Kootussa Ravissa

18. maaliskuuta 2015

Vihreää valoa klinikalta!

Nonniin. Vermosta tultu lompakko paljon kevyempänä (yhyy) ja Hertta terveeksi todettuna... :D
Pitikö se nyt raahata sinne asti vain toteamaan, että ei tää kyllä onnu..? Palataanpa asiaan tarkemmin.

Aamulla kun menin tallille kokeilin tietenkin heti ensin kintun miltä tuntuu. Edellisenä päivänä se oli illalla ollut vielä lämmin ja liinassa oikeaan kierrokseen juoksuttaessa se oli lievästi epäpuhdas. Tottakai kaikki tämä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen kun lääkäriin pitäisi mennä! Jalka oli viileä ja kuiva aamulla... En kuitenkaan tahtonut peruuttaa aikaa. Jos nyt kuitenkin ammatillainen katsoisi sitä ja vaikka ultrataan varmuudeksi, jotta saadaan lupa jatkaa treenejä.

Klinikalla Hertta käyttäytyi kuin mikäkin nuorikko... Eläinlääkäri tutki ja kopeloi hevosta läpi, ja totesi "laitetaan sille pieni rauhoite ennenkuin mennään juoksemaan...". Hertta 17 wee piti siis rauhoittaa ontumatutkimukseen... ;)
Kun käveltiin pihalle, oli mulla liinan päässä kävellessä häntä selän päällä väärinpäin poukkoileva villivarsa, joka puhisi ja päristeli pitkin Vermon varikkoaluetta. Ääni ainakin kantautui kauas. Se kuulosti ihan dinosaurukselta. Eläinlääkäri sanoi "Sen rauhoitteen olisi jo pitänyt vaikuttaa..." ;)

Kyllä Hertta siitä sitten tasottui kun juostiin edes takasin suoralla. Ilmeisesti tylsää hommaa. ;)
Kuitenkin aina kun radalta kuului ravurien kavioiden kopse, niin äkkiä herätys horroksesta ja häntä tötterölle ja puhisemaan taas niin että koko Espoo kaikuu!
Harvemmin sitä kuulee että hevonen pitää rauhoittaa juoksutusta varten. Itse kaikki piikitykset ja ultraukset kyllä sujui sitten selvinpäin, mutta narun päässä tepastelu ei... :D
Kuvitelkaa tämä asento Vermon raviradan varikkoalueelle, suitset päässä, Norppa roikkumassa liinan jatkeena, ja hevonen siis rauhotettuna.. :D
Tuloksena oli, että suoralla H ei reagoinut ollenkaan taivutuksiin. Ympyrällä se oikea etujalka oli välillä hieman epämääräinen kovalla alustalla, muttei pehmeällä. Oikean jalan kavionivel puudutettiin, ja askellus parani hieman, mutta eläinlääkärin mukaan tämä oli aika mitätön huomio. Eläinlääkäri kuitenkin kiinnitti eniten huomiota siihen Hertan heikoimpaan lenkkiin, eli vasempaan takajalkaan. Häntä häiritsi se enemmän kuin se oikea etunen minkä takia tultiinkin.
Kerroin kuitenkin sen olleen aina Hertan huonoin jalka, joka näkyy välillä voimaa ja kokoamista vaativissa tehtävissä heikkoutena. Se on kuitenkin tämän talven aikana suoristunut ja treenannut niin paljon, että heikkous on vähentynyt ja hevonen kulkee paremmin kuin koskaan.
Tämän vuoksi emme kuvanneet kuitenkaan sitä vasenta takajalkaa. Vasen takapolvi jodipliistrattiin, joka oli erittäin nopea ja helppo toimenpide, ja siitä ei aiheudu edes sairaslomaa. Ikäänkuin aktivoidaan oma keho "keskittymään" sinne vasemman takapolven alueelle, jotta ko. alue saisi enemmän "huoltoa".

Oikea etunen ultrattiin vielä polven ja jänteen kohdilta, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Päinvastoin Hertan ikäiselle hevoselle erittäin siistit ja kuivat jalat, jossa ei moitittavaa säären alueelta. Vastausta tälle oudolle lämpöilylle oikean etujalan kohdalta ei löytynyt, mutta toistaalta, näyttää siltä että mitä ikinä olikaan, se meni ohi. Hyvä niin. Vielä 2 päivää mennään kevyellä (saa ratsastaa) mutta sitten saa jo alkaa lisäämään treeniä, tietenkin hevosta kuunnellen.

