Kootussa Ravissa

21. maaliskuuta 2014

5.Keskiravia vai lisättyä laukkaa?

Pitkästä aikaa treenivinkkipostaus!
Tänään olin siis Hyyppärässä valmennuksessa ja sain inspistä kirjoittaa keski ja lisätyistä askellajeista ja niiden ratsastamisesta. Keski ja lisätyllä askellajilla on eroa, monesti vain näkee radoilla että keskiravi ja lisättyravi ratsastetaan samalla tavoin. Valitettavasti tähän ei aina tuomareiden toimesta puututakkaan, mutta nyt avaan päätäni siitä, miten se pitäisi ratsastaa ja miten itse ratsastan ne. Mulla tosiaan on ongelmia oman käden kanssa ja siitä ohjasta päästämisessä, ja se näkyy keskiaskellajeissa. Voin siis itsekin palata nyt lukemaan tätä tekstiä ja koittaa ottaa oppia... :D "Älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin sanon".

Muistutan nyt taas, että nämä "vinkit" ei ole mitään absoluuttisia totuuksia, vain mun omia päähänpistoja ja mitä olen toimivaksi todennut niillä hevosilla mitä olen ratsastanut/pitänyt tunteja. En todellakaan osaa ja tiedä kaikkea muita hyviä vaihtoehtoja maailmassa, mutta näin minä olen tehnyt. :P Jokainen tekee omat tapansa ja se on vain hyvä. Kaikki ei toimi samoilla ohjeilla!

5. Miten keski- ja lisätytaskellajit eroavat toisistaan? Entä miten keskiaskellaji opetetaan?
Lisättyravi Ypäjän kansallisissa.
Keskiravi on meidän bravuuri Hertan kanssa kouluradoilla. Harvoin saadaan siitä alle 7 numeroa, parhaimmillaan 8,5. Ideaalikeskiravia on niin monta kuin on keskiravin ratsastajaakin, mutta peruspilarit on samat. Keskikäynti sen sijaan on haastavaa, sillä siinä näkee Hertan jännittymisen helpoiten. Jos Hertta on rentona, ollaan saatu jopa 7 keskikäynnistä, mutta jos se jännittää, numero on 5. Keskilaukka on yleensä 6 luokkaa.

Mietitään ensin, mitä näissä askellajeissa haetaan karkeasti.

Keskikäynti ja lisätty käynti: Periaatteessa keskikäynti on sitä käyntiä, jota mennään "aina". Kootussa käynnissä hevonen kootaan, lisätyssä käynnissä esitetään kaikista matkaavoittavinta käyntiä pidemmällä kaulalla radalla. Lisätyssä käynnissä annetaan pidempi ohjakin radalla. Keskikäynti on siis periaatteessa "normaali" käynti, joten sen tulee olla mahdollisimman hyvää. Kuitenkin keskikäynnissä on perusideana myös askeleen pidentyminen. Hevonen kantaa itseään, on koottu, mutta kävelee matkaavoittavin askelin eteen läpi selästään, koko rungostaan. Korvien takaa niskastaan aina hännän tyveen asti. Ero lisättyyn käyntiin on se, että lisätyssä käynnissä annetaan hevosen pidentää kaulaansa ja pidennetään askelta vielä enemmän. Arkikielessä voisi sanoa, että keskikäynti on "semi-lisättykäynti". Jos on vaikeaa erottaa keski ja lisättyä käyntiä, mieti vaikka, että keskikäyntiä mennään lyhyemmällä rungolla ja kaulalla, ja lisättyä käyntiä pitemmällä kaulalla ja rungolla.
Askelpituus on ratkaiseva, sekä rungon läpi käveleminen!

Keskiravi ja lisätty ravi:  Keskiravissa hevonen venyttää myös askeltaan, mutta periaatteessa tahti pysyy samana. Keskiravi on myös koottua, mutta pidemmällä askeleella. Lisätyssä ravissa askel venyy äärimmilleen, mutta siinäkin tahdin tulisi olla suunnilleen sama kuin perus harjoitus tai kootussaravissa. Lisätyssä ravissa pitäisi myös antaa kaulan venyä, jotta saadaan lavoille lisää liikkuvuutta. Harvemmin kuitenkaan tätä näkee, ihan GP radoillakin välillä mun mielestä ei näe kaulan venytystä, vaikka muuten hienot lisäykset onkin.
Keskilaukka ja lisätty laukka: Sama kuin edellisessä. Tahti on melkein sama, mutta askeleen matkaavoittavuus kasvaa ja venyy. Lisätyssä laukassa annetaan myös hevosen kropan venyä, jotta saadaan askellus venymään äärimmilleen.

