Kootussa Ravissa

18. lokakuuta 2018

Syksy on täällä ja ruskakuvat!

Mä olen pitkään kapinoinut sitä ajatusta vastaan että kesä olisi loppu. Ei oikeasti ole tuntunut siltä, sillä Suomessa vellova lämpöaalto on edelleen päällä. Vuosi sitten tuli yllätyslumi maahan jo tähän aikaan ja Hansulla ei tietty ollut hokinreikiä ja sekös aiheutti ongelmia. Nyt sitten on hokinreijät laitettu jo syyskuun kengityksessä mutta niillehän ei tietenkään ole ollut mitään käyttöä. :D
Noh, ikävä kyllä se lumi tekee tuloaan ja saas nähdä koska Hansun ja mun sänkkäripeltoilu vaihtuu hankipeltoiluksi... Tosin ei siinä hankipeltoilussa mitään vikaa! Hauskaa hommaa sekin.

Ehdoton mun lempparikuva! Jos ei muuta niin Hansu on ihan älyttömän kaunis hevonen! :D 

Sänkkäripellolle on pitänyt koko syksyn aikana mennä kuvailemaan Tarun kanssa mutta aina on ollu kaikkea. Jos ei aikataulut työn puolesta natsaa, niin vähintään sää ei kuvauspäivänä ole ollut otollinen. Siihen päälle syyskuussa mun pitkä flunssa ja vielä sairasloman jatkeeksi multa leikattiin yllättäen viisaudenhampaat vasemmalta puolelta pois, joten sekin rajoitti vielä lisää kokonaan ratsastusta! Edelleen tuntuu nuo hampaattomat kohdat mun suussa kun ratsastan muttei sentään sen enempää estä. Ehdittiin kuin ehdittiinkin tämän epänormaalin lämpimän ja kuivan sään vuoksi vielä LOKAKUUSSA pellolle tekemään perinteisen syyskuvailut.

Taru kävi aikanaan Herttaakin joka syyskuu kuvaamassa pellolla. Nyt oli sitten Hansun vuoro ja voi jösses mitä kuvia saatiin aikaan!
Pelto ei ole enää ihan niin hyvä mitä syyskuussa. Silloin siellä pystyi menemään niin lujaa kuin hevosen jaloista lähti, mutta nyt se on liian liukas. Ei pehmeä, mutta liukas. Hyvin kyllä pystyi suorilla menemään sekä ravia että laukkaa, mutta jos kokeilin tehdä ravilisäystä niin alkoi Hansun takajalat lipsumaan. Hansu on takasistaan todella voimakas ja se ponnistaa tosi rajusti maasta ja pelto ikävä kyllä lipsuu liikaa siinä vaiheessa alta pois, joten "tyydyttiin" menemään hillityn hallitusti dressagea pellolla hetken aikaa.
Mutta pakko sanoa, ettei Hansu silti pienesti liikkunut, vaikkei ihan kaikkea voinutkaan antaa sen päästää... :D

Kuvat on ottanut Taru Arola ja luvaton kopiointi on kielletty!
Mikä näistä kuvista on sinun suosikki? Mä en osaa päättää!! :D
1.
Menossa pellolle tallilta päin

2.

3.
Aurinko kerkesi jo melkein laskemaan, mutta ehdittiin noin 10 minuutin aikana tallettamaan viimeiset valonsäteet ja hieno väri!

4.
Tötterökorva :'D

5.

6.
Tästä myös tykkään, Hansu pystyy nykyään jo kantamaan paremmin nenä edempänä. Se on ollut vähän sellainen turhan lyhyelle kaulalle tulija ja sitten taas ilman tukea se on rojahtanut etupainoon, mutta nykyään pystyn jo aika ohjaamaan sitä enemmän nenää eteen ilman että se valahtaa vaan jää kantamaan!


7.
Mun mielestä tässä kuvassa on aikalailla kaikki kohdallaan... :D Kerrankin itse istun hyvin kun hevonenkin edustaa. Tässä vaiheessa alkoi jo aurinko laskea.  

8.
Vähän eri kuvakulmia.

9.
Tässä kuvassa on jännästi puolittain vielä aurinkoa tuolla yläosassa kuvaa. Todellakin viimeiset säteet osui pellon takanurkaan. 

10.
Tuo punainen takki on mun yksi lemppareista, ostin sen mooooooonta vuotta sitten HIHS:stä. Pakko se oli laittaa kun se sopii ruskakuviin mutta pakko sanoa että aivan liian kuuma ja paksu sekin oli tuohon +17 asteen lokakuun aurinkoon... :D

11.
Kotiinpäin mentäessä on hyvä leikkiä vähän passagen kanssa! 

Treeneissä ollaan jatkettu sitä perus"tylsää" mutta niin tärkeää. Eli taivutus ja asetus. Hansun täytyy rehellisesti taipua molemmista kyljistä ja se ei saa muuttaa mitään kun vaihdetaan suuntaa. Helposti se jännittyy kun jotain muutetaan mutta tämä onkin se vaikein osuus kun on näin lyhytrunkoinen ja kiivas hevonen. Säilyttää rentous mutta samalla jäntevyys ja voima!
Lauantaina olin Spencer Wiltonin klinikkaa seuraamassa Ainossa (oli muuuten superhyvä demo!) ja otin sieltä itselleni myös treenivinkkejä tietenkin. Valmentajani oli myös katsomassa ja jatkoimmekin valmennuksessa eilen näitä samoja harjotteita.

Hansulle toimi hyvin harjoite, jossa pitkää sivua pitkin lähdettiin uralla avotaivutusta, jonka jälkeen vähän ennen puoltaväliä käännettiin hevonen "ikäänkuin diagonaalille", mutta lähdettiinkiin siitä pohkeenväistöllä takaisin uralle (eli takaosa ensin kohti uraa). Kun takaosa saavutti uran, siirryttiin takaisin avoon.
Tämä harjoite tuo esille juuri sen tärkeimmän, eli kokoamisen parantamisen sillä hetkellä kun palaat uralle. Pohkeenväistöstä uralle takaisin tultaessa siirtymä avoon saa aikaan juurikin sinne ulkotakajalalle kokoavan hetken ja ainakin Hansun kohdalla se auttoi kokoamista ilman että se "kokoaa liikaa" ja lyhentäisi/kipristäisi itseään. Juuri tällaiset "kiemurtelut ja muovailut" sopivat tämän tyyppiselle hevoselle, jokoa helposti muuttaa itseään ravissa 10 kertaa yhden uran aikana ja reagoi jokaiseen hipaisuun ja kosketukseen. Tässä tehtävässä pitää olla läsnä, koskea ja ratsastaa, mutta se suuntaa ja ohjaa hevosta ja hevonen ikäänkuin "haluaa" yhtäkkiä ottaakin sitä tukea ratsastajalta jotta se selviää tästä. Tämä ei ole vaikea kuitenkaan, mutta vaatii nimenomaan hevoselta keskittymistä ratsastajaan.

Treeni-intoa kaikille lukijoille!

11. lokakuuta 2018

Floppi MM-kisojen jälkihöyryt

Niinhän siinä sitten kävi että Tryonin MM kisoja ei kouluratsastuksen osalta jatkettu loppuun asti. Kür peruttiin kokonaan sääolosuhteiden ja lentojen takia. Mä niin aattelin toteuttaa erään lukijan toiveen, että teen sen koosteen kisojen jälkeen mitä tapahtui ja miten meni, mutta se nyt vähän jäi sitten puolitiehen koska küriä ei tehty. Olisi mielenkiintoisempaa jakaa kür suoritukset tänne, mutta nyt joudun tekemään sen näillä perus GP ohjelmilla. Toki FEI TV:n videoissa on se hyvä puoli että niissä perusohjelmissakin soi musiikki taustalla joka sopii hevosille, tekee vähän mielenkiintoisempaa katsomisesta.
Kaikki löytämäni videot ovat nyt sitten siitä viimeiseksi jääneestä GP Specialista.

Kokeilen kuitenkin nyt tehdä jälkipohdinnat kisoista, vaikka ne kisat jäikin vähän kesken!
Aiempi postaus aiheesta oli siis TÄÄLLÄ, ja siellä siis "spekuloin" mitähän tuleman pitää, kuka voittaa jne, koska kerrankin ei voinut oikein kukaan sanoa että kuka tulee viemään 3 kärkisijaa, tai missä järjestyksessä.

Toistan ehkä itseäni, mutta edelleen olen sitä mieltä että pitkästä aikaa kisat olivat jännät, sillä ei todellakaan voinut tietää kuka voittaa, tai oikeastaan koko kärkikolmikko ja sen järjestys oli epävarmaa. Valegron aikana oli vähän tylsää omalla tavallaan, sillä todellakin tiesit kuka voittaa.
Mielenkiintoista teki Isabell Werthin hevosvalinta, tuoda pitkään tauolla ollut Bellarose kisoihin vaikka hänellä on voittaja Weihegoldkin käytössä! Aloitetaan siis Bellarosesta ja Werthistä.
Eli voittajasta.
JOS kür olisi käyty, olisi voinut ehkä olla mahdollisuus että Sönke olisi voittanut kultaa. Ehkä. Sönken kürin nähneenä voin sanoa että kylmät väreet menee koko ohjelman. Jännittävä musiikki ja se hevosen liike on jotain niin mieletöntä ja eleetöntä.
Bellarosen küriä en tiedä, mutta toisaalta Werth ei todellakaan ole mikään huono tekemään vapaaohlemia.
Henk.koht. olin vähän yllättynyt kuinka ylivoimaisesti Werth voitti GP Specialin (jota voidaan nyt sitten pitää "finaalina"). Itse spottasin paljon asioita jotka ei niin miellyttäneet silmää. En ole todellakaan mitään sanomaan, mutta ohjelmassa oli myös puutteita ja jotenkin tuntui että tuli niitä kuuluisia nimipisteitä. Toki ohjelmassa oli täyden 10 pätkiä. Piaffi-passage siirtymäthän oli täydelliset. Oikeasti. Eleetöntä, rauhallista, eikä edes häivähdystä tahtirikoista MYÖS siirtymien läpi. Pelkkää kymppiä oikeutetusti!
Perusliikkumisessa olisin toivonut että Bellarose olisi ollut selästään pyöreämpi ja etu sekä takaosa olisivat olleet enemmän "yhtä". Välillä olin näkevinäni että liikkuminen oli edestä ja takaa vähän eri paria, ja lisäykset menivät mielestäni ravissa enemmän nenä taakse ja alas, kuin eteen ja ylös.
Hevonen on kyllä ollut niin pitkään poissa että kyseessä on varmasti voiman puute, ei siinä, mutta silloin tämän "puutteen" pitäisi näkyä pisteissä. En tosin ole mikään tuomari, joten en ole mikään sanomaan. :D Tykkään kyllä hevosesta ja ratsukosta, mutta NOIN ylivoimaiset pisteet hämmensi.
Musta on näemmä kehkeytynyt tällainen kamala "nenä eteen- täti", mutta tällä tasolla on mielestäni tärkeä nähdä sitä oikeaa kokoamista, ei niinkään hienompia liikkeitä. Bellarosen voimattomuus näkyy, mutta sen pitäisi näkyä myös pisteissä.
Tuntuu pahalta jopa sanoa näitä ääneen, mutta sanonpahan oman mielipiteeni. :D
Tässä Isabelin ja Bellarosen GP Specialin kooste. Kuunnelkaa selostajien hyviä kommentteja.
Werth voitti almost yli 5% erolla hopealle tulleeseen Laura Gravesiin prosentein 86,246%



