Kootussa Ravissa

22. toukokuuta 2018

Ne omat jutut

Jokaisella ratsastajalla on oma tyylinsä ratsastaa. Jokaisella on myös ne omat juttunsa, miten he lähtevät uuttakin hevosta ratsastamaan paremmin alle. Ratsastus on yksinkertainen laji, muttei helppo ja se mikä toimii toiselle hevoselle, ei välttämättä toimi toiselle.
Kun menen uuden hevosen selkään pyrin tunnustelemaan hevosta miten se vastaa niihin apuihin mitä itse pidän tärkeänä/mitä itse korostan.
Ensin aina tsekkaan miten reagoidaan pohkeeseen. Reagoidaanko herkästi, vai pitääkö hevosta herkistää samantien. Sitten tsekkaan miten ohjasotteisiin vastataan, painaako, onko liian kevyt, vetääkö... Tässä jo yleensä tuntee vinoudetkin. Ja näistä reaktioista jo tietää mitä pitää lähteä tekemään, jotta saisin jokaisen hevosen kohti sitä ihanne tilaa, kevyt mutta vakaa kädelle, kevyt jalalle ja tasapainoon.
Herkkis hevonen halutaan "hidastamaan", hidas hevonen halutaan nopeutumaan. Kultaiselle keskitielle siis kaikki!

Voisin sanoa että mulla on sellaiset perus kulmakivet mitä aina teen ratsastaessa.

Reaktiot
Haluan että reagoidaan heti, tästä tulikin jo puhetta. Varsinkin siihen pohkeeseen. Ei ole mitään raskaampaa kuin koittaa punkea hevosta eteenpäin joka ei vaan reagoi mihinkään! Yleensä tähän auttaa nopeat siirtymät (hälläväliä mikä on muoto tässävaiheessa, muoto kyllä tulee jos moottori saadaan käyntiin ja jalka läpi).
Jos hevonen ei reagoi peruspohkeeseen nopeasti eteenpäin, ei se kyllä reagoi pohkeeseen taivuttavanakaan apuna, eikä varmasti sitten kun pitäisi jotain "temppua" tehdä. Kaikki temput mitä korkeammalle mennään tehdään aika pitkälti pohkeen hienosäädöllä (istunta mukaan lukien).
Koulutuksen edetessä pohkeelle tulee lisää variaatioita. Ensin se on "vain " eteenpäinvievä apu, sitten siitä alkaa tulla väistävä, sitten taivuttava jne...

Ei harjoitusraville
Ehkä vähän jyrkästi sanottu, mutta itse haluan istua alas vasta kun hevonen kantaa. En vain tykkää istua väkisin alas jos tuntuu ettei ravi ole läpi. Hevosen selässä, joka ravaa kunnolla läpi kropan itseään kantaen, on helppo istua alas. Senkus istut. Mutta jos yhtään tuntuu että hevonen vänkää, ei kuuntele, ei etene tai juoksee alta... On aika vaikea istua alas!
Varsinkin nuorilla hevosilla keventäminen on tärkeää, antaa selän liikkua vapaasti. Sitten sitä voi aina parin pompun ajaksi istua alas ja kokeilla uudestaan.
Voi harjoitusraviakin treenata, mutta tekisin sen pienissä pätkissä, en pakonomaisesti istuen.
Jos hevonen ahdistuu kun istuu alas harjoitusraviin, on helpompaa päästä yhteisymmärrykseen kun auttaa hevosta keventämällä. Ehkä seuraavalla kerralla sitten?
Charlotte Dujardin on jossain haastattelussa sanonut ettei istu alas harjoitusraviin ennenkuin hevonen on siihen valmis ja kantaa. Muistan kuinka huudahdin kesken lukemisen "HAH! Olen jotain tehnyt oikein!"
Olen ratsastaja joka tykkää antaa tilaa hevoselle. Ei ehkä tosiaan toimi sitten niillä raskaammilla hevosilla, tuppaan antamaan niille liikaakin tilaa ja nehän siitä tykkää... :D

Kuvat Taru Arola 
Nykyään voin jo istua alas vaikka teen ravilisäystä. Vielä viime syksynä Hansu ei vaan jaksanut työntää eteen jos istuin alas, joten pitkään lisäyksiä treenasin keventäen ja se helpotti Hansua paljon.


Avotaivutus
Ihan paras. En vain vielä ole keksinyt hevosta kelle se ei toimisi edes jossain väärin.
Avossa saa niin näppärästi hevosen kuin hevosen paremmalle tuntumalle ja astumaan takajaloilla alle. Samalla saat kylkiin kontrollia. Monta asiaa yhdellä kertaa. Ja aina en siis suorita "rata-avoa" vaan teen sitä eri asteisina ja eri kohdissa. Voltilla loivasti/jyrkästi, ympyrällä loivasti/jyrkästi, suoralla loivasti/jyrkästi/vähän väistäen... Avon ei siis tarvitse olla "kirjaoppisesti" avoa, vaan siitä voi muokata eri variaatioita tarpeen mukaan.
Jopa kouluradalla saatan jossain kohdassa "ajattelevani" ratsastavani avoa... Saan hevosen kuulolle ja läpi ilman että kukaan edes huomaa. Vaikket edes tekisi avoa, mutta "ratsastat avon asetuksilla" huomaat eron. Hallintalaitteet tehostuu!

Avotaivutus... Ja kuinka sillä saa Hansullekin takaosalle työntöä eteen! Hansu kun tykkää kyllä nostella takasiaan korviin asti, mutta työntäminen on eriasia... Mutta avo auttaa!

Taputa
Ihan jo pelkästään hevosen kehumisen takia, mutta myös sen takia että varmasti ratsastaja päästää niistä naruista edes hetken.
Taputan tilanteen mukaan joko sisä tai ulkokädellä. Samalla tsekkaan pysyykö hevonen kuolaimella. Jos on tunne ettei voi naruista irti päästää tai hevonen katoaa muodosta/peräänannosta --> ei se mikään peräänanto koskaan ollutkaan!
Joskus myös päästään molemmista ohjista, ja silloinkin hevosen täytyy säilyttää muoto! Kun hevonen on läpi ja kantaa, muoto kyllä pysyy ilman naruja.
Ainiin, ja lähtökohtaisesti tämähän on hevoselle kivaa. Taputa vaikka menisi vain P:tä! Hevonen ei tiedä tekevänsä väärin.
(Ja ennenkuin kukaan sanoo että taputtaminen ei ole hevoselle hyväksi, niin silitä, rapsuta, ihan sama, kunhan jotain teet sillä kädellä ja päästät ohjasta ja hevonen siitä tykkää :) )

Siirtymiset
Tätä olen jankannut aina enkä koskaan lopeta. Lähtökohtaisesti kuumat hevoset rentoutuu ja odottaa siirtymisien kautta ja laiskat hevoset nopeutuu. Tiedän joitain joille ei siirtymiset sovi, tai sopii jollain asteella. Sietää laukka ravi siirtymiä, muttei laukka käynti, noin esimerkkinä. Tässäkin taas, kuuntele hevosta ja löydä se teidän juttu.

Laukka on iloinen askellaji
Mieluummin reippaammin eteen kuin liikaa taakse. Laukassa kuuluu olla liitovaihe ja koskaan hidas laukka ei ole synonyymi kootulle laukalle. Lisätty laukka on myös kootusti esitetty!
Sama pätee raviin...
Moni asia korjaantuu kun ratsastaa enemmän eteen. En kuitenkaan tarkoita että hevonen täytyy ajaa eteen. Ei tartte edes mennä "täysiä", mutta ehkä takkuileva ja nelitahtinen laukka vähän paranisi jos saat hevosen paremmin edes hitusen eteen?