Meillä siis Hertan kanssa keskiravi on hyvää, sillä siinä askel venyy ja se etenee. Hertta ei oikeastaan edes osaa tehdä sitä hienoa "etujalan vispausta" mitä tuomarit haluaa, mutta se annetaan anteeksi kun keskiravi muutoin on hyvä. Lisätyssä ravissa se meidän ongelma onkin. Ei olla koskaan saatu huonoa numeroa lisätystä ravistakaan, mutta siellä se numero on yleensä "vain 7". Tämä riippuu vähän tuomaristakin, mutta periaatteessa lisättyyn raviin tarvittaisiin Hertan etujalkoihin lisää liikettä. Sen pitäisi liikkua enemmän lapojen yli, ehkä jopoa vähän leiskauttaa etujaloillaan. Takaa se työntää ja etenee hyvin, mutta se ultimate venyvyys jää. Miksi? Suurin syy taitaa olla ihan vaan minä. Mä pidän liian tiukkaa Herttaa edestä kiinni. Mun pitäisi antaa sille tilaa edestä jotta se voisi käyttää etuosaansa ja lapoja. Toki tähänkin täytyy treenata. Jos tästä lähin yhtäkkiä lisätyssäravissa vain annan ohjaa niin varmana Hertta valuu vain pitkäksi makkaraks. Mun täytyy lähteä korjaamaan tätä kotona ja pikkuhiljaa luomaan enemmän eroa keski- ja lisätynravin välille ja ennenkaikkea, kertoa se hevoselle.
No mutta, mites sitten konkreettisesti ratsastan keskiravia?
Useasti olen nähnyt monien ratsastajien ajattelevan niin, että he ratsastavat normaalia ravia, ja sitten kun kääntävät diagonaalille, he lähtevät paukuttamaan hirveää kyytiä, jotta hevonen lähtisi keskiraviin. Itse näen asian päinvastoin.
Tällälailla ratsastettuna hevonen vain lähtee kipittämään kovempaa ja tahti kiihtyy. Temponlisäyksessä tämä ehkä johonkin asti toimii, mutta temponlisäyksessä onkin kyse vain nimensä mukaisesti "tempon kiihdyttäimsestä", kun taas keskiravissa on kyse askeleen venyttämisestä samalla temmolla.

Ajattelen asian niin, että hevosen täytyy työntää takaa eteen niin voimakkaasti, että "normaalissa ravissa" jopa vähän "pidätän" sitä (en tarkoita siis oikeasti pidättämistä, mutta en keksi parempaakaan sanaa). Kun sitten haluan keskiraviin, mun tarvitseekin vain päästää hevonen venyttämään itsensä ja askeleensa keskiraviin. Hevonen ravaa tahdikkaasti ja pyrkii koko ajan eteen, minä istun tiiviisti ja kokoan sitä istunnallani. Kun haluan sitten tästä normiravista keskiraviin, "avaan vain lonkat ja lähetän hevosen keskiraviin". Hevonen lähtee venyttämään ja jatkaa tätä samaa työntöä kuin normaalissa ravissa. Kun täytyy ottaa kiinni ja siirtyä takaisin koottuun raviin, "suljen taas lonkat ja istuntani, ja kokoan hevosta jalalla takaaosaa alle".
Eli periaatteessa, käytän vähemmän pohjetta keskiraviin siirtyessä ja enemmän pohjetta siirtymisessä takaisin koottuun raviin! 
Kokoamiseen tarvitaan hitokseen pohjetta.

Eli kohta kohdalta teen osimoilleen näin:
  1. Ratsastan hyvä tempoista, etenevää koottua ravia. Hevonen työntää takaa eteen. Istun itse "kooten" hevosta, aktiivisella pohkeella.
  2. Käännän diagonaalille, kulmassa vähän jo höllään ja "kerron" hevoselle, että kohta lähtee.
  3. Kun suora on auki, "avaan lonkat ja istunnan" ja päästän hevosen venyttämään keskiraviin.
  4. Kun kulma lähestyy ja on aika siirtyä takaisin koottuun raviin, tiivistän istuntaani ja alan kokoamaan pohkeella, eli ts. käytän enemmän pohjetta siirtymiseen takaisin koottuun raviin. Ohjasta vetämällä tätä ei saa tehdä, se vain painaa hevosen lavat alas ja etupainoiseksi! (tähän mun pitää itse kiinnittää huomiota)
Kun hevonen on siirtynyt takaisin koottuun raviin "takaa eteen", jatkan koottua ravia taas "tiiviimmällä istunnalla" ja aktiivisella jalalla.

