Kootussa Ravissa

23. elokuuta 2017

EM-kisoihin!

Nyt olenkin jo tätä tekstiä kirjoittaessa Ruotsissa hotellin puolella. Lyhyt päivitys kännykällä joten pahoittelen mahdollisia typoja ;) Juuri saavuttiin tänne. Itse menen huomenna katsomaan esteitä ja perjantaina koulua. Lauantain finaali jää näkemättä koska mun on pakko lähteä kotiin. Sunnuntaina on klo 05 tallille lähtö koska lähdemme Hansun kanssa Barokkipäiville Ypäjälle. Tiukkaa tekee mutta eipä ollut kesän suunnitelmat ihan yksi yhteen ;)

Hansua ratsastaa sen omistaja sen aikaa kun itse olen täällä. Hansun kanssa osallistutaan kahteen luokkaan (he b ja he a). Hansulla ei ole oikeastaan yhtään kisattu vuoteen, mutta harjoituksena tämä menee. Se ei myöskään ikinä ole He A luokkia startannut mutta onneksi ko ohjelma on aika mukavan helppo. Osallistumme myös rotukavalkadiin, joten saapahan Hansu oppia pyörimään kouluaitojen sisäll! Olenkin koko ajan sanonut että varsinainen kisaaminen menee ensi vuodelle mutta Barokkipäiville on pakko osallistua! Viime vuonna tapahtuma oli menestys. Me lähdetään sinne rennoin mielin harjoittelemaan kisafiiliksiä. :)

18. elokuuta 2017

Ups and downs

Aina kun menee hyvin niin unohtuu kummasti se että aivan varmana tulee menemään huonomminkin! :D
Varsinkin nyt kun alla on todella nuori peli, täytyy taas totutella siihen että päivät vaihtelee paljonkin. Kummasti sitä Hertan kanssa äkkiä unohtaa ne huonot asiat ja nyt muistelen vain kuinka sen kanssa "kaikki oli helppoa", ja kaikki vähänkään blogia lukeneet tietää ettei todellakaan ollut... Huomaan itsessäni nyt sen, että jos Hansu on vähänkään ailahtelevainen, mietin mielessäni että "no ei Hertta-muori tällaista tehnyt! Sen kanssa oli niin helppoa!". ;)
Täytyy kuitenkin nyt muistaa, että ensinnäkin Hertan ja mun alkutaipale oli suorastaan surullista katsottavaa ja on ihme että edes kyettiin sille tasolle mihin päästiin. Toisekseen, mulla on nyt 13 vuotta nuorempi hevonen alla... KOLMETOISTA VUOTTA! Miten voisinkaan olettaa että Hansulla olisi enemmän malttia ja hermoja kuin Hertalla. En mitenkään.
Oikeastaan lähtökohtaisesti Hansulla on jo nyt Herttaan verrattuna paremmat hermot kuin Hertalla aluksi... Tuntui että Hertta alkoi rauhottumaan vasta siinä 15 vuoden kohdalla!

Hansu on hirveän malttamaton vielä. Kiltti kuin mikä, mutta lyhyt pinna. Se hössöttää ratsastaessa tosi paljon, lähinnä tuntuu siltä että se yrittää tehdä kaiken minkä osaa kerralla. Vähempikin riittää. On sanomattakin selvää että kun nämä jännittyy ja painaa sen lyhyen selkänsä alas, niin meno on aika tikittävää. Liikehän on täysin eri kun selkä on rentona! Hansulla on oikeasti hyvät liikkeet, mutta joskus jos jännitys iskee niin ne vaan katoaa. Mutta niin katosi Hertallakin... Herttakin oli hevonen jota et ainakaan jännityksen kautta saanut näyttävämmäksi! Päinvastoin, se meni heikoksi ja tikittäväksi. Enkä nyt tarkoita että kenenkään kohdalla jännityksen kautta tuotu "hieno liike" on eduksi ja tarkoituksen mukaista. Osa hevosista vaan ehkä osaa vähän piilottaa jännitystä isoihin liikkeisiin, mutta ainakin nämä kaksi kenen kanssa olen puuhannut eniten menettävät kaiken liikkeen jos jännittyvät.

