Kootussa Ravissa

11. joulukuuta 2013

Valmennusta taasen

Eilen päästiin taas onneksi tunnille Hyyppärään! On se vaan niin ihanaa, kävisin vaikka joka päivä jos pystyisin!

Tällä kertaa ei ollut niiiiiiiin rankka tunti kuin olisi voinut olettaa, mutta oli kyllä antoisaa. Aloitettiin heti alkuverryttelyssä laukassa ajattelemaan Hertan niskaa alemmas ja muotoa alemmas. Hertta niin tuppaa killimään kaulastaan liian korkealla jännittyneenä, jolloin selkä painuu alas kuin lehmän selkä.
Tunnin pääpointti oli käytännössä se, että käsi pitää olla tosi hellä. En saa vetää suusta. Mulla on tapana vähän jäädä roikkumaan ohjaan ja vetämään vastaan. Ihankuin pitäisin koko ajan käsijarrua päällä ja turvaan "ettei hertta lähde mihinkään".
Mun täytyy nyt opetella pitämään mun kädet erillisenä yksikkönä, eikä osana mun kroppaa. Käsi elää kevyenä omaa elämäänsä, tarvittaesa voin ottaa kiinni ja toisaalta voin päästää kokonaan, ilman että oma tasapaino järkkyy tai hevosen.
Hertta saa itse kantaa oman päänsä ja minä saan itse kantaa omat käteni. Kumpikaan ei tukeudu ohjaan!

Paljon tuli kehuja kun alkoi sujumaan. Välillä otin vaistomaisesti kiinni, mutta välillä osasin myös salamana korjata ja päästää. Mun täytyy aina käyttää jalkaa kun tekee mieli käyttää kättä. Aina kun halusin koota Herttaa ja käytin jalkaa, niin täytyi olla vetämättä samalla ohjista, vaikka Hertta reagoi jännittymällä. Pikkuhiljaa sekin uskalsi reagoida oikein, eli takajalkoja alle ja kokoovasti jalasta, ilman että se heti jännittyi. Lyhennän takaa, päästän edestä.

Hyyppärässä vuosi sitten
Kiinnitettiin myös paljon huomiota mun istuntaan. Mun pitää koota ensin itseni, jotta voin koota hevosen. Välillä syyllistyn siihen, että ikään kuin yritän olla hellä ja tekemättä mitään ja odottelen että H tekee. Huomasin kuitenkin että heti kun kokosin itseni ja yritin istua mielessäni vaikka Edward Gal tai Dujardinin istunta, niin heti reagoi H mun jämäkämpään istuntaan ja kokosi itsensä. Tässä pätee taas Kyran sanonta "ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen". Toisinsanoen, jos ratsastaja muuttuu niin hevonenkin muuttuu.
Oli tosi hyvä että kerrankin keskityttiin pelkästään muhun. Miten mä istun ja mitä teen ja miten teen. Sitten siinä samalla toimii hevonenkin. Usein keskitytään vain hevoseen, mutta nyt kun olin itse silmätikkuna ja koko ajan hallissa raikui "älä vedä, istu kunnolla, kanna käsi, älä vedä, käytä jalkaa, käytä jalkaa, älä vedä, päästä edestä, istu kunnolla, ÄLÄKÄ VEDÄ!" niin Herttakin reagoi mun reagointeihin.

Mun istunnan kautta toki korjailtiin hevostakin. Keskityttiin kokoajan että H on suora. Ravi-laukka siirtymiä tehtiin paljon, joissa kokoajan huomio oli suoruudessa. Tehtiin myös voltteja ja keskilaukkoja pitkillä sivuilla SUORANA, josta kulmiin kokoaminen koottuun laukkaan JALALLA ja SUORANA. Muutamat yksittäiset vaihdot ja sarjavaihdotkin tehtiin SUORALLA hevosella. Vaihdot onnistui tosi kivasti. Ei varsinaisia huonoja vaihtoja tullut ja kaikki tuli askeleessa ja avuilla. Mun vain täytyy muistaa ratsastaa se suoruus myös vaihdon jälkeen. Helposti jään vain keskittymään asioihin ennen vaihtoa, sitten kun tulee onnistunut vaihto, lopetan ratsastamisen ja unohdan suoruuden.