Jos nyt ihan kärjistetysti tätä siis ajattelee, niin jos en "kasaa hevosta", niin se menisi aina keskiravia. Haluan että hevonen oikeasti ajattelee niin paljon eteen, että siitä voi ottaa jopa vähän pois. Jos joutuu joka askeleella naputtaa hevosta eteen ja heti kun tämä apu lakkaa, hevonen hyytyy kuin Lada, se kertoo siitä että hevonen ei ole koottuna, eikä edes pohkeen edessä.

No mitkäs sitten olisi niitä harjoitteita, jotta tähän päästäisiin?
Voin sanoa suoraan, että ei ainakaan haipattamalla päättömänä kenttää ympäri ja toivoen että "kohta se ajattelee takaa eteen ja lähtee pidentää!" .
Mun ratkaisu näihinkin on sama melkein kuin kaikkeen: siirtymiset


Tässä kuvassa 5 vuotiaaksi kääntyvä Roxy-tamma menee ensimmäistä kertaa eläissään keskiravia. Roxy aluksi ei osannut venyttää, mutta miljoonien siirtymien (ja kuvassa näkyvien taputusten) ansiosta se jopa nykyään tarjoaa keskiravia! Kuvassa olen juuri kehumassa Roxya, ja tässä onkin ideaali tilanne. Hepo kantaa itse itsensä ja jatkaa keskiravia, vaikka käytännössä päästän ohjat pois ja taputan. Se siis silti jaktaa työntä.
Ja huomatkaa, mulla on pohje irti, eikä puristamassa lisää vauhtia ;)
Ennen kuin voi alkaa edes opettamaan keskiravia, täytyy pystyä tekemään variaatioita ravista ja askelluksesta askellajin sisällä. Paljon siis siirtymiä askellajin sisällä. Hidasta ravia, reippaampaa ravia ja takaisin. Ideana että halutaan hevosen lähteä venyttämään ja "iloitsemaan" siitä että se pääsee leiskauttelemaan!

Kun olen ollut pitämässä tunteja, joskus jopa tunnin lopuksi hevonen, jolla on melko pieni ja tikittävä ravi, on siirtymien tuottaman "kuumenemisen" tuotoksena lähtenyt leiskauttelemaan hienoa keskiravia innoissaan! Yksinkertaisesti tehtiin vain tehtävää, jossa pääty-ympyrällä hidastetaan ravia jopa "mummoraviin" takajalat kuitenkin mukana, ja sitten "päästetään" avaamalla lonkat ja istunta ravaamaan reippaammin eteenpäin. Aluksi ei hevonen tätä välttämättä tajua, mutta kyllä ne sen hiffaa joskus kun vain osaa pyytää. Tarpeeksi monta kertaa kun tätä siirtymistä hitaan ravin ja reippaan ravin välillä tekee, se aktivoi hevosta takaa, jolloin se lähtee työntämään. Työntäminen takaa on se avain asia.
Loppujen lopuksi tunnillakin nähdyt hevoset ovat kehujen saattelemana alkaneet odottamaan sitä "koska saan lähteä leiskauttelemaan?". Tämän jälkeen ei tosiaan ole tarvinnut kuin vain päästää se keskiraviin ja itse nauttia maisemien vaihtuessa.
Lisättyä ravia. Hieman etujalkakin nousee ja H on hieman pidempi kaulastaan.
Yksinkertaisimmillaan siirtymiä tosiaan voi tehdä ihan vain vaikka pääty-ympyrällä. Kunhan niitä sitten myös tekee tarpeeksi monta ja intensiivisesti. Näitä tehtäviähän voi kehittää mutkikkaammiksi jos ympyrällä pyöriminen ei kiinnosta.

