Hyvä Loppiainen!

Viimeksi manailin kuinka Hertta oli piukeapetteri, mutta tänään se oli päinvastoin todella rento ja HELPPO!
Olin varautunut samaan piukeeseen menoon, joten ajattelin että tänään teen gramaanien kanssa rentoa eteenalas-tyyppistä työskentelyä, jotta H ei jännittyisi selästään ja niskastaan, mitä se tuppaa tekemään jos on kireällä päällä. Suureksi yllätykseksi se oli jo heti alkukäynneissä tosi letkeä! Tämän huomasin erittäin keinuttavasta käynnistä. Hertta voi joskus varsinkin aluksi vähän kipittää käynnissä, mutta nyt se käveli hyvin jo alussa.

Toissapäivänä ei olisi saanut tälläisiä väsyneitä kuvia :P

Kun otin alkuraveja ohjat puoli löysällä, oikein ihmettelin että se näytti selästä katsottuna niin rennolle niskastaan. Ei yhtään nostanut sitä liian korkealle killimaan ja pullottamaan alakaulaa! Mulla ei ollut gramanit edes kunnolla kädessä ja se oli tosi rentona. Enhän mä rentoutta gramaneilla hae, mutta ajattelin käyttää apuvälineenä sitä, jos H on kireä, niin ei sitten vahingossa työskentele väärinpäin.

Kun H kerta oli niin hyvä, ajattelin tehdä hommia kunnolla. Turhaan mä "keventelen sitä rennoksi" jos se on rento, vaan päätin hyödyntää tilanteen ja treenata taas kokoamisia, koska siihen me tarvitaan lisää rentoutta.
Tein laukassa taas laukkapohkeenväistöä, josta suoraan laukanvaihto. Näissä se ei ihan puhtaasti vaihtanut vaan tuntui jopa liian löysältä, joten vähän terävöin sitä. Vaihdot parani tämän myötä. Liian rento meininki ei saa olla, kyllä joku tekemisen meininki tarvitaan jotta hommat onnistuu. Tein myös avo ja sulkutaivutuksia ravissa kokoajan suuntaa vaihdellen, jotta tulee tasapuolisesti jumpattua. Ravisulku ei ollut niin hyvä, pitää alkaa sitäkin menemään taas.

Lopuksi otin ravi-laukka siirtymisiä tiheään tahtiin uralla harjoitusravissa. En ole pitkään aikaan harjoitusraviakaan tehnyt...  Hertta alkaa oikein odottamaan tässä laukannostoja ja on hereillä. Se myös nousee etuosastaan (huom, ei niskasta, vaan lavoista!) jolloin se alkaa liikkua enemmän ylämäkeen. Taka-ajatuksena näillä siirtymisillä oli, että saisin sen heräteltyä hienoon keskiraviin. Ja se toimi. Kun H oli niin kuulolla ja odotti kokoajan laukanostoa, ei mun tarvinnut kuin "antaa sen mennä" keskiraviin. Rentoutan istuntaa, "avaan lonkat" ja ikäänkuin päästän sen venyttämään keskiraviin. Voi että se tuntui hienolta! En edes muista koska olen viimeksi mennyt keskiraveja. Jotenkin on sellainen asenne, että "noh, ne on meidän bravuuri, ei niitä tarvii hinkata". Toisaalta olisi hyvä treenata myös niitä keskiraveja, sillä ne on niitä harvoja asioita mitä me osataan, niin olisi hevosellekkin kiva kun tulisi onnistumisen tunteita, kun ne menee melkeinpä aina nappiin. Pääsisin kehumaan hevosta usein. Alanpa siis liitelemään keskiravissa enemmän!

Hertta kaikkensa antaneena treenin jälkeen. Kaikkea muutakuin piukeena! Päästä se hikoaa aina paljon, mutta en kyllä tohdi sen päätä klipata.

Hertta tuntui muutenkin tosi ihanalta. Kevyt ja herkkä, taas menin kuitenkin ilman kannuksiakin. Se tuntui kantavan itseään nyt hyvin selän läpi ja niskalinja nousi, mutta pää ei. Sitähän Hertta tarjoaa, niska ylös ja selkä alas, jolloin se on niin väärinpäin kuin olla ja voi. Mun valmentaja suositteli nyt talven treeneihin kun on aikaa, niin kokeilemaan välillä jotain apuohjia, jolla saisi Hertan oppimaan ajattelemaan enemmän alas, eikä niin ylös. Saataisiin jännitystä pois. On kiva huomata että tämä on auttanut. H tarjoaa nykyään jo piruettilaukkaan enemmän "päätä alas", kuin ennen se tarjosi samantien kootessa "pään ylös ja selän alas notkolle". Hienoa että tästä päästään pikkuhiljaa eroon! Apuohjista voi tosiaan olla apua, kun niitä käyttää oikein. Ehkä tänään gramaanit olivat sittenkin turhat, koska Hertta oli rentona jo itsestään, mutta enpä jaksanut tulla niitä selästä pois ottamaan. Eipä niistä haittaakaan ollut vaikka killuivat vaan mukana.

Nyt mun täytyy kuitenkin itse terästäytyä ratsastuksen osalta! Olen melkein kuukauden ollut sellainen ratsastelija. Esimerkkinä heti se, etten ole istunut harjoitusravissa, vain heti keventelen ja kevennän siis omaa tekemistäni. Lintsaan siis selkeästi töistä! Miten voin vaatia hevoselta kokoamista ja kunnon treeniä jos itse vain keventelen? HYI MINUA! :D
Huomasin heti poltteen vatsalihaksissa kun istuin alas satulaan harjoitusraviin. Mulla on selkeästi kunto huonontunut tuon hammasoperaation jäljiltä! Vaikka en virallista sairaslomaa saanutkaan leikkauksen takia, niin pitkään olin tosi varovainen liikkumisen kanssa, koska kipuja oli. Vielä viime viikolla tuntui kunnon sykkiminen leukaluussa jos syke nousi urheillessa, joten ratsastin vähän puoliteholla. Nyt ei enää kuitenkaan leuka vaivaa mua mitenkään, joten mun pitää alkaa taas ottaa itseeni niskasta kiinni ja vaatia ITSENI TÖIHIN eikä vain hevosta ;) Nyt olenkin käynyt kävelylenkeillä aamuisin ja alan ratsastamaan kunnolla. Eiköhän se kunto sieltä kasva. Harmi vaan jos nyt tulee lunta ja pakkasta ja kenttä menee surkeaan kuntoon. Siinä sitten odotellaan taas kunnon ratsastuskelejä ja kunto huononee...

Musta on tullut samanlainen räsynukke kuin mun ragdollista. :P

Jos ne nyt kovasti uhkaa että talvi saapuisi perjantaina, niin mun täytyy vetää kunnon tehoilla niin kauan tää viikko kun kenttä on hyvänä. Sen jälkeen kun menee kenttä huonoon kuntoon, voikin antaa vähän kevyemmän viikon vastapainoksi. Tälläistä taiteilua tää nyt on ilman maneesia.

PS. Meitsi alkoi pikkuhiljaa väsäilemään meidän ensimmäistä Inter küriä... ;) Saas nähdä, näkeekö se ikinä päivän valoa...