Kootussa Ravissa

19. elokuuta 2018

Ulkokentällä vol 2

Torstaina suuntasin jälleen Hyyppärän kentälle valmennukseen ja samalla treenaamaan sitä isolla kentällä oloa. Meillä tosiaan Erkylässä on kyllä kenttä, mutta se on niin syrjässä keskellä metsää että ei siellä ole mitään nähtävää. Hansu on siellä oikein kuuliainen ja keskittyvä, joten tarvitsee hakea muualta sitä treeniä, missä pääsee ratsastamaan kentälle ja ympärillä on muitakin hevosia tarhassa tai laitumella. Hansuhan menee ruuhkaverkassa kuin kala vedessä, se ei häntä hetkauta, mutta pahiten keskittymistä häiritsee jos kentän ulkopuolella on tarhoja tai laitumia ja siellä möllöttää hevosia. :D


Hieno poju!
KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TAAS TARU AROLA! 
Viimeksi Hansu oli vähän 50/50 keskittymisen kanssa, mutta tosiaan nyt se keskittyi todella hyvin ja oli jopa näennäisesti ainakin rento jo aluksi! Toki itse tunnen selkään ettei se ole ihan täysin rento, mutta se ei yhtään kytännyt muita hevosia ja keskittyi töihin. Rentous tulee kyllä rutiinilla myöhemmin, mutta tämä oli jo tosi ihanaa huomata että riippuen toki päivästä ja mielentilasta, kyllä Hansu voi keskittyä tuollaisella "katselukentällä" tosi hyvin.
Hansu ei kertaakaan saanut "tuijotuskohtausta" vaan teki oikein hyvin töitä. Se missä tunnen selkään ettei se kuitenkaan ole ihan täysin rento, tulee selän ja kaulan käytössä näkyviin. Se käpertyy vähän kasaan ja vaikka se laskeekin jo niskaa kiitettävästi ja voin ravailla ja laukkailla matalassa muodossa (tämäkin on jo iso asia Hansulle!) niin se kuitenkin jää kaulastaan turhan lukkiutuneeksi eikä venytä nenää eteen. Se ei ole hirveästi kuolaimen takana, mutta reaktio pohkeesta + ohjan päästöstä eteen ei tuotakaan tulosta nenän viemisellä eteen, vaan oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaula pysyy samassa asennossa, vaikka onneksi matalempana nykyään jo on.

Tuo kuolaimen alle pakeneminen ei ole toivottavaa, mutta se ei kaada maailmaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan. Kyseessä on jännitys yhdistettynä voimattomuuteen ja Hansu helposti nuupahtaa välillä ihan askeleen aikana turhan syvälle ja sitten sen saa taas siitä ylös. Se ei vain ole tarpeeksi voimakas jaksaakseen kantaa itseään tasaisesti kokoajan, mutta kyllä se siitä. Kotonahan tämä on huomattavasti helpompaa. Siellä jos teemme näitä "nenä eteen" harjotteita niin sen pystyy helpommin toteuttamaan. Tuolla vieraissa huomaan että se jännitys vie Hansun "notkeutta" ja kun se muuttuu kilpikonnaksi joka käpertyy kuoreensa, ei "nenän kaivaminen ulos kuoresta" tapahdukkaan vain "anna pohjetta ja käsi eteen"- keinolla mitä se kotona tekee. Riittakin on tästä aika tarkka ja hän kyllä huomauttaa vaikka kesken ravi sulun, että "korjaa nenää eteen, tuossa hyvä", eikä vain jatketa puuttumatta asiaan. Tämä on se työskentel mistä juurikin pidän, hienosäädetään loputtomiin. Ihan jo Hertankin kanssa joku yksittäinen laukanvaihtosarja piti tehdä uudelleen ja muutettiin sitä vaikka vain nenän asentoa parantamalla.
Mutta tämä käpertyminen on nyt tämä tilanne ja mua ei huoleta se yhtään. Lusitanot ovat muutenkin niin paljon heiveröisempiä kuin pv:t että tuntuu että nämä tulevat voiman kanssa niin paljon hitaammin perässä. Puoliverinen jännittyessään voi/ehkä pystyykin säilyttämään ison liikkeen ja "coren" kasassa, lusitano jännittyessään käpertyy taas sinne kilpikonnan kuoreen nanosekunnissa ja ei vaan pysty liihottelemaan samanlailla lihaksiaan käyttäen. Onpahan mitä työstää! Ja pääasia että tähän puuttuu jo nyt ja treenaa sitä. Mitä enemmän sitä "nenää kaivaa ulos" kotona, sitä enemmän sitä saa myös ulos muualla ja jonain päivänä kuolaimen taakse tippuminen voikin olla vain muisto.
Aina kuitenkin tähtään siihen että Hansu olisi pyöreä ja rento selästään. Tähän kun saan sen nenän vielä mukaan niin silloin oikein tuntee kuinka koko hevonen on mulla käytössä. Mutta aina ei saa kaikkea ja se mitä vähintään täytyy olla, on se että Hansu olisi pyöreä eikä jännitä selkäänsä.

Treenattiin tätä oikeastaan koko tunti. En istunut melkein ollenkaan harjoitusraviinkaan jotta vain saatiin työstettyä selkää ja kaulaa etten vahingossakaan ota sitä liian taakse. Pyrittiin helpottamaan liikkumista koko ajan, mutta kuitenkin vaadittiin myös eteenpäin liikettä. Varsinkin laukassa tämä tuotti tulosta. Sain käyttää jalkaa aika paljon ilman että Hansu edes hätiköi siitä. Se reagoi kuitenkin oikein pohkeeesta, eli nakautin pohkeella, Hansu harppasi ETEEN. Tämäkin on iso asia, sillä helposti Hansu pohkeesta kipristää vain takasia vatsan alle mutta nyt se reagoi aina niin että harppasi eteen. Nämä ovat näitä rotujen välisiä eroja taas! Olen ikäni tottunut "keräämään" niitä takajalkoja sinne vatsan alle ja vähentää harppomista, ja nyt jalat kyllä kipristää mutta pitäisi saada ne työntämään ja kipristämään vähemmän! :D
Laukkaan tuli tosi hyvä draivi! Riittakin sanoi "no nyt se laukkaa kuin puoliverinen"! Hansu lähti nostamaan etuosaa ja ottamaan isompia laukka-askelia kiivaamman tahdin sijaan (mikä on vähän ominaista näille). Se ei yhtään rummuttanut jaloilla vaan laukkasi rennosti mutta isosti eteen. Sain käyttää pohkeita kunnolla ja pystyin suoristamaan pohkeilla Hansun kivasti pohkeitten väliin. Ja kun laukka tuli suoraksi, alettiin tekemään laukanvaihtoja. Ja pakko sanoa että tuntuipas ne ekaa kertaa ISOILTA vaihdoilta, eikä niin nopeilta ja hätäsiltä. Sain myös muokkaa ja koskea ennen vaihtoa mielinmäärin Hansun laukkaa eikä se alkanut sekoilemaan vaihdon kanssa. Helposti Hansu hätäilee jos siihen koskee.

Riittakin sanoi ettei enää ole pitkä matka siihen kun voin alkaa vaihtamaan sarjassa jo askeleita laskien. Nyt tehtiin parit "sarjat" niin että kokorataleikkaalle vaihdoin 3 kertaa laukan laskematta askelia. Ja yllättävän kivuttomasti se taas meni ilman räpiköimistä!
Jos oikein kaikki menee suunnitellusti niin Hansun pitäisi ensi vuonna olla jo Va A /PSG tasoinen (ainakin kotiradoilla hehhe). Jos se vaan malttaa ja rentoutuu lisää niin ei ole vaikeaa. :)

Tässä vielä alkuverkkaa ravissa. Pientä kireyttä kaulassa vaikka muutoin Hansu ei ollut jännittyneen oloinen.

Katsokaapa! Vieressä tarhaavia hevosia, sekä maassa makaava koira. Ja Hansua ei kiinnosta ollenkaan vaan korvat lerpattaa sivuilla rentoina!
HUOM TAAS KORVAT! Ja vielä ulkokentällä! :D 



Kun käytin pohjetta, reaktion tuli olla harppaus eteen. Ei paikoilleen jääminen ja takasten kipristely passageen. Hansu toteutti tätä hyvin!

Alkoi raviinkin tulla työntöä sen jälkeen kun laukassa saatiin Hansu eteen ja pohkeiden väliin.

Hansu rennossa ravissa lopputunnista. 

Laukassa pääsin käyttämään reilusti laukkaa Hansun ottaen avut vastaan tyytyväisenä ilman mitään ylireagointia. Laukkaan tulee heti ilmaa lisää ja mullekin tuli tunne selässä että voin vain istua ja matkustaa. :)


Kankiohjaa pidettiin tarkoituksella hyvin löysänä ja sitä pitäisi käyttää vain tarvittaessa. 

