Metsäkävelyä..

... johon ei koskaan päästy. 

Tänään oli suunnitelmissa ensin ratsastaa kentällä kevyesti kaverini Miran kanssa, joka menisi Hertan varsalla, eli Siirillä. Sen jälkeen piti mennä takametsään kävelemään ja kiipeilemään mäkiä. Päästiin ensimmäiselle alamäelle ja matka tyssäsi siihen. Oli ihan JÄRKYTTÄVÄN liukasta! Luulin että nurmikko olisi mutavelliä suurinpiirtein kun täällä E-Suomessa oli reilusti plussan puolella, mutta kaikki paikat olivatkin märkiä päältä, mutta peilijäässä! Hertan kanssa mentiin edellä ja huomasin yhtäkkiä kuinka nurmella tai hiekkatielläkin se alkoi lipsua alamäkeen. Siinä sitten Mira huomasi takana että peilijäätähän kaikki onkin. Ei tuo hokiton rautakenkä pidä mitään. Mira oli käynyt kävelemässä aiemmin metsälenkin samanapäivänä, mutta ihmisen kengät pitivät huomattavasti paremmin.

Siiri "innoissaan" töihin lähdössä. On ollut ruoka-aikaan kotona... ;)

Noh, ei sitten menty kiipeilemään! Kokeillaan uudestaan perjantain jälkeen kun hepat saavat hokkikengät alleen!
Onneksi H oli kuitenkin sileellä hyvä. Kenttä oli tosi kova, mutta noin 1 cm päältä oli sulaa, joten se ei ollut liukas. Tosi märkä ja kuranen vain. Siellä sitten noin puolisen tuntia kopsuteltiin varovasti menemään, H liikkui kivasti vaikka aluksi aristeli kovaa pohjaa.
Menin nivelillä, sekä ilman kannuksia tai raippaa. H oli tosi kevyt ratsastaa ja parani vain lämmetessään. Aluksi tosiaan meni vähän mummohölkällä kun aristeli, mutta sitten varovaisten laukkojen jälkeen alkoi raviin tulla svungia. Tein molempiin suuntiin pitkillä sivuilla avotaivutusta, sekä myös muutamat sulkuväistöt diagonaalilla. Tämän jälkeen Hertta alkoi vetristyä niin, että tarjoi itsekseen sitä passagea mitä nyt onkin treenattu! Ihana tunne, kun hevonen tahtoo leijailla aktiivisena ja terävänä, ja itse vain keventelet selässä. Ei tarvinnut yhtään pyytää siltä kevyttä asekelta, pikemminkin vähän hillitsin menoa ettei kovalla alustalla ala niveliä paukuttamaan. :)
Väh'n pitkillä sivuilla päästin sitä venyttämään ja se tarjosi myös keskiraveja, mutta tein enemmänkin askeleen pidennyksiä. Tää oli niitä päiviä kun ratsastaja voi vaan nauttia kyydistä Hangon keksinä tekemättä mitään!

Hertta kuukausi sitten vapaana märällä kentällä.

Tosi mukavaa. Kevyt tuntuma, kevyt jalka, kevyt hevonen joka tukeutuu kivasti kuolaimeen ja on rento, mutta aktiivinen. Just tällänen kun ois aina! Lopuksi ajattelin tosi matalaan muotoon ja selkää pyöreäksi. H saisi venyttää. Ei kuitenkaan valahtanut etupainoiseksi, vaan niskalinja oli hyvin pullistuneena käytössä, mutta pää alhaalla ja matalalla. JES! Tää on se vaikein juttu meillä :D

Harmi tosiaan kun mäkijumppa jäi tänään välistä liukkauden takia. Mutta vielä me sinne mennään kunhan kelit /heppojen talvirenkaat antaa myöden. :) Nyt olikin tarkoitus mennä kevyempää eteen-rennosti tyyppistä työskentelyä maanantain bofy pumpin vastapainoksi.

Meidän tallikissat toimii vahtikissoina... :D