Kootussa Ravissa

20. marraskuuta 2013

Puskista huutelu

Olen viime aikoina törmännyt taas ihme sotimiseen eri hevosihmisten välillä. Niin paljon kuin on ihmisiä, on myös eri tapoja pitää hevosia. On puskailijoita, on aloittelijoita, on harrastelijoita, kisaajia, ravi-ihmisiä, höntsäilijöitä, omaksi-ilokseen-treenaavia jne...

Mikä siinä on että hevosihmiset eivät voi elää sovussa?


Itse olen kisaava ja tavoitteellisesti harrastava ratsastaja. Klippaan hevoseni, sillä sillä on paksu talvikarva ja raskaassa treenissä lyhyt karva on helpompi ja mukavampi hevosille. Loimitan sen. Kengitän sen. Käytän kuolaimia. Käytän satulaa. Käyn kisoissa. Syötän "teollista". Syötän myös yrttejä. Syötän kuitenkin "teollisia" vitamiineja.
Ja hevonen voi hyvin ja on terve...? Se on hyvässä lihaskunnossa, se on pirteä mummeli, joka jaksaa tehdä töitä. Se hörisee kuulemma jo kun näkee mun auton tulevan tallitiellä ja tulee portille jo valmiiksi vastaan! Miten tälläinen hevonen voi olla joidenkin mielestä sairas ja rääkätty? No kyllä vaan voi... KOSKA en pidä sitä samanlailla kuin Mr. tai Mrs. Puskistahuutelija/Toisinajattelija.

Itse en ole mikään "tietyn ajattelutavan" kannattaja. En ole luomuilija, en ole teollisen edelläkävijä.
Teen juuri niin kuin itse näen parhaaksi. Voin testata yrttejä, jos ne toimii. Voin myös testata teollista rehua, jos se toimii. Voin pitää kengättä, voin kengittää. Voin laittaa loimen, voin olla laittamatta. Mikä ikinä onkaan hevosen parhaaksi.

Miksi kaiken täytyy olla niin mustavalkoista? 

Mun mielestä ei ole olemassa joko tai.JOS hevosella on tarvetta kengille, niin ne sille suotakoon, koska se on sille parhaaksi.
JOS hevosella ei ole tarvetta kengille, niin se sille suotakoon, koska se on sille parhaaksi.
Tiedän hevosia, jotka pärjäävät hyvin ilman kenkiä omassa käyttötarkoituksessaan. Tiedän hevosia, jotka on pelastettu raatoautolta kengityksellä. Yksittäistapauksia!

Aiheita löytyy toki kuolainten käytöstä aina "teollisen heinän" syötön kieltämiseen. Ääripäästä toiseen.

Välillä musta tuntuu, että pahimmillaan kiihkoilijat unohtavat oikeasti sen mikä on hevoselle parasta. Heillä on oma ideologiansa, jonka mukaan pitää mennä. Sattuipa mitä hyvänsä. Pahimmissa tapauksissa olen törmännyt tapauksiin, joissa omistaja on kieltänyt kutsumasta eläinlääkäriä paikalle, kun hevosella epäillään murtunutta jalkaa, koska "en halua että siihen pumpataan teollisia lääkkeitä". Tämä menee jo eläinrääkkäyksen puolelle. Kaikki sen takia, että omaa ideologiaansa ajetaan eteenpäin, piittaamatta hevosen hyvinvoinnista.

Jokainen saa pitää hevostaan toki niinkuin haluaa. Mutta en ymmärrä, että toisen tapaan puututaan ja moititaan "koska se ei pidä hevosta niinkuin minä pitäisin".
 Minulle on ihan sama, jos joku haluaa puskailla, ostaa hevosen jolla käydä vain maastossa ja silloin tällöin ravaamassa kentällä. Se ei ole multa pois.
Olen kuitenkin saanut kuulla, että olen eläinrääkkäjä, koska käyn hevosella kisoissa, pidän sillä kenkiä ja treenaan sillä. Hevoseni on onneton ja tyytymätön elämäänsä. Välillä on tosiaan mukava lukea netistä, kuinka muut tuntuvat tietävän paremmin mikä on tilanne.
Väitän kuitenkin, että hevonen, joka on tyytymätön ja pakotettu tekemään töitä, ei voi menestyä kisoissa. Hevosta et saa pakottamalla rennoksi. On hyviä ja huonoja päiviä, ja jos huono sattuu kohdalle, ei ratsukko yllä omalle tasolleen. Se nyt on selvää. Tällöin vain ollaan heti ruotimassa ja hyökätään ratsastajan niskaan ja tiedetään mitä pitäisi muka tehdä tuossa ja tuossa tilanteessa.


