Joulun estetreenit!

Ja missä jouluisessa säässä? No vesisateessa tietenkin ja täysin sulalla kentällä! <3

Tässä todistusaineistoa taidonnäytteestä! 

Noora ja ratsastuksen taito, osa 1.  Huomatkaa järkkymätön tuupparin istunta ja myötäys, sekä kouluhevosen aktiiviset ja koukistuvat takajalat!

No ei vaineskaan! Tuo oli meidän ainut epäonnistunut hyppy! Mutta tyylillä ainakin mentiin! Myöhempänä sitten ihan videolla todistusianeistoa. ;)

Olen ehkä jotenkin sairas, mutta mä oikeasti NAUTIN näistä ilmoista E-Suomessa! Musta on ihanaa että on koko ajan plussan puolella, on lämmin, sormet ei jäädy (okei jäätyy vaikka on talviridahanskat) ja kentällä voi tehdä mitä vaan! Ja vaikka tänään satoi ihan kaatamalla kun hypättiin, niin taisin todeta kesken hyppyjen "mun mielestä tää vesisade on vain jollain sairaalla tavalla ihanaa!". Että minä en ainakaan valita mustaa joulua, päinvastoin. Who cares, kunhan pääsee ratsastamaan!

Noh, sitten asiaan. Eli tosiaan tänään sitten pidettiin pitkästä aikaa hyppytreenit Hertalla ja voi vitsi meillä oli kivaa! Hertta oli ihan liekeissä!
Meillä oli yksi pysty pitkällä sivulla, joka aloituksena oli noin 50cm ja lopuksi 100cm. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen esteen innari.

Tässä onnistuneita hyppyjä! Hyvä ponnu takaa, niin voi hevonenkin roikottaa etujalkojaan. ;D Tyylillä vaan ei taidolla!

Kaverini Anna-Riikka, jolle käyn pitämässä tunteja, laittoi ihanasti meille esteet ja myös vähän ärjyi kentän laidalla ohjeita ja vinkkejä menoon vastaavasti meille tänään. Hyvä vaan että joku on mua komentamassa! Jos Ansku ei olisi ollut karjumassa, olisin hypännyt pientä 50cm ristikkoa koko ajan ja vaan hynyttänyt koulutreenien omaisesti hissuttelua. Tarkoituksena oli myös ottaa mun järkkärillä kuvia, mutta kun satoi niin kovaa, niin en halunnut että se kastuu. Otettiin sitten vain kännykällä videoo mutta nyt on sitten hauskaa videomateriaalia! Oikein viihdettä kun tuuppari hyppii! :D

Olen aina sanonut että Iso-H on vähän pönttö hypätä. Se ei oikein innostu siitä ja hyppää aika selättömästi pikkuhyppyjä puomit kolisten. Ei se oikein viitsi jalkojaan nostaa ja yrittää viimeiseen asti vain laukata yli, eikä ponnistaa hyvään hyppyyn. Ja vielä mitä! Se oli ihan LIEKEISSÄ! 

Aluksi tultiin ravissa tätä 50cm pystyä. Parit ekat loikat oli aika isoja ja en ollut näihin varautunut. Hienosti aina ulisin selässä. Hertta oli heti asenteella "nyt prkl hypätään sitten kunnolla!". 

Se ei kertaakaan hypännyt selättömästi ja laiskasti, vaan mua ihan ihmetytti miten se hevonen nousi selästään hypyn aikana. En  tosiaan ole tottunut Hertan kanssa tälläiseen, siis ihan oikeasti hyviin hyppyihin.

Pystyn jälkeen tultiin innaria. Aluksi sekin meni tosi hyvin kun Hertta oikein skarppasi. Kaksi ensimmäistä estettä meni niinkuin innarin kuuluukin mutta sitten se otti taas oikein ison hypyn viimeiselle, oikein varmistaen että "Minähän hyppään!!". Toisen kerran se tuli myös samanlailla, eli isolla loikalla vikan innariesteen yli. Sitten se jo vähän rauhoittui ja alkoi hypätä esteiden korkeuden mukaan. Söpö tamma!

Ettei vain kolahda puomi!

Lopuksi tultiin innariesteet niin että ne oli noin 50-60cm kohdilla, josta suoraan jatkettiin pystylle, joka lopuksi nousi sitten metriin! Ja hienosti hyppäsi Hertta! 

