Kootussa Ravissa

28. elokuuta 2011

Luokka voitto ja sijoitus!

Tänään sitten posahti kunnon tulokset!

Lahden kansallisissa koulukilpailuissa sijoituttiin Hertan kanssa Helppo A luokassa toisiksi prosentein 67.3! Voittajalla Elin Björndahlilla oli 67,7, eli todella oli pienestä kiinni! :)

Vaativaan beehen lähdettiin hakemaan vain "jos nyt sinne kuudenkymmenen tuntumaan saisi prosentit" suoritusta, ja ihmeen kaupalla kuitenkin tulos yltyi AIVAN LIIKAA yli odotusten! 65,833 prosenttia!!!! En ole IKINÄ edes sijoittunut kolmen parhaan joukkoon kansallisissa edes He A luokassa, ja nyt menin perkele voittamaan! Tämä ei voi olla totta! :D

Viime valmennuksessa saatiin oikein kunnon höykytystä ja päätin valmentajan sanat korvissa "Nyt sitten perkele ratsastetaan" ja niinhän sitten ratsastettiin... Oisko kannattanut ratsasta aikasemminkin??

Siis täällä on nyt niin sekava pää, etten vieläkään oikein ymmärrä tätä! :D Apua!

Tässä nyt vielä tulokset sijottuneista! Uskokaa vaan. :D

Vaativa B:6, avoin kaikille

Noora Peltola - Cassiopeia Ks 65,833
Tiina Rikkonen - Flaming Princess 65,455
Metsälä Johanna - Gertsog 65,152

FEI:n He A avoin junnuille ja nuorille ratsastajille.
Elin Björndahl - Hacker 67,778
Noora Peltola - Cassiopeia KS 67,302
Emilia Taimi - Marjac's Liberty 66,508

24. elokuuta 2011

Esteitä ja valmennuksia

Kerrankin innostuin taas hyppäämään H:n kanssa. Riikka oli myös tallin ainoalla ruunalla mukana hyppimässä. Hypättiin siis todellakin vain pieniä, noin 50-60 cm ristikoita ja pystyjä.
Hertta alkusammumisen jälkeen jopa syttyi esteille! Sen ongelmahan on aina ollut se, että se tulee kouluhevoslaukkaa esteelle, ja hyppää mistä sattuu, yleensä liiiiiiiiian kaukaa. Se ikäänkuin odottaa että minä teen ne ratkaisut, että milloin hypätään, montako askelta, ponnistuspaikka... Enhän minä osaa hypätä! Tälläinen täystuuppari :D

H kuitenkin jossain vaiheessa syttyi ja alkoi leikkimään estehevosta, korvat nousivat pystyyn, se tsiigaili esteitä, häntähuiskii ja laukanvaihdot muuttuivat "estehevosen vaihdoiksi". Sehän melkein kiikutti mua esteillä! Erittäin harvinaista, mutta HYVÄ että se syttyi ja heräsi! Tuli muuten heti paljon parempia hyppyjä! Eikä minkäänlaisia roiskaisuja yli, vaan ihan tyylipuhtaasti meni. Tässähän voisi jopa kehtaa mennä estekisoihin johonkin 70cm luokkaan... ;) Oli erittäin positiivinen yllätys, että niinkin hyvin esteet sujui. Innostuttiin jopa pyytämään tallillemme eräs estevalmentaja pitämään tuntia! Minä menisin siis tällä en-osaa-hypätä-kouluhepolla ja Riikka menisi Leevillä. Leevi on siis 10 vuotias estehevonen, taino, estesukunen hevonen. SIllä ei ole puoleenvuoteen tehty mitään, nyt viime kuukausina kevyesti liikuteltu. Se ei ole hypännyt ainakaan 5 vuoteen, muuta kuin irtona. Se kuitenkin selvitti alusta alkaen esteet paremmin kuin H, ehkä se tosiaan on sillä verissä! Käytännössä tunnille siis tulisi kaksi niin eritasoista hevosta, mutta kuitenkin esteillä käytännössä samantasoisia. Saas nähä miten käy!

Tänään kuitenkin esteintoilut saivat jäädä, sillä oli taas pitkästä aikaa "vakavan" valmentautumisen aika. Hyyppärään ajeltiin, ja kyllä varmasti yli tunti meni siinäkin "kärsimyksessä". No ei, hevonen oli hieno, mä vaan olen idioottiosaamaton. :P
Se on se kokoamisaste, mikä meiltä uupuu. Hevonen osaa teknisesti kaikki temput, mutta kokoamisaste,kokoamisaste... Aina tulee erittäinkin hyviä pätkiä, mutta ne pätkät ei riitä radalla. Tarvittaisiin se sama fiilis koko sen 5 min ajan rataa ajatellen. Matka on tietenkin menossa koko ajan ylöspäin, sillä se fiilis ja tuntemus on jo saavutettu, miltä sen oikean kokoamisasteen pitäisi tuntua. Enää pitäisi vain vakiinnuttaa se arkipäiväiseksi asiaksi. H:ssa on kuitenkin liikettä hyvin ja se on erittäin näyttävä kun välillä letkauttaa menemään koottua ravia. Tunne selässäkin on aika mieletön, se tässä kouluratsastuksessa mielestäni on parasta. Ne tuntemuksen kun oikeasti sujuu, ja tuntuu että "wau". Ei mitään tylsää tavallista mummoravia, vaan oikeasti tahdikasta, letkeää ja irtonaista koottua ravia. Ai että... :) Okei, omat kootturavi-kokemukset rajoittuu vain H:n raviin, ja H on kuitenkin aika tavallinen noiden hienojen kouluhevosten maailmassa, mutta pientä fiilistelyä pääsee silti joskus kokeilemaan. Itsekkin olen niin tumpelo vielä, ettei ainakaan ole varaa päästä leijumaan! :D

