Kootussa Ravissa

31. lokakuuta 2013

Ihana Hjärta!

Onneksi pääsin tänään päivällä ratsastamaan kun oli niin nätti kelikin ja kenttä kuivunut! Se kyllä kuivaa sitten niin nopsaan, yhtään ei ollut kamat kurasia enää.

Ajattelin alunperinkin mennä taas pelkät nivelet päässä. Vaihdoin suitset jossa on remonttiturpis, koska mielestäni Hertta on sillä toiminut vielä kivemmin kuin tavallisella turpiksella. En vain pitkään aikaan ole sitä käyttänyt, joten nyt otin sen taas käyttöön. :)
Kuntoon laittaessa keksin että kokeillaanpaan PITKÄSTÄ aikaa gramaaneja. Olen mennyt Hertalla viimeksi gramaaneilla varmaan silloin kuin se vieroitettiin varsastaan, eli 5 vuotta sitten... Olen pitemmän aikaa halunnut Hertalle vähän enemmän ajatusta "nenä eteen" ja vähän sitä niskaa alemmas. Kisamuoto on toki erikseen, mutta siinäkin on kuitenkin ideana se, että se ei nostaisi kokoaviin temppuihin itseään niskasta ja laske selkää (sillä sehän ei ole kokoamita nähnytkään) . Päätin kokeilla auttaisiko gramaanit Herttaa ajattelemaan enemmän pyöreämpää ylälinjaa. Herttahan on vähän turhan herkkä gramaaneille, sillä ei voi tosiaankaan ratsastaa liian lyhyellä gramaanilla vaan aina täytyy mennä gramaani löysällä! Se voi saada "vetopaniikkeja" ratsastaessa jos se vaikka pelästyy jotain, nostaa päänsä, mutta gramaani ei annakkaan sen nostaa päätä, niin se saa vetopaniikin. Näin on meille käynyt joskus. Herkkä tamma... :P

Onneksi kuitenkin testasin!
Halusin heti alkujumpan jälkeen testata että saanko helpommin säilytettyä ylälinjan rentouden myös kun teen esim piaffia ja piruetteja.
Aloitin piaffeilla ja oikein halusin että se istuisi enemmän takaa ja vaikka vähän etenenisi siinä. H kyllä menee hyvin paikallaan piaffia, mutta jos ei kanna tarpeeksi/voima uupuu niin lähtee ajattelemaan liian taaksepäin ja melkeen jopa saattaa mennä oikeasti taaksepäin. Nyt piaffi tuntui tosi hyvältä! Katselin varjosta ja näytti paremmalta siinäkin. Tuntui oikein siltä että istuisin korkeammalla selän päällä, enkä notkoselän notkossa! JES! Tein pari siirtumistä myös passage-piaffe koska se tuntui nyt säilyttävän rentouden ylälinjasta, jolloin se ei vaan jäänyt killimään passageen "niska ylhäällä ja selkä alhaalla"- meiningillä, niinkuin se yleensä tarjoaa.

Piruetit kokeilin myös niin, että ensin laukkasin tosi reipasta laukkaa ympäri kenttää. Pikkuhiljaa aloin kokoamaan laukkaa, mutten tehnyt varsinaista terävää siirtymistä, vaan lyhensin hiljakseen. Aloitin työskentelypiruetilla isommalla pääty-ympyrällä ja tein siinä vähän vaihteluja piruettilaukka-askelissa ja takaisin koottuun laukkaan. Näitä siirtymisiä kun tein tarpeeksi monta niin H alkoi oikein nousemaan edestä ja istumaan takaa, mutta säilytti samaa aikaa niskan alhaalla!!! Mieletöntä! Sitten kun se teki piruetti laukkaa tässä muodossa, niin aloin vasta sitten kääntämään ja tein oikean piruetin. Oikealle tuli tämä varsinainen piruetti paremmin kuin vasemmalle, mutta siirtymiset isommalla ympyrällä työskentelypiruetissa oli molemmat tosi hyviä. Nyt pirutetit tuntui 500 kertaa paremmilta kun se kantaa mua ja tuntuu että mä nousen ylös kun selkäkin nousee ylös! Ihanaaaa!!! :)) Nää on näitä oivaltamisen tuntemuksia!

Tosi hyvä mieli tuli, kun tämä tapahtui a) ilman kankia b) ilman kannuksia c) ilman raippaa. :)
Niin helppoa sen pitäisikin olla, että ihan pienillä avuilla tapahtuu, eikä tarvita vahvoja kuolaimia tai hirveetä patistusta! Hevonen vain tekee!

Lopuksi kokeilin vielä sarjavaihdot. H alkoi aluksi vähän kuumenemaan niissä, joten ihan vain rauhottelin äänellä ja otin vähän takaisin laukkaa ja kokosin enemmän. Rikkinäisiä vaihtoja ei tullut ollenkaan, mutta laskuvirheitä, kun H joka vaihdon jälkeen vähän "lähti" alta. Mutta kun kokosin ja rauhotin, niin tuli kakkosiin asti tosi tasaset ja hyvät rennot vaihdot! Jos se säilyttää ton rentouden ja kokoamisen, voin alkaa ajattelemaan vaihtoja joka-askeleella jo kohta.

Poni oli ihan väsyksissä, vaikkei menty kuin reilu puolisen tuntia. Tälläisiä niitten treenien pitäisi meillä aina olla. Ensi kertaa odotellessa...
Hertta maaliskuussa 2012. Näin se nousee edestä ja laskee painonsa takajaloille... ;)
Vielä muistutuksena kaikille lukijoille, että huomenna on tosiaan Keravan Horse & Riderissa Halloween shoppailut, lisätietoa edellisestä postauksesta. Jos et pääse paikan päälle niin kannattaa käydä tsekkaamassa verkkokauppakin, sillä VAIN perjantaina tehdyistä tilauksista saa KAIKISTA tuotteista -15% alenuksen jos käytätte alekoodia Halloween13 :) Alennus ei koske rehuja. 

Loppukevennyksenä. Mikäs on teidän hevosenne latinankielinen nimi? ;) Hertta taitaa olla Equus trottus horrendous...




30. lokakuuta 2013

Halloween kekkerit Keravalla!

Meitsi on suuntaamassa ensi perjantaina, eli 1.11 Keravan Horse & Rideriin Halloween pippaloihin. :) Liike on poikkeuksellisesti auki 10-20 ja itse ainakin olen menossa sinne iltasemmalla, sillä klo 18-20 on pientä tarjoiltavaa tiedossa, eli ei muutakuin suut makiaks! ;)

Toki koko mesta on taas täynnä huipputarjouksia, mm. suitset -20%, sekä erä vaatteita edulliseen hintaan, Hilton Herbs tuotteet -15% ja pipot -20%. 
Jos siis suitset vetelevät viimeisiään tai pää uhkaa kohmettua talven tullen, niin Keravalle vaan tsekkaamaan alennettuun hintaan suitset ja pipot!

Pitää nyt vielä mainita että taas on järjestettynä myös arvonta! :)

LISÄYS! : Jos et pääse paikan päälle, niin perjantaina on myös verkkokaupassa KAIKKI tuotteet -15% (paitsi rehut)! Muistakaa laittaa tilauksen yhteyteen alekoodi Halloween13 


Nähdään Keravan Horse & Riderissa!


Ps. Hertta oli tänään oikein mukava! Tuuppasin ensin itse kanget päässä sillä, oli tosi herkän oloinen heti kättelyssä. Kaverini meni myös selkään ja kivalta näytti ja taisi ihan tykätäkkin Hertasta. Kuka nyt ei... ;)

29. lokakuuta 2013

Myrsky 1 - Norppa 0

Tänään tapahtui syksyn ensimmäinen nöyrtyminen kelien suhteen! Jätin siis ratsastamatta vaikka suunnitelmissa oli uhmata pimeyttä ja kuraa. Pääsin siis VASTA klo 18 Yliopistolta ajelemaan ensin kotiin ja sitten siitä suoraan tallille ottaa heppoja sisään. Ajattelin että otan ensin hepat sisään ja annan Hertan syödä hetken ja sitten lähden yksin pimeeseen ja märkään ratsastamaan, ettei Hertalle tulisi vapaata, sillä se nykyään tuppaa olemaan aika jäykkä ja "inhottava" ratsastaa vapaiden jälkeen. Ei nouse energia päähän, mutta vanheneva mamma tuppaa jäykistymään, ja sillä jää tarhassa-möllötys-moodi päälle, eli ei mielellään lyhennä itseään ja menee selkänotkolla ja pitkänä. Aina on tuplaten töitä jos sillä on ollut vapaata.

Noh, tallille saapuessani alkoi sataa vaakatasossa vettä ja kamala tuuli heitteli mun sadetakkia. Otin kiireenvilkkaa kaakit sisään (ihanaa, märkiä loimia ja hevosia) ja putsasin tarhat (meillä tosiaan joka päivä putsataan tarhatkin) jonka ansiosta olin itse ihan litimärkä jo ratsihousuista, sillä sadetakki ei ylttänyt reisille asti. Silloin päässäni napsahti ekaa kertaa tänä syksynä: "En varmana mee tänne ratsastamaan! Mä lähen himaan". Uskon että Hertta oli ratkaisuun tosi tyytyväinen. Noh, minähän olen heti huomen aamulla tulossa ratsastamaan, joten minä siinä kärsin.
Vielä en ole päättänyt menenkö kanget päässä vai nivelillä. Olen nyt mennyt enemmän nivelillä kun ei ole kisoja, tekee hyvää vaihtelua ja on mun mielestä kiva pitää hevosen suu "elävänä" kaikille kuolaimille, eikä niin että tottuu vaikka pelkästään kankiin. Mahdollisimman kevyillä kuolaimilla toimiminen on mun mielestä tärkeetä. Toki kisakaudella tuppaa menemään enemmän kangilla, mutta nyt tosiaan kun ei niitä ole, niin on hyvin aikaa mennä miten huvittaa.

