Kootussa Ravissa

27. joulukuuta 2013

3. Kuuma, herkkä tai hermostunut hevonen?

Toiveita on tullut muutama koskien ennakoivien tai kuumien hevosten ratsastastamiseen. Hertta itse osaa joskus olla aikamoinen "yliherkkis" ja silloin tarjoaa kaikkea mahdollista ja vaikka kaikki samalla kertaa. Tässä muutamia vinkkejä malttamattoman, kuuman, herkän, häsläävän, tai vaikkapa keskittymättömän hevosen ratsastamiseen. Nämä ovat Hertalla toimineet. Tapoja on kuitenkin monia ja jokainen muodostaa omalle ratsulleen parhaan mahdollisen tavan. Laitan muutamia esimerkki tapauksia elävästä elämästä.

3. Kuuman/herkän/hermostuvan/malttamattoman hevosen ratsastus
Tällä ratsastskerralla muistan kuinka H kävi vähän kuumana, eikä aluksi olisi tahtonut antaa mun koskea siihen ollenkaan millään avulla. Loppujenlopuksi monien siirtymien ja avojen,sulkujen ja väistöjen kautta se vihdoinkin hyväksyi avut ja liikkui kivasti!

Ihan ensimmäiseksi painottaisin, että usein ratsastajat joilla on alla kuuma tai herkkä hevonen, pyrkivät vaikuttamaan hevoseen mahdollisimman vähän. Ikäänkuin matkustamaan vain kyydissä, ajatuksena etteivät kuumenna tai häiritse hevosta enempää. Periaatteessa näin ei kuitenkaan saisi olla. En tarkoita, että hevosta pitäisi ratsastaa niin paljon että se turtuu apuihin. Tarkoitan tällä sitä, että ratsastajan täytyy voida vaikuttaa hevoseen, oli se sitten millainen tahansa! Yleensä hevonen joka on herkkä tai kuuma on omalla tavallaan opettanut ratsastajan siihen "koskekkin niin lähden!"- periaatteeseen. Hevosen ylireagoinnit ovat saaneet ratsastajan ajattelemaan "en tee mitään, jotta hevonen ei tee mitään".

Muistan kuinka itse aikoinani sanoin Hertasta seuraavaa: "Hertta on niin herkkä ja kuuma ettei sillä voi paljoa käyttää jalkaa. Jos sitä potkaisisi niin sehän lähtee etkä kiinni saa!". Todellisuus oli toinen ja nykyinen valmentaja sai mun silmät aukeamaan. Olin vuosikausia ratsastanut Herttaa ilman jalkoja, lopputuloksena se, että Hertta ei oikeastaan tehnyt töitä lainkaan. Se on "herkkä" ja sillä on oma moottori, joten helposti tulee tunne, että täällä voi vain istua kyydistä, kyllä se liikkuu itse. Mutta todellisuudessa se ei tee tippaakaan töitä.
Pian huomasinkin, että vaikka kuinka käytin pohjetta ja halusin Hertasta reaktiota, niin eipä sitä tullut! Olin niin kauan ratsastanut sitä ilman jalkaa, että kun sitten käytin jalkaa jotta halusin kunnon terävän reaktion, sitä ei ikinä tullut! Pikemminkin Hertta vain pelästyi "mikä ihme mun kylkiin koski? Ei siellä ennen ole mitään ollut!"

Usein herkät hevoset eivät oikeasti edes loppujenlopuksi ole kovin herkkiä. Ne ovat vain olevinaan herkkiä.
Varsinkin kohti vaativia luokkia mentäessä, ratsastajan vaikutuksen täsmällisyys ja hevosen kuuliaisuus lisääntyy. Jos hevonen on tottunut ettei sen kylkiin kosketa, millä ajattelit sen oppia vaikka vaihdot, kokoamiset, sarjat, piruetit..? Ei ne suusta vetämällä tapahdu, vaan jalalla ja istunnalla. Jalalla ratsastetaan hevosen jalat aktiiviseksi.
Ratsastajan täytyy saada vaikuttaa hevoseen! Se on ratsastusta.

Rule number one, uskalla vaikuttaa. Jos hevonen on häseltäjähössöttäjä, tee mahdollisimman paljon kaikkea! Anna sille tekemistä. Paljon taivutuksia: avoja, sulkuja. Paljon väistöjä, paljon voltteja ja ympyröitä. Mutta ennen kaikkea, paljon siirtymisiä. 
Jos hevonen käy niin kierroksilla, että jos hipaisetkaan jalalla, se esim haluaa nostaa laukan, käytä tällöin kahta kauhemmammin jalkaa vaativia tehtäviä.
Ratsastajan täytyy vasta sitten lopettaa avun antaminen, kun hevonen reagoi halutulla tavalla.
Ja tämä ei ole laukannosto pohkeenväistöavusta tai toisinpäin. Älä ikinä irrota pohjetta, jos hevonen reagoi siihen väärin.
Hertta on herkkä ja reipas hevonen, mutta sitä saa kyllä ratsastaa! Joskus se sietää suurempia apuja, ja joskus ei.

Esimerkki 1: Kuuma hevonen, ei anna käyttää pohkeita-> nostaa laukan tai ravin, ei malta, häslää
Aloita samantien pohkeilla ratsastaminen.Ikinä ei saa lähteä koventamaan kättä. Muutoin ratsastus menee vain käsijarru päällä ratsastamiseksi! Ajatus ei saa olla niin ,että mitä vähemmän vedät suusta, sitä kovempaa hevonen menee, ja mitä enemmän vedät, sitä enemmän se hidastaa.
 Parasta tähän on avot ja sulut sekä väistöt. Hevosen täytyy malttaa. Se ei saa kävellä alta. Avoja ja sulkuja ratsastaessasi sinun on pakko käyttää pohkeita, mutta silloin asetuksien ja taivutuksien myötä annat hevoselle muuta tekemistä kuin siirtymisen isompaan askelajiin. Pidä hevosen huomio itsessäsi. Paljon avoja, siirtymisiä suoraan sulkuun, siirtymisiä suoraan sulusta avoon tai pohkeenväistöön. Kokeile suoristaa välillä. Malttaako hevonen suoristuksen jälkeen jatkaa alkuperäisessä askellajissa?
Ota vaikka rata pituussuuntaan leikkaa käynnissä. Ala ratsastamaan hevosen takaosaa puolelta toiselle, ikään kuin "heittelet" takaosaa vasemmalta oikealle. Joudut käyttämään pohkeita tässä PALJON, jolloin hevosen on pakko kuunnella jalkaa, eikä jalalla vaadita vauhtia lisää. Joudut myös pidättämään hevosta istunnalla ja ohjalla, mutta samalla käytät paljon jalkaa. Hevonen joutuu polkemaan takaosallaan ja aktivoimaan sitä, ja mikä tärkeintä, pääset käyttämään jalkaa ilman että hevonen ampaisee vain eteenpäin kovempaa. Pohje on paljon muutakin kuin pelkkä eteenpäin vievä apu
Sulkutaivutukset ovat hyvä keino päästä käyttämään jalkaa muhuunkin kuin eteenpäin vievänä apuna.


