Kootussa Ravissa

6. elokuuta 2015

The Katse is back!

Näin kuulin tänään tallikavereiden suusta!
Ja kyllä se siltä taas tuntuikin.

Tänään oli siis ensimmäinen kunnon treeni tämän parin viikon kevyemmän/palauttelujakson jälkeen.
Menin pitkästä aikaa kanget päässä ja ajatuksena oli vähän tehdä vaihtoja ja koota jälleen pitkästä aikaa aina piruettiin asti. Nyt ollaan tosiaan menty ihan vain perustyöskentelyä löysin rantein ja hoidettu Bemerillä Herttaa. Ollaan myös tehty kavalettityöskentelyä ja juoksutusta. Hertta on tosiaan ollut todella rento ja letkeä, se oikein venyttää sinne eteenalas itse ja tykkää kulkea siellä. Ja tarkoitan ETEENalas, en taakse alas. Se nenän taakse saaminen nyt ei ole vaikeaa, mutta tuo eteenalas on oikeasti itselleni se tila mihin tahdon, ja nyt se on onnistunut todella hyvin hevosen ollessa oikeasti rennoin mielin.

Noh, asia sikseen ja takaisin tämän päiväiseen.

Hertta siis oli tänään niin messissä taas töissä ja teki taas sata lasissa töitä "se The Katse" silmissä! Hertta on jotenkin niin ilmeikäs hevonen ja töissä se on niin tosissaan tekemässä, että sillä on sellainen jännä "hullun kiilto" silmissä. Se on jotenkin niin aidon tosissaan virkaa toimittamassa ja tämä tunne on ollut tosiaan kateissa. Sitä tässä olin ihmetellytkin että joku ei nyt vain toimi, Hertta teki töitä mutta ei normaalisti. Vähän sillain "kiroillen mennessään". Tiesin jo heti että nyt ei ole normaalia, vaikkei se siis kipeältä vaikuta. Se vaikutti jotenkin tylsistyneeltä ja haluttomalta, mutta teki kun kuitenkin on niin kiltti.

Suorituksen jälkeen Hertta niin tyytyväinen itseensä ja tekemäänsä voittorataan!
Kuva www.suvin.net
Nyt se on taas oma itsensä ja paineli menemään maneesia vauhdilla! Ei yhtään tarvinnut patistella eteenpäin vaan se itse oikein imi eteen! Tein vähän sulkutaivutuksia laukassa sekä vaihtoja. Kokosin piruettiin asti pikkuhiljaa laukkaa, ja lopuksi kerran molempiin suuntiin puolipiruetit, jotka onnistui hyvin vaikkei olla niitä tehty hetkeen. Tässä sen näkee että ei se taito sieltä mihinkään häviä, joten on ihan turha hinkuttaa niitä joka päivä!
Lopuksi tein vähän ykkösiä taas sarjassa koska Hertta tykkää niistä tällä hetkellä niin paljon. Se niin innoissaan esittää tätä uutta temppua minkä se on vaikeuksien jälkeen oppinut. Virheaskelia mahtui tottakai joukkoon, mutta ei se menoa haitannut. Kehuja vaan paljon Mummelille meni miten meni!

Lopuksi kun keventelin ravia niin Hertta vain olisi tahtonut painella täysiä keskiravia pitkin maneesia! Se oli jotenkin niin sen tuntuinen että "Rokki-Mummo is back! Väistäkää!!" :D
Maneesissa kanssaratsastaja totesikin kun näki Hertan painelevan menemään että "Sillä on se The Katse back!". Se on oikeasti iso asia millä mielin nuo eläimet töitä tekevät. Pakotettunakin osa tekee töitä, mutta sen kyllä huomaa. Mulle merkkaa niin paljon että Mummelilla on juurikin se The Katse kun se tekee töitä. Silloin kaikki hoituu oikeasti itsestään. Hertta on kuitenkin hevonen joka tekee töitä vaikka pää kainalossa, mutta silloin se on mun tehtävä ratsastajana viheltää peli poikki. Töitä ei tehdä, jos se ei ole kivaa... :)
Kyllä sen hevosen pitäisi "hymyillä" töissä ollessaan. Sitä on se happy athlete.

