Ypäjä Day 2

Helpotuksesta huokaisu!

No nyt on ensimmäinen virallinen Intermediate I suoritettu! Prosentteja irtosi enemmän kuin eilisestä PSG luokasta, eli 61,09% ja sijoituttiin heti luokan puoli väliin, eli ei edes jääty häntäpäähän! Olin ihan varautunut jumbosijaan, sillä kisakumppaneita katsellessa iskee aina paniikki ja alemmuuskompleksi.

Päivä alkoi perus sählingillä aamusta jo kun kuivasin hiustenkuivaimella mun kisahousuja. Ne eivät olleet kuivuneet yön jäljiltä. Huomasin siinä kuivatessani niitä että ne ovat revenneet haaroista!!! Tosi kiva. Mulla on reikä housuissa ja ei varahousuja vaikka juuri alkavalla viikolla olin puhunut että tarvitsen uudet kisahousut! Meillä ei tietenkään löytynyt edes neulaa tai lankaa jolla olisin voinut parsia ne kasaan. No ei muutakuin valkoiset alkkarit alle ja toivotaan ettei pahemmin vilku! :D Ei terve taas tätä mun säätämistä...

Kiitos kuvista kuuluu Riikalle, meidän tämän päivän mekaanikolle! 

Rata oli rikkeetön ja tasainen jälleen. Tämä on mukava todeta, sillä se kertoo siitä että temput tällä tasolla ovat meillä aikalailla hanskassa. Kyetään esittämään ne puhtaasti, mutta kuten tiedämmen, se ei riitä...
Vaikka prosentit tälläin alottelijalle ovat hyvät, ne ei henkilökohtaisesti mulle tulevaisuudessa riitä. Tasaisuus ja rikkeetön, sekä sujuva ohjelma ei riitä. Silloin se on sitä 60% keskiarvolla suorittamista. Tällä keskiarvolla suorittaminen tarkoittaa, että liikkeet esitetään ja suoritetaan rikkeettä, mutta niihin tarvitaan laatua, jotta prosentit saadaan ylös.
Meidän kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan huimasti lisää kokoamisastetta ja voimaa radalle. Hertta tekee teknisesti oikein, mutta tarvitaan vielä lisää takaosan päälle istahtamista. Tuomarit eivät voi antaa meille 6 parempia numeroita ellei hevonen liiku kootumpana. Okei, saadanhan me yksittäisiä 7 tai melkein jopa 8 välillä, mutta ei se paljoa auta.

Hertta oli parempi ratsastaa kuin perjantaina. Silloin meille tuli tosiaan kiire verryttelyyn ja sössin sen. Kun on kiire mä sorrun siihen että otan vain ohjat käteen ja lähen hanattaa. Hertta ei ehtinyt saada selkäänsä mukaan. Tälle päivälle sitten korjasin asian ja otin pitkän verkan pitkällä alkuverryttelyllä. Ensin todella eteenalas ja pitkäksi, jotta selkä saa venyä ja saisin sen ylös. Tästä pikkuhiljaa aloin nostamaan muotoa, ja työskentelin aktiivisesti pikkupätkissä jonka jälkeen pikkutaukoja paljon. Tämä toimii paremmin kuin "nopea prässi" ja radalle.

Suosikkikuva, kaikki sojottaa johonkin suuntaan.. :D Hertan  korvat ja jalat ja häntä jajaja...

Toinen asia minkä sain korjattua eilisen virheistä, oli radan kiireisyys. Nyt tuomarit eivät huomauttaneet hätäisestä ratsastamisesta/ajamisesta. Mutta heti se helpottaa mun ratsastamista jos Hertta ei iske käsijarrua päälle. Hätäännyn hevosen jarruttamisesta ja alan ratsastaa vähän liikaa, jolloin se vain menee kiireiseksi. Lauantain radalla H liikkui vielä suht hyvin ohjelman alussa, mutta kyllä se hyytyi loppuun. Se alkoi joka ikisen pidätteen tai minkä tahansa signaalin puitteissa yrittää siirtyä käyntiin/seis. Aloin tuntemaan selkään kuinka se muuttui flegmaattiseksi ja halusi alkaa painaa kädelle. Se valui etupainoiseksi ja viimeisetkin kokoamisen rippeet hävisi. Mutta selvittiin vielä maaliin vähän patistellen! Mieluummin näin, kuin se että koko ohjelma on väsynyt. Nyt vain loppumetrit vetivät hapoille. Tämä on kyllä pitkä ja rankka ohjelma, ja me ei olla vielä sen vaatimalla tasolla. Talven aikana täytyy nyt kasvattaa sitä kuntoa ja kokoamisastetta voiman kera.

Kertokaahan mulle, mistä oikeat kouluratsastajat oppii sen nätin ilmeen pitämään hevosen selässä...? :D Ei onnistu multa.

Tuomareiden kommentit olivat erittäin yksimielisiä ja niin olen minäkin. Tässä on todella hyvä ja tasaisen varma pohja, mutta siihen lisätään pisteenä iin päälle voima ja kokoaminen, niin prosentit kyllä nousee! Tuomarit haluavat antaa enemmän pisteitä ja jos hevonen on kootumpi, niin sieltä ne pisteet tulee. Ei mitään muuta. Helppoa ja yksinkertaista! ;) (NOT)

Kaverini katseli kuvia ja videota radasta illalla ja totesi heti "miten sillä on valunu satula noin eteen".  PSG radalla tuomarikin huomautti asiasta ja nyt kaverikin huomasi heti saman. Mä olin molempina päivinä ennen rataa siirtänyt sitä jo kerran taaemmas ja se on valunut uudelleen eteen. Tätä ongelmaa ei ole kyllä hetkeen ollut tämän satulan kanssa, niin nyt sitten oikea superongelma. Se satula ei kyllä valu mihinkään, jos Hertta ei valu etupainoiseksi, mutta nyt kyllä valui kaikki etupainoiseksi ja satula vielä paineella päälle.. Tosi kiva... Satula on juuri kesän alla topattu jne. Vaikeuttaa kyllä kivasti hevosen liikkumista kun se valuu. Mulla on sellainen satulan kohottajageeli joka laitetaan etuselkään. Täytyy varmaan ottaa se kuitenkin taas käyttöön. Huoh. Täytyy myös taas jutella meidän satulatoppaajan kanssa.

Voi kun se on soma! Vähän kyllä näyttää suomenhevoselta tässä kuvassa... ;)

Kilpuri ja meidän mekaanikko/huoltomies/muonittaja/kuvaaja/Hertan vuokraaja ja hovimies Riikka varikkoalueella. ;)

Sikaosastolle jouduin kotimatkalle ;)

Hertan permanentti!