Tee päinvastoin kun hevonen haluaa
Hidas ja laiska hevonen? Ratsastetaan nopeammaksi ja herkäksi.
Kuuma ja nopea hevonen? Ratsastetaan hiiiiitaaammaksi ja rennommaksi. Aika pitkälle tällä ajatuksella pääsee kaikkien hevosten kanssa. Hyvä nyrkkisääntö.
On kuitenkin eri asia hidasta hevosta ratsastaa nopeaksi kuin "harppovaksi ja eteneväksi". Helposti siinäkin ollaan liian hitaita. Nopeaksi siis, ei alta juoksevaksi.
Sama pätee siihen kuumakalleen. On eri asia ratsastaa kuumakalle hitaaksi ja takaosalleen, helposti ratsastetaan sitten taakse.
Yritys kuitenkin tärkein. Eli päinvastoin kuin hevonen luonnostaan tarjoaa!
Kuumalla hevosella ratsastetaan jalat kiinni, laiskalla jalat irti!

Kuuma hevonen, sen selässä yritän vain istua hiljaa, vakaasti ja selvin avuin. Ei saa tehdä äkkinäisiä tai yllättäviä apuja, sillä reaktiot ovat turhan hätäisiä ja tuovat jännitystä. Apuja kuitenkin kuumalla hevosella tulee käyttää, mutta ne ovat hitaita ja "painavia"/raskaita ajatuksen tasolla. Toki fyysisesti herkällä hevosella avut ovat todella pieniä ja kevyitä, mutta yritän ajatella esim Hansun kanssa että olen siinä niin kiinni enkä tee mitään "terävää".
Kuumaa hevosta nimenomaan saa ja pitää ratsastaa! 


Mitkä on ne sun pääpointsit mitä aina teet oman hevosesi kanssa/hevosilla joita ratsastat? Jokaisella voi olla omansa, ihan täysin päinvastaiset ajatukset. :)

PS. Huomenna taas valmennus! Jei! 

17. toukokuuta 2018

"Te alatte löytämään toistenne jalat"

Ihan sama mitä tällä hetkellä treenaa ja kuinka pienellä intensiteetillä niin meininki on hikistä. Vaikka kävisin vain keventelemässä Hansulla niin ilman hikoilua ei selviä, toisaalta hyväähän se vaan tekee! 
Eilen oli yli 2 viikon tauon jälkeen taas Riitan treenit. Valmentaja oli lomalla joten mulla oli omaa aikaa yksinään koittaa ratkoa asioita. Hansu on ollut oikein kiva 2 viikon aikana mutta kyllä se vähän aina sitä tietää että taidan antaa sille vähän siimaa ja on "turhan helppoa ja kivaa". Tai tarkoitan että kun pokkana sanon valmentajalle "joo tää on ollu tosi rento ja letkeä" niin melkein aina sen jälkeen valmennuksessa Hansu ei todellakaan päästä mua helpolla. Se tekee työt tosi kivasti mutta kun taas valmentaja laittaa OIKEASTI suoristumaan, oikeasti taipumaan, oikeasti tekemään töitä niin että hevonen on OIKEASTI läpi, niin eihän se meno aina ole niin leppoisaa kuin sellaisina höntsäpäivinä. Mutta näinhän se menee! 

Vaikka aina joudutaan valmennuksissa tekemään tosissamme töitä Hansun kanssa, ja joskus tuntuu että kuumennutaan molemmat, mutta pakko sanoa etten koskaan yksinään saa Hansua niin hyväksi ja suoraksi kuin valmennuksissa, niin liikkuvaksi koko rungon läpi ja ja ja ja ja ja.... eli TYÖTÄ se vaatii että hevonen kehittyy, ei vain pyhää henkeä. 

Noh, ainahan hevosillakin päivät vaihtelee. Hansu on siinä mielessä vähän tamma että sen mentaalipuoli vaihtelee. ;)

Joskus se on todella rento ja tekee töitä täysin 100% keskittymisellä ja joskus taas keskittyminen ei olekaan ihan se 100%. Mutta se mikä on ihanaa, niin kyllä Hansu aina töitä tekee! Se ei ikinä sano "en tee, tee keskenäs prkl!" ja heittäydy hankalaksi. Hansu nimenomaan tekee päinvastoin, silloin kun se hätääntyy/ei tajua/kuumenee, niin se vaan yrittää 200 rosenttisesti tehdä töitä, eli todellakin heittää kaiken peliin. Siinä missä toinen hevonen heittää keskarin pystyyn kuumetessaan, niin Hansu kiristää essua ja lähtee tekemään töitä ihan liikaa! :D
Mutta lusitanot on työhevosia. Näissä on jännä sisäänrakennettu ominaisuus, että työt tehdään aina täysillä ja se saa ne yrittämään kaikkensa. Ikinä ei laiskotella tai jätetä tekemättä mitään. 


Valmennuksessa tosiaan keskityttiin vain suoruuteen ja siihen että saan Hansun kyljet elastisiksi ja mun käyttöön. Hansun pitää sietää se että jalka on kyljessä lähellä ja sitä käyttämällä ei aina tarvitse lähteä tekemään jotain suurta ja eteenpäin, vaan nytkin tehtiin käynnissä ympyrällä avolla suurentaen ja sululla pienentäen volttia. Avo oli helpompaa suurentaa mutta kun sulussa piti pienentää volttia niin siinä on enemmän jalkaa käytössä ja Hansu rupesi tarjoamaan piaffia ja kerimään turhan paljon että "kohta tapahtuu joku laukannosto tai jotain, teen jo valmiiksi sen etukäteen..."
Samaa hommaa tehtiin ravissa ja laukassa, laukassa tämä on vielä vaikeinta. Laukassa Hansu vähän hikeentyy kun vien sitä avoon/sulkuun ympyrällä kun se taas koittaa miettiä mitähän tästä seuraa. Ei seuraisi mitään muuta kuin voltin pienennystä tai suurennusta, mutta Hansu miettii jo tuleeko laukanvaihtoa vai keskilaukkaa vai mitämitämitä... :D 

Ravissa kuitenkin sain Hansun kivasti "painamaan ohjalle" (positiivisessa mielessä, Hansu on paras silloin kun se lähtee imemään kohti kuolainta eikä ole liian kevyt) ja siitä seurasi että sain sen napsautettua pohkeen eteen. Kun Hansun saa pohkeen eteen sen raviin tulee iiiiiiiso säätövara! Voin käyttää jalkaa ja se lähtee ETEEN, ei ylöspäin. Ja voin ottaa sen myös takaisin vaikka passageen ilman että se jää kellumaan pohkeen taa. Ja siitä taas eteen. Tämä kaikki muuttuu lasten leikiksi kun saan sen "työnnettyä jyrkänteeltä alas ja seuraa vapaapudotus". Ennen kuin Hansun saa "työnnettyä" pohkeen eteen niin se kiemurtelee ja reagoi turhia reagointeja apuihin. meno tasottuu heti ja sitten se on "puun ja kuoren välissä" ja meno on oikeasti helppoa. 

Riittakin sanoi hyvin "Te alatte vihdoin löytää toistenne jalat
Tämä kuvastaa niin hyvin sitä tunnetta! Hansu väistelee ja ylireagoi mun jalkaan ja sotkeentuu omien hämähäkkikoipiensa kanssa, mutta kun "löydämme toistemme jalat", niin minä pääsen omilla jaloillani vaikuttamaan Hansuun ja sitä kautta Hansun jalat muistuttavatkin äkkiä ratsun jalkoja, ja niihin tulee hyvä liikerata jota minä hallitsen. 