Liehuletit suorastaan... :D 

Vielä vähän jännitystä, mutta TÄSSÄ on ensimmäinen kuva laukanvaihdosta koskaan! :D Ja puhtaasti tuli vaihdot ja jo vähän yrittäen ylämäkeen. "probleema" on liian pienet ja ripeät vaihdot, joten niitä tuunataan suuremmiksi voiman myötä. Tässä jo kuitenkin ihan selvää isompaa laukanvaihtoa Hansulle, vaikka se vielä vaatii siltä aika paljon keskittymistä. Mutta tästä se lähtee!
Ja tämä kuva on vielä siitä "sarjasta" ja silti tuli asiallisia vaihtoja ilman kuumumista vaikka tehtiin niitä jo vähän putkeen. :)

Ensi viikolla suuntaamme jälleen Hyyppärään! Täytyy hyödyntää mun toinen loma niin ehtiipä kuskata heppaa naapuritallille! Käymme myös loppuviikosta Porvoossa uusien silmien alla, Rodrigo Matos pitää valmennuksia Porvoossa ensi viikolla ja minä lähden ex-temporee tuuraamaan Hansun omistajaa sillä hänelle tuli äkillinen este. Todellinen tehotreeniloma mulla! 

Tehotreeneistä puheenollen... Olen aloittanut nyt lenkkeilyn uudelleen pitkän tauon jälkeen. Yllättävän nopeasti juoksukunto kehittyy ja huomaan siitä saavan jo heti ratsastukseen jaksamista ja vakautta. Tai sitten se on tämä loma joka sekoittaa pään niin että juoksujalkaakin vipattaa... ;)

14. elokuuta 2018

Paulon treeneissä 5.8.18 VIDEO

Käytiin Paulo Bastoksen silmien alla pitkästä aikaa. Paulo on nähnyt Hansun joskus yli vuosi sitten omistajansa kanssa vielä ennen kuin se tuli mulle ratsastettavaksi kokonaan. Ihan kiva että näkee pitkän tauon jälkeen ja varmaan huomaa selvästi mahdollisen edistymisen (tai taaksepäin menemisen haha :D )

Hansu oli kuin kotonaan tuolla Nykullan maneesissa. Se meni siellä mielellään ja saatiin olla onneksi kokonaan yksin niin päästiin keskittymään täysillä.
Treeni oli hyvin yksinkertaista mutta nimenomaan ne yksinkertaiset asiat pidetään ehkä vähän itsestäänselvyytenä. Loppujenlopuksi juuri noita perusjuttuja pitää hinkata ja saada hevonen oikeasti tosi läpi jotta voi työstää yhtään mitään. Hansukin on sellainen hevonen että sittenkun se on läpi ja hyväksyy ratsastajan se antaa itsestään ihan kaiken ja sieltä irtoo tosi hyvää liikettä, mutta myös kokoamista. Nyt kuitenkin Hansun kanssa keskityttiin juuri siihen rentouteen ja siihen että se liikkuu enemmän eteen vaikka heittäisinkin ohjaa pois ja jätän sen enemmän "yksin"



Hansu helposti koskettaessa reagoi kokoavasti mutta kokoajan sen kanssa tehdään töitä että se myös ajattelee enmmän tarjoavansa eteenpäin eikä aina vain ylös. Hyvin tyypillistä näille, ei siinä, mutta sitä pitää treenata. En missään nimessä halua että se vähentäisi haluaan koota, eiei, sitähän tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän kohti vaikeampia asioita! Haluan kuitenkin että kokoaminen lähtee minusta, eikä siitä että Hansu pakenee kokoamiseen välttääkseen jotain. Hansu kyllä tykkää mennä myös eteenpäin, rakastaahan se lisäämistäkin, mutta sen on vaikeampi kantaa ja hallita itseään siinä.

Tehtiin heti ravissa työskentelyä harjoitusravi - lyhyt ohja, josta kevyt ravi - pidempi ohja. Tai sitten sekoitettiin että välillä kevyt ravi - lyhyt ohja, ja harjoitusravi - pitkä ohja. Ei sillä niin väliä onko kevennys vai ei, mutta ideana juurikin se, että oli ohja pitkä tai lyhyt, kevensin minä  tai en, Hansun täytyy seurata ohjaa. Lyhentää itseään kuitenkaan lyhentämättä askelta kun lyhennän ohjaa, ja pidentää itseään kuitenkaan menettämättä tasapainoaan.
Treeniä siis kaulan asennon muutoksille!
Välillä tietenkin pidemmällä kaulalla Hansu vähän menettää tahtia, mutta Paulokin sanoi että se on täysin normaalia ja omalla tavallaan sen täytyykin vähän menettää sitä koska se ei vielä ole valmis. Kyllä se tulee oppimaan tämän paremmin, mutta ei saa pelätä sitä että ravi menisi pieneksi lusitanoraviksi jos päästän ohjasta. Sen täytyy oppia rehellisemmin menemään sitä isoa ravia, eikä niin että minä aina tuen sitä. Self-carriagea metsästetään siis!
Aika kivasti Hansu kuitenkin handlasi tämän ja oikein tyytyväisenä laski niskaansa. Kun lyhennän taas ohjaa se ei saa jännittyä vaan rentouden kuuluu säilyä samana mikä oli venytyksessä.
Tosi hyvä tehtävä, mutta vaatii kyllä sitä "fengsui" tilaa :D Mutta tämän tavan kun opettelee ja hevonen sen oppii niin vaikka tulisi jännittynyt tilanne ja vaikea tilanne, voin saada hevosen keskittymään ja rentoutumaan. Hyödyllistä kisatilanteisiin!

Hansu helposti alkaa "hakkaamaan" takajaloilla vaan ylös alas jos se jännittyy. Sen kuitenkin täytyy TYÖNTÄÄ takajaloilla enemmän rungon alle. Se vähän lintsaa tässä kohdin jos siltä vaatii. Helpostio jos korjaat jotain ja vaadit niin se "muka tekee sikana töitä" ja alkaakin vain hipsimään takajaloilla korkealle mahan alle. Eiei, sen täytyy tuoda ne oikeasti alle. Onhan ne takajalat hienot mutta aika kamalaa on istua selässä kun se lyö kuin rumpuja niillä. Sittenkun se nostaa niitä ja työntää niin istuminen onkin varsin mukavaa selässä.

Laukassa tehtiin vastalaukka-myötälaukka kuviota kokorataleikkaalla ja siinäkin tarkoitus että Hansu laukkaa eteen, eikä korosta takajalkoja nostelemalla niitä. Hansu huomaamattaan rentoutuu kun se alkaa laukkaamaan eteen eikä vain kerää itseään hakkaamaan takajaloilla. Toki helposti se vielä kuumuu jos jotain pitää työstää, mutta peruslaukassa sen ei tarvitse kuumua. Voin onneksi jo säätää sitä peruslaukassa kivasti ja siinä se ei korosta takajalkojaan, mutta tämä sama tietenkin vielä mukaan esimerkiksi vaihtoihin niin hyvä tulee.

Tein "lyhyen" koostevideon treeneistä! Siinä näkyy selvästi mitä tehtiin ravissa keventäen ja istuen alas pitkällä/lyhyellä kaulalla ja sitten laukkatyötä.
Kyllä toi Hansu osaa liikkua aika makeesti kunhan saa koko kropan käyttöön, eikä vain jalkoja ;)
Tein myös täyspitkän videon missä Paulon äänikin kuuluu, mutta se on joku 12 min pitkä enkä aatellut sitä tähän laittaa ettei nyt kukaan vallan tylsisty... :D

11. elokuuta 2018

Paljon taas mennyt eteenpäin

Voisin aloittaa taas kirjoituksen sanomalla "anteeksi blogihiljaisuus" mutta päätin että en. Mä olen ollut LOMALLA ja kelit ovat olleet niin hienot etten todellakaan ole edes avannut tietokoneetta! :D Olen kyllä treenannut Hansun kanssa normaalisti, mutta muutoin olen möllöttänyt järvessä tai piitsillä, ja vähän kotimaan matkailuakin harjoittanut, joten tienpäällä tuli vietettyä aikaa. Käväisin myös lyhyen pätkän töissä ja nyt mulla alkoi loma part 2. Tosin tämä loma menee vain kotona enkä matkaile missään, sillä mun mies on töissä joten eipä mulla ole muuta tekemistä kuin kuluttaa aika tallilla ja vaikka blogin parissa... ;)
Mutta nyt on kyllä ollut niin ihana kesä säiden osalta että en edes koe huonoa omaatuntoa kun en ole koneelle istunut. Laskutkin maksan puhelimella joten tietokone on ollut varsin turha kapistus.