Vaikka periaatteessa menen kelissä kuin kelissä ratsastamaan, niin nyt ei pinna kestänyt enää. Ihan tarpeeksi tuli kiroiltua ja raivottua kun pimeessä yritin paskoja kerätä ja samalla olla sotkeutumatta sadetakkiin ja bludaamasta itseäni vesilätäkköön. Antaa olla! Huomenna uusi yritys! Nyt taidan avata telkkarin ja katsella Rillit Huurussa ja Simpsoneita, samalla kun sade piiskaa ikkunoita selän takana. Koulukirjat ja lopputyö huutelee tossa vieressä, mutta niiden aika on joskus toiste... ;)

Tässä vielä muutama kuva viikon takaiselta pikaratsastukselta.  Päivämäärä on siis 17.10 lauantai (eli HIHS viikonloppu), jolloin oli pakkasta ja kenttä hivenen kohmeessa. Kuvissa voi näkyä välillä vähän valkoista reunoilta, josta kenttä oli jäässä mutta muuten se oli sulana niin pystyi vielä menemään. Hauskaa tosiaan, että tänään on +10 lämmintä ja sataa kaatamalla, kun taas tuona päivänä kun kuvat on otettu oli +-0 ja ehdin ratsastamaan vain 15 minuuttia kun tuli KARSEE lumisade ja lähdettiin karkuun talliin ettei kuvaajan kallis kamera mene pilalle. Eli todellakin me maneesittomat mennään kelien armoilla ja ne kelit voi olla mitä vaan! :D
C Janna-Mari Pehkonen

c Janna- Mari Pehkonen

Hyvin nostaa H mahaansa, on sillä siis jotain vatsalihaksia! ;) Voisin opetella pitämään kunnolla ohjastuntumaa... C Janna- Mari Pehkonen


Piaffia, pikkuhiljaa se sieltä lyhenee. :) C Janna-Mari Pehkonen

Lisää passagen reenausta C Janna-Mari Pehkonen

PS. Kiitos kaikille lukijoille jotka vastasitte ikä kyselyyn! Tuloksista päätellen lukijoiden keski-ikä on melko nuorekasta! :)

27. lokakuuta 2013

Kisakausi 2013

Nyt kun ei ole enää kisoja, niin on hyvä hetki tarkastella kulunutta kautta. Äkkiseltään voin sanoa, että tämä kausi meni paljon paremmin kuin edellinen!

Jos rankingpisteitä katselee niin nehän ei sinäällään päätä huimaa. Aluerankingissä taidan olla sijalla 7 tms, ja kansallisessa rankingissä en edes tiedä. Silti koen kauden onnistuneeksi, eikä rankingiä pidä tuijottaa liikaa.
Oletusarvo oli, että tämä kausi tulee olemaan melko "huono" sillä tällä kaudella meidän pitäisi alkaa kisaamaan Va A/PSG ratoja, eli kyseessä on tason nostaminen. Tällöinhän ei voi olettaa että ruusukkeita tulee kotiin samaa tahtia kuin aiemmalla tasolla.

Yllätyksenä kuitenkin onnistuttiin tuomaan ruusukkeita kotiin silti mukavasti varsinkin Va B luokista! Sinne mahtui monta sijoitusta niin alue kuin kansallisellakin tasolla, ja jopa se yksi ihana voitto Ypäjällä, sekä Ypäjän Senioriderbyssä sijoittuminen kovassa joukossa. Vielä ihanampaa oli se, että PSG radat sujui heti kättelyssä paljon paremmin kuin esim. pari vuotta sitten Va B:tä aloitellessa vastaavassa tilanteessa. Aina kun ollaan nostettu tasoa, ollaan lähdetty ns. pohjalukemista parit ekat kisat. PSG radoilla kuitenkin lähdettiin heti 60% tuntumasta, ja saatiin jo tälläkaudella nostettua niitä 62 ja jopa 63 prosentiin! Tämä antaa paljon uskoa ensikaudelle. Enää vain lisää hiomista ja erityisesti laukan kokoamisasteen säilytystä enemmän, niin meillä tosiaan voi olla mahdollisuuksia kerätä sijoituksia myös PSG radoista! Kovaa vaan treenataan talvi! :)

Kauden kohokohtia voisin sanoa olevan tosiaan Va B luokan voitto ja Senioriderbyn sijoitus. Suurin "voitto" oli kuitenkin Vihdissä kauden päätös PSG voittoon, sekä PSG debytoinnin tuloksena sija 3 Järvenpäässä heti kättelyssä. Myös Ypäjän PSG kansallisissa kisoissa melkein kärkikahinoihin sijoittuminen oli ihana tunne. Silloin tajusi, että meilläkin on mahdollisuutta pärjätä hienojen hevosten seassa, jos vain tehdään vielä lisää töitä, sillä kahden ulkomaalaisen arvostelut olivat kyllä tsemppaavia. Me ollaan kuin junioriratsukko muiden seassa, ainakin välillä tuntuu siltä. Meinaa aina iskeä paniikki verryttelyssä kun katsoo muita...
Mahtui kauteen niitä pohjalukemiakin.
Suurin pettymys oli tälläkin kaudella aluemestaruudet. Siis joka vuosi H on ollut aivan kamala juuri aluemestaruuksissa! Syystä tai toisesta. Saatiin tänä vuonna hikiseen 60% ja sijoitus oli 10. yli 30 lähtijän joukosta. Ei sinäällään sijalukuja katsoessa paha tulos, mutta REILUSTI alle meidän oman tason tuo 60%. Ja se oli ihan aiheellinen prosenttiluku. Ei sillä kyhnytyksellä olisi saanutkaan antaa enempää. Aina "tärkeät" kisat me mokataan. Toisaalta, tämä aluemestaruus käytiin seuraavana päivänä Ypäjän hyvin menneen PSG radan jälkeen, joten olin niin tyytyväinen vielä PSG rataan, ettei haitannut yksi alue Va B.

Yksi mukava kokemus oli myös joukkumestaruudet HyvUran tiimissä. Hertan kanssa tuli ihan kiva rata vaikka melkein unohdin radan kerran ja sain siitä miinuksia. Tiimin muut jäsenet olivat alle 17 vuotiaita, nuorin taisi olla vasta 13, joten meillä oli tosi junnujoukkue ja silti pärjättiin ihan kivasti! Yhdellä joukkueen jäsenellä oli hevonen ollut vasta 2 kuukautta, joten on sanomattakin selvää että vielä on uusi tuttavuus kyseessä. Joukkueena oltiin loppujen lopuksi 7. sijalla, mutta ensi vuonna sitten kokeneemmalla joukkueella uudestaan, kun me kaikki treenataan lisää! ;)

Ensi kaudelle sitten tähdätään enemmän Va A/PSG ratoihin ja jätetään nuo Va B radat pois. Tietenkin jos lähitallilla on kisat jossa on Va B ja muita kisoja ei ole tiedossa, niin voihan sitä virettä ylläpitää niillä, mutta pääsääntöisesti ei niitä enää mennä. Tarkoituksena on ottaa myös Inter I kokeiluun ensikaudella jos kaikki menee hyvin ja saadaan laukkaohjelma sujuvammaksi. Raviohjelmaltaan Inter ei ole juurikaan vaikea meille, mutta jos laukkaohjelmassa en saa säilytettyä sitä koottuna, niin aika kusessa ollaan radalla sitten! Ja, ken tietää, mun salainen haave, eli Small Touriin osallistuminen saattaisi toteutua jo ensi kaudella...? ISO ehkä. Mutta ainakin JOSKUS.
Iloisin mielin ja toiveikkaana treenataan nyt talven yli ja odotan innolla ensi kautta. :)

Joukkuemestaruudet palkintojenjako c Taru Arola

Kangasala , kansallinen Va B pros 65% c Janna Pehkonen

Kangasala , kansallinen Va B pros 65% c Janna Pehkonen

Alue Va B Laaksolla. Tammapäivät.. :)

Alue, Laakso Va B. c Essi Ojala

Saakoski, kansallinen Va B, c Janna Pehkonen

Saakoski, kansallinen Va B, c Janna Pehkonen

Tampere Dressage Festival, PSG, c Janna Pehkonen

Järvenpää alue PSG palkintojen jako, kolmas sija.

Järvenpää alue PSG. Sarjavaihdot... ;) Ei sijoituttu... :D

Ypäjä kansallinen Va B 65% 

Vihti DC, PSG 63,16% voitto! Piruettia
Vihti DC, PSG


25. lokakuuta 2013

Kuvatonta valmennus löpinää

Onneksi pääsin taas pitkästä aikaa Hyyppärään vähän tunnille. Siis helkkari! Jotenki saan vaan lisäpuhtia ahertamiseen että pääsisi mahdollisimman pitkälle! Yksikin pieni kehu, niin meikä on ihan taivaissa :D Harmi vain kun sieltä yleensä tippuu kovaa vauhtia takaisin maan pinnalle, ellei jopa alle sen. Täytyy tosiaan pyytää tästä lähin aina joku kaatamaan hiekkaa mun kuopan päälle ja vielä hyppimään sen päällä etten nouse sieltä takaisin pilviin!

Noh, asiaan. Maneesissa siis mentiin kun kaikkialla alkaa jo niin märkää olemaan. Ei sillä, minä kyllä olen märässä tottunut rämpimään, olisin voinut kentälläkin mennä! Olisi ollut vähän enemmän tilaa, silla puolet maneesista oli varattu ratsastuskoulun tunneille, ja jouduttiin pitämään puolikkaalla maneesilla tuntia yhtäaikaa toisen valmennettavan ja valmentajan kanssa. Ei tullut törmäyksiä, mutta olihan se vähän huvittavaa kun maneesissa raikaa 3 eri opettajan ääni.

H tuntui heti alkuverryttelyssä tosi rennolle. Menin aika pitkällä ohjalla ja ajattelin vain, että se liikkuisi reippaasti eteen vähän pidemmällä muodolla. Tuntui kivalta, eilinen läpiratsastus teki siis ihmeitä taas, ei ollut yhtään niin jäykkä.
Aloitettiin hommat ihan kokoamalla käyntiä. Heti kun lyhennettiin muoto, H teki sen ainaisen temppunsa, eli nostaa niskaa liian ylös, jolloin selkä painuu alas. Me kun halutaan että se ajattelisi koko selkälinjan ylitse. Sainkin heti läksytyksen. Multa kysyttiin että millä lihaksella se hevonen taivuttaa itsensä ja menee peräänannossa niskastaan? No minä sanoin että vatsalihasten täytyy kantaa, jotta selkälihakset voivat olla rentoina. No joo, muttei vastannut kysymykseen.
- Millä NISKAlihaksella se kulkee niskastaan peräänannossa ja taipuneena? No ööööö...
- Mikä lihas kaulasta on supistuneena ja mikä lihas ojentuneena kun se on peräänannossa? No ööö...
 Sain kuulla myös  "sä oot ratsastanut satoja ratoja peräänannossa kulkevalla hevosella etkä sä tiedä mikä lihas siellä kaulassa on supistuneena ja mikä ojentuneena?". Vastasin että "alakaulaa me halutaan ainakin pois ja ylälinjaa ylös?". Melkein oikein.

