7. Kokoaminen

Toiveiden perusteella olen teiltä lukijoilta saanut näiden treenivinkki-postausten saralta eniten toivomuksia kokoamiseen liittyen. Kaikki toiveet eivät suoranaisesti ole olleet kokoamisesta, mutta monissa ehdotuksissa ja kysymyksissä taustalla on kokoaminen vaikuttamassa. Suoraan sanottuna kokoaminen on avain kaikkeen.
En pysty kirjoittamaan niin kattavaa tekstiä, jonka luettua jokainen osaa yhtäkkiä teoriassa koota. Se ei ole tehtävä, joka ratsastetaan tietyin avuin. Se on hevosen tapa liikkua ja kantaa itseään!
Ja hiphei, kokoaminen on myös se missä meillä on vielä paljon tekemistä. Tämä on siis monen monella ratsukolla se isoin työmaa!

7. Hevosen kokoaminen

Kokoaminen on ratsastuksen perusta. Se alkaa jo oikeastaan kun ratsastaja menee ensimmäistä kertaa nuoren hevosen selkään. Me ratsastajat häiritsemme hevosen luontaista tasapainoa, joten meidän täytyy koota hevosta, jotta se pystyy säilyytämään tasapainonsa. Kokoaminen lähtee jo siitä, kun nuori hevonen joutuu muuttamaan omaa liikkumistaan ratsastajan paino selässä. Hevosella on luonnostaan suurin osa painosta etujalkojen päällä, ja kun lisäämme ratsastajan painon tähän, se kuormittaa lisää. Hevosen täytyy siirtää painoaan takaosalle, jotta se pystyy kantamaan ratsastajaansa Tätä kokoamista me lähdemme sitten muokkaamaan hevosen koulutustason myötä. Mitä enemmän hevonen oppii siirtämään painoa takajaloilleen, sen kootumpana se kulkee.

Kokoaminen on hevoselle luonnollista. Kaikki kouluratsastusliikkeet joita opetamme hevoselle, ovat periaatteessa täysin luonnollisia hevoselle. Ne tekevät niitä keskellä laidunta riehuessaan ja leikkiessään. Jokaisella hevosella on tietenkin eri kapasiteetti koota itseään (tähän vaikuttaa mm. rakenne) mutta kaikilla on edellytykset kokoamiseen. On eriasia saada kokoamisaste koulutuksen kanssa ulos kaikilta hevosilta, mutta jokaisen hevosen kohdalla sen kokoamista voidaan parantaa, oli sen käyttötarkoitus ratsastuksessa mikä tahansa.
Kun hevonen kootaan, sen koko liikkuminen muuttuu. Etujalkojen liikkeeseen saadaan ilmaa ja näyttävyyttä, takaosa pääsee polkemaan rungon alle.
Kokoamisasteita on erilaisia. Matalampi kokoaminen vaaditaan He B tasolla, kun taas korkein kokoaminen vaaditaan GP:ssä.

Piruetti on äärimmäistä kokoamista. Siinä takajalat polkevat syvälle rungon alle ja koko hevosen runko lyhenee. Takajalat tulevat kohti etujalkoja, jolloin etuosan täytyy nousta ylös "pois takajalkojen tieltä"

Mistä tunnistaa oikeaoppisen kokoamisen?

Aloittelijat yleensä tunnistavat hevosen "muodon ja kokoamisen" ensin hevosen kaulasta. Ns. "pää nyökyssä" on helppoa tunnistaa. Tämä pään ja kaulan asento on kuitenkin vain se jäävuoren huippu. Pikkuhiljaa silmä alkaa harjaantumaan oikealle kokoamiselle. Se kaula ja niska kyllä tulee oikealle paikalleen, kun kokoaminen on aitoa. Koskaan hevosen muotoa ei lähdetä ratsastamaan kaulaa tuijotellen, vaan TAKAOSASTA. Kun takaosalla on paino ja hevonen kantaa itseään, sen selkä pyöristyy ja nousee ylös, ja tämä selän pyöristyminen jatkuu sieltä takajaloista aina sinne hevosen niskaan. Silloin hevonen on koottu. Pelkkä kaulan asento ei kerro kokoamisesta juuri mitään.

Eri muotoja on monenlaisia ja ne vaihtuvat kokoamisasteen mukaan. Hevonen voi olla koottuna vaikka se ravaisi eteen-alas muodossa. Tällöin niska ei ole korkein kohta, mutta sillä onkin selkä ja takajalat käytössä. Ratsastajan täytyy valita tilanteen mukaan oikea muoto.
Kokoamisen perusperiaatteet (jotka kaikki ovat varmasti kuulleet moneen kertaan) ovat mm:

• Niska korkein kohta (suitsien niskahihna)
• Turpa luotiviivalla, tai hieman sen edessä
• Selkä ja kaula yhtenäisen pyöreänä, vatsalihakset käytössä
• Hevosen takajalat polkevat rungon alle (huom, ei myöskään liikaa)
• Etuosan liike kevenee ja nousee
• Hevonen kurkottaa kohti kuolainta, kuolaintuntuman ollessa pehmeä
• Huom! Kokoaminen ei tarkoita hidastamista! Kokoaminen on todella paljon eteenpäin ratsastusta.