No mutta on mulla jotain ihan asiaakin. Hansun kanssa ollaan treenattu kuitenkin hikihatussa. Nää mun lomareissut olen onnistunut tekemään niin, että olen välissä palannut kotiin ja käynyt treenaamassa ja valmentautumassa Hansulla ja sitten taas lähtenyt reisssuun. Hansun omistaja mm, on liikuttanut maastoillen tai juoksuttaen Hansua silloin kun olen ollut pois, joten aika ideaali liikutus on ollut. Hansulle on myös tullut morsianehdokkaita, joten pari kertaa Hansu on päässyt häämatkalle Saaren klinikalle... :) Ensi kesäksi pikkuhansuja odotellessa!

Kotivalmennuksissa ollaan tosi paljon tehty vaihtojen kanssa töitä. Oikeastaan joka kerta. Hansu alkaa jo sietämään kuumenematta tosi hyvin vaihtoja vaihtojen perään. Välillä tulee epäpuhdas vaihto mutta se ei haittaa. Ollaan kuitenkin edetty vaihdoissa siihen pisteeseen että niitä voi alkaa tekemään enemmän tiheämpään tahtiin ja vähän jo "sarjassa". Eli vaihdan laukkaa useamman kerran putkeen jollain linjalla askeleita laskematta.
Isoin ahaa elämys (tai oikeastaan potkin itseäni perseelle...) tuli viime keskiviikkona valmennuksessa kun taas tehtiin vaihtoja paljon ja ties millä uralla. Hansun vaihdot tulivat heti asiallisiksi kun minä USKALSIN vaikuttaa siihen kunnolla ennen vaihtoa. Tiedän vähän olleeni liian kiltti, mutta olen tehnyt väärin siinä että "muka" olen hellä sille ja en melkein koske siihen ennen vaihtoa... Sitten tulee vaihtoavut ja voitte kuvitella kumpi on hevoselle parempi? Se että tuet ja korjaat sitä ennen vaihtoa vai se että et muka koske siihen yhtään ja sitten yhtäkkiä yllättäen pyydät vaihtoa avuilla? Sehän yllättää hevosen kuin hevosen!
Kun rehdisti linjalla ennen vaihtoapuja siirsin lapoja suoraksi ja aivan varmana koskin siihen niin paljon kuin halusin ja tarve vaati suoristamiseen, tuli normaaleja ja rentoja vaihtoja... Tietenkin. Hevonen täytyy saada lavoistaan suoraksi niin koko kroppa seuraa perässä. Kun hevonen on suora, on vaihtokin helppo. Miksi mä edes olen yrittänyt olla "hellä" ja antanut mennä vinossa vaihtoon. Se yllättää Hansun liikaa. Nyt kun sitkeästi suoristan (vaikka Hansu luulisi että alan jo vaihtaa) niin sitten kun vaihdon aika tulee, on itse vaihto täysin helppo juttu. Se on se suoristus ja valmistelutyö mikä ratkaisee, ei oikeat vaihtoavut. Kun olen "kokoajan Hansun kimpussa" ja työstän sitä, ei vaihtoapujen antaminen tule yllätyksenä.
Hevoset ei tykkää yllätyksistä. Tämänkin olen jo aikoja sitten sanonut...
Kuinka ihminen on niin tyhmä, että tietää miten pitäisi tehdä, mutta ei vaan kuitenkaan tee ihan niin täysillä...
Olevinaan niin kiltti ratsastaja, sanoisin enemminkin että laiska!

Hansu näki hevosen tarhassa... :D

KAIKKI KUVAT c TARU AROLA!

2 viikkoa sitten kävimme myös Hyyppärän kentällä treenaamassa kentällä oloa. Hansu on kotona nykyään tosi jees, keskittyy varsin hyvin. Meillä vaan on tosiaaan tuttu maneesi ja maneesissa orit yleensä keskittyy paremmin kun eivät näe maisemia ja muita hevosia maisemissa. Meidän kotikenttä ei taas meitä auta treenaamisessa koska se on keskellä metsää ja siellä ei ole KETÄÄN, joten Hansu on siellä aivan fantastinen koska se on kokonaan yksin... Kotona kun treenit on mennyt niin hyvin niin hyvä lähteä sitten treenaamaan sitä vaikeampaa olosuhdetta eli ulkokenttää. :)
Hansu oli todella nätisti ja Hyyppärän kentällä se oli rento verrattuna vaikka Rusan kenttään. Toki välillä Hansun huomion vei jossain kaukana laitumella oleva hevonen, mutta sekin vähän harmitti kun itse kentällä ei ollut muita. Se taas vähän helpottaa kun siinä jossain pyörii myös lähempänä hevonen, eikä vain kaukana.
Mennään kuitenkin uudelleen varmaan ensi viikolla taas Hyyppärän kentälle valmentautumaan koska mulla on tosiaan toinen loma niin on aikaa. :)

Hyyppärässä tehtiin sitä samaa mitä aina, eli avoja ja sulkuja, sekä sitten pidettiin lyhyet rataharkat, eli menin Va B tason ohjelman ulkomuistista. Sen verran tuunattiin että käyntiosuutta pidennettiin kävelemällä koko kierros kenttää ympäri jotta saatiin rentoutta käyntiin. Sen jälkeen jatkoin ohjelman normaalisti läpi. Hansulla on hieno käynti mutta vielä sen nuoruuden takia joudutaan treenaamaan sitä että se tuollaisessa vaikeammassakin ympäristössä olisi heti muusta askelajista siirryttäessä heti rento ja kävelisi. Nyt se ei aina ihan malta kun on niin menossa. Kotona on jo tosi hyvä käynti tehtävien välissä.

Käytiin myös Paulo Bastoksen valmennuksessa Sipoossa viime viikolla ja sieltä mulla onkin paaaaljon videota! Teen siitä erikseen postauksen videon kera! :)

 Loppuun vielä pari Tarun kuvaa Hyyppärän treeneistä kentällä.


Hansun passage tulee olemaan kyllä ihan 10... 

Hehe, ei Hansu mitään törttöillyt, mutta tässä nostan laukkaa käynnistä ja se vähän innostui kun tuossa ihan 10 m päässä kävelytettiin hevosta. :D 


19. heinäkuuta 2018

Hansu-Petteri mallipoika

Hovikuvaaja Tarun kanssa koitettiin ottaa Hansusta poseerauskuvia "orijulistetta" varten, mutta emme olisi vaikeampaa päivää voineet valita! Törkeä kuumuus ja miljoona paarmaa sai niinkin kokeneen poseeraajan kuin Hansupetterin olemaan levoton ja aina joku korva vinossa ja silmät kiinni/mahaa potkien. Mutta sanonpa vaan että nyt on munkin jalat hyvin syöty ja Erkylän paarmalauma on kylläinen! Ei tuulenvirettäkään joka olisi pitänyt ötökät poissa... Noh, jotain saatiin kuitenkin aikaseksi! 

"Salakuvat" on niitä parhaimpia kuvia. Tässä ylitettiin siltaa ja jäätiin siihen hetkeksi seisoskelemaan :D 





Lopuksi mentiin kentälle päästämään Hansu palkkioksi irti. Ja näin riehakkaasti se lähtee kun otat riimun pois... :D Sille pitää aina antaa käsky että mene tai se vaan jää möllöttää ja seuraamaan ihmistä :D 

Lähtölaukaus annettu joten lupa kiihdyttää :D 








Tällä kertaa Hansu ei esitellyt ninjaliikkeitään vaan tyytyi vain laukkaamaan ja ravaamaan ympäri ämpäri kenttää. Olikohan liian kuuma ninjapotkuihin? ;)

18. heinäkuuta 2018

Pi-Pa askelia kohti

Nyt on sellaiset helteet Suomessakin että Hansulla taitaa olla kotoisat oltavat. Se on vaan parempi mitä enemmän asteita mittari näyttää! :D 
Mullakin alkoi toinen pätkä kesälomaa sopivasti. Trailerinkin sain katsastettua joten olisi kiva lähteä tontin ulkopuolelle huvikseen treenaamaan jotta tulee sekin tutummaksi tolle pikkuorille. 


Kotona ollaan tehty perusjuttuja. Edelleen hinkkaan volttikahdeksikkoa/ympyröitä taivutusten takia. Pakko sanoa että Hansu kyllä alkaa hyväksymään taivutuksen kokoajan paremmin. Kotona tämä on tietty helpompaa koska ei ole niin paljon ulkopuolisia häiriötekijöitä keskittymisen kanssa ja taivutuksen vaihtelut ovat aika helppoja jo. Vasen on se vaikeampi mutta kehittyy kokoajan. Olen jatkanut Riitan neuvoa jalostaa volttiharjoitusta eteenpäin eli kehitän itse kaikenmaailman tehtäviä volttikahdeksikon ympärille etten vain mene samaa kahdeksikkoa. Esim laukassa voin vaihtaa välissä laukkaa tai olla vaihtamatta niin että toinen volteista on vastalaukka. Tässä Hansun täytyy hyväksyä että tulen kokoajan vaikuttamaan siihen ja koskemaan, mutta automaattisesti se ei aina tarkoita laukanvaihtoa. Hansun hermot ovat kyllä kehittyneet ja se kuumene tästä enää samalla mitalla mitä nuorempana. Ongelma tosiaan on ennakointi. Hansu on sata varma että kohta vaihdetaan ja aloittaa jo vihdon vahtaamisen voltilla. Sitten kun teenkin vastalaukkaa/kiemuraa ilman vaihtoa se on vähän hölmistynyt mutta "unohtaa" hetken päästä vaihdon ja taas pääsen koskemaan siihen ilman että se vaihtaa. 

