Kootussa Ravissa

17. syyskuuta 2014

Ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen

Niimpä.

Vai sanoisinko että muutos lähtee AINA ratsastajasta?

Nyt tosiaan meillä on treeneissä selkeä tavoite ja suunnitelma. Voi kuinka tätä on kaivattu. Tuntuu ihan oudolta että mun kohdalla on joku tavoite aikataulutettuna, eikä vaan niin että treenailen yksikseni.
Meillä on siis treeneissä selkeä tavoite: kokoamisasteen kasvatus.
Jotta tähän päästäisiin on tehtävä paljon muutoksia nykyisessä. Kehitystä ei tapahdu jos en muuta nyt jotain radikaalisti. Tähän asti ollaan menty tällä ratsastuksella ja näillä eväillä, mutta nyt kun haemme kokonaan uutta liikkumistapaa Hertalle, täytyy oikeasti mun muuttaa jotain omassa tekemisessäni ja treeneissä.

Maanantaina valmennuksessa ei tehty mitään kovin rankkaa fyysisesti, mutta varmasti Hertalle se oli pääkopalle aika paljon. Ihan yksinkertaisuudessaan oltiin pääty-ympyrällä ja tehtiin yhden ympyrän aikana tavoitteena 3 ravi-laukka siirtymää. Kerran tehtiin myös ravi-käynti siirtymiä. Mutta yksinkertaisuudessaan tuossa oli tunnin tehtävä. Helppoa? NO EI!

Suurin muutos tässä oli, että nyt oikeasti mä jouduin tekemään nää kaikki ilman ohjia tai ohjastuntumaa! Nyt sekoitetaan soppaa. Hertahan oli aluksi ihan äimänä. "Aina ennenkin olen tarjonnut korkeaa niskaa jotta toi ottais mun pään sen syliin, mutta mitä ihmettä?! Mitä mä nyt teen kun ei sitä tukea olekaan?!"
Mä siis jätin Hertan kokonaan yksin sen niskansa kanssa. Siinähän yrittää tarjota mulle sitä ongenkoukkua että "otappa tosta nyt ja kannattele mun pää niin minä voin rauhassa mennä ilman selkää". Ei, en ota kiitos vaan!

Aluksi olin itekkin ihan hukassa. Laukan saan kyllä nostettua, mutta mites takaisin raviin siirtyminen? Herttakaan ei aluksi ymmärtänyt joten voin sanoa että aika alkeiskurssimeininki oli. "Miten tää hidastaa?"
Onneksi kuitenkin Hertta osaa koota laukkaa pelkällä pohkeella. Aloin sitten käyttää ääniapua ja samalla aloin käyttämään pohjetta kuin tulisin piruettiin. Hertta alkoi hidastaa ja kokoomaan laukkaa ja siitä sitten "tippui" raviin, jonka jälkeen kehuin ja lopetin pohkeen käytön. Tämä alkoi sujua pikkuhiljaa kun molemmat tajusivat idean. Ensin vain mun täytyy tajuta mitä tehtiin, jotta pystyin vaatimaan sitä hevoselta. Se kyllä seurasi perässä.