Sitten Sönke. Voi Sönke ja Cosmo! Mun suosikkeja tällä hetkellä.
Harmillisesti Sönkelle ja Cosmolle tuli KALLIITA rikkoja GPS ohjelmassa... Nämä rikot maksoivat Cosmolle mitalit. Cosmo jäi sijalle 4 "vain" prosenteilla 81,277. Jos Sönke olisi onnistunut, olisi sija ollut vähintään hopealla. Erot sijojen 2-4 olivat alle prosentin, kaikilla oli prosentit vähän päälle 81%.
Mä en vain voi kuin ihastella tuota Cosmon liikkumista. Se on kevyt ja minä tykkään katsoa tuota kevyttä kuolaintuntumaa mikä Sönkellä on. Ei huiski hevosella häntä... Lisäyksissä nenä pääse eteen ja lisäys näyttää menevän nimenomaan ylös ja eteen...
Tässä video, valitettavasti ei FEI TV:n kuvaaman, mutta radan sentään näkee ja vähän kuulee taustamusaa.
Mutta ne rikkeet, ne harmilliset rikkeet!

Ehkä Tryonin hiostava ilma verotti myös Cosmoa. Olen nähnyt parempaakin tältä parilta ja kiinnitin huomiota siihen että Cosmo oli vähän "herpaantuneen" oloinen ajoittain. Kyllähän hevonen liikkuu, ei siinä, mutta esim. 2017 Göteborgin EM kisoissa hevonen liikkui paljon voimakkaammin. Laukassa hevonen liikkui hitusen paremmin tällä kertaa kuin ravissa mielestäni :)


Sitten oma kestosuosikkini, Charlotte Dujardin.
Ja millä rytinällä hän palasi takaisin maailman kärkeen kisojen nuorimmalla hevosella! Taisin mainitakin "spekuloidessani" että Charloten uudesta hevosesta ei voi sanoa vielä mitään ,sillä se ei ole kertaakaan kisannut muuta kuin Briteissa pienempiä KV kisoja. Ei oikeasti voinut sanoa yhtään mitään miten käy. Ja niinhän siinä sitten kävi että GP specialissa Charlotte ratsasti Freestylen pronssille!
Tykkään tosi paljon hevosena myös tästä Freestylesta, mutta myös pakko "kritiikkinä" sanoa että voimattomuus ja ikä näkyy. Siis hevonen on todella huippulaadukas, mutta Charlotte joutuu aika paljon vielä ratsastaa sitä enemmän, mitä on totuttu näkemään esim Valegron kanssa. Valegro teki asioita "itse", Freestyle on vielä täysin ratsastajansa varassa joka on tietenkin itsestäänselvyys. 2 vuotta tälle parille lisää niin saattaapi olla että jää jälleen Werth toiseksi... ;)
Charlotte joutui selvästi käyttämään enemmän apuja mitä aiemmin, mutta jälleen, hevonen on kokematon. Tässä sen kuitenkin näkee kun on huippuhevonen. Vaikka se on nuori ja voimaton, se on koulutettu niin hyvin ja sen laatu riittää, niin mikäs siinä olla 9 vuotiaana maailman parhaimpia hevosia! 
Rakastan passagessa tämän hevosen kykyä koota, se todellakin tuo takajalat alle eikä vain nostele jalkoja roikota selkää. 
Kritiikkiä ravilisäyksistä. Jösses tämä kyllä lisää, mutta varsinkin ohjelman loppua kohden lisäyksissä takajalat oikeasti alkoi lisäyksessä jo jäämään sinne kuuluisaan talliin. Etujalat kyllä lyö melkein tekohampaisiin asti, mutta takajalat jäi. Siinä huomasi että nyt loppui hevoselta voimat, takapuoli/risti nousee vähän pystyyn, pyöreys satulan takaa katoaa. Tämäkin asia tulee varmasti korjaantumaan tulevaisuudessa. Muotokin tulee siitä varmasti aukeamaan enemmän kun hevoselle tulee voimaa kantaa rehellisemmin. Mutta tykkään tykkään! Tulee sellainen tamman energia ja tekemisen meininki tuossa hevosessa, muistuttaa jotenkin Herttaa ilmeiltään ja siltä työmoraaliltaan. Kunnon etupulpetin tyttö joka viittaa käsiojossa joka vastauksen! 
Tässä Charloten ja Mount St. John Freestyle prosentein 81.489%





Laura Graves ja Verdades. Vähän vieraampi mulle, tai siis sellainen jota en ehkä niin paljon ole seurannut. Hevonen on sympaattinen, vähän sellainen "kolho" isokilttijätti, ei järin kaunis itsessään, mutta sitten se kuitenkin yhtäkkiä liikkuu kevyesti kuin mikäkin ballerina! Se "ruho" hämää, näet tämän hevosen tarhassa, toteat että siinä joku ruuna, vähän pitkärunkoinen ja raskas. Näet tämän areenalla ja katsot että wau, miten kiva tuolla olisi varmasti ratsastaa! Kevyt ja energinen ja tekee niin tosissaan hommia!
Lauran prosentit 81.717% ja hopeaa.



Pakko vielä kehua Carl Hesterin suorituksia. Niin kaunis tuo Delicato ja taisin joskus kehua Hesterin ja edellisen hevosensa Utopian ravilisäyksiä, niin mielestäni tämänkin hevosen kanssa ravilisäykset miellyttävät omaa silmää. Ei ylilyöntejä, kaunis ja hyvä tahti. Ja siis nimenomaan se TAHTI! Ei jalkojen sätkimistä, vaan hyvää etenemistä hyvässä tahdissa. Delicatokin on vähän keskeneräisen oloinen vielä, joten odotan että tälläkin tulee prosentit vielä nousemaan ja radat paranemaan. Vielä oli pienen pientä hapuilua/horjumista mutta tykkään kyllä. Tätä jään mielenkiinnolla myös seuraamaan. :)
Hesterin istuntahan on vähän mielenkiintoinen, mun tekee omalle selälle pahaa kun katsoo miten notkolla Carlin selkä on, mutta olen ymmärtänyt että Carlilla on selässä skolioosi ja että se näkyy myös hänen istunnassaan. Eipä tuo skolioosi näemmä paljoa haittane menoa! Maailman parhaisiin kuuluva ratsastaja skoliooseineen. Ehdottomasti parhaita hevosen kouluttajia, GP-hevosta toisensa perään nimenomaan niistä "tavishepoista".
"Minähän en hevosta yli 10 000 maksa" taisi Carl jossain haastiksessa sanoa, joten taito se on näemmä rahaa. :D 

Pieni maininta, ekaa kertaa seurasin tietty noita iberian rotuisia kisoissa. Ehkä vähän petyin, sillä olen seurannut nykyään somessa iberiaaneja enemmänkin ja olen löytänyt sairaan hienoja lusitanoja jotka voisin samantien ostaa jos lompakko antaisi myöten. Sellaisia liikkujia että moni pv jää toiseksi. Kuitenkin nyt MM kisoissa ne mitä näin eivät hivelleet silmää. Coroado ei suorittanut ihan tasollaan ekana päivänä, GPSään petrasi. Eräs PRE hevonen jäi myös mieleen. Sellaiset lusitanot kuin Equador MVL ja Draqao olisivat niitä ketä soisin näkeväni MM kisoissa! Onneksi kuitenkin lusitanojenkin laatu kokoajan kasvaa kouluratsastusmielessä ja varmasti tulevaisuudessa niitä maailmanluokan yksiköltä tulee enemmän esiin :)

No mutta! Siinä oli ja meni Tryonin MM kisat ja mua ainakin harmitti vietävästi se että kür peruuntui. Kerrankin olin ostanut FEI TV;n itselleni kisojen ajaksi ja sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi kun en kokonaan päässyt kisoja katsomaan. Katsoin kyllä siis KAIKKI radat (GP ja GPS) mutta kürit jäi.
ONNEKSI helpotin oloani, ja varasin tänään kaverini kanssa liput, lennot ja hotellit Tukholma Horse Showhun marrasjoulukuun vaihteeseen! Luvassa on 3 päivää dressagea hintaan 77 euroa! :D Miettikää, liput kolmenä päivänä (siis  3 näytöstä) ja hinta alle 80 e! Lentoliput jää per suunta alle 40 euroon, eli isoin kuluerä on 2 yötä hotellissa, per naama n. 150e. Hotelli on kilometrin päässä areenalta, joten voimme liikkua kävellen. Todellinen minibudjettireissu pyritään tekemään.
Näen taas livenä mm. Sönken ja Cosmon, sillä he tulevat myös Tukholmaan! Pitänee varmaan tehdä kattava reissupostaus Tukholma Horse Showsta sitten jos lukijoita kiinnostaa :)

4. lokakuuta 2018

Valmennus pitäisi olla joka päivä...