Oli muuten uusi Charles Owenin kypärä nyt käytössä! Valmentaja ei aluksi tunnistanut mua kun saapui maneesiin, sillä mulla oli uusi kypärä :D Kysyikin samantien "Nytkö sitä sitten ollaan Charlotte Dujardin?". :D

Nyt sitten jatkossa leikin Dujardinia mun kypärän kanssa ja H saa leikkiä Valegroa niin eiköhän tästä jotain tule! ;D



Tähän pyritään! Tasainen harjoitusravi, kevyt käsi ja istun itse napakasti omasta kropasta, en käsistä.

Mulla on vain harmillisesti vanjoja kuvia jakaa. Täytyy yrittää saada tässä lähiakoina tuoreempia. :)

12 kommenttia

  1. Tykkään näistä sun selostuksistasi, ovat tosi ymmärrettäviä ja huomaan aina että juuri noinhan minunkin pitäisi tehdä ja samoihin asioihin kiinnittää huomiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan järkyttävä sepittäjä ja analysoija! :D välillä kavereilla menee hermot ku sepustan kaikesta kunnon analyysit ja mietin asioita liikaa:D

      Mutta hyvä jos ymmärrät mitä yritän sanoa ja vielä kivempaa jos se herättää jotain ajatuksia myös omassa tekemisessä!

      Poista
  2. Ootko vielä uskaltautunut kokeilemaan noita Airan istuntavalmennuksia? Saisit niistäkin varmaan paljon apua istuntaan ja sitä kautta kokoamisiin. Mulla on auttanut ainakin ihan järjettömästi! :D Ja niinkuin edellinen kommentoi, nää sun selostukset on iha huippuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedäkkö, on käynyt monesti mielessä! Mutta aina tosiaan mietin "uskallanko" .. :D sulta pitäiskin vähän udella tarkempia tietoja ko. asiasta. Oon nimittäin seuraillu sillonku kävit niissä valmennuksissa ja kirjottelit blogiin, ja oon kyllä vakuuttunu...

      Poista
  3. Toi "Miten mä istun ja mitä teen ja miten teen. Sitten siinä samalla toimii hevonenkin." on niin totta. :) Se on välillä vaan vaikee ymmärtää, miten järisyttävän suuri vaikutus ratsastajalla on hevosen toimintaan! Joku päivä pohdin ääneen valmentajalle, että kuinka ihan yhtäkkiä jokin asia on vaan alkanut toimia ilman, että olisin sitä itekseni treenannut - ihan kuin Aku olisi saanut sulatella asioita. Valmentaja vaan virnisti, että ei se hevonen mitään sulattele, kun ratsastajan avut ja istunta paranee, niin yhtäkkiä treenaamattomatkin asiat "alkaa vaan toimia". :D

    Kiva postaus! Mulla on myös tuon käden passiivisuuden kanssa välillä vaikeuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! :) mun valmentaja eilen myös sanoi näin "usein moni ratsastaja sanoo, että "nokun kyllä mä osaisin jos mulla ois hevonen joka osaa" , mutta oikeasti asia on niin, että pitäisi ratsastajien ajatella "no kyllä mä osaan, niin mun hevonenkin osaa". " :)
      Tää on niin totta. Kyllä ainakin 90% tapahtumista johtuu ratsastajasta.


      Mä henkilökohtaisesti en usko että maailmassa on yhtäkään automaattihevosta, vaikka kateelliset aina huuteleekin tutun lauseen "helppohan sun on, ku on automaattihepo".

      Mun mielestä sen sijaa, että miettii "tuon hevosen kanssa pystyn mihin vaan", pitäisi ajatella "minä pystyn mihin vaan millä hevosella" ja tämä mielessä pitäisi treenata itseään niin hyväksi että se käytännössä toteutuu :)

      Poista
  4. Siis mä niiin tykkään näistä sun postauksista! Lisää tämmösiä analysointipostauksia, tosi mielenkiintosta ! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :D voin kuule luvata etten ikinä lopeta analysointia ja lörpötystä! :D

      Poista
  5. Erittäin hyvä postaus! Miten käytännössä tai mielikuvin käden eriyttäminen muusta kropasta onnistuu? Minkälaiset harjoitteet tuohon ongelmaan voisivat auttaa? Samasta ongelmasta kärsin minäkin. Tykkään kompensoida vatsalihaksia kädellä mm. pidättäessä, vaikka tiedän miten väärin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on vähän vaikea selittää. Itse ainakin tajusin tosi paljon kun mun valmentaja kävi Hertan selässä ja näin livenä kuinka hän käytti käsiään. Uskalsi käyttää, mutta pystyi vaikka sekunnissa päästämään kokonaan löysäksi edestä, mutta taas salamana osasi ottaa pidätteitä kevyesti etc. Ne ikäänkuin "liikkuivat" , mutta muuten istunta oli vakaa ja staattinen. Eikä niin, että kädetkin olisivat staattisena jäykkänä muun kropan mukana.