Meidän tallin porukka on sanonutkin että Hertta on niin sielukas hevonen. Sillä on tallissakin niin paljon eri ilmeitä ja se on jotenkin niin tosissaan mukana seuraamassa ihmisten touhuamista sen ympärillä. Jotenkin Hertan ilmeet on niin voimakkaita, että tuntuu kuin sen ajatukset voisi lukea. En tiedä, ehkä olen vain pehminnyt Hertan kanssa vuosien saatossa niin paljon, mutta jotenkin tuntee omassa selkäytimessä välillä Hertan ilmeet, ikäänkuin mitä se haluaisi sanoa (sori, pyydän jo anteeksi tälläisiä henkeviä mitä löpisen hulluuspäissäni innostuneena hyvin menneestä ratsastuksesta! ;) )

Kattokaa nyt noita sen ilmeitä!
Vanha kuva vuodelta 2012 tai 2013? Mullakin on vielä musta tukka blondilla raidalla.. Silloin kun olin vielä nuori piti olla vähän shokkiraitaa! ;)
 Kuvan on ottanut Janna Pehkonen.
Huomenna on sitten vuorossa maastoilua metsässä, palautellaan taas tästä päivästä. Lauantaina sitten laitan jälleen kanget päähän, ja käyn PSG ohjelman juttuja läpi, mutta en kuitenkaan niin "täysillä" ratsasta kuin tänään. Sunnuntaina sitten Saloon kisaamaan, jonka jälkeen on tiedossa mulle Saksan matka EM kisoja katsomaan ja Hertalle jälleen kevyempää! Näistä EM-kisoista myöhemmin vaikka vähän lisää... :)

14 kommenttia

  1. Täyttä asiaa! Niinhän se on, että kun oppii tuntemaan sen hevosen hyvin, niin pystyy lukemaan ihan pienistä merkeistä mitä mieltä se on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! jotenki ihan pelottavaa... :D Stressaan itekkin sitä jos Hertta stressaa :'D

      Poista
  2. Älä mitään anteeksi pyytele! :D Päinvastoin, ihanaa lukea teiän sujuvasta ja läheisestä suhteesta. Ymmärrän hyvin tuon the katseen ja monet ilmeet ylipäänsä...oman tieni varrelle on osunut yksi tamma, jonka ilmeet tiesin ja tunsin kuin omani. Se oli parasta! :) Tammoissa taitaa löytyä ne kaikki piirteet, hyvässä ja ei-niin-hyvässä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein osaa olla sellainen "lässyttelijä" mutta olen huomannut että Hertan kohdalla olen ruvennut pehmenemään.. :D
      Tammoissa on kyllä taikaa! mutta tosiaan niin hyvässä ja pahassa... :D

      Poista
  3. Mun mielestä on niin ihanaa, että vaikka kilpailet niin korkealla ja ratsastat vaikka kuinka hyvin, huolehdit hevosen hyvinvoinnista ja pidät sitä tärkeimpänä asiana. Tuntuu että ihmiset usein sokaistuvat omasta menestymisestään, ja tärkeimmäksi asiaksi nousee voittaminen ja korkea-arvoisempiin kisoihin pääseminen vaikka sitten hevosen oikeuksia vähän polkemalla. Ei nähdä tai ei haluta nähdä että hevonen tekee koska pyydetään eikä siksi että on hauskaa. Aivan mahtavaa että välität tuosta upeasta ratsustasi noin paljon ja pidät sitten vaikka viikon taukoa "tositreeneistä" että se saa pilkkeensä silmäkulmiin takaisin. Arvostan sinua!

    Löysin blogisi pari viikkoa sitten, ja täällä on kyllä tullut vietettyä aikaa. Olen itse sen tason ratsastaja, että jos osallistuisin koulukisoihin luokassa Puska Ö, tuomarit luultavasti käskisivät mennä kotiin opettelemaan mitä siellä hevosen selässä pitää tehdä. On siis erittäin opettavaista seurata ihmisen blogia, joka on noin kolmen valovuoden päässä minusta ratsastustaidoillaan. Olen jo nyt oppinut paljon, ja saanut vinkkejä omaan ratsastukseeni! Kiitos siitä. :) Odottelen innolla uusia postauksia ja pidän teille peukkuja tuleviin kisoihin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mullakin vaikuttaa se, kun en ole ikinä ollut kovin potentiaalinen kilpailija. Tai siis, ollaan menty ikäänkuin vahingossa tälle tasolle. Ajatuksena "kattoo miten menee". Kun usein aloitetaan jo nuorena tavoitteellinen treenaaminen kohti sita ja tätä, niin mä nyt olen tehnyt tätä sillä mitä mulla on. Mulle ei ole ostettu kisahevosia eikä kalustoa kisakuljetuksiin, niin pitää tehdä sillä mitä on. Ja tällä hetkellä se on riittänyt tähän pisteeseen, eikä niin väliä mihin riittää seuraavaksi. Hertta on kuitenkin jo vienyt meijät sellaselle tasolle mihin mulla ei ikinä ollut tavoitteita, joten on ihan sama miten menee jatkossa! Ei tosiaan paineita, vaan mennän nyt sen mukaan mikä tuntuu hyvältä!