Kyllä mä sen vaan sanon, että suurin ongelma tässä maassa on se valmennuskulttuurin puute! Kaikki ongelmat tulee kun ei olla tarpeeksi valvovan silmän alla, ihan arkipäiväisissäkin talliasioissa. Ulkomailla on ihan normaalia että ollaan jonkun valmentajan siipien alla kokonaan. Valmennukset 2-3 kertaa viikossa ja muu eläminenkin tapahtuu gurun silmien alla, ihan pintelin käärimisestä lähtien. Vaikkei olisi valmennuspäivä, niin se sunnuntaikeventelykin tapahtuu kun guru itse ratsastaa samaan aikaan maneesissa ja saattaa huikata parit sanat ohi mennessään.

Tätä niin tarvittaisiin tänne!

Kohta varmaan pääsee taas tekemään tätä missä Hansu on ehkä maailmanmestari :D
Kuva Taru Arola

Mä käyn VAIN 1 x viikossa valmennuksissa ja se on ehdoton minimi. Saisi olla useammin mutta siihen tarvitaan jo pikkasen enemmän rahaa mitä apteekin hyllyltä voi kerätä... :D
Olin siis nyt 1 kk ilman valmnnennusta. Ensin minä väänsin ranteeni, sitten valmentaja lähti Tryonin MM kisoihin 2 viikoksi. Sitten kun piti olla loman jälkeen valkku, niin olinkin minä vuosisadan flunssassa. Nyt vasta eilen pääsin valmennukseen ja voi että tuntuu että sai ihan alusta aloittaa ja että olen jättänyt kotiläksyt tekemättä. "Taannuttiin" taas sinne perustyöskentelyyn enkä olisi edes tuntenut kykeneväni suorittamaan muuta.
Hevonen toki on ollut kevyemmällä oman sairasteluni takia, mutta nyt viimeisen viikon suht ok liikkeessä. Edellinen päivä ennen valmennusta meni TÄYSIN penkin alle, ihan nolottaa myöntää kuinka huonosti sitä ratsasti ja hevonen oli kuin koko kesän pellolla elänyt mustangi.
Nyt kun valmentaja on taas back, niin johan taas meni hyvin. Taino ei ehkä parhaiten ja loisteliaasti mutta ratsastuksessa oli taas jotai järkeä.

Se nyt vaan on fakta että jos aina ratsastat itseksesi, ja vaikka olisit kuinka pohtiva ja hyvä ratsastaja, et koskaan saa samoja tehoja irti mitä hyvässä valmennuksessa! Ja vaikka tuntuisi että "nyt menee hyvin/teen hyvin" niin valmentaja kyllä kumoaisi sen ja sanoisi että tee vielä paremmin/tuossa on parannettavaa. Ihan oikeasti! :D
Yllättävän hyvin sitä pysyy ruodussa edes sillä 1x viikossa, mutta haluaisin enemmän. Ulkomailla toki valmennuspakettien hinnat on ihan eri svääreissä, siellä saat valmennukset kiinteänä kk hintaan tallivuokraan. Ja olet todellakin systeemissä kiinni.

Tiistaina tosiaan meni kaikki jo alusta asti niin huonosti Hansun kanssa että mietin sitä koko yön. Pitkästä aikaa maneesissa oli ruuhka, 7-8 hevosta, mikä ei nyt tosin mielestäni mikään oikea ruuhka todellakaan ole. On sitä Hansun kanssa menty 12 hevosenkin kanssa pienessä maneesissa :D
Hansu on tosi kiltisti mutta mulle tuntuu selkään kuinka se "puhisee" ja kasvaa tietty korkeutta ja yhtäkkiä taitaa ne munat valua aivojen tilalle, vaikkei se todellakaan edes huutele tai hörise kellekkään, mutta sen tuntee selkään kuinka se jännittyy ja kivettää ittensä. Noh, mitä käy kun orikaula tulee vahvaksi? No minä ratsastan kovemmalla kädellä "hallitakseni" tilanteen. No miten tilanne jatkuu kun kyseessä on kuitenkin herkkäsuinen ja tulinen hevonen, joka kuitenkaan ei kuuntele sillä hetkellä pientä apua? No ei mitään kovin hyvää :D
Edelleen tilanne ei mene varsinaiseksi riehumiseksi, mutta se menenee ratsastajan ja hevosen väliseksi taisteluksia. Minä vaadin että "kuuntele" ja hevonen sanoo että "apua". Siinä se ristiriita tuleekin kun pitäisi päästä käyttämään kevyitä apuja, mutta ei tapahdu mitään kun huomio on muualla. Sitten taas liian kova apu on liikaa ja saa pakan räjähtämään. Mihin katoaa se keskitie? Onneksi kuitenkin yleensä tilanne helpottuu kun pahimmat puhinat saa laukattua alta pois niin Hansu pehmenee. Toki kerran kun se on jännittynyt ei se yleensä anna itsestään 100%. Pitää vain tyytyä siihen mitä saa ja lopettaa siihen kun on tunne että mulla on edes se 70%.

Arvasin kuitenkin oikein, että vaikka kuinka menisi metsään tänään, niin huomenna kun on valmennus niin menee paremmin. Ja niinhän se meni. :D
Kerroin heti että on muutoin ollut oikein ok ja esim vaihdot on tuntunu välillä tosi hyvältä mutta että eilen meni metsään ja lopputuloksena mielestäni oli mun liian kova käsi. Tässä muuten saa hyvin kyllä oppitunnin siitä mitä iberiaanin selässä liian kova käsi saa aikaan... Ne ei sitä anna anteeksi, ja ei todellakaan liiku hienosti jalat kauhoen jos käsi on liian kova! Saadaan silloin sitä kuuluisaa tikittävää "iberiaravia".
Kuitenkin kun aloimme työstämään valmennuksessa niin ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia, muuta kuin siinä että nyt olin sitten liian varovainen. Koko tunti "eteen eteen eteen" mutta minä vähän aluksi arkailin käyttää apuja kun en halunnut että H jännittyy, mutta kyllä se siitä lähti eteenkin päin kun "työnsin" pikkuhiljaa, en "tuuppinut" eteen. Näitä ei voi pakottaa eteen, ne pitää  ikäänkuin saada työnnettyä "kuilun reunalle" ja sen jälkeen ne meneekin tyytyväisenä "vapaa pudotusta" eteen. :D (haha mikä mielikuva)

Yksinkertaisesti tehtiin ravissa keskiravi siirtymiä, eli esim ympyrällä puoli kierrosta keskiravia, kiinni ja uudelleen. Sama kokorataleikkaalla, eli 2x keskiravisiirtymää siihen diagonaalille. Sitten laukassa sama. Eteen kiinni, mutta hellän päättäväisesti, ei paineella.

Myös yksi tärkeä pointti tuntiin liittyen oli peräänannossa ja siinä milloin se on hyvä. Varsinkin alkuun kun hevonen on liian "kevyt" sitä tulee tunne että haluaa enemmän tuntumaa. Mutta sitten helpsoti tälläinen kumikaulaibero onkin kuolaimen takana.
Paras neuvo olikin hahmottamaan tunnetta oli: "silloin kun susta tuntuu että se ei ole enää peräänannossa, se on just hyvä"
Tuntuu olevan monen ratsastajan ongelma että jos tuntumaa ei oikein ole, sitä helposti jahtaa sitä tuntumaa ja kerää hevosta vähän liikaa. Tällöin helposti nenä jää luotiviivan taa, mutta ainakin Hansun kohdalla sen muoto on just hyvä, kun mun mielestä selkään se saisi olla "pyöreämpi". Kun mulla on tunne että "onkohan tää nyt peräänannossa" niin kyllä se on. Kun katson peiliin niin muoto on parempi, niska on korkeimpana ja nenä edessä. Tässä toki pitää olla tarkkana jos kyseessä olisi se orikaula, sillä ei ole mitään tekemistä peräänannon kanssa vaikka niska on korkeimpana kohtana ja nenä edessä... :D Silloin ei ole hallintaa ollenkaan!

Onneksi olen oppinut hallitsemaan näitä huonoja päiviä. En myy enää maatani ihan heti vaan ehkä enemmän naureskelen että "P:n määrä on vakio, ei voi mitään, kyllä se taas joskus paistaa risukasaan". Ja aina on tullut niitä hyviä päiviä huonojen jälkeen. Aina!

Instagramissa pari seuraajaakin kommentoi ja tosi hyviä pointteja tuli esille. Esimerkikse se, kuinka se huonosti mennyt päivä opettaa enemmän kuin kunniakierros. Siitä huonosti menneestä päivästä pitää oppia, analysoida, muttei sen saa antaa vaikuttaa sen enempää varsinkaan mielialaan.

18. syyskuuta 2018

Ensimmäinen ja viimeinen kilpailu

Selasinpa tuossa omaa Youtube kanavaani ja silmien eteen osui videot Hertan ja mun ensimmäisistä He A radasta koskaan ja sitten verkkavideo meidän viimeisistä kisoista Inter I tasolta.

Videot puhukoon puolestaan :´(

2010 Lahti 2 taso


2016 Järvenpää 5 taso

Ainon kisat jäivät yllättäen mun ja Hertan viimeiseksi performanssiksi virallisissa kisoissa.
Ainon lokakuun kisojen jälkeen kävin vielä Ypäjällä tammikuussa TDF-kisoissa menemässä Intermediate II radan ja sen piti olla harjoituskierros keväällä tuleville GP ohjelmille...

13. syyskuuta 2018

MM 2018 Tryon, nyt se alkoi!



Oon kyllä odottanut innolla kisoja. Tällä kertaa on oikeasti jännää kun ei voi tietää kuka voittaa. Yleensä koulukisoissa on jo aika selvää kuka tulee voittamaan nyt se voi oikeasti olla kärjestä kuka vaan. Cathrine Dufour jäi kisoista pois (olisin veikannut mahdollisesti kolmen kärkeen) joten sekin jo avaa muille paikkoja. Sanomattakin selvää ettei Valegron kaltaista pomminvarmaa veikkauskohdetta enää ole...