Itse laukanvaihdot kehittyvät myös. Aikalailla alkaa jo esiintymään tavallisia vaihtoja eikä niitä teatterivaihtoja! Toki aina pari ekaa vaihtoa menee parhaiten, ja sitten Hansu taas äkkää että nyt vaihdetaan ja silloin helposti tulee jännitystä mutta vaihdankin sitten taas tehtävää. :) 

Tämän hevosen kanssa täytyy olla todella älykäs ja ainan taskussa plan B! 


Passagea olen myös reenaillut tai oikeastaan ujuttanut aina johonkin väliin pari askelta. Kyllä se vaan on uskottava että kun näillä treenaa passagea kuosiin saat kaupan päälle todella hienoa koottua ravia ja tahtia paremmaksi! Jotenkin puoliveri-ihmisenä on tottunut ajatukseen että "ei piffia/paffia ennekuin hevonen on sillä tasolla" mutta tämän rodun kanssa se menee päinvastoin. En tietenkään nuorella hevosella varsinaisesti treenaa passagea mutta siis opetellaan sitä ja leikitään sen kanssa. Kun Hansu ottaa pari askelta rentoa passagea ja siitä päästän sen ponnistamaan eteenpäin raviin, on ravi todella pehmeää ja oikein työntää kohti kuolainta! Janne ja itse Kyra sitä on jo mulle sanonut joten kai se on uskallettava treenata niitä :D 
En kamalasti sitä kuitenkaan treenaa. Teen sen pari kertaa muun treenin ohessa ja that's it. En vietä sen harjoitteen kanssa aikaa vaan "ujutan" sen jonnekin väliin ravin parannus mielessä. 



Eilen lopuksi jopa vähän leikin piaffin ajatuksella. Ravasin loppuraveja ja Hansu oli rento. Otin vielä vähän ohjia takaisin käteen ja vein Hansua kohti passagea. Isojen passageaskelien sijaan aloinkin vähän jarruttamaan ja halusin pienempiä askelia. Maiskutin piaffin tahtia (eli ajattelin pieniä askelia vähän ripeämmällä tahtilla, ei passagen tahtia) ja samalla kuitenkin "pyysin käyntiin/hidastamaan" ja jäin odottamaan miten Hansu ratkaisee asian. Ensin se yritti vain nostaa entistä enemmän passageaskelia. Korjasin ratsastamalla sitä "melkein käyntiin", eli pyysi käyntiä mutta sitten pyysinkin vähän eteenpäin ettei se siirry käyntiin. Tälllöin sain sen askeleen pienemmäksi ja kun käynti melkein oli käsillä pyysinkin tosiaan ravia mutta edelleen "pidätin sitä käyntiin". Tässä Hansu hiffasi tosi hyvin ja jäi "sipsuttamaan". Kehuin heti ja siirsin normaalin raviin eteenpäin (AINA piaffsta ulos raviin ainakin tälläisten enemmän paikalleen pyrkivien hevosten kanssa! Ettei ne vaan opi jarruttamaan piaffiin/karkaamaan piaffiin, vaan että ne oppisi pyrkimään piaffissa eteen).
Toistin tämän uudestaan eli aloin pyytämään melkeen käyntiin ja nyt Hansu ei siirtynytkään enää käyntiä kohden vaan hiffasi jo pienentää askelia enemmän paikalleen. Hiuksen hieno raja siinä ettei se jännity ja ala steppaamaan paikallaan jännittyneenä, joten ihan vain pari askelta niin kauan kuin selkä vielä on rento ja askel on pehmeää, sitten taputus ja taas ulos. Eli ei saa jäädä liikaa hinkkaamaan ajatuksella "no vähän vielä". Se menee jo yli ja ei ole mikään ongelma saada näitä steppaamaan jännittyneenä paikallaan... Mutta se ei ole piaffia!


Toistin kolmannen kerran tämän ja taas Hansu onnistui parin kolmen askeleen verran ja sitten taas ulos. Hertan kanssa (ja monen muun ) olen todennut piaffin olevan helpompaa opettamaan suoraan käynnistä. Eli nopeutat käyntiä niin että hevonen ottaa käynnissä piaffiaskeleita kohti. Hansun kanssa en tee ollenkaan niin. Näille piaffi on helppoa. Ei näitä tarvitse lyhentää ja nopeuttaa... Äkkiä siinä käy niin että kun yritän koota käyntiä ja tehdä käynnissä jotain harjotetta, tällainen hevonen heittää karkuun piaffiin suoraan käynnistä! Milläs sitten saan sen pois? Mieluummin yhdistän Hansulle piaffin raviin. Eli ravissa on vaihteita piaffista lisättyyn, eikä niin että Hansu mieltää piaffin käyntiin. Helposti jos tulee yhtään jännitystä niin saattaa hevonen heittää piaffille ja sitä en halua. On eriasia tehdä käynnistä suoraan piaffia sitten kun hevonen sen osaa oikeasti. Mutta tässä kohtaa se ei koske meitä :)
Salaa jo haaveilen että pääsisin esittämään miten hieno piaffi ja passage Hansulta löytyykään vähän suuremmalle yleisölle, eikä aina vain yksin maneesissa niin ettei kukaan usko! :D 

Hansu viime marraskuussa tapailemassa passageaskelia
Kuva Taru Arola 

8. heinäkuuta 2018

Sulkutaivutuksia siksakkina


Uusin "temppu" Hansun kanssa tuli suoritettua viime keskiviikkona valmennuksessa, nimittäin sulku siksak ravissa! Enpä ole Hansulla ennen tehnytkään sitä, mutta pakko sanoa että yllättävän helpolta tuntui ja se jopa auttoi meitä parantamaan sulun laatua! 
Olen ennenkin yllättynyt Hansun kanssa. On joku asia tai ohjelmaan kuuluva temppu mitä en ole uskaltanut kokeilla. Treenannut kyllä asioita sen eteen mutten uskaltanut kokeilla miten se "radalla" tulisi. Sitten tulee Riitta ja tekee meille jonkun kuvion/tehtävän ja se onnistuu ihan säntillisesti.. :D Ehkäpä hieman liian turhaan tavoittelen sitä täydellisyyttä kun asioita voisi jo vähän testata eteenkin päin/vaikeammalla tasolla. Ei siihen yritykseen kuole! 

Kuva Taru Arola


Sulku siksakki meni tosiaan yllättävän kivuttomasti. Hansu tekee hienoa sulkua ravissa varsinkin vasemmalle, mutta oikealle vaatii enemmän ponnisteluja multakin että säilytetään se kuuluisa tahti, ja sitten se taivutus ja vieläpä tähän kolmanneksi lisättynä se näyttävyys. Vasemmalle voin vain antaa Hansun mennä, ei mun siinä tarvitse paljoa sitä auttaa. Mutta oikealle joudun kyllä auttamaan. Luonnollista tämäkin tietty. 

Nyt kuitenkin lähdettiin tekemään sulku siksakki ensin niin että helpompi suunta ensin, sitten vaihto vaikeampaan. Sulku siksak on asia joka tulee Inter I... Ja voi pojat siitä tulee meidän bravuuri joskus sanonpa vaan! :D

Tehtiin kuvio siis niin, että kulmasta lähdetään diagonaalin suuntaan vasemmalle sulkua, keskilinjaa ylittäessä ihan hetki suoraan, ja siitä sitten uudella asetuksella kohti oikeaa sulku takaisin uraa kohti. 
Kaikista isoin oivallus oli, että suunnan muutos sujuu paljon helpommon kun keskilinjan suoristuksessa jätän takaosan vasemmalle. Kun tosiaan tulen sulkua vasemmalle (asetus + taivutus vasemmalle) en suoristakaan kuin etuosan. Käännän lavat ja asetuksen uuteen suuntaan oikealle, jätän/jään pitämään takaosaa vasemmalle, ja tästä lähdetään uuteen sulkuun. 

Saan paljon paremmin hallittua lavat ja lapojen hallinta on tärkeää, kyllä se takaosa tulee perässä. 

Jos jäin ratsastamaan takaosaa "uuteen suuntaan" eli heitin sitä oikealle, Hansu olikin jo liian mutkalla oikealle jolloin ulkolapa (vasen lapa) on jo valmiiksi jäänyt kelkasta (ulos, pois linjasta) jolloin Hansu lähtee tulevaan sulkuun liian banaanina lapa ulkona. Sitten kun tätä alan korjaamaan niin tahti menee etc. 

