Klippausta

Tänään sai klipperi laulaa ja Hertalta lähti karvat veks. Hertalla ei mikään ihan mahdoton karva ollut hyvän loimituksen ja lämpimän tallin ansiosta, mutta kyllä se hikosi aika herkästi vaikka ei olisi ollut kuin kevyt päivä. Maneesi on kuitenkin lämmitetty, joten vaikka ulkona on vain 3 astetta lämmintä, niin maneesissa on ainakin 15 astetta veikkaisin.

Partakarvojen sheivausta. Eihän sellaiset arvon Ladylle sovi ;)

Sitten jalkakarvojen vuoro!
En yhtään ihmettele miksi tallityöntekijä luuli että Hertta on rauhoitettu... :D

Vähän vielä leukaa

"Joko sä lopetit?"

Hertta tosiaan naaaaaaattii kun sitä klipataan. Se seistä tönöttää vesarissa ja sen voi klipata kaikkialta. Korvia en sentäs klipannut! Jotenkin en tohdi. Leuan altakin kun klippaa niin Hertta vain ojentaa päätään että "tuolta noin vielä". Klippasin tällä kertaa myös jalat siistimmiksi.
Tallityöntekijä jakoi jossain vaiheessa heinät ja kysyi saako Hertan karsinaan laittaa heinät valmiiksi. Ihmettelin että miksei saisi, sillä laitan sen takaisin karsinaan ennenkuin lähden ratsastamaan. Tallityöntekijä vastasi "No mutta jos se on rauhoitettu niin ei saa syödä". :D
Totesin vain että tää on nyt ihan selvinpäin tässä. ;)
Kieltämättä Hertta näyttää että olisi rauhoitettuna kun nuokkuu pää maassa välillä. Ei uskoisi että 4 vuotta sitten H pelkäsi klippausta! Aina se on antanut nätisti klipata, mutta tärisi ja jännitti tosi paljon ensimmäisiä kertoja. Nykyään se on päinvastoin. Niin ne tottuu kaikkeen.

Tässä pieni pätkä etuosan ja jalkojen klippaamisesta. Laitoin kameran kuvaamaan nurkkaan.




Ratsastaessa H on nyt ollu onneksi paljon parempi mitä maanantain tunnin jälkeen voivottelin. Menin heti tiistaina kangilla uudestaan, sillä halusin testata millainen se on, ja päätin mennä tismalleen samalla varustuksella kuin tunnilla. Hertta oli super tiistaina! Ei mitään tietoa mistään killimisestä ja jännittämisestä! Tehtiin kaikkea laukassa, avoja sulkuja ja vaihtoja sekä vähän piruettilaukkaa. Otin vähän maanantain tunnin juttuja nyt läpi kun se pystyi siihen. Sain ne tehtävät ikäänkuin suoritettua loppuun mitkä tunnilta jäi tekemättä. Lopuksi päätin vielä kokeilla laukanvaihtoja jokaisella askeleella, sillä H tuntui niin hyvältä. Monta kertaa sain 2-3 vaihto askelta peräkkäin ihan pyynnöstä. Eli ei ollut vahinko ;) Kyllä se sieltä ne pikkuhiljaa hiffaa. Tähän vain tarvitaan sitä kokoamista vielä lisää ja nopeutta. Hertan täytyy olla avuilla ja kuunnella tarkkaan, jotta vaihdot saadaan tulemaan niin nopealla tahdilla.
Hieno Hertta! Onneksi jäi nyt hyvä fiilis huonosti menneen maanantain jälkeen. Kertoo taas siitä ettei oikeasti saa ikinä vaipua epätoivoon vaikka huonosti menisi.

Torstaina oli sitten vuokraajan päivä. Kaverini Riikka kävi siis liikuttamassa H:n. Tamma oli kuulemma muutoin ollut erittäin kiva, mutta kerran se oli ottanu kunnon pierupukkilaukkasinkaisut maneesin halki. Voi Riikkaa kun joutui villieläimen kesyttäjäksi!
Vanhalla tammalla on niin paljon nyt energiaa kun ilmat ovat kylmenneet... Tänään eli perjantaina menin sitten itse aamulla tallille tosiaan ja pakkasta oli vielä -3 kun menin klippauksen jälkeen ratsastamaan. Aluksi H oli ihan ok, hyvä ja rento mutta siitä se lähti kuumenemaan ja aikamoisia sinkaisuja se alkoi myös tekemään maneesin ovipäädyssä. Pikku-ukkoja nurkat täynnä...
 Mulla meinasi mennä hermot, mutta totesin että antaa olla. Tänään sitten oli energianpurkauspäivä ja tehtiin todella pitkään hommia. Ratsastin yli tunnin ja tein paljon laukkatyöskentelyä siirtymisineen. Tarkoituksena oli nyt sitten väsyttää hevonen. Se oli niin kuumana! Tarpeeksi kun laukassa oltiin tehty rankasti hommia (kokoamista ja eteen, vaihtoja ja jälleen kokoamista) niin kyllä se alkoi jo väsähtämään. Oikein itse pyysi raviin siitymistä. Hertta ikäänkuin puhalsi viimeisen kerran ja totesi ettei enää jaksa! Sen jälkeen se olikin oikein letkeä ja rento ja pystyinkin ottamaan loppuravit erittäin löysällä hevosella joka tahtoi ravata rauhassa eteenalas. Jes! Pystyin antamaan ihan löysät ohjat ja se ei lähtenyt yhtään viipottamaan.
Teki varmasti hyvää hevoselle päästellä pahimpia höyryjä pois. Kieltämättä en ole mitenkään kauhean rankasti nyt hetkeen mennyt, mutta nyt oli taas sen aika. Hertta on kuitenkin sen verran kovassa kunnossa, että vaatii oikeasti rankkaakin treeniä. Palauttelupäivät täytyy toki muistaa, mutta olen tainnut mennä nyt vähän liian palauttelevasti viime aikoina.
Noh, olipahan hauskaa! ;)

Tähän loppuun vielä todella vanha kuva. Tämä on otettu vuonna 2010. Meidän ensimmäinen kansallinen He A startti! :) Sijoitus napattiin!