Todellisuudessa, kun hevonen antaa periksi, ja kulkee koko selkälinjan yli, kaulalihaksistosta alakaula on supistuneena ja yläkaula ojentuneena. Siitä me saadaan se pyöreä niskalinjan kaari. Itse olen aina olen vain ajatellut "alakaula piiloon, yläkaula esiin ja pyöreäksi". Niinhän se meneekin, mutta mikä lihas supistuu ja mikä lihas ojentuu kysymykseen en silti osannut vastata?
En ikinä ole ajatellut asiaa noin, mutta nyt kun mietin sitä, sehän on aika loogista. Olen vain miettinyt asiaa koko hevosen kropan kannalta, mutten pelkästää kaulan kannalta.
 Mietitään vaikka Kyran luentoa pari kuukautta taaksepäin. Me halutaan hevosesta haitari, joka on alapuolelta supistuneena ja yläpuolelta venyneenä. Me halutaan kaarisilta. Tällöinhän hevosen "alapuolen lihakset" on supistuneena, eli lyhyenä ja "yläpuolen lihakset" puolestaan ovat ojentuneena, eli pidempänä. Tällöinhän se hevonen on "kaarisilta". Jos hevosen ylälihakset on supistuneena, se menee selkä notkolla ja selkälihakset lyhyenä ja kireänä. Ajatellaan samanlailla tämäkin kaulassa. Eli jos yläkaula on supistuneena ja alakaula ojentuneena, on kyseessä hirvenkaula, virkkuukoukku, WC-ankka... (rakkaalla lapsella on monta nimeä...)
Näin helppo asia, mutta en sitten voinut patistaa ulos ja ajatella loppuun? Vaikka "tiesin"? Aina olen ratsastanut tämä tavoitteenani, mutta sitten kun piti tarkemmin miettiä, että mitä siellä hevosen brachiosepalicus ja trapezius lihaksissa (etc...) tapahtuu tällä hetkellä, niin "öööö"...? Olen tyhmä.

Noh, se siitä. Tämän asian säestämänä tehtiin koko lopputunti hommia. Eli alakaula on supistunut jolloin ylälinja pääsee "selän yli" kauttaaltaan. Eli takaa kohti ohjaa. Lyhennän takaa, en edestä. Lyhennän takaa, kohti ohjaa, mutta annan sille tilaa edestä.
Ravissa tehtiin paljon työskentelyä pääty-ympyrällä josta aina välillä avotaivutukseen pitkälle sivulle. Tällöin erityistä huomiota taipumiseen. Avot tulikin aika kivasti. Hauskaa huomata, että aluksi avot oli meille vaikein liike vaativilla radoilla, nykyään se on jopa aika kivaa. Tehtiin pääty-ympyröillä paljon siirtymisiä ravi-käynti-ravi. Ei niinkään käyntiä jääty hiomaan. Ravissa piti ajatella taas takaa eteen. Sitten siirtyminen käyntiin, ja annetaan se pikkuhetki käynnissä oikein "provosoiden" tilaa edestä. Sitten kokoaminen ja takaisin raviin. Nämä siirtymiset olivat hyviä, sillä sain H:n luottamaan enemmän siihen että se tosiaan saa venyttää enemmän nenää eteen ja minä en vahingossakaan käynnissä jää vetämään sitä lyhyeksi. Mun ongelmahan on, että helposti "niputan" Hertan edestä, vaikken tätä tahalteen teekkään. Mun pitää uskaltaa antaa sen ajatella enemmän nenää eteen.

Laukassa tehtiin pääty-ympyrällä paljon koottulaukka-piruettilaukka-koottulaukka siirtymiä. Erityistä huomiota saatiin myös siihen, että istuisin enemmän takana, enkä lähtisi ylävartalolla liikaa heijaamaan eteen kootessa laukkaa. Istuisin sinne, minne haluan sen ottavan enemmän painoa, eli taakse. Jos haluan, että H istuu takalistollaan, niin istun itse taaemmas merkiksi hevoselle, että "istu täältä". 
Vaikein osuus oli perus koottu laukka, jonka pitäisi säilyä tasaisena koko ajan. Tahdin säilytys on siis ongelma, kun meillä voi olla se koottulaukka vielä vähän haparoivaa. Piruettilaukka tuli tänään oikein kivasti, mutta siihen siirtyminen takkuilee. Mä vähän yllätän Hertan niihin. Ensin tehtiin piruettilaukkaa vain pätkissä ympyrän kaarella, ja vasta sitten kun se polkee hyvin piruettilaukkaa, lähdettiin kääntämään oikeata piruettia. Tehtiin tätä pari kertaa molempiin suuntiin. Lopuksi tultiin puolikkaan piruetit samanlailla kuin ne tulee Pyhässä Yrjössä. Mun pitää opetella ratsastaa ne tuollain "ohjelmanumerona" yhtä hyvin kuin treenatessa. Helposti vain suhahdan sen läpi, ikäänkuin haluan äkkiä pois siitä.

Tässä on nyt koko talvi aikaa treenata sitä koottua laukkaa ja piruetteja. Vielä enemmän istumista takaa, varsinkin piruetteihin. Laatua vielä lisää liikkeisiin. Nythän ne temput sieltä tulee, mutta niihin pitäisi saada laatua.

Kuvia ei nyt tällä kertaa ole, vain ylipitkä stoori tarkasti selitettynä. Itse en jaksa tuota lukea, mutta toivottavasti te jaksatte ja saatte jotain ideoita omaankin ratsastamiseen! :)
Laitan tähän loppuun pari selkeää kuvaa havainnollistamaan sitä, mitä tarkoittaa YLÄ-, tai ALAmäkeen kulkeminen. Kuvien välillä on 2 vuotta aikaa! Huomaatte varmasti eron?

Ei näin...

...vaan mieluummin näin.


24. lokakuuta 2013

Liika vapaa = ei hyvä = enemmän hommia

Niin se vain on, että ei se mummelille tee hyvää, jos on liikaa vapaata/kevyttä putkeen. Ei Hertalla varsinaisesti energiat päähän nouse, mutta sen kroppa jäykistyy liikaa. Se, että se möllöttää tarhassa pitkänä ja selkä notkolla ilman jumppatuokioita selästä käsin välissä, ei auta asiaa yhtään sitten kun pitäisi taas tehdä hommia.

Meillä siis tosiaan alkuviikko meni kutakuinkin kävelyllä/liinan päässä kentän jäätymisen takia. Maanantaina siis juoksutin kevyesti selänpidennysnarulla, tiistaina kävin nivelet suussa selässä kovalla kentällä johon HARAVOIN juoksutusympyrän (tasoitin siis koppuraista kenttää) jolloin otin myös muutamat laukannostot ja vähän mummoravia. Keskiviikko oli vapaa. Tänään sitten kenttä oli aikas kiva jo, vaikkakin märkä, joten kanget taas päähän ja vähän jumppaamaan huomista valmennusta varten.

Arvasin että H olisi vain tahtonut mennä pitkänä ja selkä notkolla. Paljon sain tehdä jumppaa että lähti vertymään ja omaksui itselleen taas kootumman muodon. Alkuverkkojen jälkeen otin vähän piaffia, jotta alkaisi taas ajattelemaan itseään lyhyempänä ja takaa aktiivisena. Sen verran herkkänä H oli, ettei mulla ollut edes kannuksia ja silti kevyesti siirtyi käynnistä piffaamaan ja siitä sitten raviin. Ajatuksena kuitenkin koko ajan eteenpäin! Jos piaffi meinasi jäädä liikaa paikalleen, korjasin mieluummin ottamalla pari askelta eteen, kuin että olisin pyytänyt lisää ponnistusta, ettei se vahingossakaan lähde taaksepäin.

Tämän jälkeen otin laukassa reippaasti eteen. En ihan kuitenkaan mennyt keskilaukkaa. Ajattelin harjoituslaukkaa mutta käytin taas vähän raippaa apuna lavalle yhtäaikaa pohkeiden kanssa, jotta yhdistäisi taas molemmat pohkeet raipan kanssa, jolloin se nostaa itseään säkäalueelta ylös päin. Takajalat mun mielestä työnsi ihan hyvin ja nosteli niitä kivasti, mutta halusin selkää ja säkäaluetta kantamaan. H on nyt oppinut varsin kivasti sen kun raippaa vähän koskettaa lavalle, niin välillä ihan hypähtää etuosaltaan. Se on ok näin aluksi vaikka nostaa etuosaansa teatraalisesti, kokoajan haluan että se yhdistäisi tämän enemmän pohkeisiin, jotta se oppisi nostamaan itseään ylös pelkästä pohkeista "kutittelemalla sitä kainaloista ylös".

Vieläkään en ollut täysin tyytyväinen kun H ei kantanut itseään rehellisesti. Jalat kyllä viskoi ja nousi hienosti, mutta halusin riippusiltaa enemmän kaarisillaksi (selkää siis). Aloin tekemään ravi-laukka-ravi siirtymiä. Näissä H jotenkin tulee kuulolle kivasti ja alkaa kantamaan. Aluksi tein vain molempiin suuntiin pääty-ympyrällä, mutta sitten vaihdoin pääty-ympyrä kahdeksikolle aina vaihtaen myös suuntaa keskellä, tällöin tulee treenattua tasasemmin molemmat puolet. Tein siis MONTA siirtymistä yhden ympyrän aikana ravi-laukka-ravi ja sitten tosiaan suunnan vaihtuessa ravin kautta laukan vaihto. Siirtymiä ainakin 4 tai jopa 5 per yksi ympyrä. Näin H alkaa odottamaan mua, mutta kuitenkin ajattelee enemmän eteen, sillä vaikka siirrän laukasta hitaampaan askellajiin, ratsastan HETI eteenpäin kun se siirtyy raviin, jonka jälkeen meilkein heti uusi nosto. Eli se ei saa heti raviin siirryttyään nostaa uutta laukkaa vaikka ajattelen sitä ravissa eteen, vaan sen täytyy hidastaa laukasta raviin, ajatella ravissa heti eteen ja kuitenkin erottaa käsky nostaa uusi laukka. Tämä vaatii hepalta aika paljon keskittymistä, kun se ei vain voi "hidastaa raviin" jonka jälkeen se voi "nopeuttaa laukkaan", vaan se esittää hidastuksen raviin, nopeuttamista raviin, ja nopeuttamista uuteen laukannostoon. Variaatioita variaatioita! Tää on sitä vaihdelaatikon treenaamista.

