Pirueteista eteen-alas

Joulukuu on valmennuksien osalta ollut hieman kevyempää osittain minun aikataulujen ja osittain valmentajan. Tähän päälle isketään vielä joulun pyhät niin kevyempää on. Ajattelin kyllä treenata itsekseni ihan kunnolla joulun alla (kerrankin on aikaa kun en ole pyhiä töissä) vaikkei valmennuksia ole. Vielä ennen joulua tehdään Hansun kanssa treenimatka Hyyppärään ja käydään vähän taas muualla treenaamassa. Ollaan ehkä liian pitkään oltu vain kotona taas. ;)

Valmennuksissa on nyt ollut piruettien treenamiset myös tapetilla. Voin melkeinpä sanoa että Hansu oppi piruetit kerrasta. Taino, aina on ollut tunne että senkuin kokoat ja käännät mutta että oikean piruetin ratsastamien on kuitenkin tarkoitus...

Noin neljässä valmennuskerrassa ollaan päästy piruettilaukan kanssa siihen että jo viimeisellä kerralla ollaan päästy aika paljon jo kääntämään joko ympyrää pienentämällä kohti piruttia tai sitten neliö-uralla kääntämällä kulmat piruetteina. 

Vasemmassa laukassa Hansu esittää jo varsin mallikelpoisen piruetin! Se istuu kauniisti ja askeltaa hyvin rauhassa esittäen kaikki askeleet. Toki etuosan nostoa kaivataan lisää, mutta se tulee kyllä myöhemmin. Pala kerrallaan nääs!

Oikean laukan piruetti onkin selvästi vaikeampi. Siinä Hansu helposti ei taivu kunnolla mun sisäpohkeen ympäri ja se askeltaa askeleet hyvin hätäisesti. Siinä missä vasemmalle voin lukea sanomalehteä samalla kun kääntää niin oikealle Hansu helposti "pomppii tasajalkaa" takaa ja haluaa äkkiä kaatua oikealle ja heittää painon pois takaa. 

Vasemmalle voin esittää muutoinkin temponvaihteluita helpommin laukassa, oikealle Hansu helposti harppaa siirtymät. "Istuma-asennosta" loikalla keskilaukkaan vaikka tarkoitus olisi kasvattaa piruettilaukasta aina keskilaukkaan asti laukka tasaisesti. No mutta se on niin pentu vielä näissä asioissa ettei ihme! 

Keksin tänään keinon millä saan Hansun oikeassa piruettissa rauhallisemmin askeltamaan askeleet ja istumaan paremmin takajaloille. Kyra on aina puhunut käynti-laukka-käynti pirueteista... Teinpäs siis ensin käyntipiruettia oikelle, missä sain Hansun oikein banaaniksi oikean pohkeen ympäri. Tästä asennosta nostin suoraan laukan ja jäin suoraan käyntipiruetista laukkapiruettiin ja se toimi Hansulla! Hansu teki oikein hyviä askelia tähän vaikeaan suuntaan! Sille on paljon helpompi olla jo valmiiksi siinä "piruettiasennossa" käynnissä ja sitten vain en muuta mitään muutakuin askellajin ja varsin mallikas suoritus ollakseen se vaikeampi kierros! 

Hansu on niin hätäinen suorittamaan kaikkea, ja varsinkin jos se ei tajua... Tässä harjotteessa pääsin paremmin käynnissä käsiksi asentoon ja sitten vain vaihetaan askellaji välissä niin Hansu ei kerkeä sähläämään. Laukasta kun lähden pienentämään laukkaa kohti piruettia niin se helposti tosiaan jää pomppimaan liian nopeaan mutta tässäpä ei pääse! 

Taas huomasi kuinka piti ajatella "väärinpäin" mitä puoliverisillä olen tottunut :D 

Niillä kun saat tosissasi nopeuttaa takajalkoja ja pienentää laukkaa ennenkuin voi alkaa kääntää piruettia ja koota, niin näillä pitääkin ensin koota ne hitaaksi ja sitten saat askeleita... hhehhe. Aina oppii uutta!

