Kootussa Ravissa

13. marraskuuta 2013

Lukijoiden ehdotuksia: Hertan luonne


Ehdotuksia oli mm. Hertan luonteesta ja "miten treenaan" tyyppisiä kysymyksiä, ja nyt ajattelin ensin kertoa Hertan luonteesta oikein kunnolla. Teen joku toinen kerta sitten treenijuttuja taas, mutta kiitos näistä ehdotuksista, annoitte taas lisää kirjoittelun aihetta. :)

Pääpiirteittäin voin sanoa, että Hertta on oikeasti varmasti yksi maailman kilteimmistä hevosista, vaikka on tamma! Se ei ole yhtään tammamainen, ei vingu potkien, ei näytä kaviota, ei irvistele kun harjaan "tamma-alueilta" etc.

Kukkuu! Omaa kivaa tarhassa
 Hertan nimihän on Hertta juurikin sen luonteen vuoksi, koska se on niin herttainen. Lempinimet yleensä väännetään hevosen oikeasta nimestä, mutta miten Hertta liittyy Cassiopeiaan? Ei mitenkään. :) Eli Hertta nimenä tuli juurikin siitä, että H on niin kiltti ja herttainen, ja mikä parasta, se hörisee aina ja tauotta ihmisille.
En oikeasti ole ikinä törmännyt hevoseen joka juttelee näin paljon kuin H. Toki Hertta hörisee kun ruokaa jaetaan, mutta niin tekee muutkin hevoset. Hertta hörisee tämän lisäksi aina kun tulet talliin, tulet tarhaan hakemaan sitä, kävelet sen ohi kun se on käytävällä ja varsinkin kun tulet rehuhuoneesta vaikkei mukana olisi ruokaa. Uskokaa tai älkää, mutta Hertta hörisee myös ratsastaessa ratsastajalle! :D Tämä saa monille aina hymyn huulille kun he näkevät. Hertta tosiaan hörisee AINA kun annat sille pitkät ohjat työskentelyn päätteksi, tai taputat sitä kaulalle pysähdyksessä. Eli Hertta hörisee usein kouluradallakin lopputervehdyksessä kun annan pitkät ohjat ja taputan sitä. Somaa!
Omistaja myös kertoi, että kun H oli tarhassa ja näki mun auton tulevan tallitien päässä, niin se kuulemma alkoi hörisemään. Tätähän mä en itse kuule/tiedä, mutta niin kuulemma kävi. Silloin kun taas Hertan (eli koko tallin omistaja) tulee tallitienpäässä autolla tallia kohtia, kaikki hevoset hörisee. Kyllä ne tietää kun ruokkija tulee! ;)
Pörhistelyä! c Janna-Mari Pehkonen

No osaako H kiukutella kun se kerta niin kiltti on? No kyllä osaa, mutta se tekee sen salaa... :D
H vihaa loimien laittoa tai suoristamista. Se pistää korvat luimuun ja mulkoilee sua ilkeästi, mutta jos katsot sitä takaisin niin se kääntää äkkiä päänsä pois ja laittaa korvat höröön ikäänkuin "en mä mitään tehny". Ei kyllä ole pelkoa että tämä hevonen purisi tai potkaisisi... Vähänkään jos korotat ääntä ja komennat niin Hertta kyllä uskoo.
Jossain vaiheessa H:lla oli tapana, että kun hait sen tarhasta, laitoit riimuun ja lähdit kävelemään tallia kohti niin että H käveli takana, se käveli korvat aivan niskaa myöten luimussa takana ja "uhkaili"! Tämän näin siis varjosta katsomalla. Mutta jos käännyin katsomaan että mitäs sä puuhaat, niin se taas laittoi äkkiä korvat höröön sillä ilmeellä "en mä mitään tee".. :D Ihan uskomaton koni...
Joskus se kyllä luimistelee ja laittaa ruotuun nuorempiaan tarhassa, mutta ei se kyllä ole hampaat kiinni takalistossa ensialkuun.

Otetaan lungisti! c Suvi Takko
 Hertta on myös äärimmäisen tottelevainen. Pidän sitä usein irti käytävällä tai vesiboxissa ja usein se siinä hengaakin ihan tyytyväisenä. Kerran se tosin päätti iltaruokien aikaan lähteä naapurikarsinaan syömään. Se siis oli irti käytävällä ja laitoin sille linimenttiä jalkoihin. Nousin itse ylös niin Hertta luuli että se sai luvan lähteä karsinaan. Se ehti olla puoliksi karsinan sisällä kun huusin "ET VARMANA MENE SINNE!!". Tästä johtuen Hertta heti pysähtyi ja peruutti äkkiä takaisin käytävälle paikalleen! :D Voivoi, en tiedä onko se fiksu vai tyhmä, kun se tottelee noin hyvin! :D Normaali hevonen olisi jo mennyt karsinaan syömään ruokaa.
Työmyyrä tekee hommansa täysillä...

... mutta välillä on tammapäivät ja se näytetään!

