Kootussa Ravissa

8. joulukuuta 2013

Mahotonta meininkiä


Heh, oon katsonu The Joulukalenteria. Tuo lausahdus on nyt korvamatona koko ajan. Mutta ei meillä oikeasti ole mahotonta meininkiä, leppoisaa pikemminkin ;)

Nyt on ollut vähän vaihtelevat ratsastusolosuhteet. Välillä sataa vettä/lunta/räntää ja sitten vuorostaan pikkupakkanen yllättää, joten meille tulee joka päivä yllätys "Missähän kunnossa kenttä on tänään". On siinä päässyt ratsastamaan, mutta olen kuitenkin käynyt kiipeilemässä takametsissä jyrkkiä mäkiä ja käynyt kävelemässä tallintiellä ees taas. Hertta on ihan hämmentynyt kun joutuu "maastoon". Kulkee tosi jännittyneesti, mutta on se kiva että saa vähän vaihtelua pohjien suhteen. Saa nostella jalkojaan ihan eritavalla. Erityisesti tuo mäkien kiipeily tuntuu tekevän sille hyvää. Siinä kun se ei oikein voi kävellä selkä jännittyneenä ja tikittää, vaan joutuu harppomaan ja ponnistelemaan.

Miten Hertta aina syödessään saa heinät korvien päälle?
Vaikka H ei maastoilusta kovin paljon tykkää, niin silti aion tonne takametsään aina välillä mennä kiipeilemään kun siellä pohjat antaa myöden. Siellä metsässä me ei voida vahingoittaa ketään ohikulkijaa ja toisinpäin, ei jääd auton alle tms muuta vastaavaa. Siellä H ei paljon ryntäilekkään, kun on ahdasta puiden takia, sekä se joutuu keskittymään mäkien kulkemiseen ylös ja alas. Pääkoppa ei tunnu kestävän mutta kroppa kiittää maastoilua! Taino voiko meidän maastoilua maastoiluksi sanoa... Noh, ainakin mennään pois valkoisten aitojen sisältä!

Naapurin pellolle tekisi mieli mennä hanattamaan täysiä. En vain tiedä onko sinne lupaa mennä. Maan täytyy kyllä olla tosi jäässä ennekuin sinne menee, koska pohja kastui mutavelliksi syksyn sateiden takia. Sänkipeltokin on jätetty kääntämättä ja houkutus olisi suuri mennä kiitolaukkailemaan sinnekkin...
Viime talvena toisen naapuritallin pellolle tehtiin lumeen aurattu "ravirata" jota olisi saanut käyttää. Ikinä ei vaan sinne viime talvena ennätetty (Hertta saikutti suurimman osan talvea eri syistä putkeen). Josko sitten tänä talvena?
Rainlegsit. Voin suositella näitä kaikille jotka ei maneesin pääse joka kerta! Nää on tosi kätevät laittaa tuohon reisien päälle ratsastuksen ajaksi, eivätkä ne häiritse yhtään. Eiväthän ne kovin tyylikkäät ole mutta... ;)
Nyt kun ei tosiaan kovin tosikkomaista treeniä ole, niin olen huomannut itsekin että kaipaan vaihtelua. En jaksa mennä kentällä jos siellä ei voi tehdä hommia kunnolla. En vain osaa/jaksa liikuttaa hevosta nopeasti läpi, vaan haluan treenata. Nyt kun se ei pohjien takia ole kovin mielekästä, niin olen alkanut harrastamaan jotain muuta kuin kentällä pyörimistä. Toivottavasti tulee kohta lunta kunnolla tai sitten sulaisi kaikki taas plussan puolelle niin pääsisin tekemäänkin jotain kunnolla. Onneksi kuitenkin tiistaina mennään taas Hyyppärään niin pääsen oikeen rääkkitreeniin! Sen jälkeen Hertalla onkin rokotus, joten tulee kevyt joululoma hepolle.

Vasemmalla Hertan varsa Siiri ja oikealla itse iso H itsenäisyyspäivän räntäsateessa. :)

6 kommenttia

  1. Suosittelen myöskin noita Rainlegsejä, ihan huiput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ne jopa pikkasen lämmittää tota reittä, lämpö ei pääse karkaamaan samanlailla. :) Toki tosi kovassa sateessa antavat periksi, reunoilta valuu vettä niin että kastuu enemmänkin reisien alta kuin päältä :D

      Poista
  2. Siis etkö sä IKINÄ maastoile?!

    Kai tajuat että hevoset tarvitsevat muutakin liikuntaa kuin kentällä pyörimisen! Käy sääliksi hevostasi. Jos jatkat noin et ikinä pääse pitkälle. JOKAISEN hevosen täytyy päästä joskus maastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hevosta pitää kiusata jos se ei pidä maastoilusta? Jos on ihan hermoheikko hevonen maastossa, miten maastoilu on hevoselle hyväksi? Turhaa stressiä. Jos kerran ei kyllästy kentällä pyörimiseen ja on tyytyväinen, miksi sinne maastoon pitää mennä vain siksi että on "pakko"? Ja sitten sieltä maastosta palautuu silmät päässä pyörien hikinen hevonen niin ihan oikeasti mitä järkeä siinä on? :D irrotella voi muillakin tavoilla. Ilmeisesti Hertan kanssa ei voi autojen sekaan lähteä (paitsi jos haluaa päästä hengestään), joten sitten on pakko riittää tuollaiset pienet polut.

      Poista
    2. Kyllä mä tiedän miten tota hevosta on hyvä liikuttaa. Hyvin on pärjännyt vaikkei olla autojen ja rekkojen sekaan lähdetty sinkoilemaan. Tyytyväisenä jaksaa hommia kentälläkin ja tuntuu riittävän ihan hyvin meidän oman pikku metsäpolun käveleminen kun sekin sitä jännittää ihan tarpeeks. Tehokkaampana pidän mäki treeniä lähimetsän mäissä, kuin tiellä kävelemisen.

      Kaikki hepat ei maastoilusta nauti vaikka ihminen nauttisi. Tottumiskysymys toki, mutta eipä meillä ole maastoja joihin pääsisi ilman että pitäisi mennä isoa autotietä pitkin. Yksin en maastoon myöskään lähde epävarman hevosen kanssa, eikä meidän tallilla ole hevosia maastoseuraksi. (1-2 vuotiaat varsat ei parasta maastoseuraa ole).

      Kiitos vaivannäöstäsi mutta kyllä meillä on ihan tyytyväinen hevonen tallissa. :P

      Poista
  3. hauskan olonen blogi ! :)

    http://kaaaisa.blogspot.fi

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!