Olkoon tämä keissi sitten vaikka "Hertan vuosikontrolli" nimellä! Tai "VetCheck" kisakautta varten... Yritän epätoivoisesti keksiä hyvää ja tärkeää syytä tälle klinikkakäynnille, ettei rahat vain menneet "hukkaan". ;) Kiitokset luotto-Essille avusta klinikalla! Ja pahoittelut mustelmista, joita Hertta aiheutti. ;)

Mukava kuitenkin kuulla että hevonen on hyvässä kunnossa ja saadaan luvan kanssa jatkaa treenejä vanhan teräsmummon kanssa. Kroppa alkaa jo vanheta, mutta korvienväli ilmeisesti ei.

Sitä odotellessa...

24 kommenttia

  1. Olipas hyviä uutisia! Tsemppiä nyt kevään treeneihin tuon puhinaponin kanssa! :)

    VastaaPoista
  2. Hihi, ihana uutinen! Hertta halusi ilmeisesti näyttää, ettei tässä mistään vanhuuden vaivoista vielä kärsitä ja päätti esittää kuin mitäkin teini-ikäistä. ;)
    Ja ajattele niin päin, että jos siellä jalassa olisikin ollut joku vakavampi juttu, etkä olisi nyt vienyt sitä klinikalle... Parempi varmistella kuin todeta kuukauden päästä, että hevonen on täysin rikki ja sen olisi voinut ennaltaehkäistä käymällä lekurissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa. :) nyt kun se on tuolla tasolla ja kisakauden alla niin en jää odottelemaan että mitähän tässä uskaltaa tehdä ja mitä ei!

      Ja käytöstavat unohtuvat rouvalta heti jos tulee jotain einiin miellyttävää hänen mielestään ;)

      Poista
  3. Hah tiedän tunteen.. meidän ruunan retales pitää rauhoittaa aina ontumatutkimukseen.. kaikki muu käy :D
    Huvitttavin oli viimeksi kun villikko piti rauhoittaa 2krt liinassa juoksutukseen ja näiden rauhotteiden jälkee vielä karkas hoitakalta ja rallitti ympäri laukaan maneesia... :D hups...
    muualla kyllä käyttäytyy mutta ei ell...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sillä lailla! Villi ja Vapaa! :D Herttahan oli ihan pystyy kuollu tuohon verrattuna sit. :D

      Poista
  4. No mutta mielenrauhasta sietää vähän pulittaakin! Hieno homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! :) Valmentajakin huokaisi helpotuksesta! :D

      Poista
  5. Hyviä uutisia ja tosiaan kuten yllä sanottiin, mielenrauhastakin kannattaa maksaa tässä lajissa!

    VastaaPoista
  6. No olipa hyvä juttu! :) Mikä muuten noita ikääntyviä hevosia vaivaa, tuntuu että ne vaan nuorenee vuosi vuodelta?? Kolmea vanhempaa hevosta oon ratsastanut ja ne on tuntuneet vaan hulluuntuvan enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku kevätsekoilu? :D vanhatki nuortuu ku aurinko alkaa paistaa :D

      Poista
  7. Meil on kans tallilla teräsmummo. Ikää reilu 20 ja edelleen menee tunteja. Kestää paremmin ku muut. Ei tietysti enää tee samaa määrää ku muut. Ja ootappa vaan jos esteille pääsee sitte se onki ilo irti eikä ikinä uskois et on niinki vanha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ikä on vaan numeroita! :F tosin joskus toivoisi että pääkoppa olis vanhalla ja viisaalla, mutta kroppa saa toki olla ikinuori... muttakun Hertalla pääkoppa vaan nuortuu... :D

      Poista
  8. kuskaisitko herttaa ulkomaille asti kisoihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuskaisi. Ei meillä sinne ole asiaakaan, mutta vaikka olisi, en lähtisi enää viemään.

      Se olisi Hertalle iso rasite ja stressi. Aina ollaan kisattu vain pienellä mittakaavalla. Emme esim oikeastaan koskaan yövy kisapaikoilla, sillä H ei viihdy. Kisataan Hertan säännöillä. :)

      Poista
  9. Ite juuri "turhan klinikkareissun" käyneenä voin myös yhtyä tuohon, että mielenrauhasta kannattaa maksaa. ;)

    Mun 4v. taas oli klinikalla kuin mikäkin enkeli, röntgen meni ilman rauhottavaa sekin vaikka konetta siirreltiin puolelta toiselle ja siitä lähti outoja ääniä. Sai kehujaki helppoudestaan ja röntgenissä avustanut hoitaja kysyi "saiko se sittenki rauhottavaa". Kotona sen sijaan on välillä aivan kakara, tylsistyy helposti ja sillon toilailis vaan omiaan. ;) Kiltti se silti on eikä mitään pahaa tee, mutta ollakseen niin adhd kotona, ei uskois millanen muutos oli klinikalla. Todettiin että sehän on ku olis mielenkiintosella luokkaretkellä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin päinvastainen kuin H! :D H on kotona helppo ja kulkee perässä kuin koira, mutta klinikalla sitten.... :D