Isabell ei tuonut ykköstykkiään, vaan pitkään tauolla olleen Bella Rosen, joka omaan silmääni ei ole ihan sillä tasolla mitä silloin joskus on nähty. Aiemmin tykkäsin enemmän, nyt en ehkä ihan näe kultamitalilla? Yhden radan olen vain nähnyt come backin jälkeen joten on ehtinyt varmaan muuttua. Mutta mene ja tiedä, sillä selässä tosiaan on Werth! :D
Sönke Rothenbergerin Cosmo on kyllä törkeän hieno hevonen, mahdollista että voittaa.
Charlotte Dujardinin uusi kisakumppani Freestyle on kyllä yksi mun suosikeista, mutta vaikea sanoa tällä tasolla miten pisteet menee, he eivät kuitenkaan ole siinä mielessä maailmalla paljoa kisanneet että osaisi verrata suoraan maailman huippuihin, vaikka kotimaassaan Englannissa ovatkin olleet voittamattomia.
Ruotsi on varmasti vahvoilla...
Hollanti ei ole ihan ykkösmaa tällä hetkellä kouluratsastuksessa. Glocks hevoset ovat kyllä varmasti koko kisan yhtiä hienoimpia hevosia, mutta hyvinhyvin vihreitä, joten ei voi varmaksi sanoa kärkipaikoista.
Oikeasti! Koska viimeksi on ollut tällainen tilanne ettei oikein osaa ennustaa kuka voittaa kouluratsastuksen MM kullan! :D

Tässä ihan kylmät väreet tuovat esitys... Sönke ja Cosmo vuonna 2017 Aachenissa. Tämän parivaljakon kür- ohjelma on pakko nähdä! Aivan mieletön!
Siis tuo hevonen on aivan tajuton... Ja vielä estesukuinen! Siis niin tajuttoman iso liike etten edes itse voisi kuvitellakaan istuvani tuolla! :D



Tässä vielä Bella Rosen esitys 4 vuotta sitten. Nykyään en ihan niin paljoa tykkää mitä tuolloin, mutta tosiaan nähtäväksi jää! En lyttää ennenkuin näen! ;)



Yksi kuitenkin mun kaikkien aikojen suosikki, Carl Hester hevosella Uthopia ei kür-ohjelmallaan unohdu koskaan. Jos olisi pakko antaa arvosana 10 ravilisäykselle, niin se menee ehdottomasti tälle parivaljakolle...
Mun mielestä Hester on kyllä tämän kouluratsastusmaailman kiistaton ykkönen.
Harmillisesti tästä ei ole parempilaatuista videota, mutta oikeasti. Tässä mun mielestä on kouluratsastuksen esikuva. Katsokaa mikä muoto hevosella, nenä ei pakene taakse, tyytyväinen yleisilme... Ihana!
Hester on muutenkin poikkeuksellinen, hän kouluttaa niistä "parin tonnin hevosista" tälle tasolle hevosia...
En muista mistä luin haastattelua mutta herra tokaisi kutakuinkin näin "minähän en hevosesta maksa montaa tonnia!" :D



Nyt tietenkin oli pakko seurata myös lusitanoedustusta mihin en aiemmin ole niin kiinnittänyt huomiota. Eilen katsoin tosiaan kisoja ja eilisen lusitanot eivät kyllä oikein omaan silmääni iskeneet, olivat hyvin tavallisia ja ehkä ero MM tasolla korostui liikaa. Tuli jopa sellainen tunne, että hitto vie mulla on hieno lusitano kun mielestäni se liikkuu monin kerroin hienommin mitä MM-radalla näin nyt muita lusoja! Hehe... Taitaa moni muukin hevosen omistaja/ratsastaja aina ajatella näin!
Hansulla on oikeasti kympin piaffi ja passage ja se todellakin osaa myös lisätä. Muutama tuomari on sanonut ettei kaukana olisi Hansulla ravilisäyksestä onnistuessaan numero 9... Myös Hansun ravisulut ovat todella hienot onnistuessaan ja niistäkin saisi "helpolla" numeroa 8. Hansu on jo lisätystä käynnistä napannutkin numeroa 9 kisoissa. "Lusitanot ei osaa lisätä", mutta Hansu kyllä osaa. Poikkeus vahvistaa säännön? Sanomattakin selvää että jos hevonen on jännittynyt, niin eihän se todellakaan liiku näyttävästi, vaan liikkeeseen tulee tiettyä "konemaisuutta".
Aloin heti miettimään näitä ja vertailin mitä näin telkkarista radalla. Toki onhan meillä pitkä matka vielä edessä! Ja väitän että jos joskus vaikeammille radoille päästään, niin kyllä se meidän tapauksessa on niin ettei hevosesta lopu laatu, mutta ratsastajalta ehkä loppuu taidot.
Onneksi taitoja voi yrittää kaivaa jostain lisää, laatua ei oikein saa! :D
Älkääkä nyt herranen aika luulko että tässä paukutellaan henkseleitä, että "antakaas kun mä menen ja näytän miten se lusitano MM kisoissa liikkuu"! :D Ehei, ei ole pelkoa. Se on vaan niin mukavaa kotisohvalta arvostella.... Eikö? ;)

Harmittaa rodun puolesta, sillä mitä nyt olen tutkinut ja perehtynyt niin on oikeasti ihan törkeen makeita lusitanoja, ja siis niihin kun vertaa Hansua niin Hansu on keskivertoa parempi, muttei ihan niiden parhaimpien tasoa kuitenkaan. On nykyään näköä ja kokoa ja liikettä jalostettu niihinkin. Puoliverisen vahvuus on se irtonaisuus ja "flow" liikkeissä, iberian hevonen voi helposti olla jäykkä ja "töksähtelevä" mutta selvästi jalostuksessa on pyritty nyt siihen ilmavuuteen mitä puoliverisillä on. Parhaimmat lusot eivät kuitenkaan harmillisesti tuonne päässeet/lähteneet, mikä on harmi sillä tuon tason kisoissa on se paras mahdollisuus tehdä hyvää pr:ää rodulle. Ehkä seuraavan 4 vuoden kuluttua nämä uudet nuoret lusot ovat sille tasolle jo koulutettu että pääsevät lähtemään! :)
Tämän päivän puolikkaassa kuitenkin tulee mielestäni niitä parempia lusoja. Mm. Maria Caetano hevosellaan Coroado on tehnyt hienoa työtä kv-tasolla. Tämä ratsukko muistaakseni jopa nyt kesällä Saksan Aachenin kv- kisoissa oli 2 sijalla GP kürissä. Tässä lusitanossa on näköä ja kokoa!
Tämän rata kannattaa katsoa myös :)



Pari vuotta takaperin oli myös lusitano tamma Batuta kv-tasolla, ja se hevonen oli raviohjelmassa todella laadukas, hyvät lisäyksetkin. Näin Batutan livenä Aachenin EM kisoissa 2015, ja tykkäsin! Laukkapiruetit eivät olleet oikein tämän hevosen vahvuus, mutta muutoin kyllä "epätyypillisen" hyvin liikkuva varsinkin ravissa! Ja Batutalla oli ihan paras kür-musiikki, Game of Thrones teema! ;)
Tämä tamma valitettavasti juuri kuoli. Tamma oli ehditty myydä Japaniin mutta ei siellä kauaa ollut kunnes kuoli.

Tässä myös video Batutasta (kuunnelkaa musiikkia! :D )




Pakko vielä MM- teemaan nojaten laittaa video tähän mun yhdestä suosikki esityksestä MM-kisojen historiassa! Tässä on niin musiikki kohdillaan ja sopii hevoselle kuin nyrkki silmään!
Kentuckyn MM kisojen 2010 yksi yleisön suosikki, PRE-ori Fuego.
Voiko enää paremmin musiikki sopia ohjelmaan...




Tästä postauksesta tulikin vähän tällainen ihme MM-kisa hehkutus, mutta hei, aika harvoin tätä herkkua on tarjolla joten hypistellään nyt! Enjoy! :)

30. elokuuta 2018

POWERMIND.fi - mentaalivalmennus (+arvonta)

*Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Powermind :in kanssa*
Kannattaa tsekkaa myös suoraan instagramista tili : riikkaturunen1

Onko sinulle mentaalivalmennus tuttua juttua?
Aihe on noussut pinnalle myös ratsastuksen parissa, mitä se tuskin kymmenisen vuotta takaperin oli. Mentaalivalmennus on ollut kuitenkin pitkään monissa muissa urheilulajeissa tärkeä osa urheilijan elämää ja treenejä, onneksi se on viimein rantautunut ratsastukseenkin!
Ratsastus on kuitenkin äärimmäisen vaikea laji ja ennenkaikkea mentaalinen laji. Ratsastus ei ole niin fyysinen urheilulaji mitä yleisesti ottaen urheilulajeista tulee mieleen, ja väitänkin että mitaleita voitetaan mentaalipuolella, ei fysiikalla tässä lajissa. Voittaakseen mitalin ei tarvitse olla fyysisesti kaikkein voimakkain tai nopein, tarvitsee olla taitavin ja omattava se tietty "tatsi" tähän lajiin ja sitä kautta siihen asiaan mikä tekee tästä meidän lajista niin uniikin; hevoseen.

Kuva Taru Arola

Miksei kuitenkaan moni ratsastaja valmentaudu mentaalipuolella? En itse ole paras esimerkki, mutta olen aina ollut pohtiva ratsastaja ja olen jo aiemminkin sanonut että tää blogi on mulle sitä psykologista treenaamista. Täällä mä pohdin hyvin ja huonosti menneitä juttuja, jopa puran joskus suuttumusta tai onnistumisen tunnetta kisojen jälkeen, tai ainakin silloin kun oli vielä aktiivisesti kisattavaa. Tehokkainta mielen treeniä on kuitenkin tehdä sitä ammattilaisen kanssa. Sellainen ihminen joka pohtii niitä SUN asioita yhdessä SUN kanssa, ja on siinä tilanteessa ihan vain sua varten. Ammattilaisella on aina annettavana ne työkalut. Vaikka olisitkin pohtiva ratsastaja, monelta puuttuu oikeat työkalut asioiden työstämiseen. 

Mentaalivalmennusta hyödyntää maailman huiputkin. Jotkut kokevat oman psyykkaamisen riittävän ja sekin on täysin okei, mutta jos tuntuu että olet "yksin" sen asian kanssa, kannattaa pyytää apua. Osa hallitsee luonnostaan oman mielensä paremmin kuin toiset, mutta jokainen voi oppia siitä lisää treenaamalla.
Ne urheilijat jotka tekevät mentaalitreeniä ovat usein todenneet että se on yhtä tehokasta ja tärkeää kuin fyysinen valmentautuminien!
Ratsastajien kohdalla iso ongelma on ihan jo pelkkä radan ratsastaminen. Et voi treenata hevosellasi kisaamaasi ohjelmaa/tasoa kuin vain rajoitetun määrän (itseasiassa liian vähän verrattuna mitä muiden lajien kisaajat treenaavat omaa ohjelmaansa/lajia), mutta mielessäsi voit ratsastaa sitä vaikka kuinka paljon. Voit teoriassa ratsastaa vaikka GP ohjelman VAIN 2 kertaa päivässä (sekin on jo liian rasittavaa hevoselle muine treeneineen), mutta mielessäsi voit käydä voikka koko päivän tätä ohjelmaa läpi kohta kohdalta. Aivan varmana hyödyttää itse suoritusta, eikö?