      Kiva jos aloit seurailmeen blogiani, mukavaa saada uusia innokkaita lukijoita! Pitää yrittää itsekin vähän skarpata kirjoittelemaan lisää noita treenivinkkejä, se on nyt vähän kesän kiireiden myötä jäänyt :)

      Poista
  4. Tosi hyvä ja ihana postaus! Tiestä kyllä huomaa että ootte Hertan kanssa tehneet paljon hommia yhdessä, juuri tuollainen ratsukon pitääkin olla että ratsastaja osaa tulkita hevosen pieniäkin viestejä ja pitää huolen siitä, että vakavakin treenaaminen on molemmille mukavaa tai ainakin mielekästä. Moni jatkaisi vain treenaamista apinanraivolla huomatessaan hevosessa jonkinlaisen kyllästymisen merkkejä ja tulkitsisi sen vain kiukutteluksi, mutta onneksi on tuollaisia ihmisiä jotka tajuavat hidastaa vähän tahtia ja etsiä sen hyvän yhdessä tekemisen fiiliksen takaisin! Tuo "the katse" taitaa olla mummoheppojen bravuuri, oma 23v hoidokkini loihtii juuri sellaisen ilmeen naamalleen aina nähdessään puomin tai mukavan laukkasuoran pellolla... :)

    Sun blogi on yksi parhaista blogeista joita seuraan, itsekin koulupainotteinen (joskin melko puskatasoinen) ratsastaja kun olen niin tällaista hyvinkirjoitettua ja pohdiskelevaa tekstiä on tosi mukava lukea! Monesta postauksesta on ollut apua myös omaan ratsastukseeni ja olen saanut niistä paljon mietittävää, kiitos kivasta blogista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun valmentajakin aina jaksaa sanoa, ettei tällä tasolla todellakaan ole kyse kurittomuudesta jos on vaikeaa joku juttu. Se on lähes aina ymmärtämättömyyttä tai suoraan sanottuna kivun tms tuomista esille jos hevonen ei tee "normaalisti".

      Joku mummoheppojen "hulluuskohtaus katse" se taitaa olla kun ne oikein innostuu! :D Niiden silmissä syttyy tuli silloin ;)

      Kiva jos tykkäät blogista, ja se mitä kirjoittelen täällä treeneistä on usein jokaisen ratsukon ongelmista, eli perusratsastuksesta! Sieltä se kaikki lähtee, tasosta ja lajista riippumatta!

      Poista
  5. Hieno teksti, todella mukava lukea tällaista ja tuli itselleenkin hyvä mieli!
    Paljon iloisia yhteisiä hetkiä teille Hertan kanssa, se kuulostaa kultakimpaleelta :)
    sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertta on kyllä ihana! Hulluksi leimattu nuorempana, mutta kieltämättä se on vähän teatraalinen ja omalaatuinen, mutta kun sitä ymmärtää ja osaa nimenomaan lukea sitä, se on oikeasti maailman helpoin hevonen tehdä hommia. Se kävelee kuin koira perässä ilman narua kun sitä taluttaa, se seisoo irti käytävällä kun sitä hoitaa eikä karkaile. Se tekee aina mukisematta hommia, vaikkakin joskus on huonompia päivä jne, mutta ikinä se ei näytä keskisormea :P

      Poista
  6. http://www.hs.fi/m/tiede/a1438911396618 JUST tänään luin tuon artikkelin! Kannattaa lukea :-)

    Ootte symppiksiä, ihanaa syksyn alkua! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsi! hyvä artikkeli ja juuri samaan aikaan! :D Mutta nyt siis ihan hesarissa puolletaan mun tekstiä täällä blogissa että hepoilla kyllä on ilmeitä! ;)

      Poista
  7. Voe, ihan itku silmässä tätä luin <3 Ihana Hertta-rouva, ja miten onnekas hän onkaan löydettyään sinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten mä olen onnekas löydettyäni sen :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!