      Taitaa olla sun junioriheppa vähän vieraskorea. ;)

      Poista
  10. Nykyään suurin osa eläinlääkäreistä haluaa laittaa kevyen rauhoituksen taivutuksia silmälläpitäen, ei johdu niinkään siitä että pitäisivät hevosta jotenkin hankalana vaan siitä että kun se kaikkein terävin valppaus on pois, epäpuhtaudet näkyvät helpommin. Sieraimet töröllään ja häntä selänpäällä tanssiva hevonen harvemmin onnahtaa, vaikka olisi vähän enemmänkin kipeä ;)

    Hyvä ettei löytynyt mitään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin siis ymmärsin, ja tosiaan häntä väärinpäin selän päällä poukkoileva Hertta tuskin onnahtelee! :D tosin meidän tapauksessa ontui vielä edellisenö päivänä hyvillä pohjillakin, mutta itse tutkimus aamuna kaikki jalat viileät ja ainut pieni epäpuhtaus tuli kovalla alustalla ympyrällä... on se jännä se parantuminen itsekseen kun lääkäriin pitäisi mennä!

      Ja hyvä että oli rauhotettu. Häntä vääntyi makkaralle tietyin väliajoin selänpäälle kun ravurit ravasivat ohi... :D päästiin siis helpolla!

      Poista
  11. Hei Noora, kertoisitko tuosta jodipliistrauksesta lisää, mistä siinä oikeastaan on kyse? Täällä ruuhka-Suomen ulkopuolella en ole kenenkään eläinlääkärin kuullut puhuneen/ehdottaneen ko. toimenpidettä, Tildreniä sen sijaan käytetään vaivaan kuin vaivaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole kovin paljoa kokemusta, joten jos olen väärässä voi lukijat korjata! :)

      Hertalle siis piikitettiin vasempaan takapolveen jodia, jotta se aktivoi kehon omaa "huoltomekanismeja" keskittymään sinne polven alueelle. Helppo toimenpide, ei vaadi sairaslomaa ja dopingaika on vain 4 vrk. Verenkierto alueella lisääntyy ja sitämukaan ravintoaineet kulkeutuvaat alueelle paremmin. Sinne luodaan "tulehdustila" jolloin kehon omat korjausmekanismit aktivoituu.

      Jodipliistrausta voi tehä myös ulkoisesti omatoimisesti. Ravimiehet ilmeisesti tätä käyttää aika paljonkin. Siinä Jodipliisteriä (ikäänkuin linimenttiä) levitetään hoidettavalle alueelle ja harjataan tätä ainetta ihoon. Siinä ikäänkuin lievästi rikotaan ihon pintaa jolloin jodi pääsee imeytymään ja vaikutus on sama--> aktivoi kehon omia mekanismeja alueelle. Toki itse piikitys on tehokkaampi, mutta kotihoitona tehdään tuota omatoimistakin joissakin paikoissa.

      Siitä en tiedä kuinka tämä vaikuttaa sitten tulevaisuudessa. En tosiaan ole itse pahemmin vielä törmännyt paitsi nyt. Ei vaadi myöskään sen kummempaa diagnoosia että sitä voidaan käyttää. On selvää että esim Hertan vtj polvi on heikompi ollut aina, joten jodipliistraus on aika simppelijuttu eikä siitä ole haittaa.

      Eikä muuten maksa paljoa. Toisinkuin Tildren... :)

      Poista
  12. Omalla issikkaruunallani lämpeni oikea takanen, aivan ruunun rajasta sekä koko kavio. Ei vaikuttanut liikkeeseen mitenkään ja oli täysin puhdas. Annoin kengittäjänkin katsoa ja poissulkea kaviokuumeen tai paiseen mahdollisuutta, ruunani ei sanonut kengityksessäkään yhtään mitään, mutta kengittäjäkin huomasi huiman lämpöeron. Tätä jatkui noin pari viikkoa, kunnes yhtenä aamuna kavio oli jälleen viileä eikä ole ollut yhtään muita kavioita lämpimämpi enää sen jälkeen...olisinkohan edes huomannut koko asiaa mikäli hevoseni olisi ollut esim. lomalla =) Outoja nämä, mutta onneksi ohimeneviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No o kyllä outoa! Mutta toisaalta, varmasti suurinosa ihan huomaamattomia ja ohimeneviä eivätkä kerro yhtään mistään... mutta on tosiaan hyvin outoja juttuja! :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!