Sitten kun keskiravi on jo hallinnassa ja hevonen tämän "tempun" osaa, voikin alkaa keskiravia jalostaa lisätyksi raviksi. Tällä hetkellä me ollaan siinä pisteessä Hertan kanssa, että lisättyjä askellajeja pitäisi muokata. Tähän en muuta ole vielä keksinyt kuin sen, että alkajaisiksi mun täytyy antaa Hertan venyttää edestä, enkä saa vahingossakaan lukita sitä kädellä. Helposti tuntuu että H painuu etupainoiseksi, niin ehkä olen vain oppinut "kantaa sitä kädellä" lisättyynraviin, jolloin oikeastaan vain estän sen lavan irtonaisen liikkeen. Eihän se niin pitäisi tehdä, mutta minkäs teet kun ei ole pro! :D

Mun pitää nyt alkaa kentän sulaessa kehittelemään jotain kikka kolmosta millä lähen lisättyä askellajia kehittämään, sitä en vielä tiedä. Aloitan ensinnäkin ihan vain kaulan venyttämisestä, mutta jotain lisävinkkiä täytyy alkaa testailemaan. Katsotaan mitä tulee. :P
Keskilaukkaa. Aivan liikaa pidätän Herttaa ja itse nojaamalla eteen "painan" sen etuosaa maahan. Ei näin!
Vaikka puhun tekstissä melkein kokoajan vain keski tai lisätystä ravista, niin nuo samat asiat pätee ihan jokaiseen askellajiin. Kun mennään keskilaukkoja, niin samanlailla kootussa laukassa "kasaan" ja keskilaukkaan "päästän".
Valmennuksissa yhdellä tunnilla kehitettiin Hertan koottulaukka- keskilaukka- koottulaukka- siirtymisiä huimasti kun opin tämän ajattelutavan. Kyseisessä harjoitteessa lyhyet sivut koottiin melkein piruettilaukkaan paljon jalkaa käyttäen. "Kokoa takajalat alle!". Sitten kun lähdettiin pitkälle sivulle, mä vaan "päästin" Hertan laukkaamaan keskilaukkaan. Kun halusin kulmaan tullessa taas koota, laitoin jalat kiinni ja kokosin takaa eteen takaisin piruettilaukkaan.

Oliskohan tässä jo tarpeeksi taas liibalaabaa mun suusta yhdelle postaukselle? :D

Aktiivinen kootturavi, joka etenee. Kootturavi ei missään nimessä saa olla hidasta.

Aktiivinen ja ihan hyvä lisätty laukka, mutta kattokaas kuinka säälittävästi suorastaan vedän ohjasta, ja mun pahin ongelma, nojaan eteen. HEPPA HYVÄ, ratsastaja ei!
c Janna Pehkonen
Tässäkin kiva keskiravi, jossa aktiivinen takaosa.
Huono kuva, mutta tässä on aika kiva keskiravi. Hertta työntää aktiivisesti takaa ja takaosa jopa laskee alemmas ja etuosa nousee ylös.

EDIT!

Laitanpa loppuun nähtäville meidän keskiraveja videolla. Molemmat videot on aikalailla tasan vuosi sitten kuvattu, ja miten musta tuntuu että niissä on kauheesti vikaa, vaikka vuosi sitten ne näytti mun mielestä hyviltä? :D Voisi vertailun vuoksi yrittää kuvaa nyt tulevana sunnuntaina taas samasta skaalantarkastustapahtumasta keskiraveja videolle, niinkuin ekassa videossa. Voisi vertailla tasan vuoden välillä :)



22 kommenttia

  1. Kiitos!! Paljon hyviä vinkkejä etenkin sinne korvien väliin, miten ajatella näiden askellajien ratsastus. Itse ratsastelen ajoittain "hieman" tahmaisella suomenruunalla, jonka kanssa olen toistaiseksi löytänyt kolme vaihdetta: tahmainen käynti, tahmainen ravi, laukka. Siirtymiä, siirtymiä, on mantrani. Ja ohjat kädessä. Ehkäpä näillä vinkeillä löydämme ratsuni kanssa uusia vaihteita askellajien sisällä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahmatassu siis :D

      Siirtymiä siirtymiä, ja itselle nopea jalka jotta saa hevosen jalkoja nopeaksi! :)

      Poista
  2. Voisitko vielä yrittää kuvata tarkemmin tuota kokoamista pohkeella? Joutuuko siinä edessä pitämään enemmän vastaan että energia suuntautuu ylöspäin vai miltä se tuntuu/pitäisi tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis teoriassa en kyllä koventaisi yhtään ohjaa/tuntumaa suuhun. Ideaali tilanne on, että ei tarvitse ohjaa vaan kokoaminen tapahtuu tosiaan jalasta. Hevonen kipristää jalkansa rungon alle kun käytät pohjetta, noin pelkistetysti sanottuna.