 Kun Hansu oli saatu läpi ja ravaamaan normaalisti (ei jalat korvissa... :D) Riitta käski ratsastaa loppuun heti suoraan aloittaen Va B radan joka mentiin viime vloppuna. Ja itseasiassa omasta mielestäni se meni paremmin kuin itse ratasuoritus! Vaihdot onnistuivat varsinkin paljon paremmin kuin radalla. Molemmat vaihdot tuli puhtaasti ja varsinkin se helpompi vaihto oli hyvinkin harmoninen ja tasapainossa ilman mitään ilmalentoa. Edelleen hieman pieni, mutta vaihtoja suurennetaan vasta myöhemmin.
Hansu oli ihan läpimärkä hiestä mutta niin olin minäkin! Vaikka meillä on ilmastoitu halli jossa on viileämpää kuin ulkona niin kyllä sielläkin kosteusprosentti taisi olla aika korkea... Huhhuh! 


 Taru Arola kävi loihtimassa pitkästä aikaa valmennuskuvia todistusaineistoksi! :)
Alkuverkkaa, vaikka asteita olisi kuinka paljon niin Hansu ei väsy koskaan... 

Ravilisäyksistä on tullut Hansun ihan lempparijuttu. Se joka kerta kulman jälkeen oikein pyytää saisiko lähteä lisäämään! olen onnistunut tavoitteessani siis. Hevoselle, jolle on rotunsa sanelemansa tyypillisempää istua kuin lisätä, haluaa lähteä lisäämään eikä se koe sitä edes vaikeaksi! Eipä tartte patistella, pikemminkin pitää ja vähän jarrutella ettei menisi liikaa mihin pystyy. Tulevaisuudessa väitän että lisäykset paranee entisestään kun Hansu jaksaa enemmän kantaa :)

Käynnissä ympyrällä avoa ja sulkua vuoronperään pienentäen ja suurentaen

Ja ravissa sama homma ympyrällä
Lopuksi mentiin Va B rata Riitalle, sama rata mikä mentiin kisoissa viikko sitten. Tässä kuvassa tullaan avotaivutusta uraa pitkin niinkuin se radalla tulee.
Katsokaapa vaikka kuvasta kuinka hyvin avotaivutuksella saa astumaan takaosalla syvälle alle! Ihan paras Hansulle joka tuppaa yrittämään liikaa vain nostaa takasia eikä työntämään. Avoa teen joka kerta Hansulla!!



Lopussa esitettävän Va B radan ravilisäykseen lähdössä. Huomaa taas kuinka Hansulla korvat lähtee törölleen ja se lähtee pyrkimään innoissaan lisäykseen. Vähän joutuu kyllä estelemään sitä, sillä ei se kykene vielä menemään niin isoa lisäystä mitä hän itse kuvittelee... :D 

Samassa lisäyksessä. Jessus toi hevonen näyttää jo varsin isolta ja voimakkaalta!

Ja vielä samaa lisäystä. Vähän piti jo käyttää ääntä ja istua hyyyyyvin raskaasti alas että Hansu odottaa. Mutta on siellä kyllä liikettä tuossa hevosessa! 
Yksi mikä jäi mulle positiivisena mieleen tunnista on se, ettei valmentajan enää tarvitse huomauttaa mulle mun istunnasta. Viime talvena kokoajan hän hokee "nojaa taa, älä mene reisille nojaamaan". Hansun voimattomuus ja epätasapaino sai myös mut nenilleen. Jotenkin tuntui että sitä pitää helpottaa liikkeessä ja kevensin istuntaani. sitten kun istuin harjoitusraviin tai laukkaan niin nojasin aikapaljon eteen. Jotenkin "Hansun takaosan päälle" ei tuntunut hyvältä istua, ja liike heitti mut vielä eteen. Nyt kuitenkin varsinkin eilen oikein nautin kuinka olen päässyt Hansun kanssa "Hertta istuntaan" eli siihen mun hyvään ja piikkisuoraan istuntaan. Istun taas "persiilläni" enkä etureisillä... 
Mutta Hansun menossa on aika helppo nykyään istuakin kun sillä on voimaa kantaa! Se ei enää ole se heiveröinen pieni kuivan kesän orava! :)

Riitta myös sanoi että Hansun voima näkyy myös kankien kanssa. Se on levollisempi kaulastaan ja kaulan asento on kankien kanssa parempi. Vielä kevättalvella Hansu oli jotenkin huojuvampi kun oli kanget. Nyt sen kanssa alkaa kankien kanssa päästä myös työskentelemään. 
Kävin Hansun kanssa viime viikolla Porvoon klinikalla raspauksessa ja samalla eläinlääkärin kanssa otettiin suusta mitat ja hän neuvoi sopivien kuolaimien kanssa. Kankikuolaimet ovat hänen mielestään Hansulle hyvät mutta hän kuitenkin antoi vielä mitat ja vinkit mulle mukaan jotta voin kokeilla eri kuolaimia ja testailla sitä sopivaa. 

Kyllä mulla on hyvä fiilis tän hevosen kanssa! Se menee kokoajan eteenpäin vaikeistakin päivistä huolimatta!

Tähän loppuun vielä pari videota muista hevosista! Ohhoh, kyllä. Kävin pitkästä aikaa vähän vieraissa tuttujeni hevosten kyydissä. 
Täytyyhän sitä pitää tatsia niihin puoliverisiinkin. :)

Tässä kaverini hevonen Juuso, jota olin ratsastanut viimeksi joku 3 vuotta sitten ja sen koko 3 vuoden aikana ollaan enemmän ja vähemmän yritetty sopia aikaa jolloin ehtisin tulla uudelleen... No nyt on hevonen muuttanut parin kilsan päähän mun kodista ja omistajalla oli loma joten saatiin aikataulut sopimaan!
Juuson kanssa pääsin vähän opettamaan sille piaffia, se kyllä äkkäsi aika nopeasti jo tosi hyviä askelia! Tällä hevosella on luontaisesti hyvä tapa pyöristää takaosarungon alle. Samantien tarjosi oikeita reaktiota pyöristäen, vaikka välillä se  sanoi "en tajuu". Mutta paljon vaan kun kehui niin kohtahan se vaan tarjosi uudelleen ja uudelleen. 


Ja tässä on täysin uusi tuttavuus, nuori oldenburg tamma Macy. Kävin hänen selässä ensimmäistä kertaa. Todella kiva tamma johon tykästyin täysin! Tästä tulee tosi makee tulevaisuudessa(kin;) )


9. toukokuuta 2018

Hansun Va B debyytti!

(Edit: Pakko sanoa tähän alkuun, että mulle kävi niinkin köpelösti että unohdin julkaista tämän postauksen... :D
Ihmettelin että onko noin etten saa yhtään kommentteja vaikka kisat meni hyvin ja olisi ollut varmasti keskusteltavaa. No ei se ihme ole ettei kommentteja tule, kun teksti ei pärähdä ihmisten ilmoille. Hahha.
Tässä kuitenkin nyt teksti myöhässä julkaistuna!)






Olipa hyvä että menin sen kaksi luokkaa kotikisoissa! Hansu voitti harkkakisojen Va B luokan prosentein 62,75!!! :)))
Luokassamme oli kolme osallistujaa eli ihan ruusukekin saatiin! Arvasin että Hansu on parempi hevonen ohjelmissa jossa on jo jotain "temppua". Parempi keskittyminen ja kun alle saa "harjoitteluluokan" niin Hansu on niin paljon rennompi ja heti eri hevonen toisella radalla mitä ekalla.

