Kootussa Ravissa

13. lokakuuta 2014

Putous...

Siis nyt putosin ja lujaa... :D Meinaan niistä pilvilinnoista! (Otsikolla en viittaa myöskään alkaneeseen Putous ohjelmaan. Suosikiksi nousi tietenkin tämä neiti Vähä-Hiilari, mutta ei siitä sen enempää ;) )

Enkös mä just eilisessä postauksessa hehkuttanut ja vielä tokaissut heti kättelyssä, että kyllä mä tulen vielä tippumaan alas maan tasalle kun ei enää menekkään niin hyvin?! Noh, tänään oli se päivä.

Valmennuksessa Hertta ei ollut hyvä. Jo alkuraveissa ihmettelin kun se oli niin kova kyljistään ja ei millään halunnut laskea eteenalas (jota se on mielellään jo tehnyt) vaan halusi heti killiä siinä vanhassa virkkuukoukkumuodossa selkä alhaalla ja niska ylhäällä... Tunnin tarkoitus olisi ollut tehdä samalla idealla kuin perjantaina, eli lyhyempää ja pidempää ravia siirtymisineen mutta avotaivutuksessa. Ei ihan sitten päästy tavoitteeseen, sillä pakko oli helpottaa tehtävää kun ei vaan pystynyt. Eikä siinäkään mitään järkeä ole väkisin vääntää laaduttomia könötysaskelia "vähän sinnepäin" jännittyneellä hevosella. Se ei palvele ketään.

Aluksi valmentaja huomautti että näyttää siltä, että hevonen ei tee mitään väärää mutta minä ajan sitä ja jahtaan. Pakko myöntää tämä. Heti kun ei suju, niin hermostun ja alan tekemään enemmän. En raivoa, en revi, en potki. Alan vain ratsastamaan liikaa ja yliyrittämään. Suoraan sanottuna jahtaamaan hevosta "noniin tule nyt sieltä, tule tule!". Keskityttiin ensin siihen että rauhoitan itseni ja kerron hevoselle että ei tässä hätää. Se ei kuitenkaan tehnyt mitään väärää, oli vain jännittynyt eikä letkeä.
Tästähän minä siis hätäännyin kun se ei ollutkaan se elastinen voipaketti, vaan kankea ja kuuro kenokaula.

Tehtiin ihan vaan ravista seis ja siitä peruutusta muutaman askeleen verran. Näitä muutamia kertoja pääty-ympyrällä. Näissä näki, että H todellakin yritti ja nätisti teki. Välillä ehkä vähän kuuro ja jouduin korjaamaan mutta se tsemppasi heti. Peruutusaskeleet olivat rauhallisia ja pysähdykset hyviä. Matkaa numero 10 on, mutta ei ne numero 5 ollut alkuunkaan, karkeasti sanottuna. Tsekattiin siis tällä että onko se kuulolla. Ja kyllä se oli.

Ravi vain oli kamalaa. Siis kyllä se ravasi, mutta se oli sitä vanhaa ravia selkä notkolla ja niska ylhäällä. Minä pompin selässä minkä kerkeän ja alan itsekin ratsastamaan sillä vanhalla tyylillä. Helpotettiin niin, että välillä sain keventää muutaman askeleen, mutta vaadin silti suoruutta ja rauhallisempaa ravia. Sitten takaisin alas harjoitusraviin istuen testaamaan joustaako ravi vielä. Näitä tsekkauksia muutama peräkkäin niin kyllä se ravi aina välillä tuntui mukavalta, mutta sitten se myös notkahti nopeasti sinne vanhaan. Eli mentiin vuoristorataa. Välillä elastisuus parani ja tuntui hyvältä istua selässä, samalla kaulan asento muuttui ja takajalat alkoivat työntää. Mutta nopeasti se myös laski kuin lehmänhäntä ja selkä painui alas ja askeleet joustavuus hävisi... Ei voi mitään. Yritettiin silti.
Vuosi sitten, eli lokakuu 2013. Vähän sama meininkin tänään kuin kuvassa. Mulla alkaa tulemaan vanhat virheet esiin (mm. käsien harottaminen) kun H painuu matalaksi selästään eikä ole pyöreä vaikka nätisti pääpiirteittän meneekin.
Laukassa tehtiin hieman avotaivutusta pitkillä sivuilla niin että keskellä koottiin piruettilaukkaan ja siitä ulos. Tässä huomasi vaikeudet. Hertan laukka ei pyörinyt ollenkaan selän läpi ja kokoamiset olivat sille todella vaikeita. Se teki kiltisti, mutta takajalat tuskin taipuivat mihinkään ja se kovetti itseään. Tuli välillä suht kivoja askelia, mutta todellakin jokin ei nyt ole kunnossa kun se teki sille noi hankalaa. Se on kuitenkin nyt viimeisen kuukauden ajan tehnyt niin hienosti töitä, ja nyt se ei vaan pystynyt! Lopetettiin vastalaukalla ympyrällä jossa myös koottiin ja huomasi kuinka vaikeaa pelkän vastalaukan pyöritys Hertalle oli. Se meni niin suorin jaloin. Tehtiin yhdet laukanvaihdot vastalaukasta myötälaukkaan molemmista kierroksista ympyrällä. Ne tulivat oikeastaan ihan ok:sti tilanteeseen nähden joten lopetettiin siihen.