Tunti oli siis tällä kertaa erittäin rankka. Jo alkuverkkojen jälkeen hevonen yltäpäältä märkä. Tunnin jälkeen hevonen oli vaahdossa, satulahuopa KOKONAAN märkä (ei vain satulan alta) ja ratsastaja ihan kipeä :D OLI SE SEN ARVOSTA TAAS! Ehkä mä sitten joskus tästä kehityn! Hyvä vain jos joku on potkimassa persuksille, ei sitä yksin koskaan mitään tee...

Ainut että jos nämä valmennukset eivät ala näkymään kisatuloksissa, niin vika on kyllä sitten minussa... Tartten jonkun hutkimaan mua radallekkin! Ja saa hutkia ja kovaa. Mikä siinä on että jos joku ei kyylää niskassa, niin suoritustaso tippuu? Pitäisi kai opetella, että jos ei mene hyvin, eikä ratsasta täysillä, niin joku on kyllä kurittamassa sitten viimeistään kun kotia pääsee... ;)

10. elokuuta 2011

Ypäjän kisaviikko







Posted by Picasa
Nyt on Ypäjällä asti käyty kisaamassa ja tulos oli hyvä! Ottaen huomioon, etten nukkunut edellisenä yönä ollenkaan... :) (Osasin jopa laittaa Picasan kautta pari kuvaa kisoista! Kerrankin oivalsin jotain)

Kisat olivat siis lauantaina 6.8 ja kyseessä oli kansalliset kilpailut. Luokat olivat He A:2 ja FEI Junioreiden esiohjelma Va B. Tiimi oli tällä kertaa Riikka painotteinen, sekä kuski että hoitaja/henkinentuki olivat Riikkoja. :)

Ensin ratsastin vaativan ohjelman. Kerrankin hepo ei jännittynyt eikä myöskään hyytynyt radalle, vaan liikkui koko suorituksen ajan reippaasti ja tarmokkaasti. Liikepisteet siis kohisivat, mutta kokoamisaste jäi hieman vaisuksi. Painui ehkä hivenen etupainoiseksi (Hertta on luonnostaan takakorkea, vaikeuttaa entisestään kokoamista) ja tämä näkyi etenkin siirtymisissa, jotka menivät sukeltaen. Pääasia kuitenkin oli, että liike säilyi, ensi kerralla pitää vain liittää siihen mukaan etuosan keveys ja painoa takaosalle enemmän.
  Raviohjelmassa aluksi oli pieniä tahtiongelmia. H tarjoi laukkaa ja pysähdyksiä pienimmästäkin avusta... Joten pientä haparointia alkuun tuli. H myös vähän kuumuessaan tarjoaa kaikkea mahdollista yhtäaikaa ja tulkitsee apuja liian herkästi/väärin, mm vaihtelemalla laukkoja, pysähtymällä, passagemaisella ravilla... Mutta nyt se kuunteli kuitenkin suhteellisen hyvin. Voin olla tyytyväinen :)
Prosentteja tuli 59.118, joka on kansallisesta vaativasta ihan hyvin. Tietty harmitti kun ei sinne 60 asti päässyt... Tosin tästä vain ylöspäin ja vakiinnutetaan ne vaativan prosentit sinne 60 paremmalle puolelle! Olihan meillä aluksi He A:nkin kanssa ongelmia, sitten kun kerran saatiin se 60 prosenttiin, niin siellä ollaan pysytty.

He A rata oli erittäin upottavalla uudella koulukentällä. Sinne sitten meinasi ravi vähän hyytyä paikoitellen. Tosin nyt tahti oli tasaisempi, kulmissa vain huomasi että oli vaikeuksia se säilyttää. Mutta yhtään rikkeitä ei tullut! Keskiaskellajit jäivät harmiksi hieman vaisuiksi, vaikka ne ovat meidän pravuuri. Ensinnäkin kyseisessä ohjelmasa keskiravi ja laukka tulevat pitkällä sivulla ja aikaa sen tekemiseen on vain 2 kirjainväliä, eli todella lyhyt pätkä. Siinä sitten kun vauhtiin pääsee niin pitääkin jo ottaa kiinni. Tähän vielä liitettynä upottava pohja, niin räjähtävät lähdöt jäivät jonnekkin kaukaisuuteen.
Toinen tuomari tykkäsi todella paljon, antoi 68 prosenttia! Toinen ei niinkään innostunut ja antoi 20 pistettä vähemmän... Kivat erot! Yhteisprosenteiksi tuli siis 65.431. Tulos on hyvä, kansalliselle tasolle vieläpä ihan kiva. :)

Kaikenkaikkiaan mukava reissu. Sääkin suosi, sade alkoi vasta kun pakkasimme hevosen autoon. Nyt tuleekin ehkä pienen pieni kisatauko, ensinnäkin siksi ettei sopivia kisoja ole lähistöllä ja myös siksi että silloin kun olisi, niin hevosen omistajalle (eli kuskille), ne ei sovi. Katsotaan josko ensiviikon loppuna kävisin seuran kotitallilla naapurissa vetämässä seura Va B:0 läpi. Eipähän ole paineita kun ei ole kansalliset. :)