Kootussa Ravissa

6. maaliskuuta 2014

Soutaa huopaa...

No niinhän siinä sitten kävi, että tiistaisen pohjanoteeraus-maneesireissun jälkeen kun mentiin taas tuttuun ja turvalliseen Hyyppärän maneesiin niin Hertta oli oma ihana itsensä... :D Ihan nyt naurattaa tuo tiistainen! Olin niin maassa ja vihainen suorastaan kuinka *askoja me ollaan! Videoiden katsominen tiistailta sai oikeasti syvän häpeän nousemaan pintaan "tuoltako se meno näyttää!?!".

Voin siis oikeasti huokaista helpotuksesta ja todeta, että se Alhon maneesi ei vain sovi Hertalle. Ei me ihmiset voida tietää mikä noiden hevosten mielessä liikkuu. Ollaan siis kolme kertaa käyty kyseisessä maneesissa ja Hertta on joka ikinen kerta ollut ihan hermoraunio siellä. Sinäänsä lohdullista kun voi "syyttää" maneesia, mutta tottahan toki mun se täytyy oppia ratsastamaan sitä hevosta niin hyvin, että oli tila mikä tahansa, niin saan kaivettua parhaat puolet esiin ongelmista huolimatta! Siihen on vielä tosi paljon matkaa, mutta onpahan tavoittelemista.
 Ei se niin mene, että aina voisi syyttää pohjaa/maneesia/säätä/olosuhteita/hevosta/katsojia/saappaita/kengittäjää/naapurin kissaa puskissa jne... Tekosyitä riittää aina, mutta tosiaan, sitten sitä vasta hyviä ratsastajia ollaankin kun oppii ratsastamaan hevosta, vaikka tornado pyörisi maneesin nurkassa, ja silti saadaan hienosti liikkuva hevonen!

No joo, asiaan.

Eli tosiaan eilen valmennuksessa Hyyppärässä Hertta oli ihana oma itsensä. Hieman tuntui aluksi itsenäisesti verryteltäessä jäykälle, mutta se ei ollut niin takakireä. Olin tosiaan yksin ensimmäistä kertaa matkassa hevosen kanssa, ja hyvin meni. Hertta on ihan lunki Hyyppärässä! Helposti sain lastattua ja purettua sen Hyyppärän päässä. :) Mulle piti tulla kaveri Hyyppärän päähän apuun, mutta hän unohti! :D Mutta ei se mitään, oikeastaan kyllä mun pitäisi ihan huoletta pärjätä yksinkin, eikä meidän valmennusreissut saa olla siitä kiinni, saanko kaverin mukaan.

Itse valmennus meni aika hyvin. Aluksi Hertta oli kuitenkin vähän väärinpäin liikkuva, linkussa kaulasta ja tarjosi selkää notkolle ja niskaa ylös. Lähdettiin ratsastamaan aktiivisesti takajalkoja alle ja selkää käyttöön.

On huvittavaa, että heti kun alan pohkeilla vaatimaan (käytännössä mitä vaan), niin Hertta pullahtaa tähän lehmänselkä muotoon. En pääse vaikuttamaan siihen! Haluaisin saada kutittelemalla kainoista Hertan nostamaan selkäänsä ja roikkomahaa ylös, mutta sepä pullauttaa mahansa niin syvälle raahaamaan maata, että mä en vain pääse "käsiksi" sinne ja nostamaan sitä mahaa ylös! Tässä vaiheessa valmentaja tuli apuun, ja meni Hertan taakse maneesin hiekkaa käsissään. Hänen ei tarvitse heitellä kuin pieniä hiekan jyviä Hertan takaosalle, niin Hertta reagoi oikein, ja mä pääsen vaikuttamaan jalalla. Saadaan näin oikea reaktio aikaan.
Tätä siis tehtiin käynnissä, jotta saatiin takajalkoja aktiiviseksi ja selkää käyttöön. Sitten kun H reagoi oikein, päästiin nostamaan ravi.

