Valmennusta taasen

Eilen päästiin taas onneksi tunnille Hyyppärään! On se vaan niin ihanaa, kävisin vaikka joka päivä jos pystyisin!

Tällä kertaa ei ollut niiiiiiiin rankka tunti kuin olisi voinut olettaa, mutta oli kyllä antoisaa. Aloitettiin heti alkuverryttelyssä laukassa ajattelemaan Hertan niskaa alemmas ja muotoa alemmas. Hertta niin tuppaa killimään kaulastaan liian korkealla jännittyneenä, jolloin selkä painuu alas kuin lehmän selkä.
Tunnin pääpointti oli käytännössä se, että käsi pitää olla tosi hellä. En saa vetää suusta. Mulla on tapana vähän jäädä roikkumaan ohjaan ja vetämään vastaan. Ihankuin pitäisin koko ajan käsijarrua päällä ja turvaan "ettei hertta lähde mihinkään".
Mun täytyy nyt opetella pitämään mun kädet erillisenä yksikkönä, eikä osana mun kroppaa. Käsi elää kevyenä omaa elämäänsä, tarvittaesa voin ottaa kiinni ja toisaalta voin päästää kokonaan, ilman että oma tasapaino järkkyy tai hevosen.
Hertta saa itse kantaa oman päänsä ja minä saan itse kantaa omat käteni. Kumpikaan ei tukeudu ohjaan!

Paljon tuli kehuja kun alkoi sujumaan. Välillä otin vaistomaisesti kiinni, mutta välillä osasin myös salamana korjata ja päästää. Mun täytyy aina käyttää jalkaa kun tekee mieli käyttää kättä. Aina kun halusin koota Herttaa ja käytin jalkaa, niin täytyi olla vetämättä samalla ohjista, vaikka Hertta reagoi jännittymällä. Pikkuhiljaa sekin uskalsi reagoida oikein, eli takajalkoja alle ja kokoovasti jalasta, ilman että se heti jännittyi. Lyhennän takaa, päästän edestä.

Hyyppärässä vuosi sitten

Kiinnitettiin myös paljon huomiota mun istuntaan. Mun pitää koota ensin itseni, jotta voin koota hevosen. Välillä syyllistyn siihen, että ikään kuin yritän olla hellä ja tekemättä mitään ja odottelen että H tekee. Huomasin kuitenkin että heti kun kokosin itseni ja yritin istua mielessäni vaikka Edward Gal tai Dujardinin istunta, niin heti reagoi H mun jämäkämpään istuntaan ja kokosi itsensä. Tässä pätee taas Kyran sanonta "ratsastajan täytyy muuttua, ei hevosen". Toisinsanoen, jos ratsastaja muuttuu niin hevonenkin muuttuu.
Oli tosi hyvä että kerrankin keskityttiin pelkästään muhun. Miten mä istun ja mitä teen ja miten teen. Sitten siinä samalla toimii hevonenkin. Usein keskitytään vain hevoseen, mutta nyt kun olin itse silmätikkuna ja koko ajan hallissa raikui "älä vedä, istu kunnolla, kanna käsi, älä vedä, käytä jalkaa, käytä jalkaa, älä vedä, päästä edestä, istu kunnolla, ÄLÄKÄ VEDÄ!" niin Herttakin reagoi mun reagointeihin.

Mun istunnan kautta toki korjailtiin hevostakin. Keskityttiin kokoajan että H on suora. Ravi-laukka siirtymiä tehtiin paljon, joissa kokoajan huomio oli suoruudessa. Tehtiin myös voltteja ja keskilaukkoja pitkillä sivuilla SUORANA, josta kulmiin kokoaminen koottuun laukkaan JALALLA ja SUORANA. Muutamat yksittäiset vaihdot ja sarjavaihdotkin tehtiin SUORALLA hevosella. Vaihdot onnistui tosi kivasti. Ei varsinaisia huonoja vaihtoja tullut ja kaikki tuli askeleessa ja avuilla. Mun vain täytyy muistaa ratsastaa se suoruus myös vaihdon jälkeen. Helposti jään vain keskittymään asioihin ennen vaihtoa, sitten kun tulee onnistunut vaihto, lopetan ratsastamisen ja unohdan suoruuden.

Oli muuten uusi Charles Owenin kypärä nyt käytössä! Valmentaja ei aluksi tunnistanut mua kun saapui maneesiin, sillä mulla oli uusi kypärä :D Kysyikin samantien "Nytkö sitä sitten ollaan Charlotte Dujardin?". :D

Nyt sitten jatkossa leikin Dujardinia mun kypärän kanssa ja H saa leikkiä Valegroa niin eiköhän tästä jotain tule! ;D

Tähän pyritään! Tasainen harjoitusravi, kevyt käsi ja istun itse napakasti omasta kropasta, en käsistä.

Mulla on vain harmillisesti vanjoja kuvia jakaa. Täytyy yrittää saada tässä lähiakoina tuoreempia. :)