Valmennus pitäisi olla joka päivä...

Kyllä mä sen vaan sanon, että suurin ongelma tässä maassa on se valmennuskulttuurin puute! Kaikki ongelmat tulee kun ei olla tarpeeksi valvovan silmän alla, ihan arkipäiväisissäkin talliasioissa. Ulkomailla on ihan normaalia että ollaan jonkun valmentajan siipien alla kokonaan. Valmennukset 2-3 kertaa viikossa ja muu eläminenkin tapahtuu gurun silmien alla, ihan pintelin käärimisestä lähtien. Vaikkei olisi valmennuspäivä, niin se sunnuntaikeventelykin tapahtuu kun guru itse ratsastaa samaan aikaan maneesissa ja saattaa huikata parit sanat ohi mennessään.

Tätä niin tarvittaisiin tänne!

Kohta varmaan pääsee taas tekemään tätä missä Hansu on ehkä maailmanmestari :D
Kuva Taru Arola

Mä käyn VAIN 1 x viikossa valmennuksissa ja se on ehdoton minimi. Saisi olla useammin mutta siihen tarvitaan jo pikkasen enemmän rahaa mitä apteekin hyllyltä voi kerätä... :D
Olin siis nyt 1 kk ilman valmnnennusta. Ensin minä väänsin ranteeni, sitten valmentaja lähti Tryonin MM kisoihin 2 viikoksi. Sitten kun piti olla loman jälkeen valkku, niin olinkin minä vuosisadan flunssassa. Nyt vasta eilen pääsin valmennukseen ja voi että tuntuu että sai ihan alusta aloittaa ja että olen jättänyt kotiläksyt tekemättä. "Taannuttiin" taas sinne perustyöskentelyyn enkä olisi edes tuntenut kykeneväni suorittamaan muuta.
Hevonen toki on ollut kevyemmällä oman sairasteluni takia, mutta nyt viimeisen viikon suht ok liikkeessä. Edellinen päivä ennen valmennusta meni TÄYSIN penkin alle, ihan nolottaa myöntää kuinka huonosti sitä ratsasti ja hevonen oli kuin koko kesän pellolla elänyt mustangi.
Nyt kun valmentaja on taas back, niin johan taas meni hyvin. Taino ei ehkä parhaiten ja loisteliaasti mutta ratsastuksessa oli taas jotai järkeä.

Se nyt vaan on fakta että jos aina ratsastat itseksesi, ja vaikka olisit kuinka pohtiva ja hyvä ratsastaja, et koskaan saa samoja tehoja irti mitä hyvässä valmennuksessa! Ja vaikka tuntuisi että "nyt menee hyvin/teen hyvin" niin valmentaja kyllä kumoaisi sen ja sanoisi että tee vielä paremmin/tuossa on parannettavaa. Ihan oikeasti! :D
Yllättävän hyvin sitä pysyy ruodussa edes sillä 1x viikossa, mutta haluaisin enemmän. Ulkomailla toki valmennuspakettien hinnat on ihan eri svääreissä, siellä saat valmennukset kiinteänä kk hintaan tallivuokraan. Ja olet todellakin systeemissä kiinni.

Tiistaina tosiaan meni kaikki jo alusta asti niin huonosti Hansun kanssa että mietin sitä koko yön. Pitkästä aikaa maneesissa oli ruuhka, 7-8 hevosta, mikä ei nyt tosin mielestäni mikään oikea ruuhka todellakaan ole. On sitä Hansun kanssa menty 12 hevosenkin kanssa pienessä maneesissa :D
Hansu on tosi kiltisti mutta mulle tuntuu selkään kuinka se "puhisee" ja kasvaa tietty korkeutta ja yhtäkkiä taitaa ne munat valua aivojen tilalle, vaikkei se todellakaan edes huutele tai hörise kellekkään, mutta sen tuntee selkään kuinka se jännittyy ja kivettää ittensä. Noh, mitä käy kun orikaula tulee vahvaksi? No minä ratsastan kovemmalla kädellä "hallitakseni" tilanteen. No miten tilanne jatkuu kun kyseessä on kuitenkin herkkäsuinen ja tulinen hevonen, joka kuitenkaan ei kuuntele sillä hetkellä pientä apua? No ei mitään kovin hyvää :D
Edelleen tilanne ei mene varsinaiseksi riehumiseksi, mutta se menenee ratsastajan ja hevosen väliseksi taisteluksia. Minä vaadin että "kuuntele" ja hevonen sanoo että "apua". Siinä se ristiriita tuleekin kun pitäisi päästä käyttämään kevyitä apuja, mutta ei tapahdu mitään kun huomio on muualla. Sitten taas liian kova apu on liikaa ja saa pakan räjähtämään. Mihin katoaa se keskitie? Onneksi kuitenkin yleensä tilanne helpottuu kun pahimmat puhinat saa laukattua alta pois niin Hansu pehmenee. Toki kerran kun se on jännittynyt ei se yleensä anna itsestään 100%. Pitää vain tyytyä siihen mitä saa ja lopettaa siihen kun on tunne että mulla on edes se 70%.