Esimerkki 2: Hevonen haluaisi juosta alta, ehkä hieman painaa jopa kädelle. Tuntuu ampaisevan pienestäkin avusta. Etupainoinen.
Jos tuntuu että hevonen painaa kädelle, sitä pitäisi korjata pohkeella, ei koventamalla kättä. Vetämiseen tarvitaan aina kaksi. Kuitenkin jos käytät pohjetta, vauhti vain kasvaa.
Tämä johtuu siitä, että hevosella ei ole paino takaosalla. Se roikkuu edestä ratsastajan kannateltavana. Vauhti kasvaa herkästi, eikä pidätteet mene läpi. Tilanne yleensä kärjistyy vetokilpailuksi ja monesti ratsastajat tässä vaiheessa ratsastavat vain enemmän kädellä, sillä tuntuu että jos lisää pohjetta, hevonen vain kaahaa kahtakauheammin.
Kuitenkin vetämään ei saisi lähteä mukaan. Pahimmillaan olen nähnyt, että kun ratsastaja yhtäkkiä päästääkin edestä kädelle painavan hevosen tuntuman, hevonen kompastuu/kaatuu, koska se tuli yllätyksenä että "nojapuu" katosi! Hevosen täytyy itse kantaa itsensä, ratsastajalla ei ole siihen voimia.
Tällöin hevosen takajalkoja pitää aktivoida. Paras tapa aktivointiin on siirtymiset.
Siirtymiset aktivoivat takaosaa. Jotta tulisi hyvä siirtyminen mihin tahansa askellajiin, hevosen täytyy käyttää takaosaansa. Paras tapa on ravi-laukka-siirtymiset. Näitä voi oikeastaan joutua tekemään miljoonia! Toistoja, toistoja, toistoja. Joudut näissäkin ratsastamaan pohkeella huomaamattasi. Myös käynti-laukka-siirtymät ovat tehokkaita, mutta niihin tarvitaan aina enemmän painoa takaosalle, joten aluksi kannattaa aloittaa ravin kautta siirtymillä.
Myös pohkeenväistöt ovat hyviä. Tämä on irrottava liike. Kannattaa siten yhdistää siirtymiset ja väistöt!
Esim. Teet aina pitkän sivun alkuun ravipohkeenväistöä kohti keskilinjaa. Keskilinjalla nostat laukan ja laukkaat keskilinjan loppuun päätyyn asti (muista suoruus!). Ennen seinää siirryt raviin. Ja samaa uudestaan.
Tällöin käytät paljon jalkaa sekä eteen että sivulle vievänä, käytät pidätteitä, käytät kaikkia apujasi oikeastaan huomaamatta.
Hevonen, jolla on paino takaosalla, kevenee edestä. Piaffissa paino laskeutuu eniten takajaloille, ja kokeneemman hevosen kanssa siirtymiä on hyvä treenata vaikka piaffista passageen, se vaatii jo paljon töitä takaosalle!
 Aktivoi takajalkoja!

Esimerkki 3. Hevonen käy niin kuumana ettei kuuntele käytännössä mitään.
Sitten paras tapa on nollata tilanne. En yleensä kannata "höyryjen päästelyä" hullulla laukkailulla, sillä useimmiten se kuumentaa lisää ja kierrokset kasvaa. Joillekkin se voi kuitenkin toimia.
Jos hevonen tuntuu niin yliherkältä, että pienikin liike ratsastajalta tulkitaan vain "laukka laukka laukka", niin sitten on ihan hyvä jo ottaa SEIS.
Kaikki hevoset haluavat paineesta pois, herkät ja kuumat hevoset eniten. Ketään ei kuitenkaan voi ratsastaa avuitta. Täytyy pyrkiä siihen, että ratsastaja voi lopettaa ne avut ja palkita hevosen.
Kun hevonen pysäytetään, ja KUN SE SEISOO PAIKALLAAN, ollaan täysin hiljaa, eikä vaikuteta hevoseen. Opetetaa hevonen, että paikallaan seistessään se pääsee rauhaan. Korkeintaan taputetaan ekstrapalkkioksi. Jos hevonen ottaa askeleen, se korjataan takaisin. Jos hevonen peruuttaa, korjataan eteen. Ja seistään paikallaan. Seistään niin kauan kun hevonen rauhottuu. Sen jälkeen pieni pohje ja annetaan kävellä eteen. Kun hevonen siirtyy kävelemään, pohje irti, jolloin annetaan hevoselle taas vapaus avuista palkkioksi. Uudestaan taas seis jne.
Välillä voi hyvinkin pysähtyä ja peruuttaa. Peruutus saa takaosaa alle, ja yleensä vie pidättäviä apuja tehokkaasti läpi.
Joskus voi joutua seistä pidempäänkin. Pahimmillaan muistan seisseeni hevosen kanssa 10 minuuttia, ennenkuin se tosiaan seisoi paikallaan ja "huokaisi" ettei voi asialle enää mitään ja rauhottui.
En halua, että hevosta seisotetaan väkisin, ettei tilanne kärjisty esim pystyyn hyppäämiseen. Kuitenkin jokaisen hevosen kohdalla pitäisi pyrkiä paikallaan seisomiseen, ihan jo sen takia, että on hyvä tapa seistä paikallaan kun noustaan/laskeudutaan selästä.
Jotkut hevoset tarvitsevat "höyryjen päästöä", jotta malttavat tehdä töitä. Useimmiten kuitenkin kannattaa nollata tilanne ihan vaikka vain seisomalla paikallaan ja malttamalla.