Ratsastettavuus on Hertalla ihan 10. Se on niin työmyyrä! Usein yrittää parhaansa, ja silloin kun satula on selässä se on aina töissä. Se ei I-K-I-N-Ä pistä hanttiin ratsastaessa, vaan yrittää miellyttää ratsastajaansa. Toki joskus on huonompia päiviä, mutta se näkyy yleensä jännittymisellä, eikä vastusteluna "mä en tänään jaksa/halua". Sen kanssa on ilo tehdä töitä joka ikinen päivä. Jos joskus menee huonosti, esim. se ei kerta kaikkiaan suostu/pysty jotain tekemään, silloin on kyllä joku vikana. Ei se muuten vaan sano ei työnteolle. Hertta tuskin koskaan edes pukittelee ratsastaessa, eikä hypi pystyyn tms. Joskus se saattaa sinkoilla ja säikkyä kun on sillä päällä mutta se ei ole mitään kamalaa. Joskus jos sillä on "tammapäivä" niin se on vähän teatraalinen ja silloin saattaa tulla kisaradalla lehmän potkuja, yleensä laukanvaihdoissa...

c Taru Arola
 Noh, jos vaan hyvää, niin myös pahaakin. Hertan miinus puolena on sitten sen arkuus ja stressaavuus. Se ei ole mikään luontainen esiintyjä ja tuntuu että se edelleen jännittää radalla. Jotkut hevoset vain esiintyvät sitä mukaa mitä enemmän ihmisiä on, mutta tuntuu että Hertta vain käpertyy itseensä. Se on vähän sellainen ujopiimä.
Stressaavuus näkyy herkästi. Hertalla on ollut 2 mahahaavaa elämänsä aikana, ja ne molemmat ovat johtuneet todenäköisesti stressista, ja se taas on johtunut rutiinin muutoksesta. Hertta tuntuu kestävän kisaamista hyvin, kunhan palataan aina yöksi kotiin. Se on hyvä matkustaa ja näin, mutta jos jäädään vieraaseen paikkaan yhdeksikin yöksi, se näkyy heti huonompana syömisenä, vaikka muutoin H käyttäytyy suht normaalisti. Mieluummin siis ajetaan kotiin aina yöksi vaikka olisi 2 päivän kisat, sillä Hertalle se on parempi niin, että se pääsee kotiin välissä hengähtämään.

Aina korvat hörössä!
 Hertta on asunut siis koko ikänsä samalla tallilla. Ensimmäinen mahahaava puhkesi kun se joutui asumaan 2 kuukautta muualla ollessaan ylläpidossa aikoinaan. Se vaan ei sovi isoille maneesitalleille! Toinen mahahaava puhkesi siitä, että sen tarhapaikka vaihdettiin ja se joutui kauimmaiseen tarhaan kotitallilla, kaukaisin tarha tallista, mutta silti vain 100 metrin päässä. Se riitti jo siihen että H stressas niin paljon, että sille tuli taas mahahaavan oireet. 2 vkoa me sitä siinä tarhassa pidettiin ja ihmeteltiin että mikä sitä vaivaa, kunnes tajuttiin vaihtaa tarhaa, niin ongelmat loppuivat pikkuhiljaa siihen. Se on kyllä tosi herkkä tamma! En oikeasti ole törmännyt kehenkään muuhun noinkin stressiherkkään hevoseen. :P



Tämä arkuus ja herkkyys näkyy myös Hertan käsittelyssä. Omalla tavallaan se on kiva käsitellä kun se on niin herkkä ja uskoo heti. Sitä voi huoletta juoksuttaa pelkkä riimu päässä, sillä se on niin herkkä päästään että ei  kyllä revi itseään irti. Sitä voi taluttaa pikkurillillä. Usein Hertta kyllä seuraa taluttajaansa niin hyvin että joskus talutan sitä kiinni pitämättä ja se seuraa kuin koira.
Hoitaessa kuitenkin se arkuus ja herkkyys voi kostautua. Hertalla ei varsinaisesti ole sellaista vetopaniikkia, että se pelkää olla kiinni. Mutta jos se pelästyy jotain edessään mitä se näkee, niin silloin se kyllä saa vetopaniikin kun haluaa poistua paikalta. Joskus se sai vetopaniikin kun vahingossa nostin kädet ylös suoraan Hertan pään edessä kun korjasin omaa ponnaria, niin Hertta repi itsensä irti kun pelästyi mun kättä. Enää se ei ole niiiiiiin herkkä noille, joten vetopaniikit on jäänyt aikalailla pois. Pitää kuitenkin tiettyjä juttuja edelleen muistaa Hertan kanssa kun sitä hoitaa.