Suurin harppaus tapahtui siinä vaiheessa kun oikeasti jätin sen käden kanssa puljaamisen. Kun näitä siirtymiä alettiin tekemään ja Hertta tietenkin nousi pois peräänannosta ja muoto oli mitä oli, yritin kaikkeni tämän uuden asian lomassa kuitenkin kädellä nyplää ja varmistella "noniin, pää sinne, älä nouse pois, näyttää kauheelta". Yritin varmistella sitä tuttua ja turvallista vanhaa menoa, jossa Hertta osaa kulkea. Nyt kun vaadittiin ihan erilailla kaulaa auki ja edestä tosiaan ei autettu Herttaa yhtään se häkeltyi. Tästähän mulle tulee ahdistus "ei se näin voi mennä" ja huomaamatta yritin varmistella että meno näyttäisi siistiltä. Maneesissa oli muitakin ratsastamassa ja vielä yksi kameran kanssa kuvaamassa. Jossain vaiheessa sitten vain päätin oikeasti sulkea silmäni ja unohtaa sen pään ja kaulan. Ihan sama. Tää ei onnistu kuitenkaan. Kirjaimellisesti heitin ohjat pois ja keskityin vain jalkaan. Jalalla tehtiin kaikki. Päätin että pitäkööt Hertta päänsä ja kaulansa, ei kiinnosta!
                                                Sitten sitä tulosta rupesi syntymään.
Ensin Hertta tosiaan hämmentyi kun ei sitä tukea tullutkaan edestä, mutta kun saimme onnistumisia niin tehtävä parani loppuakohden ja siinä oli jo selkeästi jotain järkeä.
... Ja kas kummaa, kun tehtävä onnistui ja H tajusi idean, se muoto ISOLLA kaulalla tuli sieltä!
Eli kyllä se hevonen sieltä vastaa, kun oikein kysytään!

Mun vain täytyy uskaltaa nyt hämmentää sitä soppaa ja hypätä pois sieltä comfort zonelta. Se, mitä ollaan aina ennen tehty, täytyy nyt unohtaa koska haluamme ison muutoksen!

Valmentaja puhui jo tämän talven aikataulusta. Hän sanoi etten voi tuudittautua siihen että "tässä on nyt koko talvi aikaa nostaa kokoamisastetta". Ei ole. Hän sanoi, että periaatteessa tämä syyskausi treenataan kokoamista ja voimaa aikalailla joulun tienoille. Johonkin väliin pitäisi myös änkeä lepokausi hevoselle. Kevättalvella joudumme alkaa jo käymään läpi PSG/Inter I tason temppuja läpi siinä uudessa kokoamisasteessa, jotta voimme muokata ja hioa temppuja, tavoitteena korkeammat prosentit ja paremmat pisteet tempuista. Tosin jos kokoaminen lisääntyy, niin se jo itsessään auttaa niissä tempuissa. Temppujakin täytyy silti hioa.
Loppujenlopuksi eihän mulla ole paljoakaan aikaa! Ekoja kisoja rupee olemaan jo siinä huhtikuussa! Tässä on siis puolivuotta aikaa muokata hevosen kokoamista ja kasvatttaa voimaa ja lihasta. Keväällä pitäisi sen sitten näkyä jo radoilla! Jäiks.

Innolla ja samalla jännityksellä odotan jo ensi kisakautta. Näkyykö meidän ensimmäinen oikea treenitalvi ensi kauden radoilla?
Ennen vanhaan talven aikana emme päässeet treenaamaan kunnolla niinkuin muut, vaan yritin olosuhteiden armoilla treenata ulkokentällä niin että edes perusliikutus säilyy ja kunto pysyisi yllä. Kevääksi tasomme laski kuitenkin aina edellisestä syksystä. Miten nyt sitten käy?

Tuleeko muutosta, kun talven treenit...


....... vaihtuvat säännölliseen valmentautumiseen ja treenaamiseen?
Meitsiä jännittää tuleva, mutta Hertan ilmeestä tosin näkee, että se ei tiedä asiasta yhtään mitä tuleman pitää! :D

AINIIN!
Täytyypä vielä ihan täällä mainita, että meitsikin on aloittanut kunnon kohottamisen ja treenauksen! Tahdon paremman kunnon, jotta se auttaisi myöps ratsastuksessa, eikä muutaman ekstra kilon pudottaminenkaan ole pahasta. Olen aloittanut nyt lenkkeilyn ihan "oikealla" juoksuohjelmalla. Eli mulle on käytännössä joka toinen päivä lenkkipäivä ja se ohjelma vaihtuu 8 viikon välein. Tavoitteena lopuksi pystyä juokseman kokonaisia lenkkejä. Tosin eka viikko meni kävellen, mutta nyt jo osa matkasta täytyy mennä juosten. Vielä ei ainakaan tunnu missään niin sanotusti.
Kun kerran hevoselta vaaditaan voimaa ja kestävyyttä ja treenin lisääntymistä, niin pistetään pikkupullukkakin hommiin! Ratsukko koostuu kuitenkin myös ratsastajasta, joten olisi epäreilua vaatia vain Hertalta muutosta... ;)