Esimerkki 4. Ennakoiva, miellyttämishaluinen hevonen, jonka vuoksi tulee paljon rikkoja/virheitä.
Ensinnäkin, jos hevonen ennakoi, se on omallatavallaan hyvä. Se haluaa miellyttää sinua. Mutta eihän niin voi mennä radalle että tuurilla hevosen esittämät temput on ne oikeat mitä vaaditaan... Hevosta ei IKINÄ saa rankaista sen yrittäessä miellyttää sinua, joka ilmenee ennakoimisena!!! Tällöin hevonen lakkaa tuota pikaa yrittämästä. Et myöskään saa kehua hevosta, jos se tekee esim laukanvaihdon aina diagonaalilla. Et saa reagoida mitenkään hevosen ennakointiin/sitäkautta tulevaan virheeseen. Sinun täytyy malttaa vain sanoa "HUOH" ja korjata tyynesti asia, mitä olitkaan tekemässä.
Mitä tapahtuu, kun olet 10 kertaa peräkkäin treenannut laukanvaihtoa koko rata leikkaalla ja se on sujunut hyvin. Hevosesi on innoissaan. Päätät sen 11:sta kerran tulla ilman vaihtoa ja jatkaa vastalaukassa uuteen kierrokseen, mutta hevosesi vaihtaa keskellä diagonaalia laukkaa, koska se ennakoi "tässä me ollaan koko ajan tehty vaihto! voi vitsit mä olin hyvä!". Sitten rankaiset hevosta "voi ***** en antanut vaihtoapuja!". Tämä on todella väärin hevosta kohtaan. Rankaisit hevosta kun se yritti olla mieliksi.
Tähän ongelmaan pätee pitkälti yksi ja sama sääntö: vaihtelevuus.
Pidä tehtävät vaihtelevina, äläkä jankkaa samaa harjoitetta pitkään samalla tavoin, samassa kohtaa. Jos esim treenaatte laukasta pysähdyksiä, alkutervehdys kouluradalla mielessä, älä joka kerta tee pysähdystä samassa kohtaa. Tee pysähdys jokaisella kerralla eri kohdassa. Jos pysähdys tulee keskilinjalla, pysähdy missä tahansa kohtaa keskilinjaa. Ratsasta välillä jopa keskilinja ilman pysähdystä. Esim joka toinen kerta keskilinjalla tulee jossain kohdassa pysähdys, joka toinen kerta laukataan vain keskilinjan läpi.
Käytä omia aivojasi nopeammin, mitä hevonen omiaan. Ole hevostasi fiksumpi ja aina askeleen edellä.
Näissä kisoissa muistan kuinka H kävi niin kuumana, että radalle tuli paljon rikkeitä. Tein pahimman virheen mitä voin tehdä: Yritin "rauhoittaa" sitä ja lopetin ratsastamisen! H siis sai tehdä radalla mitä huvittaa...

Esimerkki 5. Kuuma, herkkä hevonen, säikkyy kaikkea, vaikea keskittyä.
Tähänkin pätee sama: anna hevoselle niin paljon tekemistä, ettei sillä yksinkertaisesti ole aikaa keskittyä muuhun.
Jos hevonen kuuntelee ratsastajaansa, se ei oikeasti keskity ympäristöönsä niin paljon. Jos hevonen esim kyylää ja ryntää aina jossain tietyssä kohtaa maneesia, isoin virhe on antaa hevosen tehdä niin! Hevosta ei pidä rankaista, mutta ole fiksumpi kuin se, ja keksi sille jotain tekemistä, ettei se edes ehdi ajatella sitä. Kun lähestyt mörkökulmaa, niin alakkin tekemään vaikka pohkeenväistöä! Ihan mitä vaan!
Jos lopetat ratsastamisen ja pahimmillaan pysähdyt katsomaan mörkökulmaa, se on palkkio hevoselle. Se saa tehdä sen mitä se halusi, ei sitä mitä sinä halusit. Toki jos joku yksittäinen selkeä syy pelottaa maneesin nurkassa, voi ensimmäisellä kerralla ITSE RATSASTAA kulmaan, pysäyttää ITSE ja jäädä katsomaan. Rauhota hevonen. Sitten poistutte rauhallisesti paikalta, kun hevonen seisoo nätisti ja rentoutuu. Mutta SINÄ PÄÄTÄT myös sen koska kulmasta poistutaan.
Myöhemmin kuitenkin pyri ennaltaehkäisemään tälläinen tilanne. Jos tiedät että se katsoo/asettuu aina ulos ko. kohdassa, tee aina päinvastoin, eli tässä tapauksessa mene vaikka avotaivutuksessa sen mörkökulman lävitse, eli tällöin asetat hevosen  sisälle. Samalla se on sinun ulkoavuillasi kun taitutat sitä avossa, ja sinulla itselläsi on kontrolli.
Sama pätee maastossa. Jos hevonen pelkää jotain, ratsasta jollain tehtävällä "turvaan" pelottavan asian ohi.
Tärkeintä siis on saada huomio sinuun, ei ympäristöön!
Kisoissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, häiriötekijöitä on paljon. Siellä vaaditaankin paljon enemmän hevoselta keskittymistä kuin kotona! Ratsastajalta myös.


Ylipäätänsä voisi siis tiivistetysti sanoa:
  • Olkaa itse aktiivisia, jotta hevoselle ei jää aikaa olla hyperaktiivinen!
  • Yleensä herkkä hevonen, ei loppujen lopuksi edes ole kovin herkkä. Se on vain oppinut väärät reaktiot, sillä pohkeen paineen lopettaminen on aina palkkio. Palkkio pitää seurata oikeaa reaktiota, eikä "vain jotain reaktiota" hevoselta!
  • Antakaa hevoselle tekemistä, niin aivojumppaa kuin keholle. 
  • Älkää ratsastako vähemmän "koska hevonen sitä haluaa", vaan uskaltakaa vaikuttaa ja laittakaa hepo hommiin nokkelasti omia aivoja käyttämällä.
  • Jos te ette anna hevoselle virikkeitä ratsastuksessa, se keksii ne kyllä itse.
  • Muistakaa, te määrätte ratsastuksessa kaikesta, ei hevonen.
  • Periaatteessa herkkää ja kuumaa hevosta pitää ratsastaa enemmän, kuin laiskaa ja hidasta.
  • Ratsastaja on hevosen valmentaja.
Hertta verryttelyssä Riihimäellä vuonna 2011. Rento ja kuuliainen hevonen, joka antaa ratsastajan käyttää apuja, kuitenkaan niihin ylireagoimatta.

47 kommenttia

  1. Jindalla huonoina päivinä meinaa rupee keittää aina yli. Siirtymisiä oon joskus kokeillut, mutta niistä se rupeaa ottamaan niin paljon kuumaa että suunta rupeaa olemaankin ylöspäin...
    Meillä toimii parhaiten jonkun aikaa hiitata hallia ympäri hyvinkin reippaasti. Sekään ei toimi jos sitä tekee liian kauan, kun Jinda on sitä tyyppiä hevosista että se alkaa väsyessään kuumua lisää (esim. hyppäreiden loppupuolella meinaa aina kontrolli kadota). Anyway, kun saadaan turhat energiat purettua, mutta se pieni "syttyminen" jää päälle niin yleensä kulkee hirveen kivasti :-)

    Tykkään hirveesti näistä postauksista, saa vinkkejä omaankin ratsastamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sellaisia hevosia kyllä löytyy! Jotkut hevoset oikeesti vaatii päästä joskus vetää suoralla niin kovaa kuin jaloista lähtee (Etenkin nämä täykkärityyppiset jostain syystä? ;) ) ja se niille suotakoon. Mutta tosiaan joillain hevosilla sekin voi vain lisätä kierroksia. :D

      Nää on sinäällään just niin mielenkiintosia tapauksia, sillä yhtä ainoaa oikeaa keinoa ei välttämättä ole. Niin monta keinoa kuin on hevostakin! :)

      Poista
    2. Ai kauheeta tajusin vasta että tosta mun ekasta kommentista saa käsityksen että Jipu kuumetessaan rupeais keulimaan :-D Tarkoitin siis enemmänkin sellasta sellasta paikallaan pomppimista ja tepsuttamista.