c Janna-Mari Pehkonen
Hertan perusilme on tuollainen. =)
Omalla tavallaan tuntuu että H on fiksu, mutta joskus kyllä tuntuu että se on niin... noh... pönttö. :D Pönttö kuvastaa sitä tosi hyvin. Kerran se esim oli mulla taas irti käytävällä kun laitoin sitä kuntoon ja olin menossa ratsastamaan. Ajattelin että annan sen vähän syödä samalla, joten annoin sille vasta niitettyä, pitkä vartista heinää sen nenän eteen. Hertta pisti heti tietenkin päänsä heinäkasaan ja alkoi syödä, MUTTA... sitten se pelästyi kun heinäkasa liikahti, koska se laittoi päänsä sinne ja otti suuhunsa heinänkorren! :D Raukkaparka pelästyi sitä niin paljon, että lähti peruuttamaan aivan täysiä tallin käytävää pitkin samalla tuijottaen pitkää heinän kortta josta se vielä piti suullaan kiinni. Sitä se pelkäsi eniten, sillä se heinänkorsi SEURASI häntä, voi apua! Niin kauan se peruutti paniikissa käytävää pitkin tuijottaen heinän kortta joka seurasi sitä, kunnes tuli tallin takaseinä vastaan, se törmäsi siihen, pudotti heinän korren suustaan ja hyppäsi maahan jääneen heinänkorren yli naapurikarsinaan karkuun. Sinne se jäi sitten pörisemään ja tuijottelemaan sitä heinänkortta joka jäi käytävälle! Ai että... On toi hevonen kuitenkin 15 vuotta syönyt heiniä, eikä ennen ole omaa ruokaansa pelästynyt... :D

Kaikilla hevosilla on siis hyvät ja huonot puolensa, Hertalla se on Stressi-Erkki, joka kulkee aina mukana. Nyt kun on oppinut hevosen hyvin tuntemaan, niin ollaan pitkään pärjätty ilman mitään stressioireita. Niihin on oppinut heti puuttumaan jos jotain ilmenee. Varsinkin ennaltaehkäisy on nyt hyvä, kun tuntee hevosen, joten osaa ennakoida, ettei ongelmia tulisikaan.


18 kommenttia

  1. Voi Hertta kuulostaa hirveen kivalta kaverilta! :-) Muutenkin kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva kaveri! =) Persoonallinen tapaus, hyvässä ja huonossa :D

      Poista
  2. Voi ihana ja herttainen Hertta! Mua hymyilytti niin paljon kun luin tätä, on siinä sulla mahtava pakkaus! :)

    VastaaPoista
  3. Mun Pappa poni on kans samanlainen kun taluttaa, korvat niskaa pitkin ja turpa selässä ja ku käännät päätä ni takana onkin söpö ja kiltti poni :D Hupsuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tosi koviksia! :D Vähänniinkuin näyttäisivät keskisormea selän takana, eli kaksinaamaisia taitavat olla? ;)

      Poista
  4. ihana hertta <3 ois kiva nähä ku ratsastat ilman kannuksia hertalla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl mä meen aika usein ilman kannuksia. Valmennuksissa ja kisoissa on tietty kannukset. Enköhän mä joskus satu saamaan kuvia kun meen ilman. Mun mielestä Hertta on aika samanlainen ilman kannuksia kuin niiden kanssakin. :)

      Poista
  5. Ihanan kuulonen tyyppi! :) Mun vaariheppa kans on sellanen joka hörisee hirmusesti ihmisille etenkin mulle ja äitilleni kun on jo kymmenen vuotta meillä ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, näillä hepoilla on ilmeisesti paljon asiaa sanottavana!

      Poista
  6. Hahhah, ihana Hertta :) Kivaa analyysia hevosen luonteesta, niitä on kiva lukea, kun ei ne luonteet aina kuitenkaan niin välity normaali postauksista lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en oo tainnukka aiemmin Hertan luonteesta varsinaisesti puhuakkaan, ainakaan muistaakseni. :) Mitä nyt välillä jotain mainintaa tullut jossakin yhteydessä. :)

      Poista
  7. Hihihi, Väiski hörisee myös ratsastaessa, yleensä jos se on tehny jotain tositositosi hyvin ja antanut kaikkensa ja sille antaa pitkät ohjat ja kehuu (joskus annan myös sokeria selästä :P) ni se hörisee <3 Liiks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just näin! :D Hertallakin sitä pahempi hörinä, mitä enemmän antanu kaikkensa ja sitten heittää pitkät ohjat ja taputtaa :D

      Poista
  8. Olis ihana jos tekisit videon Hertan hörinästä :D sitä ei olis varmaan vaikea tehdä. yhdistätä siihen monta videota, kun se hörisee :) heh. ihana!

    VastaaPoista
  9. Kävin aikoinaan tällä mainitulla isolla maneesitallilla silloin, kun sun Hertta siellä oli. Tallissa asu myös toinen hevonen samalla lempinimellä ja musta oli hassua kun tarhalistassa ja karsinassa luki tän tamman kohdalla Hertta 2 :)

    Sun blogissa on aina niin hyvin kirjotetut tekstit, mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni maailma. :) Hertan joissain loimissa lukee vieläkin nimilapussa "Hertta 2" , omistaja onkin kertonut tosiaan että sillon maneesitallilla oli saman niminen toinenkin hevonen. :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!