Näiden siirtymisien jälkeen H napsahti läpi ja loppuravit se meni oikein kivasti pyöreällä selällä! Keveni myös tosi paljon edestä. :) Lopuksi halusin vähän vielä kokeilla piaffia niin että kaverini vähän kutitteli maasta käsin raipalla, jotta H alkaisi enemmän niiaamaan takaa piaffissa. Hertallahan on tapana nostella enemmän takajalkojaan, mikä tosiaan on ihan kiva ettei sillä ole laahaavat piaffi askeleet, mutta se pitäisi tehdä vielä enemmän istualtaan. H hiffasi tosi hyvin raipan maasta! Se oikein laittoi hännän koipien väliin vaikka vaan vähän kintereelle hipaistiin. Tosi jees, ei mitään potkimista sivuille protestina. Pari kertaa kokeiltiin ja se riitti jos se otti YHDENKIN askeleen istualteen piaffia niin hirveästi taputusta ja heitin ohjat pitkäksi ja se oli siinä. Hertta tietenkin hörisi hirveästi kun sitä palkittiin pitkillä ohjilla ja taputuksilla. :D Ihankuin se olisi ruuan perään hörissyt!  Hassu tamma <3
Opetuksena oli taas, että mitä enemmän "löysäilyä" niin sitä enemmän hommia mulle... Toivotaan ettei uutta jäätikkökenttää tule taas hetkeen jotta treenit ei katkea.

Huomenna sitten Hyyppärään! Koitan tehdä tarkan treenipostauksen taas. :)
Tässä muuten kuva, jonke haluan esitellä teillekkin! Näistä kisoista, sain tästä lopputervehdyksestä päätuomarilta 7, ja toiselta tuomarilta 5!!! Kommenteilla "Pysähdys ei tasan".... Onko tämä mielestänne tasan? :) Muuten kisat meni kyllä hyvin ja sijoituttiin silti tässä He A luokassa toiseksi. :) Kuva vuodelta 2010.

ja PS. 200 lukija tuli täyteen! Wautsi! En ois ikinä uskonut saavani edes 50 "virallista" lukijaa! :)

22. lokakuuta 2013

"Ihan kuin mainoksesta!"

... siis tämä kuva, mitäs tykkäätte? :D
c Janna-Mari Pehkonen 
Olen saanut kyselyjä, että miksen itse esiinny enemmän kuvissa. Aina on vain ratsastuskuvia. Vastausta en osaa kyllä tähän sanoa. :D Harvemmin sitä itsestään tulee otettua kuvia, eipähän myöskään kadulla kukaan sitten tunnista kun pysyn vähän anonyyminä. ;) Mutta nyt on sitten harvinaisen onnistunut otos musta ja Hertasta! Yleensä Hertta nukahtaa aina kun pitäisi ottaa posetuskuvia ja minä nyt kieroilen aina muuten vaan naamallani, että ilmeet on mitä hienompia.

Toinen kysymys, mitä olen saanut, koskee muiden hevosten ratsastamista. Eli kyseltiin, käynkö koskaan muoden hevosten selässä. Vastaushan on, että kyllä käyn aina kun ehdin ja kysytään. Laitan muutamia kuvia muista hevosista kenen selässä käyn/olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti tai jotain siltä väliltä.

pv. t. Dalina, kaverini hevonen Jyväskylässä, varmasti tulen ajamaan toistekkin Jyväskylään asti ihan vaan jotta pääsen tällä hyppäämään! :D Omistajalle en ole tätä vielä kertonut, mitäs päästi mut hyppäämään tällä ;)


quarter t. Cee Bee Rima, ihka aito länkkähepo, aion opetella vielä lännenratsastusta!

ESH t. Roxalena, 5 vuotias tamma jota sillointällöin käyn ratsastamassa. Kiva peli! 

Roxy edelleen.
Uusin tuttavuus, pv r. Jero, viimeisin muu hepo kuin Hertta kenen selässä käynyt. Kiva peli ja mun unelmien väritys ja kuviot, eli läsiä ja sukkaa <3

sh r. Pihlajan Veikko , tosi makee 5 vuotias suokkiruuna, parempi laukka kuin monella pv:llä! Tätä ratsastin viime vuoden, mutta aika ei vain riittänyt ottaa tästä kunnon projektia. :(  Silti vuoden aikana tämä nuori tutti-ikäinen suokki oppi laukanvaihdot, vastalaukat, sekä avot ja sulut. Tässä on ehdottomasti ainesta, ryhdikäs eikä yhtään "perus suokki". :)
pv. r. Brego, kaverini 5 vuotias ruuna. Mahtava luonne, tosi simppeli ja kiva ratsuruuna! Anteeksi laaduttomat screenshot kuvat videolta. Oikeita kuvia ei ollut :( Bregon juttuja voi seurata osoitteessa www.kuningasbrego.blogspot.fi

Ja sitten tietty tykki-Hjärta. :) Uusin kuva, otettu lauantaina. Vielä oli maa sula ja ehdittiin vähän passageakin vääntää. :)


Tänään kenttä ei ollut sulanut yhtään sen enempää mitä eilen... Se mun tekemä juoksutusympyrä oli kuitenkin pehmeempi kuin muualta, joten haravoin sitä vähän kuohkeammaksi ja menin ratsastamaan siihen ympyrälle. Kyllä siinä ravia pystyi hitaassa tempossa menemään ja pienet laukka nostot otin myös. Lähinnä tein käynnissä paljon siirtymisiä, eli taas tosi lyhyestä ja kootusta käynnistä keskikäyntiin. Koko ajan katsoin, että Hertan täytyy tulla takaisin askeleessa ja odottaa jokaista antamaani lupaa ottaa seuraava askel. Sitten lähetin sen keskikäyntiin vain rentouttamalla istuntaani ja avaamalla lonkat, eli "annan sen mennä". Samalla haluan, että se alkaa tukeutumaan kuolaimeen enemmän ja "kävelemään sitä kohti". H alkaa olla näissä käyntisiirtymisissä aika hyvä jo. Tavoitteena on saada radallekkin sama efekti, eli pystyisin esittämään käynnissä paremmin siirtymiset ja eri variaatiot. Herta kun tuppaa yleensä olemaan radalla vähän jännittynyt niin se näkyy heti käynnissä. Käyntiä treenamalla toivotaan että opin ratsastamaan käyntiä esiin sen jännityksen yli. :)

Sunnuntaina olin muuten HIHS:ssä koko päivän torstain ja perjantain lisäksi. Ainut kouluratsastusnäytös mitä tänä vuonna näin, oli Small Tour Finaali ja tää uusin Dressage Knock-Out, joka muuten oli tosi kivaa katseltavaa! Tätä ehdottomasti voisi jalostaa ideana vielä eteenpäin. Nekin jotka eivät niin perusta tuuppaamisesta, niin tämä on oiva tapa vähän herättää kiinnostusta sinnekkin puolelle ja tämä toisi enemmän katsojia lajin pariinn. Small Touria katsellessa tuli vain itsellekkin sellainen kutina, että hitto jos joskus minäkin ehtisin Hertan kanssa edes osallistumaan Small Tour osakilpailuun... Sehän käydään Inter I tasolla, joten sinäällään ei se ihan mahdottomuus olisi osallistua osakilpailuihin, mutta en kyllä vielä uskalla unelmoida liikoja ettei tule pettymyksiä. :) Jos oikein kovasti treenataan talven yli, niin ehkä ensi kisakaudella...? Tai sitä seuraavalla?

HIHS:ssä meni rahaa taas luvattoman paljon, joten siitäkin löytyy oma kuvansa kuvastamaan fiiliksiä...

Tuttua?

21. lokakuuta 2013

Se kuuluisa jääkausi...

Tänään sitten oli se ensimmäinen päivä, mitä edellisessä postauksessa manasin, eli jäätikkökeli. Ei lunta, mutta kaikki paikat jäässä. Ensimmäinen kerta tälle syksylle kun joutuu todeta "en sitten menekkään ratsastamaan kun kenttä on jäässä" :/ Saavuin tallille vähän ennen viittä, ja silloin näky oli pettymys. Ajattelin että kenttä sulaa iltapäivään mennessä yön jäljiltä mutta turha toivo. Ei se kenttä läpijäässä ollut, mutta vähän sellainen kohmeinen. Päätin sitten ottaa Hertan liinan päähän sen selänpidennysnarun kanssa ja menin taluttelemaan kentälle. Yhden pienen juoksutusympyrän tein, eli kohmeinen pinta meni kavion ansiosta rikki ja alta paljastui pehmeää ja joustavampaa maata. Tällä ympyrän uralla sain sitten vähän tehtyä mummohölkkää Hertan kanssa. Hertta liikkui ihan kivasti, eli ei ollut pohja huono, kun sen ensin sai "kaivettua".
Tässä oli masentava näky kun saavuin katsomaan kenttää...
Onneksi kuulemma vähän taas lämpiää. Sitten tietty mennään vesisateessa mutta sitten mennään!
Pakko yrittää pitää jonkun asteisessa liikkeessä Hertta kuitenkin, sillä perjantaina päästään pitkästä aikaa Hyyppärään taas valmennukseen, eli MANEESILLE! :) Ihanaa, en ole kuukauteen päässyt sinne ja nyt sitten päästään taas. Tulee kyllä tarpeeseen, vaikka Hertta on kyllä ollut ihan hyvä nyt, mutta aina itse tarvitsen sitä pientä piiskausta. Ja aina joka valmennuksesta jää jotain ajateltavaa, vaikka asioita olisi tehty ennenkin. Kyllä se vaan tekee terää!

Toivotaan että huomenna pääsen selkään asti jos kenttä on pehmeämpi lämmön ansiosta iltapäivällä. Jos ei muuta niin käyntijuttuja menen työstämään selästä käsin ja taivutteluja. Tänään siis kevyt eteenalas-juoksutus pikaseen, eiköhän sekin tehnyt ihan hyvää. Talleilun jälkeen lähdinkin sitten vähän aiemmin klippaamaan naapuritallin hevosta, kun ei tallilla mennytkään niin kauaa kuin luulin.

Myyn muuten pari tarpeetonta tavaraa pois! Laitan tänne blogiin jos jotain kiinnostaa ostaa, mutta myöhemmin lisään nämä myös Facebookissa sinne Hevosmerkkitavaroiden kirppikseen! Itse siis asun Järvenpäässä, mutta liikun paljon naapurikunnissa ja myös Helsingissä koulussa, joten voin johonkin tuoda näytille jos tarvitsee. Voin myös lähettää postissa jos ostaja maksaa postikulut. :)




Eskadronin ProActive neopreenisuojat etu ja takajalkoihin! Vanhempi malli, näitä ei enää tehdä. Vähän käytetyt (kisasuojina kauden 2013 muutamissa kisoissa), aina pesty käytön jälkeen, mutta toki tarroissa on muutama hassu karva, mutta tarrat ovat edelleen tosi napakat. Koko FULL, etujalansuojat hieman pienemmät.
Etusuojat 40€ (ovh 59,90€)
Takasuojat  45€ (ovh 65,90€)

TAI
yhteishintaan 80€ koko setti!