      Näissä kommenteissa sais olla joku muokkausnappi kun kirjottaa mitä sattuu... :-D

      Poista
    3. Oon miettiny ihan samaa kun typotan kamalia kirjotusvirheitä :D

      Poista
  2. Loistava kirjoitus jälleen kerran! Monet asiat noista olen joutunut oppimaan kantapään kautta. Ja pitäisi aina myös hevosen selässä muistaa, ettei päästä itseään ja hevosta liian helpolla edes silloin, kun ratsastaa vähän kevyemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Jos mrinaa vaatia hevoselta hommia, täytyy niitä tehdä myös itse ;)

      Poista
  3. Loistavaa kirjotusta taas ! Ja upeita kuvia ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kaivella vähä vanhempiakin kuvia :)

      Poista
  4. Todella hyvä postaus! Jokaisen ratsastajan tulis lukea tämä, jos ei vielä ole oppinut "herkkää" hevosta ratsastamaan. Totuushan on ettei opi kuin tekemällä, mutta jotkut asiat täytyy myös sisäistää ennen kuin tekee. Sait hyvin tiivistettyä ja kerrottua kaikki ne mitä pitää muistaa ja ymmärtää! :)

    Pakko myös kehua kuinka valtavan upea Hertta on tuossa ensimmäisessä kuvassa etenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tuntuu että ensin pitäisi just sisäistää ja huomata se pattitilanne, että mitä "ei tee, jos hevonen on herkkä" ja pian havahtuu että pakkohan siellä on tehdä jotain :D

      Mä kans tykkään tuosta ekasta kuvasta! Hertta säpäkkänä ja itse sattui istumaan säädyllisesti kuvassakin niin onnistui otos! :D

      Poista
  5. Kiitos loistavasta postauksesta! Välillä oon itse hukassa oman nuoren suokkini kanssa, vaikka perusluonteeltaan on rauhallinen, niin varsinkin maastoillessa pitäisi aina muistaa tuo, että vetokilpailuun ei kannata lähteä.

    Vasta löysin blogisi ja ehdottomasti jatkan lukemista jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan lukemaan! :)
      Maastossahan voi hyvinkin tehdä siirtymisiä ja vaikka väistöjä jos haluaa vähän hevosen huomiota itseensä. Kunhan säästyisi siltä vetokilpailulta :)

      Poista
  6. Mahtava postaus! Sain todella paljon vinkkejä omaan ratsastukseen ja sen parantamiseen. Kirjoitat tosi kivasti ja selkeästi, tykkäsin kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) tykkään hirveesti kuulla jos jostain näistä jutuista on edes jotain hyötyä! Ja jotenkin tuntuu että oppii itsekin uutta samalla kun pohtii näitä ja kirjoittaa ylös :D

      Poista
  7. Todella hyvä postaus! Itselläni on hann/xx ruuna, joka on halutessaan todella herkkä! Siirtymisistä se vain kuumuu ja kuumuu ja kuumuu, niitä pitää tehdä, mutta ei hallitsemattomia roiskauksia ainuttakaan kappaletta. Kaikista paras keino sen kanssa on ollut pitää pohje kiinni. Niin yksinkertaista mutta niin vaikeaa... Suurin virhe itselläni on ollut olla vaikuttamatta siihen kun se kuumuu. Maastossakin, ihan sama kuinka lujaa mennään mutta pohje on oltava kiinni aina, myös kun pitää hidastaa. Harrastan ruunan kanssa kenttää ja jos se sattuu olemaan sillä päällä että pitäisi vain saada laukata, suusta vetäminen on täysin turhaa ja vain pahentaa tilannetta. Matala rento käsi ja hidastamiset/siirtymiset yms tapahtuvat sisäreisillä, äänellä ja pohkeen kiinni pitämisellä. Hyvin nurinkurista.
    Hyvin vinkkejä kuitenkin ja todella selkeästi selitetty :) Blogiasi on kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Aina kun tekee mieli korjata kädellä, pitäisi käyttää jalkaa. Itse pyrin tähän, mutta sitkeässä on kädellä ratsastus. Siirtymiset tosiaan on hyvä kikka, mutta siirtymisen täytyy tosiaan olla laadukas, eikä vain roiskaisu, että siitä on hyötyä. :)olen aivan samaa mieltä kanssasi, että pohje on pidettävä kiinni. Se ei saa lepattaa missä sattuu ja sillä täytyy vaikuttaa. Usein juuri kuuma tai herkkä hevonen pyrkii niin paljon pois kaikista avuista, jolloin viiminen tikki on antaa olla jalan irti. Niinkuin sanoin, herkkää hevosta pitää ratsastaa enemmän kuin laiskaa :) hyvää pohdintaa sinullakin!

      Poista
  8. Hei! Liityin lukijaksi, mukava tietopaketti ja tykkään lukea postauksia joissa on muutakin sisältöä kuin vain päivittäisiä kuulumisia! Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa minun blogiani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan :) pyrin kirjoittelemaan näitä treenipohdintoja säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun tulee joku kiva probleema tai harjoite mieleen. Myös lukijoiden toiveden perusteella kirjoitan.
      Toki käyn kurkkaamassa blogiasi, oon aktiivinen lukijakin vaikka itse kirjotan ahkeraan ja tykkään "kyylätä" muiden kuulumisia :)

      Poista
  9. Hyvä Noora! Unelmablogi

    VastaaPoista
  10. Kiitos näistä vinkeistä! Sulla on superblogi, outoa että en ole ennen lukenut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ei näitä kaikkia blogeja varmaan vaan heti löydä! joskus sitten kävelevät vastaan.. :)

      Poista
  11. Haha Sanna-Maria komppailen, miten ihmeessä en ole blogiisi ennen törmännyt!? Tämän postauksen vinkeistä koitan ottaa vaarin ja saada meidän kuumakallea rauhallisemmaksi. Monta juttua on jo ollutkin käytössä, mutta valtavasti uusiakin niksejä ja tehtäviä löytyi, kiitokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löytyy jotain apua :)

      Heh, ilmeisesti oon vähän tälläinen takapajulan tuuppari, enkä "kohubloggaaja" niin on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle :D

      Poista
  12. Kiitos tästä postauksesta! Sain rutkasti neuvoja oman, kohtuu hermostuneen ja kuuman sh-tammani ratsastamiseen. Sinkoilee pää ylhäällä ja on tosiaan hyperaktiivinen, eli teen sille hyvin monimutkaisia tehtäviä, siltikin välillä sinkoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sinkoilua on vaikea saada kokonaan pois, mutta jo pieni keskittyminen hommiin auttaa paljon ja sinkoilu vähenee :)

      Poista
  13. Mä ratsastan heppaa, jolla on tosi paljon noista piirteistä mitä listasit. Se tuntuu on juoksemassa pois alta pienimmästäkin pohkeen hipaisusta ja kyttäilee välillä milloin mitäkin ja muutenkin sählää ja ennakoi ihan valtavasti. Esim. lävistäjällä ei malta mennä suoraan vaan ennakoi koko ajan kääntymistä vuorotellen molempiin suuntiin, lävistäjästä tulee siis pelkkää loivaa kiemuraa..:D Kakaran innostustahan se on, mutta osaisitkö sä neuvoa miten mä saisin tota rauhoiteltua tollasissa tilanteissa kun se ei osaa vielä avoja tai sulkuja ja väistötkin menee vaan tosi seesteisessä tilassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile tehdä jotain sellaista "huomion kiinnittämiseksi" mitä tiedät että hepo osaa. :) Toki aina haluan painottaa pohkeisen käyttöä, siitä esim just avot ja väistöt sun muut missä pääsee "pelaa" jalkojen kanssa on hyviä, mutta tässä tapauksessa pitää vähän kiertää.

