Kootussa Ravissa

10. tammikuuta 2014

Kurin palautusta vailla

Siis minä! Hertta on hyvä ja kiva ja ihana jajajaja...
Huomaa vaan että kun ei tunneille pääse ja työt alkoi, kyseinen "ihana" vuoden aika, ei kisoja jne. niin meikäläinen on oikeesti tosi laiska ratsastaja. Ihan hävettää.

Kyllä mä olen nytkin kahtena viime iltana kuuden jälkeen töistä päästyäni änkenyt suoraan tallille, ottanut Hertan iltaruuilta ja lähtenyt pimeeseen ratsastamaan. Jotenkin silti tuntuu että mä vain "höntsäilen" siellä. Kyllä mulla siis on aina selkee tavoite jokaiselle treenikerralle, oli se sitten kokoaminen tai eteenalas tai mitälie, niin kyllä mä tunninkin saan vierähtämään hinkatessani näitä asioita. Ja yleensä olenkin hevoseen tyytyväinen, mutta tuntuu että mä itse lintsaan kaikesta.

Kesän valmennuksista. Laukanvaihto.
En istu harjoitusravissa, kevennän vain. Välillä menen ilman satulaa vähän hölköttelemään. Välillä vain "eteenalas" työskentely, takaa-ajatuksena varmaankin se, että itse voi päästä vähemmällä. :D

Onhan se hyvä pitää hevosellekkin joku lepokausi. En usko että Hertta pahakseen pistää jos joka päivä ei mennä hikeen asti. Tuntuu kuitenkin että tekisi terää jos pääsisi säännöllisesti valmennuksiin, niin pysyy se joku punanen lanka kohti kesän kisoja käsissä.
En jotenkin osaa ajatella treenaavani kisoihin, kun niitä ei nyt ole. Tosiasiassa kuitenkin nythän se pitäisi treenata kisoihin kunnolla, kesällä sitten kisataan. Ainahan se meidän kohdalla on mennyt niin, että maneesittomana talvi menee ikäänkuin kunnon ylläpitämisessä, kesäkausi menee sitten täysillä treenatessa ja kisaten. Kesät tosi rankkoja, talvet kevyitä. Noin suoraan sanottuna.

Noh, eiköhän tää tästä ala kääntyy totisemmaksi touhuksi kevään edetessä kun kisat alkaa polttelemaan.
Tässä sen kuitenkin huomaa. En osaa olla kisaamatta. Kisaaminen antaa sen päämäärän mulle, mitä tehdä ja miksi ja milloin. Ei tarvitse olla kyse kansallisesta tasosta, mutta vaikken joskus enää kisaisikaan niin totisesti, niin jotkut pikku harjoituskisatkin pitää mut ruodussa. On ikäänkuin lukujärjestys jonka mukaan mennä. Jos sitä ei ole, olen vähän neuvoton. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä, jotka eivät kisaa. En näe siinä yhtään mitään väärää olla kisaamatta.
Eipä mene edes kauaa, kun tämä olisi taas ajankohtaista!
Eiköhän tää tästä! Varsinkin kun saisi jonkun piiskaamaan mua kentän laidalle!
(Toi kuulosti kyllä nyt vähän epäilyttävältä..? :D )




10 kommenttia

  1. Tiedän tunteen, yksin kun menee tuntuu että se menee haaveiluksi ja matkustamiseksi. Mennään siitä mistä aita on matalin :D Tää talvi on vaa nii sairaan masentava että ei tee mieli kuin pyörähtää tallilla ja sitten mennä takasin masentamaan peiton alle.. Josko sitä taas kesää kohden ryhdistäytyis treenejä/kisoja varten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurinäin! Peitto tuntuu nyt kivemmalta kuin tuo siperia ilmasto :p

      Kesää odotellessa!

      Poista
    2. Sama juttu minullakin! Valmennuksi olen tosi ahkera, mutta vaikka itsekkin teen hevosen kanssa paljon harjoituksia olen itse sellanen laiskimus.

      Poista
    3. Ihminen on laiska! Mutta toisaalta ei ne hevosetkaan itsestään hommia tee. Jonkun pitää käskyttää ratsastajaa jotta ratsastaja käskyttää hevosta :D

      Poista
  2. itsellä on myös toi, ettei tarvi olla tiettyä kisapäivää, mutta muuten kisoja tiedossa niin tulee enemmän treenattua.
    ja välillä on näitä, kun muka tekee jotain, muttei oikeesti niin rankasti kun valmennuksissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Kisat on vähänniinku koepäivät! Pakko treenata tenttiin ;)

      Valmennuksien jälkeen Hertta on ihan vaahdossa ja mulla syke 200... sitten kotona Hertta tuskin hikoilee vaikka kuinka "tekis hommia" :p on se jännä kuin paljon se vaikuttaa että joku on huutamassa tahtia!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No niin varmasti :D ootas vaan kuule itse! Seuraava tuntia odotellessa! :D

      Poista
  4. löysin sun blogin vasta vähän aikaa sitten,mut noi sun tekstit on avannu mulle nii paljo ratsastuksesta ja hevosista! treenaan itse oman heppani kanssa kesän kisoihin,ja mulla on "liian hyvä" hevonen omaan tasooni nähden..olen kuitenkin käyttänyt joitain vinkkejä,mitä luin täältä ja melkeenpä voin sanoo,että oon päässy lähemmäs myös omaa hevostani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kiva kuulla! Tykkään ite pohtia ja miettiä asioita, tänne blogiin on kiva avautua niistä kun kaverit ei jaksa kuunnella, niin on kiva jos sitten joku hyötyy näistä ajatuksista :)

      Sullahan taitaa olla tosi hyvä tilanne. Varmasti pääset itse kehittymään kovaa vauhtia, jos kerran on hyvä hevonen alla. Äkkiä varmasti nouset "hevosesi tasolle" ja siitä yhdessä eteenpäin. :) iso asia mun mielestä on myös teoria puolella, kaikkea ei opi vain ratsastamalla vaan myös jonkun asteista miettimistä ja oivallusta vaatii ratsastuksen oppiminenkin teoriassa. :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!