Ensimmäinen luokka eli He B meni aivan penkin alle ja ratsastin vieläpä loppuun radan väärin!
Ei Hansu mitenkään tuhma ollut mutta sillä meni vähän herne nenään kun rata oli lyhyellä radalla ja kaverit kävelivät ryhmässä toisessa päässä maneesia. Meni keskittyminen ihan vain kavereiden vahtaamiseen joten meno oli hyvin kiemurtelevaa. Näytti siltä että kyseessä olisi ollut 4-5 vuotias hevonen joka on ekaa kertaa "isolla kirkolla"... :D
Kommentit: Tänään kovin jännittynyttä, rauhallisesti esitetty. Hevonen pääsee varmasti oikeuksiinsa vaikeammissa luokissa. Lupaavia pätkiä"
Kommentit olivat tosi jees. Selvästi tuomari tykkäsi hevosesta ja näki siinä laadun mutta tietenkin jännityksestä pitää rokottaa. Papereissa numerotkin olivat täysin oikeita omasta mielestäni. 7,5 lisäyksistä mutta ala-arvoisia rikkokohdista ja tietenkin pisteiden vähentäminen väärin ratsastamisesta.
Mutta ei siitä sen enempää... Radan jälkeen olin tietty vähän pettynyt, naurattaa että on se kumma kun He B ohjelma menee noin. Moni kyllä tallilla sanoi "Ei voi mitään, unohdat vaan ton ja sitten vaativaan!"
Verkkaan olin  kuitenkin tyytyväinen, Hansu liikkui tosi kivasti ja varsinkin laukka pyöri oikein hienosti! Eräs valmentaja/tuomarikin sanoi että Hansulla on todella hyvä laukka kun se laukkaa noin. Ja olen samaa mieltä! Mutta jännitys tietenkin pilasi sitten radan. Menin tosiaan maastoon yksin käppäilemään radan jälkeen. Menin kiipeilemään mäkiä ja otin vähän laukkaa mäkeen ylöspäin.  Hansu oli metikössä oikein rauhallinen ja löntysteli menemään. Sitten takaisin talliin ja Hansu ehti syödä ja huilata 1.5 tallissa ennen kuin puin kanget päähän ja suuntasin Va B verkkaan.

Ajattelin ettei nyt Va B varten tarvitse pitkää verkkaa koska käytiin kuitenkin maastossa ja alla oli He B luokka verkkoineen. Hansu tuntui maneesissa verkassa taas tosi hyvältä! Ei edes paljoa kyttäillyt valopilkkuja tai aitoja. Liikkui rennosti ja kivasti. Verkkasin noin 15 minuuttia ja sitten olikin mun vuoro olla ekana tässä luokassa.
Ja voi että silloin kun tuo hevonen on hyvä niin se todellakin on sitä! Ei sen meno muuttunut miksikään vaikka kaverit lähti maneesista ulos (1 hevonen jäi seuraksi tuomarin päätöksellä jokaiselle hevoselle). Hansu suoritti tyynesti ja varmasti koko Va B radan! Ravilisäyksistä se sai jopa 8 numeroksi! Raviohjelma oli rento ja kiva, mutta paikoitellen tahti ei ihan säilynyt samana, mutta se nyt on selvää nuoren kanssa. Katsotaanpa vuoden päästä niin sekin on jo varmasti täysin eri meininki. Ensimmäinen laukanvaihto meni rikki koska Hansu niin aavisti että nyt vaihdetaan ja se oli vähän pomppivaa menoa ennen vaihtoa mutta toka vaihto oli jo puhdas vaikkakin vähän pieni takaa, joten saatiin siitä vain 6 numeroksi, mutta kuitenkin kiva huomata että vaihdot alkavat kohta olemaan ratavalmiita. Pari kk sitten se oli vielä alkutekijöissään vaihdoissa. Muutama kuukausi niin vaihdot ovat varmasti jo plakkarissa varmempina.
Avot ja sulut olivat oikeastaan kaikki 6.5 kommenteilla "hyvä taivutus" tai lisänä "rohkeammin", mutta pääasia että taivutuksessa musta tuntui että saan todellakin taivuttaa ja se tuntuu helpolta.

Kommentit Va B radasta:
"Ravissa todella hyviä pätkiä, vaatii kuitenkin lisää voimaa jotta jaksaa kantaa koko ohjelman tahdissa. Temput ok, laukassa vielä jännittyy"
Nyt kuitenkin sain kaiken esitettyä asiallisesti ja tunne oli selkään hyvä, jopa laukassa vaikka se oli vähän kireämpää menoa. Pystyin säätelemään koko hevosta eikä mitään kiemurtelua tullut. :)
Hiomista on tietenkin ja prosentit täytyy saada ylös mutta hei, tämä oli Hansun elämän ensimmäinen vaativa ja itseasiassa sen elämän kuudes koulurata... Joten enpä menisi valittamaan!

Toistaiseksi Hansulle kaksi luokkaa kisoissa, joista ensimmäinen menee verryttelynä! Sillä se toimii. :)











5. toukokuuta 2018

Kisaamiseen tutustumista

Enpä asiasta ole tohdinnut hirveästi mainita, mutta ollaan jo vähän käyty Hansun kanssa harjottelemassa kisaamista. Kävin valmentajan tallilla pienissä harjoistuskisoissa He A:1 luokan vetäsemässä ja nyt tulevana sunnuntaina meillä on kotitallilla Erkylässä harkkakisat, joihin aion osallistua. Mietin kyllä hetken viitsiikö kotikisoihin osallistua, koska vaikein paikka kisata on se kotitalli ("mitä täällä minun tontilla tapahtuu!? T. Hansu ;)" ), mutta totesimpa vaan ettei siinä mitään menetä ja muutoinkin treeneissä ollaan tehty tehtäviä rataharjoituksen omaisesti. Sitä ratatreeniä täytyy nyt vain tehdä, jotta saadaan Hansulle opetettua mitä tarkoittaa olla "kehäkettu", sellainen joka muistaa radat ulkoa ja tietää mitä radalla tehdään ;)

Nyt huomenna luokkavalintani on ehkä vähän mielenkiintoinen. Menen ensin He B:0, vaikka olin vähän ajatellut etten He B ohjelmia mene, mutta nyt tarjolla oleva He A:0 on ohjelmana suoraan sanottuna niin epäsopiva Hansulle etten voi sitä mennä. Aion siis mennä Va B:0 lisäksi! :D
Va B:0 on ohjelmana hämäävä, ei pidä antaa sanan vaativa huijata. Ohjelma on todella mukava nuorille hevosille ja siinä tulee avot, sulut ja laukanvaihdot ainoana "vaativana" ohjelmana. Avot ja sulut ovat Hansulle todella hyvä juttu. Vaihdot ovat kotioloissa jo puhtaat mutta ei sillä niin väliä vaikka jännitystä olisi ilmassa ja ne epäonnistuu. Suunnittelin jo vaikka vaihtavani käynnin kautta laukan jos tuntuu siltä etten saa vaihtoa sopimaan ohjelmaan. Tärkeintä on vain mennä treenaamaan sitä itse rataa ja kisaa Hansun kanssa.
En tosiaan lähde huomenna kisaamaan vaan nimenomaan treenaamaan. Valmentajakin antoi luvan mennä vaativa B- ohjelman ja sanoi että otetaan treenin kannalta, sillä kotivalmennuksissakin tehdään jatkuvasti vaativa B- ohjelmien osioita. Nyt voin sitten kokeilla niitä "vähän jännittävämmässä tilanteessa".

Hansulle muutoinkin olisi ainakin näin nuorena kisoissa hyvä mennä 2 rataa. Ensimmäinen rata menee sillä paikkojen katseluun ja toinen rata on aina ollut se parempi, jossa se on jo tosi hyvin töissä. Jos aion mennä vaikka aluekisoihin tänä kesänä, niin ehdottomasti kaksi luokkaa aina näin varhaisvaiheessa. Hertankin kanssa pitkään menin He A + Va B luokat kisoissa, mutta sitten kun siirryttiin Pyhään Yrjöön, niin jää "lämmittelyluokka" pois. Siinä vaiheessa hevoset alkavat olla jo niin rutinoituneita, että pystyy menemään kisoihin oikeasti jo keskittymään siihen yhteen luokkaan varten.

Mutta huomenna sitten kotikisat ja Hansun elämän eka Va B rata! Laskin että Hansu on elämänsä aikana tehnyt 5 starttia ja nyt jo kokeillaan vaativaa... :D Mutta tosiaan kyseessä on todella kiva vaativa B, uskon että se on juuri sopiva Hansulle vaikka virheitä tulisikin! Ohjelmana todella miellyttävä. En aseta paineita meille.