Jos sinä et kilpaile, vaan olet "omaksi iloksesi harrasteleva" niin se on kiva juttu! Mutta miksi täytyy lytätä kisaavat ja treenaavat ratsukot? Sanoa heille, että he eivät ajattele hevostaan vaan palkintokaappia?
En myöskään pidä siitä, jos kilpailevat ratsukot mollaavat itseään kokemattomampia tai "puskailijoita". Mitä se haittaa? Tuleeko parempi mieli, että sinulla on kisatuloksia, kun kaverilla ei?
Tähän iänikuiseen lv VS. pv keskusteluun en edes viitsi sanoa mitään...

On omaksi ilokseen salilla treenaavia ja urheilevia harrastelijoita, jotka käyvät terveyden takia vähän salilla urheilemassa. Sitten on salilla melkeinpä asuvia kehonrakentajia, jotka treenaavat kisoihin ja elävät käytännössä sen mukaan. On tarkkaruokavalio, tarkkatreeniohjelma. Miten näiden tosi treenaajien kisaaminen on tavallisilta harrastelijoilta pois? Ja mitä tavalliset harrastelijat ovat kisaajilta pois?
Kaikki purnaaminen vain siksi että "tuo ei tee niinkuin MINÄ tekisin?"

Toinen näkökulma, on myös muiden ratsastajien epäonnistuminen. Mikä onkaan mehukkaampi juoru, kuin se, ettei naapurin-Jorma voittanutkaan Helppo Ö rataa seurakisoissa! Heti kun joku mokaa, hänen kimppuunsa hyökätään kuin varis parvi raadon kimppuun.
Jotenkin tuntuu, että hevosihmiset ovat suorastaan iloisia, jos kaveri epäonnistuu. Ihankuin kaverin epäonnistuminen pönkittäisi omaa egoa. "Minä olisin ollut/olen parempi".
Välillä saa oikeasti miettiä, uskallanko julkaista itsestäni kuvan kisoissa, jossa istun vaikka vähän liian takanojassa. Kyllä pieni pelko elää, että joku tarraa pieniin virheisiin, kun ei isompia löydä. Tuntuu että joillakin on tarve etsiä suurennuslasin kanssa edes joku VIRHE minkä ratsastaja tekee, jotta sen varjolla pääsisi sylkemään naamalle. "HAHAAA! Huomaatko!!! Sinä et ole täydellinen! Kuinka voit edes kisata kun et osaa istua! Minä näin sen!"

Kaikissa muissa lajeissa tunnutaan kannustavan muita. Iloitaan siitä jos joillain menee hyvin. Ratsastuksessa tämä tuntuu toteutuvan tosi harvoin. Ei osata iloita toisen puolesta. On kateutta.
Se, että kaverillasi on hevonen ja he menestyvät radoilla, ei ole sinulta pois. Voit olla kateellinen, ja puhua selän takana pahaa, mutta kerrohan, auttaako se sinua omassa menestymisessä kisoissa?

Jokainen on itse oman menestymisensä esteenä, tai päin vastoin, sen edistäjänä!






Huh. Tulipahan avauduttua. Toivottavasti kukaan ei nyt sitten vedä palkokasvia syvälle poskionteloihin. Nämä ovat omia mielipiteitäni. Tarkoitukseni ei ole provosoida, puran vain omaa päätäni.
Sanon jo etukäteen kaikille jotka tämän lukevat. Kiitos ja anteeksi. :)


34 kommenttia

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Maalaisjärki on katoava luonnonvara, ihanaa kun joku vielä vaalii sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä maalaisjärkeä voisi alkaa opettaa koulussa ihan ala-asteelta lähtien! :D

      Poista
  2. Tämä oli niin hyvä kirjoitus, ja vastaa omia viime aikojen ajatuksiani niin, että oli pakko jakaa tämä Facebookissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Oli tosiaan pakko purkaa! Kiehutti hetken aikaa... :D

      Poista
  3. Niin täyttä asiaa! Tähän ei ole mitään lisättävää. Kiitos, kun kirjoitit tärkeästä aiheesta! Jospa tämä saisi jonkun vähän ajattelemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivonmukaan! Ketään en suoranaisesti sormella osoita, mutta toivonmukaan jos joku itsensä tunnistaa, niin miettisi hetken uudestaan, ennenkuin jatkaa nettihuuteluja. :)

      Poista
  4. Loistava postaus! Ja hirmu ihana, motivoiva blogi, mitä lueskelen aina innolla!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Kyllä mieltä lämmittää jos mitenkään pystyy toisia motivoimaan!