Alkaneen talven kunniaksi koristekuvat viime talven lumitreeneistä! Kohta päästään varmaan treenaamaan niitä piruetteja sinne pellolle ;)
Kuvat on ottanut Taru Arola

Piruetit sikseen ja otsikon toiseen aiheeseen.

Viime valmennuskerralla otettiin oikein suurennuslasin alle pikkuravi ja rentous. Niska pitäisi olla alhaalla pitkällä (vaikeaa!) ja rahti rauhallinen. Pitkällä ohjalla kaula pidemmällä, tahti ravissa hyyyvin rauhallinen ja hidas. 

Helposti monet hevoset lähtee kiihyttään tai kaatumaan kun ohjaa pidentää. Sitä todennäköisesmpää mitä voimattomampi hevonen. Treenattu hevonen jaksaa ja kantaa paremmin mutta nää juniorit harvemmin tässä loistaa (taino, kaikki voi loistaa tässä jos siihen treenataan!)

Olen nyt sitten ottanut oikein tapetille näihin itsenäisiis treeneihin "mummoravin". Hansunkin pitäisi sisäistää että aina ei tartte mennä kuin showmies konsanaan vaan välillä pitää maneesissa mennä piipertaa kuin mikäkin vanha tuntiponi. Pää pitkällä ja matalalla (mutta tasapainossa ja "koottuna" ;) )

Ekalla tunnilla oli vähän hermoja kiristävää kun Hansu nyt tykkää vähän olla sellainen niska korkealla pälyilevä ja rotuunkin vähän kuuluu tuo tyypillinen ryhti... Riitta kuitenkin sanoi "sun täytyy lakata kohtelemasta sitä lusitanona. Sun pitää kohdella sitä hevosena". 

Täysin totta.

Rotuominaisuudet on tietenkin kaikilla mutta ei se ole tekosyy olla tekemättö jotain sen varjolla "kun ei nää pysty". Kaikki hevoset oppii kaikkea kun ne vaan siihen opettaa. Sitä en sano, etteikö toiset asiat ole helpompia toisille oppia kuin toiset, mutta KAIKKI oppii kaikkea kun treenaa.

Ja Hansun kanssa treenataan sitä omaa tasapainoa "edempänä" ilman että autan sitä. 

Nyt jo viikon treenin jälkeen huomaan Hansussa eroa. Se jo nopeammin joka kerta alkaa hakea matalemmalle kaulalle kerta kerralta nopeammin. Onhan se aina tunnin lopuksi halunnut venyttää ja olla vapaammassa muodossa mutta se on tunnin lopuksi... Nyt pyrin joka kerta edes hetken ohjaamaan sitä alemmas, toisina kertoina sitten koko treeni on  vain "matalatreeni" ilman mitään sen kummempaa. Toki aina pitää huomioida mikä on päivän fiilis. Jos on "pakkaspäivä" korvien välissä niin en voi pakottaa rennoksi hevosta, joten sinä päivänä sitten ehkä mennään kiertoreittiä, mutta hyvinä päivinä olen kyllä huomannut Hansun rentoilevan varsin nopeasti. 

Tänäänkin oli kiva huomata että tein käyntipiruetti-laukkapiruetti harjotetta, jonka jälkeen otin "mummoraviin" ja aloin taivuttelemaan volttikahdeksikolla Hansua pidemmälle ja matalemmalle kaulalle. Ja varsin mallikkaasti hyvin kokoavasta harjotteesta Hansu siirtyi "mummomoodiin" ja ravissa (sekä laukassa) päästiin tekemään heti sellaista "loppuhölkkäily" treeniä pidemmällä kaulalla ja Hansu haki sinne itse! Fiksu se on, malttamaton vielä mutta sieltä se tulee! :)