Ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen

Niimpä.

Vai sanoisinko että muutos lähtee AINA ratsastajasta?

Nyt tosiaan meillä on treeneissä selkeä tavoite ja suunnitelma. Voi kuinka tätä on kaivattu. Tuntuu ihan oudolta että mun kohdalla on joku tavoite aikataulutettuna, eikä vaan niin että treenailen yksikseni.
Meillä on siis treeneissä selkeä tavoite: kokoamisasteen kasvatus.
Jotta tähän päästäisiin on tehtävä paljon muutoksia nykyisessä. Kehitystä ei tapahdu jos en muuta nyt jotain radikaalisti. Tähän asti ollaan menty tällä ratsastuksella ja näillä eväillä, mutta nyt kun haemme kokonaan uutta liikkumistapaa Hertalle, täytyy oikeasti mun muuttaa jotain omassa tekemisessäni ja treeneissä.

Maanantaina valmennuksessa ei tehty mitään kovin rankkaa fyysisesti, mutta varmasti Hertalle se oli pääkopalle aika paljon. Ihan yksinkertaisuudessaan oltiin pääty-ympyrällä ja tehtiin yhden ympyrän aikana tavoitteena 3 ravi-laukka siirtymää. Kerran tehtiin myös ravi-käynti siirtymiä. Mutta yksinkertaisuudessaan tuossa oli tunnin tehtävä. Helppoa? NO EI!

Suurin muutos tässä oli, että nyt oikeasti mä jouduin tekemään nää kaikki ilman ohjia tai ohjastuntumaa! Nyt sekoitetaan soppaa. Hertahan oli aluksi ihan äimänä. "Aina ennenkin olen tarjonnut korkeaa niskaa jotta toi ottais mun pään sen syliin, mutta mitä ihmettä?! Mitä mä nyt teen kun ei sitä tukea olekaan?!"
Mä siis jätin Hertan kokonaan yksin sen niskansa kanssa. Siinähän yrittää tarjota mulle sitä ongenkoukkua että "otappa tosta nyt ja kannattele mun pää niin minä voin rauhassa mennä ilman selkää". Ei, en ota kiitos vaan!

Aluksi olin itekkin ihan hukassa. Laukan saan kyllä nostettua, mutta mites takaisin raviin siirtyminen? Herttakaan ei aluksi ymmärtänyt joten voin sanoa että aika alkeiskurssimeininki oli. "Miten tää hidastaa?"
Onneksi kuitenkin Hertta osaa koota laukkaa pelkällä pohkeella. Aloin sitten käyttää ääniapua ja samalla aloin käyttämään pohjetta kuin tulisin piruettiin. Hertta alkoi hidastaa ja kokoomaan laukkaa ja siitä sitten "tippui" raviin, jonka jälkeen kehuin ja lopetin pohkeen käytön. Tämä alkoi sujua pikkuhiljaa kun molemmat tajusivat idean. Ensin vain mun täytyy tajuta mitä tehtiin, jotta pystyin vaatimaan sitä hevoselta. Se kyllä seurasi perässä.

Suurin harppaus tapahtui siinä vaiheessa kun oikeasti jätin sen käden kanssa puljaamisen. Kun näitä siirtymiä alettiin tekemään ja Hertta tietenkin nousi pois peräänannosta ja muoto oli mitä oli, yritin kaikkeni tämän uuden asian lomassa kuitenkin kädellä nyplää ja varmistella "noniin, pää sinne, älä nouse pois, näyttää kauheelta". Yritin varmistella sitä tuttua ja turvallista vanhaa menoa, jossa Hertta osaa kulkea. Nyt kun vaadittiin ihan erilailla kaulaa auki ja edestä tosiaan ei autettu Herttaa yhtään se häkeltyi. Tästähän mulle tulee ahdistus "ei se näin voi mennä" ja huomaamatta yritin varmistella että meno näyttäisi siistiltä. Maneesissa oli muitakin ratsastamassa ja vielä yksi kameran kanssa kuvaamassa. Jossain vaiheessa sitten vain päätin oikeasti sulkea silmäni ja unohtaa sen pään ja kaulan. Ihan sama. Tää ei onnistu kuitenkaan. Kirjaimellisesti heitin ohjat pois ja keskityin vain jalkaan. Jalalla tehtiin kaikki. Päätin että pitäkööt Hertta päänsä ja kaulansa, ei kiinnosta!
                                                Sitten sitä tulosta rupesi syntymään.
Ensin Hertta tosiaan hämmentyi kun ei sitä tukea tullutkaan edestä, mutta kun saimme onnistumisia niin tehtävä parani loppuakohden ja siinä oli jo selkeästi jotain järkeä.
... Ja kas kummaa, kun tehtävä onnistui ja H tajusi idean, se muoto ISOLLA kaulalla tuli sieltä!
Eli kyllä se hevonen sieltä vastaa, kun oikein kysytään!