Mentaalivalmennuksen suurin hyöty on, että ratsastaja pystyy tilanteessa kuin tilanteessa, niin kotona kuin kisoissakin, sulkemaan itsensä ja hevosensa täysin ulkomaailmasta pois ja keskittyä täysillä omaan suoritukseensa. Ratsastaja oppii hallitsemaan tunteitaan ja hyödyntämään niitä suoritukseensa. Pelko lamauttaa, mutta jos hallitsee omaan pelkoaan, hallitsee myös itsensä.
Mitä pidemmälle treenataan psyykettä, pystyy ratsastaja jo pelkällä psyykellään vaikuttamaan oman kehonsa fyysisiin toimintoihin! Muissa urheilulajeissa ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että ennen suoritusta kovaa takova sydän saadaan mentaaliharjotteiden kautta tasaantumaan. Tämä tietenkin vaatii treeniä, mutta aivoja voi edelleen treenata kuten treenaat lihaksiasi!
Tiedostamaton mieli ohjailee meitä täysin meidän tiedostamatta ja tällöin lopputulokseen voi olla jopa mahdotonta vaikuttaa. Kun opimme hallitsemaan ja ohjailemaan tiedostamatonta mieltä, voimme oikeasti löytää täysin uuden vaihteen suorituksiimme.


Mitä mentaalivalmennus on?

Mentaalivalmennus valmentaa mieltä. Ihan samanlailla kun urheilija treenaa lihaksiaan ja kehoaan kohti parempia suorituksia, aivoja voi treenata samanlailla. Tavoitteena on rakentaa mieli, jota me hallitsemme. Jos hallitsemme omaa mieltämme, voimme hallita omia tuntemuksia, kuten pelkoa. Pelkoa ei pidä tukahduttaa, muta sitä pitäisi voida hallita. Jos pelko hallitsee ratsastajaa, tiedämme tasan tarkkaan kuinka paljon se vaikeuttaa ratsastamista tai kisasuoritusta. Se voi jopa johtaa starttaamatta jättämiseen tai miksei jättäisi nousematta kokonaan hevosen selkään?
Mentaalivalmennusta voi hyödyntää vaikkei varsinaisia pelkoja olisi. Mentaalivalmennuksen avulla voi päästä parempiin suorituksiin ja siitä voi olla apua mm. kadonneen motivaation etsimiseen.
Valmennuksessa voit oppia muuttamaan jo


Mitä mentaalivalmennuksessa tehdään?

Valmennuksessa hahmotetaan jokaisen ratsastajan omia uskomuksia, pelkoja ja tapoja toimia, sekä pohditaan yhdessä tavotteita ja rakennetaan toimintatapoja jotka mahdollistavat tavoitteisiin pääsyn.

Jokainen saa konkreettisia harjotteita joista katsotaan jokaiselle se oma, tilanteeseen parhaiten sopiva harjoite. Harjotteita on klassisista mielikuvaharjotteista aina eri rentoutumisharjotteisiin hengitystekniikoineen, sekä myös erilaisia "ota kynä ja paperi"- tyyppisiä tehtäviä.
Opitaan tunnistamaan oma sisäinen puhe, se on ehkäpä se isoin asia jonka avulla pääsee tuloksiin.

On hyvä kuitenkin muistaa, ettei mentaalivalmentautuminen ole sitä, että "koutsi" tulee kisoihin mukaan ja "rauhoittelee" sinua jännityksen iskiessä. Mentaalivalmennus on osa kokonaisvaltaista treeniä ja sitä pitä harjoittaa, jo kauan aikaa ennen kuin itse H-hetki koittaa. Oli se H-hetki sitten jokin tietty kisa, tai ihan vain selkään nouseminen.
Kuten muussakin valmentautumisessa, tässäkin treenataan tavoitteena parantaa sitä omaa suoritusta. Valmentaja auttaa yhteisillä treenikerroilla ja antaa työkalut joiden avulla valmennettava voi treenata myös itsenäisesti. Valmennuksen tulokset näkyvät kuten muussakin treenissä, itse kisatilanteessa tai  omassa ratsastuksessa. 

Valmentaja

Valmentajana toimii Riikka Turunen. Riikka on itse kilparatsastaja ja kilpailee hevosensa kanssa tällä hetkellä Intermediate I tasolla. Vaikka Riikka on erikoistunut ratsastajiin, valmentaa hän mentaalipuolella muitakin urheilijoita. Riikalla on kokemusta myös kouluratsastusvalmennuksesta, joten valmentajana hän osaa auttaa ratsukkoa mentaalipuolen lisäksi myös ratsastuksellisissa asioissa. 
Voin lämpimästi suositella ottaa yhteyttä Riikkaan jos tarvitset apua mentaalivalmennukseen tai vaikka kouluratsastukseen! Riikka on helposti lähestyttävä ja ainakin itselleni on ollut suuri apu puhua Riikalle näistä asioista, sillä aina olen saanut itseni "sinuiksi" mielen mörköjen kanssa. Riikka on nimenomaan tarjonnut mulle niitä työkaluja mentaalitreenaamiseen, vaikka pohtiva ratsastaja aina olen ollutkin. On tärkeää löytää se sisäinen puhe ja saada sen hallitsemiseen työkalut.


Riikan voi perinteisen mentaalivalmennuksen ohella pyytää myös luennoimaan aiheesta. Esimerkiksi jokin ratsastusseura voi halutessaan ottaa Riikkaan yhteyttä jos kiinnostusta on järjestää luento oman seuran/tallin jäsenille. 

Myöhemmin Riikalle on tulossa myös verkkokursseja, kannattaa seurata nettisivuja www.powermind.fi


Kuva Taru Arola
Riikka kisoissa FWB-hevosellaan Gilroi Goza
www.powermind.fi
Instagram: riikkaturunen1


Mitä itse hyödyn mentaalivalmennuksesta?

Vaikka itse en tällä hetkellä kovinkaan kilpaile ja tänä kesänä kisaaminen jäi myös astutushommien takia myöhemmäksi, on se kuitenkin kokoajan kytemässä takaraivossa. Haluan takaisin kisoihin, mutta silloin kun sain Hansun ratsastettavakseni sain niin paljon negatiivista kommenttia ihmisiltä nimenomaan hevoseen liittyen. Olen aina ollut huono puolustelemaan valintojani mutta toisaalta miksi edes pitäisi... Toisaalta sain myös palautetta etten olisi tarpeeksi hyvä ratsastaja noin hyvälle hevoselle! Koita tässä nyt sitten miellyttää kaikkia!
Nyt olen huomannut tämän asian tuovan mulle paineita. Ei se, ettenkö "kehtaisi" mennä radoille muun rotuisella kuin puoliverisellä, vaan se, että pelkään tekeväni hallaa rodun maineelle. Ahdistaa ajatus mennä radalle ja jos vaikka mokaan (hevonen jännittyy, rikkoo tms) niin ihmiset päivittelevät jälleen "kuinka kamala rotu/hevonen", vaikka se ei hevosen vika todellakaan ole. Tässä hevosessa on niin paljon hyvääkin ja se on valehtelematta laadukkaimpia hevosia jolla olen koskaan mennyt. Haluan tuoda sen hyvyyden esiin radoilla, mutta pelkään että vahingossa saan sen negatiivisessa valossa esille. 

Tätä "probleemaa" olen Riikan kanssa vähän työstänyt. En vielä paljoa, mutta Riikalle olen siitä sanonut suoraan, että omalla tavallaan tuleva kisaaminen vähän jännittää, vaikken oikeasti jännitä kisaamista. Voisi jopa sanoa että jännitän enemmän yleisön reaktioita kuin itse kisaamista?
Huvittavaa kuitenkin keskustella Riikan kanssa tästä. Ei mun tarvitse kuin pohtia näitä ja keskustelun jälkeen olenkin huomaamattani saanut käännettyä "mutku/sitku/mitäjos" -asenteen "me näytetään niille" puheeksi! :D

Loppujenlopuksi keskustelujen jälkeen on alkanut tuntua siltä, että olen huomaamattani muodostanut nämä ajatukset todellakin vain itse, ja se onkin vain mun oma sisäinen ääni joka puhuu ja on alkanut puhumaan negatiivisesti. Tarpeeksi kun mietit ja pohdit jotain asiaa, vaikkei se edes olisi totta tai jo tapahtunut, se muodostuu "todeksi" omassa päässä!
Sisäinen puhe voi muodostua ulkoisen puheen kautta, kuten mun tapauksessa on käynyt. En ole enää aikoihin kuullut kenenkään mollaavan Hansua, mutta edelleen mun sisäinen ääni tekee sitä vaikken itse edes ole samaa mieltä "sen" kanssa. Järkyttävää miten tämä voin näin paljon vaikuttaa!
Riikka on auttanut saamaan kiinni siitä sisäisestä puheesta ja yritän saada sen hallintaani.

Yksi konkreettinen asia mikä mun ahdistusta helpottaa, on vain se kun katson tuota mun hevosta. Olen jo mahdottoman ylpeä siitä mitä olen sen kanssa tehnyt. Kun Hansu lähtee lisättyyn raviin hyvässä tasapainossa ja täysin mun kanssa, en voi todeta kuin "wow" selässä. Ei moni hevonen ole mulle tätä tunnetta antanut! 
Olen aina ollut sitä mieltä että ne starat tehdään kouluttamalla. Ei kukaan hevonen yksinään esille pääse.

... mutta toisaalta, arvostelulaji joten "kestä se Norppa" ;)

Tässä! Ihan itse tein ja säästin... ;)
Vaikka kuva ehkä onkin yksi iso vitsi, niin on siinä perääkin. Tämä on yksi tapa "treenata ratsastusta": kuvittelen itseni Valegroon, Totilaksen tai jonkin muun lähes täydellisen  hevosen selkään ja koitan fiilistellä miltä oikein suoritettu piaffi tai laukanvaihtosarja tuntuu. Kuvittelen itse ratsastavani kuten Charlotte ja näin muodostaa mieleeni sitä fiilistä ja tunnetta.