"Connection starts with the rider’s leg powering the horse forward (1) and ends when energy is returned to the rider’s hand (8)."

 Lähde: http://collectingtbs.com/

Tässä kuva selkeyttämään ideaa. Kuva lainattu  http://collectingtbs.com/

Keskiravissa vaaditaan myös kokoamista. Jotta keskiravissa saadaan etuosaan ilmavuutta, hevosen täytyy olla koottuna.

Täytyy kuitenkin heti huomauttaa, että kenenkään ei tulisi verrata ratsukoita mustavalkoisesti näihin kohtiin. Kuten jo sanoin, muotoja voi olla erilaisia ja hevosiakin on erilaisia. Jos hevosella on menossa koulutuksessa vaihe, jossa sille opetetaan uutta, jokainen ratsastaja joutuu miettimään hevosensa "suosikki muodon". Se jossa sen on hyvä olla ja se on rento. Tällöin voidaan sallia jokin puute, joka ei täsmää tähän "kokoamisen kohtiin". Jos hevonen tykkää olla aavistuksen kuolaimen takana/edessä, esim. piaffin opettaminen voidaan antaa sen tehdä haluamassaan muodossa ja se ei silloin ole virhe. Koskaan ei saa "lukita hevosta korrektiin muotoon", jos hevonen ei ole siihen vielä valmis. On ratsastajan tehtävä kuunnella hevosta ja tunnistaa hevoselle mieluisin muoto ja asento työskennellä. Ajan myötä tätä asentoa voidaan muuttaa kohti oikeaoppista kokoamista, pikkuhiljaa. Kokoaminen tarvitsee hevoselta voimaa ja lihaksia, joten sitä ei tehdä yhdessä yössä, vaan vuosissa!

Jokainen voi arvostella ratsukkoja areenalla "tuolla ei ole oikea muoto/tuo on luotiviivan takana/edessä..." mutta toivoisin että jokainen ymmärtää sen, että ratsukolla voi olla siihen syy. Se voi olla puhdas vahinko. Hevonen voi olla väsynyt, eikä jaksa kantaa itseään jolloin se valuu kuolaimen taa, tai toki se voi myös paeta kovaa kättä. Joskus hevonen tykkää olla kuolaimen takana, ja valuu sinne "turvaan". Jokainen kuitenkaan ei tahallisesti halua hevosta kuolaimen taakse, aina vaan kuulee kuitenkin kentän laidalla ihmisten tarraavan heti kaikkiin vikoihin kiinni.
Kaikki me kurkotamme kohti sitä oikeaa kokoamista, mutta voimme olla ties missä vaiheessa sillä tiellä.

 Kokoaminen on hevosen bodaamista. Kukaan ei voi mennä kuntosalille ja nostaa penkistä 100 kg ilman siihen tarvittavia lihaksia. Myöskään hevoset eivät voi 4 vuotiaana satulaan totuttamisen jälkeen koota itseään GP:ssä vaadittuun kokoamiseen tuosta noin.

Miten kokoamista tehdään?

Ei voi sanoa, että "pidä kädet paikallaan, istu tiiviisti ja kokoa jalalla" ja voila! Ratsastajan täytyy tietää miltä tuntuu kun hevonen on koottu, jotta hän voi lähteä sitä vaatimaan. Ei ole mitään tiettyjä apuja siihen, mitä käytettäessä hevonen kokoaa. Laukannostolle ja pohkeenväistölle on omat apunsa, kokoamiselle ei. Kokoaminen ei ole temppu, vaan tila, jossa hevonen pystyy suorittamaan temppuja. 
Tiivistetysti voidaan sanoa, että kokoamiseen vaaditaan paljon pohkeita, jotka ratsastavat hevosen takajalkoja nopeiksi. Yhdessä tiiviin istunnan ja ohjastuntuman kanssa houkuttelemme hevosta siirtämään painoa takaosalle.

On sanomattakin selvää että kokoaminen on hevoselle rankempaa kuin "levällään" kulkeminen. Sen takia hevoset eivät sitä tuosta vain tee. Toisilla hevosilla kyky koota on parempi kuin toisilla. Tällöin vaatii enemmän töitä hevoselta, joka ei luonnostaan kokoa herkästi. Kaikki voivat kuitenkin koota enemmän ja vähemmän itseään.

Piruetissa takajalat tulevat rungon alle. Tässä kuvassa näkee kuinka takajalka melkein koskettaa etujalkaa.