Olihan pudotuskin aika iso minulle hevosvaihdon myötä. Hertan kanssa oltiin siinä pisteessä että pääsin tekemään hienosäätöä ja tarkkuutta. Hansun kanssa sen ollessa vasta 6 vuotias on taas entistä enemmän ne perusperusperusasiat edessä. Toisaalta, Hansu on mielestäni ikäisensä tasolla ihan hyvin. Kykenee jo enemmänkin, mutta tässä kohtaa mun täytyy malttaa ja pitää asiat vielä "lapsen kengissä", sillä lapsihan se on! En voi olettaa että sillä olisi vielä samanlainen keskittymiskyky ja pitkä pinna kuin Hertalla oli.
Niinä päivinä kun Hansu on todella rauhallinen ja pääsen sen kanssa oikein hyvään säveleen, se on todella maaginen... Mä vaan tykkään!!
Se on oikeasti todella elastinen ja keinuva liikkeiltään ja sen kanssa kaikki tuntuu helpolta. Sitten tulee taas se päivä kun keskittyminen ei ole täydellistä ja jännitystä on ilmassa. Silloin taas tuntuu ettei mistään tule mitään ja perusasiatkaan eivät suju. Mutta uskallan väittää että en ole tämän asian kanssa yksin. Vai kuka nostaa kätensä ja sanoo että joka päivä ratsastus menee 110% täydellisesti? :D
Silloin kun menee huonosti niin siihen tulee aina vähän ylimääräistä teatteria mukaan. Niin oli Hertankin kanssa. Hertta kuumuessaan aloitti juoksemisen alta ja sinkoili. Hansu kuumuessaan ei tee oikeastaan mitään tuhmaa, mutta se jää liikaa paikalleen ja tuntuu ahistuvan siitä lisää. Sama asia mutta nämä kaksi reagoivat erilailla! Hertta aina purkasi tilanteen sinkaisemalla johonkin suuntaan, Hansu jää töpsöttämään paikalleen ja ajattelee enemmän istumista, josta on vaikemapaa saada eteen. Noh, hyvin pientä loppujenlopuksi!



Mulla oli keskiviikkona ensimmäistä kertaa nyt valmennus Riitan kanssa. Tehtiin ihan perusasioita ja käytiin läpi askellajeja. Eihän Riittä ollut Hansua yli vuoteen  edes nähnyt. Sanoi että on se muuttunut paljon edukseen. Se on "isompi" ja sillä on selvät askellajit, mitkä vuosi sitten oli vähän kadoksissa. Vaikka liikkeisiin on tullut selvä tahti paremmin, niin vielä halutaan isompaa liikettä joka suuntautuisi enemmän eteen. Enkä tarkoita korkeeta polvea, sitä Hansulla riittää, vaan TYÖNTÖÄ koko kropan läpi eteenpäin.
Hansun täytyy myös hyväksyä tuntuma vielä paremmin ja tulla yhdessä koko kroppansa kanssa kohti tuntumaa. Sen täytyy hyväksyä lepäävä pohje kyljissä, mun istunta selässä ja käsi. Aluksi se yleensä vähän reagoi teatraalisesti pohkeeseen, mutta loppujenlopuksi huomaa tunnin edetessä ettei se edes ole mikään herkkä pohkeelle! Hertta oli ihan samanlainen. Ensin tulee teatterireaktiota jalkaan mutta sitten kun hevonen ottaa "ratsastajan mukaansa kantaakseen", ei pohkeeseen tulekaan mitään mahtipontista reaktiota ;)
Hössöttämiseen menee vielä turhaa energiaa mutta uskon kyllä että pikkuhiljaa energiaa on enemmän ja enemmän työntekoon.
Teimme tunilla paljon siirtymiä. Ensin käynnin ja ravin välillä, myöhemmin ravin ja laukan.
Aluksi käynnistä raviin Hansu aina suurieleisesti nosti heti laukan... Just tätä meinaan! Olevinaan niin niin herkillä että kun hipaisenkaan ravi mielessäni, se nostaa laukan. No eipä tarvinnut kuin pari kertaa tehdä tämä virhe ja kun ekan kerran tuli rehellinen, työntävä siirtyminen raviin, taputin ja siirryin käyntiin. Se oli siinä, ja loput siirtymät olivat oikein mallikkaita. Tässä vaiheessa jo Hansu alkaa hyväksymään tuntumaa pohkeen ja ohjan väliin ja tuntuma paranee. Hansun kohdalla se "saakin painaa vähän kädelle", ja tarkoitan että se ei ole tyhjä, vaan haluaa ottaa enemmän tuntumaa kuolaimesta. Lusitanot eivät ole etupainossa niin että ne vetävät ohjaa ja painuvat matalalle. Ne menee etupainoiseksi lavoista ja etujaloista vaikka niska ja kaula onkin ylhäällä. Sama asia kuitenkin, ratsastajalle vain eri tuntuista. Ehkä jopa hämäävää jos ei tunne.

