Elämä alkaa voittaa.

Nyt tuntuu että alan olemaan hammassäryn saralla jo voiton puolella. Aattona sain jonkun järkyttävän särkykohtauksen joka kesti seuraavaan aamu kuuten asti. Ei siinä sitten paljo nukuttu! Pystyin kyllä vähän syömään, mutta kipu oli ihan jäätävä. Koko oikean puolen leuka oli kuin sähköiskun jäljiltä. Nyt kuitenkin on jo aika hyvä fiilis ja uskaltauduin tänään takaisin selkään. Joskin aina kun syke nousee, alkaa jomottaa leukaa, mutta se ei sentään menoa haittaa kun ei satu. 

En vaan ymmärrä miksi kaikki sanoo Herttaa rumaksi!

Nyt päätän kunnostautua mun blogini kuvien suhteen! Tykkään että aina olisi hyviä kuvia laittaa tänne, vähintään edes kännykällä otettuja. Mulla kuitenkin on aina ollut Canonin EOS 400D kamera, ja tässä aloin miettimään miksi ihmeessä kuvaan kännykällä kun mulla on oikea järkkärikin. Aion siis raahata kameraa enemmän mukanani ja toivotaan että saisin napattua joskus edes hyviä kuvia. Katsotaan alkaako kuvien laatu paranemaan kun opin kuvaamaan... :D
Toki ratsastuskuvia en voi itsestäni ottaa, mutta toivotaan että saan vinguttua useammin kavereita tallille mukaan kameran toiseen päähän. Laitoin muutamia tämän päivän otoksia. Tästä se lähtee.

Kävin ensin aamulla pitämässä hieman estetuntia kaverilleni Anna-Riikalle. Vaikka pidänkin pääpiirteittäin vain koulutunteja, niin Anna-Riikka tahtoi hypätä. Teetin sitten sellaisia tehtäviä, jossa on pakko hyödyntää kouluratsastusta. Tänään siis kahdeksikolla esteitä ja hirveästi kääntämistä, hallintaa ja kontrollia. Treenattiin myös laukanvaihtoja esteiden välissä, jotta ne helpottuisivat radalla. En niinkään painota itse esteitä, vaan kaikkea mitä siellä välissä tehdään. Hyvin hyppäsi Ansku ja Brego!

Ansku ja Brego.  www.kuningasbrego.blogspot.fi
Harmittaa kun oli näin synkkä päivä. Kuvien laatu kärsii aikalailla, enkä vielä osaa oikein säädellä asetuksia.

Tämän jälkeen painelin sitten Herttaa moikkaamaan. Mokoma oli taas portilla tyrkyllä ja häätämässä kavereita pois. "MINÄMINÄMINÄ" se sanoo ja hörisee taas niin että naapuripitäjä kuulee. Yritin mennä tarhaan kuvailemaan, mutta eihän siitä tule yhtään mitään kun Hertta on nenä kiinni naamassa kokoajan! Läheisriippuvainen? :D

Naapuritallin suomenhevosratsukko, joka käy meidän tallin kentällä treenaamassa, kertoi mulle yks päivä Hertan käyttäytymisestä tarhassa kun se näkee mun auton saapuvan tietä pitkin. Se kuulemma aloitti hirveän hörinän ja juoksi portille vaikka olin vielä ajamassa tallitiellä. Kaverit se komensi pois portilta ja valtasi alueen. Silmä kovana se kuulemma tuijotti tallia kohden ja höhötti välillä "miksei se jo tuu?". Sitten kun tulen tallin ovista niin hirveä hörinä alkaa.Voi että kuinka söpö otus! Raukka luulee saavansa herkkuja, mutta joutuukin aina töihin... Hertta on optimisti! Hyvin olen sen lahjonut leivällä ja porkkanoilla.

Portinvartija

"Tuu jo hakee!"

Hertan lapsenlapsi. Kaikki Hertan sukulaiset hyökkää kimppuun kun kameran kanssa menee tarhaan. Ei onnistu muutakuin lähikuvat turpakarvoista... :P

Tänään laitoin gramaanit taas pitkästä aikaa. Valmentaja vinkkasi että nyt olisi hyvä treenata Hertan niskaa alemmas ja selkää rennommaksi ja ylös. Apuna voisi käyttää esim. gramaneja. Ihan vain perusjumppaa mutta keskityn että niska pysyy alhaalla. Hertta tosiaan tuppaa tarjoamaan niskaa aivan liian korkealle. Tarkoituksena on kuitenkin vahvistaa selkää ja ylälinjaa, jolloin kaivataan hieman matalempaa muotoa. Kisamuodossa ei koskaan saa ratsastaa koko ajan!

Aluksi H oli taas ihmeissään kun ei saanut jäkittää niska linkussa vaan houkuttelin sitä alemmas. Treenin edetessä se kuitenkin alkoi hiffaamaan idean ja alkoi antaa periksi selästään ja niskastaan. Loppujenlopuksi sai gramaanin päästää täysin löysäksi ja H pysyi mielellään alempana, vaikka tehtiin hieman kokoaviakin juttuja, esim. piruettilaukkaa. Näissä kokoavissa H helposti jännittyy ja nostaa niskaa ylös, jolloin muoto on varsinainen virkkuukoukku, mutta nyt sain sitä lyhentymään takaa, ja pysymään edestä matalana. Jes!
Tein myös paljon avoja ravissa ja laukassa, sekä myös sulkuja. Nämä tuli oikein kivasti. Muutamia vaihtoja tein yksittäisena diagonaalilla sekä sarjoissa pitkillä sivuilla joka kolmannella. Vaihdot tuntui tosi kivoilta! Isoja ja pyöreitä. 2 vaihtoa meni jostain kumman syystä ristilaukalle? En kyllä osaa yhtään sanoa miksi, mutta saatiin ne kuitenkin korjattua.

Sinne hävisi saavillinen lesevettä! Mulla on aina tapana juottaa Herttaa ennen tai jälkeen ratsastuksen. En halua että se saa jonkun ummetusähkyn. 

Pelastetaan viimeiset leseet huulilta. :)

Hertan dromedaarikyttyrä-säkä. En paljoa tykkää mennä ilman satulaa... :D

Mä oon niin onneni kukkuloilla, kun kelit on niin ihania nyt! Vähän jos sataisi vähemmän vettä, niin olisi just priima. Meillä kenttä on tosi hyvä, pystyy menee aivan täyspainotteisesti. :) Toivottavasti nää kelit jatkuu vielä pitkään, ja jos se lumi meinaa tulla, niin tulee sitten kerralla ja sopivasti. Sitten on hyvä.

Ensi postaukseen koitan saada uunituoreita ridakuvia! Kanget päässä pitäisi taas vetää treenit tässä jokukerta, sillä pitkään oon mennyt taas nivelillä vaan.

Kertokaahan lukijat!
Mitä mieltä olette kuvista blogissa? Pitäisikö niitä olla enemmän/vähemmän? Riittääkö kännykkäkuvat vai pitäisikö olla "oikeita" kuvia? Kiinnostaako vain ratsastuskuvat, vai saako olla myös ns. tallikuvia/muuta?
Sana on vapaa!
 Haluan jatkossa panostaa enemmän blogin laatuun, ja siinä mielestäni iso osa on teidän mielipiteillänne. Kuvat ovat ainakin omasta mielestäni olennainen osa laatua.
 Vaikuttakaa!