      Poista
  5. Näinhän se on. Tämän saman ilmiön olen huomannut tallilla, jossa vuokrahevoseni asuu. En kisaa hevosella, koska ensinnäkään kisaaminen ei ole mun juttu vaan haluan tehdä minulle ja hevoselle jotain yhteistä, mieluista hyvää sekä ehkä siinä ohessa kehittää itseäni eri osa-alueilla. Ja tämä tuntuu olevan näiden kisaavien mielestä jotenkin huono juttu.. Harmi sinänsä, musta on nimittäin kiva seurata kisaavia ja heidän menestystään, koska teissä on se tulevaisuus Suomen kannalta pärjätä näissä isoissa kisoissa, mitä tällä hetkellä johtaa Saksa, Tanska ym hevosmaat.
    Tsemppiä treeneihin ja kisoihin, oon ihan koukussa tähän sun blogiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! En ymmärrä, kun kuitenkin kaikki tahtovat että Suomi pärjäisi vaikka ulkomailla, mutta sitten tehdään kaikkemme lytätäksemme sinne tavoittelevien unelmat ja tavoitteet. Vaikkei musta koskaan tule isojen areenojen kisaajaa, niin tottapirussa toivon että edes joistain kilpakumppaneista tulee.

      Kaikista ei tosiaan ole kisaajiksi, kaikki eivät siitä tykkää, eikä mun mielestä tarvitsekkaan. Hyvin voi olla jopa parempi ratsukkona vaikkei kisaa, kuin naapurikarsinan kisaava pari. Mikään ei kuitenkaan velvoita parempana kisaamaan, muttei myöskään huonompana olla kisaamatta.

      Poista
  6. Meillä perheessä harrastetaan aktiivisesti miesten lajeja (offroad, maastopyöräily, radio-ohjattavat), joissa kilpaillaan. Ja sitten meillä harrastetaan hevosia, jossa niin ikään kilpaillaan. On ihan hirveä ero, mitä miesten harrastuspalstoilla kirjoitetaan kommenteissa ja millaista on se "kilpailu" offroad - kisoissa kun verrataan Totuus.nettiin, aluekoulukisoihin ja hevosblogien kommentti-ikkunoihin - onko vaikea arvata kumpaa EI kannata näyttää lapsille??

    Saksan vierailu oli avartava itselleni. Iso talli, jossa liuta ratsuttajia ja valmentajia tekivät töitä kukin omien oppilaidensa ja hevostensa kanssa, ja selässä ollessaan sparrasivat toisiaan! Ja jokaisella siis ihan omat intrestinsä ja samoja kisoja kuitenkin kolusivat. Kertokaa ihmeessä jos joku tietää, että Suomesta löytyisi vastaavaa yhteistyötä - minä en sitä ole nähnyt. Sen sijaan kieltoja siitä kuka valmentaja ja valmennettava saa maneesille ylipäätään tulla treenaamaan, löytyy rutkastikin.

    En oikeasti aina ymmärrä, miksi meillä jokainen haluaa niin kovasti pitää kiinni siitä omasta "hyvästään" eikä ole valmis sitä muille jakamaan mutta samaan hengenvetoon arvostellaan ja tuomitaan muiden toimintatapa. Jos on itse niin erinomainen, niin eikö sitä kannattaisi sitä omaa hyvää tapaansa jakaa muille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kyllä sanoa, ettei tule yhtäkään paikkaa mieleen jossa tuo saksan Malli toteutuisi! Täällä suomessa jo valmentajat supisee toistensa seläntakana ja kieltävät oppilailtaan toisten valmentajien kokeilun ja hyvässä lykyssä haukkuvat heidän metodinsa. Tämökin taas hienoa esimerkkiä muille, mutta täysin normaalia hevospiireissä.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus jälleen kerran! Ei voi muuta sanoa, kuin että olen täysin samaa mieltä ja aion toimia sen mukaisesti jatkossakin. Se ei ole keneltäkään pois, että kohtelee muita ystävällisesti ja asiallisesti. Hoidan oman hevoseni omalla tavallani ja joku toinen jollain toisella tavalla. Toki siihen on puututtava, jos homma alkaa mennä eläinrääkkäyksen puolelle.