Sama pätee myös ensimmäiseen sulkuun lähtiessä kulmasta. Jätä takaosa, siirrä etuosa sulkuun. Jos kulmassa vien takaosaa sulkuun, se on taas liian banaanina ja ulkolapa jäi taas matkasta. 
Kohta kohdalta:


  1. Kulmassa asetus taivutus läpi, vasemmalle. Huolehdi ulkoavut ja ratsasta lapa-alue edellä tulevaan sulkuun.
  2.  Sulku lähtee. Pidä asetus taivutus. Huolehdi että takaosa seuraa kuitenkin mukana eikä hevonen suoristu.
  3. Keskilinjalle suoristus, LAPOJEN siirto uuteen suuntaan (asetus taivutus seuraa), jätä takaosa kuitenkin vanhaan suuntaan, äläkä työnnä sitä tulevaan suuntaan
  4.  Lähde uuteen sulkuun etuosa (lavat) edellä. Huolehdi vain että takaosa tulee mukana. Älä ratsasta banaania! 
Tämä oli kyllä sellainen ahaa elämys. Vaikka olen miljoonia kertoja mennyt Hertan kanssa radallakin sulku siksakkia, ja vieläpä ihan hyvin numeroin, niin tämä kyllä antoi sellainen tunteen että tuntui että minä ratsastan sen tien ja täysin jokaisen askeleen. Todella smoothia ja sulavaa! 

Nyt on jopa pieni video tunnin lopusta! Tässä videolla viimeiset 5 minuuttia treeneistä mutta onpahan jotain. :D


Tunnilla tehtiin toki muutakin. Jannen treeneistä päällimäisenä on mielessä edelleen a) korvat ja b) taivu. Tehtiin silloin Jannen kanssa volttikahdeksikkoa joten nyt kotona jalostettiin sitä laukkaan niin että tehtiin pääty-ympyrä vastalaukassa, josta vaihdettiin myötälaukka voltille, ja takaisin vastalaukka pääty-ympyrälle. Eli vastalaukka ympyrä on iso, myötälaukka voltti pieni. Kuvio on kuitenkin kahdeksikko. Tämä teki terää Hansulle joka on nyt olevinaan niin laukanvaihtomestari että se alkaa keräämään itseään heti kun laukassa tehdään suunnanvaihtoa. Mulla oli täysi työ pitää Hansu kontrollissa kun se odotti jokaisesta signaalista sitä vaihtoapua. Tässä kohtaa näkee kun se kuumuu ja jää vähän "lyömään" jaloillaan laukantahtia, mutta kyllä se siitä kun tulee sitä hallintalaitteistoa ja kosketuspintaa taas lisää. Tässä pienellä videolla näkyy kuinka se on niin tomerana laukassa kielikeskellä suuta ja mun on vaan pakko vaatia siltä että voin tehdä laukassa kaikkea mutta se ei tarkoita että aina pitäisi vaihtaa. Laukan laatu on toistaiseksi paljon parempi kun Hansu ei suorita jotain tehtävää. Se vielä niin kuumuu tehtävän aikana. Silloin kun vain ratsastana laukkaa, on laukka aika jees jo! Siihen saa ilmaa enemmän alle. Pikkuhiljaa sitä ilmaa laukkaan (ja rentoutta) myös tehtävään. Laukka on huomattavasti parempaa kun hengittää samalla ;)

Lopuksi myös ravissa tehtiin sitä että vaihtelen suuntaa kiemurrellen ja kaarrellen ja Hansun täytyy pysyä puolelta toiselle pehmeänä ja antaa mun koskea uuteen suuntaan tullessa. Välillä se vähän menettää tahtia ja ottaa puolikkaita askelia varsinkin jos kosken jalalla mutta nämä virheaskeleet tulee jäämään kyllä ajan kanssa pois. 
Uusi valmennus onkin sitten jo huomenna poikkeuksellisesti! Hansu lähtee "jalostusreissulle" Saaren klinikalle Mäntsälään tiistaina ja on siellä yötäkin joten valmennus on siirretty sitten maanantaille ettei jää välistä. :)




2. heinäkuuta 2018

Ruskeasuolla Jannen treeneissä

Käytiin viime viikon tiistaina näyttämässä Hansua Jannelle. Jannehan valmensi mua ja Herttaa TDF aikana ja koin silloin tosi hyväksi Riitta + Janne yhdistelmän. Janne ja Riitta kuitenkin tekivät yhteistyötä ja valmennuskuvio oli yhtenäinen. En siis käynyt valmennuksissa "erillään" toisista, vaan Riitta oli jopa joskus mukana katsomassa ja seuraamassa mitä Rusalla teimme, niin tiedetään myös mitä tehdään sitten kotona. Tällaista hyvän valmennuskuvion mun mielestä pitäisikin olla!
Nyt oli sitten sama kuvio. Ajoin Hansun Helsinkiin ja Riitta tuli perässä seuraamaan valmennusta ja keskustelemaan näkemyksiään Jannen kanssa mitä meidän kanssa kannattaisi tehdä. Toivottavasti ei ihan toivoton tapaus olla.. :D

Hansu oli vähän turhankin pörheenä kun mentiin Rusan kentälle. Ihan liikaa vahtimista sille, mutta onneksi se ei tee mitään mutta on vain niin ärsyttävää kun se vaan katsoo maisemia. Avainsana tässäkin on että sen täytyy keskittyä muhun eikä mitä ympärillä jossain pusikoissa tapahtuu. Kerran se pelästyi puskasta suhahtavaa pyöräilijää, mutta Hansu ei pahemmin säiky joten tämäkin jäi vain säphähdykseksi. Mutta se maisemien katselu on se mikä mun pitää lopettaa heti.
Isoin asia mitä Jannekin sanoi oli että "Korvat täytyy olla suhun päin (taakse) eikä yhtään ojossa eteenpäin!". Jos Hansun korvat kääntyy jonnekin kaukaisuudessa olevan hevosen suuntaan, ei mulla ole mitään jakoa. Hansu jännittyy kaulastaan ja kropastaan korvien myötä. Heti kun korvat kääntyy muhun päin, niin koko hevonen rentoutuu ja oikein "valahtaa" makaroniksi ja voin koskea siihen. Sitten taas kun korvat pamahtaa ylös niin onkin suolapatsas koko hevonen. So simple.
Eli ihan sama meininkin kuin palveluskoirilla. Hansun täytyy olla se saksanpaimenkoira joka tuijottaa omistajaansa herkeämättä odottaen käskyä vaikka ympärillä tapahtuu mitä. Ei se toinen kouluttamaton koira joka juoksee ympäri tiluksia ja vaikka kuinka omistaja huutaa niin ei ne korvaansa edes käännä omistajaa päin vaan jatkavat juuri sinne suuntaan mihin itse haluavat.
Onhan Rusan kenttä myös yleisesti ottaen haastava paikka. Siellä liikkuu niin paljon kaikenlaista ulkopuolista. Lapsia, työmiehiä, hevosia, pyöräilijöitä, autoja... Kotona meidän kenttä on keskellä metsää missä Hansulla ei ole mitään ihmeteltävää. Hyvää reeniä ;)

Kaikki kuvat on loihtinut taas Taru Arola!

Tässä havainnollistava kuva. Jos Hansu saa katsella jotain kaukaisuudessa niin laukannosto näyttää tältä... :D Zorron hevonen, sanoi mun poikaystäväkin! Haha, ihan hieno kuva, eisiinä :D 
Sitten kun korvat taas lompsivat löysänä, muuttuu koko hevosen yleisilme heti ja kappas kummaa päästään tekemään taas asioita mitä pitää!



Kun Hansu alkoi olla läpi, muuttuu hallintakin paremmaksi. Saan asetukset läpi ja vaikka se vähän tahtoisi katsoa "kulmansa alta" jotain, niin se ei muuta menoa. 

Emme tehneet mitään ihmeellisyyksiä mutta treenasimme kokoajan sitä "korvat korvat korvat" asiaa tehtävän lomassa. Volttikahdeksikko oli se mitä hinkattiin oikein urakalla. Oikeelta vasemmalle, vasemmalta oikeelle. Kokoajan Hansun täytyi pitää korvat muhun päin, ja volttikahdeksikolla saa tasaisesti työstettyä molemmat suunnat vuoron perään. Asetus, taivutus ja tahti. Ne piti säilyttää. Vaikeampaa oli vasen kierron (yleensä näin onkin) ja oikea oli paljon helpompi. Vasemmassa Hansu tahtoo olla joko tai; joko se menee suorana hyvää tahtia, tai sitten taipuu liikaa menettäen tahdin. Eli vaikka hevosen pitää taipua, tulee sen ravin pysyä muuttumattomana. Hansun tapauksessa mun täytyy pitää hidasta tahtia, se on luonnostaan niin nopea.
Janne sanoikin että mun täytyy vaan tämän kanssa ajatella sitä passagemaista ravia. Ei mennä passagea, vaan passagemaista ravia. Se tuo elastisuutta ja tahtia tälle rodulle. Tässä mun täytyy vaan rohkeasti mennä ja ajatella sitä passagea. Tämä on vähän rotukysymys. Näin pv- ratsastajana jotenkin on ajatellut aina että ei mitään passagea ennenkuin se ravaa kunnolla, mutta pakko myöntää ettei ne opit ihan näihin iberialaisiin päde. Lopputulos on sama sekä näillä että pv:llä mihin halutaan, mutta sinne mennään eri teitä. Lusitanot oppii ravaamaan kun ne oppii passagen. Niinhän jo Kyra mulle syksyllä sanoi... Rohkeammin vain mun täytyy sitä passagemaista ravia hakea.