Aluksi ravi oli aika kaameaa. Eli juuri selkä notkolla ja takajalat tallissa, jolloin ravissa ei istu erkkikään... Mulla taas jalat vispaa, puristan itseni polvilla satulaan jotta pysyn siinä pompotuksessa. Noh, ei huolta. Paras tapa oli, kun lähdettiin vain ratsastamaan aktiivisesti takaa eteen. Kyllä se sieltä tulee aikanaan kun tarpeeksi kaivelee! Eli tehtiin ravissa 8 keskiravi askelta, ja 8 kootun ravin askelta. Eli siirtymisiä askellajin sisällä! (kuinka usein mä suosittelen näitä siirtymisiä...? ;) )
Tästä oli oikeasti tosi paljon apua. Hertta alkoi vertymään ja luottamaan. Keskiraviin se lähtee aina hyvin, mutta siirtyminen takaisin koottuun tapahtuu vaikeammin. Keskityttiin siirtymisissä pelkästään jalkaan. Eli mun täytyy tosiaan koota se jalalla. Lähden ensin kokoamaan jalalla, kokoan takaa eteen! Välillä jopa "heitin" liioitellusti ohjaa pois, jotta hidastuminen tulee pelkällä jalalla, eikä kädellä. Tarjosin näin Hertalle vapautta edestä, ja tilaa edestä, jotta se uskaltaa laskea sitä niskaa, eikä jännitä niskaa ylös kun vetäisin vain ohjista. Jos vedän kokoamiseen ohjista, hevosen selkä painuu kahta kauheammin alas ja takajalat eivät pääse rungon alle, jos lukitsette tilan edestä!
Ennen siirtymistä seuraavaan tehtävään, tehtiin vielä yhdet lisätyt ravin diagonaalilla. Haettiin edelleen samaa, sen täytyy lähteä jalasta eteen, ja sen täytyy tulla kulmassa takaisin jalasta. Tämä tuli aika hyvin. Ajattelin aina siirtymisen koottuun raviin passagemaisen ravin kautta. Eli jalkaa jalkaa jalkaa kun siirryn hitaampaan! Ei kättä!
Kotiin kun tultiin, Hertta bongasi naapuritallin hepan matkalla kentälle.
Tämän jälkeen tehtiin avoja ja sulkuja ravissa. Kun Hertta alkoi saamaan oikeaa muotoa, voitiin siis siirtyä tehtävästä toiseen. Ensin pitkän sivun alkuun voltti, jossa huolellisesti taivutetaan ja kootaan! Ulkoohja ja ulkojalka huolehtii että hevonen kasaa ulkokylkeään, jotta se kantaa. Tästä suoraan avoon, jolloin korostuu se ulkokyljen kantokyky (ja siis samalla paino sinne ulkotakajalalle, niinku avotaivutus postauksessa puhuin!).
Myöhemmin otettiin mukaan myös sulkuväistö, eli avojen jälkeen sulkuväistöllä kokorata leikkaa linjaa. Tässä myös sama idea, eli ulkokylki kantaa!

Laukassa tehtiin ensin kokoamisia pääty-ympyrällä. Ulkojalka taas nakuttaa ja tekee hommia, vaatien hevosta käyttämään ulkokylkeään kantamiseen! Tuli oikeasti aika kivoja askelia, ja oli kivan näköistä peilistä, kun Hertta ryhdistäytyy! Ei mitään tietoa aiemmasta maneerireissun kenotuksesta...
Kun laukka oli tarpeeksi koottua, lähdettiin tekemään sulkuväistöä laukassa. Sama idea edelleen, ulkojalka = ulkokylki! 
Tultiin myös muutamat laukanvaihdot diagonaalilla. Tässäkin korostuu ulkokyljen kanto! Eli vaihtoon asti, mun täytyy huolehtia siitä "vanhasta" ulkokyljestä. Suora,suora suora! Kun laukanvaihto on tehty, täytyy heti naputtaa uutta ulkopohjetta, jotta uusi ulkokylki aktivoituu ja kantaa! Mä oon vähän sellainen sohvaperuna, että skarppaan ja RATSASTAN vaihtoon asti, tulee hyvä vaihto, mutta heti vaihdon jälkeen huokaisen helpotuksesta "huh, selvittiin" ja levähdän. Sitten levähtää hevonenkin ja suoruus häviää, kun en muista huolehtia uuedsta ulkokyljestä. HUOH! Kyllä ne ongelmat on aina siellä satulan päällä... Miten mä voin olettaa että hevonen jatkaa koottuna kulkemista vaihdon jälkeenkin, jos itse lopetan ratsastamisen ja hölläilen? Totta hemmetissä se hevonenkin hölläilee kun ratsastaja lopettaa tekemisen!