Tämän voisi ajatella myös käänteisesti: Jos ajattelen ratsastavani rataa ja mietin vain miltä tuntuu kun ne sarjavaihdot menee rikki, miltä tuntuu kun hevonen riehaantuu tai kyttää tuomaripäätyä, miltä tuntuu kun joudut keskeyttää... Aika huonot lähtökohdat radalle mentäessä jos näitä asioita miettii?
Mielellä on järkyttävän iso vaikutus! Joten keskityn mielikuvaharjotteissani vain siihen kuinka ratsastan Valegrolla sen 90 prosentin GP suorituksen... ;)


Jos kiinnostus heräsi niin suosittelen myös ottamaan instagramista seurantaan Riikan nimimerkin riikkaturunen1 takaa. Instasta on helppo seurata tulevia juttuja ja se on myös helppo paikka ottaa yhteyttä suoraan Riikkaan :)

ARVONTA!!

Kiinnostaako mentaalivalmennus tai vaikka luento aiheesta omalle talliporukalle?


Kaikilla blogini lukijoilla SEKÄ instagram-tilini seuraajilla on mahdollisuus osallistua arvontaan!
Palkintona on LAHJAKORTTI jonka voi käyttää itse haluamallasi tavalla. Lahjakortin voi käyttää mentaalivalmennukseen, verkkokurssiin (tulossa) tai myös oman seuran hyväksi luennon muodossa. Saat ihan itse valita! 

Ohjeet arvontaan:

Kommentoi blogin TAI instagramin kommenttikenttään:

- oma sähköposti ja nimi/nimimerkki (ig:ssä ei tarvitse sähköpostia)
- Sen kummemmin ei tarvitse perustella, mutta minusta olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia mentaalivalmennuksesta (jos niitä jo on) tai miksei niitä juttuja mihin haluaisit saada apua? 

Arvonta toteutetaan arpakoneella, joten ei ole pakko perustella jos ei tahdo. :)
Voittaja ilmoitetaan täällä JA instagramissa ja ilmoitan sähköpostilla/instagramin directillä vielä erikseen voittajalle henkilökohtaisesti. 

Eikä tässä vielä kaikki, kuten mainos-TV:ssä konsasaan sanottiin!
Vaikka arpaonni ei suosisi, niin Powermind tarjoaa KAIKILLE blogini/instagram tilini seuraajille -15% valitsemastaan mistä tahansa mentaalivalmennuksesta.

Kun tilaat itsellesi valmennusta, mainitse blogini nimi (Kootussa ravissa) tilauksen yhteydessä niin saat alennuksen. :)





27. elokuuta 2018

Rodrigo Matoksen treenit Porvoossa

Jälleen tiedossa kattava postaus kuvineen ja videoineen treeneistä! :) Kiva päästä julkaisemaan näitä taas kun on niin paljon materiaalia ja tapahtunutta mistä kertoa. 
Kuvat on otettu ensimmäiseltä treenipäivältä eli torstailta. Video on sitten kuvattu perjantaina tokana päivänä.
Lyhyesti sanottuna torstaina treenattiin perusliikkumista ja sitä että saan Hansun läpi. Perjantaina sitten leikittiin vähän uuden opettamisella ja käytiin läpi piaffia, passagea ja piruetteja.

Saimme Hansun kanssa ex-tempore tilaisuuden mennä ulkomaalaisen valmentajan luo treenaamaan kun menimme paikkaamaan Hansun omistajan varaamaa valmennuspaikkaa hänelle esteen sattuessa. Pakko sanoa että Hansu käyttäytyy tosi asiallisesti kun tästä kulkemisesta ja treenaamisesta muissa paikoissa tulee näin rutiinia että käy 3 kertaa viikossa muualla! :D
Noh, riittää varmasti vähempikin, mutta tarkoitan sitä että äkkiä ne nuoret rutinoituu kun vain jaksaa tehdä niitä toistoja. Ei Hansu koskaan ole käyttäytynyt huonosti kun ollaan ulkopuolisiin menty, mutta rentoutta on paljon enemmän ratsastaessa kun tätä ratsastamista muilla alueilla tapahtuu.
Ja sanottakoon että oikeastaan aina olen matkassa yksin. Kertoo jotain tämän lusopojan luonteesta. Lastaan ja puran yksin, satuloin sen auton vieressä yksin ja herra seistä nököttää paikoillaan kun käsketään eikä hyöri ja hääri! Kuljen kokoon taitettava jakkara ja liina mukanani ja sillä pärjään 7 v orin kanssa...

Valmennukset menivät oikein mallikkaasti mutta tällä kertaa huomasin kuinka tuo pitkä ajomatka verottaa Hansun voimia. Se on edelleen varsin heikko ja väsyy nopeasti. Ekana päivänä se jaksoi tehdä tosi hyvin hommia. Aluksi hieman jännittynyt mutta ei kyttäillyt. Tokana päivänä se ei edes jaksanut enää jännittää! Mutta sitten huomaa itse työskentelyssä ettei paukkuja oikein riitä ja helposti jää tarjoamaan asioita liian paikalleen. Kokoajan kuitenkin työstetään Hansua että se jaksaisi tasaisemmin työntää liikkeissään myös eteen, tokana päivänä se ei enää vaan yksinkertaisesti jaksanut ja siinä huomaa sen voiman puutteen. Ekana päivänä se liikkui laadukkaammin, tokana päivänä sitten lyhennettiin vähän treenisessiota ihan vain hevosen takia, ja keskityttiin enemmän "leikkimään" temppujen kanssa kun kerrankin oli mahdollisuus itse portugalilaisen gurun oppeihin. Hän jos joku osasi tuosta vain napsauttaa piaffia ja passagea, sekä piruettia Hansulle! Kertoi todellakin että mitä pitää tehdä ja leikittiin näillä liikkeillä ja lopetettiin aikaisemmin vaikka treenisessiota olisi kellon mukaan ollut jäljellä.
Hyvä kuitenkin jättää vähän näitä asioita Hansulle takaraivoon "muhimaan".

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TARU AROLA 

Aluksi kun kevensin ja alkuverkkasin Hansu oli vähän turhan piukeena. Ekana päivänä tosiaan se oli aluksi hieman kireä (aika nopeaa rentoutui) mutta tokana päivänä se ei jaksanut edes alkuraveissa patsastella, vaan halusi vaan mahdollisimman matalalle... :D Kiva jos se oppii että matalana on kiva mennä!
Äkkiä Hansu rentoutui ja aloitettiin työstäminen käynnissä niska jo huomattavasti rennompana ja alempana.
Tykkään harmoniasta ja tunnelmasta tässä kuvassa. Treenattiin tosi paljon käynnissä torstaina. R sanoikin että treenaa käynnissä paljon, säästää askelia ja tuo parempaan tasapainoon

Käynnin työstämistä, minä kovin hikinen ja vakava... :'D Hansu onneksi kaunis ja rento :D 

Ja korvat hölskyy miten sattuu <3

Tämän enempää ei Hansu hirveästi reagoinut avoinna olevaan maneesin oveen. Pahintahan orille on juurikin tuo "vahtiminen". Maneesin ovesta näkee ulos ja ulkona oli heppoja laitumella. Mutta ei tällä kertaa tämän enempää Hansu reagoinut! Näköjään aktiivinen treenimatkailu mitä lomani ajan olen tehnyt on tehnyt hyvää. :)

Torstaina eli ekana päivänä tehtiin paljon siirtymisiä ravissa keskiravista aina passageen. Rodrigon tyyliin kuuluu että kokoajan tehdään jotain tehtävää, eikä missään vaiheessa jäädä pyörimään esim ympyrälle työstämään vaan työstäminen tapahtuu avojen, sulkujen ja siirtymisien kautta eri linjoja vaihdellen.

Esimerkiksi näin:
- diagonaalille sulussa, jatka avoa suoraan, ja jatka loppuun taas sulkua (eli mennään portaittain)
- kolmasosalinjalle avoa, siitä sulkuun linjalla ja takaisin avoon
- keskilinjalle passagea keventäen, X:ssä istu alas ja lisää keskiraviin (sama myös diagonaalille)
- keskilinjalle avoa, X:ssä siirtyminen sulkuun uralle
- 20 metrin voltti (kyllä, tämä aina sanottiin erikseen, muutoin menet suoraa uraa jos ei ohjeita tule)
- Keskilinjalle sulkusiksakkia 3 askeleen verran vuoronperään
Huomaa hyvin erilaisen työskentelytavan mihin ollaan pohjoismaissa totuttu. Hän ei hölötä ylimääräisiä, vaan jokainen linja annetaan erikseen ohjeistaen ja sitten sama peilikuvana toiseen suuntaan. Aina eri tehtävä ja pikkuhiljaa hevoset muokkautuu paremmiksi. 
Ehkä suurin hyöty Rodrigon opeista on kun hevonen on vähän edempänä. Sain jo nyt näinkin vihreälle hevoselle paljon apua piaffin ja piruetin opettamiseen joten tästä on hyvä jatkaa. Ne ei ole Hansulle todellakaan sinäällään ajankohtaisia, mutta niillä voi todellakin jo leikkiä. Haluan aloittaa siinä mielessä "ajoissa" niiden opettamisen jotta niissä ei ole kiirettä. Jos alan opettamaan niitä sitten kun pitäisi joku GP ohjelma vetäistä, voin vahingossa paineistaa liikaa. Nyt kun Hansun ei ole pakko osata vielä piaffia, sen kanssa on hyvää aikaa leikkiä ilman mitään paineita. Nyt hyödynsin tilaisuuden ja tokana päivänä pyysin että voisiko hän auttaa piaffin kanssa sekä vähän piruettia kohden. Kerroin kyllä etten ole niitä sillä tehnyt, joten ei saa vaatia liikaa mutta kyllähän nämä gurut sen huomaa ja osaavat kyllä vaatia oikean määrän.

Treenattiin siirtymisiä keskiraviin ja takaisin erilaisilla twisteillä, istuen alas, keventäen etc... sulkuväistöstä suoraan lisäykseen, tai passagesta suoraan lisäykseen.. Tehokasta! Kehittää Hansun "imua" enemmän eteenpäin tehtävien lomassa.

Yksi tehtävä: diagonaalille passagessa ja X:stä eteenpäin siirtyminen lisäykseen. Tässä passagea.