Sehän ei tarkoita että nuorella hevoslla sitten menen passagea 50 minuuttia maneesia ympäri...
Korvat korvat korvat hoettiin mun korvanappiin kokoajan.

Passagemaisen ravin kanssa saa olla varuillaan ettei Hansu mene oikeasti passageen. Se on siihen turhan heikko vielä. Siellä saa käydä mutta ei pitkiä aikoja. 


Vasemmalle saa tehdä enemmän työtä taivutuksen kanssa ja samalla niin että työntö eteenpäin jatkuu. Tässä juuri käytän pohjetta samaan asetukseen ja ei tuota hevosta voi kyllä niiaamisen puutteesta takaa moittia!

Olen kyllä aiemminkin täällä blogissa kuvistakin naureskellut että Hansun korvat oikein hölskyy rentona sivuilla kun se on hyvä! Ja se nyt tuli todettua tänään jälleen kerran :D
Lopuksi keventelyä ja Hansu rentona. Ja ne KORVAT!  ;)

Tässä myös pari pientä videota Rusalta.

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu

Tässä on huomatkaa kaksi videon pätkää, selaa vain oikealle kuvassa ilmestyvästä nuolesta. :)


Sori videon laatu, pakko kuvata videokameran näytöltä jotta saa instagramiin, ei aina ole aikaa latailla youtubeen näitä. :P
Huomaa heti jos Hansu käpertyy "taakse", se menettää tahdin ja ottaa takasilla sellaisia "ilmapotkuja" mahan alle. Tässä vaiheessa hevonen siis heittäytyy askeleessa tyhjäksi. Mun täytyy tässä vaiheessa käyttää jalkaa ja "tuupata" se taas eteenpäin. Välillä hankalaa koska Hansu saattaa vaan askeltaa kahta kauheammin paikalleen jos jalkaa käyttää, mutta tämäkin on oppimiskysymys. Nopeammin ja nopeammin se alkaa jo tajuamaan että jos tyrkkään jalalla niin hoplaaa --> harppaus eteenpäin --> kiitos.

Janne myös sanoi että mun täytyy hyväksyä se ettei näillä oikein ole sitä tavallista ravia. Tai siis kun sanoin että tahtoisin löytyää sellaisen tavallisen ravin sen maailmanluokan ravin ja ergonomiaravin väliltä. Sitä ei vain oikein helpolla näillä ole. Täytyy mennä sillä mitä on, ja se ei ole mikään heikkous vaan ergonomia (eli pieni) ravi on hyväksi sillä se ei kuluta niin paljon niveliä ja jänteitä. Mutta se on tietenkin tärkeää oppia hallitsemaan nämä 100 erilaista ravia mitä näillä on. Pienestä isompaan. Ja sitten täytyy myös mennä sitä ravia mitä minä haluan, ei sitä mitä hevonen milloinkin tarjoaa. Eli hallintaa ja tasapainoa!
Tietenkin teen Hansulla isoa ravia ja sitten esim lopuksi verkkaan rennommassa ja matalemmassa ravissa, mutten saisi huolestua vaikkei se liitelisi siinä rennossa ravissa kuin pv. Antaa sen mennä pienempää ravia loppuraveissa, ei se sitä huononna. Tiedän kuitenkin miten isokin ravi sieltä sitten tulee kun taas pyytää. Moni onkin sanonut että näiden kanssa täytyy ensin oppia se hidas ravi, josta sitten aikanaan pääsee pyytämään eteen menettämättä tahtia. Näitä ei voi vain työntää eteen tai ne alkaa kipittää sellaista shettisravia että... Osaahan Hansu lisätä hienosti, mutta siinäkin pitää olla tarkkana että lisäys lähtee tasapainossa ja hallitusti ja on rauhallinen. Mutta tämä kaikki tulee kunhan saadaan sitä tasapainoa vielä lisää. Katsotaanpa taas vuoden päästä!

Janne kyllä kehui Hansua! Sanoi että se no hieno ja sillä on nyt jo 10 arvoinen passage, mutta tietenkin kaikki mitä tehdään pitäisi tehdä rentona. Sitten se on sitä kymppiä. Jännitys pilaa kaikesta kaiken kaikilla. Eli ei muutakuin passagetreenejä taivutuksineen korvat muhun päin, voisi kiteyttää ;)
Hansu on niin älyttömän terhakkaana aina tekemässä kaiken hetipoisaltanytäkkiä. Hansu on parhaimmillaan kun se laiskituu! Kuulostaa hassulta mutta niin se vain on.
Ajattelin kyllä jatkossakin käydä Rusalla treenaamassa... Talvella voi olla vähän kysymysmerkkinä miten maneesivuorot siellä oikein menee, onko edes mahdollista ängetä sinne? Mutta ainakin näin kesällä VÄHINTÄÄN kerran kuussa kun pääsisi tuonne niin saisi treeniin lisää potkua. Kerran viikossa on kotona valmennukset.

Tässä lopuksi vielä kotona yksi pätkä sulkutaivutusta, Alkaa löytymään jo tahdin säilytys siinä ja taivutus! Tulevaisuudessa vielä lisää ristiaskelta ja taivutusta, mutta siihen tietty kokoamisastetta tarvitaa vielä lisää. :)
Koitan nyt aktivoitua videoiden kanssa! Niitä niin moni aina pyytää. Ongelmana on vain kuvaajien saaminen.


15. kesäkuuta 2018

Muutos kuvina 5 yo vs. 7 yo

Mitä mieltä jos alkaisin tänne bloginkin puolelle jakamaan Hansun muutos ja kehityskuvia aina tietyin väliajoin? Instagramiin näitä aika paljon jaankin mutta en ole tainnut tänne ihan niin samaa tahtia?

Välillä vertailen aina ihan siihen lähtötilanteeseen kuvia ja sitten tyyliin vuoden välein ikäkausittain. Tai vaikka jos huomaan että on tapahtunut joku selvä muutos.
Tämä kuva kuitenkin on nyt se tämänhetkistä tilannetta parhaiten kuvaava.

Ylemmässä kuvassa Hansu siis ensimmäisiä kertoja kun sillä ratsastin, eli aikalailla toukokuu 2016 ja alla uusimmat kuvaukset valmennuksesta toukokuussa 2018.
 Siis koko hevonenhan on ihan eri! Olen jotenkin todella ylpeä tästä kuvasta. Oikeasti. Kerrankin uskallan kehua meitä ja itseäni että mieletön työ! Hevonen on nyt aikuistuneempi ja se alkaa näyttää täysikasvuiselta. Vielä se mun silmissä on ihan juniori, mutta kyllä pakko sanoa että fiksuuntuu kokoajan ;)

Taru Arola on kuvannut nämäkin kuvat. Jo Hertan kanssa Taru on ollut meitä kuvaamassa ekasta valmennuksesta koskaan mitä Hertalla menin ja vielä tänä päivänä hän jaksaa meidän mukana kiertaa kuvailemassa. Ollaan siis tutustuttu Hertan omistajan kautta, hän tykkää harrastaa valokuvausta ja jo silloin vuonna 2007 tuli mielellään meitä kuvailemaan ja sama meno jatkuu. :)
Tarulta löytyy mun kehityksestä hevosineni sellainen arkisto ettei tosikaan! :D


Tämänkin kuvan pohjalta haluan sanoa kaikille sen, että kehitystä tapahtuu vaikkei se siltä aina tuntuisi. Alamäkiä ja ylämäkiä tämä laji on pelkästään, harvoin tasannetta. Ottakaa itsestänne kuvia ratsailla ja laittakaa talteen ja vertailkaa niitä esim vuoden välein! Se asia mikä viime vuonna tuntui "tosi hyvältä" voi tänä vuonna kuvista katsottaessa näyttää "noh, ei niin hyvältä"... Eli kehitystä on tapahtunut. Ja jos tosiaan iskee se epätoivo että ette kehity, niin kun taas katsotte kuvia menneisyyteen, niin voitte jopa nauraa että näytätte paljon paremmalta kuin tuolloin! :D

14. kesäkuuta 2018

Vaihtoihin lisää vaihteita

Mun on pakko kirjoittaa näitä hyvin menneitä treenejä heti ylös, koska draivi on nyt kova! :D Tiedän että tämä kuulostaa ylenpalttiselta ja turhalta kehumiselta, mutta onpahan jotain mihin palata sitten kun tulee taas se huonompi ajanjakso. Ja niitähän meinaan tulee aina jokaiselle! Mutta ammattilaisten tavoin yritän opetella itselleni samaa ajatusmaailmaa kuin heillä; unohda epäonnistumiset, keskity onnistumisiin. 
Toki epäonnistumisista täytyy ottaa opiksi ja enemmänkin pohtia miksi näin tapahtui, mutta sitä ei saa jäädä surkuttelemaan ja vatvomaan. Onnistumisiin saa ja pitää jäädä kiinni. 