Kun kerran suoristamisen makuun päästiin, niin lopuksi tultiin rata pituussuuntaa leikkaa laukassa molemmista suunnista, ja pakko oli pitää hevonen millileen suorana. Tultiin niin kauan pituuslinjaa samassa laukassa, kunnes se oikeasti tulee suoran sen alusta loppuun. Sitten vasta kun tultiin tarpeeksi hyvin, sain tehdä laukanvaihdon ja vaihtaa suuntaa. Näin ollen vaihdonkin piti olla suora.
Tuli oikeasti muutama tosi hieno vaihto ja hyvä suora linja! Saatiin ihan kehuja että välillä näytti tosi hyvältä ja sujuvalta. Tuli sekaan toki niitä sössimisiäkin mutta se ei kaada maailmaa.
Huh. Onneksi taas päästiin Hyyppärään... kyllä se vaan niin on että useammin sinne on päästävä. Nyt mietin kuumeisesti jo seuraavaa kertaa kun sinne pääsisin. Tsekkaan omat työvuorot ja sitten kinuan äitiltä, että se lähtee aikasemmin töistä jotta saan vetoauton! Ja jos ei kaveria tule mukaan, niin pärjään näemmä hyvin yksinkin!
Avauduin tosiaan surkeasta maneesireissusta, mutta nyt on taas tsempit kohillaan. Kysyinkin opettajalta kannattaako mun edes näillä treenauksilla mennä Espoon kansallisiin 21.3. Valmentaja sanoi, että jos mä vaan pääsen käymään maneesilla/pidän liikkeessä hevosen, niin hän ei näe mitään estettä. Ilmeisesti tunnilla nähty meno ei ollut niin kamalaa, kun PSG voitaisiin kansallisissa kauden alkuun mennä. Onneksi opettaja ei nähnyt millainen meno oli tiistaina siellä mörkömaneesissa... :D
Eli katsotaan, ehkä me mennään Espooseen kisoihin... Sitä ennen on yhdet seurakisat Enjalan tallilla, jossa mennään kauden aloituksena Va B MB Special.

Kotiin tullessa naapuritallin suomenhevonen oli meidän kentällä, joten menin taluttelemaan Herttaa loppuverryttelyksi seuraksi. Oli ihanaa huomata että meidän kenttä oli KURAINEN! <3 , eli SULA!
 Hieman kohmeessa päältä, mutta ei siis kova, joten hyvin olisi voinut kotikentälläkin ratsastaa! Otin ihan kuvia innostuksessani. Toki yöksi tuli heti pakkasta, joten nyt se on varmaan taas jäässä, mutta lisää vaan kurakelejä niin me päästään treenaamaan suohon, mikä on aina kivempää kuin jäällä luistelu! :)
Olin ihan fiiliksissä kun sai kävellä kurassa! :D Se meinaa sulaa kenttää!
Yritin ottaa kuvaa todistusaineistoksi pehmeästä kentästä, mutta toinen työntää turpaa kameraan...
... ja hönkäisee, jolloin kännykkä on huurussa. :)


Tähän loppuun vielä kuvia Hertan uudesta poikaystävästä!


Salama lirkuttelee Hertalle, mutta H ei lämpeä. (Huom, Hertalla taas pää ihan märkä, välillä mietin joutuuko se käyttää valmennuksissa enemmän aivojaan kuin kroppaansa, koska se hikoilee päästään tosi paljon. :D )
No ehkä sitä vois vähän mennä tutustuun
Ja Hertalla on uusi BF! ;)

19 kommenttia

  1. "Miten mä voin olettaa että hevonen jatkaa koottuna kulkemista vaihdon jälkeenkin, jos itse lopetan ratsastamisen ja hölläilen?"

    Mä niin tunnistan itseni tosta! :D Just kun saa suoritettua jonkun tehtävän hyvin, niin huokaisen "huh se on ohi" tai "sepä meni hienosti" ja sen jälkeen jään vain matkustelemaan tai fiilistelemään hyvin mennyttä suoritusta --> unohdan ratsastaa, jolloin hevonen leviää käsiin. :D Pitäisi jotenkin oppia ajattelemaan ratsastusta enemmän jatkumona, eikä erillisinä osina tai suorituksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JUST NÄIN! :D

      Huiput ratsastaa joka askeleen, minä amatöörinä vain jonkun yksittäisen kohdan... :D Siinä se ero on!