Hertta ei ollut edes kovin hikinen, ja perusilme oli ihan tyytyväinen ja se oli rauhallinen, mutta se ei vain pystynyt tänään liikkumaan elastisesti ja joustavasti. Se oli tönkkö, ei taipunut ja kulki selkä matalana mielellään. Tälläistä sattuu. Ei voi mitään. Ei pidä lannistua YHDESTÄ huonosta ratsastuskerrasta kymmenien hyvien seassa. Ei ne hevoset ole koneita.

Olin kuitenkin ihan tyytyväinen Herttaan, eikä valmentajakaan moittinut. Valmentajakin sanoi, että ei se ollu huono, se vain ei ollut nyt niin hyvä mitä viime aikoina, mutta todennäköisesti se oli kuitenkin parempi kuin esimerkiksi elokuussa! Se on tehnyt niin nousujohteisesti nyt töitä, että vähän ratsastaja (ja myös valmentaja ;) eivät saisi ahnehtia ja odottaa liikoja. Kun kaikki menee hyvin myös se raja nousee, mihin on tyytyväinen. Tänään jäätiin sen rajan alle, mutta ei saa silti todellakaan rankaista hevosta. Se ei sitä tahalleen tee ja mieti että tänään en jaksa tehdä hommia. Se teki minkä pystyi. Hertta ei edes vastustellut. Ei mitään hännän huiskimista tai hermostumista, ei edes niitä lehmänpotkuja mitä se tekee jos sitä kiukuttaa!. Se vain totesi "mä en pysty nyt, sori".

Myös mun pitää vähän mennä itseeni siinä, että kun olen tyytymätön ratsastuksen aikana johonkin asiaan, miten kerron sen hevoselle? Valmentaja kysyikin multa "Miltä nyt tuntuu?"
Ja mitä mä vastaan? "Noooo, emmä oikee tiiä... Vähä tollane ja tälläne ja vähä jotenki tönkkö jajaja..."
Tähän valmentaja vastaa: "No miten sä tollasen kerrot hevoselle?"

Niimpä.

Hevosellehan mun pitää kertoa miten menee. Ei muille. Ja se hevonen ei kyllä tollasia asioita ymmärrä, ei sitten millään signaaleilla.
Ainut mitä mä voin sille kertoa tuollaisessa tilanteessa on se, että olen siihen tyytyväinen, mutta haluan hieman muuttaa vielä tapaa liikkua. Oli se sitten suoristaminen esimerkiksi.
Mun siis pitäisi kertoa tuo sama asia Hertalle näin: "Kiitos kun teet, mutta vähän vielä lisää".
Eli rauhassa kiitän siitä pienestäkin hyvästä mitä se yrittää, mutta lempeästi jatkan ajatuksella "saisinko vielä vähän lisää tuota..?"

Tuo oli taas niitä pysäyttäviä hetkiä kun valmentaja saa mut hiljaiseksi. :D En voinut sanoa vastaukseksi muutakuin "ööö... nii muuten joo... Totta." ja jatkaa tehtävää hermostumatta.