Arvasin kuitenkin oikein, että vaikka kuinka menisi metsään tänään, niin huomenna kun on valmennus niin menee paremmin. Ja niinhän se meni. :D
Kerroin heti että on muutoin ollut oikein ok ja esim vaihdot on tuntunu välillä tosi hyvältä mutta että eilen meni metsään ja lopputuloksena mielestäni oli mun liian kova käsi. Tässä muuten saa hyvin kyllä oppitunnin siitä mitä iberiaanin selässä liian kova käsi saa aikaan... Ne ei sitä anna anteeksi, ja ei todellakaan liiku hienosti jalat kauhoen jos käsi on liian kova! Saadaan silloin sitä kuuluisaa tikittävää "iberiaravia".
Kuitenkin kun aloimme työstämään valmennuksessa niin ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia, muuta kuin siinä että nyt olin sitten liian varovainen. Koko tunti "eteen eteen eteen" mutta minä vähän aluksi arkailin käyttää apuja kun en halunnut että H jännittyy, mutta kyllä se siitä lähti eteenkin päin kun "työnsin" pikkuhiljaa, en "tuuppinut" eteen. Näitä ei voi pakottaa eteen, ne pitää  ikäänkuin saada työnnettyä "kuilun reunalle" ja sen jälkeen ne meneekin tyytyväisenä "vapaa pudotusta" eteen. :D (haha mikä mielikuva)

Yksinkertaisesti tehtiin ravissa keskiravi siirtymiä, eli esim ympyrällä puoli kierrosta keskiravia, kiinni ja uudelleen. Sama kokorataleikkaalla, eli 2x keskiravisiirtymää siihen diagonaalille. Sitten laukassa sama. Eteen kiinni, mutta hellän päättäväisesti, ei paineella.

Myös yksi tärkeä pointti tuntiin liittyen oli peräänannossa ja siinä milloin se on hyvä. Varsinkin alkuun kun hevonen on liian "kevyt" sitä tulee tunne että haluaa enemmän tuntumaa. Mutta sitten helpsoti tälläinen kumikaulaibero onkin kuolaimen takana.
Paras neuvo olikin hahmottamaan tunnetta oli: "silloin kun susta tuntuu että se ei ole enää peräänannossa, se on just hyvä"
Tuntuu olevan monen ratsastajan ongelma että jos tuntumaa ei oikein ole, sitä helposti jahtaa sitä tuntumaa ja kerää hevosta vähän liikaa. Tällöin helposti nenä jää luotiviivan taa, mutta ainakin Hansun kohdalla sen muoto on just hyvä, kun mun mielestä selkään se saisi olla "pyöreämpi". Kun mulla on tunne että "onkohan tää nyt peräänannossa" niin kyllä se on. Kun katson peiliin niin muoto on parempi, niska on korkeimpana ja nenä edessä. Tässä toki pitää olla tarkkana jos kyseessä olisi se orikaula, sillä ei ole mitään tekemistä peräänannon kanssa vaikka niska on korkeimpana kohtana ja nenä edessä... :D Silloin ei ole hallintaa ollenkaan!

Onneksi olen oppinut hallitsemaan näitä huonoja päiviä. En myy enää maatani ihan heti vaan ehkä enemmän naureskelen että "P:n määrä on vakio, ei voi mitään, kyllä se taas joskus paistaa risukasaan". Ja aina on tullut niitä hyviä päiviä huonojen jälkeen. Aina!

Instagramissa pari seuraajaakin kommentoi ja tosi hyviä pointteja tuli esille. Esimerkikse se, kuinka se huonosti mennyt päivä opettaa enemmän kuin kunniakierros. Siitä huonosti menneestä päivästä pitää oppia, analysoida, muttei sen saa antaa vaikuttaa sen enempää varsinkaan mielialaan.