Ulkopohje... Oikeasti!

Oltiin eilen Hansun kanssa Riitan kotimaneesissa. Pitäisi melkein ottaa tavaksi että vaikka kerran kuussa raahaisi ponin toiselle maneesille. Hansu meinaan liikku aina vain paremmin kun ollaan muualla kuin kotona :D Vaikka sitä tietenkin vähän jännittää ja on varautuneempi, niin se ei näy ulospäin. Se yleensä laukkaa paremmin vieraissa paikoissa, jotenkin se on enemmän "rinta rottingilla" kun kotona sen huomio helpommin kiinnittyy muihin juttuihin. 

Hansu on vähän ujopoika, ei mylvi tms vieraissa paikoissa mutta itse tunnen selkään kun sen vähän tekisi mieli kulmien alta katsella muttei tee siitä numeroa. 

Jatkettiin tunnilla tätä "mummohölkkää" mitä viime tunnilla aloitettiin. Eli pientä ravia ja niska alas. Siitä sitten isompaa ravia ja niskan pitäisi pysyä edelleen alhaalla ja venyttää kohti tuntumaa. Hansu helposti tässä vaiheessa haluaisi nostaa niskan ylös mutta huomaa jo viikon treenin tuottaneen tulosta tämän asian kanssa. En ole koskaan saanut niin hyvää imua eteen kohti kuolainta matalalla niskalla mitä eilen saatiin. Ensin ajattelin maneesille ajaessa "toivottavasti ei tehdä sitä mummohölkkää sillä voi olla ettei onnistuta kun ollaan vieraassa paikassa", mutta pakko sanoa että hetken jälkeen me onnisuttiin siinä paremmin kuin koskaan :D 

Miten voikaan joku olla näin iloinen siitä että onnistuu mummohölkässä! 

Tätä treeniä nyt sitten jatkan pitkään. Tämä ei tarkoita etten nyt pariin kuukauteen muuta teekkään kuin mummohölkkää, mutta otan sen mukaan jokaiseen treeniin enemmän ja vähemmän. 

Myös iso muutos tapahtui ihan vaan sillä että oikeasti otin ulkopohkeen käyttöön, etenkin siinä oikean laukan vaikeammassa osassa. Tehtiin piruetteja sillä harjoitteella mistä viimeksi puhuinkin. Eli käyntipiruetista suoraan laukkapiruettiin ja takaisin. Kerroin Riitalle että tällä tekniikalla sain Hansun askeltamaan rauhassa kaikki piruettiaskeleet oikeassa laukassa, mikä on ollut sille helpompaa vain "pomppia takaosalla". Vasemmassa laukassa tulee hyvät ja pehmeät askeleet piruettiin ja siitä ulos mutta oikea on tosiaan ollut tapana Hansulla "fuskata" ja kiirehtiä. 

Aloitettiin ensin helpommassa eli vasemmassa tämä pireuttiharjoite ja Hansu suoritui siitä hyvin.

Sitten otettiin se oikea ja heti jo käyntipiruetin aikana Riitta jaksoi motkottaa mun vasemmasta pohkeesta, eli ulkopohkeesta että käytä sitä. No minähän "käytän koko ajan!". Joo, olevinaan käytän... Huomaamattani vien vasemman ulkopohkeen vain hyvinhyvin taakse! Melkein nälkäkuoppiin! Ja noin lyhyt hevonen mitä mullakin on, niin kohta se pohje on hännässä...

Eli mitä olen tässä piiiiiitkään tehnyt? Olen muka käyttävinäni ulkopohjetta (vasen) mutta todellisuudessa vien sen vain taaemmas ja silloin en oikeasti edes käytä sitä! 

Olen varmaan kehittänyt sen "pitääkseni" Hansua asettuneena kun se on ollut huojavmpi nuorempana ja saanut "sätkyt" kun yritän ulkopohkeella suoristaa sitä. Olen huomaamattani kehitellyt kompromissin välttääkseni Hansun kuumentumisen ulkopohkeen käytöstä: "Jos Hansu siedät että pidän sut banaanina ulkopohjetta viemällä taakse, niin siedätkö sitten ulkopohkeen käytön?"

Eli käytän ulkopohjetta, mutten kuitenkaan käytä. Mukamas käytän, huijaan. 