Ei se hevonen tiedä, miksi pitäisi mennä suorana tai miksi pitäisi notkistaa kylkiään ja jalkojaan. Se menee juuri niinkuin se luulee että halutaan mennä. Tai käsketään mennä. Jos se ei kykene menemään, se joko stoppaa kokonaan, tai Hertan tapauksessa yrittää viimeiseen asti mutta ei vaan pysty parempaan. Voiko siitä rankaista? No ei. Siitäkin vähästä pitää kiittää.

Valmentaja kehui valmennuksen jälkeen että nyt on tullut Hertallekkin sitä ylälinjaa ja lihasta kaulaan! Kuulemma koko habitus on ihan erilainen ja muskelimpi. "Ennen tässä kaulassa oli vain kuoppa sään edessä mutta mikäs tämä tälläinen file tässä on nyt?!" Ai kun lämmitti mieltä! :D
Kyllä mä toivon että ensi kaudella se tosiaan on muskelimimmi! Kovaa vauhtia ainakin sinnepäin menossa. :) Jos kerta muutosta lihaskunnossa on tapahtunut jo tässä ajassa, niin mitä tapahtuu puolen vuoden päästä?

Tässä myös vähän samaa vikaa... Periaatteessa etenevä ravi, mutta H ei ole pyöreä niskastaan, vaan pakenee luotiviivan taakse ja takajalka ei työnnä rungon alle. Tämäkin vuoden takainen kuva, jolloin H oli samanlailla jännittynyt. TÄMÄ ON SIIS VANHA KUVA! Lokakuu 2013
Tietysti mietin nyt kuumeisesti mikä Herttaa vaivaa kun se oli tuollainen. Onko lihaksissa jotain? En usko, sillä kun on ollut, se on reagoinut ihan eritavalla eikä näin.
 Kyllä mä varmaan syynkin siihen tiedän.. Meidän tallille muutti juuri eilen (sunnuntaina) ori lähikarsinaan. Se vain huutaa ja huutaa ja toki ymmärrettävää että se on levoton pitkän kuljetuksen jälkeen uudessa paikassa. Hertta on todella herkkä muutoksille, joten uskoisin että sitä vain jännittää tämä uusi tilanne jossa kaikki hevoset hyrrää ja pyörii ja meteli on kovaa tallissa. Ja kun Hertta jännittää, niin se oikeasti pingottaa itseään unissaankin eikä rentoudu. Se syö niin että se äkkiä laskee päänsä alas ja ottaa heinää ja sitten nostaa taas päänsä korkealle ja on selkänotkolla "valmiina pyrähtämään pakoon". Tällälailla se nyt hengaa karsinassa. Nytkin se säpsyy joka ikistä ääntä mikä kuuluu tallissa.
Uskon kuitenkin että kun tilanne rauhoittuu niin rauhoittuu Herttakin. Olihan se samanlainen stressierkki silloinkin kun muutettiin Erkylään, koska sitä jännitti. Sekin meni ohi ;)
Hertta on tosiaan sellainen hevonen joka on ennenkin kehittänyt itselleen mahahaavan puhtaasti stressistä. Onneksi hevonen on niin tuttu, että tunnistan kyllä oireet. Taidan varuiksi tämän pahimman härdellin ajaksi laittaa sen Antepsin kuurille, niinkuin muutenkin aina stressitilanteissa (esim, silloin kun talli vaihtui). Hertta nyt on vähän vain herkkä, ei voi mitään. Onneksi on oppinut kuitenkin jo elämään tuon elukan kanssa, niin osaa tunnistaa heti pienimmätkin eleet, ja sen että mistä ne kertoo. :)
Elokuussa Ypäjällä. Tällähetkellä ei ole noin rentoa ilmettä... ;) Eiköhän se sieltä taas palaa!

32 kommenttia

  1. Tosi hyvä postaus! Välillä niitä huonompiakin päiviä on hevosella, ilman että siihen on mitään selkeää syytä välttämättä. Ei ole ole robotteja tosiaan. Sitä vaan täytyy ite pitää pää kylmänä eikä turhautua/suuttua, koska se nyt ei ainakaan vie mihinkään (huomattu on)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Hertalla on nyt sama ongelma kuin Bregolla oli maneesin kanssa. Selkä notkolla jännittyneenä hiihtäminen, mutta nätisti tehtynä, hieman itseensä sulkeutuneena kuitenkin. :D