      Mutta pikkuhiljaa, yksittäisistä askelista punotaan se koko suoritus! Ihankuin lisäisi yhden pienen helmen narun päähän. Yksin se ei näytä miltään, mutta kun niitä hienoja helmiä lisää yksi toisensa perään, saadaan aikaan hieno helmikaulakoru (=kokonaisuus!)
      Jos ymmärrät pointin? :)

      Poista
    2. Todellakin ymmärrän! :) Mutta eipä siinä, pikku hiljaa helmeä toisen perään... ;)

      Poista
    3. Jep! ;) Tulee sitten hieno koru!

      Poista
  2. Onpas Hertalla komea poikaystävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On!
      Joskin jo sukukalleuksistaan joutunut luopumaan, mutta Salamin mielestä se ei haittaa, varsinkin näin keväisin... :D

      Poista
  3. Ääh vinkkejä siihen, että muistaa ratsastaa hevosta ylipäätään? Ite tunnun vaan hölläileväni, vaikka luulen tekeväni. En pyydä hevosta tekemään kunnolla vaan teen asiat vähän niin ja näin. Ensimmäistä kertaa eilen tajusin oikeasti ratsastaneeni hevosta ja nyt se on taas poissa.

    Sitten kysymysasiaa kädestä. Pitäisikö oma käsi pitää yhdessä kohtaa niin (tietysti pieni myötäys liikkeen mukaan), että hevosen täytyy muuttaa muotoaan, jotta sillä on miellyttävämpää kulkea? Musta tuntuu, että mä päästän ohjaa sen hevosen mukaan. Eli kun hevonen on pää ylhäällä, niin pidennän ohjaa ja sitten kun se on siellä alhaalla niin saan taas kerätä niitä käteen. Pitäisikö hevosen siis sovittautua minun käteeni, eikä minun käteni hevoseen? Kysymys on tosi epäselvä, selitän siis: Mulla jää helposti ohja liian pitkäksi, sillä jos lyhennän ohjaa, käsi nousee ylös ja eteen (koska hevosen niska ei anna myöden) = kyynärkulma katoaa ja ratsastus on toivotonta. Nyt mieleeni on tullut ajatus, että jos vain laitan käteni siihen kohtaan, johon sen haluan (satulan etukaaren korkeudelle, vähän eteenpäin), jolloin hevonen on alkuun jännittynyt niskastaan ja myöhemmin myötää, kun tajuaa, että siinä täytyy olla, niin teenkö oikein?

    Musta tuntuu alkuun tosi pahalta pitää ohjaa niin, koska tuntuma on aika vahva silloin kun hevonen ei myötää, mutta kun myötää niskasta, on parempi.

    Olen ehkä liian varovainen ohjankäyttäjä ja sen takia ratsastus menee vähän hölläilemiseksi, kun en ota tarpeeksi tuntumaa hevoseen. Pelkään asettaa raameja, olen liian hellä, koska en halua aiheuttaa kipua. :( Jelppiä kokeneemmalta kaivataan.

    Anteeksi epäselvästä selityksestä, aivot tukossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin (tai ainakin luulen tajuavani) mitä hait takaa
      Mun mielestä toi käsiongelma on aika yleinen.
      Itse olen sitä mieltä, että ratsastaja asettaa raamit hevoselle, eikä toisinpäin. Hevosetkin ovat omalla tavallaan laiskoja. Eivät ne tee yhtään sen enempää töitä kuin niiltä pyydetään. Tottakai hevonen haluaa kulkea itselleen mukavemmassa muodossa, kuin tehdä rankempaa hommaa.
      Jos menet kuntosalille, yleensä vähän nostelet painoja, tulee vähän hiki, mieli on hyvä "kun teit hommia". Mutta kun tulee Personal Trainer mukaan, ja piiskaa tekemään KUNNOLLA töitä, niin meininki on ihan eri. Kyllä se intensiteetti tekemiseen on ihan toista luokkaa kun joka KÄSKEE.
      Mä en tarkoita että väkisin revitään/potkitaan, vaan yksinkertaisesti juurikin sanojesi mukaan, sinä, ratsastajana, asetat ne rajat ja raamit, johon haluat hevosesi tulevan. Se ei ehkä tule siihen heti, tai kohta, mutta varmasti jossain vaiheessa. Silloin se on voitto. Tavoite.

      Et siis pakota hevosta tiettyyn muottiin, vaan pyydät sitä kulkemaan oikein. Ratsastajana sun täytyy tietää, mikä on minkäkin tasoiselle hevoselle se oikea tapa kulkea sen hetkisen kunnon mukaan. GP hevonen kestää ihan erilaista muottia, kuin 5 vuotias nuori.