Ravi laukka siirtymät sujuivat vielä paremmin ja tässä alkoi tulemaan ohjalle vielä parempi tuntuma ja pääsin tosi hyvin pohkeella jo kiinni kylkiin ilman ylimääräisiä reaktioita. Sain koko hevosen hallintaan ihan vain siirtymillä. Kumma juttu, tätä olen tainnut jankkaa ennenkin. :D

Kokeiltiin tehdä myös ravi-hidasravi-ravi siirtymiä mutta niihin Hansu ei ihan ole vielä siinä mielessä valmis, että se yrittää liikaa ja menee vähän sekaisin. Tämä toi taas jännitystä joten jätettiin ne sikseen. Otetaan tietenkin työnalle! Vielä ei vaan ole ihan malttia siihen ja ihan turha kuumentaa sitä, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Lopuksi laukka-ravi siirtymien jälkeen myös itse raviin tulee sitä ulottuvuutta ja lisää liikettä ja pääsemme yhdessä ratsukkona enemmän eteen, eikä vain jäädä paikalleen. Hansulla on ripeät ja hyvät takajalat mutta ei  niistä ole hyötyä jos etuosa on edessä tiellä ja energia jää vain ylös eikä eteen. Eli Hansun täytyy oppia työntämään niillä hyvillä takasilla vielä enemmän eteenpäin, mutta tähän vaaditaan lisää voimaa. Se kyllä tulee pikkuhiljaa!
"ratsasta tuntuman kanssa eteen, ei ilman tuntumaa" oli myös yksi sen päivän juttu. Helposti sitä antaa nuorille armoa ja "heittää ohjaa pois" kun haluaa että hevonen menee eteen. Vähän sellaista suuripiirteistä joo, ja ihan ok, mutta kyllä se tarkoitus on että kun halutaan hevosta enemmän eteen, se menee tuntuman kanssa, eikä ilman tuntumaa.

Riitta kyllä tykkäsi Hansusta paljonkin! Sanoi monesti että rotu on aivan mahtava ja Hansu on laadukas lusitano. "Turha se on rotua syyttää jos ei osaa niitä ratsastaa". Toki vielä on paaaaaaljon tekemistä, vähän niinkuin rikkaruohojen kitkemistä. Meidän meno vähän rönsyilee vielä, mutta turhat rönsyt pois niin eiköhän se siitä. Vielä kun se aikuistuu tuosta ja saa massaa ympärilleen, on munkin helpompi istua vielä enemmän sen ympärille kun kyljet saa täytettä. Vielähän se on vähän rimpula, vaikkakin tosi paljon edukseen muuttunut sitten vuoden takaisesta. Uskon että ensi kesänä se on taas jo ihan eri näkönen, ehkä jopa kokoinen :)
Kyllä mä uskon tähän hevoseen! Uskon että koulutus ratkaisee. Jos Hansusta ei hevosta tule, niin satulan päällä on sitten syypää.

3. elokuuta 2017

Super Hansu-Petteri!

Menee nyt ehkä vähän toistamiseksi, mutta musta nyt alkaa tuntua siltä että pitkästä aikaa Hertan jälkeen alkaa tosissaan asiat lutviutua ja olen löytänyt Hansun kanssa ihan uuden vaihteen. Arki Hansun kanssa on alkanut muodostumaan ja tuntuu että olen päässyt työstämään sitä hyvin ja mikä parasta, se tuottaa nyt tulosta. Alan päästä käsiksi siihen. Pitkään kuitenkin Hertan jälkeen tässä vain oltiin ja mentiin, enpä sen kummemmin tuntenut mitään, mutta nyt alkaa olla taas sitä tekemisen meininkiä että tahdon ja pääsen tallille tekemään töitä ja ennenkaikkea on alkanut taas "suunnitteleminen" kiinnostamaan täysillä.

Olen tosiaan hehkuttanut Hansua tässä pari viimeistä kertaan niin tehdään nyt kerta kiellon päälle niin... Sorry! :D
No mutta kai sitä saa silloin hehkuttaa kun hehkutuksen aihetta on.



Viimeisin satula joka on ollut testissä on Equipe Emporio. Se istuu aika kivasti ja hikijälki on todella tasainen treenin jälkeen, mutta jos jotain epäilen niin lapatilaa. Prestigessä on tottunut jäätävään lapatilaan ja Equipessa ei sitä ihan ole. Mutta toisaalta, näyttää istuvan. Vähän ärsyttää kyllä kun Equipessa ei ole muokkausmahdollistuutta ellei lähetä tehtaalle Italiaan... Iso miinus, vaikka itse satulana tykkään Equipesta todella paljon. Prestigen muokkausmahdollisuus on niin iso plussa että Prestige on kiikarissa. Katsotaan nyt vielä! Pari satulaa vielä tulossa testiin. Tällä hetkellä on testissä Equipe Olympia. 