      Poista
  2. Tää postaus on niin totta. Siis meilläkin ollut niin nousujohtoiset pari viime kuukautta että huhhuh. Ja nyt mekin vähän rasahdettiin sieltä alas. Jotenkin tuntuu että on vaikeampi olla tyytyväinen niihin keskinkertaisiinkin treeneihin, ja oma vaatimustaso on noussut ehkä vähän liikaakin.. Ei vaan sais nimenomaan odottaa liikoja ja hyväksyä että huonompiakin päiviä on aina välillä :) kiitos hyvästä postauksesta, tuli tarpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja tosiaan, voi olla että hevonen ei edes ole huonompi, vaan jopa parempi kuin esim silloin 2 kuukautta sitten jolloin oli siihenkin vähään tyytyväinen. :) Se vain tuntii huonolta hyvin menneen kauden jälkeen, vaikka todennäköisesti on parempi kuin aiemmin. :)

      Poista
  3. Meikä on kanssa tutustunut tässä hyvän tovin tähän "ei onnistu" tai "tökkii, tökkii" kokemuksiin ridauksessa. Meidän ongelmana vaan on p e r k e l e e l l i n e n kyttäys, ei mikään "fyysinen ongelma. Ihan semmosta perusongelmaa, joka aika ajoin pukkaa Ruunalla pahasti pintaan ja silloin täytyy taiteilla sen suhteen, että pitää sen kurissa ja ruodussa ( noin 3000 kertaa nähtyä maneesin ovea EI voi singota joka kierroksella) mutta sen jälkeen pitäisi ratsastaa kevyesti seuraava puoli kierrosta - seuraavalle ovelle. Hohhoijaa... masentavaa on tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyttäily... Tuo kaikista rasittavin asia! :D Ei saisi hermostua, mutta täytyy kuitenkin olla napakkana että "haloo". Itse ainakin Hertalla olen todennyt että mitä enemmän hommia eli juurikin kurissa ja ruodussa niin ei sillä ole aikaa kytätä ja jos on, niin kerta kurissa on niin ei se mihinkään siitä pääse lähtemään... :) Mutta tiedän tunteen... Meillä ainakin "hui kamala, en ole koskaan nähnyt vilttiä maneesin seinällä!!!"

      Poista
    2. Meillä nuo filtit menee ihan kertäsäikähdyksellä, mutta se todella vie mehut ratsastajasta, että sieltä pitkän sivun puolestavälistä aletaan jo heittäytyä pohkeen taakse ja hyvässä lykyssä vielä selkäkin heitetään alas niin se on masentavaa. Säpsähtäisikin sitten kerralla asiat mutta tuo kylkimyyryily joka vaatii sitten kovempaa apua on jotenkin vaan niin turhauttavaa. Höh.

      Poista
  4. Tykkäsin isosti. Juuri tuo ajatus, että hevoselle pitää kertoa että se on hyvä ja kiittää siitä että se yrittää. Ymmärtää että niilläkin on päivänsä ja hetkensä ja juttunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Minä en ainakaan osaa kertoa hevoselle mitenkään "Hmmm. olet ihan ok, mutta saisit vähän enemmän tehdä tuota ja tehdä tätä, mutta ei liikaa. Koita vielä hämmentää samalla soppaa ja kuitenkin taiteilla nuoralla ja kirjoittaa romaania ja hei, koita vielä vähän vähentää tuota virtaa mutta tee siihen päälle vielä tuota ja ja ja..." :D

      Sille täytyy kertoa, että "kiitos kun teet, mutta tehdään vielä lisää".

      Poista
  5. Täytyy oikein kiittää näistä viime aikojen kirjoituksista. Oma poni hakeutuu samantyyppiseen muotoon kuin mistä opetat Herttaa pois, ja olen saanut tosi paljon ajatuksia ja vinkkejä (vaikka siis treenaankin ihan eri tasolla kuin sinä). Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ei sillä ole väliä treenaatko eri tasolla, sillä oli taso mikä tahansa, KAIKKI lähtee perusasioista, esim siitä oikeinpäin liikkumisesta ja rehellisestä peräänannosta. :) Se rehellinen peräänanto on oikeastaan ihan sama tasolta He B aina GP, kokoamisaste vain vaihtuu ja kasvaa tasolta toiselle, mutta kokoaminen ei onnistu ilman oikeaa ja rehellistä peräänantoa, eikä siis sillä "virkkuukoukku muodolla" mistä puhut ja minä puhun Hertalla. :) Ollaan siis ihan samassa veneessä! Joten hyvä jos mun pähkäilyistä on ollut apua! :)