      Eli suoraan sanottuna tähän käsihommaan, sinä pidät sen kätesi juuri siinä, mikä on optimaalinen paikka, jotta hevonen kulkisi oikein. Hevonen muuttaa muotoaan, jotta sillä on miellyttävämpää kulkea tähän sun asettamaan raamiin. Hevosen muotohan on luonnostaan tarhassa möllöttäessä etupainoinen ja PITKÄ. Ratsastaessa tarkoitus onkin jumpata ja voimistaa hepoa enemmän takaosalle,eikä se onnistu sillä, että annat hevosen valita muodon. No sehän valitsee sen mikä tarhassakin, pitkänä ja etupainoisena, sillä se on helppoa!
      Kun vain toistojen kautta teet tätä, niin kyllä se hevonen vahvistuu ja alkaa aina yhä nopeammin ja nopeammin tulemaan läpi ja lyhyemmäksi. Jos annat aina periksi omista periaatteistasi, hevonen määrää tahdin. Niin kauan ei kehity hevonen eikä ratsastaja.

      Moni kelle olen tunteja pitänyt on aivan liian löysä hevoselleen. "Sille tulee pahamieli jos pyydän nyt pohkeella"... Noh, niin. kukin tavallaan. En mä halua että sitten piestään ja pakotetaan hevonen mihinkään, vaan ideana oikeasti on, että RATSASTAJA PYYTÄÄ; HEVONEN VASTAA.
      Jos pyydän hevosta pohkeella, haluan reaktion. Pyydän ensin normaalisti. Jos ei mitään reaktioita tapahdu, pyydän uudestaan. Jos ei tapahdu mitään niin kyllä, pyydän kovemmin. Mutta kun reaktio tulee, olen täysin hiljaa. Se on palkkio. En halua jäädä pumppaamaan hevosta "voitko reagoida, ai et. voitko nyt? Ai et.No entäs nyt, pliis" Näin saadaan aikaan turtia ja laiskoja hevosia. Ratsastaja pyytää, hevonen vastaa, that's it. Ei väkivaltaa, ei moukarointia. Pyyntö->vastaus.
      Eli ihan oikeilla jäljillä olet työn käsihomman kanssa. Rohkaistu vain ja uskalla vaatia! Hevoset eivät tee ilmasiksi töitä, ihankuin ihmisetkään eivät käy töissä ilman palkkaa.

      Se mitä tuohon ekaan kysymykseen tulee, niin suoraan sanottuna, täytyy vaan tehdä täysillä töitä ja lopettaa itse höntsäily... :D Valmennuksissa teen täysillä, koska valmentaja rääkyy vieressä. Valmentaja käskee mua, mä käsken hevosta= tapahtuu hommia! Kotona keventelen, kukaan ei käske mua, mä en käske hevosta = ei työtä... Täytyy saada omaan takaraivoon pikkupiru-valmentaja joka nalkuttaa koko ajan "ratsasta ratsasta ratsasta!"

      Keksi itsellesi jotain tehtäviä. Jos ratsastat vaikka jotain kouluratsastusohjelman tehtävää, esim kolmikaarista, niin olet jo jonkun tähtäimen päässä. Sulla on tavoite ratsastaa hyvät kiemurat, joten tekemisen meininki on jo ihan erilainen kun on joku tietty tavoite. Haahuilu vain tuo hevoselle turhia kilometrejä. Ihankuin ajelisi huvikseen autolla kuluttaen sitä, ilman käyttötarkoitusta.

      toivottavasti auttoi edes jotenkin! Tsemppiä treeneihin, kyllä se siitä alkaa sujumaan kun vain PÄÄTTÄÄ tehdä jotain, ja sitten SUORITTAA sen. :)

      Poista
    2. Herranen aika! tuli niin pitkä vastaus, että piti ihan käydä kohta kohdalta läpi ja poistaa merkkejä, jotta menisi alle 5000 merkin! :D Miksei aineita koululle kirjoittaessa sitä tekstiä synny tätä tahtia!?

      Poista
    3. Haha mietin just samaa kun kirjoitin eilen vaivalla esseetä. :D Sanoja tulee aina enemmän kun puhuu ratsastuksesta, mutta heti kun on kyseessä jokin kouluhomma niin kyllä on ihan kirjaimet kateissa.

      Joo kuulostaa siltä mitä haen ja se, että ajatuksen kuulee jonkun toisen suusta (järkevästi sanoiksi puettuna) antaa rohkaisua yrittää.

