Kolmoset!

Nyt on se päivä että piti ihan tulla blogiinkin kirjoittamaan sillä tämä on merkkipaalu! :´D

Hansun kanssa tänään TOISTETTUNA sarjavaihdot joka kolmannella askeleella, ja kun tämä tapahtui tosiaan kaksi kertaa, se ei ollut vahinko! Haha :D

Arvasin että siinä käy näin, että kun vaihdot alkaa olla rento asia niin äkkiä se alkaa vaihtaa sarjassa. Vaikka musta on tuntunut että vaihdot on Hansulle ollut niin tulinen aihe, se ennakoi niin paljon ja kuumenee vaihdossa niin että alkaa säheltämään. Kesällä alkoi vaihdot olla puhtaat mutta hyvinhyvin kireitä ja sellaisia että sain rauhotella ja "pitää" sitä aika paljon että pysyy housuissaan. Nyt se on syksyn mittaan rentoutunut vaihdoissa niin paljon että yksittäiset vaihdot ovat aika piis of keikki, ja voin jo "hutaisten" vaihtaa laukkaa vaikka vähän rennomasta alkuverkkalaukasta ilman että siitä seuraa sutimista ja kiihdytystä.

Tässä vertailuna video alla kesällä tapahtuneista vaihdoista...

(Huom, tässä on kolme eri videota, paina videossa oikealla olevasta nuolesta seuraavaan videoon -->)

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kyllä ne vaihdot alkaa olla takataskussa! Myös ilman toikkarointia ennen tai jälkeen vaihdon 😅😎 pikkuhiljaa ne tuskin aiheuttavat kuumumistakaan. 😊 #lusitano #dressage #flyingchange #hotshot #youngster #hiljaahyvätulee #horderiderfi

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Heinä 1, 2018 kello 12.38 PDT

Ja tässä sitten nyt viikon takaa vaihto rennosta höntsäilylaukasta joka ei edes ole koottuna: 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

How CALM is he while doing a flying change 😱😱😍 Looks like the hottest horse on earth is finally calming down 😅👍 #dressagetraining #warmingup #warmup #youngster #dressage #hotshot

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Marras 13, 2018 kello 11.19 PST

Vaikka kesän videoilla vaihdot on aika jees, mutta niissä näkyy kuinka Hansu tuskin hengittää kun se odottaa koska se vaihto tulee. Eli mun täytyy ikäänkuin vaihtoa kohti tullessa "estää" sitä vaihtamasta laukkaa ja sitten kun "lopetan pidättämisen" niin se ottaa nopeen vaihdon. Nykyään voin tosissaan keskittyä ratsastamaan ja sitten PYYTÄÄ sen vaihdon ilman mitään ennakointia ja sähellystä. :D 

Niin ne vaan kehittyy! 

Vaikka tosiaan "epäilin" että päästäänkö koskaan sarjavaihtoihin koska jo yhden vaihdon ratsastaminen tuottaa niin paljon lisää painetta että kestääkö Hansu sen paineen ja "hiplailun" mitä sarjavaihtojen ratsastaminen vaatii, niin kyllä se vaan niin on että niin ne aikuistuu ja rauhottuu. Hansu ei ole mikään villi, mutta se on niin sata lasissa yrittämässä ja tekemässä että tuntuu pidättävän hengitystään kun suorittaa tosissaan. Mitä enemmän Hansu on asenteella "who cares" niin sen parempi ja helpompi se on ratsastaa koska saan itse tehdä selässä enemmän ilman että Hansu pingottuu.

Taas muistuu Kyran sanat Hansusta mieleen:

"Näillä on niin paljon hermoa, että oikeastaan ne täytyy saada tekemään VÄHEMMÄN asioita, kun taas muilla hevosilla joudut aina pyytää tekemään enemmän"

Tämä on ehkä ollut se isoin muutos puoliverisiin mitä olen huomannut, näissä lusoissa on todellakin sitä sähkövirtaa koko kroppa täynnä, ja tuntuu että ratsastajan jokainen liike aiheuttaa jonkin vasteen hevosessa.Vaikeaa mutta äärimmäisen kiva ominaisuus mitä vaikeampia asioita ja kokoavampia juttuja haluaa tehdä. 

