Käväistiin äärirajoilla

Ainakin melkein.
Eilisessä valmennuksessa pitkästä aikaa jouduttiin siihen tilanteeseen että "tämä nykyinen ei riitä". Pitkään ollaan siis valmennuksissa päästy aika vähillä hikoiluilla, sillä ollaan vain patistettu Herttaa vapaampaan muotoon ja nenää eteen "ilman ohjia ja jalkaa käyttämällä". Tämä on tuottanut tulosta sillä saralla, että Hertta ei niputa itseään kaulastaan enää niin helposti virkkuukoukku muotoon ja liian syvään muotoon. Kaula on avonaisempi.
Nyt oli sitten sen aika, että kokoamista harjoiteltiin todenteolla avo ja sulkutaivutuksen avulla ravissa ja laukassa, sekä myös käynnissä, ja vielä kaiken lisäksi näissä kaikissa askellajeissa avon aikana siirtymisineen! Kuulosti pitkältä..?

Eli yksinkertaisemmin:
- aluksi käynnissä avotaivutukseen pitkälle sivulle, keskellä pitkää sivua siirtyminen avon sisällä koottuun raviin ja lopuksi takaisin käyntiin.
- kootussa ravissa avoon, keskellä pitkää sivua keskiravissa samassa avossa ura loppuun.
- kootussa ravissa avoon, keskellä pitkää sivua laukannosto ja samassa avossa ura loppuun.
- laukassa avoon uralle, hetken päästä pitkällä sivulla sulkuväistöön laukassa kohti keskilinjaa, jonka jälkeen keskilinjaa pitkin vielä loppupätkä avoon laukassa ja suoristus.

Todella voimia vievä harjoite, mutta tässä jos jossain sitä kokoamista joutuu käyttämään ja paljon jalkaa! Tässä harjotteessa hevosen täytyy paitsi koota, myös taipua ja samalla tehdä siirtymisiä vaaditussa kokoamisasteessa ja taivutuksessa. Hertta oli voimakkaasti taas hiessä, mutta valmentaja kiinnitti huomiota että ihan oikeista kohti. Sään edestä se oikein valui vettä, juuri oikea paikka! Pää hikoili myös, joten ehkä se joutui käyttämään paljon aivoja? ;)
Niinhän se menee, että välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella jos haluaa kehittyä. Kehitystä ei tapahdu, jos aina tekee asiat helpoimman kautta ja niin että on "vain hauskaa". Salille mennessä täytyy joskus kyykätä niin ettei enää ylös pääse, jotta seuraavalla kerralla samoilla painoilla kyykkääminen tuntuu lasten leikiltä.

Avosta poitumassa VaB radalla (2013)

Hertta oli aluksi vähän flegmaattinen. Se on nyt asettunut ja rauhoittunut syyshulluudestaan ja mennyt vähän toiseen ääripäähän. Nätisti kyllä tekee ja yrittää mutta vähän joutuu patistella. Sieltä irtosi kyllä niin kivan tuntosia askelia. Valmentaja sanoikin että tässä talven aikana meidän täytyy oikeasti treenata noita avoja ja sulkuja. Se on ohjelmassa sellainen liike joka on usein kertoimella 2, mutta jotenkin jää silti treeneissä (omissa) vähälle huomiolle. Se ei ole samanlailla "temppu" kuin laukanvaihdot ja piruetit, joten olen ikäänkuin unohtanut korjailla niitä. Olen käyttänyt niitä vain jumppamielessä mut nyt mun täytyy kyllä terästäytyä niiden osalta.
Ollaan välillä saatu avoista ja suluista 7-7,5 numerona, eli kyllä ne tuomarit antaisi varmasti 8 jos saan ne radalle varmemmiksi ja tasapainoseimmiksi! Hertta helposti rupeaa kipittämään ja vaappumaan niissä jos se karkaa avuilta ja jännittää selkänsä. Nyt vain voimaa niin paljon niihin ja tekniikka haltuun että ne menisi unissaan takaperinkin!

Ypäjän kisoissa päätin nyt sitten mennä sekä PSG:n että Interin eli koko viikonloppu menee sitten Ypäjällä. Kyseessä on viimeiset kisat, joten ei muuta kuin ilo irti! :)

Hommiin!

Aivojumppa oli niin kovaa valmennuksessa.. ;)

Kannattaa päästää hikinen ja märkä hevonen fleeceloimen kanssa olkikarsinaan...

Tänään on sitten vuorossa kevyt hölkkäpäivä kun kohta lähden tallille. Ratsastan sen nivelillä läpi matalassa muodossa, lähinnä vain lihasten huolto mielessä. Ravaillaan maitohapot pois kehosta, sen verran joutui taas hepo eilen koville.

Huomenna Hertta saa sitten ihan vapaapäivän, korkeintaan laitan sen hölkkäämään vartiksi liinaan selänpidennys narulla. Loppuviikkoa kohden sitten vähän enemmän hommia kisat mielessä. :)