Samat suojat sisäsyrjältä.  Sisäsyrjä keinonahka vahviketta, eli kestää hivutusta paremmin kuin neopreeni! (Hertta ei hivuta, joten näitä ei ole "hivutettu".
Etusuojissa 3 tarraa, takasuojissa 4 tarraa.

Jacsonin tummanruskeat suitset. Koko Full, menee tosi isopäiselle hevoselle. Hertalla on pitkä pää, mutta sillekkin nämä olivat pienimillä säädöillä mitä saa. Kivan tuntuinen nahka, helposti avattavat selkeät soljet. Eivät ole olleet käytössä ainakaan 6 vuoteen.
Hp. 10€ (ovh 30 €)

Alaturpis on kadonnut, mutta paikka sille löytyy edelleen. 



19. lokakuuta 2013

Ajatuksia maneesittomuudesta

Eräs lukijoista esitti "kysymyksiä"-osioon niin hyvän kysymyksen koskien treenaavaa ratsastajaa ja maneesittomuutta yhdessä, kiitos hyvästä kysymyksestä! Aihe oli niin laaja ja mulla on siitä paljonkin avauduttavaa, että päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksen. Kaivoin arkistoista muutamia aiheeseen liittyviä kuvia vuosien varrelta. Nämä ovat sitten vanhoja, joten ei tarvitse ihmetellä kun meno on vähän mitä on. =)
Kysymys kuului näin:
 "Tämä on ehkä jo oman postauksen aihe, mutta laajana kysymyksenä, minkälaista on elämä ilman maneesia ongelmallisina keleinä, märkänä aikana ja talvisin, treenaavan ratsastajan silmin?

Paljonko on suhteessa päiviä, kun kentällä ei voi esimerkiksi laukata tai mennä ollenkaan? Minkälaista huoltoa teidän tallin kenttä vaatii? Paljonko tähän huoltoon menee aikaa ja vaivaa? Paljonko käyttöä (montako ratsukkoa / pv esim) kenttä kestää, niin että pohja pysyy hyvänä?
Itse aina maneesillisena olen nyt miettinyt vaihtoa maneesittomaan talliin ja mietin, minkälaista todellisuus sitten olisi? Kiva, jos jaksat kertoilla hieman :)"

Ensinnäkin elämä ilman maneesia sinäällään on ihan ok. Kyllä suurimman osan ajasta kesällä varsinkin pärjää loistavasti ilman. Kesäsade ei todellakaan haittaa. Ja jos kesällä on tosi huono keli, niin en koe huonoa omaatuntoa jos jätän hevosen juuri huonolla säällä vapaalle ja korvaan ratsastuksen seuraavana päivänä. Mutta sitten nuo haasteelliset kelit, eli märkänä ja talvi.
Kentän kunto helmikuussa 2010. Hertan eka talvi varsan jäljiltä(lihakseton) ja huomaa ettei kenttää ole paljoa käytetty
Meillä on TOSI hyvä kentän pohja siinä mielessä, että se ei oikeastaan juurikaan koskaan ole ihan kunnolla märkä. Salaojat on juuri uusittu, joten jos sataa rankasti niin sen hetken kenttä tulvii, mutta jo tunnin sisään ero on jo huomattava, sillä salaojat toimivat. Varsinaisia isoja lammikoita ei meidän kentälle tule. Märkää kyllä on ja varusteet menevät hiekkaiseksi kun "ravatessa roiskuu" mutta itse pohja on aina tukeva ja hyvä. En ole ikinä joutunut varomaan meidän kentän pohjaa märillä keleillä. Voi hyvin laukata reippaasti ilman pelkoa hevosen liukastumisesta. Toki tiedän ettei joka kenttä ole märällä kelillä hyvä. Silloin täytyy olla hieman varovaisempi jos pohja on liukas ja löllö.
 Käytännössä siis mun kohdalla märkyys ei haittaa treenejä. Se on vain epämukavaa, mutta siihen kyllä on tottunut tässä kuudessa vuodessa mitä Hertalla olen mennyt.
Normitreenit jatkuu heti kun lumet sulaa, vaikka kenttä olisi märkä! Meitä ei märkyys estä. Maaliskuu 2012

Talvisin taasen on omat ongelmansa. Ensinnäkin haluan sanoa, että riippuu todella paljon talvesta, onko hankalaa mennä ulkokentällä vai ei. Oletetaan että lunta sataa sopivasti, niin että kentän pohjan ehtii tallaamaan ja muodostamaan lumesta jämäkän pohjan, ja koko talvena sataa vain tasaisesti pikkuhiljaa lunta päälle lisää, niin sehän olisi ideaali tilanne ja tällöin voisi huoletta treenata läpi talven. Harvoin kuitenkaan näin on...
Nyt pari viimeistä talvea on ollut ihan hirveitä, sillä lunta tulee paljon. Ja se tulee tietty kerralla. Se että on 40 cm lunta kentällä, ei yhtään auta sitä kentän tamppaamista. Tällöin kun lunta tulee paljon, on ihan ehdotonta että olisi joku kiva naapurin setä/täti jolla on traktori ja lumilinko. Linkoamalla kentästä saa yleensä tosi hyvän, pohja ei ole liian kova ja ratsastamalla saa lopun lumen taas tallattua tiiviiksi pohjaksi. Eli kyllä kentän talvikunnossapitoon pitää olla kunnon vehkeet. Yhtenä talvena minä kolasin käsin lumikolalla meidän kentän. :D Tiedän, ihan hullun hommaa. Äitini tuli välillä myös talkoisiin kolaamaan kenttää sillä aikaa kun minä ratsastin. Noh, sitten kun saatiin koko meidän 40x25m kenttä kolattua, ehdin ratsastaa siinä KERRAN ja sitten satoi niin paljon lunta lisää että se oli siinä... Lopputalven kolattiin vain urat vapaaksi, että sai edes mennä rinkiä kentällä ilman hangessa tarpomista. Tämä oli tosi "tehokasta" treeniä.  Onneksi viime talvena saatiin traktorilla kolattua kenttä, niin viime talven se pysyi oikein hyvänä koko talven, kun oli paremmat välineet huoltoon. Yhteensä 3 kertaa kenttä lingottiin koko talvena eli aika helpolla loppujenlopuksi pääsee, jos vaan löytyy kunnon linko ja traktori! :)
Ei pysy mopo käsissä ekoilla lumilla tammikuussa 2012. Tähän vähän lisää lunta ja tarpeeksi tallomista niin olisi tosi hyvä pohja!
Kentän kuntoon vaikuttaa talvella paljon se, kuinka paljon sitä käytetään. Minä olen pääasiassa ratsastanut viime talvet melkein yksin, joten Hertan tallaamana kenttää on vaikeaa pitää hyvänä yksin. Mitä enemmän kavioita on tallaamassa kenttää, sen parempi. Tosin liika on liikaa. Jos on esim ratsastuskoulun tasoisella käytöllä kenttä joka päivä, pohja tamppautuu äkkiä liian kovaksi ja tiiviiksi. Silloin taas toivoisi lunta lisää kentälle pehmikkeeksi. Eli yleensä se on vähän tälläistä nuoralla tanssimista. Riippuu täysin kentän käytöstä ja lumen tulosta miten kenttä pysyy hyvänä.
Sanoisin, että noin 10 ratsukkoa per päivä on aika optimaalinen pitämään kenttä hyvänä talvella.

Kesällä sitten voi huoletta hypellä, talvella me ei sitä tehdä lumisella kentällä paljoa.
Näin treenaavan ratsastajan silmin täytyy sanoa, että maneesittomuus ei tosiaankaan ole este, mutta se on hidaste. Me annetaan aina etumatkaa maneesissa treenaaviin ratsukoihin talven aikana, jotka pääsevät treenaamaan täysillä koko talven. Meillä taas talvi on vähän sellaista "yritetään treenata ja pitää kuntoa yllä" mutta kesällä meillä treenaataan täysillä, kun muut keskittyvät kisaamiseen. Toki talvella tulee hyviäkin päiviä, ja silloin kun kenttä on pitkään hyvänä, niin käytännössä pystyy treenaamaan täysin normaalisti. Heti vain kun tulee huono keli/kenttä menee pilalle YHDEN lumisateen takia, niin taas ollaan siinä pisteessä että lähdetään tamppaamaan kenttää. Eli sormet ristissä koko talvi, että olisi ihanat kelit!
Toki itse koulua kisaavana mulla on helpompi treenata niitä piffeja ja paffeja kentällä, kun taas esteitä hyppäävät kyllä mun mielestä tarvitsevat enemmän sitä maneesia talvella. En itse hyppäisi kunnon treenejä talvipohjilla ulkona.
Toki on hyvä talven aikana hyödyntää aikaa perustyöskentelyn saralla. Käynnissä voi tehdä treenejä ja hinkata perusratsastusta hyväksi. Ennen vanhaan tuupparit treenasivat meren jäällä! Tehtiin piruetit ja sarjat ja kaikki, eikä valitettu! Ajat on muuttuneet kylläkin, mutta ei se maneesittomuus voi olla tekosyy sille että "olen huonompi kuin muut, koska mulla ei ole maneesia". Tämä on kyllä vale.  Toki mekin mennään tarpeen tullen maneesille, jotta noin kerran viikossa pääsee sitten tekemään ihan huoletta kaikki läpi. Käytännössä valmennukset käydään maneesissa, niin tämä on kyllä aina tosi hyvä lisä meille päästä maneesille välillä treenaamaan.
Se, että paljonko on suhteessa päiviä kun kentällä ei voi laukata/mennä ollenkaan, niin on aika vähän, jos on perustalvi. Huonoimmat ajanjaksot on ensimmäiset jäätikkökelit kun lunta ei vielä ole ja sitten keväällä kun pohja alkaa pettää ja toisaalta on paikoitellen jäässä. Silloin tulee väkisinkin pitempiä kävelyjaksoja. Sanoisin että pahimmillaan kävelytyskausia tulee talven tullessa kuukausi yhteensä ja keväällä pari viikkoa yhteensä. Hyvinä talvina kävelytyskausia ei välttämättä tule yhteensä kuin muutama hassu päivä! Jos jäätikkökausi jäisi joka talvi välistä, se helpottaisi paljon. Pahin ei siis ole luminen pohja ja vaan jäätynyt märkä hiekkakenttä. Silloin ei voi muutakuin kävellä.
Itse talvella voi kaikki askellajit ja temput kyllä varmasti mennä läpi, mutta ihan kaikkea ei voi vaatia hevoselta tekemään täydellisesti. Kyllä välillä joutuu tinkimään kaikista liitelevimmistä askelista ja taipumisista.