      Sehän osaa varmasti pidätteet? Eli osaa hidastaa/pysähtyä pyynnöstä varmastikkin. Ota se lävistäjä ja tee vaikka pysähdyksiä miljoonia (no okei, muutama :D ) siihen lävistäjän ajaksi. Eli lävistäjälle, pysähdys, liikkeelle (alkuperäinen askellaji), ja taas muutaman metrin päähän pysähdys, ja taas liikkeelle jne. Eli koko lävistäjä pelkkiä siirtymisiä! Näin toivotaan että se hepo alkaa odottamaan sitä pysähdystä. JA huom, keskity että pysähdys on suora... ;)

      Aluksi ei varmasti mene kuin oppikirjoissa mutta pikkuhiljaa. Toistoja,toistoja toistoja.. Rumasti sanottuna "pitkästytä" hevonen, jotta rauhottuisi kuuntelemaan. (voin jo anonyymeille huutelijoille sanoa, että älkää ottako sanaa "pitkästyttää" tosissaan. ;) )

      EN oikein osaa selittää, mutta ideana olisi tässä hevosen huomion kiinnittäminen sinuun. Jos se ei onnistu muutoin, niin ihan seis, liikkeelle, seis, liikkeelle, niin se on tosi yksinkertaista, ja hevonen kuitenkin haluaa sua miellyttää, niin pääsisit kehumaan ja sitä kautta rentouttamaan hepoa. :)

      Poista
  14. Löysin tän tekstin tälleen "myöhässä", mutta pakko kommentoida, kun oli niin hyvä.

    Mun hevonen kuumuu toisinaan, mutta se ei oo ongelma niinkään. Sen sijaan se on kehittänyt juuri tuon "mörkökulman" meidän maneesiin, mitä se pelkää usein. Asiaa ei yhtään helpota, että tässä kulmassa on ovi talliin, jota pidetään aina auki ja siinä edessä juoksee ihmisten lisäks koiria ja muita hevosia vähän väliä ohitte. Oon huomannut kanssa, että toi esim. avon tai pohkeenväistön ratsastaminen auttaa saamaan hevosen keskittymisen ratsastajaan.

    Kuitenkaan tää ei aina auta ja oon nyt muutaman kerran tippunut aika pahasti, kun hevonen ihan kesken pohkeenväistönkin saanu pakokauhukohtauksen ja painanu rodeoo toiseen päähän maneesia. Ongelmaa ei yhtään auta se, että nyt oon jo alkanut ite jännittää tätä kulmaa. Onko sulla jotain vinkkiä, miten tällasesta tilanteesta pääsis eteenpäin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks nää tulee sähköpostiin nää viestit, niin nään ne vaikka olisi jo vanha postaus. :)

      Tietenkään väkisin ei kannata jos itse pelottaa. Onko sulla mahista pyytää jotain tuttua selkään, joka ei helposti tipu ja osaa viedä asian loppuun?
      Oman uskaltamisesi rajoissa, kokeile jäädä pyörimään juurikin sinne pelottavaan päätyyn. Esim pääty-ympyrä. Hertalla ainakin auttaa kun vain sitkeästi liikkuu sen lähettyvillä mikä pelottaa niin se "kyllästyy" ja unohtaa/tottuu siihen mitä se kyylää. Pyörit ympyrällä, jossai vaiheessa teet vaikka volttia pelottavassa kohdassa. Kun hevonen on sulla voltilla, sulla on valmiiks "ohjat kädessä" ja hevonen asetettuna, jolloin sen on vaikeampi sinkasta jonnekkin. Voltilla jo valmiiksi ollessa voi olla helpompi saada hevonen takaisin kiinni jos se sinkasee. Eli pidät sen "käännettynä" kokoajan. Hieman vaikeaa selittää. On myös vaikeaa sanoa ohjeita, kun jokainen hevonen erilainen ja reagoi ei taopihin erilailla. Joillekkin ei sovi "väkisin" näyttäminen, kun taas toisille sopii. Toki ikinä ei pidä ahistaa hevosta väkisin johonkin nurkkaan, vaan pitää yrittää fiksusti ja huomaamatta keplotella se pelottavan kohdan yli. Jos nyt oikein osasin selittää.. :)

      Poista
  15. Kiitos vinkeistä, oli ilo lukea :)
    Olen itse vasta alkanut vuokraamisen yksityistalilla pitkän ratsastustauon jälkeen. Allani on hyvin varsamaisen luonteen omaavalla 16v ruuna joka on hieman semmoinen säheltäjä luonne.
    Meillä käytössä tallilla vain maasto mutta uskon että herkkis ruunaa pystyisi hiekkatiellä treenailemaan varmasti juuri pohkeenväistöjä, siirtymisiä yms. keskittymistä vaativia tehtäviä, jotta mielenkiinto pysyy yllä eikä kuumu liiaksi/säpsi joka ikistä puskaa ja aurauskeppiä tien reunoilla.

    Tsemppiä jatkoon teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä oot oikeilla linjoilla. Ei sillä ole aikaa katsella maisemia kun pitää keskittyä töihin :)

      Poista
  16. super hyviä vinkkejä! :) itse olen muutaman kerran ratsastanut aika "herkällä" hevosella ja tuppasin koko ajan kädellä hiljentämään vauhtia, kun tuntui liian kovalta vauhdilta. kaverini sitten otti ohjat pois, teki kaulanarun ja sano että nyt istunta ja jalat peliin. eipä siinä sitten kun heppa toimi tosi hyvin kunhan maltoin keskittyä ja tehdä sielä selässä töitä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin sellainen hetki jossa kokee valaistuvansa? :D

