Syksy on täällä ja ruskakuvat!

Mä olen pitkään kapinoinut sitä ajatusta vastaan että kesä olisi loppu. Ei oikeasti ole tuntunut siltä, sillä Suomessa vellova lämpöaalto on edelleen päällä. Vuosi sitten tuli yllätyslumi maahan jo tähän aikaan ja Hansulla ei tietty ollut hokinreikiä ja sekös aiheutti ongelmia. Nyt sitten on hokinreijät laitettu jo syyskuun kengityksessä mutta niillehän ei tietenkään ole ollut mitään käyttöä. :D
Noh, ikävä kyllä se lumi tekee tuloaan ja saas nähdä koska Hansun ja mun sänkkäripeltoilu vaihtuu hankipeltoiluksi... Tosin ei siinä hankipeltoilussa mitään vikaa! Hauskaa hommaa sekin.

Ehdoton mun lempparikuva! Jos ei muuta niin Hansu on ihan älyttömän kaunis hevonen! :D 

Sänkkäripellolle on pitänyt koko syksyn aikana mennä kuvailemaan Tarun kanssa mutta aina on ollu kaikkea. Jos ei aikataulut työn puolesta natsaa, niin vähintään sää ei kuvauspäivänä ole ollut otollinen. Siihen päälle syyskuussa mun pitkä flunssa ja vielä sairasloman jatkeeksi multa leikattiin yllättäen viisaudenhampaat vasemmalta puolelta pois, joten sekin rajoitti vielä lisää kokonaan ratsastusta! Edelleen tuntuu nuo hampaattomat kohdat mun suussa kun ratsastan muttei sentään sen enempää estä. Ehdittiin kuin ehdittiinkin tämän epänormaalin lämpimän ja kuivan sään vuoksi vielä LOKAKUUSSA pellolle tekemään perinteisen syyskuvailut.

Taru kävi aikanaan Herttaakin joka syyskuu kuvaamassa pellolla. Nyt oli sitten Hansun vuoro ja voi jösses mitä kuvia saatiin aikaan!
Pelto ei ole enää ihan niin hyvä mitä syyskuussa. Silloin siellä pystyi menemään niin lujaa kuin hevosen jaloista lähti, mutta nyt se on liian liukas. Ei pehmeä, mutta liukas. Hyvin kyllä pystyi suorilla menemään sekä ravia että laukkaa, mutta jos kokeilin tehdä ravilisäystä niin alkoi Hansun takajalat lipsumaan. Hansu on takasistaan todella voimakas ja se ponnistaa tosi rajusti maasta ja pelto ikävä kyllä lipsuu liikaa siinä vaiheessa alta pois, joten "tyydyttiin" menemään hillityn hallitusti dressagea pellolla hetken aikaa.
Mutta pakko sanoa, ettei Hansu silti pienesti liikkunut, vaikkei ihan kaikkea voinutkaan antaa sen päästää... :D

Kuvat on ottanut Taru Arola ja luvaton kopiointi on kielletty!
Mikä näistä kuvista on sinun suosikki? Mä en osaa päättää!! :D

1.
Menossa pellolle tallilta päin

2.

3.
Aurinko kerkesi jo melkein laskemaan, mutta ehdittiin noin 10 minuutin aikana tallettamaan viimeiset valonsäteet ja hieno väri!

4.
Tötterökorva :'D

5.

6.
Tästä myös tykkään, Hansu pystyy nykyään jo kantamaan paremmin nenä edempänä. Se on ollut vähän sellainen turhan lyhyelle kaulalle tulija ja sitten taas ilman tukea se on rojahtanut etupainoon, mutta nykyään pystyn jo aika ohjaamaan sitä enemmän nenää eteen ilman että se valahtaa vaan jää kantamaan!

7.
Mun mielestä tässä kuvassa on aikalailla kaikki kohdallaan... :D Kerrankin itse istun hyvin kun hevonenkin edustaa. Tässä vaiheessa alkoi jo aurinko laskea.  

8.
Vähän eri kuvakulmia.

9.
Tässä kuvassa on jännästi puolittain vielä aurinkoa tuolla yläosassa kuvaa. Todellakin viimeiset säteet osui pellon takanurkaan. 

10.
Tuo punainen takki on mun yksi lemppareista, ostin sen mooooooonta vuotta sitten HIHS:stä. Pakko se oli laittaa kun se sopii ruskakuviin mutta pakko sanoa että aivan liian kuuma ja paksu sekin oli tuohon +17 asteen lokakuun aurinkoon... :D

11.
Kotiinpäin mentäessä on hyvä leikkiä vähän passagen kanssa! 

Treeneissä ollaan jatkettu sitä perus"tylsää" mutta niin tärkeää. Eli taivutus ja asetus. Hansun täytyy rehellisesti taipua molemmista kyljistä ja se ei saa muuttaa mitään kun vaihdetaan suuntaa. Helposti se jännittyy kun jotain muutetaan mutta tämä onkin se vaikein osuus kun on näin lyhytrunkoinen ja kiivas hevonen. Säilyttää rentous mutta samalla jäntevyys ja voima!
Lauantaina olin Spencer Wiltonin klinikkaa seuraamassa Ainossa (oli muuuten superhyvä demo!) ja otin sieltä itselleni myös treenivinkkejä tietenkin. Valmentajani oli myös katsomassa ja jatkoimmekin valmennuksessa eilen näitä samoja harjotteita.

Hansulle toimi hyvin harjoite, jossa pitkää sivua pitkin lähdettiin uralla avotaivutusta, jonka jälkeen vähän ennen puoltaväliä käännettiin hevonen "ikäänkuin diagonaalille", mutta lähdettiinkiin siitä pohkeenväistöllä takaisin uralle (eli takaosa ensin kohti uraa). Kun takaosa saavutti uran, siirryttiin takaisin avoon.
Tämä harjoite tuo esille juuri sen tärkeimmän, eli kokoamisen parantamisen sillä hetkellä kun palaat uralle. Pohkeenväistöstä uralle takaisin tultaessa siirtymä avoon saa aikaan juurikin sinne ulkotakajalalle kokoavan hetken ja ainakin Hansun kohdalla se auttoi kokoamista ilman että se "kokoaa liikaa" ja lyhentäisi/kipristäisi itseään. Juuri tällaiset "kiemurtelut ja muovailut" sopivat tämän tyyppiselle hevoselle, jokoa helposti muuttaa itseään ravissa 10 kertaa yhden uran aikana ja reagoi jokaiseen hipaisuun ja kosketukseen. Tässä tehtävässä pitää olla läsnä, koskea ja ratsastaa, mutta se suuntaa ja ohjaa hevosta ja hevonen ikäänkuin "haluaa" yhtäkkiä ottaakin sitä tukea ratsastajalta jotta se selviää tästä. Tämä ei ole vaikea kuitenkaan, mutta vaatii nimenomaan hevoselta keskittymistä ratsastajaan.

Treeni-intoa kaikille lukijoille!