Mulla on myös menossa sokeriton syyskuu, eli valkoista sokeria en syö käytännössä ollenkaan. Hedelmiä saa syödä (kerran olen repsahtanut, mutta jo se että yksi mokkapala meni kisoissa kurkusta alas viikon sisällä, on huomattava vähennys sokerinmäärään entiseen verrattuna!). Kyllä mä ainakin toistaiseksi olen innoissaan! Ostin ihan juoksuhousut! En olisi ikinä arvannut... :D



Aamun näkymät

Nyt on aerodynaamista menoa! :D Ei lepata pöksyt!

11 kommenttia

  1. Olipa mielenkiintoinen teksti! Olisin mielelläni myös nähnyt kuvia/videoita ennen ja jälkeen, että oikein näkisin sen eron, mutta tokikaan kaikkea ei voi saada. Paljon pohdittavaa itsellekin.

    Painosta ja treenaamisesta: kummasti se pienikin painonlasku vaikuttaa omaan olemiseen, tekemiseen ja ennenkaikkea kehonhallintaan. Itse pudotin viime syksynä paljon ja ratsastamisen laatu muuttui ihan totaalisesti, ja keväällä kun taas erinäisistä syistä hankin melkein yhtä paljon takaisin, huonontui ja ennenkaikkea vaikeutui omakin ratsastamiseni ihan hirveästi. Nyt koitetaan taas päästä vähän kartalle, osin jo siksi että ne keväällä ostetut uudet ratsastushousut menis taas jalkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielessäni on kyllä väsätä sitten jonkinlaista koostetta muutoksesta, jos sitä tapahtuu. Kuviahan mulla löytyy vaikka kuinka paljon, ja toivon että tulevaisuuden kuvista muutos sitten näkyy. Niitä voi sitten laittaa "vierekkäin" eron huomaamiseksi. :) Pitäisihän sen näkyä jo Hertan lihaskunnossa sitten! Pitää ottaa rakennekuvia ennen ja jälkeen ja ratsastuskuvista sen varmaan myös huomaa hyvin, jos saan sille niskalihasta rakennettua. :)

      Kiva kuulla kokemuksia! Josko se auttaisi mullakin. Mietin juurikin että auttaisiko muutaman extra kilon pudottaminen ja vaikka ihan aerobisen kunnon kohoaminen mun omaan ratsastukseen? En tykkää höllyvästä ja tämän hetken maneesinpeilit ovat aika hyvät... :D
      Ei mulla varsinaisesti ole ylipainoa, ja vanhat vaatteetkin menee vielä päälle, mutta tiukemmin kuin ennen... Minähän en uusia vaatteitaosta sen takia etten vanhoihin mahtuisi! Se on mun persii joka saa pienentyä, eikä vaatteet isontua! :)

      Poista
  2. Meillä on aikastalailla samansuuntaisia suunnitelmia, mutta ei tietenkään noin vaativiin luokkiin vielä tähdätä (= ei ole asiaa eikä osaamista!). Mä olen jo koko tämän vuoden lenkkeillyt kävellen tai osin juosten vähintään 30 km viikossa, useimmiten tulee jalan liikuttua 40 km. Lenkeistä osa mennään mäkisemmässä maastossa, osa metsäpoluilla ja osa asfaltilla. Nykyään tapaan juosta metsäosuudet 3-4 km. Ei paljoa hengästytä enää noiden lenkkien jälkeen ja nykyään mun "pikkulenkki" on 7 km, joka on "ihan niin kun lepopäivä". Tärkeintä mulle on pysyä pitkään pienessä liikkeessä, koska konttorirotta jäykistyy... Voimaharjoittelua en kaipaa, omakotitaloustyöt puunkantoineen ja hakkuineen ja erilaisine hiekka/lumitöineen takaavat kyllä selän ja hauiksen kondiksen ja ratsastaminen Ruunan rytyravissa tekee eetwarttia vatsamakkaroille.

