Mä niin jäädyn

Huh. Sormet ja varpaat särkevinä ja ahteri punasena kotiuduin tallilta justiinsa. Pitkästä aikaa tein kotikentällä jo vähän enemmän treenimäistä liikuttamista, enkä vain liikuttanut nopeasti läpi. Silti en meinannut millään lähteä lämpeemään vaikka kuinka yritin tehdä intensiivisesti hommia! Lopuksi kyllä sain sormet sulamaan kun tarpeeksi kauan pidin niitä paidan alla.
Mun on pakko hankkia tuo ratsastushame... Hertan omistajalla on sellainen ja olen sitä kerran lainannut ja todennut hyväksi. Ei muuten jäädy reidet eikä ahteri. Kuitenkaan se ei haittaa ratsastamista ja pääsee lähelle hevosta!
Toinen hankinta on nyt Back on Trackin pitkät kalsarit. Tilasin itselleni sellaiset Keravan Horse & Riderista ja huomenna taidan yrittää hakea ne heti töiden jälkeen illalla. Ovat kuulemma hyvät myös ratsihousujen alle, joten josko niilläkin pärjäisi normipakkasilla. Urheilukalsarit siis hankinnan alla!

Keravalla on muuten huomenna alen viimeinen loppurysäys. Puoti on myös auki poikkeuksellisesti klo 19 asti, joten kannattaa tulla ostoksille jos vaan ennättää. Nyt lähtee kamaa halvalla pois. :)

Tämä taitaa olla seuraavaksi hankintalistalla...

Kenttä alkaa olla jo ihan ok. Edelleen se on kova, mutta nyt siinä on joku 7 cm pakkaslunta, joka vähän helpottaa ja tasottaa pohjaa. Sitä ollaan nyt tallottu tiiviimmäksi pohjaksi sinne. Toivottavasti viikonlopun aikana sataisi lisää lunta SOPIVASTI, niin saataisin pehmikettä. Sen jälkeen voikin jo melkein täyspainoisesti mennä kentälläkin ilman mitään sen kummempia varomisia.

Hertta tuntui tosi pyöreältä ja kivalta kaulastaan ja selästään. Se on nyt oppinut tämän humputtelukauden aikana rentoutta tosi paljon. Ei olla treenattu veren maku suussa, ja olen koko ajan ajatellut että "mennään kevyellä" ja vain halunnut selkää ylös ja niskaa alas. Nyt tämä on alkanut tuottamaan tulosta selvästi. Hertta jo hakeutuu heti alemmas, josta se on huomattavan paljon helpompi nostaa ylös, kuin se, että se jännittyy heti killimään virkkuukoukku muotoon ylös, josta mä yritän saada sitä epätoivoisesti alas. Paljon vaikeampaa lähteä avaamaan ja venyttämään jännittynyttä selkää, kuin alkaa kokoamaan rennompaa hevosta!
Ensin rentous!!! Aina. 
Nyt mä olen sen tainnut oppia, ja saanut takaraivoon kytemään.

Huomasin kuitenkin tänään kun aloin jumppaamaan "rankemmin", kuinka vinoutunut Hertta oikeasti on. Taino ei nyt VINOVINO, vaan sellainen "lössähtäneen toispuoleinen". (?! :D Mikä sana...)

Aloin tekemään ravissa avoja, ja tässä huomasi kuinka "vaikeaa" se yhtäkkiä olikin. Hertta olisi mielellään kulkenut vinossa oikealle, mutta kun pyysinkin oikeassa kierroksessa etuosaa sisään ja takaosaa ulos, se olisi lähtenyt väistämään ulos mieluummin kuin ottanut painoa ulkotakajalalle. Sitkeästi vain tein avoja, niin kyllä se lopuksi taas muisti mitä on avotaivutus. Sulkuväistö onnistui erinomaisesti.

Tässä sen siis huomaa kuinka hyviä avot ja sulut on tehdä oikeasti säännöllisesti. Saadaan sitä jumppaa takaosaan ja sitä kautta tasapainoisempaa liikkumista. Ihan oma moka kun olen laiskotellut.
Huomenna Hertalla on kengitys, enkä taaskaan töitten takia ehdi tallille. Lauantaina sitten toivottavasti tulee lisää lunta kentälle, jolloin voin vääntää vielä mukavemmalla pohjalla! Sunnuntaille on suunnitteilla lähteä taas Raken maneesille, joten silloin ajattelin ratsastaa ihan kunnolla läpi. Josko vaikka ottaisi ihan kunnolla taas kokoamista mukaan taivutuksien lisäksi. Tarkoituksena saada Hertalle ihan hiki pintaan!

PS. Kansallinen lupa ensi kaudelle on nyt maksettu! Ihan innolla odotan taas kisoja!