    Olisi niin ihanaa jos hevosihmiset tsemppaisivat ja auttaisivat toisiaan, eivätkä jauhaisi netissä ja puskissa ihan ihme juttuja toisistaan! Yritän itse toteuttaa ystävällistä ja asiallista käytöstä ja usein saan sitä takaisinkin päin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä saa varmaan vain haaveilla että hevosihmiset tsemppaisi toisiaan! En tiedä johtuuko se siitä että tämä on pääosin akkavaltainen laji? Naiset harvemmin tulee ryhmässä toimeen ja juoruilu on arkipäivää.

      Poista
  8. Hyvä kirjotus ja täyttä totta! Eipä tähän muuta voi sanoa kun Amen!

    VastaaPoista
  9. todella hyvä kirjoitus, joka sana täyttä asiaa! :) nää ikuiset väittelyn aiheet mihin olen itse törmännyt mm. pintelöinti (patjat fleece pinteleiden alle vai ilman), kuolaimet vs. kuolaimettomat, linimentit vs. omat tekemät rohdot, ratsastustyylit jne jne. Ihan naurettavia vääntöjä ihmiset saa aikaiseksi, eiköhän niitä tapoja tehdä asioita ole yhtä monta kuin hevosiakin ja niiden omistajia :D milloinhan ihmiset tajuaa miten naurettavista asioista vääntävät ja se paskan puhuminen on niin turhaa... :D itse olen juurikin sellainen välimaastossa hiihtäjä, kaikille hevosiin liittyville ehdotuksille avoin mutta itse sitten päätän onko juuri se idea sopiva hevoselleni, eikä se ehdotus ole välttämättä huono tai väärä, enemmän kyse on siitä miten haluaa toimia oman hevosensa suhteen. Hevosen omistamisessa on yllättävästi ulkoisia paineita, pitäisi osata kaiken ja tietää kaiken ja jos ei osaa eikä tiedä kaikkea niin sitten ei muka voi oppia ilman että he näyttävät ja heidän sanansa ja tekotapansa ovat ainoat oikeat... Helposti ihmset unohtavat sen että kaikki ovat joskus lähteneet myöskin hevosjuttunsa aivan nollasta liikkeelle ;) itse olen paljon oppinut opettelemalla ihan ottamalla sen lusikan kauniiseen käteen ja kysellyt paljon hevosihmiseltä heidän toimintatapojansa tai vinkkejensä ja muokannut ne sitten omaan käyttöön sopivaksi :D mutta tosiaan hevosihmiset piirit ovat ihmeellisiä piirejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! On se kumma kun just pinteleitten käärimisestäkin saa melkein oikeudenkäynnin hevospiireissä aikaseks!

      Jos itse on todennut jonkun tavan hyväksi niin eikö sitä saa käyttää koska toisen mielestä se "ei vain voi olla hyvä"? :D

      Poista
  10. Tuli muuten mieleen, että on jotain asioita, joihin kyllä puutun heti kun sellaista näen; esim. Liina taluttajan jaloissa (sattuu helposti kelle tahansa), sähköjohdot hevosten jaloissa tai kuolaimista kiinni kytkeminen. Nämä on mielestäni sellaisia turvallisuuspointteja, jossa voi sattua sekä käsittelijälle, että muille ja yleensä kysymys on ihan inhimillisestä pikku huolimattomuudesta, jota ei vaan ole jostain syystä huomannut. Olen itse mestari sotkeutumaan liinaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta se on eri asia! :D turvallisuusriski! Etkä varmaan mrne ht.nettiin "tallilla x meitin hoitajatyttö on niin tyhmä että sitoi hevosen kuolaimista! Eläinrääkkääjä, mitä sekin hevosista tietää" :D

      Kyllä mun mielestä vaikka kypärän käytöstä huomauttaminen voi olla ihan ok, kyseessä on tirvallisuusriski ja vaikka yleensä siitä herneet vedetäänkin nenään. :D jokaisen oma asia tottakai, mutta kyllä on iha normaalia tokaista "missä kypärä" tms :D

      Poista
  11. Taitaa tuo kateus olla meidän Suomalaisten paras laji. Ja itsetietoisuus.
    Jo alkeiskurssilla törmäsin hyvin tietäviin aloittelijoihin. "Ludde on niin vanha, ei sillä saa enää ratsastaa, eikö tuo ope näe." Tai se mikä lopetti silloin minunkin ratsastusharrastukseni. "sä oot niin iso ja lihava, me voitaisiin vaatia sun punnitusta".
    Miksi ei luoteta ratsastuksenopettajan osaamiseen? Harva kai epäilee niin tavallisen koulun opettajan taitoja .
    Voisi olla hyvä opetettaessa ratsastusta ja hevostaitoja, kertoa oppilaille,
    että tämä ei ole ainoa totuus, eli jossain muualla voidaan toimia toisin
    ja se voi olla ihan yhtä oikein.
    Kiitos Nooralle kun nosti kissan pöydälle!
    t. Vanhapiika jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Se tapa millä juuri omalla tallilla tehdään, välttämättä ole yhtään sen huonompi/parempi kuin toisella tallilla. Esim 20 vuotias voi jonkun hevosen kohdalla olla tosi vanha, kun toisella hevosella ikä ei näy missään.