    Mun pitäisi laatia samantyyppinen postaus, mulla on ehkä toisenlaista tekemistä ridauksessa, joka liittyy kyllä tohon kontrollointiin, mutta ei niinkään käden vaan jalan ja "mentaalipuolen"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Sun "lepotreeni" on nyt sitä, mihin mä tähtään vielä x) Perässä tullaan!
      Totesin myös tuossa facebookissa, että Hertta antaa treenin kyllä sixpäkille katujyräravinsa kanssa! :D

      Suosittelen kyllä tämän tyyppisen postauksen tekemistä, sillä nyt ainakin voin itse palata tähän myöhemmin. Ja jotenkin kun sen on kirjoittanut ylös (Vieläpä julkisesti) tuntuu että on pakko pitää siitä kiinni, ja "todistaa se myös katsojille" ettei tule tyhjiä lupauksia! Selkeyttää suuntaa ja ajatuksia. Tämän postauksen myötä ajattelin sarjaa jatkaa "missä mennään" meiningillä :)

      Poista
  3. Tosi inspiroiva teksti, niin ratsastuksen kuin muunkin treenin suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos inspaa! Nyt vain lenkkipolulle, hevosen kanssa tai ilman! ;)

      Poista
  4. Mitkä nivelsuitset Hertalla on noissa maneesikuvissa?:) Tosi nätit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ihan Hööksistä! Hinta oli jotain 90 euroa. Ovat kyllä olleet mukavat päällä, ja nyt sitten testaillaan kuinka laadukasta nahkaa on (yleensä nahassa suosin merkkiä, mutta kun meillä kankisuitset on ne ykkössuitset, niin en panostanut näihin paljoa, mutta pakko myöntää että yllätyin näistä!)

      Voin jopa varovaisesti suositella näitä, vielä ovat kovin uudet, joten laadusta en osaa sanoa mutta vaikuttaa hyvältä.

      http://www.hooks.fi/product.aspx?productid=300687&deptid=109&sortType=sortPopularitet&sortOrder=DESC
      Tuossa ovat nuo kyseiset suitset :)

      Poista
  5. HALLELUJA. Tuo "käsi pois". Se on niiiiiin vaikeeta, kun kumpikaan ei saakaan yhtäkkiä tukea mistään. Mutta sitten kun pääsee maistamaan sitä makeaa mitä sillä voi saada aikaan, niin ei haluakaan enää koskaan palata vanhaan. Pitää vaan sulkea silmänsä siltä "ei tää näin voi mennä"-tunteelta ja luottaa siihen, että just näin sen on nimenomaan oltava ja piste.

    Eli minä niin tiedän mistä puhut. Oman hypermiellyttämisenhaluisen työmyyräputen kanssa tämä alkaa olla jo hallussa ja voin heitellä ohjia pois miten lystään ja aina toimii, mutta nyt pääsen vähän treenailemaan samaa hobusella, joka sanookin että en mä viitti. Ensimmäinen tunti takana ja loppuun ehkä yhteensä viisi minuuttia oikein päin käynnissä ja ravissa. Tuntui kamalalta, mutta päätin, että jos haluttuun ei päästä sillä oikealla tavalla niin sitten ei päästä ollenkaan. Pitkällä tähtäimellä tämä antaa niin paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!

      Aluksi se tuntuu ihan hirveeltä mutta täytyy muistaa sen kamalan tunteen aikana että oikea on suunta.
      Kaiken sen "paskan" jälkeen lopussa kiitos seisoo! :D

      Poista
    2. Juuri näin!

      Aluksi se tuntuu ihan hirveeltä mutta täytyy muistaa sen kamalan tunteen aikana että oikea on suunta.
      Kaiken sen "paskan" jälkeen lopussa kiitos seisoo! :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!