      Poista
  17. Hei,
    aivan mieletön ja asiantunteva blogi! Siksi tulikin heti mieleeni vähän tähän aiheeseen liittyen kysyä sulta vinkkejä meidän ongelmiin, vaikka tehdään valmentajien kanssa myös tiivistä yhteistyötä.
    Kerron nyt ensin vähän hepastani ja taustoista, niin varmasti helpompi vastata.
    Itse kilpailen tämän kauden 17 vuotiaana junnuna, olen kilpaillut alue hB, kotona tehdään kuitenkin vaikeampiakin juttuja, vaikka myös paaljon paljon perusratsastusta! Ennen esteet kiinnostivat enemmän, nyt kuitenkin ehdottomasti kouluratsastaja!
    Hevoseni on 17-vuotias täykkäri trakehner rist. tamma, sellainen mukava aika pikkuinen heppa. Ollut mulla nyt kolme vuotta ja tuli mulle aikoinaan aika stressaantuneena ja kipeänä ratsastuskoulusta. Ollut paljon sairaslomalla, minkä takia hyppääminenkin jätetty, jalat eivät siis ole terveet, mutta eivät myöskään aiheuta kipua tai estä liikkumista millään tapaa. Hevonen siis kuvattu päästä varpaisiin, ja oman eläinlääkärin kanssa saatu aina hoidettua vain paremmaksi ja paremmaksi. Tällä hetkellä parantelemme tukiside vammaa vej, mutta pitäisi kuntoutua enskaudelle, varmaan joskus parin kk päästä päästään treenaamaan, kiitos vamman pienuuden. Satulat on ok ja kaviot todella hyvässä kunnossa. Valmentaudumme pari kertaa viikkoon, meillä käy myös säännöllisesti ammattilainen läpiratsastaja ja hieroja. Tämä siksi ettei tule kysymykseen että meidän ongelmamme johtuisi kivusta tms:)
    Eli siis tamma on suustaan todella herkkä, pohkeelle välillä vähän hidas, sitä ongelmaa kuitenkin saati jo korjattua. "Antaa" kuitenkin ratsastaa tosi hyvin, muutenkin todella miellyttävä ja kevyt ratsastaa, niin kauan kun pysyy rentona. Varsinkin kisoissa jännittyneisyys todella iso ongelma, myönnän jännityn itse ja hevonen jännittyy tai toisin päin, tästä on tullut sellanen noidan kehä,aina jompi kumpi jännittyy ja se on sitten siinä aina ne kilpailut. Vika ei siis ole hevosessa, vaikka hevonen ei olekaan mikään helpommaista päästä, hyvin temperamenttinen tamma ja vaatii multa tosi paljon. Välillä pelottaa kahiseva pusikko, välillä tuomari koppi, tälläset pikku jutut kuitenkin unohtaa jos mä pystyn rauhottumaan ja vain ratsastamaan ja tekemään esim avoa tai jt. Sitten suurimpaan ongelmaan, toiset hevoset verkassa. Tammanl on kuulemani mukaan joskus jäänyt verkassa jalkoihin ja on voinut pelästyä ihan oikeastikin, veikkaan kuitenkin sen eniten johtuvan siitä että jos mä en jännity ja odota rodeoloikkaa niin sitten se on tehnyt sen ja jos mä odotan niin sitten se ainakin tekee sen. Varsinkin tömisevä laukkaiset tai jotain hienoja temppuja tekevät hevoset saavat tammani "riehaantumaam". Ja rodeo ei siis ole mitään pientä, vaan yleensä kaikki jalat ilmaan ja aika rajua. On myös pukitellut minulla kipeänä ja silloin se oli erilaista. Tästä jää mulle aina jännitys päälle ja sen jälkeen mistään ei tule enää mitään. Olisko sulla jotain hyviä vinkkejä? Aina tamma ei kuitenkaan tätä tee, ja kotona yleensä ihan asiallinen, jos ei takana esim sairaslomaa tai vapaa päivää minkä takia energiaa hieman enemmän. Kiitos miljoonasti jo etukäteen:D ja muuten keskiaskellajeista kertova postais oli myös ihan mieletön, meillä ne tällä hetkellä työn alla, hyvien pysähdysten ja rennon kokoamisen kanssa. Edestä välillä edelleen hieman levoton, pyöreä rehellinen peräänanto vaikeina päivinä ei siis itsestään selvyys, kulkee kyllä pääsääntöisesti ihan nätisti, mutta käyttää helposti itseään säästellen. Vielä loppuun kysymys, mikä olisi kaikkein pehmein kuolain äskeisen perusteella? Tällä hetkellä paksu 13.5cm kolmipala, toimii hyvin, mutta jos olisi joku vielä pehmeämpi olisin kiinnostunut kokeilemaan. Kiitos ja toivottavasti huomaat kommenttini, löysin blogisi vasta nyt blogitallista ja lueskelin kaikki treenivinkit samantien!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitimpa sekavasti, toivottavasti kuitenkin tuli selville ongelman ydin:D Noita kommentteja kun ei voi muokata enää jälkikäteen^^ ja siitä piti vielä sanoa että menette Hertan kanssa ihan mielettömän hyvin, just ton näköstä ratsastusta on ihana katsoa ja pitäs näkyä enemmän ihan kaikkialla!:)

      Poista
    2. Kuulostaa aika samalta kuin Hertta. Hertalla oli myös nuorempana todellinen ongelma kisaverryttelyt! Se teki todella rajuja äkkikäännöksiä kun pelkäsi juurikin jotain temppuja tekeviä hevosia tai laukkaavia hevosia niin että tanner tömisee. Edelleen se pelkää ja varoo muita, ja jos joku hevonen ohimennessään vaikka huiskaisee hännällään, niin Hertta kyllä sinkaisee sivulle ja pelkää ikäänkuin hevonen olisi potkaissut häntä. Sen takia mulle verryttelyt Hertan kanssa on aina vähän vaikeita jos on ahdasta. joudun niin paljon keskittymään muiden tekemisiin ja väistelemiseen! Olen miettinyt että laittaisin Hertalle punaisen rusetin häntään, josko se auttaisi muita vähän pitämään välimatkaa Herttaan, vaikka H ei potkikkaan.
      Kokeile verryttelyyn laittaa se punainen nauha häntään! Jos se saisi muita vähän pitämään välimatkaa. Ja ikävä kyllä, joudut varmasti myös miettimään oikein tarkasti ratsastamiasi teitä ennakkoon, ettet osuisi lähelle muita hevosia. Joudun itsekin "pitämään Herttaa erossa muista" .
      Koita juurikin radalle mennessä ratsastaa niitä avoja tms jos hepo kyylää. Hertta oli ihan samanlainen ennen! Se oli multa virhe, että aloin rauhoittelemaan sitä --> tämä tarkoitti Hertalle "hyvä kun käyttäydyt noin" ja sehän meni ihan pelleilyksi! Sitten kerran surutta potkaisin pohkeella kun H alkoi "tuijottelemaan" tuomaria. Sen sikailut radalla loppui siihen! Yksi komennus ja se oli siinä!
      Pääpointti, mitä enemmän hepo keksii muuta kuin sinut, sitä enemmän ratsasta. Älä jää paijailemaan jos se katselee muualle, mutta en siis tarkoita että se pitäisi raipattaa. Tyynesti ratsastat juuri sitä mitä tahdot, vaikka pohkeenväistöä tai avoa. Ideana se, että hevonen on töissä ja silloin keskitytään sinuun. Älä ahdistele hevosta, mutta "keep it simple". Pyyntö-->Reaktio, vaikka atomipommi räjähtäisi.
      Kyllä se siitä! Vaatii aikaa ja toistoja. :)

      Herttakin on suusta herkkä, mutta pohkeelle parhaimmillaan todella hidas... Sen kyllä saa herkäksi, mutta osaa se kyllä pingottaa itsensä niin ettei reaktiota tapahdu. Erittäin hyviä pohkeelle herkistysjuttuja ovat toki pohkeenväistöt, sekä napakat käynti-ravi-siirtymiset. laukka-käynti siirtymisissä on vaara että hepo jää pohkeen taa, joten pysyttäydy alussa ravi-käyntisiirtymisissä kun aktivoit hevosta?