Noh, ei se satula ainakaan kovin huono voi olla, sillä Hansu liikkuu hyvin!
Hansussa on tosi paljon samaa kuin Hertassa, mutta se on toisaalta myös päinvastainen. Herttaa ja Hertan jalkoja piti nopeuttaa, Hansua ja Hansun jalkoja täytyy hidastaa.
Eli toki aina tehdään päinvastoin kuin hevonen tarjoaa! Jos Herttaa piti vähän ratsastaa eteen (vaikka se siis oli vähän turhan etenevä ja juokseva) niin Hansua täytyy vähän ratsastaa "takaisin päin", tai oikeastaan parempi sana on "ratsastaa odottamaan".
Siinä missä Hertan jalkoja sai nopeuttaa kohti parempaa ravia, niin Hansua saa hidastaa ja viivyttää ilmassa. Kun Hansun saa nopeiden jalkojensa kanssa odottamaan, niin se on todella ihana ja keinuva ravi istua! Ja siihen tulee hyvä tahti. Jos Hansu jännittyy, tahti kiihtyy ihan liikaa. Toki lusitanot ovat lähtökohtaisesti nopeampia kuin puoliveriset ja helpommin heikon selän takia menettävät tahdin ja "kipittävät", mutta kun Hansun selän saa keinumaan niin sillä on kyllä jalkaa joka liikkuu! Ja silloin siellä on todella ihana ja pehmeä istua, se on niin elastinen.

Hertalla oli luonnostaan hyvä ja iso tahti ravissa, jota ei helposti rikottu. Hansulla ei ole luonnostaan omasta takaa niin vakaata tahtia ja se rikkoutuu helposti kiireiseksi, mutta kun sen tahdin saa pysymään ja rentouden säilymään, ei se ole ollenkaan tikittävä. Itse asiassa Hansulla on aika iso ravi loppujenlopuksi ja näyttävä!
Hertta oli haka lisätyssä ja keskiravissa. Se tahti vaan säilyy vaikka päästät menemään. Hansulla oli siinä aluksi vähän haasteista että se lähtisi tahdissa venyttämään keskiraviin, mutta nyt kun se on saanut voimaa ja tasapainoa ja RAUHAA raviin, on sillä jo oikeasti aikamoinen keskiravi! Uskon edelleen että tälle saadaan rakennettua näyttävä lisätty ravi, sillä Hansu nostelee jalkojaan luonnostaan. Se ei todellakaan laahaa jalkojaan. On vaan hankalaa säätää nopeita ja kipakoita jalkoja varsinkin kun hevonen on varsinainen kuumakalle, eikä ihan nuorella hevosella ole paras maltti vielä
;)
Tässä hauska video hidastettuna Hansun keskiravista kun sen saa onnistumaan!
Alla myös video ravin työstämisestä. On hyvät jalat Hansulla! Se on niin energiapakkaus että kun tuon energian saa "napattua" talteen niin sitä ravia voi työstää aika paljon.





Ravi on tosiaan kehittynyt Hansulla eniten ja tuntuu että se kehittyy sykäyksissä, aina "kerrallaan". Tulee pitkä tasannevaihe, ja sitten taas joku kerta tulee hirveä harppaus, se hiffaa jotain uutta yhden ridakerran aikana ja se oppii sen nopsaan ja taas mennään hehkutetaan sillä yhdellä uudella oppimisella. Hansu on nyt tosiaan saanut kauheasti jo ilmaa ravin alle. Sillä ei enää ole etupainoista ja kipittävää ravia vaan siitä saa irti jo varsin näyttävää ravia, ja se osaa jo passagen alkeita. Vielä huomaan että voimaa kuitenkin uupuu. Vaikka saan hyvän draivin raviin, niin huomaan ettei Hansu ihan jaksa työntää samalla eteen kun se otttaa ilmaa ravin alle. Helposti se tarjoaa juurikin sitä passagea, vaikka pyydän eteen. Tässä huomaa vielä ettei ravi ole valmista todellakaan, vaikka se antaa jo hyviä pätkiä! Tuohon ilmavaan ja tahdikkaaseen raviin kun saadaan vielä hitusen enemmän askellusta eteen, niin hyvä tulee!
Tykkään kuitenkin että Hansulla ei todellakaan ole raahaavat takajalat, vaan se tekee oikein nopeita kipristyksiä rungon alle kun käyttää jalkaa. Hyvä reaktio! Mutta vielä tosiaan kaipaan sitä voimakasta työntöreaktiota eteenpäin, mutta se tulee sitten ajan ja voiman kanssa. Loppujenlopuksi Hansu on vieläkin aika voimaton, vaikka on kehittynyt paljon vuoden aikana. Mutta se on vasta juniori, joten... ;)
Eiköhän se ole ensi vuonna taas ihan erilainen peli.
Vaikka tahdon ravia enemmän eteen, en voi kuitenkaan vain paukuttaa pohkeilla ja olla "eteeneteeneteen". Ei. Jos niin teen, niin kiihtyy Hansunkin ravin tahti taas kohti tuhatjalkaista matoa! Se kipittää menemään kuin ompelukone jos sitä koittaa "vain ratsastaa takaa eteen". Pikemminkin teen hyvin hyvin pitkään puolipidätettä ja odotutan sitä, kun se alkaa tarjoamaan hitaampaa ravia ja sitten alan pyytää pohkeilla aina nopeita reaktioita niin että se kipristää jalkojan ilmassa/ajattelee passagemaista ravia. Kun Hansu alkaa odottamaan ravissa ja raviin  tulee svungia, voin alkaa varovasti pyytää eteen. Tällöin tahti säilyy ja askel kasvaa. Joka kerta enemmän ja enemmän, eiköhän se kohta jo työnnä vielä paremmin eteen kiihtymättä.

