Puskista huutelu

Olen viime aikoina törmännyt taas ihme sotimiseen eri hevosihmisten välillä. Niin paljon kuin on ihmisiä, on myös eri tapoja pitää hevosia. On puskailijoita, on aloittelijoita, on harrastelijoita, kisaajia, ravi-ihmisiä, höntsäilijöitä, omaksi-ilokseen-treenaavia jne...

Mikä siinä on että hevosihmiset eivät voi elää sovussa?


Itse olen kisaava ja tavoitteellisesti harrastava ratsastaja. Klippaan hevoseni, sillä sillä on paksu talvikarva ja raskaassa treenissä lyhyt karva on helpompi ja mukavampi hevosille. Loimitan sen. Kengitän sen. Käytän kuolaimia. Käytän satulaa. Käyn kisoissa. Syötän "teollista". Syötän myös yrttejä. Syötän kuitenkin "teollisia" vitamiineja.
Ja hevonen voi hyvin ja on terve...? Se on hyvässä lihaskunnossa, se on pirteä mummeli, joka jaksaa tehdä töitä. Se hörisee kuulemma jo kun näkee mun auton tulevan tallitiellä ja tulee portille jo valmiiksi vastaan! Miten tälläinen hevonen voi olla joidenkin mielestä sairas ja rääkätty? No kyllä vaan voi... KOSKA en pidä sitä samanlailla kuin Mr. tai Mrs. Puskistahuutelija/Toisinajattelija.

Itse en ole mikään "tietyn ajattelutavan" kannattaja. En ole luomuilija, en ole teollisen edelläkävijä.
Teen juuri niin kuin itse näen parhaaksi. Voin testata yrttejä, jos ne toimii. Voin myös testata teollista rehua, jos se toimii. Voin pitää kengättä, voin kengittää. Voin laittaa loimen, voin olla laittamatta. Mikä ikinä onkaan hevosen parhaaksi.

Miksi kaiken täytyy olla niin mustavalkoista? 

Mun mielestä ei ole olemassa joko tai.JOS hevosella on tarvetta kengille, niin ne sille suotakoon, koska se on sille parhaaksi.
JOS hevosella ei ole tarvetta kengille, niin se sille suotakoon, koska se on sille parhaaksi.
Tiedän hevosia, jotka pärjäävät hyvin ilman kenkiä omassa käyttötarkoituksessaan. Tiedän hevosia, jotka on pelastettu raatoautolta kengityksellä. Yksittäistapauksia!

Aiheita löytyy toki kuolainten käytöstä aina "teollisen heinän" syötön kieltämiseen. Ääripäästä toiseen.

Välillä musta tuntuu, että pahimmillaan kiihkoilijat unohtavat oikeasti sen mikä on hevoselle parasta. Heillä on oma ideologiansa, jonka mukaan pitää mennä. Sattuipa mitä hyvänsä. Pahimmissa tapauksissa olen törmännyt tapauksiin, joissa omistaja on kieltänyt kutsumasta eläinlääkäriä paikalle, kun hevosella epäillään murtunutta jalkaa, koska "en halua että siihen pumpataan teollisia lääkkeitä". Tämä menee jo eläinrääkkäyksen puolelle. Kaikki sen takia, että omaa ideologiaansa ajetaan eteenpäin, piittaamatta hevosen hyvinvoinnista.

Jokainen saa pitää hevostaan toki niinkuin haluaa. Mutta en ymmärrä, että toisen tapaan puututaan ja moititaan "koska se ei pidä hevosta niinkuin minä pitäisin".
 Minulle on ihan sama, jos joku haluaa puskailla, ostaa hevosen jolla käydä vain maastossa ja silloin tällöin ravaamassa kentällä. Se ei ole multa pois.
Olen kuitenkin saanut kuulla, että olen eläinrääkkäjä, koska käyn hevosella kisoissa, pidän sillä kenkiä ja treenaan sillä. Hevoseni on onneton ja tyytymätön elämäänsä. Välillä on tosiaan mukava lukea netistä, kuinka muut tuntuvat tietävän paremmin mikä on tilanne.
Väitän kuitenkin, että hevonen, joka on tyytymätön ja pakotettu tekemään töitä, ei voi menestyä kisoissa. Hevosta et saa pakottamalla rennoksi. On hyviä ja huonoja päiviä, ja jos huono sattuu kohdalle, ei ratsukko yllä omalle tasolleen. Se nyt on selvää. Tällöin vain ollaan heti ruotimassa ja hyökätään ratsastajan niskaan ja tiedetään mitä pitäisi muka tehdä tuossa ja tuossa tilanteessa.