Mun vain täytyy uskaltaa nyt hämmentää sitä soppaa ja hypätä pois sieltä comfort zonelta. Se, mitä ollaan aina ennen tehty, täytyy nyt unohtaa koska haluamme ison muutoksen!

Valmentaja puhui jo tämän talven aikataulusta. Hän sanoi etten voi tuudittautua siihen että "tässä on nyt koko talvi aikaa nostaa kokoamisastetta". Ei ole. Hän sanoi, että periaatteessa tämä syyskausi treenataan kokoamista ja voimaa aikalailla joulun tienoille. Johonkin väliin pitäisi myös änkeä lepokausi hevoselle. Kevättalvella joudumme alkaa jo käymään läpi PSG/Inter I tason temppuja läpi siinä uudessa kokoamisasteessa, jotta voimme muokata ja hioa temppuja, tavoitteena korkeammat prosentit ja paremmat pisteet tempuista. Tosin jos kokoaminen lisääntyy, niin se jo itsessään auttaa niissä tempuissa. Temppujakin täytyy silti hioa.
Loppujenlopuksi eihän mulla ole paljoakaan aikaa! Ekoja kisoja rupee olemaan jo siinä huhtikuussa! Tässä on siis puolivuotta aikaa muokata hevosen kokoamista ja kasvatttaa voimaa ja lihasta. Keväällä pitäisi sen sitten näkyä jo radoilla! Jäiks.

Innolla ja samalla jännityksellä odotan jo ensi kisakautta. Näkyykö meidän ensimmäinen oikea treenitalvi ensi kauden radoilla?
Ennen vanhaan talven aikana emme päässeet treenaamaan kunnolla niinkuin muut, vaan yritin olosuhteiden armoilla treenata ulkokentällä niin että edes perusliikutus säilyy ja kunto pysyisi yllä. Kevääksi tasomme laski kuitenkin aina edellisestä syksystä. Miten nyt sitten käy?

Tuleeko muutosta, kun talven treenit...

....... vaihtuvat säännölliseen valmentautumiseen ja treenaamiseen?

Meitsiä jännittää tuleva, mutta Hertan ilmeestä tosin näkee, että se ei tiedä asiasta yhtään mitä tuleman pitää! :D

AINIIN!
Täytyypä vielä ihan täällä mainita, että meitsikin on aloittanut kunnon kohottamisen ja treenauksen! Tahdon paremman kunnon, jotta se auttaisi myöps ratsastuksessa, eikä muutaman ekstra kilon pudottaminenkaan ole pahasta. Olen aloittanut nyt lenkkeilyn ihan "oikealla" juoksuohjelmalla. Eli mulle on käytännössä joka toinen päivä lenkkipäivä ja se ohjelma vaihtuu 8 viikon välein. Tavoitteena lopuksi pystyä juokseman kokonaisia lenkkejä. Tosin eka viikko meni kävellen, mutta nyt jo osa matkasta täytyy mennä juosten. Vielä ei ainakaan tunnu missään niin sanotusti.
Kun kerran hevoselta vaaditaan voimaa ja kestävyyttä ja treenin lisääntymistä, niin pistetään pikkupullukkakin hommiin! Ratsukko koostuu kuitenkin myös ratsastajasta, joten olisi epäreilua vaatia vain Hertalta muutosta... ;)

Mulla on myös menossa sokeriton syyskuu, eli valkoista sokeria en syö käytännössä ollenkaan. Hedelmiä saa syödä (kerran olen repsahtanut, mutta jo se että yksi mokkapala meni kisoissa kurkusta alas viikon sisällä, on huomattava vähennys sokerinmäärään entiseen verrattuna!). Kyllä mä ainakin toistaiseksi olen innoissaan! Ostin ihan juoksuhousut! En olisi ikinä arvannut... :D

Aamun näkymät

Nyt on aerodynaamista menoa! :D Ei lepata pöksyt!