Noh, takaisin niihin otsikon vaihtoihin.
Hansun tilanne laukanvaihtojen kanssa on oikein hyvä, niin hyvä mitä nyt tältä kuumakallelta voi tässä vaiheessa olettaa. Se vaihtaa 99,9% aina puhtaasti. Se on minulle se tärkein asia. Pelkään vähän laukanvaihtoja opettaessa että hevonen oppii ensin epäpuhtaan vaihdon... Sittten siinä on hirveä työ opettaa epäpuhdas vaihto puhtaaksi! Hansu onneksi on kyllä oppinut suoraan nyt puhtaan vaihdon, mutta hyvin hyvin tarkkana olen saanut itse olla. Molempiin suuntiin vaihdot tulee puhtaasti, toki toinen suunta on hieman kireämpi kuin toinen, mutta PUHDAS! Ja tämä on täysin normaalia.
Tämän hetkinen agenda on siis saada vaihtoja vähän muokattua paremmiksi. Edelleen Hansulla voi olla skaalaa laukanvaihdoissa pienestä, nopeasta ja ahtaasta todella rauhalliseen ja isoon hyvään keinuvaan vaihtoon. Väitän kuitenkin että kun se on vielä niin nuori, niin vaihtojen laatu riippuu täysin sen a) tasapainosta vaihdon hetkellä ja b) sen mielentilasta. 
Jos Hansu on rauhallisella tuulella eikä se ota kierroksia, vaihdot ovat hyvinkin levollisia ja helpon näköisiä. Jos Hansu sitten kuumenee (mitä se toki vielä innokkuuden vuoksi tuppaa tekemään jos vaihtoja tekee liikaa) niin se alkaa vähän esittää teatraalisia vaihtoja, jossa etuosa kauhasee kuin Totilas konsanaan ylöspäin mutta takaosa tekeekin nopean ja pienen vaihdon. Noh, puhdas on, mutta "eksoottinen" voisi olla kuvaileva sana!

Eilisessä valmennuksessa sitten käytiin läpi heti alkuun vaihtoja! Jopa sillä riskillä että se vähän kuumenee mutta suunnittelimme tehtävät ja sitten varasuunnitelman JOS se meinaa kuumua liikaa, niin meillä on joku mihin palata ja vähän narrata sitä. Tää on niin uskomatonta miten älykkäitä ja nopeaoppisia hevosia nämä on. Täytyy oikeesti miettiä mitä tekee, nämä lukee ja oppii virheliikkeitäkin ihan vaan ratsastajan huolimattomuudesta. 
Oli kuitenkin ilo huomata että koko tunnin aikana Hansu ei kuumunut k-e-r-t-a-a-k-a-a-n!!!
"Kyllä sekin vaan rupeaa jo aikuistumaan!" tokaisi valmentajakin! :D
Ensin aloitettiin niillä vaihdoilla mitä teen itse. Eli vastalaukasta myötälaukkaan ympyrällä, sekä täyskaarron kautta suunnanvaihto ja samalla vaihto. Ei kuumumista, toinen vaihto oli kyllä jo vähän Hansulla ennakoinnissa, joten jatkoin hetken vastalaukkaa ja vaihdoin myöhemmin sitten kun Hansu lopetti vaihtoavun odottamisen. 

Kuvat c Taru Arola
Vastalaukasta myötälaukkaan ympyrällä on Hansulle helponta vaihtaa. Tämä johtuu ihan vain siitä että saan sen helpommin suoraksi ulkolavastaan (eli vastalaukassa se on sisällä oleva lapa) jolloin hevonen suora ja vaihto tulee helposti. 

Sääntö numero 1. vaihdoissa kuumalla hevosella:
 Vaihda vasta kun tilanne on oikea. 
Vaikka ensin suunnittelisin että "vaihdan laukan pisteessä X". Alan toteuttaa tehtävää. Hevonen kuitenkin vaistoaa että kohta vaihdetaan ja alkaa esittää omia liikkeitä väliin/ennakoimaan ihan liikaa josta seuraa kuumeneminen. Vaihto ei voi olla hyvä tällaisesta. 
Tärkeää tässä vaiheessa on luopua siitä omasta suunnitelmasta. Sanoa hevoselle "Hahha, eipäs muuten vaihdetakaan. Jatketaankin vastalaukassa". 
Kun hevonen rauhoittuu ja jatkaa normaalia laukkaa eteenpäin unohtaen vaihdon, voi ratsastaja sitten vaihtaa! Valmistelujen kautta toki, mutta tällöin vaihtoon tulee onnistuminen suuremmalla todennäköisyydellä kuin siitä tyrät rytkyen esitetystä laukasta. 
Eli aina ole valmis muuttamaan jo ennalta suuniteltua! Sä et ole kouluradalla missä asiat pitää esittää tietyssä pisteessä. Sä voit kotona aina lykätä tehtävää parempaa aikaa varten jotta siitä tehtävästä tulee hyvä. 

Sitten alettiin vaikeuttamaan. Tehtiin kolmikaarista kiemurauraa jossa jokaisen kerran keskilinjaa ylittäessä tehtiin laukanvaihto. Hansu suoritui ihan mallikkaasti, mutta vaihtoihin tuli isompia variaatioita. Se vähän koitti lähteä ennakoimaan tulevaa vaihtoa jo mun käännöksesta, joten sitten täytyi taas vaihtaa suunnitelmaa, saatoin jättää kokonaan vaihdon tekemättä ja meninkin vastalaukassa seuraaman kolmikaarisen kaarten! Hahha, siitäs sait Hansu, kantsii vaan keskittyä kuuntelemaan mua ;)
Vaikeutettiin vielä lisää onnistuneen kolmikaarisen jälkeen ja tehtiin nelikaaristakiemuraa vaihtaen! Enpä ole koskaan tehnyt mutta niin vain Hansun hermo riitti siihen! 
Tärkeämpää oli aina kaarteissa myötälaukassa tehdä SAIRAASTI ulko-ohjalla puolipidätteitä ja SUORISTAA Hansu. Tein koko myötälaukkakaarteen rauhallista laukkaa "sarjatulituksella" ulko-ohjan puolipidätteitä. Varmistelin että Hansun ulkolapa (mikä etenkin oikeassa laukassa karkaa ulos) pysyy linjassa ja hevonen suorana. Kun laitoin Hansun keskittymään tähän ulko-ohjan kuuntelu tehtävään, se unohti kokonaan laukanvaihdot siinä välissä ja ne olivat tosi rauhallisia! Se ei kuumentunut enää yhtään vaihtoihin, vaan keskittyi tähän uuteen tehtävään eli "kuuntele ulko-ohjaa ja odota odota odota". Juuri tätä tarkoitan että pitää olla näiden kanssa nero. En voi hiillostaa sitä säätelemällä vaihtoja, vaan mun täytyy keksiä jokin muu asia, ja itse vaihdosta tulee vaan "noo tehdään se siinä sivussa". Hansu ei ressannut yhtään vaihtoa kun vaadin siltä jotain ihan muuta. Ja se joku ihan muu oli vain keskittyminen 100% siihen suoruuteen... Ei sen kummempaa... 