2 viikkoa sitten käytiin tosiaan vetäsemässä He A Hyyppärässä naapurissa. Hansulla oli vähän kevättä rinnassa. Se käyttäytyi kyllä kiltisti mutta sillä oli todella paljon energiaa! Varsinainen verryttelyaika ryhmässä oli vain 15 minuuttia, mutta onneksi sain mennä kentälle verkkaamaan jo alle turhat energiat Hansusta pois. Ajattelin että saan rumia katseista niskaani jos ratsastuskouluoppilaiden sekaan menee nuorella orilla ahtaaseen verkkaan, mutta huvittaa että Hansu on todellinen herrasmies. Pikemminkin yksin kentällä se oli kuumempi kuin sitten ruuhkamaneesissa! Ryhmäverkassa maneesissa moni hevonen tuli todella läheltä/ratsasti takana, mutta Hansu kyllä "ruunaa" itsensä tuossa tilanteessa hyvin. Se käyttäytyy todella siivosti eikä yhtään hörise tai ahdistele muita hevosia.
Itse ohjelman Hansu suoritti oikein siivosti vaikka ainakin kolme tyhmää rikettä tuli. Se tietenkin toin prosentteja alas, mutta vastapainoksi tuli todella hyviä pätkiä ja numeroitakin. Isoin asia mihin olen todella tyytyväinen on Hansun raviohjelma. Vielä viime vuonna aina radalla Hansun näyttävyys ravissa katosi kun se jännittyi. Se ravasi pienesti ja esitti "lusitanoravia" jos näin saa sanoa. Nyt se ravasi pikemminkin liian isosti! On paljon helpompaa saada Hansu eteenpäin jos se tarjoaa passagea, kuin saada se eteenpäin pienestä tikittävästä ravista. Pystyin oikeasti säätelemään ravia radalla ja se oli hyvällä tahdilla. Ajoittain se karkasi pohkeen taa, mutta hävittämättä tahtia! Tahti pysyi viipyilevänä eikä kiirehtinyt. Todella iso juttu. Kertoo kuinka paljon Hansu on saanut voimaa talven aikana.
Rikkeet tulivat sitten toisessa keskilaukassa (Hansu sähläsi Duracellpupu takajalkojen kanssa ja vaihteli laukkoja) ja takaosakäännöksistä se alkoi käyntiin tarjoamaan piaffiaskelia. Nämä rokottavat heti isosti pisteitä ja käynti pisteet ala-arvoiseksi, vaikka Hansulla muutoin on todella hyvä käynti. Kalliit pisteet lähtee aina jos käynnin mokaa!

Eiköhän tästä tämä kisahepan ura ala kehittymään :)

Kiitos Taru Arola taas kuvista ja avusta!
Alkuverkat kentällä






Kun Hansu alkoi rentoutumaan niin tuli taas isompaa liikettä



Sitten siirryttiin maneesiin verkkaamaan. Jos koitin keventää, Hansu tarjosi keskiravia... :D 

Radalla saatin keskiraveista 7.5 :)

Hassua että meidän bravuuriksi taitaa tulla keski/lisättyravi... Kun mulle irvailtiin lusitanon ratsastamisesta että "Kun ei ne osaa lisätä...." :D 

Vasen voltti onnistui paremmin, mutta oikea ei. Ja nimenomaan taivutuksen puutteesta! Ihan tyhm moka multa etten vie niinkin helppoa asiaa kuin voltti loppuun...

Laukkaohjelma oli vähä nuoralla tanssimista, sillä Hansu oli vähän turhan täpinöissään... :D 

Ainiin!

Loppukommentit radasta olivat mielestäni todella hyvät ja aiheelliset. Kaikenkaikkiaan olin samaa mieltä annetuista pisteistä ja loppukommenteista.
"Hyviä pätkiä, harmillista että jännittyy. Hevosen kokoamisaste on liiankin sopiva tähän luokkaan. Ratsastat rauhallisesti ja siististi". Prosentteja kertyi vain karvan vajaa 59%, mutta ottaen huomioon isot rikkeet käynnissä ja laukkaohjelman jännittyneisyys niin prosentit ovat täysin aiheelliset. Noooh, mutta mun ja Hertan eka He A oli 54%, ja itseasiassa tämä tismalleen sama ohjelma... :)

Enpä koskaan ole saanut kommenttia papereihin "Hevosen kokoamisaste on liiankin sopiva tähän luokkaan..." :D Aina tottunut kommentteihin "Lisää kokoamista".


18. huhtikuuta 2018

Päästä siitä pelastusrenkaasta irti!

Eli mistä?
No mun oikeasta kädestä, oikeastaan oikeasta ohjasta :D

Pakko kirjoittaa heti taas ylös tämänpäiväisen treenien jutut. Hansu oli tosi "kuuma" aluksi mutta silti saatiin hyviä onnistumisen hetkiä ja hyviä pätkiäkin! Ja KAIKKI asiat kuitenkin onnistuivat lopulta vaikka ensin meinasi mennä kuppi nurin, muttei mennyt! Kyllä se pikkupoikakin vaan aikuistuu kokoajan. Huomaan jo huomattavaa pinnan kehittymistä Hansulla. Kuntoa ja voimaa on tullut lisää mitä myöten myös sitä liiallista energiaa, mutta hevonen on paljon enemmän hallavissa vaikeidenkin asioiden äärellä. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

koristeena vanhoja kuvia helmikuun treeneistä
Kuvat Taru Arola 



Otsikkoon viitaten, tämä ei ole uusi juttu. Olen oikea kätinen joten on sanomattakin selvää että se näkyy ratsastuksessa. Vai onko jollain lukijoista toisinpäin... ?
Vaikkapa  olla vasenkätinen mutta silti häärää ja tekee enemmän oikealla tai toisinpäin?
Yleensä se menee niin että se joka on ihmisellä "kirjoituskäsi" niin se myös tekee enemmän ratsastaessa. En pidä itseäni kovakätisenä mutta teen ihan liikaa turhaa työtä oikealla. Hansu on itse tyhjempi vasemmasta ohjasta ja kyljestä, ja mitä olen minä? Myös tyhjempi vasemmasta kädestä ja koko vasemmasta kyljestä! Mun oikea jalkakin on nopeampi tekemään asioita kuin vasen, toisaalta oikea jalka on myös jäykempi. Vasen puoli on rennompi, oikea puoli "tekee liikaa ja kannattelee".
Tämän olen siis tiennyt aina, mutta heiveröisen pikkuHansun kanssa se nousee taas esiin. Hertta oli jo niin pitkälle koulutettu ja se kantoi itseään paremmin voiman takia, jolloin tällaiset asiat jää vähemmälle. Nyt kun on vielä "apupyörillä" menevä junnu, minunkin vinoudet näkyvät siinä helpommin. Eikä asiaa auta että Hansu ja minä ollaan molemmat "oikeakätisiä" .
Ihmiset on tosiaan kädellisiä eläimiä, apinoita. Tehdään tahtomattakin käsillä liikaa. Tekee niin mieli pitää varuiksi kiinni jommasta kummasta ohjasta, tai miksei molemmista. Mun pelastusrengas on oikea käsi, jos jokin "ei ole kohdallaan" niin tarraan eniten siihen. Joten "päästä pelastusrenkaasta irti ja ui itse" oli tämän päivän juttu.