      Musta tuntuu, että suurin ongelmani ratsastuksessa on juuri tuo henkinen "löysyys", kun pikku-Pollea ei saa vahingoittaa ja kaiken täytyy olla Pollelle miellyttävää. Näillä eväillä lähdetään reeneihin huomenna (=tänään), kiitos sulle! :)

      Poista
    4. Jooo eihän äitin kultamussukoitakaan voi käskeä siivoamaan huonettaan, vaan mamma tekee senkin, ettei lapsoset rasitu ;)

      Ei mut näin se yleeensä menee! :D

      Poista
    5. Minulla on sama käsiongelma vuokriksen kanssa. Kyseessä vanha pv, joka tietääkseni vaativaakin kisannut aikonaan. Mutta siis, otan käynnissä melko lyhen ohjat ja odotan myötäämistä samalla kun varmistan että reagoi pohkeeseen. Hevonen kuitenkin venkoo päätään ylös alas ylös alas.. Ei siis pysy tasaisena, vaikka osittain myötääkin. Ravissa ongelma kärjistyy, pakenee tuntumaa juoksemalla alta, kun yritän hidastaa istunnalla, alkaa takapää heittelemään sivuille, tarjoaa väistöä,sulkua, ihan siis mitä vaan paitsi yksinkertaisesti ravia tuntumalla eteenpäin! :-)
      Laukka on parempi, pystyy laukkaamaan tuntumalla (etenkin ympyrällä), jotenkin löytää itsensä siinä askellajissa.
      Usein turhaudun suuresti tästä tuntuma asiasta, ja tekee mieli jo luovuttaa, mutta yritän nyt pyytää vaan mahd paljon eri ihmisten mielipiteitä.. :-) paljon sä muuten otat tunnista kun käyt valmentamassa pk seudulla? Vois olla kiva kuulla sun ajatuksia :-)
      Ilona

      Poista
    6. Vähän joo kuulostaa että hepo hieman yrittää juuri paeta tilannetta ja töitä, mutta sitkeästi vain! Toki taas voi yrittää hakea tuntumaa jonku erilaisen tehtävän kautta, ettei vain "keskity ratsastaa tuntumaa" vaan tekee jonkun tehtävän jonka kautta saat ajateltua sitä tuntumaa paremmaksi :)

      En mä tääl julkisesti hintoja sano, mutta en mä kyllä kovin paljoo ota, koska en ole ammattilainen. :) riippuu paljon matkoista, että paljon mulla menee matkustamiseen sinne :)

      Poista
  4. Minä olen myös nimenomaan tarkkana tuon ulkokyljen kantamisen ja ulkoapujen kanssa, niillä se Ruunakin lähtee "lentoon". Samoin meillä tuo päänhikoaminen on ihan vakio silloin kun tehdään töitä "kunnolla" :D Ne on niin samiksia, punarautiaat tähtilapset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan oikeasti epäillä että Ruuna on Hertan salainen kadonnut kaksonen! :D niissä on niin paljon samaa näköä ja muutenkin! :D

      Poista
  5. Ääh, sinulla on kyllä niin ihana blogi! Tykkään kauheasti kirjoitustyylistäni, nytkin vaan hymyilen, kun luin tuon postauksesi. Sinusta saa niin aidon ja rehellisen kuvan. Monet bloggaajat pyrkivät selittelemään ongelmiaan hevosen kanssa vaikka millä vääristä pohjista tähtien asentoon, mutta sinä sanot niin kuin asiat ovat. Jatka samaan malliin, blogiasi on ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) välillä mä mietin että pitäisikö vähän sensuroida osaa tekstistä, ettei jotkut loukkaannu tai tarraa johonkin pikku asiaan kiinni, mutta oon ajatellut että tää on mun blogi, ja sanon asiat niinkuin ne tuppaa olemaan. Tykkään purkaa päätäni tänne, sillä tutuista kukaan ei jaksa kuunnella mun analyysejä, joten blogiin ne voin sitten vuodattaa :D

      Poista
  6. Tee joku kerta ratsastisvinkki postaus kokoamisesta, missä neuvot eri tapoja koota hevonen yms :) jos käy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voinhan mä yrittää, mutta musta tuntuu että kokoamiseen ei ole yhtä ja oikeaa temppua kuinka se tehdään. :) se kokoaminen tulee työllä. Mutta piatetään korvan taa jos saan jotain koottua aiheesta :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!