Tammikuu 2012 ekat lumet, hyvin pääsee menemään. Pakkasta -25 muistaakseni kun Hertankin naama jäätyi..
Eli tiivistetysti, märillä keleillä ainakaan meillä ei ole ongelmaa ja hyvin pärjää talvella, mutta on vähän epämukavaa lähinnä huonoimmilla säillä ratsastaa. Tämä on kuitenkin asennekysymys. On hyvä käydä välillä treenamassa maneesilla jos siihen on mahdollisuus. Maneesittomuus hieman jarruttaa treenaamista, joten kevään tullen on kyllä vähän etumatkaa muilla kanssakilpailijoilla. Talvella kannattaa toki hyödyntää hankitreenin edut, tulee vähän habaneroa hepoille ;) Hankitreenissä kuitenkin pitää muistaa, että max 1-2 kerta/vko, sillä jos treenaa liikaa vain sitä voimaa, niin katoaa elastisuus. Kyllä sitä maneesia kaipaa, mutta näillä mennään ja ilmankin pärjää, mutta kyllä se on aika iso bonus kun treenata haluaa. :)

Kerranhan päädyin Hevostalli.netin uhriksi sen takia, että kehtasin valittaa "puolen metrin hangessa tarpomista ja ei pääse menemään kunnolla"- sanoilla . Jos kenttä on oikeasti huonossa kunnossa joku kaunis päivä talvella, niin en ota riskejä menemällä väkisin siellä! Herttakin on aika arvokas hevonen nykyään, joten olisin tyhmä jos laukkailisin hulluna kentällä jossa pohja yhtäkkiä voi pettää niin että jalka uppoaa sinne. Hevosella on tosi huonot jalat ajatellen hangessa menoa koska pinta-ala kaviossa on pieni suhteessa muuhun. Jalka luiskahtaa helposti kuoppaan kun pohja pettää, vääntyy ja pahimmillaan menee vaikka poikki. Tällöin sain haukut että olen kermaperse ja jotenkin keskustelu päätyi siihen että Hertta ei pääse koko talvena ulos, koska on liukasta ja sillä ei ole hokkeja... huhhuh.
Hankilaukkaaminen on kivaa! Tammikuu 2011 pellolla.

Mites lukijat? Onkos teillä maneesi mutta käytte silti välillä kentällä ratsastamassa talvella? Vai menettekö myös säässä kuin säässä ulkona?

PS. Jos kiinnostaa, niin Instagramiin pyrin myös laittelemaan kuvia! noorapel nimellä löytyy kuvat sieltä. :)

16. lokakuuta 2013

Vastauksia, vastauksia

  1. Sorry! Varoitan jo valmiiksi! Tästä tuli pitkä, pahoittelen. Oon vaan niin kova höpöttää :P


    isa14 lokakuuta, 2013 23:46
    Mitä tavoitteita teillä on ensi vuodelle?
    -Karkeasti sanottuna kaudella 2014 mennään kisoissa pääsääntöisesti PSG ratoja ja niissä tulostason nosto sinne 64-65%, kuitenkin yli 60% olisi syytä aina päästä. Mukaan kuvioihin otetaan todenäköisesti se Intermediate I myös, sen kohdalla on paha sanoa heti tulostasotavoitteita kun ei olla sitä kertaakaan vielä startattu, mutta päätavoitteena saada sielläkin taso 60%. Aluksi tuskin tähän heti päästään, mutta sitten treenin ja rutiinin myötä. Jos kisoista on pulaa niin Va B ratojakin sillointällöin voi käydä.
  2. Jos sulla olisi mahdollisuus ostaa itselle omaksi nyt hevonen, esim joku nuori lupaus, niin millaisen haluaisit? (Väri, sukupuoli, tyyppi ja mihin ylipäätään kiinnittäisit huomiota jos etsisit hevosta? Ja mitä ikinä tuleekaan mieleen)

    Jos voisit elää ihan millä tahansa ammatilla, siis tulla toimeen vähintäänkin kohtuullisesti, mitä tekisit mieluiten?
    -NOH. :D Ensinnäkin jos mulla olisi miljoonia euroja rahaa, niin ostaisin valmiin GP hevosen jonka kanssa opin itse ratsastamaan ja siihen  rinnalle hienon nuoremman.
     Mutta kun näin ei ole, niin realistinen tilanne olisi, että JOS mulla olisi edes se jonkunlainen mahdollisuus ostaa nyt omaksi hevonen, niin ostaisin todennäköisesti ulkomailta jonkun nuoren lupauksen, hintatasosta riippuen 3-, 4-, tai 5-vuotiaan, joka olisi jo valmiiksi peruskoulutettu.
    Ja tämä olisi sitten ehkä 5 vuotias RUUNA tai ori (ei enää tammaa!!! ellei se ole TOSI kiva. :D) ja mielellään rautias isolla läsillä ja neljällä sukalla. Mä vaan niin tykkään rautiaista! Mustakin käy, muttei kimoa tai ruunikkoa. :D (ihanku sillä ois niinkään väliä...)
    Noihin "turhiin" seikkoihin ei sen enempää, mutta sitten huomiota kiinnitäisin oikeesti liikkeiden laatuun ja erityisesti liikkuuko se jo nuorena ylämäkeen, eli etuosakevyenä mutta takaosa hyvin alla ja tykkään jos hevonen koukkaa paljon takajalkoja, eikä mene suorin jaloin. Toki ylälinja ja lihakset jo tässä vaiheessa on lähteny kouluhevosella kehittymään, eli kiinnitän huomiota myös sen hetkisen rakenteeseen ja lihaskuntoon, eli että näyttääkö se edes siltä että se on tehnyt oikein päin töitä.
    JA kyllä mun mielestä tärkein seikka on myös kouluhevoselle se luonne. Työmoraali ja nöyryys täytyy olla kohdillaan. Estehevoselle voi kaivatakkin sellaista "omaa tahtoa", mutta kouluhevonen on sen parempi, mitä enemmän se keskittyy ratsastajaansa ja haluaa miellyttää tätä. Hertan työmoraalin ja nöyryyden voisin esimerkiksi siirtää mukanani kaikille tuleville hevosille millä menen. Se on vaan niin täydellinen siinä suhteessa. :)
    -Tosta ammatista, niin nyt pistit pahan! Jossain vaiheessa haaveilin eläinlääkärin hommista mutta ei varmasti ole kevyimmästä ja aina kivoimmasta päästä, vaikka tienaakin hyvin. Mutta kuvitellaan, että jos mistä tahansa ammatista saisi "sikana rahaa" niin sitten mieluiten varmasti tekisin hevosten kanssa jotain. :) tää oma ala, eli farmasia on kans ihan kiva, mutta toki palkkaus on aina eri asia. :D Kyllä mä näitäkin hommia voisin tehdä, en tosin halua jäädä apteekkiin toimittamaan reseptejä koko iäkseni, mutta onneksi alalla on paljon muitakin mahiksia... :)
  3. kuuluuko bridongin olla pitempi kuin kanki?? t. Tyhmä-tietämätön ratsastuskouluratsastaja =(
    - Perussääntö on, että bridongin tulee olla noin 0,5-1,0 cm pidempi kuin kanki. :)
  4. Oletko ikinä pitänyt enemmän esteistä?
    -Olen ennen ollut enemmän esteratsastaja! Ennen Herttaa kisasin edellisellä hoitohepalla suokkitamma Karolla esteitä ja koulua. Esteitä kisasin seuratasolla 80-90 cm asti. :) Sitten Karolta meni jalat, niin että hyppääminen jäi vähemmälle, niin siirryin vahingossa sitä myöten kouluratsastukseen... 

    Hypitkö ikinä hevosesi kanssa? Tykkääkö se?
    -Yritän hypellä Hertan kanssa edes kerran kuukaudessa. Jos vaan joskus saan jonkun nostelee puomeja niin mielelläni hyppään sillä. Hertta ei aina ihan tajua esteitä, mutta sitten JOS se sattuu kuumenemaan niin se on jopa aika kiva hypätä kun alkaa nostelemaan jalkojaan ja ajattelemaan enemmän itse, että mistä kohtaa kannattaa hypätä jne... :) Tulee kaivattu syttyminen esteille yleensä jos se ryssii jonkun esteen, niin sitten se skarppaa ja herää, eli voisin sanoa, että se ei aina ihan  heti syty, mutta sitten kun syttyy niin kyllä se tykkää hypätä. :)
    Voitko ottaa videoa, missä hyppäätte?



    -Voin ottaa, mutta itseasiassa sellaisia löytyy jo valmiiksi! En vain ole julkaissut niitä. Laitanpa yhden nolon  pätkän tähän! :) Ei oo tosiaa meijän laji ei... Laitan myös pari kuvaa
    Koulusatulalla hypättiin. :D

    85cm, ja joo, tiedän, myötääminen ei ole mulla hanskassa. :D

    Tämä taitaa olla isoin mitä Hertalla hyppäsin, silloin mitattiin että se oli 100cm. Pahoittelen "hyvää" esteistuntaani... Mutta kyllä se Hertta hyppää kaiken mitä sille eteenlaittaa! Kyllä se jotenkin niistä selviytyy, tuurilla, ei taidolla :D


    -Onko hevosesi maastovarma?
    -No rehellisesti sanottuna EI ole. En sen kanssa hirveästi maastoile, kotimetsässä ollaan käyty kävelee ja kiipeilee mäkiä, sekä tallin tietä ollaan joskus kävelty alku ja loppuverkkaan. Herttaa jännittää kauheesti kun lähdetään piha-alueelta pois, mutta joskus olen käynyt taluttelemassa sitä "kylillä" niin silloin se on vähän rennompi, kun minä olen taluttajana se, joka syödään ensin jos tiikeri yllättää ;) Meillä ei oikein ole maastoja, vähän vaarallista lähteä tuon kanssa autotielle.