Suoruus... Se on suoraan sanottuna se mikä näkyy jos roikun toisessa ohjassa enemmän kuin toisessa...
Hansu haluaisi kulkea vasen lapa ulompana, ulkona "neliöstä", vasen lapa vasemmalla, jolloin oikea taka pullahtaa oikealle. Hansu on banaani oikealle siis. Tiedän, että vähän fuskaan itseäni ja Hansua varten sitä, etten taida aina ihan loppuun asti vaatia suoristusta vasemmalta. Tai vaadin, mutta helpotan heti varsinkin jos "tehdään jotain" eikä vain perusliikkumista. En halua että Hansu menettää hermojaan ja turhautuu joten olen helpottanut sitä antamalla sen joissain tehtävissä valahtaa lavasta vasemmalle, kuten se haluaa. Kappas kummaa kun on valmennus niin tätähän ei sallita... :D
Hansu ei suutu, mutta tuntuu että se huutaa "MÄ EN PYSTY ENKÄ OSAA!" alkuun ja alkaa tarjoamaan KAIKKEA MUUTA paitsi sitä suoristamista. Kuitenkin kun sitkeesti pari kertaa vain vaatii sen vasemman lavan linjalle, "neliöön" muiden jalkojen kanssa, se toteaakin "Aijaa, no olisit heti sanonut että tahdot kulkea suorana"... No problem. Eli oikeasti kyllä tätä voi treenata, ihan turhaan pelkää sitä "sekoamista" jos vähän vaatii.
Miten sitten suoristaminen tässä tapauksessa hoitui tänään helpoiten..?
No päästämällä enemmän oikeasta ohjasta ja ottamalla "painoa" enemmän vasemmalle ohjalle. Suoristin siis sitä vasemmalta ohjalta ja tämä yksinkertainen "paineen lisäys" vasemmalle riittää siihen ettei lapa pääse karkaamaan vasemmalle.
Kompensoin oikealle ohjalle sitä puutosta mikä pitäisi käydä vasemmalta puolelta välttääkseni "konfikltin". Fakta kuitenkin on, että jos hevonen kulkee vinossa, toinen lapa ulos pullahtaen (eli takaosa pullahtaen vastakkaiseen suuntaan) liike-energiaa menee hukkaan. Hevonen ei voi työntää takaa eteen jos se "työntö" karkaa jostain etuvasemmalta harakoille. Kun hevonen tuo lavat takaosan eteen, samalle linjalle, takaosan työntö menee suoraan eteen, nostaen sitä etuosaa!
Niin tyhmä juttu, mutta tiedän sen kyllä... Mutta sitten sitä vaan haluaa säilyttää oman ja hevosen mukavuustason ja "antaa vähän mennä sieltä mistä on kivaa". Fakta on kuitenkin se että jos ei näihin puutu, ei kehity. En mäkään päässyt sieltä yliopistolta pois niin että oli kivaa... Pääsin sieltä vasta pois kun totesin että oon täällä eläkeikään asti jos en ala oikeasti lukemaan, enkä vain kokeile onneani josko pääsisi läpi vain ilmaantumalla tenttiin...
Asiat täytyy tehdä kunnolla. Piste.

Päästiin valkussa tekemään ratatreeniäkin. Koko ajan kun muistin vasemman ohjan ja vasemman puolen, sain tehtyä kaikki Va B radan asiat läpi. Ei tehty mitään tiettyä Va B rataa, vaan Riitta "keksi päästä" radan ja vain huusi mulle edellisen tehtävän loputtua seuraavan linjan/tehtävän. Jos tuli kiire, tein vain voltin väliin. Loppujenlopuksi siis tehtiin avot sekä sulut ravissa ja laukassa, yksittäiset vaihdot kokorataleikkaan puolikkaalla (puhtaat, mutta kuumuu!), alku ja lopputervehdyksiä (ne oli aluksi toooooooosi haastavia, ei malta :D ), lisätty ravi ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä... laukkasulkusiksak kuten Prix St Georgesissa se tulee! Eli sulku laukassa keskilinjalle, vaihto, sulku laukassa takaisin uralle ja vaihto. Ja Hansu esitti sen kerrasta mallikkaasti! Okei, se oli hyvinkin haparoivaa, mutta ilman mitään ekstraa. Ei todellakaan edes 7 arvoista radalla, mutta puhtaasti. Eli sellainen kiva 6 numeroksi.
En todellakaan olisi itse uskaltanut edes kokeilla, enkä ole todellakaan tehnyt Hansun kanssa laukkasuluista vaihtoja. Laukkasulkuja olen tehnyt, mutta ilman vaihtoa (Ehkä yksittäisiä kertoja joskus kokeillut vaihtaa).
Isoin asia mikä mua tässä ilahduttaa on se, että sain hallittua Hansun koko tän siksak sulun aikana. Hansu voi meinaa kuumua ihan vaan laukkasulusta ja yrittää rynnätä sen jälkeen vaihtoon. Nyt ei tällaista ollut ja ihan rohkeasti vain tehtiin kuvio ilman teatteria nahoissa pysyen. Ihanaa myös huomata, että näiden lusitanojen kanssa oppii todellakin sitä tuntumaa... Ei saa olla ilman ohjiakaan, muttei todellakaan saa tukeutua suuhun tai vetää ohjista! "Hellä käsi" kuului maneesissakin aika ajoin.

Eli miksi tämä pyhä ykän ohjelman liike onnistui...?
No siksi että olihan sitä jo tunti siinä alle suoristeltu ja yksi apina selässä ei roikkunut vain oikeassa ohjassa... ;)

Tässä pieni videonpätkä minkä laitoin Instagramiin. Kuvasin tämän suoraan mun videokameran ruudulta missä oli nämä pätkät lyhyesti peräjälkeen. :) Aion kyllä tehdä tästä kunnon koosteen Youtubeen myöhemmin. Mutta ehkä tämä menee pienenä "sniik piikkinä" :D 

Ihanaa kun saa videota. Riittakin sanoi että olen niin analysoiva ratsastaja, että "pidä toi ja jatka näiden asioiden fiilistelyä ja miettimistä kotonakin". Ehkä siksi mulla myös on tämä blogi edelleen. Mun on pakko päästä päivittelemään tänne, ja itseasiassa palata itsekin näihin joskus myöhemmin vaikean paikan tullen. Tai sitten palaan tänne myöhemmin naureskelemaan jollekin blogijutulle, missä hehkutan vaikka ensimmäistä haparoivaa Pyhän Ykän sulkusiksakkia... ;) Naureskelen ja totean "pah, sehän on ihan piis of keik" ;)
Toivotaan että vuoden päästä pääsen naureskelemaan tälle.




Ihanaa että on valmentaja joka ymmärtää tätä rotua. En voisi ihan ketä vaan pyytää koutsaamaan, vaikka muuten olisikin todella pätevä ihminen kyseessä. Sen mitä tässä on oppinut, niin on monia asioita joita näiden kanssa ei vain voi tehdä samanlailla kuin puoliveristen. Samaa asiaa näiltäkin halutaan, mutta se pitää jahdata vähän eri kautta. Ikäänkuin "toisinpäin" tai päinvastaisesti mitä tekeisin puoliverisen kanssa. 
Vinkkejä valmentajalta tulee kokoajan tuntuman suhteen. "Hellä käsi" tosiaan jo sanoinkin, ja toisekseen "Maltti on todellakin valttia näiden kanssa". 
Vaikka kyseessä on herkkis hevonen, niin senkin kanssa täytyy olla jämpti, mutta paineistamatta. Kyllä mun täytyy puuttua asioihin, mutta kuitenkin olla empaattinen ja hellä. Näiden selkään ei mennä ja istuta "ja laiteta menemään". Ei tosiaan. 

Yksi hyvä oli myös "pidä ajatukset kesälaitumilla". Kun Hansu alkaa tehtävässä kuumumaan tai härveltämään, en todellakaan saa paineistaa sitä lisää ajatuksella "nyt teet sen prkl". Ajattelin oikeasti lehmiä syömässä ruohoa ja märehtimässä kun Riitta käski ajatella kesälaitumia ja huokailla vaan syvään ja olla niin tylsä eikä lähteä mukaan sähläämiseen! :D Hehhe...
Lehmät ovat lepposia, joten taidan jatkossa ajatella niitä...