Nyt jo käyntipiruetin aikana Riitta käski käyttämään jalkaa edessä. Taino edessä ja edessä, NORMAALILLA paikalla eli satulavyön kohdalla. Voi jeesus mikä tunne kun jo käynnissä yhtäkkiä Hansun vasen lapa tulikin ylös ja tuntui että mulla ois isokin hevonen alla. Tästä sitten laukannosto suoraan laukkapiruettiin... Siis musta tuntui että Hansu "hyppää pystyyn" kun se nosti jo etuosaansa enemmän ja istui siellä piruetissa oikeassa laukassa! Ihan mieletön tunne!

Välilä toki Hansu sekosi jaloissaan mutta ihan sama. Ei muuta kuin uusi yritys ja taas sieltä irtoaa mielettömän pehmeitä ja askeltavia piruettiaskeleita niin että musta tuntuu kuin hevonen olisi menossa levadeen... vaikka se siis oli tyyni ja rauhallinen!

Mulla on luonnostaan aina ollut vasen jalka vähän taaempana kuin oikea, se on mun luonnollinen vinous. Tämä lähtee jo ihan mun lantiosta asti ja Hertan kanssa kun kävin Aira Toivolan ratsastuspilateksessa, niin nimenomaan mun vasenta jalkaa piti lähteä korjaamaan lantiosta asti "eteen ja auki", sekä ajatella varpaita enemmän ulos. Mun vasen jalka haluaa kääntää varpaita sisään, polvi menee liikaa kiinni satulaan ja pohje työntyy taakse. Tämä ei ole siis uusi juttu mutta Hansun kanssa se nyt korostuu!)

KAIKKI tämä ihan vain sillä että käytin ulkopohjetta SATULAVYÖN kohdalla ja "työnsin ulkolavasta" käännökseen, enkä väkisin vängännyt hevosta "banaanina" mitä olen pitkään tehnyt vain "varmistellakseni" että hevonen pysyy käsissä... Ihankuin se enää edes olisi mihinkään lähdössä...

Koristeena kohta vuoden vanha kuva, tammikuussa otettu. Kohta siis vertailukuvien paikka.. ;)
Kuva Taru Arola

Olen tottunut pirueteissa varsin tavalliseen poljentaan. Hertalla kyllä oli ihan hyvät piruetit, mutta sillä oli rakenteellisesti hyvin suorat takajalat ja se oli myös matalampi edestä kuin takaa jo luonnostaan. Vaikka se parhaansa mukaann osti etuosaansa ja istui takaa pirueteissa (myös tuomarit kommentoi piruetteihin jopa Hertalle "istuu hyvin takaa") niin pakko nyt sanoa että se tunne on täysin erilainen mitä nyt koen Hansun kanssa joka on vasta heikompi eikä edes jaksa kunnolla istua sinne... Miettikää millaiset piruetit Hansulle tulee kunhan se tuosta kasvaa ja voimistuu ja kehittyy?!

Jos nyt jo olen että herranjumala mehän kaadutaan taakse, niin mites sitten kun se vielä oppii nostamaan etuosaansa vielä enemmän ja jaksaa istua kauemmin? :o

Tässä kyllä huomaa kuinka barokkihevoset ovat rakentuneet takaosansa päälle. Sotahevosiksihan ne alunperin on tehty, aina valmiina jousiensa päällä hypähtämään ties mihin siitä. Tämä on näille niin luontaista. Hassua kun koko elämänsä on yrittänyt nopeuttaa ja kasata laukkaa jotta parin kk päästä voisi alkaa vähän kääntää piruettia, niin tämän kanssa se piruetti oikeastaan jo on siellä sisäsyntyisesti, pitää vain oppia hallitsemaan sitä. Hansulle on kyllä piruetin opiskelu ollut tähän mennessä näistä kaikista tehtävistä helpoin... 

Kun oltiin pirueteissa saatu tämä mun vammanen vasen jalka toimimaan ja Hansu suoraksi, niin ai että mikä vaikutus sillä oli Hansun laukkaan! Siitä tuli "normaali" ja minä pääsin laukassa istumaan ihan erilailla! Pääsin oikeasti istumaan, oltiin Hansun kanssa ratsukko, ei ratsastaja ja hevonen. 

Edelleen jaksan olla innostunut siitä kuinka paljon opettaa mennä näin erilaisilla hevosilla. Kyllä mä puoliverisistäkin edelleen tykkään, mutta huomaan kyllä että olen ihastunut lusitanoihinkin mitä enemmän niihin olen perehtynyt. Väitän että opin tästäkin niin paljon kun alla on näin erityyppinen hevonen!

(Ja muistan hevosella kuin hevosella käyttää sitä (vasenta) ulkopohjetta oikeasti, eikä vain viemällä taakse... ;) )