Se missä Hertta vei voiton, eli tahdissa ja ravin venyttämisessä, se hävisi vähän jalkojen nopeudessa Hansulle. Hertta osasi harppoa isoin askelin eteenpäin, mutta sitä piti paljon nopeuttaa sitten pieniin raviaskeliin. Sille oli vaikeaa ravata pienesti ja nopeasti (kohti esim piaffia). Hansulle on helppoa kipristää jalkoja ja se on jaloistaan hyvin nopea ja terävä. Oikeastaan Hansun jalkoja pitää "hidastaa" kun Hertalla niitä piti terävöittää ja nopeuttaa. Ihan mielenkiintoista vertailla näitä ja keksiä eri työskentelyptapoja saman päämäärän saavuttamiseksi, eli hyvien askelien saavuttamiseksi!
Hansu on todella kiva ratsastaa silloin kun sen saa vähän jopa liian rennoksi. 
Laukanvaihdotkin tulevat täysin puhtaasti kun se laukkaa rennon letkeästi ja niska alhaalla. Jos se on kuumunut ja laukkaa kuin pupujussi, se vain vaihtelee jalkojaan laukassa mitensattuu. 
Uskon että Hansu tulee oppimaan sarjat laukassa ihan hyvin, kunhan se ei enää kuumene näistä vaihdoista niin paljon. Se tekee nyt jo vahingossa vaihtoja jokaisella askeleella takaa kun kuumenee, toki se on "virhe", mutta niin teki vahingossa Herttakin aikanaan vaihtoja jokaisella askeleella. Siitä "virheestä" olikin aika helppo sitten opettaa ne varsinaiset ykköset. 
Toki ennen varsinaisia vaihtoja pitää vielä saada laukkaa lisää työstettyä! Nyt on raviin saatu iso harppaus eteenpäin, niin samaa pitää saada laukkaan.
On nämä ihan erilaisia ratsastaa kuin puoliveriset! Vaikka samoja asioita halutaan kouluratsastuksessa niin on hassua huomata että ihan eri reittiä sinne samaan tilanteeseen voi päästä. Siinä missä puoliveriset on vahvoja ja niillä on luonnostaan hyvä tahti ja voimakas liikkuminen, mutta taipuminen onkin haastavampaa niin lusitanot ovat kyllä nopeita ja äärettömän notkeita, kuin käärmeitä! Ja huomaa kyllä kuinka helppoa, suorastaan luonnostaan se kokoaminen näiltä tulee, mutta sitten se iso ja voimakas liike täytyy opettaa erikseen.
Jos nyt saan näin karkeasti yleistää ja jaotella.
Kummassakin omat puolensa! 




Tässähän pitää jo kohta alkaa valmistautumaan Barokkipäiville! Ja syyskuussa tulee pari aika isoa tapahtumaa Hansulle, mm. yksi niistä on Lusitanofeira Ratsastuskeskus Ainossa, jossa Hansu pitäisi kantakirjata! Niistä lisää myöhemmin, en voi paljastaa enempää ;)


Kipakat ja nopeat jalat Hansulla! Ei todellakaan laahaa!

Lopuksi onkin kiva mennä käppäilemään Erkylän hienoihin maisemiin! Hansun kanssa maastoilu on mukavaa.