Shoulder fore kolmasosalinjalla, josta siirtyminen half-passiin tai traversiin (eli sulkuväistöön tai sulkutaivutukseen). Kuvassa mehnossa shoulder-fore, sille ei oikein ole suommenosta? Tykkään tästä kun tehtäviä vaihdellaan. pitäisi itsekin yksinään aktivoitua enemmän tällaisiin koukeroihin.
Voi Hansu mikä komistus! <3
Mä todellakin aion saada joskus radalta lisäyksistä 9! :D Hansu on oppinut lisäämään tosi hienosti. Se on vasta 7 v ja musta tuntuu että sillä ei ole vielä todellakaan kaikki annettu lisäyksiin... Kun vielä tulee voimaa ja tasapainoa niin aikamoinen!
Harjoiteltiin vähän harjoituspiruettia perjantaita varten. Hansulle oli vaikeampaa koota laukkaa oikealle. Vasen laukka tuntui jo siltä että olisin voinut kääntää enemmänkin piruettiin. 
Vähän jo päästiin kääntämään isommalla ympyrällä oikeallekin. Saa vain olla tarkka ettei Hansu rupea pompottamaan takaosallaan kun se ei jaksa kantaa.
Vasemmalle harjoituspiruetin työstö oli helpompaa, Hansu on rennompi ja samalla voimakkaampi siinä. Vasemmalle ei esiinny takaosan pompottamista ylös eli Hansu jaksaa polkea paremmin eikä heitä pomppuvaihteelle.

Ja pakko hehkuttaa kuinka fiksu Hansu on! Mä arvasin että ei sille varsinaisesti tarvitse mitään piaffia tai piruettia opettaa... Jos sen vaan saa pysymään rentona ja keskusteluyhteyden auki, se melkeinpä jo vastaa sun apuihin vaikket ole sitä sille opettanut... Onhan näille kokoavat liikkeet todella helppoja MUTTA niitä on myös helppo tehdä näillä väärin. Tarkoitan --> Vedä edestä, istu takaa ja käännä se piruetti... Kyllä aivan varmana saat "piruetin" näin tehtyä mutta se ei piruettia ole nähtytkään. Tai piaffin kohdalla --> vedä vedä ja patista patista niin kyllä ne hermostuksissaan steppaa paikallaan heti... Ja sehän ei taas ole piaffi... ;)

Monesti iberialaisilla näkee hermostunutta piaffia ja se on se mitä en halua Hansulle. Haluan että piaffi on Hansulle rentoa ja kivaa, sellainen missä se voisi jopa rentoutua.
Kyra sanoi viime syksynä että Hansulla oli jo silloin nähtävissä 10 arvoinen passage ja piaffikin varmasti tulee olemaan todella laadukas, ja oikeassa hän kyllä on! Miksei olisi...?
Yllätyin kuitenkin kuinka "helposti" Hansu on tähän nyt suhtautunut kun sillä on leikkinyt. Nyt kun sain apua maasta käsin Rodrigolta, tuntui että ekaa kertaa Hansu jo ymmärsi tämän tehtävän. Aiemmin olen toki askeleen parin "vahingossa" sen kanssa leikkinyt, mutta se on voinut olla niin ettei Hansu oikein edes ole tiennyt piffaavansa paria askelta. Nyt kuitenkin ihan pyynnöstä pääsimme tekemään babypiaffia! Aivan mahtavaa.
Hansu myös pysyi rentona ja luottavaisena. Pari kertaa se vähän teki liian kiivasta tahtia ja jännittyi mutta sitten vain heti eteen ja rennompi meno taas käyntiin. Hansu ei kuitenkaan jäänyt jännittyneeksi. Liian paikalleen jos Hansu jää piaffissa niin siinä on riski jännitykselle, joten sitä en toistaiseksi vielä tee. Antaa vähän edetä jotta piaffi tuntuu sille helpolta ja voiman tullen se jää enemmän ja enemmän paikalleen.
Kuitenkin jos oikeaoppisesti radalla piaffia pitää esittää, niin piaffi ei saa missään nimessä mennä eteenpäin! Intermediate A ohjelmassa SAA edetä 2 m piaffissa (tämä lukee ohjelmassa, mutta siinä esitetäänkin "half steps" eli juurikin näitä piaffin puolikkaita mitä nyt tehdään) mutta tavoite kohti GP;tä on että piaffi on paikallaan. Jos joskus tulen radalla esittämään Hansulla piaffia, niin sitten se saa luvan olla paikoillaan.

Tässä vielä kooste perjantain "pihvi ja pahvi" treeneistä! Nuo kuvat olivat torstailta. Torstaina menin kangilla, perjantain pihvittelypahvittelyt nivelillä. :)




Rodrigon kommentit olivat mieltä lämmittäviä. Hän kertoi että on nähnyt Hansun viimeksi 2 vuotta sitten (eli 5 vuotiaana kun se tuli Suomeen, osa lukijoista varmaan myös muistaa millainen varsa Hansu silloin oli!) ja hän mainitsi heti että Hansu on muuttunut todella paljon. Laatua siinä hevosessa on aina ollut, mutta se oli jotenkin sellainen onneton pitkien jalkojensa kanssa ja se mennä kiemurteli "like a snake". Sillä ei ollut oikein voimia edes mennä suoraan vaan se oli niin heiveröinen että hoiperteli mennessään. Rodrigo myös sanoi näin: Ei se riitä että on vain laadukas hevonen, siihen tarvitaan mukaan laadukas ratsastaja ja ratsastat tätä hevosta oikein hyvin ja olet vienyt sitä eteenpäin paljon and that is very good". 
Todella paljon lämmitti mieltä tämä kommentti! Mulla kuitenkin on vähän painetta "pv-ihmisien" suunnalta todistaa että Hansu on oikein kiva hevonen ja sitten taas ehkä lusitanopiireissä painetta todistaa että kyllä pystyn ja osaan ratsastaa Hansua, eikä se mene mun kanssa "hukkaan". Toki eihän tämän pidä mennä niin että "ratsastan muille", enkä ratsastakaan, mutta olen vain yllättynyt miten paljon kommentointia tämä Hansun ja mun yhteinen taival sai aikaan vuosi sitten... :D 
Tosin kuittailua ei koskaan ole tullut Hansun omistajalta sekä keneltäkään valmentajalta kenen luona ollaan käyty. Se on tärkein. Jos Kyra, Janne, Riitta ja nämä portugalin gurut Rodrigo ja Paulo ovat sitä mieltä että hevonen on hyvä niin sitten se on! :D 

Paulokin kommentoi viimeksi että "Great couple". Keskityn vain nyt näihin kommentteihin sitten toistaiseksi! Hehe :P
Hansu on mun ensimmäinen lusitano, muttei ensimmäinen hevonen jota kohti GPtä yritän koulia. Tulen tekemään asioita sen kanssa myös väärin, mutta KUKAAN ei ole kouluttanut hevostaan ilman virheitä.
Kyra sanoi myös että moni väittää ettei iberialaisella saa samoja pisteitä kuin pvllä, mutta tätä hän ei allekirjoita. Hän sanoi että hyvästä suorituksesta saa hyvät pisteet ja hyvä suoritus tulee jos hevonen esittää asiat niinkuin ne kuuluu ja on koulutettu tehtäviinsä. Oli se sitten pv tai p.r.e/psl, mutta jos se ei ole tehtäviensä tasalla, ei pisteitä tule. Silloin rodulla ei ole mitään merkitystä.

Kuitenkin tässä hehkuttamisen ohella haluan korostaa, etten todellakaan seitsemän vuotiaalla hinkkaa vain näitä temppuja. Kuten sanoin, tämä oli eka kerta kun varsinaisesti treenasin piaffia ja sekin oli valvovan silmän alla. Piruetin kanssa sama juttu. Ehkä 1-2 kertaa olemme Riitan kanssa kotona tehneet vähän sinne päin laukkapiruetin tapaista/askelia muttei todellakaan sitä treenattu. Passagea olen opettanut Hansulle, mutta sekin tuli jo selväksi viime syksynä Kyralta kotiläksynä että jos haluan että se oppii ravaamaan, joudun opettamaan ensin passagen, josta sitten päästään eteenpäin. Ja tämä on toiminut.
Olen toteuttanut Hansua täysin valvovan silmän alla koko ajan, enkä sooloillut ominpäin joten toivon ettei tule mitään negatiivista kommentointia kun ei asiasta kuitenkaan tiedä totuutta. :)

Työskentelyni Hansun kanssa 90 prosenttisesti koostuu siitä kuinka kehitän askellajeja enemmän eteenpäin vieväksi. Hitaasti mutta varmasti. Kun se eteenpäin meneminen ei ole näille kaikista päällimäisenä mielessä, sitä pitää rauhassa työstää (huom, ei TYÖNTÄÄ niitä eteen, vaan työstää eteen... :P). Hansulle on jo ravissa kehittynyt varsin kiva draivi kun se jaksaa. Silloin se työntää jo kivasti eteen ja istuminen selässä on helppoa. Nyt on myös sama saatu pikkuhiljaa laukkaan, varsinkin Riitan valmennuksissa ollaan saaatu laukkaan uusi vaihde, jolloin mm. laukanvaihdot ovat kehittyneet paljon, vaikka ne kesällä olivat vielä vähän kiikkeriä ja heiluvia ja laukka jännittyi. Katsotaanpa taas ensi keväänä niin väitän että kykenen kotona ainakin ratsastamaan PSG radan osia jo sujuvasti läpi... :) Näinollen Hansu on koulutuksellisesti ihan aikataulussa. Siinä 7-8 vuotiaana pitäisi hevosen mennä jo Va A-PSG tason juttuja. 9 vuotias voi jo mennä GPtä mutta onhan se auttamatta todella nuori ikä sille tasolle. Parhaimmillaan GP hevoset ovat sitten vasta n. 12-13 vuotiaina yleensä, joten se kestää todella kauan saada se vaadittava voima jotta kokonainen GP ohjelma olisi helppoa kuin heinän teko.

HUH kuinka pitkä postaus tästäkin tuli ja teksti taas lähti rönsyilemään. Minkäs teet, vauhtiin kun pääsen mun on tosi vaikee lopettaa...Hölösuu. :D Koettakaas kestää.