Kokorataleikkaalla Hansun vaihdot ovat vaikeimmat, koska siinä se nimenomaan ennakoi. Sehän on kouluradalla esitettävä kuvio, joten sitä pitää treenata, mutta taas mun täytyy miettiä miten treenaan sitä ilman että se oppii ja tietää ja alkaa jo kokorataleikkaalle kääntyessä ennakoimaan ja vaihtamaan sarjassa... Noh, johan keksittiin juksaaminen ja tehtiin kokorataleikkaalla vaihdot vastalaukasta!
Ei tullut ennakointia ja kaikenlisäksi vastalaukassa hevonen yleensä joutuu ottamaan ratsastajalta enemmän tukea selvitäkseen paremmassa tasapainossa, joten nyt Hansukin otti ilomielin mun avut vastaan ja tultiin oikein hyvät vaihdot kokorataleikkaalla vastalaukasta ilman kuumentumista ja ennakointia. Olipas voittajafiilis! :D

Toki tämä muutetaan myötälaukaksi kisoja ajatellen, mutta kun ei sillä ole oikeasti väliä kummassa laukassa tulet, se on ihan sama linja ja kuvio ja kysymys on siitä että hevonen kuuntelee ratsastajaa, ei se kummassa laukassa kuvion teet. 
Lopuksi tehtiin vielä ravityöskentelyä avossa ja vastataivutuksessa. Vasen kierros edelleen vähän kankeampi avossa (pakko kääntää voltit alle ennenkuin lähden avoon, jotta saan taivutuksen oikeasti paremmaksi) mutta oikealle jo varsin mallikasta menoa. Iloista oli huomata että Hansu ravasi TAVALLISTA ravia, eikä sitä maailmanluokan "totilasravia" mitä se niin innoissaan tuppaa esittämään. Hassua että miten voikaan olla "tavallisesta" liikkeestä niin iloinen. :D Mutta kun on hevonen joka tekee aivan liian täysillä töitä...
Vasemman kierroksen työskentelystä lopuksi tosiaan vaihdettiin oikeaan kierrokseen ja välissä kokeiltiin lisättyä ravia. Jotenkin ei Hansu ihan ollu terässä ja lisätty ravi lähti ihan liikaa huitomaan etusilla takasten jäädessä "ylöspäin" eikä työntäen alle. Hansu jopa painoi kädelle ja vähän "ryösti" lisäykseen, se kun niin tykkää niitä tehdä, mutta selkä ei tullut mukaan. Otettiin askel taaksepäin ja työstettin avot ja vastataivutukset oikeaan ja lopuski tultiin vain keskiravia diagonaalit. Sain paremmin lopuksi selän mukaan ja Hansu kantoi keskiravissa itsensä paremmin joten se oli paremmin esitetty. Voi olla että H oli jo niin väsynyt ettei se enää vain jaksanut työntää lisäykseen asti, joten otettiin vähän takaisin ja tehtiin vain maltilliset keskiravit, niin "isona" mitä selkä ja takaosantyöskentely antoi myöden. 

Oikein hyvä reeni taas! Nyt vaan tosiaan täytyy nauttia näistä ja odotella sitten taas niitä huonompia päiviä. :D
Kisojakin (harkka?) koitan etsiä, mutta ärsyttää tuo Kipan toiminta... En pääse edes selailemaan kisoja joten tyydyn puskaradioon ja ajattelin mennä jotain harkkakisoja drive-in meiningillä! Katsotaan koska Kipa rupeaa toimimaan niin voisin harkita jotain pikkukisoja koska sitä kisameininkiä pitäisi vähän päästä Hansulle taas tutustuttamaan.
Ainakin Hyyppärän kentällä saa mennä ilmaiseksi, joten varmaan ajelen sinne pitämään harkkakisoja itselleni :P


Vaihdoin myös kuolaimen takaisin nivelestä oliivirengas kolmipalaan, Hansu on sillä paljon parempi! Parempi muoto etc... Ei taida nivel olla ihan paras Hansulle siis...

Tätä ratarutiinia pitäisi saada lisää... Ajattelin että käyn ajelemassa Hyyppärän kentälle kouluaitojen sisälle silloin tällöin! Teen itselleni leikkikisat, verkkaan muualla ja sitten kouluaitojen sisälle tekemään joku rata ;) Eikä maksa mitään!






11. kesäkuuta 2018

Hiekkakakkujen kasaamista

Ratsastaessa kiinnitän huomiota hevosella kuin hevosella siihen kuinka keskellä "se on mua". Toki itse täytyy istua keskellä, mutta heti kättelyssä tunnustelen onko hevonen keskellä. Kaatuuko se jompaan kumpaan suuntaan? Tuntuuko se suusta tasaiselta vai painaako/on tyhjä jommalle kummalle ohjalle?

Se mitä suussa tapahtuu ja tuntuu on kaikista helpon huomata, mutta vastaus ei löydy suusta vaan kropasta. Jos hevonen vaikka painaa vasemmalle ohjalle, se usein nojaa koko kropastaan vasemmalle. Toki joskus voi olla niinkin että hevonen on hyvinkin kevyt edestä mutta tuntuu että se valuu jompaan kumpaan suuntaan.

Aina kun ratsastan, "työnnän" hevosen keskelle, "pois pohkeiden päältä". Vai miten tämän mielikuvana nyt sanoisi. Sen täytyy väistää yksittäistä pohjetta oikealle tai vasemmalle ilman että mun täytyy yhtään puskea. Yleensä teen ympyröillä avoa/väistöjä, jossa suorastaan väistän sisäpohjetta kohti ulko-ohjaa. Sisäpohje väistättää ja "työntää" lapa-alueen ulospäin mutta ulkona onkin ulkotuki joka nappaa tämän "energian". Hevonen ei saa väistää ulkoapuja päin vaan sen täytyy seurata ulkoapuja. Aikansa kun hevosta "työntelee" lapa-alueelta, se alkaa nostaa ja kantaa sitä. Ikäänkuin lapa-alue jää keskelle hevosta ja hevonen taiteilee mun pohkeiden välissä. Ei nojaa kumpaakaan, vaan "väistää" niitä, pysyy niiden välissä.

Yleensä ravissa saan parasta ravia kun teen volttikahdeksikkoa, jossa etenene lievässä väistössä ulospäin. Huolehdin että ulkolapa ei karkaa, sen olen blokannut itselleni, mutta sisäpohje väistättää ja "työntää" sisäkylkeä pois sisäpohkeen päältä. Ja suunta vaihtuu välissä, ja suunnanvaihdossa heitän hevosen väistöstä väistöön. Hevonen on ikäänkuin koko ajan mulla pohkeiden välissä ja pallottelen sitä siinä. Jos hevonen lähtee puskemaan jompaa kumpaa pohjetta päin, käytän jalkaa enemmän. Jos on raippa mukana, kosketan raipalla lavalle, ja tämä usein auttaa monia hevosia hahmottamaan että se on ne lavat mitkä pitää kantaa.

Palatakseni yleiseen ongelmaan monella, eli jommalle kummalle ohjalle jakautuu liikaa painoa verrattuna toiseen. Jos esimerkiksi vasen kätesi on pumpissa kun hevonen nojaa koko 600 kilollaan siihen, ei auta vetää itse vastaan tai "irrottella" ohjasta. Voimannostossa häviät hevoselle aina. Hevonen täytyy saada pois röhnöttämästä sun vasemman pohkeen päältä. Raippa vasempaan käteen avuksi ja raippaa mieluummin koskettaa lavalle kuin pohkeen taakse. "Kerrot" hevoselle että tahdot siirtää lapaa pois sun vasemman pohkeen päältä raipan kosketuksella. Raipalla  voi ikäänkuin osoittaa sormella ja näyttää hevoselle mihin haluat vaikutusta.
Pohje tekee töitä ja vie hevosta pois sen päältä. Tee pohkeenväistöä, sillä se nimensä mukaisesti väistää liikettä pois pohkeen päältä.
Se, että hevonen nojaa vasempaan ohjaan, tarkoittaa sitä että se nojaa vasemman kyljen päälle. Ratsastajan täytyy siirtää hevosen painoa pois vasemmalta, pois sieltä "vasemmalta ohjalta". Eli pohkeet joutuu tekemään enemmän töitä, ei käsi.

Tällä harjotteella kuvailisin tekeväni hiekkakakkua. Hevonen on neliskanttinen hiekkakakku ja kun jostain hiekkakakun reunoilta alkaa hiekka valumaan, eikä pysy linjassa, kasaan hiekkaa uudelleen tueksi sieltä valuma-alueelta. Edestä, takaa tai sivuilta, jos jostain hiekka lähtee valumaan, ratsastaja kasaa sen valuneen hiekan takaisin niin kauan kunnes hiekkakakku pysyy ja säilyttää muotonsa.
Hevonen ei voi ravata isoa ja hyvää ravia takaa eteen kohti tuntumaa, jos sen lapa-alue ei ole keskellä. Liike-energia katoaa jommasta kummasta lavasta avaruuteen vaikka kuinka takajalat syöttäisi sitä lisää. Liike-energia pitää napata "molemmille ohjille talteen" eli hevosen tulee olla suora.
Tähän vinouteen olen itse todennut parhaimmaksi juurikin väistättelyt ja avot jotta saan lavat hallintaan, takaosa kyllä tulee perässä kun lavat on suorassa. Voisin ajatella sen niin, että hevonen on kuin takavetoinen auto. Takarenkaat työntää vauhtia lisää, mutta jos eturenkaat on vinossa, niin herkästi lähdetään sladiin ja perä heittelee miten sattuu. On turha kuitenkin korjailla sladissa takaosaa, vaan auto saadaan takaisin hallintaan kun eturenkaat kääntää oikeaan asentoon... ;)


Kyran klinkalla tehtiin Hansun kanssa paljon väistöjä ympyrällä ulospäin. Pois sisäpohkeen päältä. Toimii myös silloin jos hevonen jää leijumaan askeleessa etkä pääse siihen jalalla käsiksi. Vie se väistöön niin kummasti tulee jalat taas ratsastajan hallintaan kun hevonen tippuu pois kuviokellumasta.

Molemmat kuvat c  Taru Arola