      Poista
  12. Kerrassaan loistava kirjoitus, meni minultakin jakoon!

    VastaaPoista
  13. Tosi hyvä teksti!! Itse täysin samaa mieltä!

    VastaaPoista
  14. Todella hyvin kirjoitettu! Kiitos!

    VastaaPoista
  15. Kannattaa myös joskus avata silmät ja katsoa kaikkea ympärillä olevaa positiivisuutta. Yksi negatiivinen kommentti erottuu sadan positiivisen joukosta ja jää mieleen. Myös tallit, naisporukat, ht.netti ja suomalaiset ovat täynnä kivoja, auttavaisia ja positiivisia ihmisiä. Sitä vain keskittyy negatiiviseen ja yleistää "muut" sellaisiksi. Ehkä jopa pitää itseään vähän parempana, jos ei kuulu "niihin" naisiin, hevosihmisiin, anonyymeihin, jonkun linjauksen kannattajiin jne. Tärkeästä asiasta kirjoitit, mutta ei kannata silti yleistää liikaa. Meidänkin tallilla kannustetaan ja autetaan lajista riippumatta. Kolmisenkymmentä eri hevoslajien harrastajaa/ammattilaista saman katon alla ja joukkoon mahtuu vain yksi mätämuna, joka tykkää vähätellä muita ja esiintyä joka asiassa Ainoan Oikean Totuuden tietäjänä. Joinain päivinä hän on ainoa, jonka huomaa. Ne ovat huonoja päiviä. Silloin, kun häneen kiinnittää vähemmän huomiota ja keskittyy muihin, tajuaa miten hieno harrastus ja harrastusporukka meillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo totta. Nyt vain kirjoitin niistä ns. Mätämunista, joihin olen viime aikoina törmännyt luvattoman paljon. Se etten tässä kirjoituksessa maininnut asian toista puolta, ei tarkoita etteikö näitä positiivisia ihmisiä olisi olemassa :) sehän voi olla ihan oman kirjoituksensa aihe!

      En tosiaan väitä ettenkö itse ole kateellinen joillekkin. Todellakin olen! Eri asia vain miten sen ilmaisee. Huutelenko netissä ja yritän lyttää kateuden kohteen, vai tyydynkö olemaan hiljaa ja miettimään "jonain päivänä mulla ei ole enää syytä olla kade". :)

      Kyllä sitä esim kisoissa tulee joskus hyvä mieli kun mulle tuntematon kanssakilpailija tulee onnittelemaan rusetista jne. Tai kerrankin luokan voittaja tuli kehumaan radan jälkeen "vitsi oli hieno rata ja ihana hevonen! ". Kyllä tälläiset spontaanit kehut ja positiivisuudet saa taas tsemppihenkeä ylöspäin. Mutta niinkuin sanoin, tällä kertaa en kirjoittanut siitä, vaan kortin toisesta puolesta :)

      Poista
  16. Lyhyesti; samaa mieltä.
    15vuotta ratsastuskoulutunneilla käynyt, aivan päteväksi kerkesi kehittyäkin, kisaamiseen olisi ollut mahdollisuus mutta en ollut kiinnostunut.. Oli osaavia laadukkaita hevosia, sain hienoja yksäreitä tunneille ratsastettavaksi... Nyt minulla on oma hevonen; lv-tamma, osaamaton entinen ravuri ja nautin sen kanssa puskailusta ja pellolla vääntämisestä ihan kympillä. Yleistykset toki muistuu mieleen mut niistä ei tarvitse välittää.
    Sen kaahaavan mutta niin herttaisen tamman kanssa olen viettäny niin täydellisiä päännollaushetkiä joista pienen lapsen äiti voi vaan kuvitella. Minulle se on tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä... :)

      Jos vain kaikki keskittyisivät omaan tekemiseen ja siitä nauttimiseen niin kyllä elämä olisi ihanaa!

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!