6. huhtikuuta 2018

Huipputreenit!

Viimeisin keskiviikkovalmennus oli taas sellainen että uusia palasia loksahti kohdilleen. Hansu oli ravissa ja käynnissä aivan mieletön! Se myös KESKITTYI tavallista paremmin pitkästä aikaa. Vaikka maneesissa oli muita hevosia niin pystyttiin tekemään "radan pätkiä" keskittyneesti muiden ohitse. Ainoastaan laukassa tuli pieni probleema koska puututtiin heikkoihin kohtiin, Hansun tapauksessa oikean laukan suoruus. Hansu ei suutu mutta se vähän hätääntyy kun siltä vaatii suoruutta/korjaa vinoutta mihin se on tottunut, eikä annakkaan sille "siimaa" siinä asiassa. Hetken kun tämän asian käy läpi niin se kyllä toteaa ettei se ollutkaan niin kamalaa ja paranee. Oikeassa laukassa mun on vaikeampi saada vasenta lapaa suoraksi ja ulko-ohjaa läpi. Kyllähän sen saa, mutta itsekseen kun menee taidan antaa liikaa periksi Hansulle ja annan sen mennä vähän lapa ulkona oikeassa kieroksessa, mutta tätä mahdollisuutta ei ole kun onkin valmennus... ;)
Lopuksi jälleen ravi oli todella elastista ja mun on pakko sanoa että jos saan sen noin ravaamaan rennosti ja isosti niin siinä jää moni puoliverinenkin meillä ravin kanssa toiseksi... :D Eri asia vain saanko sitä esitettyä silloin kun haluan ;)
Tätä treenataan kyllä tosissaan ja mitä enemmän isosta ja letkeästä ravista tulee Hansulle "piece of cake" niin sitä helpommin se sitä esittää automaattisesti.

Keskiviikkona ravin tahti ja kantokyky oli todella hyvä ja tahti ei sekoittunut. Vaikeinta oli suunnanvaihdokset ja kulmat, mutta niistäkin selviää kun tarpeeksi autan Hansua kulman läpi. Suunnanmuutkosessa en saa yllättää Hansua vaan täytyy todella selvästi tehdä asetuksen vaihdot ja taivutukset. Silloin se ei sotke tahtia. Hansu on niin nopea ja herkkä, että jos liian nopeasti käännän suuntaa niin se hätääntyy. Oikeasti tässä oppii miten pitää "kädestä pitäen" mennä sen hevosen kanssa kaikki kiemurat läpi eikä jättää sitä yksin ja yllättää sitä vaikka äkkinäisellä voltilla.

Mulla oli pitkästä aikaa kanget päässä valmennuksessa. Kaksi viikkoa sitten kanget oli viimeksi päässä (juurikin valmennuksessa) mutta Hansu ei ollut niiden kanssa ollenkaan hyvä. Emme tiedä johtuiko vain huonosta päivästä vai niistä kangista, mutta Hansu oli jännittynyt ja suustaan levoton.
Yleensä Hansu on ollut kangilla tosi jees. Säädeltiin poskihihnoja nostaen ja laskien molempia kuolaimia ja testailiin auttaisiko se. Hansulla on Prestigen kanget, jotka tällä hetkellä ovat "liian lyhyet" jos laittaa yhden reijän ylös ja "liian pitkät" poskiremmeistä jos laittaa yhden alemmas. Eli kuolaimet ovat joko liian korkealla tai liian matalalla. Parasta olisi jos olisi kanget jossa remmit ja lukot ovat kaikki niskan päällä ja siten voit "liikutella" poskiremmejä vain yhdellä kiristyksellä/löysytyksellä. Nyt päädyttiin sitten tekemään puoleen väliin yhdet lisäreijät. Tämä tuntui auttavan, tai ainakin Hansu oli todella jees nyt kanget päässä kun päästiin tekemään "hienosäätöä" kankiin puolikkailla reijillä.

Saatiin vielä isoin rentous ja parempi kaula esiin kun vaihdoin ohjasotetta! En ole Hansulla ohjasotteita kokeillut. Hertan kanssa oli välillä eri kankiohjasotteita treeneissä, mutta toki hevonen oli pikkasen pidemmällä koulutuksessa ja hienosäätöä oli enemmän.
Ongelma "perus kankiotteessa" on se, että helposti hävittää sen tuntuman nivelen ja kangen välillä. Ikäänkuin nämä kaksi kuolainta "sulautuu yhteen". Kanget ovat kuitenkin siinä aivan mahtava työväline että sulla on nimenomaan ne kaksi kuolainta suussa, ja voit hienosäätää ja valita kumpaa kuolainta käytät ja kuinka paljon.
Ohjasote á la Fillis (Kyran kirjaa lukeneet varmaan muistaa?) auttaa tässä asiassa. Tässä ohjasotteessa korostuu se kumpaa kuolainta haluat käyttää ja tässä saat myös nimenomaan paremman tuntuman sille bridongille, ei kangelle! On paljon helpompi vaikuttaa juuri sillä kuolaimella millä haluat.
Kun otin ohjat käteen tällä tyylillä, eli kankiohja tulee normaalisti alhaalta ja bridongohja tulee "ajo-ohjan tyyliin" sormien yläpuolelta alas päin, Hansun muotoa pystyi säätelemään ihan eri tavalla. Se rentoutui lisää ja tuntui että sain kunnon "keskusteluyhteyden" sen suuhun bridongille. Jos tarvitsee kankea, ei tarvitse kuin kallistaa nyrkkiä eteen/taakse, muutoin kanki on löysempänä eikä vaikuta hevoseen. Tai vaikuttaa, mutta tarvittaessa, ei vahingossakaan kokoajan.

Kuva on lainattu Jillan blogista, jossa on Kyran klinikasta reilu vuoden takaa todella hyvä postaus aiheesta. Kyra klinikallaan ohjeisti myös Silja Ahosta (kuvassa)  ratsastamaan tällä ohjasotteella. Btw, Silja onkin tuttu likka, ratsasti aikanaan Hertan varsaa samalla tallilla! :)
Lukekaapa Jillan postaus http://jillanblogi.blogspot.fi/2017/05/kyran-silmin.html


Mitä enemmän nyt harjoitellaan kokoamista, sitä enemmän kokoamisen hetkellä korostuu se että Hansun täytyy saada nenää eteen. Nenä edessä hevonen pystyy kokoamaan itseään helpommin ja laskemaan takaosaansa. Tämä korostuu mielestäni piaffissa hyvin. Varsinkin kisoissa esitettävässä piaffissa omaan silmään ne piaffit "istuvat" enemmän joiden hevosten turpa on luotiviivan edessä ja niska oikeasti korkeimapana kohtana.
Hansun kanssa emme vielä piaffia treenaa (lähinnä leikin sillä hyvinä päivinä vielä yksin jotta se tutustuu siihen) mutta muutoin kokoamisissa mun valmentaja korostaa että nenää eteen. Tällä hetkellä laukassa sulkutaivutus on sellainen joka on paaaaaljon laadukkaampaa silloin kun ratsastan sitä enemmän auki edestä. Laukan askeleeseen sulussa tulee ilmaa ja Hansu kykenee kokoamaan siinä enemmän. Toinen on laukan kokoaminen, sillä piruettilaukka-askelia ollaan jo tekemässä. Siinä myös Hansu helpottaa avonaisempi muoto ja nenä eteen. Ei sillä ole vielä voimaa piruettiin joten sitä ei saa "istuttaa" sinne syvälle. Vaikka nenä on edessä, niin piruettilaukan treenaamisessa halutaan toistaiseksi matalempi niska. Tämä helpottaa Hansua. Eli niska matalempana, mutta avonainen muoto. Tässä asennossa Hansu kykenee jo varsin mallikkaisiin harjoituspiruettiaskeleisiin. Muotoa voi myöhemmin nostaa, ja näiden lusitanojen kanssa se muodon nostaminen ei ole probleema.. Pikemminkin juuri päinvastoin :D