On myös kiva huomata kuinka paljon helpompaa nyt on opettaa nuorta hevosta kun ensin kävi Hertan kanssa sen opetuspolun läpi. Hertan kanssa kesti pidempään, mutta Hansun kanssa edetään paljon nopeammin (vaikkei huonoina hetkinä siltä tunnu). En varmaan koskaan Hansun tyyppiselle hevoselle olisi voinut opettaa mitään siinä tapauksessa missä olin Hertan kanssa aluksi :D Hertta kyllä oli oiva oppimestari koska se antoi mun tunaroida. Hansu olisi oppinut jo kaikki tuhmuukset kun mun tunarointi virheliikkeisiin se olisi yrittänyt vastata ja kun ei vastausta olisi tiennyt niin se olisi hermostunut.

Kun hevoselle alkaa sarjoja opettamaan, niin ensin toki pitää yksittäiset vaihdot olla aikalailla takataskussa. Molempiin suuntiin. Aluksi ei ikinä pidä laskea askelia. Olen pari kertaa tehnyt kokorataleikkaalla tai pitkää sivua pitkin Hansun kanssa pari kolme vaihtoa niin etten laske askelia, vaihdan vain laukkaa edes takaisin jos tuntuu ok:lta. Nyt kuitenkin Hansu oli tänään niin kiva, että oli tunne että voin oikeesti laskea jopa vähän ja Hansu reagoi apuihin. Siitä mä sitten vain kokeilin laskemalla askelia diagonaalilla ja ihan naurahdin sarjan päätteeksi että "ei juma se onnistui!" :D

Kokeilin uudestaan eri diagonaalilla, se meni pipariksi. Otin sitten saman diagonaalin kuin ekalla kerralla ja se onnistui jälleen! Ilmeisesti Hansulle helpompi aloittaa vasemmasta laukasta vaihtosarja kuin oikeasta... Mutta tämä on iso rasti taas seinään! Vaihdot alkaa olla MUN tekemiä, eikä Hansun tekemiä. ;)

Eli aluksi tehdään sarjoja "sattumanvaraisesti" ilman askelia laskematta. Sitten pikkuhiljaa kun vaihdot alkaa sarjassa tulee avuista vaikkei laske, niin sitten laskukaava mukaan. Se kantsii ratsastajan miettiä mikä on itselleen helpompi aloittaa. Mulle helpoin on AINA ollut kolmoset. En jotenkin osaa laskea nelosia, joten siksi varmasti luontaisesti lähdin heti yrittämään kolmosia enkä nelosia. Sillä ei oikeastaan ole välilä millä askelmäärällä aloittaa, toki voi olla että vaikeampaa on mitä tiheämmin vaihtaa, mutta tämä on niin ratsukkokohtaista.

Nyt vain sitten pikkuhiljaa testaamaan kakkosia, ja ajattelin jos vuoden sisään meillä olisi jo ykkösiä muutama kappale MUN ratsastamana, ei Hansun ;)

Huomionarvoinen seikka vielä...

Kun hevonen oppii vaihdot, se ei hetkeen muuta teekkään. Sama pätee sarjoissa, varsinkin ykkösissä.

Hertan kanssa kävi näin (silloin kun se oppi ykköset niin se saattoi mennä koko pitkän sivun itsekseen ykkösiä kun oli niin tietävinään mitä siltä halutaan ja esitti ylpeänä taitojaan... :D ) ja Hansun kanssa kävi yksittäisten vaihtojen kanssa lyhyesti se, että se meinasi aina vastalaukan jossain kohtaa vaihtaa, tai ainakin se pyrki siihen. Oikein odotti "kyllä minä tiedän että tässä nyt VAIHDETAAN!". Sitten kun Hansu oppii sarjat, niin osaan jo varautua että siinä saattaa mennä jonkun aikaa kun herra painelee sitten sarjoja itsekseen vaikken tahtoisi, niin vikkelä se kun on. Mutta tämä on hyvin yleistä, eikä ole maailmanloppu. Kyllä ne kaikki aina siitä suttaantuu :)

KAIKKI KUVAT ON OTTANUT TARU AROLA!

Tässä Hansun totinen laukanvaihto :D 

Hansun laukassa on jo tietynlaista voimaa, kauaa se ei jaksa mutta pätkittäin kyllä :)

Ihan kivasti jo Hansu väläyttää passagea ja nimenomaan niin että se laskee takaosaa sekä lähtee ylös ja eteen passagesta ulos kuten tässä. Vielä tietty rentoutta mukaan mutta sitä tulee lisää kun nämä tehtävät käy sille helpommiksi. Hieno siitä tulee!

PS. Arvatkaa vaan oliko mulla Pixio robottikamera päällä kun tämä ihme tapahtui ja saimme sarjat onnistumaan ekaa kertaa...