Jos sinä et kilpaile, vaan olet "omaksi iloksesi harrasteleva" niin se on kiva juttu! Mutta miksi täytyy lytätä kisaavat ja treenaavat ratsukot? Sanoa heille, että he eivät ajattele hevostaan vaan palkintokaappia?
En myöskään pidä siitä, jos kilpailevat ratsukot mollaavat itseään kokemattomampia tai "puskailijoita". Mitä se haittaa? Tuleeko parempi mieli, että sinulla on kisatuloksia, kun kaverilla ei?
Tähän iänikuiseen lv VS. pv keskusteluun en edes viitsi sanoa mitään...

On omaksi ilokseen salilla treenaavia ja urheilevia harrastelijoita, jotka käyvät terveyden takia vähän salilla urheilemassa. Sitten on salilla melkeinpä asuvia kehonrakentajia, jotka treenaavat kisoihin ja elävät käytännössä sen mukaan. On tarkkaruokavalio, tarkkatreeniohjelma. Miten näiden tosi treenaajien kisaaminen on tavallisilta harrastelijoilta pois? Ja mitä tavalliset harrastelijat ovat kisaajilta pois?
Kaikki purnaaminen vain siksi että "tuo ei tee niinkuin MINÄ tekisin?"

Toinen näkökulma, on myös muiden ratsastajien epäonnistuminen. Mikä onkaan mehukkaampi juoru, kuin se, ettei naapurin-Jorma voittanutkaan Helppo Ö rataa seurakisoissa! Heti kun joku mokaa, hänen kimppuunsa hyökätään kuin varis parvi raadon kimppuun.
Jotenkin tuntuu, että hevosihmiset ovat suorastaan iloisia, jos kaveri epäonnistuu. Ihankuin kaverin epäonnistuminen pönkittäisi omaa egoa. "Minä olisin ollut/olen parempi".
Välillä saa oikeasti miettiä, uskallanko julkaista itsestäni kuvan kisoissa, jossa istun vaikka vähän liian takanojassa. Kyllä pieni pelko elää, että joku tarraa pieniin virheisiin, kun ei isompia löydä. Tuntuu että joillakin on tarve etsiä suurennuslasin kanssa edes joku VIRHE minkä ratsastaja tekee, jotta sen varjolla pääsisi sylkemään naamalle. "HAHAAA! Huomaatko!!! Sinä et ole täydellinen! Kuinka voit edes kisata kun et osaa istua! Minä näin sen!"

Kaikissa muissa lajeissa tunnutaan kannustavan muita. Iloitaan siitä jos joillain menee hyvin. Ratsastuksessa tämä tuntuu toteutuvan tosi harvoin. Ei osata iloita toisen puolesta. On kateutta.
Se, että kaverillasi on hevonen ja he menestyvät radoilla, ei ole sinulta pois. Voit olla kateellinen, ja puhua selän takana pahaa, mutta kerrohan, auttaako se sinua omassa menestymisessä kisoissa?

Jokainen on itse oman menestymisensä esteenä, tai päin vastoin, sen edistäjänä!

Huh. Tulipahan avauduttua. Toivottavasti kukaan ei nyt sitten vedä palkokasvia syvälle poskionteloihin. Nämä ovat omia mielipiteitäni. Tarkoitukseni ei ole provosoida, puran vain omaa päätäni.
Sanon jo etukäteen kaikille jotka tämän lukevat. Kiitos ja anteeksi. :)