Kuvituskuvina tammikuulta eräs ratsastuskerta
Kuvat Taru Arola




2. huhtikuuta 2018

Tilannekatsaus


Aivan liian pitkä viime postauksesta. Tuntuu etten ole muuta tehnyt kuin ollut töissä, toisaalta tämä myös pitää aikalailla paikaansa. Ehkei ole ollut oikein mitään kerrottavaakaan? Aika tasaisen varmaa on meno ollut. Huomaa jo Instagram ajan astuvan munkin maailmaan, sillä tykkään päivitellä "suoraan" päivitykset sinne, harvemmin tulee koneelle enää istuttua samalla tavalla kuin ennen. Laskutkin saa maksettua niin näppärästi nykyään puhelimella että tietokone ja sillä kirjoittaminen alkaa olla vanhanaikaista ;)

Ei blogi kuitenkaan ole mihinkään kuolemassa. Eiköhän tässä kesän tullen ole enemmänkin asiaa, varsinkin jos kisoihin päädytään. En ole maksanut itselleni kansallista lupaa enkä Hansulle vielä kisalupaa. Todennäköisesti Hansu totuttelee tämän kauden rataelämään ja sitä varten ei huvita kansallista lupaa maksaa. Jos menen He A/Va B luokkia niin niitä löytyy aluetasolta, jopa harkkakisoista. Hevoselle se on ihan se ja sama mikä on kisan taso, mutta käytännön ja taloudellisisita syistä harkkakisat palvelevat meitä varmaan paremmin. Jos kuitenkin tulee tunne että voisi kansallisiin mennä jo tänä vuonna niin aina sen luvan saa ostettua myöhemminkin. Katsotaan!


Hansun vaihdot ovat kokeneet nyt kuukauden aikana isoimman etenemisen. Se vaihtaa jo 99% puhtaasti eikä kuumene niissä "käsistä". Tarkoitan tällä sitä että ennen vaihtoa saan valmistella loppuun ja vaihdon jälkeen matka jatkuu tavallisesti, eikä turhan iloisesti... :D 
Vaihdot itsessään eivät ole vielä tasalaatuisia, vaikka se tärkein, niiden puhtaus, onkin jo hyvin varma. Niin se kuitenkin menee, että ensin opitaan vaihtamaan puhtaast ja sen jälkeen aletaan muokkaamaan vaihtoja. Hansu on vähän äkkipikainen vaihdoissa, eli ne ovat vielä aika pieniä ja nopeita (ja höystettynä kipakalla takajalalla, kuten Duracell-pupu Hansun imagoon kuuluu ;) ).
Vaihdot kuitenkin koko ajan "tylsistyvät" Hansun mielestä, joten sitä myötä ne muuttuvat rennommiksi. 
Vaihtoja ollaan tehty jo monella eri linjalla. Helponta on vastalaukasta ympyrän kaarella myötälaukkaan, mutta myös kokorataleikkaa ja täyskaarron kautta tehty vaihto onnistuu. Tärkeintä on etten tee montaa kertaa peräkkäin samaa kuviota. Hansu on niin nopea oppimaan että jo 2 peräkkäistä "samaa tietä" saa sen ennakoimaan. Täytyy siis olla kykyä ratsastajalla vaihtaa tehtävää/muuttaa sitä jos tarve vaatii. Ei saa jäädä hinkkaamaan sitä yhtä asiaa loputtomiin. 

Toinen asia mikä on kehittynyt paljon on Hansun sulkutaivutus. Itseasiassa Hansu tekee todella makeeta sulkutaivutusta! Avotaivutuskin alkaa luonnistua, mutta se on vaikeampaa säilyttää. Avossa on helpompi "luistaa", mutta sulku on mulle sen verran helpompaa että siinä mä taas säilytän Hansun paremmin. 
Tästä vähän pohdittiinkin lukijoiden kanssa, eli miksi sulku on helpompaa kuin esim. perus voltti?
Johtunee ratsastajasta. Helposti voltin vain ratsastelee, sulussa tekee itse paremmin töitä ja auttaa hevosta. Täytyy ottaa siihen perusvolttiinkin sama asenne, että oikeasti tosissaan ratsastaa sen voltin. Tätä kun olen ajatellut niin voltitikin on mielestäni parantunut. Olen antanut niille enemmän painoarvoa ja tehnyt niistä "yhtä tärkeän tehtävän" kuin sulkutaivutuksesta. Taas se "järjen käyttö on suotavaa, jopa toivottavaa" lausahdus pätee = ratsastaja voisi ottaa aivot mukaan ;)


Dressage treenien lisäksi ollaan käyty kerta viikossa pellolla/maastossa pitämässä hauskaa Hansun omistajan ja hänen toisen hevosensa kanssa. Hansu ja D ovat jo oppineet käytännön. Ne tietää kun tullaan pellolle että kohta mennään kovaa! Onneksi kutakuinkin ne pysyy käsissä, ainakin ohjaus pelaa vaikka jarrut ei. Pelto on myös niin suuri ettei siellä haittaa vaikkei saisi heti kiinni. :D 
Pääsiäislauantaina töiden jälkeen ehdittiin pellolle niin että hovikuvaaja Taru pääsi mukaan! Kerrankin sää suosi ja kaikille sopi aikataulut ja mentiin pellolle kuvailemaan. Tässä tuoreimpia peltokuvia pääsiäisralleista! 


Kuvat Taru Arola

Alkuhölkkää
Aluksi piti laukkailla verryttelyksi vähän rauhallisemmin, vaikka Hansu oli eri mieltä. Onneksi se kuuntelee täysin mua, eikä lähde muiden hevosten mukaan vaikka ne katoaisi paikalta. Ihan luottoheppa!

Sitten otettiin vähän suoralla uralla spurttia yksin. 
 

Hansu otti välillä vähän varaslähtöä laukalle!


Vuoron odottaminen kyrsii, Hansu kuopii aikansa kuluksi :D 



Ravissa oli vaikeinta pysyä, päivän askellaji selvästi vain laukka...

Lopuksi otettiin vähän "viivaa". Dakar on paljon  nopeampi lähdössä kuin Hansu, mutta Hansu ohitti sitten ylämäessä D:n!
Jäätiin sen verran Dakarin taakse että sieltä lensi lunta päin näköä, joten mun oli pakko mennä silmät kiinni (kuvasta varmaan suurennettuna näkyy :D )




Takaisin tallille. Hyvin pitää tuollakin pohjalla pelkät kantahokit. Sen verran antaa jää periksi.

Otettiin tallilla ennen pimeän tuloa Hansusta "orikuvasto" kuvia, samalla vähän virallisempaa kuvaa 7 vuotiaana. Voi sitten verrata miltä näyttää vaikka vuoden päästä. 
Pakko vaan sanoa että on siinä KAUNIS hevonen. Ja orit taitaa kyllä tuon poseerauksen... Ei tarvinnut kuin löytää oikea asento ja sitten Hansu poseeraa hievahtamatta paikallaan edustavana. Hertan kanssa muistan kuinka se nukahti aina kameran eteen ja kuvien saamiseksi tarvittiin monta ihmistä jotka "pelästytti" sitä. :P
Orin voi vain seisottaa johonkin poseeraamaan ja siinähän ne patsastelee ja tietää olevansa hyvännäköisiä! 
Hievahtamatta paikallaan!

<3
Ei enää niin pikkupoika. Miehekkäämäksi muuttuu!

Hansu osaa mallin hommat... :D

Otsatukkaakin pystyin asettelemaan kuvien välissä Hansun hievahtamatta! Kumpi onkaan parempi, ei osannut päättää. Laitoin sitten molemmat, otsatukka sivussa ja edessä. :D