Lähtökohtaisesti hevosen täytyy liikkua pohkeenedessä, jotta se voi koota. Hevosen moottori ja voima, eli takaosa, työntää aktiivisesti takaa eteen kohti kuolaintuntumaa. Hevonen on peräänannossa. Kokoamisessa lähdetään tuomaan hevosen takajalkoja vielä enemmän rungon alle polkemaan, jolloin takaosa laskee ja etuosa nousee. Mitä parempi kunto hevosella, sen paremmin se jaksaa kulkea pitkiäkin aikoja koottuna. 

Aluksi pienetkin kokoamispätkät ovat tärkeitä. Pikkuhiljaa näitä kokoamispätkiä jaksaa hevonen tehdä useamman putkeen, ja vielä tästä eteenpäin hevonen jaksaa säilyttää itsensä siinä. Pienistä askelista liikkeelle!

Puolipidätteet ovat myös avainasemassa kokoamiseen. Hevosella täytyy olla moottori takaa käynnissä eteenpäin. Kun muutamme istunnalla ja puolipidätteillä hevosen liikettä kohti kokoamista, hevosen on suunnattava liike-energia myös ylöspäin. Eli hevonen ei pääsekkään lisäämään vauhtia, vaan se suuntaa takaa tulevan liike-energiansa ylöspäin, kun sitä ei päästetä enempää eteen. Tällöin etuosa nousee ja takaosa laskee. 

Kokoavia liikkeitä ovat mm. avo ja sulkutaivutus kaikissa askellajeissa. Niistä voit lukea lisää täältä.

Näitä liikkeitä kannattaa alkaa menemään jo varhaisessa vaiheessa, sillä ne kehittävät hevosta kohti kokoamista. 

Kokoavia liikkeitä ovat toki myös piruetit ja piaffi, mutta ne ovat jo liikkeitä, joita ei voi tehdä ilman koottua hevosta. Avo ja sulkutaivutuksia voi aloittaa hevosella joka ei ole vielä koottu, tarkoituksena kehittää hevosta niiden avulla kohti kokoamista.

Hevosta ei voi vetää kokoamiseen. Sitä ei voi vetää ja potkia "pakettiin". Se ratsastetaan ja kootaan jalalla takaa eteen, kohti kuolainta, vetämättä suusta!

Kohti kokoamista tehostaa myös siirtymiset. Siirtymisiä voi tehdä rojahtaen löysästi tai kootusti ja kevyesti. Siirtymiset eivät ole temppu, joten yleensä niitä ei pahemmin tehdä. Suosittelen kaikille tekemään siirtymisiä joko askellajin sisällä tai askellajista toiseen! Tällöin joudutte tekemään töitä perusapujen kanssa, eli kaasun ja jarrun. Kaasun ja jarrun yhteispelittäminen taas auttaa kohti kokoamista!

Piaffissa vaaditaan paljon myös kokoamista. Hertta on takakorkea hevonen jolla pitkä selkä, joten sille piaffi on erittäin vaikeaa. Tässä kuvassa se polkee hyvin, mutta se saisi lyhentyä vielä enemmän rungostaan ja tuoda takajalkoja alle, jotta etuosa nousisi. Tässä se kuitenkin on leuakakulmastaan sopivasti auki.

Kyetäkseen koota, hevosen täytyy olla rento. Rentous ei kuitenkaan riitä, sillä sen täytyy myös olla aktiivinen. Esimerkiksi hevonen joka menee rennosti mummohölkkää, ei pysty kokoamaan jos se ei ole aktiivinen. Rento mummohölkkä ei siis ole kokoamista, vaikka olisi kuinka rentoa.
(Tähän kohtaan tulee mieleen "vitsi": Kouluratsastus on hevosen ratsastamista rennoksi, jotta se voidaan ratsastaa takaisin jännittyneeksi... :D )

Kokoomiseen ei ole olemassa yhtä ja ainoata tapaa. Sitä ei voi opettaa "tee näin ja noin niin kokoat hevosen". Ei se hevonen kokoa vaikka kuinka oikein pyytäisi, jos sillä ei ole siihen tarvittavaa voimaa. Ratsastaja oppii kokoamaan hevostaan, kun hän saa niitä pieniä ahaa-elämyksiä, miltä se tuntuu. Kokoaminen lähtee pienistä askelista.

Passagen liitelevät askeleet eivät onnistu, jos takaosa ei ota painoa. Etutassu nousee jos takaosa ottaa painoa itselleen pois etujaloilta!

"Ajattele, että yksi kokoava askel on kuin helmi. Se yksikin helmi on arvokas. Kun saat kerättyä lisää niitä arvokkaita helmiä jonoon, saat ajanmyötä helmikaulakorun. Kun saat itsellesi kokonaisen helmikaulakorun, on sinulla täydellinen kaulakoru kasattuna. Niistä yksittäisistä kokoavista askelista saat täydellisen kokoamisen kaikkeen liikkumiseen hevoselle, täydellisen helmikaulakorun."