      Poista
  6. Näinpä juuri - ja hei, pitää muistaa, että on meillä ratsastajillakin parempia ja huonompia päiviä. Että jos itsekin on välillä jäykempi, eikä sitä pysty ratsastuksen aikana korjaamaan kokonaan, niin ei ne hevosetkaan aina ihmeisiin pysty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Voin kyllä sanoa etten todellakaan jaksa joka päivä mennä esim salille... Välillä tarttee palautumista, varsinkin jos on tehnyt pitkään jotain uutta. Ei aina jaksa opiskellakkaan täyttä päätä vaan välillä pitää tehdä jotain tyhjentävää! (Tosin huono vertauskuva, sillä mä en oikein opiskelekkaan kunnolla ja siitä tämä yliopistossa roikkuminen... :D )

      Poista
    2. Meil on nyt kans huono kausi, kiva tietäää ettei kaikil mee aina putkeen :D mun tilantees on kylläki kysees nuori hevonen joten hevosen mielialat menee ylös alas.. kokeillaan viikon maastoputkea niin josko alkais taas koulukin innostaa.

      Poista
    3. Joo ei todellakaan mene! :D JA varsinkin jos on nuori hevonen kyseessä niin täytyy nauttia niistä harvoista hyvistä päivistä ;) No einyt ihan kuiteskaa! :D Mutta ymmärrät pointin? :D

      Poista
  7. Olis tosi kiva saada joku postaus siitä, miten ratsastaa pitkä selkäistä ja hiukan takakorkeaa hevosta kuten Hertta :) Eli siis miten estää se lavoille kaatuminen ja hieman takaosaa alle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaattessahan aina kun Hertasta puhun niin juurikin näitä asioita joudun sen kanssa miettimään :) Että jos lukee ylipäätänsä postauksia niin siellä paljon puhutaan miten juuri yritän se liikkumista muuttaa. Mutta tottakai olisi hyvä idea "kerätä kasaan" näitä juttuja yhteen postaukseen... :) Hmm, laitetaan mietintään! :)

      Poista
  8. Eksyin blogiisi vähän aikaa sitten, joten en tiedä oletko jossakin kertonut/haluatko kertoa, kuka tämä uusi valmentajasi on? :) Kuulostaa nimittäin todella hyvältä, itsellänikin olisi nyt uusi valmentaja hakusessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On multa kysytty ennenkin ja aina olen uskaltanut vastata kysyttäessä :D Ehkä pikkuhiljaa uskallan alkaa blogiteksteissäkin käyttää nimeltä... :)

      Mutta siis "uusi" valmentajamme on Riitta Holopainen. Taino olen mä käynyt hänen tunneillaan epäsäännöllisesti noin 4 vuoden ajan, mutta nyt ERkylään muuton myötä olen säännöllisesti hänen silmiensä alla. :) PARAS!

      Poista
  9. Olet joissakin postauksissa kertonut hierovasi herttaa. Voisitko tehdä siitä postauksen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hieron Herttaa ja hieron myös muita hevosia välillä.. :) Olen käynyt hierojakurssin. Ajatuksissa on tehdä postaus aiheesta! Se nyt vain on vielä työn alla... ;) Toivottavasti lokakuun aikana!

      Poista
  10. Kiitos tästä ja muista kirjoituksistasi! Kirjoitat niin mahtavan analyyttisesti, selkeästi ja hevosta kunnioittaen, että tällainen tavallinen harrastepuksuttelijakin ymmärtää ja saa inspiraatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Mua aina välillä hävettää kuinka tarkkaan vaan analysoin että pitäisi vähän rajoittaa! Toisaalta, mun blogi, joten se nyt sitten on mun näköinen, joten antaa analysoida vaan jos huvittaa... :) Eipähän kavereiden tartte kuunnella selostuksia ratsastuksista kun voin purkaa ne blogiin ;)

      Poista
  11. Heippa! Omalla tammalla on samanlaisia oireita. Mikä tuo anteps on ja mistä sitä saa?
    Kiittäen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      Antepsin on siis ihmisille tarkoitettu lääke, joka auttaa mahahaavan oireisiin. Se muodostaa mahalaukun pinnalle suojaavan kalvon niihin kohtiin, joissa on mahdollisesti haavaumaa. Se on siis ikäänkuin laastari, joka laitetaan "mahahaavan" päälle.