    Mitä mieltä olet muista ratsastuslajeista: 

    vikellys? - Ihailen niitä notkeita ja voimakkaita tyttöjä jotka siihen pystyy! Itse en uskaltaisi. :D Hauska laji jota on kiva katsoa! Ei tosin ole mitenkään hevoselle "kehittävää" kun sen ammattina on olla liinassa, mutta varmasti on tyytyväinen hommiinsa. :) En siis tarkoita etteikö vikellyshevosilla ratsastettaisi muuten, mutta se pääammatti.

    valjakko?- Koulukokeet on vähän tylsiä, mutta se maasto-osuus on kyllä huikee! Ei ihan joka hevosesta ole siihen ja ei mun päähän mahdu että miten jollain 2 tai 4 hevosen vaunuilla pääsee sillain liikkumaan kuin ne menee! Että on jännä laji sekin. :)

    ravit?- Kerran olen ollut raveja katsomassa ja yhtään en voittanut rahaa. En tiedä raveista ja ravureista oikeastaan mitään muuta kuin että laukata ei saa ja kisakierros on vasemmalle. :D Mutta paljon fiksumpi lajina kuin ratsastus! Jos on hyvä ravuri niin sillä tienaa rahaa, toisinkuin nämä ratsut tuppaa vaan viemään rahaa... :D Haluaisin kyllä tutustua enemmän ja oppia pelaamaan!

    länkkä? - Kerran olen päässyt oikean länkkähevosen selkään ja siitä lähtien olen oppinut arvostamaan lajia enemmän. Aluksi aattelin että mikäs siinä pitkin ohjin hölkätessä, mutta kun tarkemmin ajattelee kuinka koottuina ne hevoset kulkee, mutta silti pitkin ohjin ja niin kuuliaisesti kuin olla ja voi. Aion kyllä tutustua lajiin vielä lisää ja haluaisin jopa opetella sitä niin, että opin niitä temppuja. Ja varmasti länkän ajatusmaailmasta on hyötyä ihan tähän dressageen myös. :) Tarkemmin kun ajattelee niin aika samoja juttuja kuin kouluratsastuksessa!
    Tamma, ori vai ruuna?
    - Eiköhän se ole ruuna. On kivoja orejakin, mutta nekin voi tarpeen tullen sitten ruunata, mutta tamman kelpuutan jos se ei ole tammamainen! :D Naistenvaivoja en kaipaa! Puhuin aiemmassa vastauksessa siitä, että kouluhevosen pitää olla nöyrä. Noh, eikös ne miehet ole parempi noissa hommissa kuin naiset! ;) Naiset ne tuppaa enemmän käskyttämään... ;)


  5. Ensiksikin blogisi on yksi parhaista :) Mutta sitten itse kysymys: Miten yhdistät koulun ja ratsastuksen? Ja jääkö sinulle paljoa aikaa tehdä jotain muuta? Aloitan ehkä ensi vuonna yliopisto-opinnot, niin tämä ajan käyttö kiinnostaa.
    - Kyllähän nuo yhdistää, tosin mun tapauksessa koulu on kärsinyt ratsastuksesta. Ratsastus on mulle tällä hetkellä enemmän tärkeetä, joten vietän sen parissa liikaa aikaa niin harrastuksena kuin töitä tehden. Koulua haluan kyllä käydä, mutta se menee nyt vähän vasemmalla kädellä. En ole koskaan ollut mikään True Opiskelija, vaan tykkään enemmän tehdä asioita. Aikaa jää koulun ja ratsastuksen lisäksi sen verran että ehdin tekemään vähän töitä ja kyllä mulla on joskus vapaa-aikaakin, välillä enemmän, välillä vähemmän. :) Tilanne elää koko ajan.

    Yliopisto-opiskelussa on se hyvä puoli, että ei ole luentopakkoa, eli minähän lintsaan aika paljon. Tosin johtuu myös siitä, että välimatka kun mulla on kotoolta Järvenpäästä Helsinkiin kouluun aika pitkä, niin en halua ajaa turhaan yhden luennon takia kouluun kun luentodiat tulevat kuitenkin nettiin näkyville mistä ne voi itse lukea. Eli yliopisto opiskelu on aika vapaamuotoista. Ei ole pakko mennä kouluun, mutta hommia joutuu kyllä tekee itsenäisesti aika paljon ja LUKEMAAN niitä tieteellisiä tekstejä (jeee....) . 
    Eli käytännössä käyn tosi vähän itse koulussa, niin sitten mulle jää aikaa ratsastaa/tehä töitä, mutta itsenäisesti joudun tekemään koulujuttuja kuitenkin. :) Eli kyllä pärjää jos vaan laittaa ajan riittämäään! Ja ainahan voi vähän venyttää opintoja... ;)
    Mulla on aika paljon lukujärjestyksessä vain 1 tunnin päiviä, ja sitten välillä 8 tunnin päiviä, eli vaihtelua on.
  6. Miksei Hertta asu pihatossa ja miksi klippaat sen ?
    - Noh, ensinnäkin koska meillä on talli ja se on siellä aina asunut. Pihattovarsa Hertta ilmeisesti on ollut, mutta 1 vuotiaana kun tuli nykyiselle omistajalleen, niin tallissa on asunut ja hyvin siellä viihtyy.
    Klippaan Hertan siksi, että sille tulee aika pitkä talvikarva jolloin se hikoilee tosi pienestäkin treenistä eikä sitten kuivukkaan niin nopeaa. En halua että se kipeytyy sen takia kun on aina märkä. Ja meillä hepat on ulkona suurimman osan ajasta, eli en halua laittaa sitä märkänä pakkaseen, kun vaihtoehtona ei ole jättää sisälle. Jos Hertta ei kasvattaisi karvaa, niin tottakai jättäisin klippaamatta. En klippaa huvin vuoksi.
    Nytkin kun se on klipattu niin hikoilee tosi vahvasti siltikin treeneissä, mutta se kuivuu nopeasti. Ei sillä tunnu kylmä olevan.
  7. Tämä on ehkä jo oman postauksen aihe, mutta laajana kysymyksenä, minkälaista on elämä ilman maneesia ongelmallisina keleinä, märkänä aikana ja talvisin, treenaavan ratsastajan silmin?

    Paljonko on suhteessa päiviä, kun kentällä ei voi esimerkiksi laukata tai mennä ollenkaan? Minkälaista huoltoa teidän tallin kenttä vaatii? Paljonko tähän huoltoon menee aikaa ja vaivaa? Paljonko käyttöä (montako ratsukkoa / pv esim) kenttä kestää, niin että pohja pysyy hyvänä?

    Itse aina maneesillisena olen nyt miettinyt vaihtoa maneesittomaan talliin ja mietin, minkälaista todellisuus sitten olisi? Kiva, jos jaksat kertoilla hieman :)
  8. Kuinka paljon sulla noin suurin piirtein menee rahaa kisoihin ja valmennuksiin matkoineen kuussa ja per reissu? Entä mikä on ollut sellainen yllättävä asia, johon rahaa menee? Entä mihin taas yllättävästi ei olekaan mennyt niin paljon kuin olit kuvitellut?

    Sit vielä ihan out of that box - mikä oli hankalinta tai muuten suurin oma huolenaiheesi siirtyessäsi tuntiratsastajasta hevosen vastuulliseksi ratsastajaksi?
    Mä käyn valmennuksissa sitä mukaan mitä rahaa riittää, eli vaihdellen. Pyrin käymään vähintään kerran kuukaudessa Hyyppärässä, mutta parhaimmillaan on ollut varaa käydä kolmesti kuussa. Tämä 1-3 kertaa kuussa on aika passeli. Eli maksimissaan valmennuksiin per kuukausi menee rahaa matkoineen ja maneesivuokrineen noin 200 euroa.

    Kisoihin menee rahaa kuukaudessa noin 100-200  euroa. Yksi keskiverto kisakulu per pvä on noin 50-70e, mutta heti jos on pitempi matka tai pitäisi jäädä yöksi niin äkkiä majoituskulut hevoselle ja muille nostaa YHDEN kisan hinnaksi sen 200 euroa... Onneksi meillä ei näitä isompia kisamatkoja usein ole ja harvoin jäädään yöksi, koska melkeinpä on halvempaa ajaa edes takas la + su, kuin jäädä yöksi .:) Riippuen toki kuinka pitkällä kisat on. Mutta aika pienellä budjetilla tässä mennään :) 

    Yllättävä asia, johon rahaa meni yhtäkkiä, on ehkä kun huomaat kisoissa unohtaneesi jotain kotiin ja joudut sen käydä ostamassa myyntikojusta paikan päältä... :D
    Se mihin yllättäen rahaa ei olekkaan mennyt, on ehkä joku eläinlääkärikeikka. Olin varautunut isompaan summaan, mutta summa olikin pienempi. Tai sitten juuri jotkut klinikkareissut Hertan omistajalle, kun vakuutus onkin korvannut suuremman osan kuluista kuin ensin ajateltiin.

    Sitten tämä tuntiratsastajasta pois siirtyminen. Aluksi ehkä oli hankalaa keksiä itselleen tekemistä kun ratsasti, sillä aina oli käynyt vain ratsastuskoulussa ja aina joku on kertonut mitä tehdään, niin yhtäkkiä olitkin yksin kentällä ja olisi itse pitänyt päättää' milloin vaihtaa suuntaa ja mikä askellaji kyseessä... Oli hieman järkytys kun sain itse päättää mitä teen! :D Jos halusin laukata niin sain laukata, sekös se oli hienoa.
    Jossain vaiheessa huoletti myös se, että pilaanko Hertan. Kyseessä oli kuitenkin toisen oma hevonen, eikä ridakoulun "yleiskäyttö hevonen". Siinä vaiheessa kun kuulin että omistaja on ollut tyytyväinen, eikä hevonen ole muuttunut huonoon suuntaan niin "paineet" poistui :D
  9. Ootko miettinyt oman hevosen hankkimista vai ootko tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi? Siis jos sulla olisi/on mahdollisuus omaan.
    -Olen miettinyt oman hankkimista, mutta olen siis TODELLA tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen tottakai. Lähinnä vaan siksi olen miettinyt omaa, koska Hertta alkaa olla vanheneva hevonen, niin pelottaa että se menee rikki tms, niin yhtäkkiä olisin tyhjän päällä, joten joku back up plääni mulla täytyy olla, sillä haluaisin jaktaa aktiivisesti kisaamista. Ideaali tilannehan olisi, jos olisi varaa ostaa nuorempi hevonen ja kouluttaa sitä samaa aikaa kun menee Hertalla, mutta tähän nyt ei ole edes mahdollisuutta ajallisesti. 

    Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteesi? Esim. viiden vuoden päästä tai ns lopullinen tavoite.
    - Pitemmällä aikavälillä haluan kehittyä itse ratsastajana GP tasolle tottakai. Se, että kauan siihen menee ja minkä hevosen kanssa ja miten sinne pääsen, onkin sitten suurempi kysymys. Aika näyttää. Mutta HALUAN kehittyä niin hyväksi, että olisin joskus edes Suomen GP radoilla.