      Mä käytän välillä liikaa kättä siirtymisessä kootumpaan askellajiin. Tämä ei auta asiaa yhtään vaan pikemminkin jännityttää Hertan kaulastaan janiskastaan. On toki hevosia jotka sietää enemmän suusta ottamista, mutta kyllä siinäkin ideaali olisi, ettei ohjasta vetämällä koota ( ja ohjasta vetämällä se ei tapahdu).

      Toki tuntumä pitää olla kun kootaan, mutta en lähtisi yhtään sen enempää ottamaan ohjaa kuin normaalistikkaan. Ehkä joskus/alussa joutuu vähän teatraalisemmin hevoselle kertoa että kuuluisi tulla takaisin, mutta en usko että se pitemmän päälle mitään auttaa.

      Nykyään Herttakin osaa koota jo piruettilaukkaan, vaikka mulla olisi ohjat ihan löysänä. Toki näin ei aina tapahdu, jos en ole saanut sitä oikeasti läpi ja takaosansa päälle. Kyllä mä radalla joudun joskus hätäpäissäni ottamaan edestä kun ei onnistunutkaan pelkästä pohkeesta. Kyllä pidätteitä saa ja pitääkin tehdä, mutta varsinaisesti "en jää pitämään" edestä.

      Se energia, mitä kokoamisessa tulee, ei saisi suuntautua ylöspäin niskasta ja kaulasta. Jos hevonen nostaa niskaa (jännittyy) niin selkä painuu alas. JA tämä ei ole kokoamista. "Niska alas, selkä ylös" on kokoamista, ja kyllä hevonen pystyy menemään vaikka äärimmäisen koottua piaffia/piruettia, vaikka niska/kaula olisi melko alhaalla. Lavat ja selkä siis saa ja pitää nousta ylös, niska ei.

      T'ätä on tosi vaikee selittää. Pitäisi päästä selkään kokemaan se ahaa-elämys. "Pitää maistaa mansikkahilloa, jotta tietää millaista se on". :P

      Se on ristiriitainen apu, jos käytät paljon pohjetta mutta samalla vetää edestä. Pikemminkin edestä voi pitää vastaan, ja ratsastaa takaa kohti kuolainta ja tuntumaa. Pidetään vastaan ja tehdään "seinä" hevosen pään eteen, jota kohti "työnnetään" takaosaa.

      Poista
  3. Ihanaa, kiitoksia näistä vinkeistä. Olen itse päässyt pikkuhiljaa näiden keskiaskellajien maailmaan. Heppa lisää aika kivasti ja nilkka ojentuu joskus viehkosti, vaikken itse osaa kyllä edes pyytää siltä ihmeitä ja välillä koko pakka leviää kuin jokisen eväät mun taitamattomuuden takia. Juuri siirtymisten avulla oon saanut sen kuuntelemaan ja kuumumaan sopivasti näihin. Mutta mun suurin ja ihan kauhein ongelma on se, etten pysty istumaan alas näissä. Jos kevennän niin sujuu joskus ihan kivastikin, mutta kun istun alas, niin se on ihan hirrrrrveetä :) Miten ihmeessä tuossa voi oppia istumaan alas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis puhun tässä keskiravista :)

      Poista
    2. Mullakin oli aluksi ongelmia istua näissä keskiraveissa. oikeastaan aluksi oli ongelmia istua ihan normi harjotusravissa. :D

      Yks millä mä opettelin, oli kauhukahva. H osasi keskiravit hyvin, ja varsinkin silloin kun kevensin. Pakkohan se oli joskus opetella istumaan alas. Ensin hidastin keskiravia, mutta sehän oli vain ravin tappamista. Laitoin kauhukahvan satulaan, josta tarrasin kiinni keskiraviin ja oikein yritin keskittyä pitämään takaliston penkissä ja polvet irti satulasta. Vatsalihaksia tarvii hirveästi!