      Haluan nyt siis vielä tarkentaa, että Hertalla en tiedä olevan mahahaavaa tällähetkellä, mutta kun sillä sellainen tausta on, niin mulla on aina varuiksi Antepsin pakkaus tallilla, jos alkaa vanhat mahahaava oireet palaamaan, niin Antepsin kuurilla oireet on saatu kuriin ja hevoneno palautunut normaaliksi.
      Pitkään aikaan ei siis Hertalla ole mahahaavaa ollut, mutta mulla on muistissa kyllä millainen se silloin on. Tämä on vain "hätäkeino" ja jos oikeasti hevosella on jokin pielessä niin ehdottomasti klinikalle tutkimuksiin ja jos sieltä mahahaava löytyy niin siihen tulee sitten oikeat lääkkeet myös mukaan. :)

      Antepsinia käytetään siis myös hevosten mahahaavan hoidossa. Googlettamalla löydät tietoa hevosten annostuksista tai kysy toki eläinlääkäriltä. Meitsihän on olevinaan farmaseutti (siis opiskelija :D ), joten itse olen antanut tabletti muodossa olevia noin 3-4 kpl murskattuna ruuan seassa. Liuosta voi myös antaa, mutta se on ollut jo pitkään tukusta loppu, joten sitä et saa mistään tällä hetkellä. Tabletteja siis saa. :)

      Poista
    2. Ja haluan vielä tarkentaa, että Hertta on nyt ollut taas normaali, joten kyseessä taisi vain olla ohimenevä stressitila tallin muutoksista. :)

      Antepsin on siitä hyvä llääke, sillä sillä on aika olemattomat haittavaikutukset, joten vaikka nyt tuskin Hertalla mitään mahaongelmia olikaan, niin mitään muuta haittaa tästä kuurista ei ole kuin lompakon keveneminen. Tosin Antepsin on halpaa. :)

      Poista
    3. Joo Antepsinilla ei tosiaan ole suurempia haittavaikutuksia eikä se menetä tehoaan, joten sitä voi syöttää varmuuden vuoksi. Mahahaavan diagnosointi on kuitenkin hevoselle tosi rankka prosessi paastoamisineen. Ja lievä mahahaava on äärimmäisen yleinen, vaikkei aiheuta selkeitä oireita.
      Tosi kiva blogi!!
      T. Karoliina

      Poista
    4. En olisi itse voinut paremmin asiaa sanoa! Hyvin selvennetty. :)

      Poista
  12. Mua vielä kiinnostaisi onko ok antaa Antepsin ruuan seassa? Tehoaako se kunnolla myös niin? Kun ohjeissa sanotaan että pitäis antaa tunti ennen ruokaa. Täytyy itsekin jatkaa kuuria tableteilla kun liuos loppui, ja mietin teenkö tahnan jonka ruiskutan suuhun vai voiko sekoittaa ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä olen tehnyt sen myös välillä sillai, että annan Hertalle omenaa/leipää ja samalla siinä huomaamatta leivän seassa menee antepsin tabletti suuhun. Välillä H huomaa ja yrittää sylkeä sen pois mutta pidän sen päätä ylhäällä ja suuta "kiinni" että se nielee sen. :D

      Sen voi kyllä sekoittaa ruokaan. Anna vaikka joku pieni määrä turvotettua pellavaa/greenline tms, muuta rehua ja sekoita antepsin sekaan.

      Tehokkaampi se on ennen ruokaa "tyhjään" mahaan, sillä silloin se aine pääsee "laastaroitumaan" haavan pinnalle. Hevosen maha nyt harvemmin on kuitenkaan kokonaan tyhjä niinkuin ihmisellä.

      Poista
    2. Mä olen nyt antanut pieneen vesitilkkaan liuotettuna kun menee sillä lailla hyvin alas. Poni odottaa suu auki kun on tottunut saamaan nestemäistä Antepsinia ruiskusta ja rakastaa sitä ;) Tabletteja söi kyllä ensikokeilulla kaksi kädestäkin ihan paljaaltaan mutta kolmas ei enää maistunut...

      Poista
    3. Ponilla on nyt ihan omat herkut x)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!