Itse harjoittelin vähän sitä myötäämistä, että oikeasti menen hyppyyn mukaan ja työnnän niitä käsiä korviin. Olen vähän sellainen himmailija-tuuppari, että myötäyksessä käsi lukittuu säkään, eikä lähde kohti korvia. Näin olen kyllä huomannut monen muunkin kouluratsastajan estekuvia katsellessa... ;) Tyyppivika!

Yhden kerran sössittiin innarit ja yhden kerran sössittiin 90 cm pysty. Mutta nämä ovat vähän verrattuna normimeininkiin!
Innarit meni mönkään siksi, että pidätin liikaa lähestymisessä. Hertta vähän kuumeni ja yritin pidättää sitä ettei se rynni sekaan. Se alkoi viskomaan päätä, jolloin se sekosi jaloistaan ja askelistaan ja otettiin puomit mukaan. Hyi minua! Mun pitäisi vaan antaa sen mennä innarille ja toivoa parasta! Taas pitäisi antaa sen hevosen tehdä päätöksiä ja unohtaa se tuuppaaminen ja hallittuhillitty kouluratsastus.

Pysty meni pipariksi kerran yksinkertaisesti siksi, että askel ei sopinut. Herttahan ei ikinä kiellä, joten se kyllä hyppää, vaikka joskus olisi turvallisempaa kieltää.... Se hyppäsi käytännössä paikaltaan esteen suoraan ylöspäin ja lässähti takas alas. Yritti raukkaparka vielä pelastaa koukistamalla takajalat nippuun mutta ei se tuon kokoisilla esteillä enää onnistu. Tästä tuo ensimmäinen hieno still-kuva videolta... ;)
Mutta ennen meidän loikat melkein aina näytti tuolta, joten edistystä on tapahtunut kun nyt kävi noin vain kerran!

Viimeinen hyppy oli sitten tosiaan joku metrin pysty ja sen jälkeen Hertta kuumeni vielä lisää. Ajattelin sen antaa laukata vapaammin kun lopetettiin. No Herttahan sitten laukkasi! Vitsit sillä oli kivaa! Noh, videon lopussa sitten vähän irrottelua. ;)

Koitettiin kuvata myös sitten hetkeä ennenkuin tulen alas selästä, jos oltaisiin saatu talteen Hertan "höristään kun pysähdytään"-temppua. Jotain hörinää videolla kuuluu mutta sierainten värinästä näkee että kyllä se juttelee jälleen kun hommat loppuu. Sen verran tuuli ja satoi että ei ihan äänentoisto kännykässä riittänyt.
Tässä nyt sitten koostevideo tän päiväisestä! Ei jätetty oikeestaan mitään hyppyjä pois, joten kaikki todisteet tallella. Propsit Anna-Riikalle kun jaksoi tämän tehdä! Videolla sitten Anna-Riikka on itse vastuussa kommenttiraidoista! ;)

Voi että tää oli hauskaa. Herttakin tykkäs tosi paljon! Täytyy tehdä useammin, varsinkin kun kelit nyt sallii. Ei se Hertta ole mikään surkea hyppääjä, enkä mäkään nyt ihan turaajalta tuolla näyttänyt!  Ei vain ehkä ole ihan sen tekniikkalaji. Sen emä on kuitenkin hypännyt aikoinaan Suomessa 150cm GP radoilla, että kyllä nyt jotain luulisi tuollekin periytyneen! Eihän se voi osata, jos sillä ei ikinä ole pahemmin sitä treenattu, vaan heti ura urkeni valkoisten aitojen sisälle. :) Niin ihana hevonen, vaikkei ole ihan ässä niin yrittää ihan kympillä <3

Ps. Ei muuten yhtään särkenyt leukaluita enää ja pystyin paljon paremmin ratsastamaan kuin eilen. Alkaa olla viisaudenhampaat jo voitettu. Ilmeisesti kuitenkin hypätessä jotenkin puren leukoja tiukasti yhteen, sillä käyntien aikana kun avasin leuat, alkoi hirveä jyske ja "suonenveto" leukaluuhun. :D Ehkä ei ihan tervettä vielä jumpata..

No lukijat! Miltäs meno näyttää? Toivottavasti ei tule murska arviota. :D
Jotain kivoja estetreeni vinkkejä kouluhevoselle?