    5 vuoden päästä tuskin tulen GP:tä saavuttamaan, mutta haluaisin olla silloin jo vielä kokeneempi ja haluaisin omata enemmän kokemusta radoilta. Kyllä mä viiden vuoden sisään haluan startata sitä Inter I:stä, mutta että ehkä Inter II...? Tai miksei, olisi hienoa jos olisi kokemusta vaikka nuorten hevosten luokista 5 vuoden päästä. Sekin on vähän oma lajinsa.

    Ootko saanu mitään vastausta Hertan toisen varsan omistajalta/ratsastajalta sieltä Ruotsista?
    - En ole saanut yhtään mitään vastausta :( Musta tuntuu, että se ratsastaja ei ole saanut mun miestiä, sillä se ei ole mun Facebook kaveri, eli mun viesti on todenäköisesti mennyt sillä sinne kuuluisaan "Muut" kansioon jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä.. Ajattelin tässä joku päivä rohkeasti kysyä sitä ratsastajaa facebook kaveriksi ja laittaa samalla viestiä, niin enköhän saisi näin tavoitettua hänet. :)
    Ja se oli btw Norjassa, missä se Hertan varsan ratsastaja on ;)


    Kuinka usein suunnilleen ratsastat muilla hevosilla kuin Hertalla?
    - Aikalailla kerran viikossa menen muilla hevosilla. Käyn pitämässä tunteja, niin välillä käyn itsekin selässä näillä hevosillä.

    Paljon suunnilleen sellainen tuunattu CO maksaa? Oon nyt niin ihastunu noihin kypäriin, tarvetta ei kyllä vielä uudelle olisi mutta ehkä joskus.... Tai jos vaikka voitan lotossa tai muuten löytyisi ylimääräistä rahaa :D (niin varmaan)
    Paha kysymys. :D Se tuunattu CO Ayr8 maksaa noin 300 euroa, mutta silloin kun minä sen tilasin, niin sen sai -15% alennuksella Keravan Horse & Riderista kun osti sen sinä päivänä kun edustaja tosiaan oli paikalla. :) Eli alle 300 sain sen kypärän! Suosittelen ;)
  10. Mistä saat motivaatiota treeneihin ja miten käsittelet epäonnistumisia esim. kisoissa?
    - Motivaatio tulee siitä kun on tavoitteita ja haluan ne saavuttaa. Motivaatiota toki on paljon enemmän silloin kun menee hyvin. Aina kun tulee joku uusi juttu, esim valmennuksessa valmentaja on sanonut että "jos treenaat tarpeeksi suoruutta niin voit mennä vaikka Interin samantien" niin tämä antaa puhtia ja motivaatiota treenata hikihatussa. Vähänniinkuin "se sanoi että mä pääsen Interiin jos mä vaan treenaan eli toivoa on!" :D
    Epäonnistumista kisoissa käsittelen yleensä pienen raivon kautta. Oon hirveen vihanen itelleni, aluksi ehkä vähän hevosellekkin mutta kuitenkin taas tajuaa pian että munhan tässä pitää paremmin ratsastaa ja muutta itteäni, eikä hevosen. Mulle tulee onneks yleensä sellainen "perkele" asenne. Eli aina kun on mennyt huonosti, niin treenaan kahta kauheammin. Eli se epäonnistuminen on omalla tavallaan myös motivaattori, "mähän näytän niille ens kerralla" -ajatuksella. 
  11. Jos et ratsastaisi, niin miten todennäköisimmin käyttäisit vapaa-aikasi?

    Missä näet itsesi viiden vuoden päästä (sekä ratsastuksen että muun elämän suhteen)?
    - Varmaan istuisin sohvalla ja olisin paljon lihavampi kuin nyt. :D No eiii, oon aina ollut tekevää sorttia, eli ehkä lenkkeilisin ja kävisin salilla. Varmaa olisin joku Bikini Fitness tyyppi kun mun on aina pakko "kilpailla" jos jotain teen. :D Ehkä pärjäisin myös paremmin koulussa jos en ratsastaisi? (Äiti, älä lue tätä)
    -5 vuoden päästä tosiaan ratsastuksen osalta haluisin olla edelleen kansallisella tasolla kisaava, joko nuoren hepan kanssa, tai jo korkeammalla. Muun elämän suhteen olisi kiva jos koulu olisi loppu ja saisi enemmän rahaa käymällä oikeasti töissä. Sitten olisi ehkä varaa siihen omaan hevoseen? :)
     Lapsia ei kiinnosta tehdä, joten viiden vuoden päästä näen olevani töissä ja ratsastamassa omaa hevosta kisoissa? :D Ja oman auton haluan myös! Mies saisi pysyä samana kuin tällähetkellä, sitä en vaihtaisi! :D
  12. Hellou. Vanhapiika muuan kas... kysyy
    Onko väliä ravia kevennettäessä, istuuko alas
    sisä vai ulkojalalle
    -Hmm, en nyt osaa sanoa mitään syytä, että onko varsinaisesti oikeasti väliä sillä kummalle jalalle keventää. Yleisesti ottaenhan se nyt ainakin on "sääntö" keventää hevosen ulkojalalle. Eli kun hevosen ulkoetujalka on ylhäällä, niin silloin itse kevennetään ja silloin kun ulkoetujalka on alhaalla, niin istutaan ite alas satulaan. :)

    En siis suoraan sanottuna tiedä MIKSI näin on. Itsekin katson kuitenkin aina kevennyksen refleksinomaisesti.
  13. Hih, pakko sitä on varmaan kuulustella :P

    Nyt kun ratsastus alkaa olla sulla oikeesti jo ihan kunnon tasolla ja vaatii ratsastajan kehonhallinnalta aika paljon, niin teetkö ratsastuksen lisäksi jotain "lisätreeniä"? Kuntosalia yms etc? Ja vähän edelleen ratsastustason kehittämiseen liittyen, onko sulla jotain mielikuvaharjoituksia, jotka auttaisi ratsastaessa, niin sen oman kropan hallinnan suhteen kuin Hertankin kanssa temppuja tehdessä.

    Näihin jotain ohjenuoraa/vinkkiä mielisin :)
    - On lupa kuulustella niin anna palaa vaan! :D

    Mä yritän treenata kuntosalilla ja käymällä lenkillä. Nyt tosin en oo salilla käyny hetkeen, mutta lenkillä kylläkin, että olisi parempi aerobinen kunto, niin kestää paremmin pitkät tuuppausradat ;) Oon huomannut että juokseminen on vähän parantanut kuntoa, niin en enää niin hengästy kisaradoilla! Valmennukset on asia erikseen, ne on niin rääkkiä... :D
    Lihaskuntotreeniä teen kuitenkin myös kotona vaikken salilla käy. Teen aika paljon keskivartalon lihaksia ja jalkoja. Lähinnä selkä + vatsat ja sitten askelkyykkyjä. :) Haluan että nimenomaan keskivartalo olisi hallinnassa, sekä jalat. Käsiä en niinkään tee, niitä nyt ei ratsastuksessa sillain tartte, mutta pitäisi kyllä treenata niitäkin, jos vaikka saisi allit pois? :D
    Yksi mitä pitäisi tehdä enemmän, niin on venyttely. Ratsastus on kuitenki hirveän jäykistävä laji, niin sellaiset lajit, jotka toisi lisää liikkuvutta olisi hyvää vastapainoa. Tanssiminenhan olisi tosi hyvä lisäharrastus, parantaa varmasti kehon hallintaa ja kun kyseessä ei ole staattinen asento! Venyttely olisi senkin vuoksi tärkeää, että saisi myös noita vinouksia pois. Ei voi vaatia hevoselta olemaan suora, rento ja taipuisa ja tasapainoinen jos itse on jäykkä oikealta, mutta löysä vasemmalta! ;)

    Joihinkin temppuihin kun on treenattu Hertan kanssa, varsinkin aluksi, niin olen hirveästi käynyt mielessä kyseistä temppua läpi. Purkanut sen pala palalta osiin ja miettinyt miten se hevonen sen tekee ja miten ratsastajan tulisi se pyytää. Esim laukanvaihdot. Nyt tällähetkellä joudun tekemään hirveästi mielikuvaharjoituksia sarjavaihtojen kanssa joka askeleella. Pitkään mun kaaliin ei vaan saanut sitä kuvaa, että miten ihmeessä sellaiset voi tehdä! Hirveästi auttoi kun katsoo uudestaan ja uudestaan videolta jotain GP ratsastajaa joka ne tekee. Seuraan mitä ratsastaja tekee missäkin vaiheessa jotta hevonen vaihtaa joka askeleella ja alan miettimään "miten itse tekisin ja milloin ne tekisin kun jos olisin hertan selässä". Ykkösiä ei olla treenattu vielä kunnolla, mutta joskus olen niitä testannut. Maksimi määrä ykkösiä ollaan saatu huimat 3 peräkkäin! :D

    Hirveästi mua ainakin auttaa ns. kaikessa jutuissa ratsastuksessa mielikuvat jostain muusta tutusta asiasta. Mun valmentaja on iha paras antamaan näitä vertauskuvia. Esim. läksytys siitä, mitä se on kun hevosen pitäisi koota: "Se kouluhevonen on kuin bodari. Sillä pitää olla ylälinjaa ja lihaksisto niin treenattu että se kykenee ponnistamaan ja punnertamaan tehtäviin." tai "jos sä kannat painavaa reppua selkänotkolla, niin äkkiä siinä kipeytyy. Mutta jos sä otat sen repun selkään ja köyristät sun selkää ja otat pienen etukenon, sähän pystyt kantamaan vaikka millaista painoa selässä".
    Tälläisiä yksinkertaisia vertauskuvia! Auttaa hahmottamaan hirveästi ja antamaan ajatusta "miksi tehdään, miten tehdään ja mitä tehdään".
    Sittenhän on nää perus "istu suorassa ja ryhdissä siellä satulassa, kuvittele että joku vetää sua kypärän nupista suoraan ylöspäin". Tai sitten mun valmentaja aina sanoo "vatsalihakset töihin, maha sisään, sekä sun että hevosen. Kuvittele että mä tökin sua napaan koko ajan ja että nipistän Herttaa satulavyönkohdalta mahan alta" . :D


    Äh, osasinko nyt yhtään selittää? :D Mä voisin jauhaa tästä asiasta tunti tolkulla...


    Toivottavasti saitte vastaukset kysymyksiinne! :) Pahoittelen valmiiksi ton hyppyvideon laadukkuutta... Toi on tosiaan hauskanpitoa meille, ei totista touhua... :)