      Hertalle etsin pitkään niin pehmeää kolmipalaa kuin mahdollista. Hertalla myös 13,5 cm kolmipala, joka oli liian ohut 14 mm. Sitten ostin 16mm, ja vieläkään H ei tukeutunut haluammalani tavalla kuolaimeen, vaan oli "liian herkkä" sille.
      Sitten tutustuin Sprengereihin. Nyt Hertalla on käytössä "anatomisesti muotoiltu" sprengerin KK Ultra kolmipala, ja H tykkää siitä tosi paljon! Aurigan materiaalina saa suun vaahtoamaan ja Hertan imemään kuolainta. Se tukeutuu siihen tosi hyvin ja kaiken maailman päännyppimiset on loppuneet! :) Suosittelen siis tutustumaan tuohon Sprengerin muotoiltuun kolmipalaan!

      Kirjoittamasi perusteella mulle tuli niin mieleen Hertta! :D Ihan samojen asioiden kanssa jouduin painimaan!

      Poista
    3. Onpa ihana kuulla etten ole ainoa jolla tällaisia ongelmia! Välillä käy mielessä että kaikki pitää muo sellasena "ostanut aivan liian vaikean hevosen" ihmisenä, jos nähnyt Essin vain sellaisena "sekopäänä". Joskus ollut punanen rusetti, mutta hyöty ei ole ollut ehkä kuitenkaan niin suuri, että sitä alkaisin säännöllisesti verkoissa käyttämään. Olen myös miettinyt hevosen värisiä korvahuppuja kisoihin ja/ tai kotona verkkaamista ja sitten kisoissa vain sen verran että lihakset lämpee, mitä näistä sanoisit? Eli totuus on että pakko vain katsoa ja miettiä hieman tarkemmin mihin ratsastaa.. se vain on todella ärsyttävää kun on niitä ketkä tulevat aivan vierestä, vaikka kun on verkka vieraita hevosia täynnä, ei niin musta voisi toimia, vaikka ahtaat verkat onkin hankalia..! Et tiedäkään kuinka helpottavaa kuulla että joku ketä saa hevosen liikkumaan noin hienosti on ollut ihan samanlaisissa ongelmissa! Tai niin kun ettei tää tähän kaadu. Nyt mulle tuli hirveä hinku kisaamaan ja ratsastamaan, jos Essi vain nyt toipuisi pian, niin pitäisi viimeistään kesällä päästä treenamaan! Kiitos ihan hirveästi vinkeistä, tota "kerran napakka komentamista" ainakin koitan seuraavaksi radalla jos tulee tarpeeseen ja lakkaan hissuttelemasta! ( vasta blogiasi lukiessa ja katsoessani videon sun ja hertan ekasta alue a :sta, tajusin että teen aivan samaa nyt, mitä sinä ilmeisesti silloin joskus, lakkaan ratsastamasta, ettei se vaan lokkaisi mihinkään ym, pahin virhe!!)
      Eli seuraavaksi testiin Sprengerin muotoiltu kolmipala, sekin mahd paksuna? Kun Essi tekee myös juuri tuollaista päännyppimistä, tai sellainen epätasainen edestä, vaikka tasoittunut paljon siitä mitä oli mulle tullessa. Tää Sprengeri kuulostaa kyllä tosi hyvältä, voisi toimia meilläkin, kun vaikuttaa että mun tammassa samoja piirteitä mitä Hertassakin, vaikkei nyt olekaan niin hieno:)
      Kiitos vielä, jään kyllä ehdottomasti lukijaksi!

      Poista
    4. Toivottavasti sprengeri auttaa! Se on tosiaan muotoiltu niin rttä paine suuhun on tasainen, eikä tule mitään "kulmia" mihinkään. Nyt vain testailemaan ja lainailemaan jos saat jostain kokeiluun :)

      Mulla on lisääkin noita sikailu videoita meidän alkutaipaleelta. Löysin juuri. Ei H tuhmaa tee mutta radalla tehdään ihn mitä huvittaa ja minä luulin että sitä pitää rauhoitella ja lopetin ratsastamasta ajatuksena etten vain koske siihen ettei se sinkoa. No tmähän oli Hertalle juurikin se palkkio! Käyttäydy noin, niin et joudu töihin!

      Hertan omistaja piti mulle puhuttelun että jos annan sen noin riehua radalla niin se vain oppii siihen että näin käyttäydytään. "Laitat sen prkl hommiin" oli käsky, ja se yks kisa saatiin tämä käytäntöön. Verkassa H oli hyvä ja kun menin radalle niin alkoi sama sikailu. Sitten vain oikeasti murahdin ja potkasin että nyt loppuu tollanen! Ja niin loppui kuin seinään! :D toki välillä tulee edelleen pieniä pelästymisiä, mutta ei se haittaa. Pelästymiselle ei voi mitään mutta älytön puhina ja kyyläys ja sinkoilu saatiin kyllä kitkettyä pois kun huomattiin että se on vain tapa ja se loppuu nyt.

      Eli älä ikinä lopeta ratsastusta jos hevone kyyläilee tms! Jos se on töissä niin sillä ei ole aikaa keskittyä muuhun kuin sinuun! Napakasti vaan "apinan raivolla" keskityt tekemiseesi ja heppa mukaan hommiin! Älä "alennu" hevosen tasolle ja anna sen viedä sua, vaan sinä määrät suunnan :) ja tämä ei tarkoita väkivalloin ratsastanista, vaan tyynesti vaan sinä olet kapteeni ja hepo työmies ja yhdessä se laiva pitää saada turvallisesti perille ;)

      Poista
    5. Niin ja sprengeriin vielä palatakseni! Se sprenger mikä Hertalla nyt on on 16 mm paksu, eli aika normaali paksuinen mutta toimii paremmin kuin normaalilla saman pakuisessa kolmipalalla. Kangissa bridongina mulla on sit se 14 mm sprengeri kolmipala ja sekin toimii hyvin.