      Kauhukahvasta sain sen tasaisen tuntuman ja tukeuduin aluksi siihen. Ikäänkuin roikuin siitä, ja hain tasapainoin sitä kautta kun vatsalihakset ei jaksaneet. pikkuhiljaa päästin toisen käden irti ja sitten toisen. Jätin kuitenkin kauhukahvan satulaan ja jos sitä tarvitsinkin kesken keskiravin niin nappasin siitä kiinni. Parempi näin, kuin että roikkuisi hevosen suusta keskiraviin... Sitäkin näkee! :D

      Poista
    3. Toihan on hyvä, miksen itse keksinyt! Tulee käyttöön heti huomenna! Tuhannet kiitokset näistä vinkeistä, osaat kyllä selittää tosi hyvin!

      Poista
  4. Keskiravit on niin vaikeita! Mulla on aina hirveä työ saada esteponeille hieman edes keskiravin tynkää kun niitä esittää kouluradoilla. Mun suokkiponin kanssa sain kuitenkin ihan mielettömän ahaa -elämyksen Kikon tunnilla miten poninkin saa hyvin hiffaamaan ne. Tein isoa ravia keventäen ympäri kenttää ja pidin todella vahvan tuntuman ja pyysin vähitellen koko ajan enemmän ja enemmän. Nyt poni tekee jo 7 arvoisia keskiraveja kun ennen saatiin yleensä 5 tai 6 :) Ei tämäkään varmasti kaikilla toimi, mutta höppänään suokkiponiin se ainakin tehosi viime kesänä :)

    Ja hyvältähän noi videot näytti - senkin kriittinen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin tein mun vanhalla suokkihoitohevosella samaa! Kevensin ympäri kenttää vähän ylitemmossa ja pidin vahvaa tuntumaa. Pikkuhiljaa sen oli pakko alkaa venyttää askelta kun ei kovempaakaan päässyt menemään tuntuman takia! Tuokin on toimiva! Enpä tajunnut sitä tähän laittaakaan, hyvä kun sanoit. :)

      Jotenkin sitä vain on takaraivossa se ideaalikuva itsestään "miltä pitäisi satulassa näyttää" ja sitten kun katsoo videota niin ihmettelee "kukas se tuossa oikein hölskyy menemään, en ainakaan minä..." :D

      Poista
    2. Aina sitä löytää ittestään kyllä jotain korjattavaa :) mutta jos noin hyvältä näyttiviime vuonna niin nyt ootte varmaa jo ihan liekeissä ;)

      Poista
  5. Todella hyödyllinen postaus ja avasi ihan uusia näkökulmia :) Voisitko tehdä avo ja sulkutaivutuksista samanlaisen postauksen? Mieluusti vielä niin että kuvaisit videon niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä oon tehny jo! :) löytyy tuolta Treenivinkit sivulta. Videoo niissä ei valitettavasti ole ;/

      Poista
  6. Menetkö tänä vuonnakin skaalantarkistukseen ja käyppä minunki blogissa mutta tämä on yksi parhaimmista blogeista. Blogini on http://sofiaaaaas.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo menen tänäkin vuonna :) mäpäs menen katsomaan :)

      Poista
    2. No jos nähään nii kiva:) Koska mul ei oo ku parikyt metrii sitte.

      Poista
  7. Heippa,

    Olen neljännen vuoden digitaalisen viestinnän opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Teen opinnäytetyötäni aiheesta bloggaaminen harrastamisen tukena ja tapauksena tutkin ratsastusta. Olisikohan Sinulla aikaa vastata kyselyyni?

    Kyselyyn vastataan anonyymisti ja vastaukset käsittelen luottamuksellisesti vain opinnäytetyötäni varten. Vastaaminen vie noin 2-5 minuuttia. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi – arvostan suuresti panostasi opinnäytetyöni eduksi!

    Aikaa vastaamiseen on 28.3. asti. Linkki kyselyyn löytyy tästä:

    Kysely bloggaajalle

    Yst. terv.
    Oona Müller
    oona.muller@metropolia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kiva! Mä teen tuon! Vastaankin samantien. :)

      Poista
  8. Vitsit, mää löysin tän sun blogin tässä tänään ja nyt en malttais lopettaa lukemista!:D huikee varsinki tämä treenivinkit-osa, sait yhden lukijan kyllä minusta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiva kuulla! :D Tervetuloa lukemaan!

      Poista
  9. Tästä oliapua kun kisaan ens viikolla helppo c luokan jossa on keskikäynti ja en oo harjotellu yhtään hevosella

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!