19. elokuuta 2018

Ulkokentällä vol 2

Torstaina suuntasin jälleen Hyyppärän kentälle valmennukseen ja samalla treenaamaan sitä isolla kentällä oloa. Meillä tosiaan Erkylässä on kyllä kenttä, mutta se on niin syrjässä keskellä metsää että ei siellä ole mitään nähtävää. Hansu on siellä oikein kuuliainen ja keskittyvä, joten tarvitsee hakea muualta sitä treeniä, missä pääsee ratsastamaan kentälle ja ympärillä on muitakin hevosia tarhassa tai laitumella. Hansuhan menee ruuhkaverkassa kuin kala vedessä, se ei häntä hetkauta, mutta pahiten keskittymistä häiritsee jos kentän ulkopuolella on tarhoja tai laitumia ja siellä möllöttää hevosia. :D


Hieno poju!
KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TAAS TARU AROLA! 
Viimeksi Hansu oli vähän 50/50 keskittymisen kanssa, mutta tosiaan nyt se keskittyi todella hyvin ja oli jopa näennäisesti ainakin rento jo aluksi! Toki itse tunnen selkään ettei se ole ihan täysin rento, mutta se ei yhtään kytännyt muita hevosia ja keskittyi töihin. Rentous tulee kyllä rutiinilla myöhemmin, mutta tämä oli jo tosi ihanaa huomata että riippuen toki päivästä ja mielentilasta, kyllä Hansu voi keskittyä tuollaisella "katselukentällä" tosi hyvin.
Hansu ei kertaakaan saanut "tuijotuskohtausta" vaan teki oikein hyvin töitä. Se missä tunnen selkään ettei se kuitenkaan ole ihan täysin rento, tulee selän ja kaulan käytössä näkyviin. Se käpertyy vähän kasaan ja vaikka se laskeekin jo niskaa kiitettävästi ja voin ravailla ja laukkailla matalassa muodossa (tämäkin on jo iso asia Hansulle!) niin se kuitenkin jää kaulastaan turhan lukkiutuneeksi eikä venytä nenää eteen. Se ei ole hirveästi kuolaimen takana, mutta reaktio pohkeesta + ohjan päästöstä eteen ei tuotakaan tulosta nenän viemisellä eteen, vaan oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaula pysyy samassa asennossa, vaikka onneksi matalempana nykyään jo on.

Tuo kuolaimen alle pakeneminen ei ole toivottavaa, mutta se ei kaada maailmaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan. Kyseessä on jännitys yhdistettynä voimattomuuteen ja Hansu helposti nuupahtaa välillä ihan askeleen aikana turhan syvälle ja sitten sen saa taas siitä ylös. Se ei vain ole tarpeeksi voimakas jaksaakseen kantaa itseään tasaisesti kokoajan, mutta kyllä se siitä. Kotonahan tämä on huomattavasti helpompaa. Siellä jos teemme näitä "nenä eteen" harjotteita niin sen pystyy helpommin toteuttamaan. Tuolla vieraissa huomaan että se jännitys vie Hansun "notkeutta" ja kun se muuttuu kilpikonnaksi joka käpertyy kuoreensa, ei "nenän kaivaminen ulos kuoresta" tapahdukkaan vain "anna pohjetta ja käsi eteen"- keinolla mitä se kotona tekee. Riittakin on tästä aika tarkka ja hän kyllä huomauttaa vaikka kesken ravi sulun, että "korjaa nenää eteen, tuossa hyvä", eikä vain jatketa puuttumatta asiaan. Tämä on se työskentel mistä juurikin pidän, hienosäädetään loputtomiin. Ihan jo Hertankin kanssa joku yksittäinen laukanvaihtosarja piti tehdä uudelleen ja muutettiin sitä vaikka vain nenän asentoa parantamalla.
Mutta tämä käpertyminen on nyt tämä tilanne ja mua ei huoleta se yhtään. Lusitanot ovat muutenkin niin paljon heiveröisempiä kuin pv:t että tuntuu että nämä tulevat voiman kanssa niin paljon hitaammin perässä. Puoliverinen jännittyessään voi/ehkä pystyykin säilyttämään ison liikkeen ja "coren" kasassa, lusitano jännittyessään käpertyy taas sinne kilpikonnan kuoreen nanosekunnissa ja ei vaan pysty liihottelemaan samanlailla lihaksiaan käyttäen. Onpahan mitä työstää! Ja pääasia että tähän puuttuu jo nyt ja treenaa sitä. Mitä enemmän sitä "nenää kaivaa ulos" kotona, sitä enemmän sitä saa myös ulos muualla ja jonain päivänä kuolaimen taakse tippuminen voikin olla vain muisto.
Aina kuitenkin tähtään siihen että Hansu olisi pyöreä ja rento selästään. Tähän kun saan sen nenän vielä mukaan niin silloin oikein tuntee kuinka koko hevonen on mulla käytössä. Mutta aina ei saa kaikkea ja se mitä vähintään täytyy olla, on se että Hansu olisi pyöreä eikä jännitä selkäänsä.

Treenattiin tätä oikeastaan koko tunti. En istunut melkein ollenkaan harjoitusraviinkaan jotta vain saatiin työstettyä selkää ja kaulaa etten vahingossakaan ota sitä liian taakse. Pyrittiin helpottamaan liikkumista koko ajan, mutta kuitenkin vaadittiin myös eteenpäin liikettä. Varsinkin laukassa tämä tuotti tulosta. Sain käyttää jalkaa aika paljon ilman että Hansu edes hätiköi siitä. Se reagoi kuitenkin oikein pohkeeesta, eli nakautin pohkeella, Hansu harppasi ETEEN. Tämäkin on iso asia, sillä helposti Hansu pohkeesta kipristää vain takasia vatsan alle mutta nyt se reagoi aina niin että harppasi eteen. Nämä ovat näitä rotujen välisiä eroja taas! Olen ikäni tottunut "keräämään" niitä takajalkoja sinne vatsan alle ja vähentää harppomista, ja nyt jalat kyllä kipristää mutta pitäisi saada ne työntämään ja kipristämään vähemmän! :D
Laukkaan tuli tosi hyvä draivi! Riittakin sanoi "no nyt se laukkaa kuin puoliverinen"! Hansu lähti nostamaan etuosaa ja ottamaan isompia laukka-askelia kiivaamman tahdin sijaan (mikä on vähän ominaista näille). Se ei yhtään rummuttanut jaloilla vaan laukkasi rennosti mutta isosti eteen. Sain käyttää pohkeita kunnolla ja pystyin suoristamaan pohkeilla Hansun kivasti pohkeitten väliin. Ja kun laukka tuli suoraksi, alettiin tekemään laukanvaihtoja. Ja pakko sanoa että tuntuipas ne ekaa kertaa ISOILTA vaihdoilta, eikä niin nopeilta ja hätäsiltä. Sain myös muokkaa ja koskea ennen vaihtoa mielinmäärin Hansun laukkaa eikä se alkanut sekoilemaan vaihdon kanssa. Helposti Hansu hätäilee jos siihen koskee.

Riittakin sanoi ettei enää ole pitkä matka siihen kun voin alkaa vaihtamaan sarjassa jo askeleita laskien. Nyt tehtiin parit "sarjat" niin että kokorataleikkaalle vaihdoin 3 kertaa laukan laskematta askelia. Ja yllättävän kivuttomasti se taas meni ilman räpiköimistä!
Jos oikein kaikki menee suunnitellusti niin Hansun pitäisi ensi vuonna olla jo Va A /PSG tasoinen (ainakin kotiradoilla hehhe). Jos se vaan malttaa ja rentoutuu lisää niin ei ole vaikeaa. :)

Tässä vielä alkuverkkaa ravissa. Pientä kireyttä kaulassa vaikka muutoin Hansu ei ollut jännittyneen oloinen.

Katsokaapa! Vieressä tarhaavia hevosia, sekä maassa makaava koira. Ja Hansua ei kiinnosta ollenkaan vaan korvat lerpattaa sivuilla rentoina!
HUOM TAAS KORVAT! Ja vielä ulkokentällä! :D 



Kun käytin pohjetta, reaktion tuli olla harppaus eteen. Ei paikoilleen jääminen ja takasten kipristely passageen. Hansu toteutti tätä hyvin!

Alkoi raviinkin tulla työntöä sen jälkeen kun laukassa saatiin Hansu eteen ja pohkeiden väliin.

Hansu rennossa ravissa lopputunnista. 

Laukassa pääsin käyttämään reilusti laukkaa Hansun ottaen avut vastaan tyytyväisenä ilman mitään ylireagointia. Laukkaan tulee heti ilmaa lisää ja mullekin tuli tunne selässä että voin vain istua ja matkustaa. :)


Kankiohjaa pidettiin tarkoituksella hyvin löysänä ja sitä pitäisi käyttää vain tarvittaessa. 

Liehuletit suorastaan... :D 

Vielä vähän jännitystä, mutta TÄSSÄ on ensimmäinen kuva laukanvaihdosta koskaan! :D Ja puhtaasti tuli vaihdot ja jo vähän yrittäen ylämäkeen. "probleema" on liian pienet ja ripeät vaihdot, joten niitä tuunataan suuremmiksi voiman myötä. Tässä jo kuitenkin ihan selvää isompaa laukanvaihtoa Hansulle, vaikka se vielä vaatii siltä aika paljon keskittymistä. Mutta tästä se lähtee!
Ja tämä kuva on vielä siitä "sarjasta" ja silti tuli asiallisia vaihtoja ilman kuumumista vaikka tehtiin niitä jo vähän putkeen. :)

Ensi viikolla suuntaamme jälleen Hyyppärään! Täytyy hyödyntää mun toinen loma niin ehtiipä kuskata heppaa naapuritallille! Käymme myös loppuviikosta Porvoossa uusien silmien alla, Rodrigo Matos pitää valmennuksia Porvoossa ensi viikolla ja minä lähden ex-temporee tuuraamaan Hansun omistajaa sillä hänelle tuli äkillinen este. Todellinen tehotreeniloma mulla! 

Tehotreeneistä puheenollen... Olen aloittanut nyt lenkkeilyn uudelleen pitkän tauon jälkeen. Yllättävän nopeasti juoksukunto kehittyy ja huomaan siitä saavan jo heti ratsastukseen jaksamista ja vakautta. Tai sitten se on tämä loma joka sekoittaa pään niin että juoksujalkaakin vipattaa... ;)