike suuntautui enemmän eteen. Laukka on sujuvampaa, ei Hansulla vielä oikeaa voimaa ole kootusti laukata, vaikka se sitä vähän yrittää tarjota. Kaikki aikanaan...

Laukanvaihdot tulivat puhtaasti ja helposti. Tämä on oikeasti ilon aihe! Niissäkin mun täytyy kuitenkin edelleen keskittyä myös itse. Yksi vaihto oli vähän turhan teatteri mutta se oli mun moka. ENsimmäisen vaihdon Hansu tuli niin kivasti, pehmeästi ja avuista rauhallisesti, että toiseen vaihtoon jotenkin turhaan oletin ja tein sen vasemmalla kädellä. No siitä seurasi epäpuhdas ja "rykäisevä" vaihto koska yllätin Hansun. Eli mihis ne valmistelut jäi? Taas mua rankaistiin heti kun en itse tehnyt asioita kunnolla loppuun...

Vielä vaihdot on kuitenkin sellainen asia että jos jään niitä hinkkaamaan, aiheuttaa se kuumumista. Vaihtoja kannattaa siis tehdä vähän sinne tänne, jos ne tuottaa hevoselle turhaa kuumenemista. Tärkeää on myös osata lukea hevosta ja päättää että "ei tänään" jos se siltä tuntuu ettei hevonen ole valmis. Riitta vertasi tätä nuoren breikattavan 3 vuotiaan hevosen laittoon. 

"Jos mulla on tunne että ei ehkä kannata tänään mennä selkään, en mene. En ehkä huomenna, enkä viikon päästä, jos yhtään epäröi. Sitten voi mennä selkään kun tulee se päivä jolloin mietit "nyt sinne voi mennä". 

Samaa soveltaa näihin vaihtoihin. Jos tulen vaikka kokorataleikkaan ja Hansu alkaa ennakoimaan ja mulle tulee tunne että "ei tästä voi tehdä vaihtoa", niin sitten en tee. Eli jos yhtään epäröin ja tunnen oloni epävarmaksi vaihdon suhteen, jätän sen tekemättä ja jatkan vastalaukkaa. Menen sitä vastalaukkaa ja kun tulee se tunne "nyt olisi tehtävä vaihto" niin sitten teen. Ja tällöin se yleensä onnistuukin. Hevonen on siihen valmis. Ratsatajan täytyy vain huomata se. 

c Taru Arola

Lopuksi käytiin ravityöskentely läpi ja se jäikin aika lyhyeen koska Hansu edelleen tuntui niin hyvältä! Ihme että joskus kaikki on niin helppoa! :D

RAvissa tehtiin avotaivutusta pitkillä sivuilla kera volttien. Eli taivutusta taas! 

Lopuksi ei tarvinnut tehdä kuin yhdet sulkutaivutuksen diagonaalia pitkin. Onneksi tulin peiliä kohden, meinaan pakko sanoa, että vaikkei Hansu vielä jaksa täysin kantaa oikeasti koottuna, niin sen sulkutaivutukset ravissa on jotain todella kaunista katsottavaa... Vaikka itse sanonkin! 

Tahti säilyi, etujalka nousi ja taivutuksen aste alkaa olla varsin jyrkkä. Siis wau... 

(Mutta, pakko sanoa tähän väliin, että jos ilmassa on yhtään jännitystä, niin sulutkin on kaukana kauniista... hehhe :D Enemmänkin voisin taas yrittää laskea monta jalkaa hevoselle tulee yhtäkkiä... Mutta treeniä treeniä vaan!)
Heitin ohjat pois ja lopeteltiin, jolloin valmentaja sanoi: "Siis nyt täytyy sanoa, että tänään se oli oikea kouluhevonen mitä ikinä!"
Viime valmennuksessa saatiin kehuja että aletaan löytämään toistemme jalat, nyt kun jalat alkaa löytymään niin alkaa löytymään kouluratsu! 

Huomenna taidankin painella taas maastoon! Kelit on ollut niin kohdillaan että on tullut vietettyä siellä aikaa ja treenattu sitä käyntiä. Ei muuta kuin ohjat käteen ja maastoon hyödyntämään erilainen alusta, parhaat käynnit on tullut siellä ;)

Tulipas tyhjänpäiväinen postaus, mutta jotenkin oli vaan pakko kirjata ylös kun oli niin hyvä fiilis!