      Esim tässä meidän piaffi kuvassa mulla on ohja löysällä ja käsi kevyt https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/150733_10151538166759674_1944575991_n.jpg

      ja tässä myös käsi jopa ojentuu hieman eteen kesken piaffin. Eli "uskallan" antaa sille tilaa edestä ja käsi on rento. En jää vetämään tai pitämään sitä staattisena. Enkä myöskään lukitse sitä ja samalla lukitse hevosta edestä.
      https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/163526_10151538166164674_1662198081_n.jpg?lvh=1

      Käytännössä siis vaikka ravissa, mun istunta olisi vakaa ja istun jäntevästi selässä. Kuitenkin tilanteen tullen voin vaikka nostaa, laskea, viedä sivulle, pidättää, päästää --> tehdä mitä vaan käsillä, ilman että mun istunta muuten muuttuu. Käsi voi tehdä salamannopeasti mitä vaan, koska se ei ole jännittynt ja "kauhukahvana" istunnalle.

      En siis saa tukeutua käsiin oman istunnan heikkouden vuoksi. Eli juurikin niinkuin sanoit, vatsalihaksia pitäisi käyttää, eikä kompensoida niitä kädellä.
      Tähän on kyllä ihan luonnollinen selitys. Me ihmiset ollaan kädellisiä eläimiä. Käsillähän me tehdään kaikki. Apinat kiipeilee puissa käsillään. Ratsastajana meidän pitää vaan opetella enemmän käyttää jalkaa ja kroppaa ja unohtaa se "kädellisyys". :D Eli ratsastus on vähän hassu laji ihmiselle. Mitä vähemmän tehdään kädellä hommia, sen parempi, vaikka käsi on meille se "taitoväline" monessa asiassa.

      Harjoitteina on hyvä esim kauhukahva. Jos tuntuu että on vähän liikaa aina kiinni ohjassa niin mieluummin vetää sitten kauhukahvasta kuin hevosen suusta. Kauhukahva on hyvä olla mukana, jotta aina kun alkaa tuntua että tasapaino menee niin voi tarrata siitä kiinni jolloin ei tarraa hevosen suusta. Ajanmyötä harjaantuu ja ei tarvitse tarrata kauhukahvaan niin usein kiinni.

      Itseainakin suurinpiirtein hallitsen käteni, mutta joskus tulee taas tunne että on pakko ottaa ohjasta. Silloin salamana tarraan kauhukahvaan ja jätän Hertan suun rauhaan.
      Yksi hyvä harjoite on tietenkin ihan liinassa työskentely! Jos saat jonkun juoksuttamaan hevostasi liinassa, niin että itse olet selässä. Voit keskittyä täysin omaan istuntaasi ja kropanhallintaan ja juoksuttaja huolehtii hevosesti. Voit mennä vaikka ihan oikeasti ilman käsiä, ja oppia tunnustelemaan ja tasapainottamaan itseäsi ilman käsiä! Tällä tavoin voit oikein yrittämällä yrittää esim pysäyttää hevosen pelkällä istunnalla yms. Kun kädet ovat "poissa pelistä" niin sun on pakko käyttä istuntaa enemmän. Tällöin saadaan painoarvoa enemmän istunnalle, pois käsien varasta. :)

      Pahoittelen ylipitkää vastausta mutta toivottavasti ymmärsit! :)

      Poista
  6. Kiitos vastauksesta! Tämä on ihan paras ja myös erittäin opettavainen blogi! Täytyy ehkä taas harjoitella kädettömyyttä menemällä pelkkä naru hevosen kaulan ympärillä.Tuo on meidän versio liinatunnista, kun hevonen kulkee nätisti ympyrällä ilman juoksuttajaakin. =) Montaakaan kertaa ei tarvinnut sillä tavalla treenata, kun mm. siirtymisistä tuli ihanan pehmeitä, kun en huijannut kädellä vaan ratsastin ne istunnalla. Nyt tämä postaus herätti ajattelemaan miten olen taantunut taas entiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo naru kaulalla on tosi hyvä vaihtoehto! :) kauheesti kyllä vaikuttaa!

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!