      Eli tuo muotoilu itsessään vaikuttaa jo niin paljon Hertalla, että paksuudella ei olekaan niin suurta merkitystä. Liikaa en rompetta halu suuhun tunkea, tosellisuudessa suuhun harvoin mahtuu paljoa mitään, joten 14 tai 16 mm on aika passeli :)

      Poista
    6. Joo, kiitos ihan hirveästi, meinaan tamman sählääminen radalla loppui tähän!:D ja ainakin itse huomannut että pakottamisesta ei ole mitään hyötyä, mutta jos ei ole selkeitä sääntöjä ei myöskään tule mistään mitään, pitäisi pystyä kulkemaan sitä "kultaista keskitietä"! ;D ja itseasiassa sain meille jo Sprengerit testiin, voin laitella tänne miltä ne tuntu parin viikon testin jälkeen, sitten kun taas ensin saadaan alkaa liikkua:) ja tosi hyvä sitten tulevaisuuttakin ajatellen jos meille joskus hankin kanget niin toi toimii varmasti bridongina, jos tästä sprengeristä tykkää:) Mulla tosiaan ei ole vielä kankia, mutta musta niiden kanssa ei mikään kiire, kun en vaativaa ainakaan vuoteen pariin varmasti pääse vielä kisaamaan. Ja tuosta olen täysin samaa mieltä että sinne suuhun on ihan älytöntä tunkea hirveästi rautaa tms. hirveän kovia kuolaimia, ymmärrän jos nyt jossain maastossa ei pysy käsissä, mutta ei sileällä pitäisi kyllä pystyä menemään nivelellä tai kolmipalalla, ns peruskuolaimella!:D
      Kiitos paljon vinkeistä! Oon saanut ihan hirveästi inspistä omaan ratsastamiseen ja tekemiseen!:)

      Poista
  18. Upeaa tekstiä! Minulla on suomenhevonen joka on ex ravuri ja kuumuu tosi helposti ja on herkkä pohkeelle. Alan nyt sun blogia lukemaan ku näin upeeta tekstiä tulee! Hevoseni on rauhallinen kaikkialla muualla paitsi ratsastaessa(esim.juoksuttaessa, taluttaessa yms.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos ryhdyit lukemaan! Yritän pitää tekstien tasoa vähintään luettavana! :D

      Poista
  19. Mites sitten, jos häslääjä on nuori hevonen, joka ei vielä osaa edes pohkeenväistöä? Yleensä olen tuon hösön kanssa pyrkinyt juuri siihen rauhallisuuteen ja takaosan käyttöönottoon, mutta se on vielä niin heikko, ettei tahti pysy kauaa yllä. 7-vuotias issikka siis kyseessä, luonnostaan etupainoinen, tölttiäkään ei tahdo tulla.

    VastaaPoista
  20. Olen palannut lukemaan tätä tekstiä aina uudestaan ja uudestaan. Meillä on juurikin täykkäri risteytys tamma ja haastava ratsastettava. Herkkä suustaan, mutta vahva ja vauhtia on vähän liiankin kanssa. Vetokilpailu on varsin yleistä ratsastuksessa ja toisinaan jalalla ei saa edes hipaista niin silloin lähdetään Ei toki ryöstä mut mennään sellaista vauhtia et monella "eteenpäinpotkittavan" ratsastajalla käy katteeksi :D. Hermostuu helposti, jos ei tiedä mitä ratsastaja pyytää ja tarjoaa kaikenlaista laukka/passage/piaffi sekoitusta. Ohjissa roikkumista ei siedä tosiaan ollenkaan. Esteillä haluaisi mennä täysillä (imee esteille :D) eikä keskity ja kuuntele ratsastajaa ollenkaan -puomit kolisee ja katselee ratsastajaa yläkautta silmiin. Suuttuu pidätteistä ja kovemmasta kuolaimesta. Voi jäädä jopa esteiden väliin seisomaan eikä liiku minnekkään- ei ihan mihinkään. Hevosella on ollut vaivoja ja olemme lähes nollasta lähteneet kesäkuussa liikkeelle. Nyt pystyy kuitenkin kaikki askellajit ratsastamaan läpi normaalisti. Lihaskunto on vielä heikko ja kipeytyy herkästi juurikin tästä omalaisesta ratsastuksesta. Kuolaimena meillä on ihan perus nova ja esteillä toisinaan käytetään lyhytvartista suoraa pelhamia. Rauhallisuus ja rentous on vielä hukassa. Hoidettaessa ja touhutessa aivan Super ihana, mutta ratsatettavuus on haaste...

    VastaaPoista
  21. Olen samaa mieltä tuosta, että kuvaamasi herkkä hevonen ei todellisuudessa ole herkkä. Se on koulutettu väärin. Oikeasti herkkä hevonen on rento, rauhallinen, toimii omalla moottorillaan, ratsastetaan istunnalla ja tekee mielellään töitä. :)

    VastaaPoista
  22. Mulla tullut kesän lopussa uus vuokraponi, jonka kanssa olisi tarkoitus päästä jatkamaan aluetasolta eteenpäin. Edellisellä vuokraponilla siis kilpailin heA aluetasolla, mutta poni jäi pieneksi. Nykyinen siis on 5v suomenratsuponi tamma. Nuori ja tamma on kiva yhdiselmä, hassua varsinkin vaihta kun edellinen oli ori. No, mutta siis asiaan! Muru on siis todella herkkä, ja varsinkin no muutamat esimerkit kuvasivat sen useitä päiviä. Välillä se on kyllä niin mukava ja kiva ratsastaa ja herkkä. Mutta välillä se on liiankin herkkis. Laitan pohkeen kiinni esim. väistäessä tai avoissa niin tuloksena on laukka. Tai jos teen jotain toistuvia tehtäviä, ja se on vaikka vähän vaikea niin se ottaa herneet. Ja silloin se sählää ja menee pakoon tuntumaa tai painaa todella paljon kädelle. yhtenä ongelmana myös sen tullessa oli virrkkuukoukku. Oli pitkät ohjat tai ei niin se haki virkkuukoukkuun. Sitä oli siis edelisessä kodissa rats. niin pakettiin, että ei ottanut yhtään tuntumaa kuolaimeen. Nyt tilanne on kummiskin parempi ja se hakee jo eteen alas paremmin! Tosin ymmärrän, että nuorella hevosella päivät vaihtelee, mutta tuunistan kyllä herkkisen noista esimerkeistä :D Muru on kunnon neiti! jos sitä komentaa niin se suuttuu. Onneksi se ei kumminkaa jaksa pistää kauaa vastan, kun se päässi helpommallakin :D Nykyisen valmentajani ansiosta olen ratsastanut sitä enemmän jalalla, sillä muuten en saisi koskaan siihe koskea. Se on olevinaan niin nopea, mutta oikeasti se vain juoksee apuja karkuun ja on hidas! Tyypillinen juttu "nopeilla" ja "herkillä" poneilla ja hevosilla.
    Mutta, kaiken sähläyksen sisällä, on Muru kummiskin todella miellyttävä ratsastaa, vaikkei aina niin tee, niin yrittää se silti parhaansa :) On todella opettava tapaus, kun edelliset on olleet potkukelkka mallia, potki hetki eteen ja sitte kun liikkuu jätä taas rauhaan ja kohta sama uudestaan :)!

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!